03.04.2026 | Kiinnitetty, Toivakka
Arja Koriseva saattaa olla tunnetuin toivakkalaisääni mutta paljoa hänestä ei jää Milla Mattila (o.s. Kähkönen), jolla on takanaan mahtava radioura. Ja ovathan Koriseva ja Mattila aikoinaan tehneet myös yhteistyötä, kun Mattila oli Korisevan assistentti yli 10 vuotta.
Tapa, jolla Mattilasta tuli toimittaja ja juontaja, on mielenkiintoinen. Hän näki laukaalaisen Anna-Kaisa Hermusen tv-lähetyksessä ja ajatteli, että tuohan olisi cool ammatti. Niinpä Mattila kirjoitti Hermuselle, että miten noihin hommiin pääsee. Pian soikin lankapuhelin Toivakan Viisarimäellä, kun Hermunen otti asiakseen auttaa nuorta naista uravalinnassa. Asiaa saattoi auttaa se, että Mattilan äiti tunsi Hermusen siskon.
Siitä se sitten lähti pääosin radio- ja tv-hommia tehden. Ura kuitenkin alkoi lehdessä, joka oli PaikallisUutisten edeltäjä, Jyväskylän Ympäristö- ja maakuntalehti päätoimittajana Jali Tuhkunen.
– Kysyin Tuhkuselta, sopiiko tehdä hänelle juttuja Toivakasta. 1,5 vuotta sitä sitten tein pian päätoimisena toimittajana koko lehden kattavalta alueelta.
Sen jälkeen Mattila lähti opiskelemaan tiedotusoppia Alkio-opistoon Korpilahdelle ja sen myötä avautui työpaikka Radio Jyväskylässä. Mattila sanookin, että viisi vuotta Radio Jyväskylässä oli hänen yliopistonsa toimittajan ja juontajan töihin. Päätoimittaja Arvo Vuorela antoi vastuuta ja mahdollisuuksia tehdä monipuolisesti töitä, toimittaen, juontaen ja tuottaen.
Tämän jälkeen oli Helsingin vuoro, jonne Mattila muutti 2004 silloisen rakkauden perässä. Siellä Mattila on tehnyt uraa Sävelradiossa, Radio Aallolla, Radio Novassa, Groove FM:ssä, Radio Suomipopissa ja nyt Aito Iskelmällä. Koska Mattila rakastaa musiikkia, hänen ohjelmissaan sitä on aina soitettu paljon puheen kustannuksella.
– Koen, että nykyinen työpaikkani Aito Iskelmä tekee tärkeää työtä kotimainen iskelmän eteen. Se on musiikkia, juka on suomalaisten dna:ssa. Genrestä löytyy paljon artisteja, joiden ura on yli 50 vuotta pitkä. Lisäksi meillä on ilo olla edistämässä uusien iskelmäartistien uraa, Mattila sanoo.
Ja se on nimenomaan radio, joka sinua kiehtoo?
– Kyllä. Radiossa on jotain mystistä. Olen onnellinen, että olen saanut tehdä näitä hommia yli 30 vuotta. Ihmisten tarinat saavat minut innostumaan työstäni yhä uudestaan, viimeisen 15 vuoden aikana myös television puolella, Mattila, 52, sanoo.
Mattila käsikirjoittaa tv-ohjelmia, kuten viime vuosina esimerkiksi Maajussille morsian -, Diili-, Yökylässä Maria Veitola -ja The Voice of Finland -ohjelmia.
Mattila ei ole syntynyt Toivakassa vaan Rovaniemellä. Toivakkaan perhe muutti, kun Mattila oli vuoden ikäinen. Isä Yrjö Kähkönen oli pohjoisesta, äiti Aili puolestaan toivakkalainen. Ja toivakkalaiseksi Mattila itsensä tuntee. Ala-asteen hän kävi Viisarimäellä, yläasteen keskustassa.
– Toivakka on loistavalla paikalla ja on todella vireä kunta. Kunnanjohtaja Touko Aalto on tehnyt hyvää työtä. Kunnassa on kaikki palvelut, joten ei ihme, jos asukasmäärä on kasvussa.
Mattila toivookin entiselle kotikunnalleen elinvoimaisuutta ja sinnikkyyttä kehittyä edelleen.
– Systemaattinen markkinointi lisää kunnan vetovoimaa varsinkin lapsiperheiden keskuudessa. Luonto, turvallisuus, peruspalvelut sekä vain reilun 20 minuutin matka Jyväskylään korjattua nelostietä myöten ovat tekijöitä, joilla Toivakka kasvattaa asukaslukuaan tulevaisuudessa.
Mitä lapsena harrastit?
