Elina ja Jukka Kotamäen puutarhassa kasvaa niin kukkia kuin monenlaisia hyötykasvejakin.
– Perunaa meillä on sen verran, että talven pärjäämme. Kasvimaassa kasvaa myös porkkanaa, hernettä, valkosipulia ja lehtikaalia. Valkosipuli on sellainen, että se onnistuu aina. Lehtikaalia meillä on ollut nyt muutaman vuoden, sekin on helppohoitoinen, mutta kirvoja siihen tahtoo tulla alkukesästä. Niitä sitten torjumme monenlaisilla keinoilla, Elina ja Jukka Kotamäki kertovat.
Pihassa on myös mansikkamaa sekä monenlaisia marjapensaita ja hedelmäpuita.
– Meillä on tässä omenapuita, luumupuita, päärynäpuita sekä mustaherukoita, punaherukoita, tyrnejä, pensasmustikkaa ja hunajamarjaa. Hunajamarja kypsyy jo kesäkuun alkupuolella, ja se on rastaiden herkkua. Sekä hunajamarjat että mansikkamaa on suojattava rastailta, Kotamäet kertovat ja toteavat, että tontilla kasvaa myös ahomansikkaa.
– Marjoja syömme joka päivä. Puutarhamarjojen lisäksi keräämme metsämarjoja. Myös muu puutarhan sato menee käyttöön.
Hedelmäpuiden sato ei Kotamäkien mukaan näytä tänä syksynä hyvältä.
– Omenoita on kyllä puissa paljon, mutta ne ovat täynnä toukanreikiä. Luumu- ja päärynäpuut taas eivät tee tänä vuonna ollenkaan satoa, heinäkuu kuivatti päärynän ja luumun alut ja ne tippuivat pois.
Kasvatusta siemenestä lähtien
Hedelmäpuiden lisäksi tontilla on muita hieman harvinaisempia puita.
– Täällä on tammia, jalavia, japaninlehtikuusia, pähkinäpuita, punakoivua, taalainmaankoivua ja taalainkoivua, uurrekaarnavaahteraa, hopeavaahteraa ja kolmea erilaista pihlajaa. Taalainkoivun ja uurrekaarnavaahteran olen kasvattanut itse kukkatertusta, jonka istutin kukkaruukkuun, Elina Kotamäki kertoo.
– Olen joskus varistellut myös männyn kävyistä siemeniä ja istuttanut ne. Niitä on mielenkiintoista seurata, lähtevätkö ne kasvuun vai ei. Samoin siemenestä asti olen kasvattanut muun muassa laventelia.
Kukkia tontilla on paljon, on puutarhakukkia ja on luonnonkukkiakin.
– Kissankelloja ja lemmikkejä toin tänne lapsena mummolasta, ja ne kasvavat täällä edelleen, Elina Kotamäki toteaa ja kertoo, että Käpylä-niminen talo on hänen lapsuudenkotinsa.
– Täällä oli, ja on edelleen, paljon käpyjä, samoin kiviä. Muistan, kuinka keräsimme tuosta ikkunasta näkyvältä pellolta kiviä joka syksy, eivätkä ne millään loppuneet, Elina Kotamäki sanoo. Tänä kesänä pelto oli kukkaketona.
– Siinä oli pitkä heinä, ja kesällä näin, kuinka heinikosta lähti käärme. Silloin niitin sen ja laitoin heinät seipäille, Jukka Kotamäki kertoo.
Jänisten kanssa kilpasilla
Puutarha on Kotamäille harrastus ja ajankulua.
– Siitä ei ole tarkoitus tehdä mitään priimaa näyttelypuutarhaa, Elina Kotamäki toteaa.
– Lapsenlapset saavat pelata ja leikkiä puutarhassa ja kerätä sieltä kukkia. He ovat sellaisia askartelijoita, ja puutarhasta otetaan välillä askartelutarvikkeita, välillä kukista ”keitetään puuroa”, välillä kerätään käpyjä.
– Pääjuttu puutarhassa on se, että sieltä saa satoa, mitä voi syödä. Tokihan kukatkin nättejä ovat, Jukka Kotamäki sanoo.
Kotamäkien puutarha kiinnostaa myös jäniksiä.
– Jänisten kanssa tässä joutuu olemaan kilpasilla, jänikset syövät jo yhdessä yössä paljon. Jäniksiä tässä riittää, pitäisi aidata koko tontti, jos yrittäisi pitää ne poissa, Jukka Kotamäki naurahtaa.
– Yksi projekti meillä on ollut lupiinin hävitys tuosta tien vierestä. Olemme kymmenen vuoden aikana niittäneet sitä ja vääntäneet talikoilla juuria maasta. Lupiinien juuret ovat joskus todella paksuja ja pitkiä, niiden poistaminen on aivan hirveää touhua. Lupiini on vähentynyt tästä meidän kohdalta aika lailla, mutta kyllä se on sitkeä kasvi. Se on ollut minun inhokkini aina, Elina Kotamäki kertoo.
Tiina Lamminaho
