Lukijan kuva: Varpushaukka vierailulla

Lukijan kuva: Varpushaukka vierailulla

Varpushaukka lennähti pihaani (16.3) sähkökaapelin päälle ja samalla pikkulinnut pakenivat lintulaudalta. Varpushaukka oli hetken aikaa kaapelin päällä ja ilmeisesti totesi, ettei täältä saa mitään syötävää ja poistui metsän suojaan, josta sen ääntelyä olen useana päivänä saanut kuulla, valtaako itselleen reviiriä, vaiko kutsuuko puolisoa itselleen, se jää nähtäväksi. Varpushaukan poistuttua kesti hetken aikaa ennen kuin pikkulinnut palasivat lintulaudalle ruokailemaan.

Juhani Rossi, Toivakka

Myös vapaaehtoistoimijat tarvitsevat koulutusta

Myös vapaaehtoistoimijat tarvitsevat koulutusta

Yhdistystoiminta tarjoaa mielekästä tekemistä monen alan osaajille. Yksi tavallisimmista tehtävistä on puhvetin, kanttiinin, grillin tai jonkun muun tilapäisen ravitsemusliikkeen ylläpito.
Kun ollaan helposti pilaantuvien ruoka-aineiden kansa tekemisissä, tarvitaan hygieniapassi, jollaisia Suomessa on myönnetty 22 vuotta.
Nykyään hygieniapassi on osa yleissivistystä ja helpottaa työnhakua elintarvikealan lisäksi myös esimerkiksi hoito-, siivous-, ja kuljetusalalla. Hygieniapassitestin suorittamalla oppii turvallisia työskentelytapoja myös kotikeittiössä.
Toivakan 4H järjestää vuosittain hygieniapassikoulutuksia. Mukana on nuoria 4H-yrittäjiä, mutta myös vanhempia osallistujia, paikallisia ja kesäasukkaita. Toivakan kurssi testeineen on hyvin edullinen esimerkiksi Jyväskylän hintoihin verrattuna.
– Niin kauan kuin Riitta-Liisa Göös täältä Toivakasta pitää kurssit ja saamme Sivikseltä tukea, voimme pitää hintatason matalalla, voittoa yhdistys ei halua kerätä, vaan meille on tärkeää, että voimme tarjota tällaisen mahdollisuuden, toiminnanjohtaja Kirsi Ilmonen kertoo.

Nuoripari Julia Häkkinen ja Jimi Manni osallistuivat Toivakan hygieniapassikoulutukseen ja -testiin. Varsinkin Jimin mielestä testi oli helppo ja hän selvitti sen ilman yhtään virhettä. Hygieniapassi on heille tarpeen kesätyöpaikoissa Pandan tehtaanmyymälässä ja hoitokodissa.

Toinen tärkeä vapaaehtoistyön muoto on järjestyksenvalvonta.
Ylä-Kintauden kylätalolla pidettiin järjestyksenvalvojan jatkokurssi toissa lauantaina. Tämäkin kurssi oli varsin edullinen ja sen järjesti Keuruun kansalaisopisto. Osallistujia saapui lähes parikymmentä Petäjäveden lisäksi Laukaasta, Uuraisilta, Korpilahdelta, Multialta ja Jyväskylästä. Opettajana toimi alan konkari, pitkän uran poliisissa tehnyt Kari Rautava.
Koska kyse oli jatkokoulutuksesta, kurssilaisilla oli paljon kokemusta erilaisista tehtävistä järjestyksenvalvojina ja siitä seurasi, että kokemuksia vaihdettiin ja keskustelu kävi vilkkaana. Useimmat olivat valvoneet järjestystä erilaisissa yleisötilaisuuksissa, mutta paikalla oli myös ravintoloissa ja tanssipaikoilla ainakin puoliammattimaisesti toimivia. Koska oltiin Keski-Suomessa, myös rallien järjestyksenvalvonta oli useimmille tuttua.
– Itse mielelläni erottaisin ns. ammattijärkkärin ja esimerkiksi yhdistyksissä talkoilla toimivien järjestyksenvalvojien koulutuksen, niin paljon tehtävät poikkeavat toisistaan. Toistaiseksi kuitenkin kaikki käyvät saman koulutuksen, Rautava totesi.
Järjestyksenvalvojan pätevyys pitää uusia viiden vuoden välein ja olisi hyvä, että kortti ei ehdi vanhentua ennen kertauskurssia. Mikäli kortti ehtii vanheta, tarvitaan uusimiseen todistus alkuperäisestä peruskoulutuksesta. Aikaisemmin riitti, kun kortin uusi enintään kuusi kuukautta vanhenemisen jälkeen, mutta laki muuttui joitakin vuosia sitten. Erityisen tarkka pitää olla, jos järjestyksenvalvojan koulutuksen on suorittanut ennen 1.3.2007, silloin korttia ei saa päästää vanhenemaan, ellei halua käydä koko 40 oppitunnin koulutusta uudelleen.
Nälkä ei opiskelijoita kahdeksan oppitunnin kertauskoulutuksessa vaivannut, sillä tarjolla oli Yl-Kintauden kyläyhdistyksen Leena Kivelän valmistamaa herkullista lähiruokaa. Keitossa maistui Umpisolmu-nimisen naudan liha ja maitokin oli aamulla lypsetty.

