Höytiänpäivän oma ”Antiikkia, antiikkia” keskittyy vanhoihin rahoihin

Höytiänpäivän oma ”Antiikkia, antiikkia” keskittyy vanhoihin rahoihin

Löytyykö sinultakin purkki, jossa on isovanhemmilta jääneitä vanhoja kolikoita, tai onko piironginlaatikossasi kirjekuoressa vanhoja seteleitä? Oletko joskus miettinyt, että entä jos niiden joukossa piileekin oikea aarre – harvinainen painovirhe tai muu keräilyharvinaisuus? Tai ehkä sinua kiinnostaa vain tietää lisää rahoista, jollaisilla joskus aikoinaan ostettiin kahvia ja korppuja.
Nyt voit napata oman rahapurkkisi tai kirjekuoresi mukaan ensi lauantain Höytiänpäivään ja arvioituttaa ne alan asiantuntijalla ja vaikkapa realisoida ne.
Arviointipisteelle voit tuoda myös ylimääräisiksi jääneet kulta- ja hopeaesineet, joista saat parhaan mahdollisen hinnan.
Timo Mäkinen kiinnostui vanhoista rahoista 1990-luvun alussa löydettyään isoisänsä lompakon, josta löytyi mielenkiintoisia Suomen ja Venäjän rahoja. Joitakin vuosia myöhemmin vanhoista rahoista kehkeytyi hänelle ammatti.
– Minua kiehtovat erityisesti vanhojen rahojen tarinat: mistä ne ovat peräisin, mitä niillä on aikanaan saanut ja onko niillä arvoa. Harrastuksen alkuvaiheilla etsin kirjastosta aiheeseen liittyviä teoksia, selvitin rahojen mahdollista arvoa ja etsin rahoja kotimaan messuilta ja markkinoilta. Olen pienestä pitäen ollut jonkinlainen kauppamies, joten nykyinen työni sopii minulle oikein hyvin, Mäkinen kertoo.
Rahakauppaa Timo on tehnyt 1990-luvun lopulta lähtien, ja viimeiset parikymmentä vuotta se on ollut hänen päätyönsä. Työ vie hänet myös ulkomaille useita kertoja vuodessa alan messuille – viimeksi Berliiniin ja Müncheniin, seuraavaksi syyskuussa Prahaan ja Maastrichtiin.
– Tapahtumat ovat suuria ja kansainvälisiä, messuille saapuu alan kauppiaita ympäri maailman ja esimerkiksi Berliiniin voi hyvinkin odottaa 15 000 messukävijää. Niillä on vähän sellaista suuren urheilujuhlan tuntua, Timo kuvailee.
Rahakauppiaaksi ei voi opiskella koulussa, eikä heitä ole määrällisesti paljoa. Mäkinen on saanut uransa varrella arvokkaita oppeja niin kollegoilta, kuin vanhoilta keräilijöiltäkin, osa heistä on jo edesmenneitä.
– Vanhojen mestareiden hiljainen tieto on parasta. Netistä löytyy toki tietoa, mutta ei tästä alasta läheskään kaikkea. Tähtihetkiä ovat ne, kun pääsee tutkimaan pitkän linjan keräilijän kokoelmaa.
Ihmiset ovat kiinnostuneita vanhoista rahoista, ja Mäkinen saa yhteydenottoja lähes päivittäin. Erityisen arvokkaita löytöjä tehdään kuitenkin harvoin – ehkä kerran vuodessa.
– Hauskoja yllätyksiäkin tulee joskus vastaan, erään kerran arvioitavaksi tuli seteli, joka oli lehden välissä säilössä. Nuori mies mietiskeli huolettomana, että kumpikohan tässä mahtaa olla arvokkaampi, seteli vaiko Jerry Cotton-lehti. Yllätys oli suuri sekä itselleni että nuorelle kaverille, kun rahan arvoksi todettiinkin useampi tuhat euroa. Myöhemmin seteli toi iloa myös keräilijälle, jonka kokoelmaan raha löysi tiensä vuosien etsimisen jälkeen.
Timo Mäkistä kiinnostavat erityisesti suomalaiset rahat.
– Omiin suosikkeihin lukeutuu mm. Eliel Saarisen suunnittelema setelisarja vuodelta 1922. Setelit ovat esteettisesti kauniita ja ne huokuvat ajan henkeä ja arvokkuutta.
Tavalliselta ja arkiseltakin näyttävä raha voi kuitenkin joskus sisältää maallikolta huomaamatta jääviä yksityiskohtia, jotka saattavat tehdä rahasta arvokkaamman. Seteleissä harvinaisuuksia ovat esimerkiksi väärinpäin olevat vesileimat tai puuttuvat allekirjoitukset. Eurokolikoista suomalaisille tunnetuin lienee vuoden 2006 kaksieuronen, jossa on karttavirhe.
Arvokkain kahden euron kolikko taas on Monacon vuoden 2007 Grace Kelly -juhlaraha, jonka arvo voi olla n. 2000-3000 euroa. Yleensä rahojen arvoon vaikuttavat muun muassa kunto ja lyöntimäärä. Euron käyttöönotto lisäsi keräilijöiden määrää merkittävästi.
– Isot muutokset lisäävät aina kiinnostusta, Timo Mäkinen sanoo.
Ja kuten tässä vaiheessa voi arvata, niin kirjoittajan kaapista löytyneestä rahapurkista ei löytynyt mitään sellaista aarretta, että päivätyöt olisi voinut lopettaa. Paljon mielenkiintoista tietoa Timo Mäkinen kuitenkin nikkelimarkoista tiputteli ja löytyipä yksi saksalainen kolikko, josta saattoi erottaa hakaristin.

