Lokakuun puolivälin tietämissä vuonna 2022 Suomessa odotettiin koko maahan pikkupakkasia, lunta ja räntäsateita. Elena, Albina, Anatolii, Olga ja hänen poikansa tuskin kiinnittivät huomiota suomalaisen myöhäissyksyn pimeyteen. Pimeydestä he olivat tulossa. Ystäviä oli jo Suomessa ja Jämsässä. Anatolin äiti oli joskus matkustanut Suomessa, ja hän oli kuvaillut Suomea mukavaksi maaksi. Perhe oli tehnyt pitkän matkan sodan keskeltä paikkaan, missä taivas oli rauhallinen. Helmikuussa vuonna 2022 Marja Elsinen seurasi tarkkaan tiedotusvälineitä. Varhain torstaiaamuna 24.2.2022 tuli uutinen, jota hän oli osannut odottaa. Venäjä oli hyökännyt Ukrainaan. Marja on syntynyt ja kasvanut Itä-Suomessa, missä sodan muisto eli kasvuvuosina vahvana. Hetken tuntui siltä, että nuoruusvuosien pahimmat pelot sodasta olivat käyneet toteen.
On kulunut viisitoista kuukautta siitä, kun Elena, Anatolii ja heidän tyttärensä Albina sekä Elenan sisko Olga saapuivat Suomeen. Jämsäläisen kerrostalokodin keittiön pöydälle on katettu ateria vieraille. Suomalainen vieraanvaraisuus vaikuttaa vaatimattomalta ukrainalaiseen verrattuna. Ruokapöydästä löytyy ukrainalaisten perinteisiä ruokia, kuten bortskeittoa ja Olivier-salaattia. On perunamuusia, lihapullia, kurkku-kaali-salaattia. Työtasolla odottaa suuri hunajakakku. Kotiin on tulossa tärkeitä vieraita. Suomalaisia ystäviä. Sota on saanut miljoonat ukrainalaiset jättämään kotinsa ja lähtemään muualle Eurooppaan; jotkut heistä ovat jo palanneet takaisin kotimaahansa. Vuosi sitten Maahanmuuttovirasto kertoi, että yli 50 000 ukrainalaista oli hakenut tilapäistä suojelua Suomesta. Sota Ukrainassa kosketti suomalaisia erityisellä tavalla ja hyvin nopeasti sosiaaliseen mediaan perustettiin ryhmiä, joissa kerättiin apua tulijoille. Marja Elsinen tarttui tilaisuuteen auttaa. Hän mietti, kuinka hänen oma isänsä sai sotavuosina apua naapurimaasta ja ajatteli, että nyt on hänen sukupolvensa vuoro olla avuksi. Marja järjesti tavarakeräyksiä Korpilahdella ja toimitti niitä yhdessä puolisonsa Esa Ikkalan kanssa Jämsään. Astioita, siivoustarvikkeita, paistinpannuja, verhoja, mattoja, polkupyöriä… Marja käytti tulijoita Jämsässä kaupoissa, ja samalla tutustui heihin paremmin. Marja muistelee, kuinka tulijoilla ei saattanut olla yhtään rahaa tai ruokaa. Täysi ruokakassi oli suuri ilon aihe.