– Kävelin paljon metsässä. Harrastan kävelyä edelleen. Kun syrjäkylällä asuttiin, niin paljon tuli myös pyöräiltyä. 4H-kerhossa toimin ja partiossakin olin. Urheilu ei minulle oikein maistunut, mieluummin kirjoitin, piirsin ja kerroin mielikuvitustarinoita ystäville.
– Kavereita oli paljon, vaikka siihen aikaan niin sanottujen syrjäkylien lapset jäivätkin kirkonkyläläisten ulkopuolelle. Se, että et asunut kirkonkylällä oli myös kiusaamisen aihe, mutta se vaan kasvatti luonnetta.
Huikosta kotoisin oleva Maija Torppa ja Kankaisilta kotoisin oleva Taru Viinikainen ovat säilyneet hyvinä ystävinä. Maija asuu nykyisin Helsingissä, Taru Ruotsissa, mutta meitä yhdistää aina sama kotikylä ja sen kokemukset.
Toivakan Viisarimäessä edelleen asuva Sami Puikkonen on tänäkin päivänä hyvä ystäväni. Ollaan Samin kanssa tunnettu liki 50 vuotta. Yhdessä on leikitty, katsottu Rosvo Rudolfia telkkarista ja käyty aikoinaan kerran kesässä Särkänniemessä.
Ja pitääkö tieto paikkansa, että äitisi on ollut mallina Pellervo Lukumiehelle, kun tämä maalasi Toivakan kirkon kuuluisat maalaukset?
– Ihan varmaksihan sitä ei voi tietää, mutta taiteilija Lukumies kertoi aina kirkossa vierailleille turistiryhmille, että hänen naapurissa asunut nainen (Aili Kähkönen) antoi hänelle inspiraatiota 1970-luvun tyylidaamiin, joka siis kirkon katosta tänäkin päivän löytyy Kati Josefiina -nimisenä enkelinä, Milla Mattila sanoo ja antaa yhden vinkin kirkkoväelle.
– Vierailijat tunnistaa siitä, että he tuijottavat kirkon kattoa, kun taas paikalliset ovat jo maalauksiin tottuneet.
Seppo Pänkäläinen
03.04.2026 | Korpilahti, Petäjävesi, Toivakka, Uurainen
Korpilahti
Korpilahden kirkon Tulkaa minun tyköni kaikki -alttaritaulun maalasi Wilho Sjöström (1873–1944) vuonna 1904. Alttaritaulu tuli alkuperäisen Carl Fredrik Blomin maalaaman Getsemane-alttaritaulun tilalle.
Sjöström saapui Korpilahdelle palattuaan takaisin Suomeen Italiasta, missä hän oli opettelemassa freskotekniikkaa. Korpilahdella ollessaan Sjöström oli pastori Frans Cawénin vieraana Mutasen pappilassa, missä hän opetti tämän Alvar-pojalle maalaamista. Mutasella ollessaan Sjöström sai tilauksen alttaritaulusta. Rahan kerääminen alttaritauluun aloitettiin jo vuonna 1901, ja sitä varten perustettiin ompeluseura. Ompeluseura järjesti useammat myyjäiset varojen keräämiseksi. Myyjäisten lisäksi järjestettiin iltamia ja huutokauppoja. Vuonna 1905 rahaa oli kerätty noin 1500 markkaa, jolla alttaritaulu maksettiin.
Sjöströmin teokseen vaikutti tanskalaisen Bertel Thorvaldsenin (1768 tai 1770–1844) marmorinen Kristus -veistos (1821), jonka Thorvaldsen oli tehnyt Kööpenhaminan Marian kirkkoon. Veistos onkin jättänyt jälkensä moneen Tulkaa minun tyköni -aiheisiin alttaritauluihin, joissa on pelkästään kuvattu Jeesusta. Veistoksesta on 1800-luvun alkupuolelta useita kopioita eri kokoon ja materiaaleihin tehtyinä. Myös Cawénilla oli kyseisestä veistoksesta kopio, jonka taiteilija Sjöström maalasi alttaritauluun. Lisäksi Sjöströmin matka Italiaan vaikutti lopputulokseen, minkä voi nähdä teoksen taustassa, jossa on kuvattu öinen Anticolo Corradon kylä Italiasta, missä taiteilija oli käynyt aikaisemmin.
Toivakka
Johan Erik Lindh (1793–1865) maalasi Toivakan kirkon alttaritaulun Ristiinnaulittu vuonna 1820. Alkuperäisesti teos oli maalattu vuonna 1775 Jaakko Jaakonpoika Leppäsen rakentamaan Jyväskylän kappelikirkkoon. Teos maalattiin kirkossa jo olleiden kahden taulun keskelle, joiden aiheet olivat Getsemane ja Pako Egyptistä.
