Nuorisotyö ei ole taikatemppuja – silti ihmeitä tapahtuu

Nuorisotyö ei ole taikatemppuja – silti ihmeitä tapahtuu

Elokuussa Toivakassa aloittivat työnsä nuorisotyöntekijä Jenna Peltonen sekä nuoriso- ja vapaa-aikasuunnittelija Maiju Rantanen. Lisäksi aivan vastikään on aloittanut etsivä nuorisotyöntekijä Janne Pajunen.
Hyvinvointikoordinaattori Satu Korhosen vastuulle kuuluu Toivakan nuorisovaltuusto sekä nuorten kuntalaisten hyvinvointi yleisemminkin. Nuorisovaltuuston tarkoituksena on tukea nuorten osallisuutta ja vaikuttaa nuoria koskeviin asioihin kunnassa.
– Vahvistumassa on näkemys, että kuntien tulee nähdä nuorisotyö osana hyvinvoinnin ja terveyden kokonaisuutta. Tämä on tavoitteena myös Toivakassa, hän sanoo.
Toivakan nuorisovaltuustossa toimii yläkoululaisten lisäksi aktiivisia toisen asteen opiskelijoita.
Vuodesta 2012 Joutsassa etsivänä nuorisotyöntekijänä toiminut Janne Pajunen toimii nyt myös Toivakan ja Luhangan etsivänä nuorisotyöntekijänä. Kuntien välinen yhteistyö on nykypäivää. Hän työskentelee peruskoulun päättäneiden, työtä tai opiskelupaikkaa vailla olevien nuorten kanssa. Etsivää nuorisotyötä tukee rahallisesti Aluehallintovirasto.
– Hyvin olen saanut asiakkuuksia Toivakasta. Suurin osa tulee työkkärin tai oppilaitosten kautta. Usein nuorella ei ole vain yhtä haastetta elämässään. Työni on muuttunut näiden 13 vuoden aikana: asiakasmäärät ovat vähentyneet, mutta yksittäiset tapaukset ovat muuttuneet haastavammiksi, hän kertoo.
Pajusen työssä näkyy myös yhteiskunnallinen ilmiö, jossa ääripäät etääntyvät. Osalla nuorista menee entistä paremmin, kun taas osa on suuressa vaarassa syrjäytyä ennen aikuiselämän alkua. Nuorten ongelmia ovat usein peli-, päihde- ja mielenterveysongelmat, jotka yhä useammin nivoutuvat yhteen.
Joskus tilanne vaikuttaa umpisolmulta ja sen ratkominen vie aikaa, mutta toisinaan kyse on yksinkertaisista asioista, kuten vuorokausirytmin korjaamisesta.
– Kun nuoren asiat nytkähtävät eteenpäin, se antaa valtavasti voimia. Vuosiin on mahtunut muutamia lähes uskomattomia onnistumistarinoita, joista ammennan voimaa vaikeisiin päiviin, Pajunen sanoo.