Taidetta Höytiällä

Tänä vuonna Höytiänpäivänä nähdään peräti kaksi taidenäyttelyä, sekä Tapio Vääräsmäen moottorisahataiteen työnäytös.
Punaisen koulun luokkiin näyttelyn pystyttää Marjatta Pennanen, os. Ahonen, joka on syntynyt Höytiän Suopellossa, mutta elänyt elämänsä Itä-Suomessa.
– Jäin vuonna 2007 eläkkeelle ja innostuin maalaamaan, vuonna 2012 menin Pielavedellä kansalaisopistoon ja harrastus on jatkunut, kun muutin leskeksi jäämisen jälkeen Kuopioon pari vuotta sitten, Marjatta Pennanen kertoo. Aiheet hän löytää läheltä, perheenjäsenistä ja rakkaista maisemista.
Hän maalaa sekä akryyli-, että öljyväreillä, ja myös akvarelleja.
Keltaisen koulun teema on riista ja eläimet. Ruokalassa voi tutustua riistalaukaussimulaattoriin ja viereisesä luokassa on Juha-Matti Vääräsen eläinaiheisia toitä. Taide on maratoonien juoksemisen lisäksi ollut Juha-Matin tärkeä harrastus läpi elämän, vaikka päivätyö onkin Maanmittauslaitoksella.

