20.08.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan vakkahenkilöksi on valittu tänä vuonna Arto Virtanen. Valinnan perusteina oli se, että Virtanen tuo kylälle ja kyläläisille positiivisuutta ja on aina siellä, missä jotakin tapahtuu.
Arto kertoo olevansa paljasjalkainen toivakkalainen ja asuneensa koko elämänsä Toivakassa. Hän tuntee Toivakan ja sen asukkaat. Vastikään Arto vietti 50- vuotuispäiviään ja näin ollen tuli miehen ikään. Arton voi tavata K-Market Perälässä Kertun kulman kahvilassa ja usein myös pyöräilemässä kylällä.
Kävimme tapaamassa Artoa ja kysyimme häneltä hänen arkisen elämän toimista. Ensimmäiseksi kysyimme, että tuliko vakkahenkilöksi valinta yllätyksenä.
– No se tuli aivan yllätyksenä, mutta valinta oli ihan hyvä.
Tiedetään, että olet monissa tapahtumissa talkoolaisena, missä esimerkiksi?
– Olen esimerkiksi joulumyyjäisissä ja kesämarkkinoilla avustamassa mm. myyntipöytien laitossa. Autan järjestäjien lisäksi myös markkinamyyjiä, jos ja kun apua tarvitsevat.
Mikä on mieluisin työ, mitä olet tehnyt?
– Kyllä se varmaankin on Toivakan seurakunnassa avustaminen. Siellä olen mielelläni mukana ja autan mm. kolehdin kantamisessa.
Toivakan kirkkoherra Panu Partanen onkin saanut Artosta luottoapulaisen.
– Arto toimii seurakunnan jumalanpalveluksissa avustajana. Hän avustaa ehtoollisella pitämällä leipäastiaa, vainajien kynttilän sytytyksessä ja suntioinnissa. Lisäksi hän on avustustehtävissä keittopäivissä seurakuntakodilla, konserteissa ja muissa tilaisuuksissa. Arton läsnäolo seurakunnassa on otettu vastaan hienosti. Hän kuuluu kalustoon. Kaikki tuntevat hänet ja häntä tervehtivät. Koska hän osallistuu työtoimintaan sotealueen päivätoiminnan kautta, hän saa työstään myös pientä palkkaa. Artoa voi pyytää tehtävään kuin tehtävään ja hän tekee ne aina mielellään. Hän on lähes aina hyvällä tuulella ja puhelias. Hän on aina paikalla ajoissa ja erittäin luotettava. Seurakuntamestari Seppo sanoikin, että Arton tuntilistat voisi täyttää palkanmaksua varten jo etukäteen, niin varmasti hän tulee töihin ja hoitaa säntillisesti tehtävänsä, Panu Partanen kertoo.
Veikko Ripatti
20.08.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisten helluntaiseurakunta perustettiin samana vuonna kuin PaikallisUutisten edeltäjä Jyväskylän Ympäristölehti, eli vuonna 1964. Seurakunta juhli kuutta vuosikymmentään 10. elokuuta koko päivän tapahtumalla.
Ohjelmassa oli seurakunnan historianäyttely, kirpputori, kahvila, lounas, syntymäpäiväjuhla, yhdessäoloa, pelejä ja puuhaa lapsille, grillausta, iltanuotio bändin säestyksellä ja lopuksi iltahartaus.
Päiväjuhlassakaan ei pönötetty, vaan napakasti ja musiikin säestyksellä käytiin läpi seurakunnan vaiheet. Henkilöt puhujapöntössä vaihtuivat, kun joka vuosikymmenen oli saanut oman kertojansa. Varhaisvaiheita ennen varsinaisen seurakunnan perustamista kertasi Aimo Mäkinen. Arto Veijonen kertoi 60-luvun tärkeät vaiheet ja mainitsi sellaiset nimet kuin Martti Asikainen, Taavi Vääränen, Toivo Jämsä ja Aimo Takanen, jotka kiersivät ja keräsivät samoin uskovan joukon yhteen.
