13.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka
Toivakan Lions Clubin ja Toivakan seurakunnan järjestämään miesten iltaan tuli jälleen ihan mukavasti lähialueen miehiä kohtaamaan toisiaan ja kuuntelemaan heille suunnattuja puheita. Tilaisuuden juontajana toimi Markku Kauppinen. Puhujina olivat tällä kerralla Jyväskylän yliopiston historian professori Antero Holmila, korpilahtelainen luomuyrittäjä Ari Seppälä sekä Toivakan seurakunnan kirkkoherra Panu Partanen.
Antero Holmila oli ottanut aiheekseen näkökulman kylmän sodan jälkeiseen Eurooppaan ja vision tulevista päivistä. Holmila on tutkinut toisen maailmansodan jälkeisen ajan historiaa sekä tutkinut mm. sodasta rauhaan paluun haasteita, holokaustia ja kylmää sotaa. Lisäksi Holmila on kiinnostunut historian ja muistin politiikasta, miten ja miksi historiaa käytetään politiikassa, sekä siitä miten historia vaikuttaa kansallisten identiteettien muovautumiseen.
Perusteesinään Holmila esitti, että kylmän sodan jälkeisenä aikana Euroopassa alkoi vuoteen 2022 kestänyt eräänlainen illuusion aikakausi. Toisin sanoen Eurooppa oli tuudittautunut varsin laajan hyvien toiveiden ja haaveiden valtaan.
Holmilan mukaan on paradoksaalista, kuinka kylmän sodan voitossa länsi kadotti liberalismin tärkeimmän ominaisuuden, eli kyvyn itsekritiikkiin. Itsekritiikin puute johti populismin nousuun ja Venäjän väärinymmärtämiseen. Holmila siteerasi yhdysvaltalaista filosofia, poliittisen taloustieteen tutkijaa ja kirjailija Francis Fukuyamaa, joka tunnetaan parhaiten ajatuksestaan historian lopusta, jonka hän esitti teoksessaan Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992).
Kommunismin luhistuminen ja kylmän sodan päättyminen merkitsi historian loppua siinä mielessä, että koko 1900-luvun systeemikilpailu fasismin, kommunismin ja demokratian välillä oli päättynyt. Tästä johtuva ”historianlopun” paradoksi, Berliinin muurin murtuminen, johti hyvin suoraviivaiseen ja lainalaiseen historiankäsitykseen. Tässä vaiheessa Holmila viittasi vuoteen 2022.
Holmilaa kuunnellessa piti olla tarkkana. Moni asiayhteys historiasta saattoi mennä kuulijalta ns. hilseen yli. Deterministiseen, eli lainalaisuusopillisen historiankäsityksen ajatus on, että jokaisella tapahtumalla on olemassa jokin tapahtuma, joka on sen syy. Kun ajatellaan esimerkiksi Ukrainan sotaa ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, sillä on varmasti historiallinen syy-yhteys menneisyydessä tapahtuneeseen.
Kaikkea ajattelemisen arvoista Holmilan puheesta ei tähän saa mahtumaan, mutta seuraava visio on pelottava. Holmila viittasi ukrainalaisen Przemystaw Zurawskin näkemykseen, jonka hän julkaisi vuonna 2016: Jos Ukraina tulee lännen hylkäämäksi, se vahvistaa isovenäläistä imperialistista mentaliteettia. EU ei ole rakenne, joka olisi rakennettu kohtaamaan sotilaallisia uhkia ja kaikki diplomaattiset toimet, mitä sen nimissä tehdään, ovat ulottuvuudeltaan toisarvoisia. Venäjä ei kunnioita EU:ta, vaan halveksii sitä. Lopputulos on helposti ennustettavissa ja johtopäätökset ovat yksinkertaiset ja surulliset. Tulemme näkemään seuraavan Venäjän sodan Euroopassa pian. Tämä historian tutkijan ennustus oli pelottava, mutta realistinen. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, mitä seurannee seuraavaksi?
