Sisarukset Leea ja Aino Mattila ovat nuoresta iästään huolimatta taitavia ja palkittuja viulisteja. Heidän kohdallaan ei voi enää puhua musiikin harrastamisesta – erityisesti 15-vuotiaalle Leealle on selvää, että musiikista tulee ammatti. Kolme vuotta nuorempi Aino aloittaa yläkoulun, joten hänellä on vielä aikaa pohtia tulevaisuuden suunnitelmiaan.
Leea aloitti viulunsoiton 4-vuotiaana, ja Aino vielä vuoden nuorempana. Mattilan suku tunnetaan Uuraisilla musikaalisuudestaan, ja musiikki yhdisti myös japanilaisen Kazuyo Uenon ja Heikki Mattilan, Kazuyo tutustui ensin Heikin siskoon Eevaan, joka on ammattipianisti kuten Kazuyokin.
– Minun isäni ja veljeni ovat yliopisto-opettajia, minä olen lapsuudenperheeni ainut muusikko, Kazuyo kertoo.
Tytöt ovat saaneet kosketuksen musiikkiin jo ennen syntymäänsä.
– Kun odotin Leeaa, harjoittelin pianokonserttoa ja lauloin. Leea tuntui nauttivan klassisesta musiikista enemmän, Ainolle taas laulutkin olivat ihan ok, Kazuyo muistelee.
– En tykännyt yhtään, kun päiväkodissa piti laulaa lastenlauluja, Leea tuhahtaa.
Leea teki soitinvalintansa nelivuotiaan päättäväisyydellä.
– Äiti tarjosi kolmea soitinta: pianoa, selloa ja viulua. Viulu tuntui heti omimmalta. Tykkäsin kyllä myös harmonikasta, Leea kertoo.
Vaikka Mattiloiden koti on Kangashäkissä Uuraisilla, he ovat asuneet jo kolme vuotta Porvoossa, sillä tyttöjen opettaja asuu siellä. Leea valmistui Ala-Keiteleen musiikkiopistosta vuosia etuajassa ja siirtyi vuonna 2019 Porvoonseudun musiikkiopistoon Janne Malmivaaran oppilaaksi. Hän käy myös Viuluakatemiassa Elina Vähälän tunneilla.
Aluksi äiti ajoi viikoittain lähes 300 kilometriä edestakaisin, mutta kolme vuotta sitten perheen naiset muuttivat Porvooseen. Isä Heikki jäi Uuraisille, perheeseen kuuluu myös isoveli Leo, jonka laji on jalkapallo.
– Viikonloppuisin Porvoossa lähdemme aamupalan jälkeen opistolle harjoittelemaan pariksi tunniksi, arkipäivisin harjoittelen kotona. Porvoossa luokka ja kaverit ovat olleet kivoja, mutta yläkoulussa oli liikaa kokeita ja projekteja, Leea kertoo arjestaan.
– Yläkoulu oli iso muutos Leealle: uusi ympäristö ja tietokonepainotteinen opiskelu, äiti muistelee.
Leea jatkaa peruskoulun jälkeen konservatorioon ja suorittaa samalla kaksoistutkinnon.
Vaikka ihmelapseksi leimaamisessa on riskinsä, Leea vaikuttaa tasapainoiselta ja suhtautuu omaan lahjakkuuteensa rennosti. Harjoittelu ei ole käynyt raskaaksi.
– Siihen on kasvanut, se on olennainen osa elämää. Tosi harvoin menee oikeasti hermot.
Mattiloiden pihapiirissä on oma harjoitushuone, jossa olosuhteita säätelee ilmankostutin. Kazuyon flyygeli ja tyttöjen viulut ovat herkkiä instrumentteja. Leea soittaa tällä hetkellä OP Taidesäätiön viulua, jonka Pierre ja Hippolyte Silvestre rakensivat Lyonissa vuonna 1843. Soitin on arvokas, eivätkä Mattilat edes tiedä sen tarkkaa hintaa.
– Muihin viuluihin verrattuna tästä tulee runsaasti ääntä, ja alakielet G ja D soivat syvemmin, Leea kuvailee.
Leea on saavuttanut merkittäviä kilpailutuloksia: hän voitti Young Musician -kilpailun Tallinnassa vuosina 2019 ja 2022, sai erityismainintoja taiturikappaleen, sonaatin ja modernin kappaleen esityksistä, sekä toiset palkinnot Juhani Heinonen -viulukilpailussa ja International Leonid Kogan -kilpailussa. Vuonna 2024 hän esiintyi yhdessä Ainon kanssa Radion sinfoniaorkesterin Nuorten solistien konsertissa ja he olivat kutsuttuna Riihimäen Kesäkonserttijuhlilla sekä Naantalin musiikkifestivaaleilla. Keväällä 2025 hän voitti Juhani Heinonen -kilpailun 13–15-vuotiaiden sarjan.
Vasta 12-vuotias Aino Mattila taas sijoittui toiseksi Leonid Kogan -kilpailussa vuonna 2022 ja voitti keväällä 2025 Juhani Heinonen -kilpailun 10–12-vuotiaiden sarjan.
– Kilpaileminen on tärkeää, sen kautta saa huomiota ja konsertointimahdollisuuksia, Leea sanoo.
– Kilpailu nostaa tasoa ja on aina myös kilpailua itsensä kanssa, Kazuyo lisää.
– Kilpailuissa saa myös kavereita, Aino lisää.
Tulevaisuudessa molemmilla on varmasti paljon konsertteja. Leea haaveilee esiintymisestä Berliinissä.
– Haluaisin kiertää orkesterin solistina ympäri maailmaa, pidän myös kamarimusiikista ja haluan opettaa, hän kertoo.
Tänä kesänä on kuitenkin vielä aikaa viettää lomaa Häkinjärvessä uiden ja vapaudesta nauttien – toki välillä harjoitellenkin.
Hanna Lahtinen