Tilanne tasoittui ja tulijoiden akuuteimmat tarpeet oli täytetty, koteja saatiin kuntoon. Auttamisen muodot muuttuivat. Marja sanoo, että monelle ukrainalaiselle suomalainen, digitalisoitunut yhteiskunta voi tuoda hankaluuksia. Apua tarvitaan esimerkiksi pankkiasioiden hoitamiseen, verotoimistossa käymiseen ja kaikkeen siltä väliltä. Aineellinen avustaminen vaihtui oman ajan antamiseen. Elenaan, Anatoliin, Albinaan ja Olgaan Marja tutustui mustikoiden myötä. Elena tuli mustikkametsään toisen ukrainalaisen seuraksi, koska tätä pelotti olla yksin metsässä. Marja on kahtena syksynä etsinyt mustikoille ostajat ja opastanut ukrainalaisia poimijoita mustikkametsiin. Verottomilla marjatuotoilla on muun muassa kustannettu matkoja Ukrainasta Suomeen täällä jo asuvien ihmisten perheenjäsenten saamiseksi maahan. Ukrainassa leipurina työskennellyt Elena sai töitä Elosen Leipomolta viime vuonna marraskuussa. Ruokailun lomassa hänen sisarensa Olga kertoo, miten työnantaja on kehunut Elenaa ja haluaa kouluttaa häntä lisää. Näillä näkymin työtä on luvassa elokuulle saakka. Marja oli apuna työnhaussa ja CV:t on tehty useille ihmisille. Kielitaidottomana työnhakuun tarvitaan suomalaista avuksi. Anatolii on tehnyt jonkin verran töitä Esan apuna ja Albina opiskelee Gradialla TUVA-koulutuksessa ja valmistautuu tutkintoon tähtäävään koulutukseen. Albina haluaisi Jyväskylään Gradialle opiskelemaan. Mielessä on kosmetologin, kampaajan tai ravintola-alan ammatti. Elena, Olga ja Albina opiskelevat myös suomen kieltä. Olga on tehnyt kotimaassaan manikyyrejä ja rakennekynsiä ja kehuu korpilahtelaista suomen kielen opettajaansa Hanna Kovasiipi-Marcusta. Hän haluaisi jatkaa ammattiaan myös Suomessa.
Keskustelua käydään Google kääntäjän avulla. Anatolii käyttää ohjelmaa tottuneesti ja nopeasti. Samalla hän selaa kuvia puhelimeltaan. Niissä vilahtavat muistot elämästä Ukrainassa, kotona Harkovan alueella, missä perheellä oli maatila. Anatolii on tehnyt työtä erilaisten koneiden parissa ja hän kuljetti öljyä Venäjältä. Maatilaa hoidettiin päivätöiden ohella. Tilalla kasvatettiin sikoja, ankkoja ja kanoja sekä viljeltiin vihanneksia ja juureksia. On kuvia Albinasta pienenä, perhejuhlista, grillauksesta puutarhassa, isosta emakosta porsaineen. Koti sijaitsi vain muutamien kilometrin päässä Venäjän rajalta. Naurun ja ilon illan tunnelma muuttuu hetkessä. Silmiin tulvivat kyyneleet. Ikävästä kotiin, kiitollisuudesta suomalaisille. Elena ottaa puhelimen miehensä kädestä ja puhuu kääntäjälle. – Suuret kiitokset Marjan perheelle, kun he antoivat meille auttavan käden. Kun me tulimme ilman mitään vieraaseen maahan, meillä oli onni tavata Marjan ja Esan perhe. Kääntäjä kertoo vastauksen ukrainaksi. – Me olemme saaneet ainakin yhtä paljon takaisin. Olemme saaneet uusia ystäviä. Maailmankuva on avartunut ja tutustuminen ukrainalaisiin ihmisiin on rikastuttanut meidän elämäämme. Maahanmuuttajien kotiutuminen on meistä suomalaisista kiinni ja voisimme sen eteen tehdä enemmän, Marja ja Esa sanovat. Vaikka jämsäläisen kerrostalokodin asukkailla on kaikki hyvin ja elämä Suomessa on asettunut jotenkin uomiinsa, on vain yksi unelma. – Ei ole muita haaveita. Ainoa toiveemme on, että sota loppuu ja me voimme palata kotiin. Tosin vielä ei ole paikkaa, mihin palata. Siellä on kaikki rikottu, Anatolii sanoo.
Seurakuntatalossa riitti vilskettä lauantaina, kun vietettiin Kummin Kaa -päivää. Paikalla touhuamassa oli reilut kolmekymmentä henkeä, joku kummitäti oli ottanut mukaan useammankin kummilapsensa, toisten lasten kanssa taas touhuamassa oli mummi tai muu tärkeä aikuinen.
