20.01.2026 | Toivakka
Rakkaus on ihana asia ja kun kaksi ihmistä haluaa juhlistaa rakkauttaan, pidetään häät.
Iloinen juhla antaa unohtumattomia muistoja niin parille itselleen kuin vieraillekin. Upea juhla kuitenkin maksaa paljon – vai maksaako?
Inka Keteli on toivakkalainen viriketoiminnan ohjaaja, äiti ja kunnanvaltuutettu. Hän on myös yksi tulevan kesän morsiamista, sulhanen on saman kylän poika Otto Ikonen.
Viime viikonloppuna Inkan tittelilistaan lisättiin Vuoden hääsome 2026 -kilpailun voitto, minkä Inka pokkasi Love me do -hää- ja juhlatapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaalla.
Instagramissa @ikoset2026- ja TikTokissa @inkaketeli-tileillä Inka kertoilee reippaaseen tapaansa tulevista häistä, jotka ovat maalaisromanttiset budjetti- & DIY-häät Keski-Suomessa.
Joskus tavallisuus on spesiaalia ja Inkan rehellisyys on todellakin vedonnut suomalaisiin. Some on täynnä hienoja ja kalliita häitä, mutta suurin osa suomalaisista järjestää hääjuhlat kuitenkin niin, että laskuja ei maksella vuosikausia. Rahasta puhumista häiden yhteydessä on pidetty jotenkin vaikeana ja ”prinsessapäivää” latistavana. Mutta Inka aloittaa lähes joka postauksensa kertomalla, että Ikosten hääbudjetti on 5000 euroa. Hän askartelee rusetteja kenkiin, shoppailee kirppiksellä ja kertoo, että juhlatila koristellaan luonnonkukilla.
– Oon saanut tosi paljon positiivista palautetta. Palautteissa on kiitelty siitä, että joku puhuu vihdoinkin ääneen ”tavallisten ihmisten häistä” ja että sisältö on rehellistä ja aitoa eikä rahalla ”pröystäillä”, monet kokee samaistumista. Oon saanut myös kiitosta siitä, että joku uskaltaa kertoa itsevarmasti pienemmän budjetin häistä, ei tarvitse käyttää kymmeniä tuhansia, jotta häistä voi olla ylpeä ja puhua ääneen, Inka kertoo häämessuilta palatessaan.
Mistä ajatus hääsometilistä alun perin sitten syntyi?
– Haaveilin somen tekemisestä ja somettamisen aloittaminen tietyllä aiheella ja uudella tilillä tuntui helpommalta, kuin se että olisin aloittanut somettamisen omalla henkilökohtaisella, jo olemassa olevalla tilillä. Koska olen tulevista häistä niin innoissani, on hauskaa, että on joku paikka mistä niistä sai puhua, suunnitella, jakaa päivityksiä ja keskustella niin paljon kun vaan jaksaa.
Sometusta aloittaessaan Inka Keteli ei arvannut millaisiin mittasuhteisiin juttu vielä kehittyy.
– Suosio on yllättänyt ihan totaalisesti, en ikinä osannut edes haaveilla vastaavasta. Ajattelin että tiliä alkaa seuraamaan ehkä 100 kaveria tai tuttua. Oon saanut satoja yksityisviestejä, tuhansia kommentteja ja tykkäyksiä ja tilin katselukertoja on parhaimmillaan ollut 2,1 miljoonaa 30 vuorokauden aikana. Nämä luvut tuntuu hurjilta tämmöiselle maalaistytölle, oon näistä tosi otettu ja kiitollinen. Myönnän että luvut myös motivoi tekemään sisältöä laadukkaasti ja aktiivisesti.
Budjettihäätili on huomioitu myös hääkuplan ulkopuolella. Suorastaan myrsky nousi, kun Inka julkaisi päivityksen, jossa kertoi, ettei heidän hääbudjettiinsa mahdu buffetruokaa, vaan vieraille tarjotaan lohi- ja kasviskeittoa sekä pitopalvelun leipomia karjalapiirakoita ja leipiä. Kommenttikenttä täyttyi valtavasta määrästä palautetta, osa kritisoi ja epäili, että keittoruoka ei nälkäisiä vieraita tyydytä ja osa taas piti ratkaisua erinomaisena. Asia päätyi myös Iltalehteen, johon värvättiin myös Marttaliiton johtava asiantuntija kommentoimaan. Keittohäät saivat häneltä siunauksen. Inkan päivitystä käsiteltiin myös Radio Suomi Popin Aamulypsy-lähetyksessä.
