13.10.2025 | Tilaajille, Toivakka
Sellaista on rakennustarkastaja Risto Salosen työelämä. Hän on nimittäin Joutsan, Luhangan ja Toivakan rakennustarkastaja.
Mies itse asuu Luhangassa.
– Aloitin Luhangassa 2014. Siirryin Joutsan kuntaan 2023. Samassa yhteydessä Luhanka rupesi ostamaan rakennusvalvonnan Joutsalta. Toivakassa aloitin 2024.
– Palkan minulle maksaa Joutsan kunta, joka sitten ottaa muilta kunnilta maksua palveluistani. Omat haasteensahan siinä on alkuun ollut, kun kunnissa on erilaisia käytäntöjä. Mutta kyllä minä nyt alan niihin jo olla perehtynyt, Salonen sanoo Joutsan toimipisteessään.
Miehellä on toimipiste kaikissa kolmessa kunnassa. Työajokilometrejä tulee vuodessa noin 5 000.
Luhangassa hän on yleensä päivän viikosta, Toivakassa 1,5–2 päivää viikossa ja loput sitten Joutsassa. Noin viidennes työajasta kuluu katselmuksissa, loppu on sitten enemmän tai vähemmän toimipisteessä työstämistä tai kokouksissa istumista.
Kahdessa kunnassa on tekninen lautakunta, yhdessä jaosto. Kunnista Joutsa on työllistävin, sitten tulee Toivakka ja sitten Luhanka.
Rakennustarkastaja toimii kunnan rakennusvalvontaviranomaisen alaisena ja vastaa siitä, että rakentaminen tapahtuu myönnettyjen lupien sekä hyväksyttyjen piirustusten mukaisesti. Hänen tehtävänsä liittyvät uuteen rakentamislakiin ja ”muun lainsäädännön noudattamiseen”.
– Rakennuttaja jättää lupahakemuksen, jonka mukana tulevat havainnekuvat ja piirustukset. Katsotaan muun muassa, että kaava mahdollistaa rakentamisen. Eihän näihin kuntiin juuri kerrostaloja enää tule, vähemmän myös rivitaloja. Eniten lupahakemuksia tulee loma-asuntoja koskien. Rakentamisen ohella kyseeseen voi tulla myös maisema- tai purkuluvitus, Salonen sanoo.
Salonen ei ryhdy laittamaan kuntia paremmuusjärjestykseen työnsä kannalta. Toteaa vain, että kaikissa homma toimii. Hän ei myöskään halua nostaa esille erityisen hankalia tapauksia rakennustarkastajan kannalta, koska ”joku voisi niistä itsensä tai naapurinsa tunnistaa”.
Kuriositeettina mainittakoon, että tälle vuodelle sattui Toivakan kunnanjohtajan Touko Aallon omakotitalon lopputarkastus.
– Kaikki oli kunnossa.
Lupahakemuksia Saloselle ei välttämättä tule viikoittain. Tänä vuonna esimerkiksi Toivakan osalta on tehty 32 lupapäätöstä, viime vuonna niitä tehtiin 57.
Jonkin verran rakennustarkastajien työtä helpotti vuoden alussa voimaan tullut rakentamislaki, joka nykyisin sallii alle 30-neliöisen rakennuksen tekemisen ilman lupaa. Muistetaan kuitenkin, että 15 metriä lähemmäksi rantaviivaa ei tönöä saa rakentaa.
Seuraavaksi on valmistelussa alueidenkäyttölaki.
Ei Salonen ryhdy mestaroimaan lakejakaan tai työnsä ongelmia. Toteaa vain, että kaava-asiat saattavat joskus olla pitkäkestoisia.
Salonen on taustaltaan yrittäjä yrittäjäperheestä ja koulutukseltaan talonrakennusteknikko.
Salonen pitää mahdollisena, että pienet kunnat joutuvat jatkossa tekemään enemmänkin yhteisvirkoja, kun talous on tiukalla. Toivakalla ja Joutsalla on Salosen ohella ympäristötarkastaja (Tapio Tervala), jonka palkan maksaa Toivakka.
