04.03.2025 | Tätä mieltä
Pienviljelijä Osmo Vähäjuntta on urheilu -ja hevosmies henkeen ja vereen. Hänet tavoittaa parhaiten talikoimassa lantaa omalla hevostallillaan rispaantunut Toivakan Rivakan verryttelyasu yllään.
Kitaran varteen Osmo ei ole koskaan hairahtanut. Hevosurheilu ja eräs naiskuulantyöntäjä ovat pelastaneet miehen rockmusiikin pahoista pauloista.
Olen Osmon kanssa samaa mieltä, etteivät urheilutapahtumat kaipaa rinnalleen jytisevää taustamusiikkia. En minäkään mene hikipanta otsalla rock-konserttiin hyppäämään pituutta tai vie sinne mukanani korkeushyppytelinettä. Johonkin se kalkkinen rajaviiva on vedettävä.
Minä ja Osmo tiedämme katsojien luovat urheilutapahtumiin oikean tunnelman. Taputuksin, kohahduksin ja buuauksin. Urheilijat vastaavat yleisön huutoon omalla tavallaan. Hiihtoladuilla havulta tuoksuvien kirosanojen voimalla. Pierun paukkeella punttien noustessa rinnalle. Alastulopatjalla riemun kiljahduksin, kun värisevä seiväsrima pysyy kannattimillaan. Ei siinä enää Daruden Sandstormia kaivata tapetteja pilaamaan.
Niin se naiskuulantyöntäjä, jos asia jäi lukijaa vaivaamaan? Killerin iltaraveissa Osmo tapasi uhkean Olgan, kuulantyönnön moninkertaisen piirimestarin. Osmo jos kuka tietää, kuinka kuulanainen kirkaisee ringissä kierähtäessään. Sen rinnalla jää Jimmy Page, Telecasteri ja Stairway To Heaven -soolo pahasti takamatkalle.
04.03.2025 | Kiinnitetty, Uurainen
Uuraisilla vietetään Ikäihmisten yhteistä päivää torstaina 13.3. Selmassa. Puolilta päivin starttaava tapahtuman taustalta löytyy monta toimijaa, joista yksi on Hyvinvointia ikääntyneille -hanke. Hanke toteutetaan Eläkeliiton ja Kuntoutussäätiön yhteistyönä ja se on saanut rahoituksen Sosiaali- ja terveysjärjestöjen avustuskeskukselta (STEA) vuosille 2023–2025.
Hyvinvointia ikääntyneille -hanke siis aloitti samaan aikaan, kun Suomessa sosiaali- ja terveyspalvelujen järjestämisvastuu siirtyi kunnilta hyvinvointialueille. Lähtökohtana hankkeelle on ikäihmisten toimintakyvyn tukeminen. Päätavoite on kehittää osallisuutta edistäviä rakenteita järjestöjen ja ikäneuvoloiden yhteistyöhön. Keski-Suomessa ikäneuvola tunnetaan nimellä Seniorin hyvinvointineuvola.
Hanke alkoi valtakunnallisella yli 70-vuotiaille suunnatulla hyvinvointikyselyllä, jonka pohjalta valikoitui kolme pilotointialuetta. Etelä-Pohjanmaalla, Ilmajoella ja Kurikassa pilotointi päättyi jo viime vuonna. Hanke sai positiivisen vastaanoton ja tuloksiakin syntyi. Hankkeen katsottiin jopa ollen avainasemassa yhteistyön aloittamisessa. Tänä vuonna pilotointi jatkuu Pohjois-Pohjanmaalla Oulussa ja Keski-Suomessa Uuraisilla.
Sote-uudistuksen myötä moni ikäihminen koki palvelujen etääntyneen itsestään ja tutun ja turvalliseksi koetun muuttuminen aiheutti hämmennystä.
– Aistin tämän hämmennyksen ja epävarmuuden tulevaisuudesta myös kahdenkeskisissä keskusteluissa esimerkiksi uuraislaisten ikäihmisten kanssa, kertoo projektipäällikkö Anu Korhonen.
– Itse ajattelen, että sosiaali- ja terveystyötä tekevät yhä ihmiset, joilla on tahto aidosti auttaa, eikä työnjaon muuttuminen sitä muuta. Toivon että pelkoja on saatu myös hälvennettyä, hän jatkaa.