Elena Häkkinen oli paikalla kummityttöjensä kolmevuotiaan Ida-Julian ja viisivuotiaan Aino-Sofian kanssa.
– On ollut kiva päivä. Olemme jo askarrelleet ja Aino-Sofia sai perhoskasvomaalauksen. Nyt aiomme maalata, Elena Häkkinen kertoi ja sanoi olleensa Aino-Sofian kanssa aiemminkin mukana Kummin Kaa -päivässä.
Myös Anna-Maija Salonen on ollut kuusivuotiaan kummityttönsä Olgan kanssa ennenkin Kummin Kaa -päivässä.
– Olemme olleet mukana jo tosi monta kertaa. Kummin Kaa -päiviä on pidetty yleensä kaksi vuodessa, näin kevätpuolella täällä seurakuntatalossa ja syksymmällä Mutasella. Mutasella ollaan yleensä oltu ulkona, siellä on ollut muun muassa seikkailuratoja ja metsäseikkailuja, joskus on paistettu tikkupullaa ja joskus etsitty ”timantteja” taskulamppujen kanssa, Anna-Maija Salonen kertoo.
– Täällä seurakuntatalolla olemme nyt askarrelleet ja taulunkin maalasimme, viime vuonna täällä tehtiin linnunpönttöjä. Tämä on kyllä tosi kiva tapahtuma, kivaa yhdessäoloa, toivottavasti näitä järjestetään jatkossakin, Anna-Maija Salonen toteaa ja kertoo, että he touhuavat Olgan kanssa yhdessä muulloinkin aina välillä.
– Välillä olemme tekemissä enemmän, välillä vähemmän, miten ehdimme. Viime kesänä olimme yhdessä uimakoulussa.
Kummin Kaa -päivä aloitettiin tälläkin kertaa pienellä kirkkohetkellä. Seurakuntatalossa oli maalauspisteen ja askartelupisteen lisäksi kynsienlakkauspiste, hiustenlaittopiste ja rukoushelmipiste, myös ruokailu kuului päivään. Ulkoilua oli suunniteltu, mutta keli oli sen verran huono, ettei tällä kertaa ulkoiltu. Seurakunnan työntekijöiden lisäksi apuna oli vapaaehtoisia talkoolaisia.
Keski-Suomen ELY-keskus on käynnistänyt tiesuunnitelman laatimisen valtatien 9 ohituskaistojen parantamiseksi Patalahden ja Lahdenvuoren välillä. Suunnittelualueella on neljä olemassa olevaa ohituskaistaa, missä ei ole keskikaidetta ja ohituskaistojen kohdilla on myös suoria yksityistieliittymiä. Kaksi ohituskaistaa sijaitsevat lähellä Korpilahden kirkonkylää eli Painaa ja Lahdenvuori.
Tiesuunnitelmassa tutkitaan ohituskaistojen parantamista muun muassa ohituskaistoja pidentämällä, katkaisemalla yksityistieliittymät ohituskaistaosuuksilta sekä toteuttamalla yksityistiejärjestelyjä ja parantamalla liittymäjärjestelyjä. Tiesuunnitelmassa tutkitaan myös maanteiden 16593 (Hyrkköläntie) ja 16594 (Pirttipohja) lakkauttamista maantienä ja muuttamista yksityistieksi. Lautakontie puolestaan muuttuisi yksityistiestä maantieksi ja rinnakkaistieksi.
Painaaseen on suunnitteilla eritasoliittymä. Hyrkköläntieltä ei olisi enää pääsyä ysitielle. Ysitien yli on kaavailtu siltaa.
Kysymyksiä ja palautetta suunnitelmista voi antaa 29.2.2024 mennessä esimerkiksi valtion liikenneväylien suunnittelun kanavan kautta osoitteessa vayliensuunnittelu.fi.
Hankkeelle ei ole vielä rahoitusta olemassa.
Korpilahden VPK:n toimintaan Keski-Suomen hyvinvointialueen aloittaminen vuosi sitten ei juuri vaikuttanut. Hallinnollisesti Keski-Suomen pelastuslaitos on nyt osa hyvinvointialuetta, mutta Korpilahdelle se ei ole tuonut muutoksia.
