Ylä-Muuratjärvellä opeteltiin viime viikolla joukkoruokailun järjestämistä. Alkuviikosta käytettiin yksi ilta teoriaopintoihin, lauantaina soppatykin ja kaasutoimisen paellapannun käyttöä harjoiteltiin käytännössä Maa- ja kotitalousnaisten opastuksella, samalla nuoret kesätyöntekijät opettelivat lettujen paistoa muurinpohjapannulla.
– Tämä koulutus on osa meidän Kylätalosta valmiuskeskus -hankettamme, samalla tästä on hyötyä tapahtumien järjestämiseen, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen kertoi.
– Rallikansalta on tullut toiveita makkaraperunoista, ja nyt mietimmekin pyttipannun tekemistä rallikioskissa. Aiemmin olemme myyneet makkaraa ja lettuja kahvin ja pullan lisäksi, ja siihen meillä on jo rutiinia, Mieskolainen totesi.
Koulutuspäivässä käytössä ollut paellapannu oli lainassa Maa- ja kotitalousnaisilta, soppatykki sen sijaan on Ylä-Muuratjärviseuran, metsästysseuran ja Pohjoisen Korpilahden yhteistyöyhdistyksen yhteinen.
– Soppatykki on saatu lahjoituksena, mutta sitä ei ole käytetty pitkään aikaan. Sitä piti vähän korjaillakin, Helena Mieskolainen kertoi.
– Paellapannun hankkimista mietimme vakavasti, jos vaikka koettaisimme myydä pyttipannua ralleissa. Sekä soppatykki että paellapannu voisivat palvella poikkeusoloissa, esimerkiksi pitkän sähkökatkon aikana, ja kyllä silloin tarvitaan muurinpohjapannujakin ja niillä paistettuja lettuja. Tähän harjoitukseen kuuluu myös se, että viemme kylän ikäihmisille kotiin täällä tehtyä ruokaa; samoin toimisimme tarvittaessa poikkeustilanteessakin.
Anneli Kuusinen-Laukkalan mukaan myös soppatykkiä voidaan käyttää muulloinkin kuin poikkeustilanteissa, vaikka sitä ei rallikioskiin viedäkään.
– Hirvikeittoa sillä on tarkoitus tehdä peijaisiin, ja onhan täällä muitakin tilaisuuksia, missä voitaisiin tarjoilla jotain keittoa, Anneli Kuusinen-Laukkala sanoo.
Soppatykillä ja paellapannulla ruoan laittoa opettanut Mirja Pummila Maa- ja kotitalousnaisista totesi, että huomiota pitää kiinnittää etenkin turvallisuuteen. Paellapannua käytettäessä pitää olla hyvin suojaava esiliina, joka ei myöskään ole kovin helposti syttyvää materiaalia. Sekä paellapannu että soppatykki pitää myös sijoittaa turvalliseen paikkaan.
– Ja tietenkin pitää huolehtia siitä, että käytettävät astiat ovat puhtaita. Soppatykissä on vesivaippa ja se on tärkeää, että siellä on vettä. Puulämmitteistä soppatykkiä ei myöskään saa jättää valvomatta, Mirja Pummila opasti.
Hygieniapuoleen tutustuttiin kurssin teoriaosuudella, käytännön osuudella muun muassa mitattiin kypsennettävän ruoan lämpötiloja. Kurssilla tehtiin paellapannulla pyttipannua ja soppatykillä jauhelihakeittoa.
– Yleisimminhän soppatykillä tehdään juuri keittoja, mutta myös puurot ja kiisselit sekä periaatteessa muhennoksetkin onnistuvat soppatykillä, Mirja Pummila kertoo.
– Soppatykillä voi tehdä ruokaa tavallisten reseptien mukaan, määriä pitää vain isontaa. Ja esimerkiksi lihan määrää voi miettiä tilaisuuden mukaan; juhlavampaan keittoon voi laittaa enemmän lihaa, arkikeittoon taas vähemmän, ja esimerkiksi hernekeiton voi tehdä myös kokonaan ilman lihaa, Pummila totesi.
Kurssilla oli parikymmentä henkeä, Ylä-Muuratjärveltä ja naapurikylistä.
– Minä olen paistanut muurinpohjapannulla lettuja todella monessa tilaisuudessa, tänne tulin tutustumaan pyttipannun tekoon paellapannulla. Eihän sitä tiedä, jos sellaiselle osaamiselle tulisi jossain vaiheessa tarvetta, Metsäkulmalta Petäjäveden puolelta kurssille tullut Seija Sarava kertoi.
– Minua kiinnosti etenkin se, miten soppatykin käyttäminen sujuu. Itse en ole koskaan soppatykillä keittänyt, mutta sivusta olen seurannut, Anneli Kuusinen-Laukkala sanoi.
– Tässä on nyt harjoiteltu samalla kylän hälytysryhmän toimintaa ja sitä, kuinka saamme joukkoruokailun järjestetyksi. Ennen kaikkea tämä on kuitenkin yhdessä tekemistä ja sosiaalinen tapahtuma, Helena Mieskolainen totesi.
Tiina Lamminaho
