24.01.2026 | Tilaajille, Uurainen
Uuraislainen Samuli Mattila on alle 30-vuotias yrittäjä ja vuoden 2025 Keski-Suomen nuori yrittäjä. Yritys on Mattilan Hoivapalvelut Oy. Myöskään yrityksen muut osakkaat, enemmän kiinteistöalalla vaikuttava Oskari Moisio ja Annika Määttä eivät ole iällä pilattuja.
– Ihan älyttömän kiitollinen olen ja todella yllättynyt, Samuli Mattila sanoo.
Perusteluiksi palkinnoille kerrotaan, että Mattilan halu kehittyä on kova, hänen visionsa tulevaisuudesta on selkeä ja hän etenee sitä kohden määrätietoisesti. Löytämällä oikeat ihmiset rinnalleen hän on saanut kasvatettua luotettavaa palvelua tuottavan yrityksen. Hänen asenteensa on positiivinen ja eteenpäin katsova.
Vuonna 2023 perustetun yrityksen kehityskaari onkin ollut huima. Alussa mukana ollut vuokratyövoiman välitys on kokonaan jäänyt, ja nyt yritys keskittyy pelkästään omaan palvelutuotantoon, mikä kattaa kotiin vietävät palvelut laajasti. Valikoimaan kuuluvat kotihoito ja tukipalvelut, joita voivat olla vaikkapa kotityö- tai asiointiapu, erilaiset palveluseteleillä saatavat palvelut sekä siivouspalvelut yksityisille ja yrityksille.
– Alusta alkaen tavoite on ollut kasvaa maakunnallisesti merkittäväksi toimijaksi, ja sitä kohti on menty pienin askelin. Ensimmäinen tavoite oli työllistää itseni lisäksi joku toinen, ja tällä hetkellä työllistämme jo 55 työntekijää. Oskari Moisio toimii yrityksessä kehitysjohtajana ja Satu Sneck hoitotyön johtajana, henkilöstöstä ja taloudesta vastaa Annika Määttä.
Sekin palkinnon perusteluissa mainitaan, että Samuli on kannustava esihenkilö ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Tähän varmasti vaikuttaa se, että vielä muutama vuosi sitten hän työskenteli itse vakituisesti hoivatyössä, esimerkiksi kolmivuorotyössä lastensuojelun erityisyksikössä. Myös kotona vipeltävät neljä pientä lasta pitävät toimitusjohtaja Mattilan jalat tiukasti maan pinnalla.
– Yrittäjyydessä on yllättänyt tulevaisuuden ennakoinnin vaikeus ja se, kuinka herkillä pitää olla aistimaan muutoksia. Yrittäjyys on matka ja jatkuvaa kasvua niin ihmisenä kuin työnantajanakin. Hyvinvointialueen kanssa tehtävän yhteistyön näen lähtökohtaisesti positiivisena, Mattila sanoo.
Yrittäjän ja perheenisän roolien lisäksi politiikka ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on iso osa Samuli Mattilan elämää. Aluevaltuustossa hän toimii yksilöasiain jaostossa. Kunnanhallituksen puheenjohtajuus taas on luottamustoimista se eniten aikaa vievä ja sitovin, mutta ainakin tällä hetkellä yhtälö toimii.
– Pystyn toimimaan yrittäjyyden lisäksi Uuraisten kunnanhallituksen puheenjohtajana täysipainoisesti. Verkostoista on korvaamaton apu ja hyöty monessa asiassa, lisäksi etätyö antaa valtavasti joustoa arkeen, hän sanoo.
Politiikassa Samuli Mattilan haave ja tavoite on ollut jo yli 10 vuotta kansanedustajuus. Yrityspuolella hän mainitsi vuonna 2023 sellaiseksi yhteisöllisen palveluasumisen yksikön, joka saattaakin olla toteutumassa jo lähitulevaisuudessa.
– Kokonaisvaltainen hoivapolku on se, mihin pyrimme.
teksti: Hanna Lahtinen
kuva: Timo Sillanpää
24.01.2026 | Tilaajille, Toivakka
Hieman puuseppä ja monitoimimies Pertti Humalajärvi, 81, ihmettelee valintaansa Vuoden toivakkalaiseksi yrittäjäksi, kun hänen Kurso Oy:nsä sellaisen palkinnon sai jo 1990. Mutta ehkä tälla kertaa palkinto on henkilökohtaisempi eikä niinkään yhtiökohtainen. Ansaittu joka tapauksessa.