Ja mitä tekee rakennustarkastaja silloin, kun ei ole tonteilla, työhuoneessaan tai ajelemassa kohdekuntaan?
– Kesällä ajan sähköpyörällä ja talvella laskettelen.
Seppo Pänkäläinen
15.10.2025 klo 11.55 korjattu Tapio Tervalan nimi oikein.
08.10.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Keski-Suomen hyvinvointialueen taloutta sopeutetaan ensi vuonna merkittävästi, yhteensä 58 miljoonalla eurolla. Sopeutustoimien tavoitteena on turvata palvelut, estää uuden alijäämän syntyminen ja vastata valtion rahoituksen ja kustannusten väliseen epätasapainoon. Hyvinvointialuejohtaja Jan Tolletin mukaan talous ja toiminta sovitetaan ensi vuonna yhteen eli palvelujen järjestämiseen ei käytetä enempää rahaa kuin sitä valtiolta saadaan. Hyvinvointialueen menot ovat ensi vuonna noin 1,4 miljardia euroa, kun taas valtion rahoitus ja asiakasmaksut kattavat yhteensä noin 1,3 miljardia.
Yksi näkyvimmistä muutoksista kohdistuu terveysasemaverkkoon. Esityksen mukaan Jyväskylässä terveysasemien määrä supistuu nykyisestä seitsemästä neljään. Huhtasuon, Tikkakosken ja Korpilahden asemat lakkautetaan, ja Huhtasuon uudisrakennushankkeesta luovutaan. Multian ja Luhangan sosiaali- ja terveyspalvelupisteet suljetaan heikon toimintavarmuuden ja huonokuntoisten tilojen vuoksi. Konnevedellä, Kuorevedellä, Pihtiputaalla ja Kinnulassa nykyiset asemat korvataan kevyemmillä palvelupisteillä, ja liikkuvia palvelumalleja lisätään.
Terveysasemapalveluja tarjotaan jatkossa sosiaali- ja terveyskeskuksissa, -asemilla ja -palvelupisteissä, mutta fyysisten toimipisteiden määrä vähenee. Tilojen yhteiskäyttöä lisätään ja palvelujen saavutettavuutta pyritään parantamaan digipalveluiden kehittämisellä sekä laajentamalla aukioloaikoja. Asukkaiden mahdollisuuksia käyttää eri toimipisteitä pyritään myös lisäämään.
Aluehallituksen jäsen Jouko Nykänen (kesk.) sanoo, että muutokset ovat rajuja.
-Ne koskettavat kuitenkin yli 20 000 ihmisen elämää. Esitys täytyy käydä kohta kohdalta läpi ja laskea todelliset säästöt ja tosialliset vaikutukset esimerkiksi palveluiden saavutettavuuteen. Niin ei saa käydä, että esitetyt toimenpiteet nostavat kustannuksia myöhemmin tai jopa välittömästi. Säästösumma on saatava kasaan tavalla tai toisella, se on selvää. Keskustan ryhmä ottaa kantaa esitykseen, kunhan kaikki ovat ehtineet siihen kunnolla perehtyä, Nykänen sanoo.
Henkilökohtaisesti Nykänen olisi toivonut, että Keski-Suomen hyvinvointialueella olisi pystytty kehittämään innovatiivisempia ratkaisuja säästöjen synnyttämiseksi kuin ovien sulkeminen. Esimerkiksi lääkärien ammatinharjoittajamallin ottaminen käyttöön kesti turhan pitkään; ensimmäiset lääkärit aloittivat mallin kokeilussa tänä vuonna.
-Ensi vuonna kokeilu on saatava käyntiin kaikilla terveysasemilla. Lääkäreitä on ollut nyt paremmin saatavilla ja ammatinharjoittajamalli kiinnostaa.
Myös tilojen osalta Nykänen toivoo uudenlaista ajattelua.