Ari Seppälä on luomuyrittäjä Korpilahdelta. Hän halusi nostaa esille ajatuksen, että paikallisia luomuyrittäjiä tarvitaan. Seppälä kertoi elävästi Komppa-Seppälän luomutila Järki Särki Oy:stä.
Kuulijat saivat hyvän käsityksen yrittäjän ja hänen perheensä puurtamisesta ja tuotteittensa saamisesta kuluttajien ruokapöytään. Tuotteina tilalla ovat tällä hetkellä hunaja ja kala.
Seppälä kertoi, että Komppa-Seppälän luomutilalla on noin 1000 mehiläispesää, 9,3 hehtaaria peltoviljelmää, valkosipuliviljelmää 0,5 hehtaaria, punasipulia 0,4 hehtaaria, omenapuutarhaa 0,4 hehtaaria ja raparperia 0,5 hehtaarin alueella.
– Mehiläishoito on asia, johon olen todella hurahtanut. Puolisoni välillä totesikin jo, että voisimmeko puhua jostakin muusta kuin mehiläisistä. Alussa tilalla kasvatettiin sieniä, pidettiin lampaita, kasvateltiin lintuja ja teimme monenlaista muutakin. Jossakin vaiheessa elämä eteni, niin että syntyi lapsia ja mietimme, mitä töistä jätetään ja mistä luovutaan. Päädyimme silloin hunajan tuottajiksi, hän kertoi.
Komppa-Seppälän tilan hunajan kysyntä kasvoi niin, että mehiläispesiä oli lisättävä. Yritys on Euroopan mittakaavassakin varsin iso hunajantuottaja.
Mehiläisten hoidossa ei kaikki aina suju odotusten mukaisesti. Säät vaikuttavat hunajantuotantoon ja ilmastonmuutos vaikuttaa säätilaan. Olosuhteiden vaihdellessa Keski-Suomessa yritys päätti laajentaa tuotantoaan Lohjalle.
– Tällä hetkellä olemme Korpilahden suurin työnantaja, vaikka ahkerat työntekijämme ovat varsin pieniä, naurahti Seppälä.
Työn varjopuolista Seppälä mainitsi sen, että mehiläiset pistävät heitä joka päivä.
– Ne tuikkaavat piikkinsä suojapuvun läpikin, joskus saa pistoksia kymmeniä päivässä. Joskus kun menee tarhalta kotiin ja pistää käden taskuun, niin siellähän se pistoksen antaja on jälleen tuikkimassa. Autossakin niitä on välillä niin paljon, että sivulliset sanovat ettemme tarvitse autoon hälyttimiä tai vahtikoiraa, eikä ovia tarvitse lukita.
Seppälä kertoi, että karhut ovat Keski-Suomessa lisääntyneet ja nehän ovat tunnetusti persoja hunajalle.
– Ne ovat tuhonneet pesiämme ja sille ei voi oikein mitään, kun ovat niin vahvoja otuksia. Lohjalla sitä ongelmaa ei ole.
– Mehiläisiä pitää myös hoitaa ja varjella. Mehiläisillä on erilaisia bakteeri- ja virustauteja sekä loisia, jotka heikentävät yhdyskuntaa tai aiheuttavat pesien menetyksiä. Siksi onkin tärkeää tunnistaa ja puuttua tauteihin ajoissa.
Seppälä kertoi, että pitkään heidän tilallaan kehitettiin vain mehiläishoitoa, mutta sitten astuivat kuvaan mukaan Päijänteen särjet. Se johti siihen, että tilalle rakennettiin kalatuotantotilat.