– Meidän toimintamme on ihan samanlaista kuin ennenkin. Olemme edelleen Keski-Suomen pelastuslaitoksen sopimuspalokunta ja ehdotkin ovat säilyneet ennallaan, Korpilahden VPK:n puheenjohtaja Kai Mikkola toteaa.
– Pelastuslaitos vastaa päivystyksestä virka-aikaan, meillä on velvollisuus päivystää muina aikoina eli iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja pyhäpäivisin. Virka-aikaankin lähdemme hälytyksille, jos saamme miehistöä riittävästi mukaan, vaikka meillä ei silloin päivystysvelvollisuutta olekaan. Yleensä saamme päivälähtöihinkin tarpeeksi väkeä; miehillä on sellaisia työnantajia, jotka antavat lähteä, jos hälytys tulee.
Päivystämässä VPK:lla pitää olla ryhmänjohtaja ja vähintään kaksi miehistön jäsentä.
– Melkein aina saamme hälytyksille enemmän miehistön jäseniä mukaan. Meillä on hyvä tilanne, vanha kaarti on pysynyt ja lisäksi olemme saaneet hyvin nuoria mukaan, Mikkola kertoo.
– Myös nuorisotoiminnassa on paljon aktiivisia jäseniä. Korona-aikaan nuorisotoiminta oli tauolla, mutta se ei ainakaan vähentänyt innokkuutta, oikeastaan päinvastoin.
Korpilahden VPK:n miehistössä on tällä hetkellä noin 25 jäsentä, nuoriso-osastossa jäseniä on 21 ja minijunnuissa seitsemän.
– Meillä on nuoriso-osastossa tosi hyvät vetäjät, se innostaa porukkaa mukaan. Miehistöön olemme saaneet uusia jäseniä sekä nuoriso-osaston kautta että muuten, Kai Mikkola kertoo.
– Eli toimintaan mukaan tuleminen ei vaadi sitä, että olisi ollut ensin nuoriso-osastossa, täällä kyllä koulutetaan. Hälytyksiin mukaan lähteminen vaatii täysi-ikäisyyttä ja koulutusta sekä kuntotestien ja lääkärintarkastusten läpäisemistä. Harrastamaan voi tulla muutenkin ja käymään harjoituksissa.
Viime vuonna Korpilahden VPK:lla oli yhteensä 89 hälytystä.
– Se on vähän vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Keskimäärin meillä on ollut reilut sata lähtöä vuodessa, Kai Mikkola kertoo.
– Ensivastelähtöjä tuosta määrästä on noin kymmenen prosenttia. Parikymmentä vuotta sitten ensivastelähtöjä oli huomattavasti enemmän, mutta nykyään ensivastehälytysten kriteerejä on kiristetty, Korpilahden VPK:n päällikkö Jarno Saarinen kertoo.
Mikkolan ja Saarisen mukaan eniten VPK:ta työllistävät kolarit ja tulipalot.
– Ysitie työllistää meitä paljon, mutta kyllä kolareita sattuu sivuteilläkin. Kolarit ovat laidasta laitaan, vakavia ja vähemmän vakavia, myös eläinkolareita on. Korpilahden alueella on niin hirvi- kuin kauris- ja peurakolareitakin, Kai Mikkola kertoo.
– Myös vahingontorjuntatehtäviä, eli esimerkiksi tielle kaatuneiden puiden raivausta tai maastoon päässeen öljyn siivousta, on, samoin automaattisten palohälyttimien aiheuttamia hälytyksiä. Virka-apupyyntöjäkin tulee jonkin verran, olemme olleet esimerkiksi ensihoidolle apuna kantamassa potilasta.
Tämä vuosi VPK:lla on alkanut kiireisenä, kuudessa viikossa on ollut jo 14 hälytystä. Kovat pakkaset eivät kuitenkaan ole näkyneet Korpilahdella samalla tavalla tulipaloja aiheuttaneena tekijänä kuin valtakunnallisissa tilastoissa.