Kurso Oy:llä on pitkä historia. Se perustettiin Helsingissä 1939 sodan melskeiden alla. Tuolloinkin yhtiö oli suuntautunut kansainvälisille markkinoille, kun Saksaan vietiin puukengänpohjallisia. Toinen merkittävä tuote oli pakkauslaatikot, joissa voitiin viedä koneenosia.
Kurso Oy on aina ollut pääosin perheyhtiö. Alkuunsa mukana oli Humalajärven isä ja eno. Isä joutui rintamalle viideksi vuodeksi, eno ei enää ikänsä puolesta tullut kutsutuksi. Noihin aikoihin yhtiö muutti Toivakkaan ja noissa samoissa tiloissa Humalajärvi toimii edelleen.
Sotien jälkeen alkoi jälleenrakennus ja taloudellinen nousukausi. Kysyntää oli kaikenlaiselle puutavaralle, kuten oville ja ikkunoille.
– Isä oli oikeasti metallityöläinen, jolla oli kunnan ainoa kaasuhitsauslaite.
Vähitellen yhtiöön jäivät enää Humalajärven isä ja Jukka Berg, jonka muutto Mikkeliin 1956 jätti yhtiön Humalajärven perheelle. Pertti lunasti yhtiön isältään 1984 ja nyt on takana 49 vuotta yrittäjyyttä.
– Ennen vanhaan paikalliset isännät toivat tukkinsa meille sahattavaksi. Nyt sen sijaan ostetaan valmispaketteja rautakaupoista, Humalajärvi sanoo.
Mutta puusepän hommat sellaisenaan eivät ole koko totuus Pertti Humalajärvestä ja Kurso Oy:stä. Kurso Oy nimittäin valmistaa ainoana ammattilaisena Suomessa haapavakkoja ja tarjottimia. Vakka ja tarjotin ovat uniikkeja lahjatavaroita, jotka soveltuvat sisustuksen lisäksi myös ihan päivittäiseen käyttöön, vaikkapa ompelutarvikkeiden säilytykseen. Sellaisen tuotteen (lankavakka) Humalajärvi kehitti tyttärensä kanssa.
– Kävin Petäjävedellä kurssin vakkojen tekemisestä 1985. Samalla tutkin Keski-Suomen Museossa keskisuomalaista vakkaperinnettä.
Tuotteet valmistetaan ammattitaidolla alusta alkaen valitsemalla parhaat raaka-aineet. Täysin käsityönä valmistetut tuotteet kestävät myös pitkäikäistä käyttöä. Löytyypä Humalajärven pajan hyllyistä puisia tuhkauurniakin.
Myynti tapahtuu moderniin tapaan verkkokaupan kautta mutta aina silloin tällöin pajallekin kuulemma putkahtaa asiakkaita. Ranskaan on yhteys ollut jo pitkään, uusina kauppamaina ovat tulleet Japani ja Kiina.
Miksi vakat, joita Humalajärvi valmistaa neljää eri kokoa, tehdään haapapuusta?
– Haapa on kevyttä mutta kovaa, se kestää kulutusta
Kurso Oy:n palveluihin kuuluvat edelleen myös sahaus ja höyläys sekä kevyet rautarakennetyöt tilaustyönä. Mutta ei siinäkään vielä kaikki. Tarvittaessa Humalajärvi korjaa myös huonekaluja. Se hieman irrallisempi osa miehen kädentaitoja on sammuttimien tarkastus. Sammutinhuollon hän aloitti 1977.
– Kyllä se on leipä tästä pajasta lähtenyt. Mutta nyt kun olen eläkkeellä niin enemmän tämä on minulle enää harrastus, Pertti Humalajärvi sanoo.
Ja kun ollaan Toivakassa ja puhutaan vakoista, niin onko näillä asioilla jokin yhteys?
– Tarina kertoo, että kun täältä mentiin veneillä Jyväskylään, niin siellä toisessa päässä kukin löysin oman vakkansa, jossa oli vaatteita tai ruokaa, sanomalla, että toi vakka on mun.
Ja aiot osallistua yrittäjäjuhlaan, jossa plakaatin saat?
– Onhan se mentävä, vaikka en mikään bileihminen olekaan.
Teksti ja kuvat: Seppo Pänkäläinen
20.01.2026 | Toivakka
Rakkaus on ihana asia ja kun kaksi ihmistä haluaa juhlistaa rakkauttaan, pidetään häät.
Iloinen juhla antaa unohtumattomia muistoja niin parille itselleen kuin vieraillekin. Upea juhla kuitenkin maksaa paljon – vai maksaako?
