24.02.2026 | Tilaajille, Uurainen
Sukututkimus on harrastus, johon on helppo hurahtaa. Se on myös harrastus, joka on kokenut melkoisen mullistuksen digitalisoitumisen, DNA‑tutkimuksen ja muun teknisen kehityksen myötä.
Kristiina Hiekkala ja Sari Rimmi ovat uuraislaisia sukututkimuksen harrastajia. Heillä on hiukan erilainen lähestymiskulma asioihin, mutta kummallekin perehtyminen oman suvun aikaisempiin sukupolviin on antanut valtavasti perspektiiviä myös omaan elämään 2020‑luvulla.
– Olin ennen eläkkeelle jäämistä tosi stressaantunut, sukututkimus on tuonut elämääni jonkinlaista rauhaa. On ihanaa uppoutua johonkin näin täysillä, opettajana toiminut Kristiina kertoo. Hän on aina ollut kiinnostunut sukututkimuksesta, mutta vuonna 1997 alkoi oma aktiivisempi harrastus ja nyt se saattaa olla jo jotain enemmän. Viikosta torstaipäivät on pyhitetty kokonaan tutkimukselle.
– Silloin vuonna -97 äidin serkku teki äidin isälinjasta kartoituksen, joka alkoi Riekon talosta Saarijärven Onnenlaaksosta, Kristiina kertoo ja näyttää suurta paperia, jossa sukupolvet seuraavat toisiaan. Hän on vienyt kaikki kartoituksen tiedot käyttämäänsä sukututkimussivustolle Geniin ja sukeltanut vielä huomattavasti syvemmälle ja laajemmalle sukunsa historiaan. Sukupuussa on nyt noin 12 000 henkilöä.
– Olen myös tehnyt DNA‑testin, ja sen mukaan tunnistettuja verisukulaisia on noin 15 000, eli ainakin 3000 vielä puuttuu sukupuusta, hän kertoo.
Kristiina on päässyt muutamassa sukuhaarassa jopa yli ajanlaskun alun. Nämä tiedot ovat kuitenkin varsin epävarmoja. 1500-luvulle asti kuitenkin molemmilla on tietoja.
Geni on digitaalisista tietokannoista Kristiinan ja Sarin mielestä luotettavin.
Aika nopeasti sieltä selviää, että Kristiina ja Sari ovat kolmansia serkkuja kolmen sukupolven takaa. Myös tämän jutun kirjoittaja paljastuu sukulaiseksi.
Saarijärveltä kotoisin olevaa Kristiina Hiekkalaa kiinnostaa historian ajanjaksoista eniten Suomen sodan (1808–1809) aika, joka on koko Suomenkin historiassa erittäin merkittävä, sillä silloin päättyi pitkä Ruotsin kuninkaan palveleminen ja Suomi liitettiin Venäjään. Syntyi Suomen suuriruhtinaskunta ja Suomen kansallinen identiteetti alkoi kehittyä.
Hän on myös löytänyt tutkimuksissaan sotaan osallistuneita.
– Perhossa on Bror Schönemanin hautamuistomerkki, hän on minun isoisoenoni. Schöneman kuoli Kokkonevan taistelussa 1808. Brorin veli, Jyväskylän kaupunginsaarnaaja pastori Gustaf Oskar Schöneman, puolestaan on kirjoittanut Joulupuu on rakennettu -laulun sanat ja suomentanut Jouluyö, juhlayö -sävelmän sanat, Kristiina kertoo. Toki itse Runebergkin on hänen sukulaisensa. Hänen isänsä puolen kantaisä on puolestaan 1700-luvulla elänyt ruotsalainen ruotusotilas Björkqvist, joka asettui Kangashäkkiin.
Hyvin yleistä on, että suvusta löytyy joku, joka on lähtenyt koettamaan onneaan Ameriikan maille noin 100–150 vuotta sitten, ja moni sinne jäikin.
Kristiinan pappa kävi kaksi kertaa töissä Pennsylvanian hiilikaivoksilla.