Nuoriso- ja vapaa-aikasuunnittelija Maiju Rantasen vastuulla ovat nuorisotyön, kulttuuri- ja vapaa-aikapalveluiden suunnittelu ja koordinointi. Myös yhteistyö yhdistysten kanssa kuuluu hänen tehtäviinsä. Hän on aiemmin työskennellyt Jyväskylässä kulttuuri- ja nuorisopalveluissa sekä eri yhdistyksissä nuorisotyön kehittämishankkeissa.
– Työnkuvani on vasta hahmottumassa, mutta jo nyt tiedän, että työ on monipuolista ja mielenkiintoista. Keskeisin tehtäväni nuorisotyössä on palvelukokonaisuuden kehittäminen, Rantanen kertoo. Hänen työhuoneensa sijaitsee kirjastolla, mutta välillä hän ehtii myös ”kentälle”, eli Vakkarille nuorten pariin.
Varmimmin Vakkarilta maanantaisin ja tiistaisin tavoittaa paljasjalkaisen toivakkalaisen Jenna Peltosen. Vakkaritoiminnan lisäksi hänen vastuullaan on koulunuorisotyö.
Siellä hänen kanssaan voi valmistaa tortilloja, pelata bingoa tai biljardia – tai vain hengailla.
– Pyrin olemaan turvallinen aikuinen, mutta haluan myös olla se ”siisti tyyppi”, jolle voi avautua, hän kertoo.
– Myös nuorten keskinäisen vuorovaikutuksen tukeminen on tärkeää, ja siinä keskeistä on paikan tarjoaminen, Maiju Rantanen lisää.
– Se, että olen itse elänyt nuoruuden Toivakassa, on mielestäni etu. Pystyn hyvin samaistumaan nykyisten nuorten tuntemuksiin. Nuorisotyö ei ole taikatemppuja, vaan läsnäoloa ja yhteistä hauskanpitoa, Jenna Peltonen sanoo.
Myös Satu Korhonen on varttunut aikuiseksi Toivakassa ja muistaa nuoruusajoiltaan turvallisen nuorisotilan ja Liisa Pakkasen.
– Silloin kyllä aikuisen auktoriteetin kunnioittaminen oli hiukan eri tasolla, hän naurahtaa.
Syksy on alkanut melko poikavaltaisen porukan kanssa, mutta pikkuhiljaa myös tytöt ovat löytämässä Vakkarin.
– Tämä syksy toi Toivakassakin koulumaailmaan ison muutoksen, kun yläkoululaisilta kerätään kännykät pois koko päivän ajaksi ja alakoululaisillakin ne pysyvät koulupäivän ajan repussa.
– Rajoitukseen on suhtauduttu vaihtelevasti, ja se herättää tunteita, Satu Korhonen kertoo.
Kaikki neljä tekevät työtään positiivisella mielellä, mutta myöntävät, että esimerkiksi ahdistuneisuus ja näköalattomuus ovat nuorten keskuudessa lisääntyneet – myös tutkimusten mukaan. Maailmassa on paljon ahdistavia ja pelottavia asioita, ja ne hyppäävät silmille kaikista medioista eri tavoin värittyneinä.
– Ahdistusta ovat lisänneet myös hyvin käytännölliset asiat, esimerkiksi rahan puute, minkä monet nuoriin kohdistuneet kiristykset ovat aiheuttaneet, Janne Pajunen lisää.
Nuorisotyö tunnustetaan tärkeäksi, mutta talouden tiukentuessa siitä leikataan usein ensimmäisenä. Ennaltavahvistavan työn tuloksia on vaikea mitata.
– Ennaltaehkäisevän työn onnistumiset voivat kuitenkin olla rahallisesti merkittäviä, sillä esimerkiksi huostaanotot tulevat kunnille ja yhteiskunnalle kalliiksi, Janne Pajunen toteaa.
– Siksi nuorisotyötä on tärkeää tehdä näkyväksi, ja tärkeää on myös se, että nuoret kokevat tulleensa kuulluiksi, Maiju Rantanen lisää.
– Yksi väylä saada nuorten ääni kuuluviin päättäjille on Nuorisovaltuusto. Meillä on alkamassa myös nuva-kummitoiminta, jossa kummina toimii nuori valtuutettu Inka Keteli, Satu Korhonen kertoo.