Seurakunta perustettiin Höytiän työväentalo Moskovassa 24. toukokuuta 1964, jolloin jäseneksi liittyi 31 henkilöä. Heistä kaksi oli kunniavieraina mukana myös 60-vuotisjuhlassa. Aili Vääränen, 102 vuotta ja Kerttu Vihavainen, 99 vuotta. Jo vuosikymmenen lopulla pieni Uuraisten helluntaiseurakunta teki päätöksen Anja Pajulan Thaimaan lähetystyön tukemisesta.
Uuraisten helluntaiseurakunnan 60-vuotisjuhla sisälsi monia kohtaamisia. Jarmo Saarni tapasi seurakunnan vanhimman, 102-vuotiaan Aili Vääräsen, taustalla Merja Saarni juttelee Kerttu Vihavaisen kanssa.
Pikkuhiljaa toiminta vakiintui ja jäsenmäärä lisääntyi, 70-luvulle tultaessa helluntailaiset tunnettiin telttakokouksista. Vuonna 1978 hankittiin ensimmäinen oma kokoontumistila, Välirinne, aivan Uuraisten keskustasta. Seurakunnan ensimmäinen työntekijä Olavi Karhu aloitti ja toimi puolen vuoden ajan. Myös nuorisotyö ja kerhot vakiinnuttivat paikkansa osana seurakunnan toimintaa. 70-lukua muisteli entinen poikakerholainen Risto Mäkinen.
Seuraavaksi tuulitakissa ja hikipannassa puhujapönttöön 80-lukua muistelemaan marssi Markku Koskinen. Tuolla vuosikymmenellä avattiin lähetyskirpputori ja rakennettiin oma Kokkolammen leirikeskus, josta tulikin tärkeä kesämuistojen hankkimisen paikka.
– Olin aika innokas leiriläinen. Leireillä sai uida, pelata ja kuulla taivaan iskän sanaa, Koskinen muisteli.
Seurakunnan pastorina toimi Jorma Laulumaa Helli-vaimo tukenaan ja lähetystyössä tuettiin Jarmo ja Merja Saarnia ja järjestettiin esimerkiksi lähetystyöiltoja. Kaikki olivat mukana myös juhlassa.
90-luvun esittelijänä toimi Marja Lehmuskoski, joka tuolloin muutti takaisin synnyinkuntaansa.
– 90-luku oli laman vuoksi synkkä ja ihmiset olivat ahtaalla. Seurakuntamme toi moneen perheeseen valoa ja uskoa parempiin aikoihin. Monesti myöhemminkin olen huomannut elämän myllerryksissä ajattelevani, että onneksi on seurakuntaperhe.
90-luvulla hankittiin myös nykyinen toimitila, joka sitä ennen toimi kauppana ja baarina. Musiikkitoiminta monipuolistui ja avioparityö alkoi. Jorma Laulumaan jälkeen pastoreina toimivat Tauno Kajander ja Kurt Äijäläinen.
2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä toiminta vain lisääntyi ja monipuolistui, syntyi lauluryhmiä ja bändejä. Lähetystyö kohdentui Thaimaan lisäksi Kambodžaan, Etiopiaan sekä Papua Uuteen-Guineaan. Lähetystyöstä tuli myös seuraava pastori, Jarmo Saarni, häntä seurasi Miko Puustelli, joka iloisella olemuksellaan nosti helluntaiseurakunnan profiilia koko kunnassa. Yhdessä Timo Kuusjärven kanssa he kohtasivat ihmisiä myös ovityön kautta.
Eeva Äijäläinen muisteli tuota vilkasta aikaa ja iloitsi erityisesti siitä, kuinka nuoret ottivat yhä enemmän vastuuta esimerkiksi kerhotoiminnasta.