Jyväskylässä syntyneen, mutta uuraislaiset sukujuuret omaavan Sari Rimmin pappa Ismael Lähteinen lähti isosiskonsa Ainon perään Michiganiin Greenin kylään.
– Hän oli reissulla melkein 20 vuotta maa‑ ja metsätöissä. Palattuaan hän kertoi vain hyvin vähän keveitä tarinoita ajasta Amerikassa. Serkkujen kanssa olemme yrittäneet selvittää, millaista oli siirtolaisen elämä 1900‑luvun alussa, Sari kertoo.
Sarin pappa palasi 1929 ja osti Itäkummun tilan. Hauska sattuma on, että nyt Itäkummussa toimii East Hill Ranch, lännenratsastukseen erikoistunut hevostila.
Sari on koulutukseltaan sosiologi ja se näkyy myös hänen lähestymiskulmassaan. Hän miettii syitä ja seurauksia ja myös piirtää mielellään historian hämärästä esiin nousseita persoonia.
– Ennen oli sukusalaisuuksia, joita varjeltiin viimeiseen saakka. Nykyään erilaiset moraalisäännöt ovat huomattavasti löystyneet. Minäkin suorastaan odotan, että suvusta löytyy jotain solmukohtia, vaikka se sitten olisikin ollut aikoinaan paheksuttavaa, hän sanoo.
Hänelle on tärkeää myös kotiseutu ja paikat.
– Oman sukututkimusharrastuksen ja kotiseututuntemuksen tähtihetkiä oli kadonneen Kylmälän pihapiirin, eli äidin mummolan löytyminen, sen paikallistuminen Uuraisten Kummunkylän ja Pirttimäentien väliseen maastoon. Paikka oli täysin metsittynyt, enää löytyi paikalta vain sammaleen peittämiä rakennuksen peruskivilinjoja ja pari esinettä: pannukoukku, kengänpohja ja vanha iso naula. Pihapiiristä ei ole säilynyt meillä kuvia, niin saattoi nyt edes kuvitella. Ihmisten ja tapahtumien ankkuroiminen todellisiin paikkoihin on minulle merkityksellistä: ollaan sukulaisten kanssa kesähuviksi ajeltukin sukupaikkoja paikallistamassa paitsi Uuraisilla, myös mm. Laukaassa ja Vesangassa, hän kertoo.
Molemmat ovat huomanneet, että kirkon vallasta huolimatta elämä on ollut ennenkin värikästä. Pontikka pisti puukkohippasille, mutta toimi myös kauppatavarana. Elämä saattoi olla taloudellisesti köyhempää, mutta huomattavasti yhteisöllisempää.
– Kun ei ollut muunlaisesta tietoa, niin eri tapahtumat, pääsiäisvalkeat, kyläilykierrokset tai sadonkorjuujuhlat toivat sisältöä elämään. Ajattelen, että elämä on ennenkin ollut ihan mukavaa ja elettiin myös vanhoiksi, vaikka väestön keski‑ikää laskikin runsas lapsikuolleisuus ja epidemiat, Kristiina sanoo.
Sukua voi tutkia loputtomiin, mutta eri aineistojen tarjoama tieto on usein kuitenkin lähinnä vuosilukuja, syntymiä ja kuolemia – joskus sentään rikoksiakin. Paljon jää siksi mielikuvituksen varaan.
– He ovat minun sukulaisiani, saan kuvitella ja kuvittaa heidät sellaisiksi kuin haluan. Jos saan lisää tietoa, niin kuvitelmaa voi muuttaa, Sari sanoo ja näyttää tekemäänsä piirustusta Heta Gabrielintytär Lindistä (s.1817), joka oli todennäköisesti kotoisin Nyrölästä eli Soukkajärveltä.