Historiaa eläväksi perinnekierroksella Rutalahdessa

Historiaa eläväksi perinnekierroksella Rutalahdessa

Rutalahden perinnekierros – Ei täällä kehnosti eletty, on pian valmis. Ydinkylälle on jo pystytetty kymmenen perinnetaulua, jotka kertovat napakasti juuri kyseisen alueen vaiheista. Lisätietoa löytyy runsaasti QR-koodien kautta, ne avautuivat 14.6. Avoimet Kylät -tapahtuman yhteydessä.
Rutalahden perinnekierros on avoin kaikille, joita entisajan elämä vähänkään kiinnostaa.
Parhaiten alkuun pääsee tutustumalla Tervetuloa-tauluun, joka sijaitsee kylän ilmoitustaulun luona koululla. Siitä selviävät myös välimatkat sekä muiden taulujen aiheet ja sijainnit.
Ensimmäisellä kerralla ei kannata ahmia liikaa, tietoa on niin paljon, että sitkeimmänkin kulkijan turnauskestävyys voi joutua koetukselle! Kaikki perinnetaulut ovat helposti saavutettavissa kävellen tai vaikka autolla. Jo pelkästään tauluihin perehtymällä saa hyvän kuvan siitä, miten Rutalahden seudulla on ennen eletty.
Vaikka taulut on numeroitu 1–10, niihin voi tutustua missä järjestyksessä tahansa – yksi kerrallaan tai kaikki kerralla. Sama pätee oheismateriaaliin. Parasta on, että perinnekierros on avoinna ympäri vuoden, vuorokauden ympäri, niin luonnossa kuin verkossakin – eikä se maksa mitään!

Perinnetaulut ovat kuin alkuruoka – ne herättävät toivottavasti halun syventyä aiheisiin tarkemmin. Kunkin taulun aiheista löytyy lisätietoa artikkeleina, lehtijuttuina, haastatteluina ja valokuvina Rutalahden kyläsivuilta tai QR-koodien kautta.
Sisältöä voi lukea tai kuunnella vaikka seuraavalle taululle kävellessä tai kotisohvalla pötkötellen. Taulut ovat pysyviä, mutta muuta materiaalia täydennetään jatkuvasti.
Rutalahdessa oli useita kylähistoriasta kiinnostuneita henkilöitä, joille oli vuosien varrella kertynyt runsaasti kylään liittyvää aineistoa. Yhteinen huoli heräsi: mihin nämä aineistot jatkossa päätyvät?
Niinpä he tekivät aloitteen Nuorisoseuralle ja Kyläyhdistykselle: voisiko Suojarinteelle perustaa Wanhan Rutalahden kyläarkiston, vaikka lukollisen kaapin? Vuosi oli 2021, kun molemmat järjestöt vastasivat myöntävästi, perustettiin kyläarkistotyöryhmä. Ensimmäinen tehtävä oli rahoituksen hankkiminen, ja lopulta syntyi hanke Rutalahden kulttuuriperinnön tallentaminen, joka sai Leader-rahoitusta Maaseutukehityksen kautta vuosille 2024–2025.
”Lukollinen kaappi Suojarinteellä” on matkan varrella paisunut kuin pullataikina. Kyläarkistoa on koottu ja digitoitu, on järjestetty Ilmavalokuvien iltapäivä, ja ydinkylän ilmakuvista on koottu pysyvä pienoisnäyttely Suojarinteelle. Lahjoitusten turvin on perustettu oma käsikirjasto, jossa on nyt noin 60 kirjaa, osa keskittyy kokonaan kylään, mutta kaikissa on jokin yhteys Wanhaan Rutalahteen.
Ja kuin kirsikkana kakun päällä on Ei täällä kehnosti eletty -perinnekierros! Siinä on hyödynnetty käsikirjastoa, kyläarkiston aineistoja sekä Kansallisarkiston ja lähiseudun muiden arkistojen aarteita.
Talkootyössä uurastaneiden kyläläisten ja kylän ystävien suurin toive on, että perinnekierros ”kuluisi” mahdollisimman monien askelparien alla ja että kauempana asuvat pääsisivät tutustumaan kylän historiaan kyläsivujen ja QR-koodien kautta.

Leila Backman

Korpilahden ja Toivakan kirkot avoinna tiekirkkoina- Jyväskylän seurakunnalla avoinna kahdeksan kirkkoa

Korpilahden ja Toivakan kirkot avoinna tiekirkkoina- Jyväskylän seurakunnalla avoinna kahdeksan kirkkoa

Jyväskylän seurakunnassa on tänä kesänä kahdeksan Tiekirkkoa. Jo aiemmilta kesiltä tuttujen Kaupunginkirkon, Kuokkalan, Korpilahden ja Taulumäen kirkkojen lisäksi Tiekirkko-verkostoon kuuluvat Säynätsalon, Joutsan ja Toivakan kirkot sekä Luhangan kesäkirkko.