Häihin on nyt aikaa muutama kuukausi. Pitääkö budjetti?
– Toivotaan. Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä, mutta yllätyksiin ei ole varaa budjetin suhteen. Budjetti on laskettu lähes kympilleen, Inka Keteli kertoo.
Vaikka raha onkin noussut sometuksen myötä isoon rooliin, se ei tietenkään ole naimisiinmenossa pääasia.
– Ootan sitä, että meidän postilaatikossa lukee pelkkä Ikonen, se viimeistelee meidän perheestä täysin kokonaisen. On ihanaa astella teinirakkauden kanssa naimisiin ja odotan sitä että saan olla arvonimeltäni vaimo, päättää tuleva Inka Ikonen.
Hanna Lahtinen
20.01.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakassa aloitti lokakuussa uusi K-kauppias, Laura Heikkinen. Hän tuli Kerttu Vesterisen tilalle, joka siirtyi kauppiaaksi Joutsaan. Toivakan K-Market Perälä on Heikkiselle entuudestaan tuttu, sillä hän työskenteli kaupassa aiemmin noin seitsemän vuoden ajan.
– Koska olin aiemmin yrittäjänä eläinkaupassa, aloin pohtia, voisiko yrittäjyys vielä kiinnostaa. Minulla on aina ollut halu tehdä vähän enemmän. Aluksi kieltäydyin monta vuotta, kun minulle ehdoteltiin kauppiaaksi ryhtymistä. Vuosien saatossa mieli kuitenkin muuttui, Heikkinen toteaa hymyillen.
K-kauppiaaksi ei voi ryhtyä kuka tahansa, vaan Keskolla on asiaan tarkka prosessi.
– Olin kauppiasharjoittelussa Kangasniemellä ja kun niin sanottu vaihto lähtee käyntiin, Kesko alkaa etsiä uutta kauppiasta. Sieltä oltiin yhteydessä ja kysyttiin, kiinnostaisiko. Päätös oli helppo – kyllä kiinnosti!
– Ensimmäinen askel on päästä Keskon kauppiaskoulutukseen, joka omalla kohdallani kesti noin puolitoista vuotta. Kauppiasharjoittelussa pääsi oppimaan toisilta kauppiailta, ja hakuvaiheeseen kuului muun muassa psykologisia testejä, joilla varmistetaan soveltuvuus tehtävään. Mukana koulutuksessa oli kuitenkin hyvin erilaista ja eri-ikäistä väkeä.
Heikkinen on kotiutunut hyvin takaisin Toivakkaan, ja tekemistä riittää – päivät ovat harvoin samanlaisia.
– Aika kuluu todella nopeasti. Kahdeksan-kymmenen tuntia menee kuin sormia napsauttamalla. Olen kotoisin Kuopiosta ja halusin muuttaa takaisin maalle. Olen viihtynyt täällä jo 15 vuotta. Kauppiaana minut on otettu tosi kivasti ja lämpimästi vastaan, parempaa aloitusta ei voisi toivoa. Toivakka on tiivis sekä aktiivinen yhteisö, ja olen todella iloinen, että pääsin juuri tänne.
Kaupalla on suuri merkitys pienellä kylällä.
– Ihmiset viettävät aamuisin aikaa kaupan kahviossa, ja käytävillä jäädään juttelemaan muiden kyläläisten ja kaupan työntekijöiden kanssa. Kaupalta löytyy aina juttukaveri. Perälän kaupalla on pitkät perinteet Toivakassa. Meiltä löytyvät postipalvelut, ja elintarvikevalikoimaa pyritään pitämään sellaisena, ettei tarvitsisi lähteä kaupungista asti hakemaan.
Laura Heikkisellä on selkeä visio kaupastaan.
– Ajattelen, että tämä olisi aktiivinen kyläkauppa, jossa valikoima on niin kattava, että Toivakassa pärjää myös ilman autoa. Haluan, että kaupassa vallitsee iloinen sekä positiivinen tunnelma ja että kaikilla on kiva tulla asioimaan. Pieniä muutoksiakin voi olla tulossa, mutta asia kerrallaan, Heikkinen toteaa salaperäisesti hymyillen.