Inka Keteli on toivakkalainen viriketoiminnan ohjaaja, äiti ja kunnanvaltuutettu. Hän on myös yksi tulevan kesän morsiamista, sulhanen on saman kylän poika Otto Ikonen.
Viime viikonloppuna Inkan tittelilistaan lisättiin Vuoden hääsome 2026 -kilpailun voitto, minkä Inka pokkasi Love me do -hää- ja juhlatapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaalla.
Instagramissa @ikoset2026- ja TikTokissa @inkaketeli-tileillä Inka kertoilee reippaaseen tapaansa tulevista häistä, jotka ovat maalaisromanttiset budjetti- & DIY-häät Keski-Suomessa.
Joskus tavallisuus on spesiaalia ja Inkan rehellisyys on todellakin vedonnut suomalaisiin. Some on täynnä hienoja ja kalliita häitä, mutta suurin osa suomalaisista järjestää hääjuhlat kuitenkin niin, että laskuja ei maksella vuosikausia. Rahasta puhumista häiden yhteydessä on pidetty jotenkin vaikeana ja ”prinsessapäivää” latistavana. Mutta Inka aloittaa lähes joka postauksensa kertomalla, että Ikosten hääbudjetti on 5000 euroa. Hän askartelee rusetteja kenkiin, shoppailee kirppiksellä ja kertoo, että juhlatila koristellaan luonnonkukilla.
– Oon saanut tosi paljon positiivista palautetta. Palautteissa on kiitelty siitä, että joku puhuu vihdoinkin ääneen ”tavallisten ihmisten häistä” ja että sisältö on rehellistä ja aitoa eikä rahalla ”pröystäillä”, monet kokee samaistumista. Oon saanut myös kiitosta siitä, että joku uskaltaa kertoa itsevarmasti pienemmän budjetin häistä, ei tarvitse käyttää kymmeniä tuhansia, jotta häistä voi olla ylpeä ja puhua ääneen, Inka kertoo häämessuilta palatessaan.
Mistä ajatus hääsometilistä alun perin sitten syntyi?
– Haaveilin somen tekemisestä ja somettamisen aloittaminen tietyllä aiheella ja uudella tilillä tuntui helpommalta, kuin se että olisin aloittanut somettamisen omalla henkilökohtaisella, jo olemassa olevalla tilillä. Koska olen tulevista häistä niin innoissani, on hauskaa, että on joku paikka mistä niistä sai puhua, suunnitella, jakaa päivityksiä ja keskustella niin paljon kun vaan jaksaa.
Sometusta aloittaessaan Inka Keteli ei arvannut millaisiin mittasuhteisiin juttu vielä kehittyy.
– Suosio on yllättänyt ihan totaalisesti, en ikinä osannut edes haaveilla vastaavasta. Ajattelin että tiliä alkaa seuraamaan ehkä 100 kaveria tai tuttua. Oon saanut satoja yksityisviestejä, tuhansia kommentteja ja tykkäyksiä ja tilin katselukertoja on parhaimmillaan ollut 2,1 miljoonaa 30 vuorokauden aikana. Nämä luvut tuntuu hurjilta tämmöiselle maalaistytölle, oon näistä tosi otettu ja kiitollinen. Myönnän että luvut myös motivoi tekemään sisältöä laadukkaasti ja aktiivisesti.
Budjettihäätili on huomioitu myös hääkuplan ulkopuolella. Suorastaan myrsky nousi, kun Inka julkaisi päivityksen, jossa kertoi, ettei heidän hääbudjettiinsa mahdu buffetruokaa, vaan vieraille tarjotaan lohi- ja kasviskeittoa sekä pitopalvelun leipomia karjalapiirakoita ja leipiä. Kommenttikenttä täyttyi valtavasta määrästä palautetta, osa kritisoi ja epäili, että keittoruoka ei nälkäisiä vieraita tyydytä ja osa taas piti ratkaisua erinomaisena. Asia päätyi myös Iltalehteen, johon värvättiin myös Marttaliiton johtava asiantuntija kommentoimaan. Keittohäät saivat häneltä siunauksen. Inkan päivitystä käsiteltiin myös Radio Suomi Popin Aamulypsy-lähetyksessä.
Häihin on nyt aikaa muutama kuukausi. Pitääkö budjetti?
– Toivotaan. Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä, mutta yllätyksiin ei ole varaa budjetin suhteen. Budjetti on laskettu lähes kympilleen, Inka Keteli kertoo.