-Tämä on osin kirjoitettunakin palveluverkkosuunnitelmiin. Voisi ajatella niin, että hoitaja-lääkäri työpari voisi ottaa ihmisiä vastaan kevyemmissäkin tiloissa kuin sellaisissa, joissa pystyy tekemään monipuolisia tutkimuksia. Tilojen yhteiskäyttöä on myös syytä tutkia.
Aluevaltuutettu Moona Seppä (kesk.) toteaa, että lääkärien ammatinharjoittajamalli voisi olla sopiva tapa järjestää palvelu Korpilahdella.
-Mielestäni on huono asia, jos Korpilahden sote-palveluita heikennetään. Kaupungissa on kuitenkin vahvaa tahtoa kehittää aluetta, Seppä sanoo.
Seppä on huolissaan myös pohjoisen Keski-Suomen tilanteesta.
-Sieltä ollaan viemässä neuvolapalveluita. Pelkään, etteivät monilapsiset perheet tee enää ylimääräisiä neuvokäyntejä, mikäli palvelut ovat sadan kilometrin päässä.
-Säästöt on kuitenkin saatava nyt aikaan, niin se vaan on, Seppä toteaa.
Satu Kytölehto (sd) on tyytyväinen siihen, että Petäjäveden terveysasema on säilymässä.
-Toivottavasti arviointiryhmä hyväksyy tämän suunnitelman, eikä tule lisää säästövaateita, Kytölehto sanoo.
Palvelustrategian keskiössä on hoidon jatkuvuuden parantaminen ja hoidon tarpeen arviointi yhdellä käynnillä. Hyvinvointialue jatkaa omalääkärimallin ja ammatinharjoittajamallin kehittämistä. Psykiatriset palvelut yhdistetään ja päällekkäisiä toimintoja puretaan, mikä vahvistaa mielenterveys- ja päihdepalveluiden kokonaisuutta.
Palveluverkkomuutoksilla tavoitellaan vähintään 18,6 miljoonan euron vuosittaisia säästöjä. Aluehallitus käsittelee strategiaa ja talousarviota marraskuussa, ja aluevaltuusto tekee lopulliset päätökset joulukuussa. Henkilöstövaikutukset koskevat enintään noin 1400 henkilöä, joista tehtävävähennyksiä on hieman yli 400. – Sopeuttamistoimena laitamme ensi vuodeksi tauolle myös henkilöstön kulttuuri- ja liikuntaedun. Samoin varaudumme tämän vuoden tavoin henkilöstön lomautuksiin siten, että se kohdistuu eniten johtamis-, kehittämis- ja asiantuntijatehtävissä työskenteleviin. Myös lomapalkkavelan pienentäminen jatkuu, Jan Tollet sanoo.
Ikääntyneiden palveluissa painopiste siirtyy kevyempiin ratkaisuihin, kuten yhteisölliseen asumiseen ja lyhytaikaishoitoon. Ympärivuorokautisen palveluasumisen yksiköiden määrä vähenee 80:stä 75:een, Neljästä pienyksiköstä, eli Luhangan Tuuliharjusta, Kivijärven Hopearannasta, Jämsän Länkipohjan palvelutalosta ja Laukaan Sylvistä luovutaan ja Jyväskylän Harjuhovi muutetaan yhteisöllisen asumisen yksiköksi.
Suun terveydenhuollossa palvelut keskitetään suurempiin yksiköihin, ja kuudesta pienestä toimipisteestä luovutaan. Liikkuvat hammashoitoyksiköt täydentävät palvelutarjontaa.
Neuvolapalveluissa neljä pienyksikköä (Kuorevesi, Multia, Huhtasuo, Vihtavuori) lakkautetaan ja osa yhdistetään toisiin toimipisteisiin.
Hyvinvointialueen asukkaat voivat ottaa kantaa palvelustrategiaan ja palveluverkkoon 8.10.–5.11. välisenä aikana. Aluejohtaja Jan Tollet korostaa, että toimenpide-ehdotus on velvoittava ja säästöt on saavutettava, jotta hyvinvointialueen talous saadaan kestävälle pohjalle.