– Muikun syönti on vähentynyt ja laskee koko ajan. On sanottukin, että kun yksi muikun syöjä kuolee, niin tilalle ei toista tule. Taimenen kohdalla sen elvytystyö etenee hyvin Päijänteellä, eli luonnontilaisen taimenen rauhoitus puree. Pyydän itse vuosittain noin 2-3 tonnia kalaa. Kalastan rysällä ja myös tiettyinä aikoina katiskoilla. Järki Särki ja nyt myös Huikea Hauki -säilykkeet ovat päätuotteet. Kalasäilykkeidemme lisäaineet ovat luomutuotteita. Fermentoitu kalakastike on nyt myös tuotannossamme.
– Sukupolven vaihdoksen suoritimme vuonna 2023. Tällöin tilan johtoon astui poikamme Vertti Seppälä. Vanhempina olemme edelleen tilalla töissä.
Yleisökysymyksiä tuli muutamia. Ensimmäinen koski toivoa ja epätoivoa työssä? – Epätoivon hetkinä ajattelen parempaa aikaa.
Toinen kysymys koski pakkauksia, jotka ovat lasia? – Lasipurkki on siksi hyvä, että tuotteen näkee läpi. Asiakas näkee, mitä ostaa. Lasista ei myöskään irtoa mitään epäpuhtauksia.
Kysymykseen kukkaniittyjen riittävyydestä mehiläisten hunajankeruuseen mehiläistarhuri vastasi, että heitä metsähakkuut auttavat, sillä niille kasvaa vadelmia ja vatukot ovat parhaita kukkaniittyjä mehiläisillemme. Mikäli vatukot katoaisivat, loppuisi hunajan tuotantokin.
Miesten illan päätössanat lausui Toivakan kirkkoherra Panu Partanen. Partanen otti esille raamatun tekstin, missä todetaan, että ei ole mitään uutta auringon alla.
– Läpi vuosisatojen ihminen on ollut samankaltainen kuin on nykyisinkin. meillä on vikoja ja kannamme sisimmässämme haavoja, mutta aina on selvitty. Lukiessamme raamattua, löydämme sieltä hengenheimolaisia joista löytyy samaistumisen pintaa. Se auttaa meitä kestämään, joku muukin on kokenut samaa. On katsottava menneisyyteen, nähtävä nykyisyys ja suunniteltava tulevaisuus. Kristinusko perustuu historian tapahtumiin, siinä menneisyys ja nykyisyys kohtaavat.
Partanen totesikin, että jos sukupolvi hylkää menneisyyden, sillä ei ole tulevaisuuttakaan. Rauhan rukous päätti tämänvuotisen miesten illan.
Veikko Ripatti
13.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahtelainen Mikko Suominen voitti toisen kerran peräkkäin Suomen mestaruuden pikavedossa Cowboy Action Shooting -kisoissa Lopella heinäkuun puolivälin paikkeilla. Mestaruus oli Suomiselle kolmas, samalla varmistui neljäs peräkkäinen cupin voitto. Lisäksi Suominen sai heinäkuisista SM-kisoista hopeaa 100 metrin revolverikilpailussa, hopeaa cowboy-luokassa sekä pronssia rifle speed -ammunnassa, pukukisassa tuli voitto eli Suominen palkittiin parhaiten pukeutuneena mieskilpailijana.
– Minä panostan lähinnä pikavetoon, kaikki muu on ekstraa. Pukuihin olen panostanut nyt parin vuoden ajan, Suominen sanoo ja kertoo harrastaneensa lajia viitisen vuotta.
– Yksi kaveri houkutteli minua mukaan pitkään. Heti en lähtenyt, mutta sitten päätin kuitenkin lähteä mukaan ja hankin tarvittavat aseet, Suominen kertoo. Cowboy Action Shootingissa kilpaillaan Villin Lännen aikaisilla aseilla tai niiden kopioilla.
– Alkuperäisiä lännenaseita on vähän ja ne ovat kalliita, italialaisia klooneja saa murto-osalla aitojen hinnasta, Suominen toteaa.
Ensimmäisissä SM-kisoissaan Suominen oli pikavedossa kolmas.