Vaikka raha onkin noussut sometuksen myötä isoon rooliin, se ei tietenkään ole naimisiinmenossa pääasia.
– Ootan sitä, että meidän postilaatikossa lukee pelkkä Ikonen, se viimeistelee meidän perheestä täysin kokonaisen. On ihanaa astella teinirakkauden kanssa naimisiin ja odotan sitä että saan olla arvonimeltäni vaimo, päättää tuleva Inka Ikonen.
Hanna Lahtinen
20.01.2026 | Tilaajille, Uurainen
Yrittäjäpariskunta Heli ja Matti Manerus rakensivat yhteisen kodin Uuraisille Pikku-Uuraisen rannalle muutama vuosi sitten.
Matti Manerus on osa-aikainen yrittäjä, päätyö hänellä on Ilmasotakoulussa Tikkakoskella. Sekä päätyö, että yrittäjyys ja lisäksi vielä harrastuskin liittyvät vahvasti autoihin.
– Vuonna 2009 ammattikuljettajilta alettiin vaatia ammattitaitoa ylläpitävää ja täydentävää jatkokoulutusta, viisi päivää viiden vuoden välein. Opiskelin liikenneopettajaksi ja perustin koulutusta antavan yrityksen, M-Motorsportin. Yrityksestä saamilleni tuloille oli alusta asti selkeä osoite. Niillä rahoitetaan ralliharrastusta, Matti Manerus kertoo.
Koulutustarve on jatkuvaa, sillä käytännössä jokaisen kuorma- ja linja-autonkuljettajan on kouluttauduttava keskimäärin yksi päivä vuodessa. Käytännössä koulutukset toteutetaan yleensä viiden päivän jaksoina. Opetuksen lisäksi Matti Manerukselta voi ostaa ajopalvelua ns keikkakuskina tarpeen mukaan.
– Alussa monella kokeneella kuskilla oli motivaatio-ongelmia lähteä koulunpenkille, mutta nyt käytäntö on jo niin vakiintunut, että muutosvastarinta on laantunut. Itselleni tärkeintä on tehdä koulutuksista niin mielenkiintoisia, että ne koetaan tarpeellisiksi. Ennakoiva, polttoainetta säästävä ajo on itselleni ollut opetuksessa aina sellainen ”lempilapsi”, sillä taloudellinen ajo on kuljetusyritysten elinehto Manerus jatkaa ja lisää, että ammattilaisten joukko yhdessä myös jakaa tärkeitä vinkkejä toisilleen.
Myös lisääntynyt tietotekniikan käyttö ja sähköautojen lisääntyminen raskaassa liikenteessä aiheuttaa luonnollisesti päivitystarvetta tietoihin ja taitoihin.
Ralliharrastus on tällä hetkellä pakollisella tauolla, sillä uuden auton rakentaminen on kesken.
– Olisi tehnyt mieli osallistua Uuraisten tulevaan ralliin, mutta valitettavasti ei nyt ole autoa, Matti Manerus harmittelee.
Kun auto saadaan valmiiksi, kartturin penkille istahtaa vaimo Heli Manerus, perheen toinen yrittäjä ja aivan täysipäiväinen sellainen, jolla on paljon kokemusta myös nelijalkaisista hevosvoimista.
Heli Manerus on työyhteisösovittelija, työhyvinvointivalmentaja ja työnohjaaja. Hän ajautui alalle syvällisten pohdintojen kautta ja tarpeesta tehdä työtä, joka tuo onnellisuutta elämään.
Jos puolisonsa yritykselle syntyi tarve lakimuutoksen kautta, myös työnohjauspalvelujen tarve on viime vuosina lisääntynyt ja onneksi myös kyky tunnistaa tarve. Hänen yrityksensä FreshMind tarjoaa työhyvinvointipalveluja yrityksille ja organisaatioille.
– Työnohjaus on sosiaalialalta pikkuhiljaa levinnyt muillekin aloille. Olen itse toiminut lastensuojelussa ja perhehoitajana niin sosiaalialan työnohjaus on itselleni läheisintä, mutta teen myös monien muiden alojen työnohjauksia.
Työnohjaus antaa turvallisen paikka käsitellä ajatuksiaan, tunteitaan ja myös niitä hetkiä, jotka eivät ole helppoja tai kauniita.