Uuraisilla on perinteisesti vireä yhdistyskenttä ja aktiivisimmat toimivat useammassakin yhdistyksessä. Esimerkiksi eläkeläisyhdistysten kerhot ja liikuntaryhmät tarjoavat osallistujilleen ison annoksen elämänlaatua kohottavia kohtaamisia ja mielekästä tekemistä.
Yhdistykset ovatkin luonteva linkki hyvinvointialueiden palveluiden kuten seniorineuvolan ja kuntalaisten välillä. Eikä pelkästään niin, että hyvinvointialueelta kerrotaan, mitä on tarjolla, vaan myös vastavuoroisesti kehityskohteita ja tarpeita kuunnellen. Hyvinvointia ikääntyneille -hanke on osaltaan vahvistanut vuoropuhelua.
– Kaikkein vaikeinta on tavoittaa henkilöitä, jotka eivät osallistu minkään järjestön järjestämään toimintaan, Korhonen myöntää ja toivoo, että tuleva tapahtuma saisi myös heidät liikkeelle.
– Meitä on ollut 17 henkilöä suunnittelemassa tapahtumaa, Uuraisilta mukana ovat yhdistysten lisäksi seurakunta ja kunta. Toivon, että vaikka hanke päättyy, tulisi vastaavan kaltaisesta tapahtumasta jokakeväinen perinne, Anu Korhonen toteaa.
Jos siis mikään asia askarruttaa, tai vaikkei askarruttaisikaan, kannattaa lähteä päivään mukaan tapaamaan tuttuja ja hörppimään marttojen keittämät kahvit. Esittelypisteillä ja järjestämässä mukana ovat Keski-Suomen hyvinvointialue ja Seniorin hyvinvointineuvola, Uuraisten kunnan vapaa-aikapalvelut, Uuraisten vanhus- ja vammaisneuvosto, Uuraisten seurakunta, Eläkeliiton Uuraisten yhdistys, Uuraisten Eläkkeensaajat, SPR Uurainen, Uuraisten Martat, sekä Hyvinvointia ikääntyneille -hanke. Lisäksi toimintaansa esittelevät Keski-Suomen hyvinvointialueen suun terveydenhuolto, Uuraisten kirjasto, Mattilan Hoivapalvelut, Jyvässeudun Kuulo ry
Jos Uuraisten keskustaan pääseminen on ongelma, myös kyyti paikan päälle järjestetään, yhteystiedot löytyvät tapahtuman ilmoituksesta etusivulta.
Kuva: Uuraisilla on luontevaa kokoontua saman pöydän ääreen suunnittelemaan yhdessä. Niin myös Ikääntyneiden yhteisen päivän tapauksessa. Ideoita jakamassa puheenjohtaja ja sihteeri, Mariitta Kuitunen ja Aino Arponen Uuraisten Ekäkkeensaajista, entinen ja nykyinen puheenjohtaja, Simo Koskinen ja Markku Vanhala Eläkeliitosta, sekä diakoni Henna Parhiala seurakunnasta ja vapaa-aikasuunnittelija Mari Sivill Uuraisten kunnasta.
Hanna Lahtinen
04.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Jääkäriliike on mielenkiintoinen pala suomalaista historiaa. Se syntyi syksyllä 1914 ja sen päätöksien seurauksena helmikuun 25. päivänä 1915 astuivat ensimmäiset suomalaiset vapaaehtoiset Saksan armeijan koulutettavaksi Lockstedtin leirille Schlesvigissä. Koulutusjoukosta muodostettiin 1916 Kuninkaallinen Preussin Jääkäripataljoona 27 (JP 27), jolla se yleisesti tunnetaan. Päivälleen kolmen vuoden päästä 25.2.1918 jääkärien pääjoukko saapui Vaasaan johtamaan Suomen muodostettavaa armeijaa.
Jääkärit olivat pääosin valveutuneita miesylioppilaita, jotka halusivat laajentaa osaamistaan, eli hankkia sotilaskoulutuksen Saksassa, jotta Suomen itsenäistyminen Venäjästä olisi mahdollista. Lopulta tehtävä muodostui varsin erilaiseksi, ja jääkärit joutuivat palatessaan keskelle Suomen sisällissotaa ja he osallistuivat siihen pääosin valkoisten puolella.
Kun Suomi joutui talvisotaan, palvelukseen astui 774 jääkäriä.