– Sitten rupesin harjoittelemaan kovasti. Nyt olen neljän vuoden aikana saanut kolme SM-kultaa, yhden kerran olin hopealla. Cup-mestaruuksia minulla on nyt neljä; cupissa on neljä osakilpailua, joista kolmen parhaan tulokset lasketaan, Suominen kertoo.
Pikavedossa ideana on vetää kotelosta, virittää ja laukaista yksitoiminen revolveri mahdollisimman nopeasti ja samalla niin tarkasti, että osuu maaliin. Lajissa ei käytetä luoteja, Suomessa ei edes vahaluoteja, ainoastaan mustaruutia. Maalina on ilmapallo.
– Suoritus alkaa äänimerkistä ja ajanotto pysähtyy laukauksen ääneen, ilmapallon on kuitenkin hajottava. Aloitusasennossa käsi saa olla lähellä asetta, mutta siihen ei saa koskea, Suominen selvittää. Mikko Suomisen oma ennätys on 0,30 sekuntia.
– Kisoissa ajat liikkuvat 0,40 – 0,45 sekunnin paikkeilla, kun mukana on jännitystä, Suominen toteaa.
Suomisen ase on viritetty toimimaan nopeasti, myös kotelon on oltava oikeanlainen.
– Pikavetokotelossa on metalli nahan sisällä ja se on normaalia koteloa avonaisempi. Amerikansuomalainen Arvo Ojala on aikoinaan tehnyt ja patentoinut kotelomallin, hän oli asekouluttaja, joka opetti 1950-luvulla aseiden käsittelyä kaikille lännenelokuvien näyttelijöille. Hän on yksi minun idolini ja innoituksen lähde, Suominen kertoo.
Tämän vuoden SM-kisoissa Suominen oli pukeutunut Amerikan sisällissodan ajan Etelävaltioiden tykistön kersantiksi, viime vuoden puku oli vastapuolelta eli Pohjoisvaltioiden upseerin asu. Myös sillä tuli voitto.
– Ensin en juuri panostanut pukeutumiseen. Näistä kahdesta puvusta tykkään. Saatan ehkä vielä joskus katsella itselleni perusgentlemanin puvun, siihen minulla on jo hyvä alku, knalli ja keppi, Suominen kertoo.
– Puvut maksavat paljon, joten ne on hankittava pikku hiljaa, osa kerrallaan. Itse olen ostanut puvun osia kavereilta ja jotain sopivaa olen löytänyt kirppareiltakin. Jos tilaisi Amerikasta tai Englannista, tullit ja muut sellaiset nostaisivat hintaa aika lailla. Jotkut tekevät pukuja itsekin, mutta minulla ei ole siihen taitoa.
Lajin yhdistyksessä, Classic Old Western society of Finlandissa, on jäseniä yli 500.
– SM-kisoissa oli nyt viitisenkymmentä osanottajaa, joskus on ollut jopa 80. Kesän kuukausikisoissakin kilpailijoita on kolmisenkymmentä, Suominen kertoo.
– Kisoissa ei käytetä omaa nimeä, vaan kilpailijoilla on tyyliin sopiva aliasnimi. Mukana on muutama kaveri, joiden oikeaa nimeä en edes tiedä, itse olen Pawhill Mike.
Suominen kehuu lajin henkeä hyväksi, reilun pelin vastaista käytöstä kisoissa ei hyväksytä.
– Minäkin käyn kisoissa isolta osalta ihmisten takia. Väki on samanhenkistä, ja aina autetaan toisia, Suominen kertoo.
– PM- tai EM-kisoihin en ole vielä edes harkinnut lähteväni, kun lapset ovat pieniä; ehkä sitten joskus myöhemmin. PM-kisat pidetään ensi kesänä Suomessa, sinne täytyy yrittää tähdätä. Sinne on tulossa Ruotsista ja Tanskasta pari kovaa kilpailijaa.