– Työnohjausta voidaan tehdä yksilön kanssa tai ryhmänä, lähi- tai etätapaamisina. Se on keskusteluja ja erilaisia harjoituksia, mutta kotiläksyjä en anna. Työnohjauksessa pohditaan niitä asioita, jotka kulloinkin ovat työssä pinnalla. Jokainen ohjaus on omanlaisensa. Minulla voi olla hieno suunnitelma, mutta keskustelu lähteekin aivan eri suuntaan. Joskus ohjaus on vähän kuin stand uppia, tilanteisiin reagoimista.
Sellaiset sanat kuin säästöpaineet, henkilöstömitoitus, kustannustehokkuus sekä stressi ovat sanoja, jotka usein nousevat esiin keskusteluissa.
Heli Maneruksen tavoitteena on että ihmiset kokevat työnohjauksen merkitykselliseksi, saavat uusia näkökulmia työhönsä, lisää virtaa tai joskus se vasta käynnistää isompaa pohdintaa.
– Ihmisille on tärkeää saada puhua itseään koskevista asioita ja työnohjaus parantaa myös ryhmädynamiikkaa.
Työnohjausta järeämpi keino on työyhteisösovittelu ja sitä Heli Manerus toivoisi käytettävän enemmän.
– Usein työnantaja ostaa työnohjausta, koska se kuulostaa kivammalta, mutta restoratiivinen, eli korjaava työyhteisösovittelu on sellaista toimintaa, mikä voi oikeasti tuoda yritykselle konkreettisia säästöjä. Sovittelussa mennään selkeämmän kaavan mukaan ja kokoonnutaan konkreettisesti sovittelupöydän ääreen.
Työyhteisösovittelu on perusteellinen, nopea ja kustannustehokas keino ratkaista työpaikan ristiriitoja ennen kuin ne eskaloituvat sairauspoissaoloiksi, irtisanomisiksi tai pitkittyneeksi huonoksi ilmapiiriksi. Kriisin osapuolten on usein huomattavasti helpompi osallistua sovitteluun, kun sovittelija on organisaation ulkopuolelta. Ulkopuolinen ammattilainen tuo puolueettomuutta, luottamusta ja turvallisen tilan keskustelulle.
– Ja vaikka sovittelun lopputulos päättyisi siihen, että osapuolet lähtevät eri suuntiin, on sovittelusta ollut hyötyä kun osallisten konfliktinratkaisutaidot paranevat ja he suuntaavat avoimin mielin ja kaunaa tuntematta eteenpäin, eivätkä vie pulmia aiheuttanutta käyttäytymismallia seuraavaan työpaikaansa, Manerus sanoo.
– Työyhteisösovittelun järjestäminen on osoitus työnantajan rohkeudesta ja halusta suojella henkilöstönsä hyvinvointia sekä varmistaa liiketoiminnan jatkuvuuden.
Heli Manerus kokee olevansa unelma-ammatissaan ja pitää itsestään selvänä, että työstä pitää nauttia. Hän käyttää myös itse työnohjausta, jossa voi purkaa tuntoja, kehittyä sekä jäsennellä ajatuksia.
– Työ on niin iso osa useimpien ihmisten elämää, että töissä viihtyä, hän päättää.
Työnohjaus on näinä päivinä erityisen ajankohtaista, sillä valtakunnallista työnohjauksen päivää vietetään ensi viikolla. Keski-Suomen työnohjaajat järjestävät Jyväskylän pääkirjastolla Työnohjauksen päivänä eli tiistaina 27.1.2026 Työnohjauksesta tukea hyvinvointiin -tapahtuman. Tapahtuman tavoitteena on tehdä työnohjausta näkyväksi ja tarjota mahdollisuus kokea ja kokeilla työnohjausta. lltapäivän aikana voi seurata näytöstyönohjauksia, kuunnella työnohjausta saaneiden ihmisten kokemuksia sekä päästä itse kokeilemaan maksutonta popup-työnohjausta.
Hanna Lahtinen
20.01.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakassa aloitti lokakuussa uusi K-kauppias, Laura Heikkinen. Hän tuli Kerttu Vesterisen tilalle, joka siirtyi kauppiaaksi Joutsaan. Toivakan K-Market Perälä on Heikkiselle entuudestaan tuttu, sillä hän työskenteli kaupassa aiemmin noin seitsemän vuoden ajan.
– Koska olin aiemmin yrittäjänä eläinkaupassa, aloin pohtia, voisiko yrittäjyys vielä kiinnostaa. Minulla on aina ollut halu tehdä vähän enemmän. Aluksi kieltäydyin monta vuotta, kun minulle ehdoteltiin kauppiaaksi ryhtymistä. Vuosien saatossa mieli kuitenkin muuttui, Heikkinen toteaa hymyillen.