Yrittäjyys vaatii – ja antaa – paljon.
– Tämä sopii tietyntyyppisille ihmisille. Pitää olla ripaus hulluuttakin. Työtunteja ei voi alkaa laskemaan eikä ajatella, että joku muu hoitaa asiat. Esimerkiksi tänäkin aamuna aloitin päivän siivoamalla asiakas-WC:tä ja tyhjentämällä ulkoroskiksia, Heikkinen naurahtaa.
Asiakkailta on tullut hyvää palautetta.
– Palvelua on kiitelty, ja kauppaan on kuulemma kiva tulla, tuore kauppias kertoo.
Pinnan alla kaupassa tapahtuu paljon sellaista, mitä asiakkaat eivät näe.
– Moni ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi juhannusta aletaan suunnitella jo joulun alla, ja joulukinkut tilataan puoli vuotta etukäteen. Taustatyötä on paljon. Kaupan työ pitää sisällään paljon muutakin kuin asiakaspalvelutilanteet, ja juuri se monipuolisuus on asia, josta pidän, Heikkinen sanoo.
Lopuksi hän esittää vielä toiveen tulevaisuudesta:
– Toivon, että tämä ala säilyy sellaisena, jossa asiakaskohtaamiset ovat keskiössä. Että kaikki ei siirry robottien hoidettavaksi ja että yhteisöllisyys säilyy. Maalla perinteinen kyläkaupan malli elää verkkotilaamisen rinnalla. K-Market Perälässä käydään kauppaa vielä seuraavatkin sata vuotta – ja lapsiperheillä on täällä hyvä olla.
– Haluan myös lämpimästi kiittää toivakkalaisia siitä, kuinka hyvin minut on otettu uutena kauppiaana vastaan. Tuntuu, että ihmiset elävät tässä mukana.
Samuli Turunen
13.01.2026 | Tilaajille, Toivakka
Kun hyvinvointialueet aloittivat vuoden 2023 alussa, monien muiden käynnistymisongelmien lisäksi keskustelua aiheutti yhdyspinta kunnan ja hyvinvointialueen välillä nimenomaan ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntien lakisääteinen tehtävä.Kuntalain ensimmäisessä pykälässä säädetään, että kunnilla on yleinen velvoite edistää asukkaidensa hyvinvointia.
Myös hyvinvointialueilla on saman tyyppinen vastuu edistää hyvinvointia ja terveyttä osana omaa toimintaansa. Sote-uudistuksen valmisteluvaiheessa epäiltiin, että kuntia ei kiinnosta pistää paukkuja kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä edistävään toimintaan, kun toiminnan tulokset, eli kuntalaisten vähentynyt terveyspalvelujen tarve, hyödyntää taloudellisesti eniten hyvinvointialuetta.
Epäilys on suurelta osin kuitenkin osoittautunut vääräksi. Kunnat ovat hoitaneet oman tonttinsa vaihtelevasti, mutta esimerkiksi Toivakassa ja Uuraisilla varsin mallikkaasti. Sen sijaan hyvinvointialue on säästöpaineidensa vuoksi varsinkin Keski-Suomessa vähentänyt toimintakykyä ylläpitäviä ja yhteisöllisyyttä lisäävää päivä- ja kerhotoimintaa merkittävästi.
Toivakan kunta lähti liikkeelle esimerkillisesti jo nimiketasolla. Kunnassa on muutaman vuoden toiminut hyvinvointisuunnittelija.
Toivakan kunta on myös mukana Terve Kunta -verkostossa, mikä tarjoaa kunnille mahdollisuuden kehittää hyvinvoinnin johtamista ja toimintatapoja yhdessä muiden kuntien kanssa. Vuonna 1996 perustettu ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima verkosto kokoaa yhteen kuntia, joissa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on strateginen linjaus ja ohjaava periaate. Verkoston toiminta tukee kuntia integroimaan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen osaksi kuntastrategioita, vahvistamaan hyvinvointitalousajattelua sekä kehittämään yhteistyötä hyvinvointialueiden ja järjestöjen kanssa. Lisäksi verkosto jakaa tietoa, järjestää seminaareja ja videoneuvotteluja vertaisoppimisen tueksi sekä pilotoi ja levittää hyviä käytäntöjä. Kansainvälisesti Terve Kunta -verkosto toimii osana WHO European Healthy Cities -verkostoa, jonka visio pohjautuu YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja painottaa kestävää kehitystä, osallisuutta ja terveyserojen vähentämistä. Verkoston tavoitteena on vahvistaa strategista johtamista ja poikkihallinnollista yhteistyötä, jotta kuntalaisille voidaan tarjota entistä paremmat edellytykset hyvinvoinnille ja terveydelle nyt ja tulevaisuudessa.