Hanna Lahtinen

Viisarimäen kylällä on nyt oma perinneyhdistys

Viisarimäen kylällä on nyt oma perinneyhdistys

iisarimäen kyläkoulu ja kylä nelostien varrella on elänyt hiljaiseloa monien vuosien ajan. Kylällä on toki ollut toimintaa, mutta suuri yleisö ei ole niistä tullut tietoiseksi. Nyt kylällä on herännyt tarve koota kylätietoutta kirjoihin ja kansiin. Kylälle aikanaan muuttanut Jaska Temisevä on ollut perustamassa Viisarimäen perinneyhdistystä.
– Perustimme viime keväänä Viisarimäen Perinneyhdistys ry:n. Mukana toiminnassa on historianharrastajia ja keräilijöitä laajemminkin. Tämän seurauksena päätimme alkaa järjestää myös rompetoripäiviä Viisarimäen vanhalla kyläkoululla, kertoo Temisevä.
Yhdistyksen toiminnan tarkoituksena on mahdollisuuksien mukaan kerätä, tallentaa ja jakaa tietoa Viisarimäen vanhasta koulusta ja sen historiasta, sekä laajemmin paikallis-, kulttuuri- ja sotahistoriasta sekä muusta aiheeseen liittyvästä.
– Tarkoituksemme on harjoittaa ja tukea keräilyllistä ja museaalista toimintaa katsomallamme sopivalla tavalla, sekä järjestää aiheeseen liittyviä tapahtumia ja osallistua muiden järjestämiin tilaisuuksiin, jotka tukevat Viisarimäen vanhan kyläkoulun, kylän sekä Toivakan kunnan elävöittämistä.
Viisarimäen koululla järjestettyjen tapahtumien yhteydessä koululla on vieraillut paljon entisiä oppilaita – aina koulun alkuvuosikymmeniltä 1950-luvulta 2000-luvun vaihteeseen. Tästä onkin herännyt Temisevällä ajatus järjestää koululla jossain vaiheessa entisille oppilaille avoimien ovien päivä, jossa he voisivat tavata toisiaan ja muistella menneitä. Näitä muisteloita, mahdollisia kuvatallenteita ja muuta aiheeseen liittyvää olisi tarkoitus koota kyseisessä tapahtumassa.
– Olisi mielenkiintoista saada nämä koottua laajemmin jonkinlaiseksi historiantallenteeksi, joka olisi yleisesti saatavilla, visioi Temisevä.
Seuraava rompetori grillikahvioineen järjestetään Viisarimäen vanhalla koululla lauantaina 27.9., eli samana päivänä Rutalahden markkinoiden kanssa. On koettu, että nämä tapahtumat tukevat toisiaan, sillä ne ovat luonteeltaan sopivasti erilaisia. Koululle ovat kaikki myyjät tervetulleita, ja tarjolla on monenlaisia myyntipaikkoja – alkaen pihamaan ilmaisista peräkonttimyyntipaikoista.
Paikalle voi tuoda myös vanhoja tai keräilyllisiä kohteita, esimerkiksi numismatiikkaa tai filateliaa, militariaa, arvioitavaksi ja myyntiin. Temisevän lisäksi paikalla on jälleen aihepiiriensä asiantuntija Aulis Parviainen Keski-Suomen Numismaatikoista arvioimassa kohteita.

Veikko Ripatti

 

Wihersaari on viihtynyt toivakkalaisten omana lääkärinä

Wihersaari on viihtynyt toivakkalaisten omana lääkärinä

Toivakkalaisia on lykästänyt. He pääsivät mukaan Keski-Suomen hyvinvointialueen kokeiluun, jossa vuoden verran katsotaan, miten omalääkärimalli toimii. Hyvaksin alueella omalääkäreitä on kaksi, se toinen on Jyväskylässä. Noin  2 200 asukkaan Toivakassa omalääkärinä aloitti reilu kuukausi sitten Timo Wihersaari, 39.

Kokeiluun kahden omalääkärin osalta on varattu 390 000 euroa.

Ammatinharjoittajalääkäri Wihersaaren mukaan hänet on otettu hyvin vastaan ja vastaavasti Wihersaari on viihtynyt työssään.