2010-luku oli hyvin lähetystyöpainotteinen. Vahvasti mukana olivat ja ovat yhä Liisa ja Roger Finch
– Lähetystyön kenttä ei ole vain kaukana Aasiassa tai Afrikassa, vaan myös Eurooppa tarvitsee lähetystyötä, sen huomasin jo asuessani 30 vuotta Belgiassa, Liisa Finch kertoi. Lähetyspastori Roger Finch puolestaan löysi kutsumuksensa maasta, joka tällä vuosikymmenellä nousi vielä isompiin otsikoihin, eli Ukrainasta.
2020-luku toi tullessaan koronan, mikä vaikeutti seurakuntaperheelle niin tärkeitä kokoontumisia, mutta pakotti myös kehittämään uusia tapoja kohdata.
Miko Puustellin jälkeen pastoriksi tuli Timo Koivisto ja hänen aikansa tullaan muistamaan myös ukrainalaisten aikana. Helluntaiseurakunnalla oli keskeinen asema pakolaisten kotouttamisessa ja samalla myös yhteistyö kunnan ja luterilaisen seurakunnan kanssa yhä vahvistui.
Juhlassa nostettiin esiin paljon nimiä, mutta Liisa Finch halusi painottaa yhtä asiaa:
– Me olemme yhdessä seurakunta. Meistä jokaista tarvitaan. Haluan kiittää teistä jokaista.
– Edelleen haluamme tavoittaa uuraislaisia ja viedä evankeliumin ilon ja toivon sanomaa näihin aikoihin sopivalla tavalla, nykyinen seurakuntapastori Jyrki Hakonen toteaa.
Hänellä on nyt takanaan noin puoli vuotta Uuraisilla ja paikkakunta alkaa tuntua yhä enemmän omalta.
Sekä pastorina toimiminen, että Uurainen olivat hänelle uusia asioita.
– Hyvin on lähtenyt käyntiin. Aina on mukava tänne auton nokka kääntää. Olen iloinen, että rukouksiini vastattiin ja minut johdatettiin tänne. Erityisesti sydäntäni on koskettanut vapaaehtoisten työ. Tällä hetkellä kun seuraa uutisia, niin onhan tämä maailma aika kauhea paikka, tässä ajassa on paljon epävarmuutta ja pelkoa. Haluaisin, että Uuraisten helluntaiseurakunta on paikka, jonne jokainen voi tulla hyväksytyksi omana itsenään ja josta löytyy aina toivoa, Jyrki Hakonen päättää.
Hanna Lahtinen
14.08.2024 | Tilaajille, Uurainen
Ensi kesänä puhaltavat Jokihaaran Paunetin Aittakioskilla uudet tuulet. Mikko ja Maija Nieminen ovat päättäneet siirtyä 25-vuotisen kioskiharrasteen jälkeen reserviin ja vastuuvetäjän paikka on avoinna.
– Olo on aika haikea, yli 150 nuorta on viihtynyt ohjauksessamme kioskilla. Tarina on vailla vertaansa. Mukavia muistoja on paljon ja on hienoa, kun tapaa aikuistuneita jäätelönmyyjiä ja huomaa, miten elämä on heitä kantanut, Mikko Nieminen sanoo.
– Esimerkiksi Määtän perheestä meillä on ollut 11 lasta kesätöissä ja myös heidän vanhempansa ovat auttaneet tarvittaessa, Maija Nieminen jatkaa. Tänäkin kesänä kioskissa on työskennellyt seitsemän nuorta.
Vaikka neljännesvuosisadan kestänyt kioskivapaaehtoistyö on ollut mukavaa, on se myös sitonut ja esimerkiksi jäätelömenekin arviointi on ollut joskus haastavaa.
Tämä kesä ei ollut myynnillisesti ennätyksellinen, mutta siihen olikin selkeä syy. Niin tarpeellinen kuin tieremontti olikin, ei terävän sepelin tai raitaverkon päällä ajaminen houkuttanut kuin aivan välttämättömiin ajoihin ja moni valitsi kiertotien.