– Kyllähän täälläkin varmasti lämmitetään nyt tulisijoja, mutta ilmeisesti korpilahtelaiset osaavat lämmittää turvallisesti, Mikkola toteaa.
Uuraisten nuorisotyössä on aloittanut kaksi uutta kasvoa. Milla Aho ja Jani Kalenius Vuoden alusta aloitti etsivä nuorisotyöntekijä Milla Aho. Hän toimii Multian ja Uuraisten yhteisenä etsivänä ja tekee myös yhteistyötä Petäjäveden etsivän Tuulimaria Saarisen kanssa, jolle Uurainen on myös tuttu paikka muutaman vuoden takaa. Koko palettia hallinnoi Petäjäveden kunta, joka myy palvelua Uuraisille ja Multialle. – Ihan hyvältä vaikuttaa tämä järjestely. Tässä on laajasti mahdollisuuksia työn kehittämiseen yhteistyössä työparin kanssa. Työparityöskentely sopii esimerkiksi kotikäynneille, ryhmätoimintaan tai erilaisiin etsivän nuorisotyön järjestämiin reissuihin, Milla Aho kertoo. Lapualta kotoisin oleva Milla asuu tällä hetkellä Petäjävedellä. Etsivän nuorisotyön perustehtävä on tukea ja olla läsnä 15-28-vuotiaille nuorille ja etsiä heidän kanssaan heille sopivia ratkaisuja mm. erilaisiin elämäntilanteisiin liittyen, koulutuksen ja työn osalta tai mielekkään tekemisen löytämiseen. Työ on pääosin kahdenkeskisiä keskusteluja nuoren kanssa. – On tosi hyvä trendi, että nuoret tulevat yhä enemmän omasta aloitteestaan etsivän juttusille. Silloin päästään keskusteluissa heti asian ytimeen. Yhteyttä etsivään voivat myös nuoren vanhemmat, ystävät tai kuka tahansa, joka on huolissaan nuoren tulevaisuudesta, etsivän tapaaminen on aina nuorelle vapaaehtoista, Milla kertoo. Tällä hetkellä nuoria mietityttää erityisesti työnhaku, sopivia työpaikkoja ei ole liikaa tarjolla. Myös opiskelupaikan valinnasta keskustellaan usein. – Olen tapaamisessa aina ensisijaisesti turvallinen aikuinen, jolle nuori voi kertoa huolensa ja epävarmuutensa rehellisesti. Yksinäisyyden ollessa kasvussa on tärkeää, että nuoren ympärillä on aikuisia, joilla on aikaa olla läsnä ja kuunnella, Aho päättää.
Helmikuun alusta aloitti puolestaan nuorisotyöntekijän työssä harjoittelijana saarijärveläistaustainen Jani Kalenius jonka pääasiallinen toimipaikka on Nuokkari, mutta saattaapa hänet tavata keväämmällä myös Hirvasella ja Oikarissa. – Iltaisin pyritään tavoitteellisesti keksimään hassunhauskaa tekemistä, siinäpä se, hän tiivistää työnkuvansa tilatyöntekijänä. Myös Nuokkari on paikka, jossa yksinäinen olo lievittyy. Jani Kalenius haluaa, että Nuokkarin kynnys olisi mahdollisimman matalalla. – Itse olin vakinuori Saarijärven nuorisotalolla ja silloin jo katsoin, että olisipa siistiä hommaa. Hain kuitenkin kolmeen eri urheiluopistoon. En päässyt, vaan päädyin kasvatus- ja ohjausalalle, enkä ole katunut. Tämä tuntuu tosi omalta alalta ja liikunnalliset ja toiminnalliset menetelmät ovat vahvuuteni, kertoo opiskelujen loppusuoralla oleva Jani. Uuraisilla on ollut monista eri syistä johtuen hieman vaihtuvuutta ja turbulenssia nuorten parissa työskentelevissä, joten kummallakaan uudella työntekijällä ei ole tarvetta ryhtyä suuriin uudistuksiin, vaan nyt tärkeintä on tutustua nuoriin, vakiinnuttaa toimintaa ja luoda luottamuksellinen ilmapiiri. Sekä Milla Aho, että Jani Kalenius haluavat tulla Uuraisten nuorille niin tutuiksi, että heitä uskaltaa tulla kylälläkin hihasta nykäisemään.
