Korpilahden sydänyhdistyksen ja TATU-hankkeen järjestämässä elvytysillassa opeteltiin yhdessä elvytystä.
– Elvyttäminen on kansalaistaito, jokaisen olisi osattava elvyttämisen perusteet, projektipäällikkö Outi Raatikainen Keski-Suomen sydänpiirin hallinnoimasta Taajamien turvallisuus Keski-Suomessa -hankkeesta totesi hankkeen ja Korpilahden sydänyhdistyksen järjestämässä elvytysillassa. Elvytystä opeteltiin illan aikana sekä teoriassa että käytännössä hankkeen asiantuntijan Kaisu Paalasen johdolla.
– Jos kadulla tai vaikkapa kaupan lattialla makaa eloton aikuinen, hänen elottomuutensa hyvin todennäköisesti johtuu sydämestä, Kaisu Paalanen totesi ja kertoi, että kammiovärinä tarkoittaa tilaa, jossa sydän ei enää pumppaa verta, vaan värisee, ja se johtaa kuolemaan. Kammiovärinä on eri asia kuin eteisvärinä.
– Jos kammiovärinäpotilaalle ei aloiteta paineluelvytystä viiden minuutin sisällä, potilas menehtyy yli 50 prosentin todennäköisyydellä. Jos paineluelvytys aloitetaan ilman viivästyksiä, potilaan ennuste jäädä henkiin paranee kaksin- tai kolminkertaiseksi, Paalanen sanoi.
Jos elottomalta vaikuttava henkilö ei herää herättelyllä ja hengitysteiden avaamisella, tärkeintä Kaisu Paalasen mukaan on ensin soittaa hätänumeroon ja sitten aloittaa paineluelvytys, jos autettava ei hengitä. Jos yksi henkilö painelee, ja lähellä on sydäniskuri, toinen voi hakea sen. Jos sydäniskuri on kauempana, painelemaan pitäisi jäädä vähintään kaksi henkilöä, jotta painelijaa voidaan vaihtaa välillä, sillä painelu vaatii voimaa.
– Nykyään ei enää opasteta puhaltamaan, painelu on tärkeämpää, Kaisu Paalanen totesi.
– Ladatkaa puhelimeenne 112-sovellus. Kun soitatte hätäpuhelun sen kautta, puhelin paikannetaan automaattisesti, eli ei haittaa, vaikka ette tietäisi osoitettakaan. 112-sovelluksesta löytyy myös paljon muuta tietoa, esimerkiksi lähimpien sydäniskureiden sijainnit, siihen kannattaa tutustua. Myös puhelimen laittamista kaiuttimelle kannattaa harjoitella ennen tositilannetta, tosipaikan tullen hätäkeskus antaa ohjeita, ja kun puhelin on kaiuttimella, voi samalla toimia, Outi Raatikainen ohjeisti.
Kaisu Paalanen painotti, että paineluelvytyksen antamista tai sydäniskurin käyttöä ei pidä arastella.
– Paineluelvytyksessä painellaan rintalastan keskeltä suoraan alaspäin. Rintalastan pitää selkeästi painua alas, mutta myös selkeästi palautua ylös, jotta sydän täyttyy verellä. Hätäkeskus pyytää laskemaan painalluksia ääneen ja kertoo, onko tahti sopiva. Elvytyksessä on hienosäätöä, ja siksi sitä kannattaakin harjoitella tällaisissa tilaisuuksissa. Harjoittelu antaa rohkeutta ja itseluottamusta, mutta ilman harjoitteluakin tositilanteessa on parempi, että yrittää kuin se, että ei tee mitään, Kaisu Paalanen sanoi.
Sydäniskureita on erilaisia, mutta laitteet neuvovat, miten niitä käytetään. Kun hakee sydäniskurin säilytyspaikasta, myös sydäniskurin tarvikepussi pitää ottaa mukaan.
– Laite laitetaan ensin päälle, ja sitten elektrodit kiinnitetään paljaalle iholle. Laite kertoo, onko sähköisku tarpeen ja jos iskua tarvitaan, laite käskee pysymään irti potilaasta ja painamaan sähköiskunappia. Joskus yksi sähköisku voi auttaa, joskus iskuja tarvitaan useampia. Aina sydäniskurikaan ei auta, Kaisu Paalanen totesi.
– Sydäniskuri on turvallinen käyttää, se ei anna sähköiskua, jos sitä ei tarvita. Paineluelvytykselläkään tilannetta ei voi tehdä huonommaksi. Jos sydän ei pumppaa verta, happi ei kulje elimistössä. Paineluelvytyksessä voi teoriassa murtua kylkiluita, mutta kylkiluut paranevat, elottomuudesta ei parane.
Tiina Lamminaho