Toivakan kunnassa tavoitteena on liikunnallisen ja hyvinvoivan arjen toteutuminen. Kunnassa on myös jonkin aikaa ollut palveluna liikuntaneuvonta, jonka kautta voi saada apua ja tukea liikunnan lisäämiseksi osaksi elämäntapoja. Hankevaroin rahoitettu liikuntaneuvonta on suunnattu henkilöille, joilla on erityisiä tarpeita liikunnan osalta. Tällaisia voivat olla erilaiset sairaudet, vammat tai muut haasteet löytää itselle sopiva liikuntamuoto.
Liikuntaneuvoja Anna Rossi palvelee kuntalaisia joka maanantai. Palveluihin kuuluvat yksilöllinen vastaanotto, erilaiset erikseen sovitut ryhmät ja kouluPT:n palvelut. Palvelu on maksuton ja toimii ajanvarauksella. Yhteyttä voi ottaa suoraan tai voi pyytää myös lähetteen esimerkiksi terveydenhuollosta.
Liikuntaneuvojaa on nähty myös vieraana eri kerhoissa ja kokoontumisissa.
– Teen työtä ammatinharjoittajana ja Toivakassa olen yhden päivän. Mikäli kunta saa hankkeelle lisärahoitusta, niin toiminta saattaa lisääntyäkin, Konneveden liikuntakoordinaattorina ja Multialla liikuntaneuvojana aikaisemmin toiminut Anna Rossi kertoo. Hänen työhistoriasta löytyy myös jakso fysioterapeuttina Toivakan vanhustyössä kymmenisen vuotta sitten.
– Liikuntaneuvonta on matalan kynnyksen ilmainen palvelu kuntalaisille. Oikeastaan kyse on elämäntapaohjauksesta, jonka tärkeitä osa-alueita liikunnan lisäksi on myös ravitsemus. Tavoitteena on yleensä hyvinvointia lisäävä arkiaktiivisuus, hän jatkaa.
Vuoden alku on suurten lupausten aikaa, kuntosalit täyttyvät kuntoilijoista ja jääkaapit vihanneksista ja rahkapurkeista. Innostuksella on kuitenkin tapana lässähtää jo viimeistään helmikuussa. Onko silloin kaikki menetetty.
– Ei ole todellakaan menetetty, muutosprosessiin kuuluu, että takapakkeja tulee. Oleellista on, miten retkahdusten jälkeen jatkaa. Harva pystyy kerralla pistämään elämäntapoja uusiksi, eikä ole tarkoituskaan. Usein pienetkin muutokset, varsinkin jos niitä on useita eri elämänalueilla, merkitsevät tosi paljon, Anna Rossi sanoo.
Hanna Lahtinen
09.12.2025 | Tilaajille, Toivakka, Uurainen
Toivakassa Itsenäisyyspäivää vietettiin perinteisin menoin. Päivä alkoi jumalanpalveluksella ja seppeleenlaskulla sankarimuistomerkille ja jatkui kirkkokahveilla ja juhlalla seurakuntakodilla.
Juhlapuheessaan kunnanjohtaja Touko Aalto korosti Suomen itsenäisyyden merkitystä ja sen juuria rohkeudessa, sitkeydessä ja yhteisöllisyydessä. Veteraanien ja sotien sukupolven uhraukset mahdollistivat nykyisen vapauden ja turvallisuuden. Aallon mukaan itsenäisyys on kuitenkin jatkuva prosessi, joka vaatii päivittäisiä tekoja ja vastuuta.