Tiina Lamminaho
06.08.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten viikkoa vietettiin pari viikkoa sitten ja monien eri järjestäjien tapahtumissa oli todellakin mistä valita. Viikko alkoi motoristibaritoni Esa Ruuttusen konsertilla, joka keräsi kirkkoon ison yleisön.
Myös sunnuntain kansanlaulukirkossa ilahduttavan moni oli päättänyt tuulettaa kansallispukuaan ihmisten ilmoilla.
Marjoniemi on miljöönä erityisesti lapsiperheitä ihastuttava ja toki kauniissa maisemissa ja rakennuksissa lepää jokaisen silmä, siksipä Perhepäivä oli oikein onnistunut. Lapsille oli tarjolla myös Miska Pressankatin konsertti keskiviikkona Hyvinvointipäivän yhteydessä ja vielä Leikkipihapäivä seurakuntakodilla perjantaina. Sekä tietenkin perinteiset Nappulaolympialaiset.
Viikon mittaan urheiltiin muutenkin totuttuun tapaan monipuolisesti. Ekin Kuppi ja pesäpallon Itä-Länsi ratkottiin tekonurmikentällä ja Frisbeegolf luonnollisesti Aittovuori Disc GolfParkissa.
Uusin tulokas oli Darts, jossa Uuraisten mestariksi itsensä heitti Jouni Kines.
Toripäivänä säästyttiin tällä kertaa sateelta ja yleisöä riittikin koko päivän ajan tasaisesti ja paljon. Moni kävi myös Asta Huutosen taidenäyttelyssä vanhassa Salessa, näyttely on avoinna vielä viikon.
Viikon päätteeksi pienet koirat kokoontuivat Kyynämöisten kyläkentällä.
06.08.2024 | Tilaajille, Uurainen
Vuoden uuraislainen on Taisto Lähteelä ja Uuraisilla vallinnee harvinaisen suuri yksimielisyys, että nyt meni titteli oikeaan osoitteeseen. Hyvän mielen tuottamista on vaikea mitata, mutta Taisto on tämän tuotantosuunnan ehdoton huippuosaaja.
Palkinto jaettiin Uuraisten viikon Toripäivänä. Sankari itse oli palkinnostaan hämmentyneen ilahtunut ja palkitsi toriyleisön sillä millä parhaiten osaa, eli harmonikan helskyttelyllä.
Kunnan kulttuurituottaja-kirjastonjohtaja Minna Vilenius oli tehnyt ansiokkaan taustatyön ja koonnut kunnanjohtaja Juha Valkamalle juontokortteihin jämäkän paketin Taisto Lähteelä-tietoutta.
Jos toripäivänä jotain meni ohitse, niin tässä toripuhe kokonaisuudessaan:
Vuoden uuraislainen syntynyt Jokihaaran Ristiaholla 16.4.1936, on siis tällä hetkellä 88-vuotias, iloinen ja reipas, nauravainen ja varsinainen veijari.
Hän on soittamalla tekniikan oppinut harmonikkataituri, viihdetaiteilija ja yleisön suosikki monissa kilpailuissa Hän sanoo opetelleensa itse nuotit, koska samat nuotit toimivat vaikka Thaimaassa ja koska musiikki on kansainvälinen kieli. Niinpä hänellä olikin opetellessaan keikoilla mukana metrin nippu nuotteja.
Hän asuu edelleen kotona Jokihaarassa, Luonnetjärventien varrella vaimonsa Railin kanssa.
Isä Väinö oli yksi seitsemästä sisaruksesta, pienviljelijä ja metsätyömies. Äiti Sylvi oli aikanaan Hankalan lavalla lipunmyyjänä ja koska poika oli monesti kuvioissa mukana, tämä innostui musiikista esikuvanaan paikkakuntalainen, yhden miehen orkesteria mukanaan polkupyörälläkin kuljettanut harmonikkataituri Sulo Lappi.