Joutsan kirkko on avoinna 23.6.–31.7.2025 ma–to kello 11–15

Kaupunginkirkko on avoinna 23.6.–22.8.2025 ma–pe kello 10.30–16

Korpilahden kirkko on avoinna 23.6.–22.8.2025 ti–pe kello 11.30–16 ja su kello 11.30–16

Kuokkalan kirkko on avoinna 23.6.–22.8.2025 ti–pe kello 10.30–16

Luhangan kesäkirkko on avoinna 23.6.–10.8.2025 ma–su kello 12–16 (tarvittaessa myös muuna aikana)

Säynätsalon kirkko on avoinna 23.6.–22.8.2025 ma–to kello 10.30–16

Taulumäen kirkko on avoinna 23.6.–22.8. 2025 ti–to kello 10.30–16

Toivakan kirkko on avoinna 16.6.–10.8. ma–pe kello 10–17, la–su kello 10–14

(4H:n nuoret kirkko-oppaat ovat paikalla arkisin kello 12–17)

Tony Melville aluevaltuuston puheenjohtajaksi, Maria Kaisa Aula aluehallituksen johtoon

Tony Melville aluevaltuuston puheenjohtajaksi, Maria Kaisa Aula aluehallituksen johtoon

Keski-Suomen hyvinvointialueen aluevaltuusto kokoontui ensimmäiseen kokoukseensa 10. kesäkuuta 2025 ja teki merkittäviä päätöksiä alueen hallinnon järjestämisestä. Kokouksessa valittiin toimielimet ja niiden puheenjohtajistot.

Aluevaltuuston puheenjohtajaksi valittiin Tony Melville (sd.), ja varapuheenjohtajiksi nimitettiin Jani Ylälehto (kesk.) sekä Eila Tiainen (vas.). Karoliina Sarasteen (kok.) esityksestä aluevaltuusto päätti yksimielisesti, että aluehallituksen toimikausi on kaksivuotinen.

Aluehallituksen puheenjohtajaksi valittiin Maria Kaisa Aula (kesk.), ja varapuheenjohtajiksi Lotta Ahola (kok.) sekä Riikka Rantanen (sd.). Aluehallituksen jäseniksi valittiin Lotta Ahola (kok.), Jouni Flyktman (kok.), Jukka Haaparanta (ps.), Irma Hirsjärvi (vas.), Elma Hyöky (vihr.), Tapani Kiminkinen (kesk.), Ilkka Mikkonen (sd.), Jouko Nykänen (kesk.), Tuula Peltonen (sd.), Mauno Vanhala (kesk.) ja Marika Visakorpi-Kemppainen (kd.).

Emilia Koikkalainen (kok.) toimii tarkastuslautakunnan puheenjohtajana, Pauliina Takala (kesk.) johtaa aluevaalilautakuntaa, Merja Lahtinen (kesk.) valittiin hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnan puheenjohtajaksi ja Katri Asp-Dalfidan (sd.) toimii turvallisuuslautakunnan puheenjohtajana.

Uuraisten Samuli Mattila vaikuttaa hyvinvoinnin ja terveyden lautakunnassa ja Toivakan Sinikka Jäntti sekä korpilahtelainen Moona Seppä ovat jäseninä turvallisuuslautakunnassa. Kaikki ovat keskustalaisia.

Aluevaltuusto valitsi lisäksi varajäsenet aluehallituksen ja lautakuntien jäsenille. Valtuusto merkitsi tiedoksi ilmoitukset valtuustoryhmien muodostamisesta ja hyväksyi ryhmien nimet. Syksyn kokouspäiviksi päätettiin tiistai 9. syyskuuta, tiistai 4. marraskuuta ja tiistai 9. joulukuuta.