Kappelikirkko sijaitsi tämänhetkisessä Cygnauksenpuistossa. Kappelikirkko purettiin vuonna 1888 Taulumäen kirkon valmistuttua. Vuonna 1896 Jyväskylän maaseurakunta lahjoitti alttaritaulun Toivakan kappeliseurakunnalle. Taulu on kuitenkin palautunut takaisin Jyväskylän seurakunnan omaisuudeksi vuoden 2025 seurakuntaliitoksen takia. 1970-luvulla alttaritaulu restauroitiin, ja sen piti mennä kirkon kattomaalausten uusijalle Pellervo Lukumiehelle. Näin ei kuitenkaan päässyt käymään, koska restaurointi siirtyi Museovirastolle.
Lindh on Ruotsissa syntynyt sotilaan poikana. Hän opiskeli Pehr Emanuel Limnellin opissa koristemaalariksi sekä aloitti Tukholman taideakatemiassa 1812. Hän muutti myöhemmin Ruotsista Suomeen, missä hän teki uransa. Maaliskuussa 1821 Vaasan maistraatti hyväksyi Lindhin Kokkolan kaupunginkirkon alttaritaulun mestarinäytteeksi. Lindh toimi Kokkolassa koristemaalarina, mistä hän myöhemmin muutti Turun kautta Helsinkiin, jossa hän kuoli 72-vuotiaana. Uransa aikana hänestä tuli arvostettu muotokuvamaalari.
Uurainen
Uuraisten vanha kirkko rakennettiin vuonna 1804 Saarijärven rukoushuonekuntaan Kuukkajärvelle. Uuraisten vanha kirkko oli maalaamaton sekä sisältä että ulkoa. Vuonna 1850 kirkon yleisilmettä alettiin kohentaa teettämällä saarnatuoliin kaikukatos, ja sille perusteluksi annettiin kirkon koristelemattomuus.
Samoihin aikoihin Carl Fredrik Blom (1791–1855) tarjosi Ristiinnaulittu (1850) teoksensa kirkon alttaritauluksi. Uuraisten kirkko purettiin ja rakennettiin uudelleen vuosien 1904–1905 aikana. Työtä valvoi arkkitehti Yrjö Blomstedt. Alttaritaulun ympärille maalattiin kangasdraperia, joka peitettiin laudoituksella. Blomin tekemä maalaus rullattiin ja tallennettiin. Sen tilalle tuli vuonna 1905 tuntemattoman tekijän Risti kalliolohkareitten keskellä. Alttaritaulu vaihtui vielä vuonna 1926 Nanni Strengin kopioksi B.A. Godenhjelmin kirkastusaiheisesta alttaritaulusta (1848), joka on Jämsän kirkossa.
Petäjävesi
Petäjäveden kirkon Ylösnoussut Jeesus siunaamassa lapsia alttaritaulun maalasi Frans Hautala (1875–1952) vuonna 1928. Hautala on syntyjään Töysästä, mutta asui pääsääntöisesti Vaasassa.
Petäjäveden kirkko valmistui 1879. Kirkosta puuttui alttaritaulu, minkä takia kirkkoherra Nathanael Borgin vaimo Elli Borg lahjoitti sen tilalle Kristus -patsaan vuonna 1921. Vuonna 1928 Petäjäveden seurakunta täytti 200 vuotta ja tämän kunniaksi Hautalalta tilattiin alttaritaulu.
Siiri Nurminen
Lähteet:
Elmgren-Heinonen, Tuomi. Wilho Sjöström: Muistikuvia Taipaleen Varrelta. s.49-54. Porvoo: WSOY, 1943.
Hanka, Heikki, ja Jyväskylän yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Kirkkomaalauksen Traditio Ja Muutos 1720-1880: Carl Fredrik Blom Murrosajan Maalarina. s. 310-315. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1997.
Lahtinen, Hanna. “Niin Monet Kädet Taitavat Ovat Herran Huonetta Rakentaneet.” Paikallisuutiset.fi, 25.6.2024. https://www.paikallisuutiset.fi/niin-monet-kadet-taitavat-ovat-herran-huonetta-rakentaneet/.
Mikola, Jorma. Alttarilta Alttarille: Alttaritaulumaalaus Suomessa Autonomia-ajan Loppupuolella. s. 23-26 ja s. 35-37. 2015.
Sjöström, Wilho, Ulla Huhtamäki, Taina Lammassaari, Heikki Hanka, Margaretha Sippel, Michael Wynne-Ellis, ja Hämeenlinnan taidemuseo. Wilho Sjöström 1873-1944: Hämeenlinnan Taidemuseo 8.6.-2.9.1990, Kuopion Taidemuseo 7.9.-30.9.1990, Oulun Taidemuseo 12.10.1990-18.11.1990, Alvar Aalto -museo, Jyväskylä 29.11.-30.12.1990, Mikkelin Taidemuseo 11.1.-9.2.1991. s.37-38. [Hämeenlinna]: [Hämeenlinnan taidemuseo], 1990.