– Ilahduttavasti potilaat ovat ottaneet yhteyttä. Oleellista on hoidon jatkuvuus, potilaiden tunteminen ja ennakoiva terveydenhuolto. Tavallaan teen yleislääkärinä kansanterveystyötä, joka pitkän päälle voi säästääkin, jos ja kun saadaan kuntalaisten sokeriarvot (diabetespotilaat), kolesteroliiarvot ja verenpaineet kohdilleen. THL:n tilastojen mukaan Toivakassa on tehtävä työtä diabetespotilaiden sokeritasapainon kanssa. Kun vastaava kokeilu on myös Länsi-uudenmaan alueella, teemme yhteistyötä, Wihersaari sanoo.

Muuramessa asuva Wihersaari ajaa joka arkiaamu kello 8-9 Toivakkaan ja aloittaa vastaanoton. Ajan Toivakan terveyskeskukseen voi varata puhelimitse tai verkossa. Myös kiireellisissä tapauksissa tulee soittaa, jotta potilas osataan ohjata oikeaan paikkaan. Wihersaaren apuna on hoitaja. Työpäivä on sen mittainen kuin potilaita on, illalla Wihersaari voi jatkaa työntekoa tietokoneella.

– Työssä kiehtoo sen vapaus ja potilaiden kohtaaminen. En ole hyvinvointialueella palkollisena vaan saan työstäni korvauksen tehdyn työn perusteella. Jos olen sairaana tai lomalla, rahaa ei tule. En ole rajaton resurssi ja minun pitää opetella, mikä malli täällä toimii. Mutta uutuudenviehätys miellyttää minua. Tätä voisi tehdä isommassakin kuvassa.

Wihersaaren tehtäviin kuuluvat terveyskeskuksen vastaanoton ohella lähellä olevan hoivakodin asukkaat sekä kotihoidon potilaat. Ulkopuolelle jäävät kouluterveys ja neuvola.

– Luottamus potilaisiin on saatava. Jos kerron potilaalle, että hänen kannattaa tehdä tätä ja tuota elämänlaatunsa parantamiseksi, niin hänen on uskottava, että se todella kannattaa. Täällä ei ole vähään aikaan ollut omaa lääkäriä, joten maaperä on otollinen. Ajatuksena on, että kokeilu houkuttelisi nuoria lääkäreitä terveyskeskuksiin.

Kokeilun taustalla on muutama asia. Hyvinvointialue haluaa tehdä terveyskeskuslääkärin työstä nykyistä houkuttelevampaa ja myös hakea säästöjä. Vakituisista terveyskeskuslääkäreiden viroista Keski-Suomessa oli 2024 täyttämättä kolmannes.

Yksi tapa saada säästöjä on vähentää – tai jopa päästä eroon – niin sanottujen vuokralääkäreiden käyttöä. 2024 hyvinvointialue käytti perusterveydenhuollon vuokralääkäreihin yli 12 miljoonaa euroa. Kalleuden ohella vuokralääkäreiden käytön ongelma on juuri hoidon jatkuvuus: vaikka sopimus kestäisi parikin vuotta, vuokralääkärin lähtö katkaisee potilassuhteen. Ennen vanhaan kunnanlääkärit tunsivat potilaansa ja sitä haetaan myös omalääkärikokeilulla.

Hyvaks seuraa, mitä Wihersaari Toivakassa saavuttaa. Mittareina ovat hoitotulokset etenkin diabetes- ja kolesterolipotilaiden osalta sekä myäs hoidon jatkuvuus ja hoitoonpääsy. Toki Wihersaari hoitaa myös esimerkiksi haava- ja infektiopotilaita sekä tuki- ja liikuntaelinvammoja mutta vakavammat tapaukset laitetaan eteenpäin.

– Voisin järjestää toivakkalaisille päivän, jossa tietoiskumaisesti kertoisin kansanterveystyöstä. Kannustaisin kuntalaisia hoitamaan itseään.

Toivakkalaiset ovat tyytyväisiä omalääkäriinsä – vaikkakin kovin moni terveyskeskuksessa asioinut kieltäytyi kommentoimasta asiaa nimellään.