Kokouksessa jätettiin myös valtuustoaloite otsikolla “Perusoikeudet ja työrauha kuuluvaksi kaikille”, jonka ensimmäisenä allekirjoittajana oli Sirpa Martins (vas.).

Korpilahden kirkonkylällä on rottaongelma

Korpilahden kirkonkylällä on rottaongelma

Erityisesti Ainolan, Pukkalan ja Ikolanmäen alueilla on tehty runsaasti rottahavaintoja viime aikoina ja jopa keskellä kirkasta päivää. Yleensä rotat liikkuvat pimeän turvin, joten alueen populaatio saattaa olla erityisen suuri.

Ympäristöterveystarkastaja Vesa Ilmola Jyväskylän kaupungilta sanoo, että ilmoituksia rottahavainnoista on tullut viime päivinä Korpilahden alueelta poikkeuksellisen paljon.
-Aikaisempina vuosina ilmoituksia on tullut yksittäisiä, ja nyt määrä on selkeästi kasvanut. Rottaongelmaa sinänsä on joka puolella Suomea.

Ainolassa asuva Susanna Välisaari sanoo, että heidän taloyhtiössään joku on nähnyt rotan päivittäin. Perheenjäsen otti kuvan, kun parvekkeelle kiivennyt rotta seisoi ikkunaa vasten.
-Kävin tarkistamassa taloyhtiön jäteastiat ja siellä kaikki oli kunnossa.
Välisaaren kodin taloyhtiö on tilannut tontille tuholaistorjuntaa tekevän yrityksen.

Kaupungin ympäristöterveyden tehtävä rottien torjunnassa on antaa neuvoja ja tiedottaa.
-Tuholaistorjunta itsessään on jokaisen kiinteistön omistajan asia, olkoon kyseessä sitten taloyhtiö tai omakotitalo.

Ilmola sanoo, että rottaongelmassa ennaltaehkäisevät toimet ovat tärkeitä.
–Jätehuoltorekisteristä saadaan tieto, mikäli kiinteistöllä on rikkinäisiä ja täysinäisiä jäteastioita. Jätehuoltoviranomainen myös tarkistaa alueen kiinteistöjen biojätteen käsittelyä.
Ohjeita rottien varalta:

-Jyrsijät viihtyvät pihapiirissä, jos niillä on jotain syötävää ja piilopaikkoja tarjolla.
-Torjunnan onnistumista edesauttaa, jos jokainen ihminen omalta osaltaan kiinnittää huomiota ennaltaehkäiseviin asioihin. Jäteastioiden tulee olla ehjiä. Jäteastioiden kannet pitää olla suljetut ja pesutulppa paikallaan. -Kaikki jätteet täytyy laittaa sisälle jäteastioihin ja astiat tulee täyttää tasaisesti siten, että jokaisen astian kansi saadaan kokonaan kiinni.
-Biojätettä saa kompostoida vain sitä varten suunnitellussa, tarkoitukseen sopivassa, suljetussa ja hyvin ilmastoidussa kompostorissa, johon haittaeläinten pääsy on estetty.
-Pihapiiri ja rakennusten ympäristö tulee pitää siistinä niin, että rotilla ei ole piilo- tai pesäpaikkoja.
-Lintuja ei ruokita maahan. Rakentamiseen liittyvät maankaivutyöt saattavat aiheuttaa paikallista rottien liikehdintää.

-Jyrsijät pääsevät sisälle rakennuksiin pienistäkin raoista. Rakennusten rakojen ja läpivientien tilkitseminen tai verkkojen asennus ovat hyviä keinoja torjunnassa. Rotta pääsee sisälle jo kahden senttimetrin kokoisesta raosta.