Uusi Suometar, 23.10.1901, nro 247, s.4. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/798241?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, Viitattu: 26.03.2026.
Vartiainen, Juha. Suuri Alttaritaulukirja. s.104-105 ja 247-248 Helsinki: Readme.fi, 2012.
01.04.2026 | Kiinnitetty, Toivakka
Toivakan Martat täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Tarkka päivämäärä on 11.5. Oikeastaan yhdistyksen virallinen nimi on Toivakan kirkonkylän Martat ry, mutta kirkonkylää on tietoisesti haluttu arkikäytössä nimestä häivyttää, sillä nykyään kyse on koko kunnan kattavasta yhdistyksestä. Kauan sitten myös Nisulassa ja Peiponsalmella oli omat yhdistyksensä.
– Meidän jäsenmäärä on tällä hetkellä 27. Se on ollut suurin piirtein sama niin kauan kuin minä olen mukana ollut, kertoo puheenjohtaja Sirpa Vihavainen. Hän on martta jo toisessa polvessa; myös äiti Vieno oli mukana toiminnassa.
Sirpa tuli mukaan toimintaan aikaisempien toimijoiden houkuttelemana. Irmeli Edelmannin mukaan toivat käsityöt.
– Uutena toivakkalaisena tulin aikoinaan vähän arkana mukaan käsityöryhmään, ja yhtäkkiä huomasin olevani hallituksessa ja sihteeri.
Käsitöitä on tehty paitsi omaksi iloksi myös moneen eri hyväntekeväisyystarkoitukseen. On neulottu sukkia vauvoille, lohtuhuiveja läheisensä menettäneille ja lämmittäviä villasukkia Ukrainaan. Sukkia on kertynyt jopa 70 paria vuosittain.
Irma Hiekkasen tie marttoihin on myös melko tyypillinen. – Kun lapset kasvoivat isoiksi eikä MLL tuntunut enää niin omalta järjestöltä, siirryin maksamaan marttojen jäsenmaksua. Vasta eläkeläisenä oli aikaa alkaa toimimaan aktiivisemmin.
Raili Nuottanen tuli mukaan marttoihin pihan puolelta. – Olin jo töissä ollessani mukana, ja sitten eläkkeelle jäätyä puutarhainnostus otti vallan, ja martoissa oli samanhenkistä väkeä.
Yksi marttojen viime vuosien suosituimpia tapahtumia ovat olleet puutarhakävelyt, taimivaihdot, omenapuiden leikkauskurssit ja kranssiaskartelut.
Maritta Korhonen on aktiivinen puutarhaharrastaja, mutta myös ruokamartta.
– Minulla oli hyvä ystävä, joka toimi Jyväskylän Marttalassa ruuan parissa, ja itsekin tein ammatikseni ruokaa. Oli luontevaa alkaa sitten eläkkeellä tekemään ja myös opastamaan ruoka-asioissa martoissa.
Muut martat kiittelevät Marittan ammattitaitoa. Sirpan ja Marittan johdolla on järjestetty monenlaista kurssia ja myös Toivakan seurakunnan senioripäivän ruokailut monen vuoden ajan.
– Se oli mukavaa, mutta aika sitovaa laittaa joka toinen viikko ruokaa lähes 50 ihmiselle. Sirpa ja Maritta laativat ruokalistat, ja me muut autoimme kykyjemme mukaan. Pikkuhiljaa jokaiselle löytyi sopivin rooli, Irmeli sanoo.
– Yhdessä syömisen merkitys on kyllä valtavan tärkeää, kun samalla saa vaihtaa kuulumisia. Oli myös mielenkiintoista oppia, miten isommalle porukalle laitetaan ruokaa, kun itse on aina kokannut vain omalle perheelle, Irma lisää.
Vuosien varrella on myös tehty isoja kahvituksia esimerkiksi kunnan ja seurakunnan tilaisuuksiin tai isoille syntymäpäiville. Vuonna 2017 oli Keski-Suomen kulttuurirahaston palkintojenjakotilaisuus, jossa oli 140 osallistujaa. Myös kesän Kamarimusiikkifestivaaleilla on nautittu marttakahveista.
Omaakin ammattitaitoa on lisätty erilaisilla kakku- ja voileipäkakkukursseilla, ja koululla on pidetty Pikkukokki-kurssia. Sienikurssia pidettiin ukrainalaisille, ja varautumistakin on harjoiteltu. Siivousilta nautti erityisen suurta suosiota. Myös kesätyöntekijöitä on joskus palkattu, mutta se todettiin melko työllistäväksi myös työnantajalle.