Hanna Lahtinen

 

Toivakassa ja Uuraisilla kouluruoka maistuu

Toivakassa ja Uuraisilla kouluruoka maistuu

THL:n Kouluterveyskyselyssä peruskoulun 8. ja 9.-luokkalaisilta kysyttiin, syövätkö he koululounasta päivittäin. Huolestuttavana tuloksena selvisi, että sellaisia paikkakuntia, joissa yli puolet tai lähes puolet oppilaista ei syö päivittäin kouluruokaa, on useita kymmeniä.
Toivakka ja Uurainen eivät kuulu näihin paikkakuntiin, vaan molemmat menestyivät täsmälleen yhtä hyvin ja sijoittuivat neljänneksi parhaalle sijalle. Vain 10,6 prosentille Toivakan ja Uuraisten kaseista ja yseistä kouluruoka ei maistu päivittäin. Toisessa ääripäässä, Karstulassa peräti 71,2 prosenttia oppilaista jättää ilmaisen kouluruuan väliin.
Toivakan kunnan ruoka- ja siivouspäällikkö Miia Pynnönen uskoo, että myönteisen kouluruokailukokemuksen antamiseen ei pelkästään riitä, että ruoka on hyvää, myös sillä on väliä, miten ruoka tarjoillaan. Kun koululaista kohdellaan kuin ravintolan asiakasta ja hänen mielipidettään kysellään ja kuunnellaan, molemminpuolinen arvostus kasvaa.
– Toivakassa on suhteellisen pienet koulut ja päivähoitopaikat, kuin myös keskuskeittiökin. Tunnemme asiakkaamme ja he meidän keittiötyöntekijät. Oppilaat juttelevat kanssamme luontevasti ja voimme samalla keskustella ruoan maistuvuudesta, Miia Pynnönen kertoo.
– Pystymme isoihin toimijoihin verrattuna tekemään ruoat hyödyntäen erilaisia menetelmiä, sekä panostamaan maustamiseen. Euromäärä, jonka saamme aterioihin käyttää, on myös meille puoltava asia, eli kun taloutta ei siltä osin ole liian tiukaksi kiristetty, antaa se meille hieman vapaammat kädet suunnitella ja toteuttaa ruokalistoja. Myös sillä on suuri merkitys maistuvuudessa, että teemme joka päivä tuoreen lounasruoan ja toimitamme sen toimipisteisiin lämpöisenä, hän jatkaa.
– Lempiruokia ovat makaronilaatikko, uunimakkara, kebabkiusaus, ohrapuuro, tortillapäivät eri täytteillä, pinaattiletut, jauhelihalasagnette, kanaviillokki jne. Kasvisruoat tahtoo olla niitä, jotka eivät vielä kovin hyvin maistu oppilaille, mutta varmasti tulevaisuudessa sen menekki kasvaa. Osa henkilöstöstä käy parhaillaan Kasvispro-koulutusta, josta saamme kullanarvoisia vinkkejä tekemiseemme, Pynnönen kertoo.
Mikä sitten on suurin haaste hyvän kouluruuan valmistuksessa?
– Ehdottomasti aika. Kouluruoan ja myös meiltä toimipisteisiin lähtevän ruoan on oltava tiukasti suunnitellussa aikataulussa, se ja henkilöstön määrä sanelee pitkälti, millaista ruokaa ehdimme tehdä.


Myös Uuraisilla kouluruuan laatuun on kiinnitetty erityistä huomiota ja Uurainen on menestynyt vastaavissa tutkimuksissa ennenkin. Joulun alla juhlittiin kakkukahvien merkeissä kymppisijaa kaikkien Suomen koulujen joukossa kouluruuan maistuvuuskisassa. Tiimin esimies Maarit Manninen nimitti tuolloin henkilökuntaansa unelmatiimiksi, joka todella panostaa maukkaaseen kouluruokaan.