30.09.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Kun Jyväskylän Killerin raviradan ja Keski-Suomen Ravirata Oy:n toimitusjohtaja Miika Lähdeniemi (YTM) kertoi siirtyvänsä Uuraisten kunnan talous- ja kehitysjohtajaksi, ravipiireissä kohoteltiin kulmakarvoja yllätysuutiselle.
Lähdeniemi oli saanut osakeyhtiön taloudellisesti hyvään kuntoon, ja taustalla olivat myös onnistuneet Kuninkuusravit, joiden kylkiäisenä rataa kehitettiin ja uudistettiin.
Oletettavasti uuraislaiset tiesivät, mitä Lähdeniemessä saisivat, kun mies valikoitui 17 hakijasta ykköseksi. Valinta perustui ”kokonaisarviointiin hakijoiden koulutus, työkokemus ja henkilökohtaiset ominaisuudet huomioiden”.
Nyt Lähdeniemi on ollut virassa noin kuukauden, ja onkin aika kysyä, miten menee, niin miehellä itsellään kuin kunnalla.
– Kiitos kysymästä. Muutaman kuukauden ikäisen vauvan isänä perhearki on sujunut hyvin, ja olen saanut elää ikimuistoista aikaa. Uuraisten kunnan talous on tasapainossa, joten tilanne on positiivinen. Kunnassa on potentiaalia. Mikä on yllättänyt, on se, että kunta on asukkaiden keski-iältä nuori. Teini-ikäisissä on suurin ikäluokka, kun monessa kunnassa se voi olla vaikkapa 55 vuotta. Viime vuonna kuntaan syntyi 52 lasta, Lähdeniemi kertoo.
Lähdeniemen mukaan Uurainen on perhe- ja lapsimyönteinen kunta, josta käydään töissä monessa suunnassa. Kouluja on yhä neljä, kun Kyynämöistä ei lakkautettukaan. Ne kolme muuta ovat Höytiä, Koulukeskus ja Hirvanen.
– Tuntuu, että kunnassa on hyvä henki ja vahva yhteen hiileen puhaltamisen meininki esimerkiksi virkamiesten ja poliittisten päättäjien kesken. En ole törmännyt mihinkään negatiiviseen.
Talous- ja kehitysjohtaja vastaa muun muassa talousprosessien omistajuudesta ja kehittämisestä, talousarvion ja tilinpäätöksen laadinnasta sekä yhteyshenkilönä ja tilaajan edustajana toimimisesta ulkoistetussa taloushallinnon palvelussa. Ensi vuoden talousarvio on vielä vaiheessa.
Killerillä toimiessaan Lähdeniemi tunnettiin toiminnan miehenä, jolla on kyky keksiä uutta. Isoa kalaa Lähdeniemi aikoo pyytää Uuraisillakin.
– Kun yksi osa työtäni on kunnan näkyvyyden edistäminen, mietin, mikä voisi olla se iso tapahtuma tai juttu, joka herättäisi laajemminkin huomiota ja loisi kunnasta positiivista kuvaa. Minun odotetaan luovan markkinointijatkuvuutta ja suunnitelmallisuutta. Uuraisten sijainti on erinomainen keskellä Suomea ja nelostien tuntumassa. Kunta kaipaa uusia asukkaita ja yrityksiä.
Julkisuudessahan Uurainen on vähän väliä, kiitos Huutokauppakeisarin ja Huutosten sisarusten. Matti on Ylen tunnettu sääkasvo, ja Tanja palasi Saksasta ulkoministeriön hommista MTV:n uutispomoksi. Palsanmäen pariskuntaan Lähdeniemi ei ole vielä tutustunut, mutta listalla tapaaminen on.
– Olen kiertänyt kunnassa ja yrittänyt tutustua niin moneen ihmiseen kuin mahdollista. Uskon, että olemme kunnanjohtaja Juha Valkaman kanssa vahva työpari.
Mutta miksi valitsit Uuraisen?
– Olen Tuusulan taajamasta Jokelasta kotoisin ja viettänyt lapsuuden kesät sukuni seuduilla Urjalassa ja Punkalaitumella, joten Uuraisten koko miellyttää.