Toivakan Martat osallistuivat myös kymmenisen vuotta sitten Kohtaamisia ikäihmisten virkistykseksi ja iloksi -hankkeeseen, jonka puitteissa vierailtiin myös pikkulapsiperheissä. Martat, kuten Irja Lamberg ja Sirkka Pynnönen, vierailivat kodeissa antamassa käytännön apua ja keskustelemassa. Tarve tämän kaltaiseen toimintaan ei ainakaan ole vähentynyt. Myös päiväkeskuksen kanssa tehdään yhteistoimintaa. Lisäksi yhdistys on antanut vuosittain kaksi stipendiä Toivakan ahkerille koululaisille.
Marttailua ovat myös erilaiset retket teatteriin, museoihin tai muihin jännittäviin paikkoihin. Vapun tienoilla marttateltta pystytetään jälleen Perälän pihaan ja myyntitiskille katetaan munkit ja simat.
Juhlanäyttely
kirjastolla
Sadan vuoden ajalta on paljon arkistomateriaalia olemassa. Arkistojen aarteita penkoessaan hallituslaiset ovat joutuneet toteamaan, että 100 vuotta on pitkä aika.
– Vaikka Toivakka on pieni kylä ja monet suvut asuneet täällä pitkään, on vanhoissa kuvissa silti paljon tunnistamattomia ihmisiä. Toivottavasti pääsiäisen jälkeen avautuva näyttely tuo lisää nimiä kasvoille ja muitakin muistoja esiin, Sirpa Vihavainen kertoo. Näyttely avautuu 9.4. ja on esillä koko huhtikuun, 14.4. kirjastolla tarjotaan 100-vuotissynttärikahvit.
– Suuret ja arvokkaat juhlat eivät tunnu meille oikein luontevilta, mutta kahvikupposen ääressä kyläläisten kanssa jutustelu on aina mukavaa, yhdistyksen jäsenille tarjotaan myös juhlalounas toukokuun aikana, martat kertovat.
Ensimmäinen puheenjohtaja vuonna 1926 oli Anna Jussila ja ensimmäisen toimintavuoden jälkeen jäseniä oli 31. Perustajajäsenissä oli mukana hieman yllättäen myös miehiä. 50-vuotisjuhlassa vuonna 1976 oli mukana enää yksi perustajajäsen ja hän oli Herman Taipale. Juhlapuhujana tuolloin oli vastikään edesmennyt kunniamartta Pirkko Ikonen.
Martat on aina ollut edistyksellinen ja yhä hyvin ajassa elävä liike. Alun perin järjestö perustettiin yleissivistäväksi, ja nimi Martat oli oikeastaan vähän hämäävä. Vuonna 1899 perustetun yhdistyksen nimi oli alun perin Sivistystä kodeille, mutta senaatti ei hyväksynyt sitä. Taustalla oli Venäjän hallinnon edustajien epäluottamus aatteelliseen kansansivistystyöhön. Aili Nissisen keksimä raamatullisen puuhakas Martta meni läpi ja toiminta käynnistyi.
Nyt marttojen nettisivujen etusivulla lukee: Löydä oma tapasi olla martta, ja se kuvaakin hyvin monipuolista järjestöä, josta jokainen voi löytää oman tapansa toimia.
Toivakan 100-vuotiaan marttayhdistyksen hallituksessa suurin osa on aktiivisia eläkeläisiä, mutta mukana on myös nuorempaa sukupolvea edustava Jenni Hakala, ja toiveissa on saada nuorisolaisia mukaan enemmänkin. Parhaimmillaan marttailu on sukupolvia yhdistävä kokemus.
– Tämä on kiva porukka, on tosi mukava tuntea kuuluvansa johonkin. Vaikka joskus joku tekeminen väsyttääkin, niin kyllä tästä saa paljon iloa ja virtaa elämään, martat päättävät.
Hanna Lahtinen
25.03.2026 | Tilaajille, Toivakka
Siivouspalvelu Hehkuva on uusi toivakkalainen yritys, jonka takaa löytyy ahkera nuori nainen, Iida Oittinen. Yritys on tällä hetkellä sivutyö, sillä Iida valmistui tammikuussa oppisopimusopiskelujen kautta klinikkaeläinhoitajaksi ja jatkaa töitä Jyväskylän eläinsairaalassa.
Yrityksen hän perusti jo noin vuosi sitten, mutta on aloitellut toimintaa varovaisesti. Nyt keväällä kalenterissa olisi tilaa uusillekin asiakkaille. Tähän asti asiakkuudet ovat löytyneet lähinnä tuttujen ja puskaradion kautta.
– Työ eläinklinikalla on kolmivuorotyötä, ja siihen on helppo yhdistää kotisiivouksia, kun olen välillä arkipäivisin vapaalla. Päivystystyössä kohtaan joskus henkisesti aika raskaitakin tilanteita, ja on hyvä päästä tuulettamaan aivoja siivoamalla, Iida Oittinen kertoo.