Isä Väinöllä oli 3-rivinen harmonikka, jota Taisto-poika kokeili niin rempseästi, että se katkesi. Oman ensimmäisen haitarinsa hän sai 15-vuotiaana, ja siitä oli suunta heti tanssilavalle soittamaan. Soittamista on kestänyt yhteensä jo 73 vuotta.
Taisto Lähteelä on palkittu kuluvana vuonna,16.4.2024, Suomen Harmonikkaliiton hopeisella ansiomerkillä nro 435, huomionosoituksena harmonikkamusiikin hyväksi tekemästä pitkäaikaisesta työstä.
Vanhan Jazzin ystävät ry on nimennyt hänet jo vuonna 2010 Kunniajazzariksi.
Hän on osallistunut säännöllisesti vuosittain Valtakunnalliseen senioriharmonikkakilpailuihin vuodesta 2012, jolloin hän saavutti viidennen sijan,vuonna 2013 neljännen sijan ja sai yleisön suosikki -palkinnon. Vuosina 2016 ja 2018, sekä tänä vuonna palkintopokaali on ollut pronssinen.
Vuoden Uuraislaisesta mainitaan kirjassa YY, KAA, KOO, Arjen kuvaa ja tarinoita Keski-Suomen rytmimusiikista 1930-luvulta-1970-luvulle, että hänen nimeään kantava, yhtyeensä soitti miltei viikottain vuosina 1951-1961 mm. seuraavilla tanssilavoilla: Palokan Rientola, Korpilahden Kisapirtti, Muuramen Hiekkarinne, Jyväskylä Kivistön talo, Saakosken Suojakallio, Tikkakosken Tikanmaja, Jyväskylän Mäki-Matti, Kyyjärven Maamiesseurantalo, Pylkönmäen Pajumäen lava, Äänekoski Kovalan lava, Puuppolan Maamiesseurantalo, Jyväskylä Valtion talo, Jylhänperän Hiidenlinna, Lievestuoreen Työväentalo.
Siellä soitti siis Taisto Lähteelän yhtye, Taisto Lähteelän kvintetti jne. Vuonna 2024 Taisto Lähteelä on Vuoden Uuraislainen.
06.08.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakalainen Matti Tiainen on ollut yrittäjänä 23 vuotta. Tuona aikana yritys on vaihtanut toimenkuvaa lasten huonekalujen valmistamisesta kiinteistövälitykseen. Tiainen on saanut myös Toivakan kunnalta tunnustusta toiminnastaan.
– Ostin Toivakan kunnalta kunnostusta vaille olleen palvelutalokokonaisuuden. Kunnostin rakennukset ja nyt kiinteistöissä on 18 vuokra-asuntoa sekä hostelli, mistä löytyy petipaikat 15 henkilölle. Lisäksi kiinteistössä toimii seitsemän eri yritystä, kertoo Tiainen.
Tiainen pyrkii katsomaan eteenpäin siten, ettei yritys jää polkemaan paikoilleen.
– Uusin yritysmuotoni on kiinteistönvälitys. Opiskelin kiinteistön välittäjäksi ja tämä toiminta on jatkunut jo 2,5 vuoden ajan. Kiinteistönvälityksiä Tiainen tekee Keski-Suomen alueella ja tällä hetkellä välityskohteita on kaksikymmentä, joista rantakohteita on kymmenkunta.
Työtään Tiainen ei ole tehnyt yksin. – Puolisoni Suvin kanssa olemme yhdessä näitä kuvioita hoitaneet ja myös lapset ovat olleet auttamassa. Lisäksi käytämme myös ulkopuolista työvoimaa aina tarpeen mukaan.
Uusiakin suunnitelmia Tiaisen monnipalveluyrityksellä on olemassa.