Helmikuun 25. päivä on siis Jääkäripataljoona 27:n vuosipäivä. Keski-Suomessa vapaaehtoisesti Saksaan lähteneiden perinteitä vaalii JP 27:n Keski-Suomen Perinneyhdistys ry. Yhdistyksen johtokunta päätti, että tänä merkkivuonna se yhteistyökumppaneidensa avulla sytyttää kynttilän jokaiselle Keski-Suomeen haudatun jääkärin haudalle kuten 10 vuotta sitten 100-vuotismerkkipäivän yhteydessä. Yhdistyksen omat resurssit eivät siihen riittäneet, vaan apua pyydettiin esimerkiksi seurakunnilta. Toivakassa kynttilän jääkäri Jaakko Mataraisen haudalle sytytti tietokirjailija Timo Siukonen.
Jaakko Matarainen syntyi vuonna 1892 Oravisaaressa ja hänen elämänsä päättyi 25-vuotiaana tammikuussa 1918.
– Matarainen työskenteli merimiehenä ennen liittymistään vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavan Jääkäripataljoona 27:n 2. komppaniaan, josta hänet siirrettiin 21. joulukuuta 1915 alkaen pataljoonan 4. komppaniaan. Hän otti osaa taisteluihin ensimmäisessä maailmansodassa Saksan itärintamalla Misse-joella, Riianlahdella ja Aa-joella. Pataljoonan rintamalta paluun jälkeen Matarainen osallistui moottorivene- ja rautatienrakennuskursseille Libaussa vuonna 1917. Hänet laskettiin 10. tammikuuta 1918 siviililomalle Saksaan, missä hän sai surmansa ollessaan matkalla Kölniin lähellä Osnabrückin kaupunkia sattuneessa rautatieonnettomuudessa 16. tammikuuta 1918, kertoo Siukonen.
Jaakko Matarainen haudattiin Osnabrückin hautausmaalle yhdessä 11:n samassa onnettomuudessa kuolleen jääkärin kanssa.
Matarainen ei ehtinyt osallistumaan vuoden 1918 taisteluihin Suomessa, sillä jääkärien pääjoukko palasi Suomeen helmikuussa 1918. Geni-tietokanta tietää kertoa, että hänen äitinsä oli Edla Matarainen, myöhemmin Suojama, Heiskan Matara-ahosta.
Jääkäriliikkeessä oli mukana myös Uuraisilla syntynyt Matti Salminen.
Hänen vanhempansa olivat itsellinen Johannes Salminen ja Edla Pokela. Hän liittyi vapaaehtoisena Saksassa sotilaskoulutusta antavaan Jääkäripataljoona 27:n pioneerikomppaniaan 13. joulukuuta 1915, josta hänet siirrettiin kuitenkin jo samana vuonna siviilitöihin.
Kotimaahan hän palasi 29. marraskuuta 1918 ja siirtyi työmieheksi Pietarsaareen ja Kruunupyyhyn ja kuoli vuonna 1962.
Hanna Lahtinen
26.02.2025 | Tilaajille, Uurainen
Sanna Lehtinen on uusi Uuraisten ja Muuramen kuntien yhteinen ympäristöpäällikkö. Jako menee niin, että Muuramelle kuuluu 60 ja Uuraisille 40 prosenttia työajasta. Ympäristöpäällikön tarve molemmissa kunnissa sattui onnekkaasti samaan aikaan ja mahdollisti yhteistyökuvion.
– Käytännössä pyrin olemaan tiistait ja keskiviikot Uuraisilla. Olen tykännyt kovasti työstäni, se on hyvin monipuolista ja minut on otettu hienosti vastaan molemmissa kunnissa, Lehtinen sanoo.
Sanna Lehtiselle kuntasektori on melko uutta, taustalla on ainoastaan harjoittelujakso Nokian kaupungin ympäristönsuojelussa. Hän on koulutukseltaan ympäristöinsinööri AMK ja opiskellut Vaasassa. Ihan alun perin hän on kotoisin Raumalta. Ympäristöasioista hän kiinnostui jo lapsena ja rannikon lapsena tutustui metsän lisäksi meriluontoon.
– Olen työskennellyt yksityisellä sektorilla, aika pienissäkin perheyrityksissä ja jotenkin tuli sellainen olo, että haluan kokeilla jotain muuta ja hain tätä tehtävää. Ero kunnallisen ja yksityisen sektorin välillä on aika iso ja kunnassa ollaan enemmän tekemisissä lakisääteisten tehtävien kanssa, hän kertoo.