Joutsalaissyntyinen Iida on asunut Toivakassa kolmisen vuotta ja tykästynyt paikkakuntaan niin, että osti viime kesänä puolisonsa kanssa omakotitalon. Perheeseen kuuluu myös kolme kissaa ja kaksi koiraa.
Siivousala on ollut Iidalle luonteva valinta aina, ja hän on tehnyt alan töitä opiskelujen ohessa. Käytössä on laadukas, ammattitasoinen välineistö aina tekstiili- ja painepesureita myöten.
– Minusta on kuva noin kuusivuotiaana pesemässä ikkunoita. Siivouksessa parasta on se, että työn jäljen näkee heti. Lisäksi oman yrityksen kautta olen huomannut, miten tärkeää iäkkäämmille asiakkaille on jutella hetki ja juoda vaikka kahvit siivouksen lomassa. Siivouksen lisäksi voin auttaa esimerkiksi kaupassa käynnissä tai muussa asioinnissa.
Siivoustyö oli pitkään aliarvostettua, mutta esimerkiksi somen myötä siitä on tullut jopa trendikästä, ja alalle tulee paljon uusia yrittäjiä.
– Tarjontaa on, mutta uskon, että tarvetta riittää. Lika ei tästä maailmasta lopu, ja etenkin tällaisilla paikkakunnilla, missä ikäihmisiä on paljon, siivous- ja muun auttamispalvelun tarve kasvaa jatkuvasti, Iida sanoo.
Auttaminen onkin Iidalle työssä tärkeintä. – Siivoustyössä pystyn auttamaan ihmisiä, ja eläinklinikalla autan eläimiä.
Ikäihmisten lisäksi Iida kannustaa myös lapsiperheitä käyttämään siivoojan palveluja.
– Vaikka perussiivouksen ehtisi tehdä itsekin, esimerkiksi keittiön tai kylpyhuoneen syväpuhdistus kannattaa antaa ammattilaisen hoidettavaksi ja käyttää se aika vaikka perheen kanssa olemiseen.
Kotisiivousten lisäksi Iida tekee muuttosiivouksia, joissa ammattilainen on usein tehokkaampi ja järjestelmällisempi kuin muuttokiireiden keskellä oleva asukas.
Lopuksi Iidalla on yksi toive nykyisille ja tuleville asiakkailleen:
– Älkää siivotko ennen siivoojan tuloa. On paljon mielekkäämpää tulla paikkaan, jossa oikeasti riittää siivottavaa.
siivouspalveluhehkuva.com
Hanna Lahtinen
17.03.2026 | Tilaajille, Toivakka
Suvi Kallio on parturoinut toivakkalaisten hiuksia nyt noin viisi kuukautta. Hänen yrityksensä ParturiSuvi toimii samoissa tiloissa parturi-kampaaja Janette Ruokosen kanssa.
Suvin tiedustelu vapaasta parturin paikasta osui täydelliseen aikaan. Samassa tilassa pitkään työskennellyt Paula Hytönen oli jäänyt kokonaan eläkkeelle ja toinen tuoli oli vapautunut.
Ennen Toivakkaan siirtymistä Suvi ehti työskennellä neljä vuotta Jyväskylässä. Alun perin hän on kotoisin Kemistä, ja Keski-Suomeen hänet toi mies Joutsasta. Koti on ollut jo muutaman vuoden ajan Toivakassa.
– Toivakka on mukavasti Joutsan ja Jyväskylän välissä, ja olemme kyllä viihtyneet. Tulee vähän oma kotikylä mieleen. Yritystoimintakin on alkanut hyvin; tuntuu, että Toivakassa on tarvetta miesten hiuksiin ja parran muotoiluun keskittyneelle parturille. Jonkin verran minulla käy myös vanhoja asiakkaita Jyväskylästä, Suvi kertoo.
Toivakassa on nyt mahdollista saada myös amerikkalainen parranajo, mikä on silkkaa hemmottelua.
– Siinä ajetaan parta perinteisesti veitsellä, käytetään lämpimiä pyyhkeitä ja laadukkaita hoitotuotteita, Suvi luettelee.
Suvilla on sekä kampaajan että parturin koulutus, mutta parturiksi hän erikoistui muutettuaan Jyväskylään, kun huomasi sillä puolella olevan paremmin töitä.
– Parturipuoli on aina ollut enemmän omalla mukavuusalueella, joten päätös oli helppo. Leikkaan myös naisten hiuksia, mutta parturileikkaajan kädenjälkeni on skarppi ja kulmikas. Jos haluaa pehmeyttä, kannattaa varata aika esimerkiksi Janetelle.