– Olen käynnistämässä minitalohanketta, joka tarkoittaa kooltaan 40-70 neliön kokoisten talojen rakentamista. Tällä hetkellä etsin yhteistyökumppaneita. Talojen suunnittelutyö on jo käynnissä. Näiden kohteiden ennakkomyynti alkaa syksyllä. Minitalohankkeeseen on ollut paljon kiinnostusta. Talot tulevat sisältämään yhden tai kaksi makuuhuonetta, keittiön ja pesutilat, joihin voi sisällyttää saunatilat.
Vastikään viisi vuotta täyttänyt Teemahostel on näinä päivinä rallivieraista. Miten asiakkaat ovat ottaneet palvelut vastaan?
– Teemahostellissa on vuosien mittaan käynyt vieraita yli kolmestakymmenestä maasta. Teemahostellia kannattaa ylläpitää, vaikka ei se tulokseltaan mikään kultakaivos olekaan. Teemahostelliin pystyy varaamaan huoneen Booking.com-sivustolta. Hostellista löytyy sieltä myös yli kolmesataa arvostelua. Kokonaisarvosana on 9,1, erinomainen. Erityiskiitosta asiakkaat ovat antaneet viihtyisyyden ja hinta-laatusuhteen lisäksi sijainnista, mikä varmasti lämmittää myös Toivakan kuntamarkkinoijien mieltä.
Veikko Ripatti
06.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Perälänmutkan varrelle on rakentumassa koirien oma metsä. Koirametsällä on kokoa kaksi hehtaaria ja sen on tarkoitus avautua myöhemmin syksyllä.
Koirametsää rakentelevat Hanna Okkonen ja puolisonsa Heikki Seppälä. He muuttivat Moksiin Multamäen tilalle viime vuonna lokakuussa.
-Muutimme tänne Kotkasta. Mies on kotoisin Jämsästä ja hän halusi palata Keski-Suomeen, Okkonen kertoo.
Okkonen sanoo, että pariskunta on viihtynyt hyvin Multamäen tilalla ja maisemissa.
Okkonen on koulutukseltaan eläintenhoitaja ja hän mietti alaansa sopivaa yritystoimintaa.
-Korpilahdella ei koirametsää ole, vaan lähin löytyy Muuramesta. Olemme kumpikin osallistuneet rakentamiseen, minä olen vastannut suunnittelusta.
Temmelmäen koirametsä on alkua ja haaveissa on myös eläinhoitola.
-Minulla on kokemusta myös esimerkiksi matelijoista, joten eläinhoitola voisi ottaa vastaan monenlaisia lemmikkejä. Myöskään eläinhoitolaa ei Korpilahdella ole, vaan lähimmät löytyvät Jämsästä ja Jyväskylästä.
Temmelmäen koirametsään on tulossa kaksi tulipaikkaa, parkkialue ja vessa. Vilvoitteluun löytyy puro ja myöhemmin alueelle rakentuu myös treenialue.
-Tässä parkipaikalla on mahdollista yöpyä asuntoautolla. Parkkipaikalle rakennetaan grillikatos ja huussi. Parkkipaikka sijaitsee aitojen sisäpuolella eli koiran voi laskea vapaaksi suoraan autosta.
Koirametsää kiertää pienisilmäinen panssariverkkoaita.Aidatun alueen ulkopuolella on myös niin sanottu odottelualue.
-Siinä voi odottaa oman vuoronsa alkua, jos on ajoissa paikalla.
Okkonen ja Seppälä ovat innokkaita retkeilijöitä ja harrastus näkyy myös koirametsässä.
-Alue halutaan pitää sanotaanko vaikka retkipaikan omaisena. Täällä voi halutessaan yöpyä myös teltassa.
Koirametsään varataan aika nettisivujen kautta tai soittamalla. Varausaikana metsään ei tule muita koiria.
-Tässä on vaihteleva maasto, mäkeäkin löytyy. Toinen tulisijapaikka halutaan pitää ympäristöltään avarana avarana ja siihen on kaunis auringonlaskun näkymä, Okkonen sanoo.
Maarit Nurminen