Tyypillisimpiä ympäristöpäällikön tehtäviä ovat ympäristö- ja maa-ainesluvat, jotka edellyttävät myös maastokäyntejä.
– Tekemistä kyllä riittää, Sanna Lehtinen päättää.
Hanna Lahtinen
26.02.2025 | Tilaajille, Uurainen
Kun sydänkohtaus iskee tai sydän muusta syystä pysähtyy, on melko paljon merkitystä, missä se tapahtuu. Aika on pahin vihollinen ja sitä paremmat mahdollisuudet on selvitä, mitä nopeammin elvytys päästään aloittamaan.
Sydäniskuri on laite, jonka avulla sydän pyritään palauttamaan lyömään normaalisti ja sitä pystyy käyttämään kuka tahansa. Sydäniskureita on viime vuosina hankittu lähes joka kylälle ja Suomessa on arviolta jo noin 10 000 laitetta. Oman lähimmän iskurin paikan voi tarkistaa osoitteesta defi.fi.
Keskimäärisesti Keski-Suomessa 50 prosenttiin tapauksista ensivaste ehtii 9.19 minuutin kuluessa ja 90 prosenttiin 25.38 minuutin kuluessa hälytyksestä. Alueelliset erot ovat kuitenkin suuret. Kuntataajamaan apu ehtii yleensä 10 minuutissa, mutta mitä syrjemmälle mennään, aika pitenee. 90 prosenttiin hälytyskohteista ehditään kuitenkin vähintään 42.42 minuutin kuluessa hälytyksestä.
Keski-Suomessa toimii elvytysryhmä 22 kylässä. Niihin kuuluvat vapaaehtoiset saavat hätäkeskuksesta puhelimiinsa viestin, jos lähistöllä on todennäköisesti potilaan elvyttämistä vaativa tilanne. Ripeällä toiminnalla he saattavat ehtiä paikalle ennen kauempaa tulevaa ambulanssia ja voivat aloittaa elvytystoimet.
Yksi näistä on Höytiän sydäniskurin ympärillä 10 kilometrin säteellä toimiva elvytysryhmä. Ryhmän päällikkönä toimii Juha Huhtala.
– Meillä on ryhmässä tällä hetkellä kahdeksan jäsentä. Kun hätäkeskukselta tulee meille kaikille hälytys, alkaa whatsapp-ryhmässämme välittömästi keskustelu työnjaosta. Hän, jolla on mahdollisuus nopeimmin hakea iskuri, lähtee hakemaan sitä Höytiän koululta ja jatkaa kohteeseen, jonne muut kaikki kynnelle kykenevät tulevat suoraan. Turvallisuuden vuoksi olisi parempi, ettei kukaan joutuisi menemään paikalle yksin. Vaikka minut on nimetty päälliköksi, jokainen ryhmäläinen tekee päätöksen hälytystilanteeseen lähdöstä itsenäisesti, Huhtala kertoo.
Ryhmä on perustettu Höytiän sydäniskurin ympärille, mutta tarvittaessa iskuri voidaan napata Jokihaarasta, Kuikasta tai vaikka Petäjäveden puolelta Ylä-Kintaudelta, josta onkin mukana ryhmässä jäseniä. Tärkeintä on saada apu mahdollisimman nopeasti paikalle.
-Meillä on ollut yksi oikea hälytys, jossa ei lopulta meidän apua tarvittu. Toivomme tietysti, että ryhmällemme olisi mahdollisimman vähän tarvetta, mutta joskus saattaa tulla vastaan tilanne, jolloin apu on minuuteista kiinni ja meidän apumme on se nopein. Ryhmää täydennyskoulutetaan vuosittain ja uudet jäsenet ovat erittäin tervetulleita, sehän vain lisää avun kattavuutta. Minuun voi ottaa asiasta kiinnostuneet yhteyttä, Huhtala lisää.
Sydäniskuriryhmä on Keski-Suomen Sydänpiirin, Jyväskylän ammattikorkeakoulun, Keski-Suomen pelastuslaitoksen, Keski-Suomen sairaanhoitopiirin ja kylien yhteistyönä syntynyt toimintamalli sydänkuolleisuuden alentamiseksi ja potilaiden selviämiseksi mahdollisimman pienin vahingoin. Sydäniskuriryhmiä koulutettiin ja perustettiin kylille muutama vuosi sitten ja malli on otettu käyttöön vuonna 2021. Nykyään mallista vastaa Keski-Suomen hyvinvointialue.
Hanna Lahtinen