Reija muutti Toivakkaan 40 vuotta sitten. Terveyskeskukseen hän tuli vaivan, joka oli valvottanut häntä edellisyönä, vuoksi.

– Tämä on ensimmäinen kerta omalääkärin luona ja on ilo tutustua häneen. Tällaista on odotettu Toivakkaan. Muistan ajan, jolloin täällä oli kaksikin lääkäriä. En varannut aikaa vaan tulin tänne. Olen nyt odottanut 40 minuuttia mutta ei se mitään, eläkeläisellä on aikaa. Toivakka on hieno paikka asua ja omalääkäri on kirsikka kakun päälle.

Ja kun lääkärin ja potilaan kohtaamisessa on aina myös small talkia, niin toivakkalaisille tiedoksi, mistä asioista Wihersaaren kanssa ainakin voisi jutella: kanalintumetsästyksestä ja liikuntaharrastuksista, etenkin sulkapallosta, padelista ja golfista.

Seppo Pänkäläinen

Luovuus kukkii Toivakan päivätoiminnan näyttelyssä kirjastolla

Luovuus kukkii Toivakan päivätoiminnan näyttelyssä kirjastolla

Toivakan kirjaston salissa on avautunut uusi näyttely, jossa on esillä Toivakan päivätoiminnan asiakkaiden töitä.
– Kädentaitotöitä tehdään paljolti fiiliksen mukaan. Materiaaleihin ei ole paljon varoja, mutta olemme mahdottoman luovia. Sanomalehdet, vessapaperirullat ja langanjämät ovat ahkerassa käytössä. Olemme saaneet myös materiaaleja tosi paljon lahjoituksina, kiitos siitä kaikille, kertoo ohjaaja Elina Nikkonen, joka työskenteli aiemmin Joutsassa, jossa myös painotettiin käsillä tekemistä.
Työparina hänellä on Mari Pitkäaho, joka siirtyi kehitysvammatyöhön vanhalta palvelukeskukselta vuonna 2018. Hän on viihtynyt hyvin.
– Tämä työ on sellaista, että se vie mennessään, molemmat vakuuttavat.
Enimmillään päivätoiminnassa on mukana 12 henkilöä, ja jokaiselta on näyttelyssä esillä jotain. Askarteluhetkien lisäksi päivätoiminta on paljon muutakin.
– Ulkoillaan ja käydään kuntosalilla, täällä näyttelyissä tai kuntoportailla kuntoilemassa. Lisäksi meidän roskapartio pitää Toivakan tienpientareet siistinä. Joskus lähdetään ihan linja-autolla kaupungille humputtelemaan ja syömään.

