Laukkalassa saatiin seurata lauantaina, kuinka hevosella tehdään peltotöitä; kyntönäytöksestä vastasi suomenhevosruuna Reetu omistajansa Laura Korhosen ohjastamana, kyntöauraa käytti Janne Hiekkanen. Sade taukosi sopivasti tapahtuman ajaksi, ja paikalla olikin runsaasti yleisöä, niin itse hevosen kanssa työtä tehnyttä iäkkäämpää väkeä kuin lapsiperheitäkin.
– Hyvän kyntöhevosen tietää siitä, kun sen vie kiviselle pellolle ja homma toimii siellä, silloin se toimii muuallakin, Reino Honkanen totesi. 93-vuotias Honkanen oli paikalla kertomassa omia hevoskokemuksiaan.
– Hyvä työhevonen seisoo paikallaan silloin kun pitää, eikä siirry mihinkään, silloin kun pitää olla paikallaan, Honkanen sanoi ja kehui, että Reetulla on hyvän hevosen pää.
Laura Korhonen on opetellut Reetun kanssa peltotöitä vajaat kaksi vuotta, 11-vuotias Reetu on tehnyt aikaisemmalla omistajalla olleessaan myös metsätöitä. Keväällä Korhonen on käynyt Reetun kanssa äestämässä, kyntöä sen sijaan kokeiltiin ensimmäisen kerran parisen tuntia ennen näytöstä. Vanha kyntöaura löytyi Hiekkaniemestä.
Syyskynnöt Laukkalassa -tilaisuuden järjestänyt Metsätorpanmaa ry on toiminut 20 vuotta.
– Yhdistys perustettiin keväällä 2006. Mukana oli monia, joiden mielestä ”metsäkansan tarina” eli metsästä elantonsa saaneiden pientilallisten ja torppareiden historia oli tallennettava, yhdistyksen perustaja ja puheenjohtaja Jaakko Luoma kertoo. Luoman lisäksi yhdistystä olivat perustamassa Paula Määttä, Reijo Kettunen ja Vekkulan kyläyhdistyksen puheenjohtaja Matti Salminen.
– Itse olin vetänyt Keski-Suomen Kirjailijatalolla Tarinapajaa sekä tehnyt yhteistyötä Vekkulan kyläyhdistyksen kanssa kyläkirjan ja kotiseutuvideon tiimoilta. Näissä hankkeissa keskeiseen rooliin nousi metsätyö. Minulle itselleni oli valtava elämys tajuta, kuinka vahvasti täällä Keski-Suomessa koko elämä on ollut sidottuna metsään, ja samalla minulle nousi halu kertoa tästä historiasta, Jaakko Luoma kertoo ja toteaa itse olevansa kotoisin Pohjanmaalta, jossa metsää ei juuri ole.
Metsätorpanmaa ry:n perustaminen osui samoihin aikoihin Korpilahden kyläkirjojen tekemisen kanssa, joten yhdistys teki yhteistyötä myös Pekka Suomäen kanssa kirjahankkeiden yhteydessä.
– Ilmassa oli paikalliskulttuuri-innostusta, Luoma toteaa ja kertoo kirjoittaneensa kyläkirjoihin metsätyöaiheisia tarinoita tekemiensä haastattelujen pohjalta, Metsätorpanmaa ry taas sai käyttöönsä metsätyöaiheisia valokuvia, joita löytyi ihmisten kotialbumeista kyläkirjaprojektien yhteydessä.
– Alkuvaiheessa aktiivinen tarinankertoja oli muun muassa Raimo Järvinen, hän kertoi isänsä Sivulan Antin ja tämän Virkku-hevosen tarinaa Hirvimäestä, Jaakko Luoma toteaa. Metsätorpanmaa ry:n nettisivuilta löytyy lisäksi muun muassa Matti Hiljasen ja Aino Vuorisen tarinaa.
Vuonna 2006 Metsätorpanmaa ry sai Suomen Kulttuurirahastolta apurahaa haastattelujen tekoon.
– Nämä haastattelut skannattuine kuvineen on tallennettu Jyväskylän yliopiston Muistiarkistoon ”Keski-Suomen metsämuisti” -arkistona, Jaakko Luoma kertoo.
Tarinoita on tallennettu myös yhdistyksen nettisivuille. Ensimmäinen näyttely ”Metsätorpanmaan ihmisiä” tehtiin aivan yhdistyksen toiminnan alkuvaiheessa, näyttely on ollut esillä lukuisia kertoja ja sitä on uudistettu matkan varrella. Aineistosta on tehty myös noin 40 minuutin mittainen video, sekin on katsottavissa yhdistyksen nettisivuilla.
– Iso urakka oli ”Korpikansan kertomus” -nimellä kulkenut opetushanke, jossa tehtiin opetusmateriaalia kouluille. Tikkalan koulun kanssa meillä oli paljon yhteistyötä, ja oppilaat pääsivät ihan käytännössä näkemään työskentelyä hevosen kanssa, mukana oli Eeva-Liisa Pitkänen Napsukka-hevosensa kanssa, Luoma kertoo.
Työnäytökset ovat kuuluneet Metsätorpanmaa ry:n ohjelmistoon koko yhdistyksen historian ajan. Eeva-Liisa Pitkäsen ja Napsukan lisäksi yhteistyötä on tehty Tapio Virtasen ja Vinkale-tytön, Reijo Kettusen ja Mallan sekä Eero Salosen ja Vinkin ja nyt myös siis Laura Korhosen ja Reetun kanssa.
– Hevostyönäytösten lisäksi meillä on ollut muita metsäkylien elämänpiiriin liittyviä tapahtumia, olemme tutustuneet muun muassa hirsirakentamiseen. Joitakin vuosia sitten olimme mukana Vekkulan kylän käynnistämässä pontikkaperinteen keräämisessä ja viime talvena aloitimme metsästysperinteen keräämisen. Tänä syksynä meillä oli lähikalaan liittyvä tilaisuus, Jaakko Luoma kertoo.
– Tarkoitus on jatkaa niin kauan kuin peukalo heiluu. Meillä on valtava määrä erilaista aineistoa, taltioituna on paljon ihmisten arkista metsäosaamista, taitoja, kokemuksia ja näkemyksiä. Sitä materiaalia olisi tarkoitus vielä jalostaa.
Tiina Lamminaho