– Itsenäisyys ei ole vain rajojen turvaamista tai kansainvälisiä liittoumia, vaan myös yhteiskunnan sisäistä eheyttä kykyä kuunnella toisiamme valmiutta auttaa silloin, kun toinen tarvitsee halua kantaa vastuuta yhteisestä tulevaisuudesta. Itsenäisyys on yhtä vahva kuin sen kansan kyky toimia yhdessä ja luottaa toisiinsa. Ja juuri näissä kohdissa meillä on paljon opittavaa menneiltä sukupolvilta.
Nykypäivän Toivakassa hän näkee paljon sellaista hyvää, josta menneetkin sukupolvet olisivat ylpeitä.
Näen paikan, jossa yhdistykset toimivat aktiivisesti, vapaaehtoistyö kantaa, seurakunta tukee ja lohduttaa, naapurit tervehtivät toisiaan ja auttavat, kun tarve tulee. Myös kunnan ihmiset tekevät työtään sydämellä, Tämä on Toivakan vahvuus, Touko Aalto päätti.
Illan hämärtyessä partiolaisten soihtukulkue matkasi Vanhasta pappilasta kirkolle.
Toivakan partion lippukunta Lepinkäisiä peräti 23 vuotta johtanut Minna-Mari Kivimäki yllätettiin kunnolla, sillä taustavoimat olivat hankkineet hänelle Suomen Partiolaisten hopeisen ansiomerkin.
– Olipa melkoinen ilta. Itse olin juonimassa yllätystä rahastonhoitajallemme Kirsi Hokkaselle, jolle luovutettiin Suomen partiolaisten Pyhän Yrjön Plaketti. Tämän jälkeen jouduinkin itse yllätetyksi ja kirkon parvelta putkahti esimerkiksi oma ensimäinen vartionjohtajani Sari ”Siiri” Liikonen yli 40 vuoden takaa.
Partiotoiminta voi hyvin Toivakassa, lapsia ja nuoria riittää, mutta aikuisista on ajoittain pulaa.
– Partion keskeinen idea on, että tekemällä oppii ja Toivakassa on jaettu paljon vastuuta nuorille. Heistä on kasvanut vastuullisia nuoria partiojohtajia ja olen heistä valtavan ylpeä, Minski päättää.
Juuri 90 vuotta täyttänyt pikkulotta Kaarina Moisio seurasi Uuraisten kunnan itsenäisyyspäivän tilaisuudessa ohjelmaa, jossa pääosassa olivat nykypäivän nuoret, monin osin toteuttajina, sekä palkittavina.
Tilaisuuden juonsi talous- ja hallintojohtaja Miika Lähdeniemi ja nuoren juhlapuheen piti Anto Mattila ja melko nuori on vielä tervehdyspuheen pitänyt kunnanhallituksen puheenjohtaja Samuli Mattilakin.
Vuoden nuorten kulttuuriteon palkinnon saivat Selman tytöt, eli 4H-yrittäjät Nia Haaksluoto, Nelli Lehtonen, Aili Lindberg, Elli Pasanen, Kerttu Temonen, Sanni Vanhatalo ja Heta Vilokkinen. Selman kahvila on jo useiden vuosien ajan elävöittänyt Uuraisten keskustaa kesällä ja joulun aikaan.
Kulttuuripalkinnon sai Pasi Haarala, joka on syypää ToukoTohinoihin ja moniin muihin hyväntekeväisyystempauksiin. Hän jakoi sujuvasti kiitokset myös nuorille.
– Olen kiitollinen ja samalla hyvin hämmentynyt huomionosoituksesta, jonka arvostan korkealle. Haluan nostaa esille yhteisöllisyyden ja yhteistyön merkityksen ja kiittää niitä useita kymmeniä henkilöitä, jotka ovat kanssani olleet toteuttamassa mainittuja tapahtumia. Ei tämmöiset jutut yksin olisi mahdollista. Usein tulee jäätyä pohtimaan tapahtumien saamien ei-niin-myönteisten palautteiden sisältöä ja merkitystä, se on meidän ihmisten luonteessa. Tämä kunnianosoitus vahvistaa kuitenkin ajatusta, että onhan tässä ehkä jotain tullut tehtyä oikeinkin. Erityiskiitos Uuraisten nuorisolle, joka on löytänyt tiensä tapahtumiin hienosti. Meillä on täällä paljon aktiivisia, hyväsydämisiä ja erittäin huumorintajuisia nuoria kasvamassa tulevaisuuden tekijöiksi, Haarala totesi.