K-kauppiaaksi ei voi ryhtyä kuka tahansa, vaan Keskolla on asiaan tarkka prosessi.
– Olin kauppiasharjoittelussa Kangasniemellä ja kun niin sanottu vaihto lähtee käyntiin, Kesko alkaa etsiä uutta kauppiasta. Sieltä oltiin yhteydessä ja kysyttiin, kiinnostaisiko. Päätös oli helppo – kyllä kiinnosti!
– Ensimmäinen askel on päästä Keskon kauppiaskoulutukseen, joka omalla kohdallani kesti noin puolitoista vuotta. Kauppiasharjoittelussa pääsi oppimaan toisilta kauppiailta, ja hakuvaiheeseen kuului muun muassa psykologisia testejä, joilla varmistetaan soveltuvuus tehtävään. Mukana koulutuksessa oli kuitenkin hyvin erilaista ja eri-ikäistä väkeä.
Heikkinen on kotiutunut hyvin takaisin Toivakkaan, ja tekemistä riittää – päivät ovat harvoin samanlaisia.
– Aika kuluu todella nopeasti. Kahdeksan-kymmenen tuntia menee kuin sormia napsauttamalla. Olen kotoisin Kuopiosta ja halusin muuttaa takaisin maalle. Olen viihtynyt täällä jo 15 vuotta. Kauppiaana minut on otettu tosi kivasti ja lämpimästi vastaan, parempaa aloitusta ei voisi toivoa. Toivakka on tiivis sekä aktiivinen yhteisö, ja olen todella iloinen, että pääsin juuri tänne.
Kaupalla on suuri merkitys pienellä kylällä.
– Ihmiset viettävät aamuisin aikaa kaupan kahviossa, ja käytävillä jäädään juttelemaan muiden kyläläisten ja kaupan työntekijöiden kanssa. Kaupalta löytyy aina juttukaveri. Perälän kaupalla on pitkät perinteet Toivakassa. Meiltä löytyvät postipalvelut, ja elintarvikevalikoimaa pyritään pitämään sellaisena, ettei tarvitsisi lähteä kaupungista asti hakemaan.
Laura Heikkisellä on selkeä visio kaupastaan.
– Ajattelen, että tämä olisi aktiivinen kyläkauppa, jossa valikoima on niin kattava, että Toivakassa pärjää myös ilman autoa. Haluan, että kaupassa vallitsee iloinen sekä positiivinen tunnelma ja että kaikilla on kiva tulla asioimaan. Pieniä muutoksiakin voi olla tulossa, mutta asia kerrallaan, Heikkinen toteaa salaperäisesti hymyillen.
Yrittäjyys vaatii – ja antaa – paljon.
– Tämä sopii tietyntyyppisille ihmisille. Pitää olla ripaus hulluuttakin. Työtunteja ei voi alkaa laskemaan eikä ajatella, että joku muu hoitaa asiat. Esimerkiksi tänäkin aamuna aloitin päivän siivoamalla asiakas-WC:tä ja tyhjentämällä ulkoroskiksia, Heikkinen naurahtaa.
Asiakkailta on tullut hyvää palautetta.
– Palvelua on kiitelty, ja kauppaan on kuulemma kiva tulla, tuore kauppias kertoo.
Pinnan alla kaupassa tapahtuu paljon sellaista, mitä asiakkaat eivät näe.
– Moni ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi juhannusta aletaan suunnitella jo joulun alla, ja joulukinkut tilataan puoli vuotta etukäteen. Taustatyötä on paljon. Kaupan työ pitää sisällään paljon muutakin kuin asiakaspalvelutilanteet, ja juuri se monipuolisuus on asia, josta pidän, Heikkinen sanoo.
Lopuksi hän esittää vielä toiveen tulevaisuudesta:
– Toivon, että tämä ala säilyy sellaisena, jossa asiakaskohtaamiset ovat keskiössä. Että kaikki ei siirry robottien hoidettavaksi ja että yhteisöllisyys säilyy. Maalla perinteinen kyläkaupan malli elää verkkotilaamisen rinnalla. K-Market Perälässä käydään kauppaa vielä seuraavatkin sata vuotta – ja lapsiperheillä on täällä hyvä olla.
– Haluan myös lämpimästi kiittää toivakkalaisia siitä, kuinka hyvin minut on otettu uutena kauppiaana vastaan. Tuntuu, että ihmiset elävät tässä mukana.
Samuli Turunen