Ja sitten aina hymyilevä Lähdeniemi vakavoituu hetkeksi. Vuonna 2007 hän joutui tragedian keskelle Jokelan kouluammuskelussa.
– Ei sitä toivo kenenkään nuoren joutuvan kokemaan sellaista. Kyllä sen tapahtuman sulattelu kesti kauan. Itselläni oli onni onnettomuudessa, kun juuri hetkeä ennen ammuskelun alkua olin lähtenyt muutaman kaverini kanssa pois koulurakennuksesta ja käymään kylällä laittamassa totokuponkia sisään.
Mistä tulikin mieleen, että pidetäänkö Uuraisilla joskus paikallisravit, kun kunnassa on Uuraisten Hevosystäväinseuran omistama hevosharrastealue Hiirolassa ja kilometrin mittainen harjoitusrata?
– Katsotaan.
Käyt töissä Jyväskylästä käsin. Tuleeko sinusta ja perheestä kuitenkin jossakin vaiheessa uuraislaisia?
– Tarkoitus olisi. Mutta vielä muutto ei ole ajankohtainen. Kun vauva syntyi heinäkuun lopulla ja itsellä alkoi uudet työt kuukautta myöhemmin, ei haluttu vielä muuttoa tähän samaan vaiheeseen, Miika Lähdeniemi sanoo.
Seppo Pänkäläinen
30.09.2025 | Alueelta, Tilaajille, Uurainen
Johanna Salmela on aina viihtynyt vedessä. Lapsena hän ui kilpaa hallissa ja menestyikin SM-tasolle asti. Elettiin Suomen uinnin kulta-aikaa ja miesten puolella pulikoivat sellaiset nimet kuin Antti Kasvio ja Jani Sievinen. Aikuisena uinti on ollut Johannalle kuntoa ylläpitävä harrastus, ja viimeiset 10 vuotta hän on harrastanut avovesiuintia. Hän harrastaa myös melomista.
Kesämökki isän kotijärven, Kyynämöisen, rannalla Virtasalmen suulla on aina ollut rakas paikka.
– Lapsena pulikoitiin Kyynämöisessä, mutta silloin varsinainen uintiharrastus keskittyi halliin. Avovesiuinnissa piti ensin uskaltaa alkaa pitämään silmiä auki veden alla. Monta vuotta pidin silmiä kiinni aina veden alla ja vain hengittäessä avasin silmät, koska oli liian pelottavaa “nähdä” tummaan veteen.
Avovesiuinti on siis uintia luonnonvedessä eli meressä, järvessä, lammessa tai joessa. Laji kasvattaa suosiotaan, ja korona-aika suljettuine uimahalleineen lisäsi harrastajien määrää. Maailmalla avovesiuinti on laajasti kilpailtu laji, jossa kilpaillaan EM- ja MM-kilpailuissa sekä olympialaisissa, joissa matka on 10 kilometriä. Viime keväänä Johanna Salmela osallistui pitkästä aikaa aikuisuimareille tarkoitettuihin Masters-uintikisoihin hallissa, mutta avovedessä hän ei ole kilpaillut.
Avovesiuintia voi harrastaa ilman erityisiä välineitä, mutta ainakin uimalakista ja uimalaseista on avovedessä hyötyä: lakki vähentää lämmön haihtumista pään alueelta ja uimalasit parantavat näkyvyyttä vedessä. Uimari voi myös käyttää neopreenivarusteita, kuten märkäpukua, lakkia, hanskoja ja sukkia, varsinkin pidemmillä uintimatkoilla. Tärkeä varuste on myös uinti- eli turvapoiju, mikä auttaa muita vesilläliikkujia havainnoimaan uimarin paremmin ja tarvittaessa poijun varassa voi levätä kesken uinnin.
– Minulla on uimataustaa, joten käytän märkäpukua lähinnä kylmää torjumaan, mutta kokemattomalla uimarilla se myös kelluttaa ja korjaa asentoa, Johanna Salmela kertoo. Uintitekniikka, jota Johanna ja suurin osa avovesiuimareista käyttää, on krooli.