Viime torstain ja perjantain välisenä yönä pakkanen paukkui kolmenkympin tietämillä ja oma lämmin vuode untuvapeittoineen tuntui harvinaisen mukavalta paikalta. Multian Kiiskilänmäen näkötornin juurelle vaelsi hurjapäinen joukko, joka jätti lämpimät sisätilat taakseen ja testasi omaa pakkasenkestävyyttään itse kaivamassa lumiluolassa yöpyen. Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston erä- ja luonto-opasopiskelijat ovat heterogeeninen joukko aikuisia ihmisiä, joka hyvin erilaisista lähtökohdista on lähtenyt työstämään omaa luontosuhdettaan opiskelun kautta. Koulutus kestää 1,5-2 vuotta ja on hyvin käytännönläheistä. Luokkahuoneissa ei paljon olla ja reissupäiviä kertyy paljon. Matkaa taitetaan myös melomalla, lumikengillä tai suksilla. Koulutuksen tavoitteeksi mainitaan, että erä- ja luoto-opas pärjää eräolosuhteissa kaikkina vuodenaikoina, osaa valita sopivat varusteet itselleen ja ryhmälleen sekä huolehtia turvallisuudesta.
– Kun on hyvät varusteet, niin hyvin pärjää yön ulkona. Harjoittelu turvallisessa ympäristössä on tärkeää, jotta esimerkiksi tosipaikan tullen hiihtovaelluksella osaa rakentaa oikeanlaisen yösijan, Sami Lintula kertoo. Vaikka pakkaslukemat olivat viime viikolla kovat, oli tyyntä. Esimerkiksi tunturivaelluksella saattaa lisähaastetta antaa lumipyry ja kova tuuli. Tuulen pääsyä luolaan voi estää valitsemalla oviaukon suunnan oikein ja rakentamalla tuuliesteitä. Lumiluolaa ei kaiveta aivan maahan saakka, sillä lumi eristää myös alapuolelta, kattoina retkeläisillä oli pressut, joiden painoina sukset ja sauvat. – Lumen eristävä vaikutus voi olla 10 astetta hyvinkin kuopan ja ulkoilman välillä, Lintula kertoo. – Suurimmalla osalla taisi olla kaksi talviolosuhteisiin tarkoitettua makuupussia, pari makuualustaa ja lisäksi kuumavesipullot, luettelee uuraislainen Tiina Salminen. – Kylmä ei ollut, mutta vähän ahtaus tuplapussissa ahdisti, eivätkä unet ihan parhaimmat olleet, hän myöntää. Edellispäivän ohjelmaan oli kuulunut lumikenkäilyä päivänvalossa, mutta myös pimeässä, sekä luonnollisesti myös retkiruuan valmistusta. – Opetustavoitteet saavutettiin, toteaa opettaja Teemu Nieminen. – Kaksi tähdenlentoakin nähtiin, Jaana Huhtikangas lisää. Luontomatkailu ja sen myötä luontomatkailuammattilaisten tarve on lisääntynyt koko maassa. Korona auttoi näkemään suomalaisen luonnon mahdollisuudet ja suosio jatkuu, vaikka maailma on jo aikaa sitten avautunut. Suomalaiset osaavat nykyään myös ostaa esimerkiksi eräopaspalveluja paljon paremmin kuin ennen. Kansallispuistojen kävijämäärät ovat nousussa, mutta samaan aikaan Metsähallitus ajaa alas palvelutuotantoaan, eli käytännössä lopettaa erätupien ylläpidon tai myy niitä pois. Tämä harmittaa suuresti alan opiskelijoita.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