Vaikka Niemiset kioskivastuusta luopuvatkin, ei vapaaehtoistyö lopu. Jokihaaraan on jälleen suunnitteilla uusi laavu, tällä kertaa Vehniäntien varteen Karhunkivelle.
– Elämä jatkuu, vaikka toiminta muuttuu. Ensi lauantaina meidät tapaa Tikkakosken tohinoissa. Järkkäreinä touhutaan, äänentoistoa viritellään ja mahdollisesti Jokihaaraa ja Tikka-tuotteita esitellään, he kertovat.
14.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden Teatterin kesän näytäntökausi sai päätöksensä maanantaina, kun toinenkin koululaisnäytös oli pidetty. Sponsoreiden maksamia näytöksiä oli kaksi; yhtenäiskoulun ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat näkivät Hannun ja Kertun viime perjantaina ja Tikkalan nuorimmat koululaiset maanantaina.
Korpilahden Teatteri ry:n puheenjohtaja Elias Seppinen on tyytyväinen päättyneeseen kauteen. Kävijöitä riitti alkukesän Päivällisvieraassa että loppukesän Hannussa ja Kertussa.
-Lasten näytelmällä oli 17 esitystä ja yleisöä oli keskimäärin 70 ihmistä jokaisessa. Päivällisvieraan näytökset olivat melkein kaikki täynnä ja näytöksiä oli yhteensä 14 kappaletta.
Hannun ja Kertun näytäntökautta leimasivat sairastumiset. Viime perjantaina Seppinen paikkasi Minna Juutia, joka näytteli äitiä ja noita-akkaa.
-Tämä oli Hannussa ja Kertussa viides rooli, jonka tein. Yhtään näytöstä emme joutuneet sairastumisen takia perumaan.
Teatterilaisten katseet ovat kääntyneet jo ensi kesään.
-Minulla on kirjoitustyön alla näytelmä lapsille, jonka myös itse ohjaan. Aikuisten näytelmän tulee tekemään sitten joku ulkopuolinen.
Korpilahden teatteri sai uusia kasvoja viime keväänä pidetyssä casting-tilaisuudessa.
-Sieltä joukkoon liittyi uusia tekijöitä niin näyttämölle kuin muihinkin tehtäviin.
Maarit Nurminen
13.08.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan koululaiset aloittivat muiden keskisuomalaisten tapaan syyslukukauden torstaina 8.8.
Poliisi on valvonut monin paikoin koulutien varrella sitä, kuinka koululaiset otetaan liikenteessä vastaan. Lapset eivät pysty arvioimaan liikenteen riskejä kuten aikuiset.
Toivakassa suojatiekäyttäytymistä koulun alkamispäivänä opastettiin useiden henkilöiden voimin. Toivakkatalon kohdalla oleva vilkkaasti käytetty suojatie oli kunnanjohtaja Touko Aallon valvonnassa.
– Näin ensimmäisenä päivänä on tarpeen korostaa lapsille oikeaa tapaa ylittää suojatie. Monet haluaisivat ajaa polkupyörillä suojatien yli, mutta se ei ole turvallista. Suojatie on turvallisuussyistä ylitettävä jalan ja pyörää taluttaen, jolloin autoilijoilla on aina väistämisvelvollisuus, opasti Aalto.
Koulujen käynnistyttyä autoilijoilta vaaditaan malttia liikenteessä.
– Tieliikennelaki edellyttää erityisen varovaisuuden noudattamista lapsia lähestyttäessä. Se tarkoittaa käytännössä riittävän alhaisen nopeuden käyttämistä ja varautumista yllättävään, jopa sääntöjen vastaiseen käyttäytymiseen. Tämä korostuu nyt, kun kaikkein pienimmät ja liikenteeseen tottumattomat koululaiset alkavat jälleen kulkea koulumatkoja. Lapsi on siis lainkin mukaan elävä varoitusmerkki liikenteessä, muistuttaa ylikomisario Markus Taskinen Itä-Suomen poliisista.