Kovin kylmiin vesiin hän ei lähde, vaan 17–18 astetta on hänelle sopiva lämpötila uida, varsinkin pidempiä matkoja. Myöskään kovin tuulisella säällä hän ei uinnista nauti. Normaalin lenkin pituus saattaa olla 3–5 kilometriä.
Viime kesänä hän esimerkiksi ui Sääkspää-järvet päästä päähän, Marjoniemestä Virtasalmeen. Matkaa kertyi noin viisi kilometriä ja aikaa kului tunti ja 40 minuuttia. Erityisen hienot maisemat hän on kokenut Etelä-Konneveden uintivaelluksella.
– Koska Sääkspään reitti oli uusi, äiti tuli venellä vastaan. Usein uin myös yksin, mutta tietysti pitää tuntea omat voimavaransa hyvin. Jos tulee krampintunnetta, täytyy hiljentää tahtia ja venytellä.
Seuraavaksi hän aikoo tutustua kirkasvetiseksi mainittuun Akkoon ja Muikkujokeen ja kokeilla pystyykö muikkujokea uida Muikkulammelle asti. Alussa vesikasvien seassa uiminen ei tuntunut kovin miellyttävältä, mutta nykyään Johanna on tottunut kasveihin.
Johanna Salmela on uinut myös ryhmässä, esimerkiksi Tammisaaren ulkosaaristossa sijaitsevan Jussarön ympäri.
Hanna Lahtinen
30.09.2025 | Tilaajille, Uurainen
Niinimäen tilalla tehtiin sukupolvenvaihdos reilu vuosi sitten. Vanha isäntäpari Harri ja Pirjo Palonen siirtyivät sivuun, ja vastuun tilasta ottivat veljekset Ville ja Jesse Palonen.
Asiat ovat loksahdelleet mukavasti pikkuhiljaa paikoilleen. Naapuritila Ylä-Niinimäen isännän kuoltua ilman perillisiä, tila joutui valtiolle ja tuli myyntiin yli 10 vuotta sitten. Tuolloin vielä melko nuori Jesse Palonen innostui ajatuksesta ostaa talo, ja ajatus yhteisestä tilanpidosta isoveli Villen kanssa alkoi hiljalleen kehittyä.
Maat lohkottiin valmiiksi niin, että sekä Ala- että Ylä-Niinimäen talot ovat omilla tonteillaan ja laidun- ja metsämaat omanaan. Villen perhe asuu Ala-Niinimäessä ja Jessen Ylä-Niinimäessä.
Jo alle kolmikymppisenä Jesse Palonen perusti oman Niinimäen Puu -nimisen yrityksen, joka valmistaa polttopuuklapeja. Päivätyö hänellä on Suolahden Metsä Woodilla. Ville Palonen taas työskentelee sähköasentajana kartonkitehtaalla.
Kumpikaan nuorista isännistä ei siis ole päätoiminen viljelijä, vaikka ovatkin käyneet maatalousalan koulutuksen ja luomukoulutukset ja kouluttavat itseään jatkuvasti. Tämä tarkoittaa, että työpäivälle kertyy mittaa, vaikka emolehmätilalla moni asia onkin koneellistettu.
– Liian kova homma olisi ollut yksinään tähän lähteä, mutta yhdessä homma toimii, Ville Palonen sanoo.
Ehdoton edellytys on, että ainakin isoimmista asioista vallitsee yhteisymmärrys, eikä turhanpäiväiseen kinasteluun tarvitse tuhlata aikaa ja voimavaroja. Työnjako muotoutuu tarpeen mukaan.
– Tilalla hoidetaan eläimet ja peltohommat yhdessä. Minä yritän tehdä oman osaamisalueen, eli sähköalan ja korjaushommat. Pirjo tykkää käydä paalaamassa ja Harri kaataa heinää, Ville kertoo.
– Me myös tsempataan toisiamme koko ajan, nuoret isännät kertovat.
Kiitosta sitoutumisesta annetaan myös vaimoille, Susanna Paloselle ja Annukka Liimataiselle.