Parran hoitaminen hiustenleikkauksen yhteydessä tai erikseen on kasvava trendi varsinkin nuorempien miesten keskuudessa.
– Myös parrat ovat lisääntyneet. 2000-luvun alussa haluttiin olla siloposkisia, ja parta miellettiin jopa epäsiistiksi. Muoti kuitenkin muuttui, ja samalla partoja on alettu myös hoitaa. Nyt suosiossa on täysparta, joka on kulmikas ja siististi häivytetty.
ParturiSuvin hyllyssä olevat tuotteet henkivät miehisyyttä; hollantilaisen Reuzelin shampoot näyttävät lähes juotavilta.
– Erityisen tyytyväinen olen suomalaiseen Partawa-sarjaan. Sitä en ainakaan ole vaihtamassa.
Häät tai muut suuret juhlat ovat hetkiä, jolloin omaan ulkonäköön panostetaan tavallista enemmän. Kampaaja on useimpien morsiamien apuna suureen päivään valmistautuessa, mutta sulhasilla ei aivan yhtä usein.
– Mielelläni laitan sulhasten hiukset ja parrat kuntoon. Se on itsellenikin sellainen hifistelypäivä, jolloin käytetään veistä ja varmistetaan, ettei yksikään karva sojota.
Vaikka kalenteri on Toivakassa alkanut täyttyä, mahtuisi siihen vielä asiakkaita lisääkin.
– Tervetuloa tutustumaan, Suvi Kallio toivottaa.
Hanna Lahtinen
17.03.2026 | Tilaajille, Toivakka
Eläkeliiton kerholaiset kokoontuivat 12. maaliskuuta kuulemaan ajankohtaista tietoa kunnan ikääntyneille suunnatuista palveluista sekä hyvinvointialueen uusista linjauksista. Tilaisuudessa esiteltiin myös Toivakan tulevia tapahtumia ja vanhus- ja vammaisneuvoston roolia.
Hyvinvointisuunnittelija Satu Korhosen esityksestä kävi selväksi, että ikääntyneet ovat tärkeä ihmisryhmä kunnalle.
– Toivakan kunnan ikääntyneiden palvelujen suunnitelmassa korostuu tällä hetkellä erityisesti asumisen kehittäminen. Uusi alueellinen työryhmä on käynnistänyt selvitystyön, jossa tarkastellaan nykytilaa, arvioidaan tulevia tarpeita ja laaditaan konkreettisia ehdotuksia asumisratkaisuista. Tavoitteena on ennakoida ikääntyvän väestön tarpeita ja varmistaa turvallinen ja toimiva arki eri elämäntilanteissa, Korhonen kertoi. Suunnitelma kattaa vuodet 2025-2029, hän kertoi.
Nykyäänkin Toivakan kunta tarjoaa runsaasti ikääntyneille suunnattuja palveluja ja aktiviteetteja. Eläkeläisillä on käytössään maksuttomia ja ohjattuja kuntosalivuoroja. Eläkeliiton jäsenille on lisäksi keskiviikkoisin oma ilmainen vuoro. Kunta tarjoaa myös liikuntaneuvontaa sekä hoivakoti Esperin kanssa toteutettua kuntosaliohjausta.
Yhteistyö evankelis-luterilaisen seurakunnan kanssa jatkuu senioripäivien merkeissä, ja kunta tukee osallistumista tarjoamalla kuljetuksia tapahtumiin, kuten Nisulan Soppaa ja seurustelua -tilaisuuteen. Palveluvalikoimaan kuuluvat myös asiointikyydit ja kirjaston kotipalvelu.
Vuonna 2026 jaetaan liukuesteitä kaatumisten ehkäisemiseksi, ja kunta järjestää vuoden mittaan monenlaisia tapahtumia eri ikäryhmille. Lisäksi uutena Korhonen muistuti, että järjestöavustus on haettavissa.
Hyvinvointialueen puolella on käynnistymässä TE26-määrärahahanke Kohtaamisten Keski-Suomi (viereisellä sivulla artikkeli aiheesta), jossa projektityöntekijänä toimii Merja Pihlajasaari. Hankkeessa rakennetaan etsivän vanhustyön verkostoa sekä seniorikeskustoimintamallia.
Kotihoidon palvelut puolestaan siirtyivät maaliskuun aikana terveysasemalle. Seniorineuvonta jatkaa toimintaansa keskitettynä palvelunumeroina, josta ikäihmiset ja heidän läheisensä saavat ohjausta ja voivat tehdä myös huoli-ilmoituksen.