Juhlan lopuksi saatiin nauttia hämmentävästä taituruudesta, joka on vaatinut lahjakkuuden lisäksi valtavan määrän työtä ja harjoittelua. Leea ja Aino Mattila (kuvassa) ovat nuoria viulisteja Kangashäkistä. Musiikin opinnot ovat vieneet heidät ja äiti Kasuyo Ueno-Mattilan asumaan tällä hetkellä osittain Porvooseen.
19.11.2025 | Tilaajille, Toivakka
Supersuosittu Kurkocup rantautui Toivakkaan kun Itä-Päijänteen Rasti sai järjestää VakkaKurkon iltasuunnistustapahtumana Paikkalanvuoren maastoissa viime torstai-iltana. Tapahtumakeskuksena toimii Toivakan Urheilukenttä.
Itä-Päijänteen Rastin Petteri Huikko muisteli elämänsä kulkua. Hän eli ja kasvoi suunnistuksesta kiinnostuneessa perheessä. Näin hän muistelee aikaa, jolloin Kurkocup oli vain hämärä toive kotimaastoissa toteutettavaksi.
– Mennään vuoteen 1990 kun pieni suunnistajan alku avasi silmänsä ja katseli ikkunasta vanhempiensa sylistä kivistä Paikkalanvuoren rinnettä. Ehkei ihan vielä tuolloin ajatus Kurkocupista Paikkalanvuoressa kytenyt mielessä, mutta lähes seuraavat 35 vuotta tästä on hekumoitu.
VakkaKurkon projekti nytkähti liikkeelle joulukuussa 2024 Toivakkatalon neuvotteluhuoneessa, kun siellä karttaprojektista sovittiin toivakkalaiseen rentoon tyyliin.
– Matkan varrella on kriisipalavereita pidetty ratamestarin ja valvojien välillä sen verran paljon, että valvomiseksi on meinannut mennä yötkin.
Ensimmäinen kriisipalaveri pidettiin sen jälkeen, kun ratamestari kävi lampun valossa tsekkailemassa uutta karttaa ja rastipisteitä sekä toteamassa pelkonsa todeksi; kova mukulainen maa-aines ei ole maatunut 15 vuodessa.
Oli siinä Petterin äidilläkin ihmettelemistä miksi aina niin puhelias nuorimies on niin maansa myynyt.
– Lähellä oli, että meillä ei olisi maastoa ja ratamestaria… tai ainakaan ratamestaria. Onneksi muutama Kurkocupin tapahtuma ehti vierähtää tässä välissä ja mieli taas muuttui.
Monien suunnittelujen ja kriisiarviointien jälkeen Kurkocup kuitenkin toteutui 13.11.2025.
Tapahtuma alkoi suunnistajien kokoontumisilla ja suunnistuskorttien aktivoimisella. Korttien ja suunnistajien ylöskirjaamisen suoritti ratamestari sekä tapahtuman johtaja Petteri Huikko. Hänen apunaan mm. osallistumismaksujen vastaanottajana oli Heikki Peltonen ja muita aktiivisia talkoolaisia.
Maastoon startattiin arvokkaasti, minuutin hiljaisen hetken jälkeen. Oli vaikuttava näky, kun 134 suunnistajaa hiljeni kunnioittamaan urheilu- ja suunnistuskaveriaan toivakkalaista Tapani Häkkistä.
Hiljaisen hetken jälkeen suunnistus käynnistyi ja hetkessä Paikkalanvuoren valtasivat eri sarjoissa ja kukin oman sarjansa rataa kiertävien suunnistajien kirkkaat otsalamput.
Lähtöpaikka oli pururadan urheilukentältä katsottuna viimeinen mutka. Siitä suunnistajat ottivat oman karttasuuntansa ja etenivät päästäkseen mahdollisimman joutuisasti urheilukentällä sijaitsevalle maalille.
Monenikäisiä oli tapahtumassa mukana nuorista aina ”pihkaniskoihin” asti.