Ville ja Jesse Palonen ovat tilan viides sukupolvi samaa sukua. Ensimmäiset Paloset, Matti ja Ida, ostivat tilan aivan 1900-luvun alussa.
– Heillä oli toisena vaihtoehtona ostaa tila Honkolasta, mutta päätyivät tähän, koska tämä ei ollut niin hallanarka. Sitä ennen tässä olivat asuneet muut suvut, mutta ilmeisesti nälkävuodet olivat verottaneet väkeä, Harri kertoo. Matin ja Idan jälkeen seurasi Otto ja Vieno Palosen aika, ja sitten toimeen tarttuivat Harrin vanhemmat Seppo ja Aulikki Palonen.
Ville ja Jesse Palonen saivat haltuunsa hyvin hoidetun tilan. Kun Harri ja Pirjo Palonen aikoinaan vuonna 1995 aloittivat tilanpidon, he pistivät ensi töikseen päärakennuksen kuntoon ja rakensivat lisää karjasuojia ja varastoja. Iso pihatto rakennettiin vuonna 2000.
– Silloin alussa emolehmiä oli 16 ja lisäksi sonneja kasvamassa. Karjan lukumäärä kasvoi, ja jossain vaiheessa eläimiä tuli Sukevan vankilastakin. Enimmillään oli 120 emolehmää ja koko pääluku noin 260, mikä oli ihan liian suuri laidunmäärään nähden. Rotu oli silloin pääasiassa charolais, Harri Palonen kertoo.
Iso emolehmäkarja ei ollut ihan helppo hallittava. – Mitä paremmat kasvut, sitä pitelemättömimmiksi elukat kävivät. Jossain vaiheessa laitumelle ei kukaan muu kuin minä uskaltanut edes mennä. Kyllästyin tähän, ja sen jälkeen keskityttiin kasvattamaan lihamullikoita. Oli tarkoitus siirtyä luomuun, mutta ei löytynyt luomuvasikoita. Pojilla oli heti selvät suunnitelmat, kun he aloittivat, että palataan emolehmiin.
– Tämä aberdeen-angus on helppo ja mukava rotu. Nyt ollaan luomussa pelloista ja eläimistä. Eläimet syövät vaan luomunurmirehua ja joka eläimellä on nimet. Ne pääsevät myös ympäri vuoden vapaasti laitumelle, Ville Palonen kertoo.
– Tavoitteena on, että ensi keväänä emolehmiä on 60, Jesse Palonen lisää. Koko karjan koko on nyt noin 120. Aberdeen-anguksien lisäksi on simmentalia, blondea ja charolaisia sekä näiden sekoituksia.
Emolehmä elää hyvän ja pitkän, jopa lähes 20-vuotisen lehmänelämän vapaasti ja ympärivuotisesti laiduntaen. Laidunkauden ulkopuolella karja syö nurmirehua. Pihatto tarjoaa suojaa talviaikaan. Myös poikimaan tullaan poikimakarsinaan, jossa vasikka viettää emän kanssa muutaman päivän. Sonnivasikat lähtevät välityksen kautta toisille tiloille kasvamaan, ja lehmävasikoista kasvaa uusia emolehmiä.
– Pihatossa käytetään kuivikkeena turvetta, joka silputaan heinän kanssa ja puhalletaan apevaunulla pihattoon. Olemme myös asentaneet lukkoparsia, jotka helpottavat isojen eläinten käsittelyä. Esimerkiksi irronnut korvamerkki on siten helpompi asentaa, Jesse kertoo.
Harri ja Pirjo Palonen eivät jääneet tilalle syytinkiläisiksi, mutta ovat apuna tarvittaessa. Ville ja Jesse laativat viljelysuunnitelman, Harri hoitaa peltolohko- maatalouskirjanpidon. Maatalouden ohjelmakauden vaihdos pistää aina kuviot uusiksi.
– Jos isä ei kirjanpitoa tekisi, niin teettäisimme sen ulkopuolisella, Jesse sanoo.
Varsinkin vanhaisäntä tarjoaa myös neuvoja kysyttäessä.