Hanna Lahtinen

Kankaisten koulun Ruuhiryhmä vietti varhaiskasvatuspäivää

Kankaisten koulun Ruuhiryhmä vietti varhaiskasvatuspäivää

Valtakunnallisella varhaiskasvatuspäivällä on pitkät perinteet varhaiskasvatuksen opettajien ja erityisopettajien työn näkyväksi tekemisessä. Valtakunnallista varhaiskasvatuspäivää vietettiin torstaina 14. maaliskuuta 2024 teemalla Ilo olla mukana- Lasten yhdenvertaisuus varhaiskasvatuksessa.
Tämän vuoden teeman avulla nostetaan esille päiväkotien merkitys lasten yhdenvertaisuuden edistäjänä. Aihe on erityisen ajankohtainen ja tärkeä tasa-arvo- ja yhdenvertaisuussuunnitelmien velvoittavuuden myötä. Yhdenvertainen, inklusiivinen varhaiskasvatus kuuluu kaikille lapsille, totesi vs. vastaava varhaiskasvatuksen opettaja ja apulaisjohtaja Marjo Ramstadius.
Toivakan Kankaisten kyläkoulun Ruuhiryhmä- päiväkoti toimii luonnon keskellä. Päiväkodin lähiympäristö tarjoaa hienot puitteet tutustua luontoon ja sen muutoksiin eri vuodenaikoina. Viereinen urheilukenttä monipuolistaa lasten liikuntaleikkejä läpi vuoden. Päiväkodin väki tekee yhteistyötä koulun ja alueen kyläseurojen kanssa. Ruuhiryhmä on 20-paikkainen ja se tarjoaa monipuolista varhaiskasvatusta 1-6 vuotiaille lapsille. Päiväkotilapset toimivat Ruuhiryhmässä yhtenä ryhmänä. Viikoittain toimitaan kaikki yhtenä ryhmänä, sekä pienryhmissä; 1-3 vuotiaatVipeltäjät, 4-vuotiaat Viikarit ja 5-vuotiaat Viskarit.

Ruuhiryhmän päiväkoti sai varhaiskasvatuspäivän vieraakseen Toivakan kunnanvaltuuston puheenjohtaja Sinikka Jäntin.
– Meillä täällä Ruuhiryhmässä on nyt 16 lasta yksivuotiaasta kuuden vuoden ikäiseen. Ruuhiryhmästä lapset sitten siirtyvät esikouluun, kun sen aika koittaa, kertoi Ramstadius.
Tulevaisuutta ajatellen lähivuosina olisi lapsia Kankaisten päiväkotiin ja kouluun tulossa ihan tyydyttävästi.
– Toivakan kuntaa ja sen myötä myös Kankaisten tonttitarjontaa, Kankaisten koulua ja päiväkotiryhmää pyritään markkinoimaan nyt kunnan taholtakin tehokkaasti, kertoi Jäntti.
– Tänään oli meneillään kaupunkileikki eri toimintapisteineen. Meillä oli kaupunkileikissä mukana autokorjaamo Pultti & Mutteri, MAXI pizzeria ja Aurinkoinen eläinkauppa. Näillä lasten ideoimilla toimintapisteillä etenemme kohti kesäntuloa ja ne kehittyvät viikoittain, kertoi Ramstadius.
Jäntti koki Ruuhiryhmäläisten olevan sopuisaa väkeä keskenään ikäeroista huolimatta eikä minkäänlaista meteliä lasten joukossa esiintynyt. Jutusteluumme saapui mukaan koulun puolelta rehtori Taina Hoskari.

– Meillä on täällä hyvä ja toimiva kyläkoulu ja sen yhteydessä tämä Ruuhiryhmän päiväkoti. Meillä on niin päiväkodin kuin koulun puolella toiminnallinen tunnelma. Tänään on välitunneilla ollut pelipäivä. Luistelu ja hiihtäminen ovat koulumme liikunnallisen kasvatuksen takeena. Oppilaita meillä on nyt 48, joista eskareita on kahdeksan, kertoi Hoskari.
Hoskari kertoo, että uusia oppilaitakin on tulossa, sillä Kankaisten koulu vetää oppilaita Toivakan lisäksi, Laukaan Lievestuoreen sekä Kangasniemen puolelta.
– Kankaisilla elää vahva usko tulevaisuuteen. Asukkaat haluavat elää maalla, lähellä luontoa ja kun lapset saavat vielä käydä omaa kyläkoulua, on se jo suurta plussaa.
Jäntti näkeekin, että Kankaisten koululle on hyvä saada jatkuvuutta.
– Näkemykseni on, että ei ole mitään syytä ajatella kielteisesti tämän kyläkoulun tulevaisuudesta. Täällä on iloinen ja eteenpäin pyrkivä yhteisö kyläkouluineen ja päiväkoteineen.

Veikko Ripatti