Keski-Suomen hyvinvointialue lomauttaa henkilöstöään säästösyistä

Keski-Suomen hyvinvointialue lomauttaa henkilöstöään säästösyistä

Keski-Suomen hyvinvointialue lomauttaa henkilöstöään 1–8 päiväksi. Lomautukset ovat osa kesän 2025 yhteistoimintaneuvotteluissa sovittuja sopeuttamistoimia. Lomautuksilla vaikutetaan vuoden 2025 tilikauden tulokseen. Säästöä lomautuksilla arvioidaan saatavan vajaa 1,9 miljoonaa euroa. Lomautuksista on nyt tehty tarkemmat suunnitelmat.
– Tilanne on hyvin valitettava, mutta meidän on tehtävä lisätoimenpiteitä, jotta saamme taitettua kustannusten kasvua ja kurottua taloutta suunnitellulle uralle. Käsitykseni mukaan henkilöstö on suhtautunut ymmärtäväisesti tilanteeseen, hyvinvointialuejohtaja Jan Tollet sanoo. Lomautukset toteutetaan loppuvuoden aikana toimialajohtajien tekemien viranhaltijapäätösten mukaisesti. Lomautussuunnitelmat on tehty niin, että niistä saadaan mahdollisimman paljon säästöä, mutta samalla niin, että kriittisten toimintojen jatkuvuus turvataan ja asiakkaille ja potilaille lomautuksista aiheutuu mahdollisimman vähän haittaa.
–Palveluissamme on erilaisia resurssitilanteita ja lomautussuunnittelun yhteydessä on määritelty myös yksiköitä, joista emme voi henkilöitä lomauttaa. Meillä on palveluita, joissa apuun on vastattava kiireellisesti ja palveluita, joissa on lakisääteisiä mitoituksia. Joissakin palveluissa on myös tehtäviä täyttämättä tai tiedossa olevia poissaoloja loppuvuodelle, millä saavutetaan vastaavaa säästöä, sosiaali- ja terveyspalvelujen toimialajohtaja Kati Kallimo kuvaa.
Lomautuksia ei toteuteta muun muassa sosiaali- ja kriisipäivystyksessä, ensihoidon hoito- ja perustason ensihoitajatehtävissä ja nuorisokotien kasvatus- ja hoitotehtävissä.   Hyvinvointialueen johdolle (johtajat ja päälliköt) on säästötoimenpiteenä jo aiemmin päätetty seitsemän päivän palkaton vapaa vuodelle 2025, minkä lisäksi myös johtajat ja päälliköt lomautetaan vähintään yhdeksi päiväksi. Johdolle palkattomia päiviä kertyy siis minimissään 8 päivää vuodelle 2025. Henkilöstön osalta lomautuspäivien määrä vaihtelee 1–8 päivää.
Lomautusten vaikutuksista yksittäisiin palveluihin kerrotaan tarkemmin lomautusten edetessä.