-Kuluttajakäyttöön ei ole hyväksytty jyrsijämyrkkyjä rottien tai myyrien torjuntaan. Yksittäisten rottien pyydystäminen onnistuu perinteisellä tappoloukulla. Loukkuun voi asettaa houkuttimeksi esim. ruisleipää, juustoa, viljatuotteita, keitettyä kananmunaa, kuivattuja hedelmiä tai suklaata.
-Rottia voi pyydystää myös elävänä pyydystäviin loukkuihin, jos pystyt lopettamaan rotan nopeasti ja kivuttomasti kuten eläinten hyvinvointilaissa edellytetään. Loukkujen sijoittamisessa tulee kiinnittää huomiota, ettei ne vahingoita muita eläimiä tai ihmisiä. Loukut on tarkastettava päivittäin.

-Rotan vuotuinen poikastuotto/naaras/vuosi on keskimäärin 38. Rottien torjunta on melko haasteellista ja saattaa viedä aikaa. Rotalle on tyypillistä geeniperintönä saatu ympäristön muutosten ja uusien esineiden vieroksunta (neofobia). Sen vuoksi rotta saattaa karttaa jonkin aikaa sille tarkoitettua syöttiä, eikä syöttiä kannata siirtää toiseen kohtaan.

-Taloyhtiöt ja rakennuksen omistajat voivat tarvittaessa tilata tuholaistorjunta yrityksiltä apua rottien torjuntaan ja hävittämiseen.

Maarit Nurminen

Kesä on täällä!

Kesä on täällä!

Kesälehdessä toistuu aika monta kertaa sana: yhdessä.
Yhdessä järjestettiin ToukoTohinat ja kerättiin rahaa hyvään tarkoitukseen. Yhdessä elvytettiin Kankaisten kyläseura ja purettiin kaukalo. Yhdessä haluttiin ottaa kantaa hyvinvointialueen säästöihin. Yhdessä ryhdyttiin tuumasta toimeen ja perustettiin festari, järjestettiin konsertti ja harjoiteltiin näytelmä. Yhdessä tehtiin tämä kesälehtikin.
Yhdessä saadaan paljon aikaan, mutta aina pitää olla ensin yksi, joka sanoo ajatuksensa ääneen. Joka ei pelkää, että hänet teilataan tai että ajatusta pidetään tyhmänä.
Joku, joka on valmis tekemään töitä usein ilman palkkaa ja joskus ilman kiitostakin.
Joku, jolla on tarve tuottaa ympärilleen iloa ja hyvää mieltä.
Joku, joka ei lannistu, kun mokkapalat palaa tai kaatosade saapuu pahimpaan mahdolliseen aikaan.
Joku, joka kokee, että myös vapaaehtoistyö antaa elämään merkitystä ja tarkoitusta.
Joku, jolla on kyky innostaa muita mukaan.
Onneksi jokuja vielä on, sillä jokulla on myös serkku ja hänen nimensä on joku muu.
Joku muu ei käytä sanaa yhdessä, hän vihaa sitä.

Kesä on aikaa, jolloin on hyvä katsoa lähelle. Katsoa, miten kastepisara vierähtää, miten mittarimato etenee, miten kesakot puhkeavat kukkaan poskipäillä.
Kun katsoo tarpeeksi lähelle, näkee kauas. Näkee, miten kirkonrakentaja on veistänyt yli 300 vuotta sitten kädensijan. Miten täydellisesti jääkausi on piirtänyt kuviot rantakallioon. Miten korkealle yltävät sävelet taivaankaaressa.
Kesä on täällä, uudella tapaa oikullisena, mutta yhtä suurilla odotuksilla ladattuna kuin aina ennenkin.
Miksi pakenisin kesää kauas, kun läheltä löytyy asioita, joita et tiennyt olevan olemassakaan. Kaukana ovat ajat, jolloin maailma oli aina toisaalla. Enää ei tarvitse matkustaa kauas nähdäkseen olennaisen, riittää kun katsoo niin, että näkee, kuuntelee niin, että kuulee ja puhuu niin, että sanoo kauniita sanoja.

Hyvää Kesää kaikille!

Hanna Lahtinen