– Kaikkea sitä rahaa, mikä tulee maataloudesta, ei kannata heti työntää takaisin maatalouteen, vaan käyttää elämiseen, kuten palkansaajatkin tekevät. Investoida toki pitää, mutta vain noin 10-15 prosentilla tuloista. Ei ole oikein, että piha on koneita täynnä ja tuvassa roikkuu 30 vuotta vanhat verhot, Harri Palonen sanoo, ja Pirjo toteaa, että Harri on myös elänyt oppiensa mukaan ja verhoja on uusittu.
Taustalla on tärkeä ajatus, ettei viljelijän omaa jaksamista ja hyvinvointia kannata väheksyä.
Uuraisten maatalous – vahvaa kotieläintuotantoa ja monipuolista viljelyä
Niinimäen tilavierailulla Elsi Kataisen seurana oli monia uuraislaisia viljelijöitä ja moni heistä kehaisi, että Uuraisilla on erityisen pätevä ja mukava maaseutuasiamies, jolta saa aina tarvittaessa apua. Maaseutuasiamies on tässä tapauksessa nainen, Päivi Laasanen ja hän toimii Laukaan yhteistoimintaaluella ja vastaa Uuraisten lisäksi myös osasta Laukaan ja Joutsan tiloja.
Avuliaasti Laasanen myös kokosi faktatietoa uuraislaisesta maataloudesta.
Uuraisilla toimii yhteensä 66 maatilaa, joista merkittävä osa keskittyy nautakarjatalouteen. Uuraisten kahdeksan lypsykarjatilaa ja 12 nautatilaa muodostavat vahvan kotieläintuotannon keskittymän verrattuna naapurikuntiin. Tämä painottaa viljelyn nurmivaltaisuutta, joka tukee karjatalouden tarpeita.
Loput 46 tilaa ovat erilaisia kasvinviljelytiloja ja tiloja joilla on hevosia tai lampaita, sekä yksi alpakkatila. Puutarhatiloja on yksi ja kasvihuonetiloja yksi. Maatilamatkailutiloja on yksi, jolla on myös hevosia ja lampaita.
Kuten muuallakin Keski-Suomessa, metsätalous on tärkeä osa maatilojen toimintaa. Peltopinta-alat ovat suhteellisen pieniä, ja maastonmuodot voivat paikoin vaikeuttaa viljelyä. Tästä huolimatta tilat ovat onnistuneet hyödyntämään maata tehokkaasti ja kestävästi.
Uuraisilla panostetaan myös luomutuotantoon: kahdeksan tilaa toimii luomuna, ja 25 prosentia viljellystä peltopinta-alasta on luomussa, luku on valtakunnallisestikin merkittävä.
Tilat ovat siirtyneet sujuvasti sähköiseen asiointiin, ja digitalisaatio on edennyt hyvin. EU:n alueella käytössä oleva satelliittiseuranta ei ole aiheuttanut merkittäviä ongelmia tai taloudellisia menetyksiä, sillä viljelytoimet ovat pääosin laadukkaita.
Vaikka sähköinen tukihakemus on helppo tehdä, EU:n nykyinen ohjelmakausi on osoittautunut haastavimmaksi koskaan tukiehtojen osalta. Monimutkainen lainsäädäntö ja tukiehtojen hallinta ovat merkittävä rasite viljelijöille, jotka joutuvat käyttämään paljon aikaa ja resursseja hallinnollisiin tehtäviin.
Nuorten viljelijöiden määrän väheneminen ja investointien haasteet ovat koko Suomen maatalouden huolenaiheita. Uuraisilla tilanne näyttää kuitenkin valoisammalta: useita uusia navettarakennuksia on rakennettu viime vuosina, mikä kertoo uskosta kotieläintuotannon jatkumiseen.
– Tulevaisuudessa maataloustukien kohdistaminen elintarvikkeita tuottaville tiloille on entistä tärkeämpää, jotta maatalous pysyy kannattavana ja elinvoimaisena, Päivi Laasanen toteaa.
Hanna Lahtinen