Toivakan vanhus- ja vammaisneuvosto toimii ikääntyneiden kuulemis- ja vaikuttamiskanavana. Se osallistuu kunnan toiminnan suunnitteluun, valmisteluun ja seurantaan. Neuvosto voi ottaa kantaa mm. terveyteen, asumiseen, osallisuuteen ja liikkumiseen liittyviin kysymyksiin. Hyvinvointisuunnittelija Satu Korhonen koordinoi neuvoston toimintaa, puheenjohtajana toimii Markus Tattari, hän on myös jäsen alueellisissa neuvostoissa. Muita jäseniä, eli ”hihasta nykäistäviä” ovat Elina Sarlund, Minna Huovilainen , Tauno Rantalainen ja Anneli Nieminen, sekä varajäsenet Mikko Paljakka ja Sirpa Vihavainen.
Kunnanvaltuuston puheenjohtaja ja aluevaltuutettu Sinikka Jäntti puhui, mutta myös kuunteli tarkalla korvalla.
– Se nousi esiin yksikönjohtaja Päivi Pitkon puheenvuoron aikana, että vaikka meillä Toivakassa on oma yksityinen Esperi Hoivakoti Soivakka, silti meidän mummuja ja pappoja ohjataan hoivakoteihin aivan muihin kuntiin. Omaisilta vaaditaan kärsivällisyyttä ja aktiivisuutta, jotta läheinen saa maksusitoumuksen ja pääsee oman kotikuntansa hoivakotiin, Sinikka Jäntti kertoo.
– On tosi surullista, jos esimerkiksi puoliso sijoitetaan jonnekin Keuruulle, eikä Toivakassa asuvalla ole ajokorttia. Sellaistakin on tapahtunut, että avioparit ovat joutuneet erilleen.
Syynä ei ole Hoivakoti Soivakan hoivapaikkojen vähyys tai avioparipaikkojen puute, vaan hallinnon jähmeys ja osittain erilainen suhtautuminen yksityisiin palveluntarjoajiin.
Sinikka Jäntti aikoo nostaa asian esiin hyvinvointialueen valtuustossa.
Esille nousi myös hyvin positiivinen asia Toivakassa.
– Melkein tuntuu, että tämä on liian hyvää ollakseen totta: meillä Toivakassa on oma lääkäri, joka kaiken lisäksi on asiantunteva, sitoutunut ja mahdottoman mukava, Jäntti kertoo. Iloa lisää se, että koska ammatinharjoittajamallin lääkärikokeilu on osoittautunut hyvinvointialueelle myös taloudellisesti kannattavaksi, kokeilua jatketaan ja se muutetaan jossain vaiheessa vakituiseksi käytännöksi. Uusia ammatinharjoittajia haetaan kevään aikana Laukaaseen ja Karstulaan nykyisten Toivakan ja Kyllön yhden ammatinharjoittajan lisäksi.
Toivakalla on ennestään tiiviit yhteydet Joutsan puolella sijaitsevaan Rutalahteen, ja nyt myös Rutalahden suunnasta on esitetty toiveita päästä lääkäriin Toivakkaan. Vaikka Timo Wihersaaren vastuulla on jo 2 200 potilasta, mikä on korkeahko luku omalääkärille, saattaisi mukaan mahtua vielä Rutalahden noin neljäsataa asukasta.
– Tätä asiaa kannattaa ehdottomasti selvitellä, Jäntti sanoo.
Yleinen maailmantilanne ja monilta osin tiukentunut talous on saanut monen ikäihmisen mielen matalalle. Hyvinvointialueestakin kuullaan yleensä niitä huonoja uutisia.
– Tosi surullinen olen lakkautettujen osastojen puolesta. Kovasti yritettiin joulukuussa niiden puolesta äänestää, mutta hävittiin. Jokainen ansaitsee arvokkaan vanhuuden tutussa ympäristössä, ja tämä nykylinja ei kyllä sitä puolusta. Olen kuitenkin varovaisen toiveikas, että uusi hyvinvointialueen johtajamme Piia Vuorela, jolla on lääkäritausta, on otteissaan enemmän ihmisen puolella. Meillä toivakkalaisilla ei ole suurta hätää. Meillä on hyvä lääkäri ja hyvä kunnanjohtaja, ja lapsiakin on niin paljon, että päiväkodit pullistelevat. Tulevaisuus näyttää olosuhteisiin nähden hyvältä, Sinikka Jäntti päättää.
Huhtikuussa Toivakassa tapahtuu monenlaista seniorikuntalaista kiinnostavaa toimintaa. Tiistai-iltana 21.4. Omalääkäri Timo Wihersaari pitää kirjastolla terveysillan. Myös Ikääntyvien yliopiston maksuttomat Ikis-luennot jatkuvat kirjastolla. Keskiviikkona 8.4. aiheena on Tekoäly ja vastuullisuus ja 29.4. Immuunijärjestelmä: Kehon oma turvapalvelu 24/7.
Hanna Lahtinen