Kurkocupin nettisivun loppukommentti ja voittajien nimet olivat seuraavat:
VakkaKurkossa oli tarjolla eri vaikeustasoisia ratoja, kuten Kurko, Gubbe ja SuperGubbe. Kurkotar, Nassikat, SuperGubbe ja Helppo Elämä -sarjat. Kurkoissa monien vaiheiden jälkeen tolpan nappasi Vilho Hietala, jota ei pururadan sammutetut valot hetkauttanut lopussa. Gubeissa Vesa Taanila lasketteli maaliin ykkösenä. Liekö sitten pikkukiireellä saapuminen Kurkokeskukseen antanut sopivat adrenaliinit vauhdikkaille kankaille. VakkaKurko-illan Kurkotar oli Selma Mäkäräinen. Vaikka pieniä mutkia Selman matkalle tarttui niin tyyli ”kun pummaat, niin pummaa vauhdilla” oli selkeästi toimiva.
Nassikoissa Helinä Wannas ei häkeltynyt, vaikka ennakkoon ehkä pahimmat kilpakumppanit hakeutuivatkin kohti lakuja turhankin aikaisin, selkeä voitto ja pisteet kotiin.
SuperGubeissa nähtiin ehkä illan aidoin ja levein hymy kun Jyrki Ijäs rullaili maaliin piikissä. Mies ei ollut maalissa uskoa, että voitto napsahti…, mutta tottahan me aina puhumme. Helppo Elämä -sarjassa Viljo Kohvakka nautiskeli reissusta sekä maalin lakuista; ykköstila haltuun selkeällä erolla seuraaviin.
Veikko Ripatti
11.11.2025 | Tilaajille, Toivakka
Hirvenmetsästysaika on parhaillaan käynnissä, ja hirvet saavat kyytiä koirien siivittämänä. Toivakan kunnan alueella toimii kuusi metsästysseuraa: Huhtapuron Erä ry, Huikon Eräpeikot ry, Jyväskylän Metsästyksenhoitoyhdistys ry, Nisulan Metsästysseura ry, Ruuhi-Lapin Erämiehet ry sekä Toivakan Metsä- ja Kalamiehet ry.
Vuonna 1963 perustetussa metsästysseurassa, Huikon Eräpeikot ry:ssä, on tällä hetkellä yhteensä 65 jäsentä. Jäsenistä neljä on seuran perustajajäseniä ja samalla kunniajäseniä. Seurassa on myös kolme nuorisojäsentä. Nuorisojäsenistä yksi osallistuu jahtiin ampujana, ja kaksi nuorta on mukana koiranohjaajien apuna sekä osallistuu innokkaasti seuran toimintaan.
Tämän vuoden hirvijahtiin osallistuu seitsemäntoista seuran jäsentä, joista kaksi on naisjäseniä. Eräpeikkojen hirviporukan ikäjakauma on hyvä: alle 40-vuotiaita on kolme, 40–60-vuotiaita yksitoista ja yli 70-vuotiaita kolme. Seuran jäsenrakennetta tukee tulevaisuutta ajatellen se, että osa porukasta tuo mukanaan kouluikäisiä lapsia ja lapsenlapsia tutustumaan jahtiin. Tämä koetaan seurassa tärkeäksi.
– Eräpeikkojen alueella on hyvä hirvikanta. Siitä olemme saaneet vahvistuksen kesäaikaisista riistakamerahavainnoista ja myös meneillään olevan metsästyksen aikana. Meidän hirvilupamme tälle syksylle ovat kuusi aikuista ja kuusi vasaa. Tämän lupamäärän tarkoitus on pienentää alueemme hirvikantaa edellisistä vuosista. Saalismäärän toteutuessa alueellinen tavoitteemme asettuu hirvikannan toivotulle tasolle, noin kolme hirveä tuhatta hehtaaria kohden, kertoo seuran sihteeri Ismo Paukku.
Hirven vasojen osuus metsästettävästä hirvikannasta on pysynyt Huikon alueella hyvänä. Vasatuotto on ollut hyvä, eikä pedot ole vaikuttaneet alueen vasojen määrään.
– Tämän vuoden hirvijahti on sujunut mallikkaasti. Siitä kiitos kuuluu erityisesti kolmelle hirvikoirallemme. Ne ovat onnistuneet hyvin löytämään hirviä, ja hyvällä tuurilla hirvet ovat myös tulleet metsästäjien ulottuville.
Kolmen viikonlopun jahdissa Huikon Eräpeikot ovat saaneet saaliiksi viisi aikuista hirveä, joista kolme urosta ja kaksi naarasta. Lisäksi vasoja on saatu viisi.
Veikko Ripatti
