Siiri Nurminen
Alkio-opistolla vietettiin lauantaina 28.3. opistopäivää, jossa kutsuvieraina oli entisiä ja nykyisiä opiskelijoita sekä henkilökuntaa. Rehtori Jaana Laitila avasi tilaisuuden puheellaan, jossa hän pohti sitä, mitä Alkio-opisto voi juhlistaa. Laitila toteaa juhlinnalle olevan monenlaisia syitä, jotka menevät laidasta laitaan opiskelijoiden auttamisesta unelmien saavuttamiseen, samanhenkisen porukan yhteen tuomisesta, ja osaavasta henkilökunnasta opiston kehittymiseen ajassa. Lisäksi hän nostaa myös opiston arvot, kuten yhteisöllisyys, vastuullisuus ja tulevaisuudenusko, juhlimisen kohteeksi.
Alkio-opisto perustettiin Perniöön vuonna 1947, josta se siirtyi Korpilahdelle vuonna 1974. Vuonna 2027 Alkio-opiston perustamisesta tulee täyteen 80-vuotta.
– Minun yksi hyvä ystävä tuli tänne opiskelemaan kieliä, ja minä olin ollut koulunkäynnin avustajana ja kiinnosti kasvatusala. Niin vähän sen kaverin mukana tulin sitten. Raahessa ei oikein ollut semmosia koulutusmahdollisuuksia kuin täällä, Hanna Turunen kertoo.
Lapualta Korpilahdelle tullut Hanna Seppä puolestaan päätyi Alkio-opistolle sen jälkeen, kun ei päässyt opiskelemaan OKL:ään, eli opettajankoulutuslaitokselle. Annika Ala-Kurkea kiinnosti kasvatusalan opinnot, joten ylioppilaaksi päästyään hän tuli Virroilta opistolle tekemään opintoja etukäteeen.
– Tein sinä vuonna kahdet perusopinnot ja yhdet aineopinnot. Olihan siinä tosi paljon tekemistä ja varsinkin ne aineopinnot. Kasvatustieteen aineopinnot olivat haastavat, kun niihin sisältyy pieni tutkielma. Mutta ei ollut liian haastavia, Turunen muistelee opintojaan.
– Tein saman määrän. Tein perusopinnot ja aineopinnot, ja sitten vieraan kielen ja viestinnän opintoja. Niitä oli tosi paljon, mutta ne jotenkin meni täällä kaikki kauhean helposti, Seppä toteaa omista opinnoistaan.
– Taisin tehdä kahdet perusopinnot ja sitten joitakin yksittäisiä. Minulla ei ollut vielä mitään aineopintoja. Jälkeenpäin ihmettelin, että kuinka paljon sitä tulikin opiskeltua, Ala-Kurki kertoo.
Turunen kokee Alkio-opistosta olleen hänelle hyötyä, koska hänelle tarjottiin avoimen väylän kautta opiskelupaikkaa niin Turun kuin Jyväskylän yliopistoon. Hän päätyi Jyväskylän yliopistoon silloisten draaman ilmaisun opintojen takia. Seppä puolestaan kokee Alkio-opiston auttaneen häntä tekemään asioita tehokkaasti, ja pääsemään OKL:ään, mihin hän oli halunnutkin. Myös Ala-Kurjen mielestä opinnot auttoivat kouluun pääsyssä, ja yliopistossa opiskelussa. Lisäksi Alkio-opistossa opiskelu on auttanut myös heitä ymmärtämään sitä, mihin kaikkeen he pystyvät.
– Jotenkin ei olisi ehkä halunnut lähteä. Se on semmonen oma kupla, tiivis yhteisö, joka tuki. Silleen omassa elämässä, mutta myöskin sitten opintojen suhteen. Tämähän oli ihan todella ainutlaatuinen kokemus, Turunen kertoo siitä, millaista oli opiskella Alkio-opistolla.
– Kyllä, juuri ainutlaatuinen tietysti todella kiva vuosi. Kaikki tuli tehtyä siinä, niin kuin sanoinkin, jotenkin todella vaivatta lopulta, Seppä lisää Turusen kertomaan.