Kansainvälinen koiranpäivä muistuttaa koirien merkityksestä

Kansainvälinen koiranpäivä muistuttaa koirien merkityksestä

Elokuun 26. päivänä vietettiin kansainvälistä koiranpäivää. Päivä muistuttaa meitä koirien merkityksestä ihmisen elämässä. Koirat toimivat viranomaisten apuna ja työtovereina. Ne ovat verrattomia lemmikkejä, harrastuskavereita sekä arjen apureita, kuten opas- ja avustajakoirat. Koiranpäivä muistuttaa myös ihmisen vastuusta ja eläinten hyvinvoinnista huolehtimisesta.
Tiina Lehtomäki ja Seija Leppänen ovat pitkän linjan toivakkalaisia koirien kasvattajia ja kouluttajia.
– Kasvatustoiminta Bright Eyes -kennelissä alkoi jo vuonna 1985, jolloin ensimmäinen suursnautseri tuli taloon. Muutaman vuoden kuluttua tulivat kääpiösnautserit, joita kasvatimme useamman pentueen. Vuonna 1996 Suomen Kennelliitto myönsi Bright Eyes -kennelille arvostetun Vuolasvirta-palkinnon ansiokkaasta kasvatustyöstä. 1990-luvun alkupuolella aloimme myös kouluttaa suursnautsereita palveluskoirakokeiden kansallisiin lajeihin: jäljestykseen, hakuun, viestille sekä etsintäkokeeseen. Nykyisin koulutamme labradorinnoutajia opas- ja avustajakoiriksi sekä kasvatus- ja kuntoutustehtäviin. Näissä tehtävissä koirat auttavat esimerkiksi nuorten ja lasten kanssa työskentelyssä luomalla luottamuksellista suhdetta ja tuomalla läsnäolollaan hyvää mieltä, Lehtomäki kertoo.
Mitä eroja olette havainneet rotujen välillä.
– Rotujen ominaisuuksissa on eroja. Suursnautsereiden kanssa yhteistyö täytyy rakentaa, kun taas labradorinnoutajilla on enemmän halua miellyttää ihmistä ja toimia yhteistyössä. Sosiaalisen ja ihmisystävällisen luonteensa vuoksi labradorinnoutaja sopii erityisen hyvin opas- ja avustajakoiraksi ihmisläheiseen työhön.
Mitä yhteistyökumppaneita koirien kasvatukseen ja koulutukseen löytyy?
– Tällä hetkellä meille on juuri tulossa Suomen Opas- ja Avustajakoirakoulun omistuksessa olevia koiria koulutukseen. Koirat ovat tullessaan 8 kuukauden – 1 vuoden ikäisiä. Ne ovat kasvaneet hoitoperheissä pentuvaiheen ajan, ja testien jälkeen koulutukseen valitaan vain sopivimmat yksilöt. Koirat koulutetaan yksilöllisesti laaditun suunnitelman mukaan, ja ne lähtevät työelämään yleensä kahden vuoden ikäisinä. Hoitoperheet tekevät arvokasta työtä pentujen sosiaalistamisessa ja erilaisten ympäristöjen tutustuttamisessa, Lehtomäki kertoo.
– Kun koirat tulevat meille koulutukseen, ne ensin tutustuvat uuteen kotiin ja rutiineihin. Vasta sen jälkeen alkaa täsmäkoulutus työelämän taitoihin. Koulutuksen suuntautumisesta riippuu, mitä taitoja opetetaan. Opaskoiran kanssa kuljetaan paljon ja opetetaan esimerkiksi suunnan pitäminen, suojateiden etsiminen ja turvallinen liikkuminen liikenteessä. Opaskoira toimii näkövammaisen käyttäjänsä silminä. Avustajakoiralle opetetaan tehtäviä kuten esineiden nostaminen, nimettyjen esineiden hakeminen, ovien avaaminen ja hissin tilaaminen. Liikuntarajoitteisen ihmisen arkea helpottaa suuresti koiran tuoma apu. Koulutuksellisesti suurin työ on kuitenkin hallinnan opettamisessa, jotta koirat voivat kulkea käyttäjiensä kanssa missä tahansa häiritsemättä muita. Työtehtävissä ollessaan koirat eivät saa kiinnostua ympäristön häiriöistä, kuten vieraista ihmisistä tai toisista koirista, Lehtomäki sanoo.
Opas- tai avustajakoiraa ei saa missään tapauksessa lähestyä tai puhutella sen ollessa työtehtävissä. Koiralle on annettava työrauha. Opaskoira tunnistetaan kahvallisista valjaista ja avustajakoira kolmion muotoisesta työliivistä. Liiveissä on yleensä merkinnät ja tekstit, jotka kertovat koiran koulutustarkoituksesta. Opas- ja avustajakoirat ovat lääkinnällisen kuntoutuksen apuvälineitä, ja ne ohjautuvat asiakkaille siten, että asiakas ottaa ensin yhteyttä oman hyvinvointialueensa apuvälineyksikköön.
– Meidän tehtävämme kouluttajina on huolehtia tämän elävän apuvälineen moitteettomasta toiminnasta sekä antaa apua ja tukea koirien käyttäjille heidän kohdatessaan haasteita. Käyttäjiä ohjataan myös huolehtimaan koirien hyvinvoinnista, sillä olipa kyseessä opas- tai avustajakoira, niiden lajityypilliset tarpeet on pystyttävä huomioimaan.
Tällä hetkellä Lehtomäen ja Leppäsen perheessä on neljä omaa koiraa: kaksi jo mummoikään ehtinyttä rouvaa ja kaksi hieman nuorempaa koiraystävää. Omien koirien kanssa harrastetaan erilaisia aktiviteetteja, kuten etsintätehtäviä ja luonnossa liikkumista. Nuorinta koulutetaan palveluskoiratoimintaan, mutta laji on vielä avoin.
– Koiranpäivää vietettiin meillä normaalein rutiinein, ulkoillen ja touhuten yhdessä.

Veikko Ripatti