Taskinen muistuttaa myös, että turvallisen koulutien opastaminen on pääosin vanhempien vastuulla.
– Jokaisen vanhemman tulisikin käydä lapsensa koulutie läpi itse mukana kulkien, samalla arvioiden vaaranpaikkoja ja opastamalla niiden huomioimista.
Kesällä Liikenneturvan kyselyyn vastanneista kuljettajista lähes yhdeksän kymmenestä onkin vähintään toisinaan hiljentänyt nopeuttaan nopeusrajoitusta alemmaksi turvallisuuden takia koulun lähellä tai alueella, jossa on paljon suojateitä. Toisaalta joka viides tunnustaa, että on vähintään joskus ajanut liikennevalojen läpi, vaikka valot ovat vaihtuneet punaisiksi. Yli puolet on kiihdyttänyt keltaisilla ehtiäkseen liikennevaloista läpi.
Veikko Ripatti
13.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Saakoskelainen 13-vuotias, seiskaluokan aloittanut Elvi Rihto harrastaa ralliautoilua. Nuoren ikänsä vuoksi hän pystyy osallistumaan niin sanottuihin harrastesarjan ralleihin. AKK:n kisoihin osallistumista on odoteltava vielä jokunen vuosi, kun siellä ikäraja on 15 vuotta.
Tilanne ei nuorta kuskia sinänsä harmita, sillä kilpailuja on tarjolla harrasteralleissakin mukavasti.
-Olen osallistunut kahteen kisaan, joista ensimmäinen oli talvella.
Elvin isä Sami Rihto kertoo, että syksyllä on luvassa vielä muutamat rallit, joista ensimmäinen on elokuun viimeisenä viikonloppuna Keuruulla.
Elvi kertoo tykänneensä ralleista jo pienenä.
-Kävin isän mukana kisoja katsomassa. Ehkä se sitten sieltä tuli.
Sami on itsekin ajanut, mutta siitä on jo parikymmentä vuotta aikaa.
-Siihen aikaan Korpilahdellakin ajettiin enemmmän kisoja, kuten esimerkiksi Tommi Mäkisen talviralli. Minun harrastuksestani Elvi ei kuitenkaan ole kipinää saanut, sillä olin lopettanut jo ennen Elvin syntymää, Sami selventää.
-Ajamisessa viehättää vauhti. Pienenä haaveilin, että pääsisin itsekin ajamaan.
Isä muistelee miten Elvin moottoriurheilu-ura alkoi pikkumönkkärillä pikkutyttönä.
-Sen jälkeen oli hankittava peltoauto, jolla Elvi alkoi ajamaan tuossa 9-vuotiaana.
Nyt Elvi ajaa oikeaa ralliautoa eli Honda V 1600:sta.
-Tuli nyt tuollainen hommattua sattumusten summana.. Onhan se harrasteralleissakin turvallisempi auto kuitenkin, Sami toteaa.
Harjoittelemaan Elvi pääsee suljetuilla testiteillä.
-Niitä olemme saaneet vuokrattua ja testipäiviä pidetään myös porukalla muiden kuskien kanssa yhdessä.
Elvin kartturina istuu Korpilahden Urheiluautolijoiden Mika Rampanen. Elvi ajaa vielä niin sanottuja pimeitä ralleja, jolloin teihin ei voi tutustua etukäteen. Kartturilla on kädessään vain tiekirja, johon on merkitty esimerkiksi risteykset.
-Joskus se ajolinjojen hakeminen on vaikeaa,joskus helpompaa, Elvi sanoo.
Haastavuutta lisää myös se, että Elvin nuoren iän takia kartturi ajaa erikoiskokeiden väliset siirtymät ja Elvi lukee karttaa. Näin ollen erikoiskokeelle pitää lähteä niin sanotusti kylmiltään.
Tällä hetkellä Elvin unelmien ralliauto olisi Rally2 -luokan Skoda tai Toyota.
Maarit Nurminen