Ala-Kurjen mielestä ei opistolle tullessa olisi voinut uskoa sitä, kuinka huikea vuosi on edessä. Hän kertoo, kuinka hänellä on tänäkin päivänä opistolta ystäviä.
– On tosi mahtavaa. Hymyilyttää koko ajan, että olen odottanut, että pääsee käymään täällä. Nyt on siitä, mitä 15 vuotta, kun viimeksi käynyt, niin on tosi hienoa, Turunen sanoo.
Sepällä ja Ala-Kurjella on molemmilla 20 vuotta opinnoistaan, ja hekin kokevat nostalgiaa palatessaan takaisin opistolle. Opistolle palaaminen on myös korostanut vuosien varrella tapahtuneita muutoksia niin rakennuksissa kuin kurssitarjonnassa.
– Just noita opintolinjoja on kaiken maailman hiphopista lääketieteeseen. Ihana nähdä tässä kurssi tapaamisessa näitä tuoreempia opiskelijoita, kuinka hekin sanoo sitä, että on ihania muistoja. On löydetty ystäviä, puolisoita ja huomaa, että niilläkin on edelleen täällä hienoja opiskeluvuosia. Voi sitten suositella, jos itselle tulee eteen tuon ikäisiä vastaan, Ala-Kurki toteaa.
– Meillä on lääketieteen kevät injalla opetusta, missä meidän opettajat pitää meille biologian, kemian, ja fysiikan tunnit. Sitten on iltapäivystys tunteja, joissa se opettaja on siinä luokassa ja sinne saa mennä laskemaan ja tekemään hommia, kertoo opintonsa aloittanut Jenna Järvelä opinnoistaan.
Järvelän mukaan Alkio-opisto on auttanut häntä lukemaan lääketieteen pääsykokeisiin, ja se on hänestä ollut mieluisampaa kuin niihin yksin lukeminen. Hänestä opisto on myös tarjonnut ympäristön, joka tukee hänen opintojaan.
– Pääsin viime kevään jälkeen Kuopion lääkikseen opiskelemaan, että on ollut todellakin hyötyä. Sitä viime kevättä ennen olin itsenäisesti opiskellut, niin sitten täältä sai sen viimeisen ponnistuksen siihen, että pystyi pärjäämään siinä kokeessa tarpeeksi hyvin, että pääsi kouluun, Amanda Ruisaho sanoo.
Alkio-opistolla biologiaa opiskellut Milja Summanen puolestaan teki avoimen väylän opintoja, mitä kautta hän pääsi opiskelemaan Jyväskylän yliopistolle biologiaa.
– Minulla oli vähän hatara pohja lukiosta kemian osalta ainakin, mutta täällä on sitten oppinut oikeastaan kaiken ja oon saanut paljon itsevarmuutta ja apua siihen, Alkio-opiston lääketiede-linjalla opiskeleva Laura Konkola toteaa.
Alkio-opistolla opiskelusta yhteisöllisyys nousee esiin, ja lisäksi opiston tarjoamat mahdollisuudet viettää aikaa ystävien kanssa.
– Minun mielestä täällä on tosi kiva yhteisöllisyys, ja kivaa, kun oman luokan kanssa saa mennä aamupalalle, lounaalle ja päivälliselle, ja niitten kanssa viettää sen päivän, Järvelä sanoo.
– Semmoinen vähän kuin pitkään jatkuva leiri tunnelma, Ruisaho kuvailee elämää opistolla.
– Tosi tiivis porukka aina tulee täällä. On huomannut sellaisen yhteisöllisyyden olevan läsnä, Konkola kertoo.
– Saattoi jäädä just meille se kämppis porukka ainakin parin vuoden takaa ja tulee varmaan olemaan aika montakin vuotta vielä, Summanen kertoo.
– Nähdään edelleen aina silloin tällöin. Me olemme entisiä kämppäkavereita, Konkola lisää.
– Silleen tulee ikävä sitä aikaa, vaikka samaan aikaan täällä oli rankkaa se pääsykokeeseen opiskeleminen, mutta samaan aikaan tulee ikävä sitä aikaa ja niitä ihmisiä, joiden kanssa silloin sai tällaista arkea jakaa. Ei tommoista elämänvaihetta tule kuitenkaan ehkä enää ikinä uudestaan, Ruisaho kertoo.