– Hetan nuoruusvuosissa on arvoituksia. Emme ole serkkujen kanssa saaneet selville minne päin Suomea lähti yksin, nuorena neiti-ihmisenä töihin, ehkä piikomaan. Kunnes sitten muutaman vuoden päästä palasi yksin takaisin kotiseudulle taaperoikäisen tyttärensä kanssa, joka oli yksi esiäideistäni. Maria-tyttären isä tai täsmällinen syntymäaika ei ole tiedossamme. Äiti ja tytär elivät sitten loppuikänsä näillä seuduin, Sari kertoo.
– Minulle tärkeä henkilö on 1800-luvun alussa elänyt esiäiti Anna Susanna Salin Laukaan Hytölästä. Hän lähti saattamaan 4-vuotiasta pikkuveljeään Pietarsaareen lapsettomalle pariskunnalle ottolapseksi ja jäi itse samalle reissulle seuraneidiksi, myöhemmin hän avioitui lukkarin kanssa ja leskeksi jäätyään muutti Saarijärvelle tyttärensä luokse. Hänessä on jotain hyvin kiehtovaa, Kristiina kertoo.
Kristiina Hiekkala ja Sari Rimmi eivät ole ainoita uuraislaisia suku- ja kotiseutututkijoita.
– Olisi mukava jutella muidenkin asiasta kiinnostuneiden kanssa ja perustaa vaikka lukupiiri‑tyyppinen. Saa ottaa yhteyttä, naiset vinkkaavat.
Hanna Lahtinen
24.02.2026 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan Ruuhimäessä asuvasta Mikko Kaurasesta, 80, on moneksi: näyttelijänä yli 50 vuotta, ohjaajana ja käsikirjoittajana yli 25 vuotta, pellenä yli 35 vuotta ja joulupukkina myös yli 35 vuotta.
Kaikki alkoi Tampereen yliopiston ensimmäiseltä näyttelijäkurssilta (Näty). Kauranen valmistui näyttelijäksi 1969.
– 1969 minua pyydettiin Radioteatteriin, mutta koska en viihtynyt vasemmistolaisessa ilmapiiriissä, en saanut rooleja. Siirryin sitten Jurkka-teatteriin, jossa sainkin rooleja. Mokoma anoppi -näytelmä sai kehuja muun muassa Apu-lehdeltä. Näytelmä rankattiin vuoden nauretuimmaksi näytelmäksi. Siinä oli kohtaus, jossa kerroin vitsin. Mitä paremmin se upposi, sitä kovemmin Elvi Saarnio löi minua poskelle. Ne olivat ihan aitoja lyöntejä, Kauranen muistelee.
Jurkan jälkeen Kauranen näytteli Bunkkeri-teatterissa.
– Kalle Holmberg oli ohjaajana. Teatterin tekemiseen osallistui kaikista ammattiteattereista näyttelijöitä. Me teimme silloin kulttuuritekoja emmekä ottaneet palkkaa. Yleisö pääsi sisälle ilmaiseksi. 300 ensimmäistä otettiin ja sitten laitettiin ovet kiinni. Esitettiin Friedrich Schillerin klassikkonäytelmä Rosvot. Sitten sain irtisanomiskirjeen päivättynä syntymäpäivälleni (24.2.), joten lähdin Helsingistä Kouvolaan 1971.
Kouvolassa Kauranen viihtyi kuusi vuotta, kolmen eri johtajan alaisuudessa.
– Ensin oli Martti Kainulainen kaksi vuotta, sitten Helge Herala kaksi vuotta ja lopuksi Mikko Nousiainen. Laulutunteja otin yksityisesti, sekä Oriveden opiston kursseilla kahtena vuonna. Kouvolassa kun oli operetti joka vuosi. Viktoria ja hänen husaarinsa -näytelmässä sain Buffon roolin. Siinä oli kevyttä sanailua mutta laulaa piti osata. Heralan kaudella Tukkijoella oli menestys Kansallisteatterissa, joten Herala otti varman päälle ja mekin esitimme sitä.
Kouvolan jälkeen Kaurasen tie vei Jyväskylään, jossa hän oli kaupunginteatterissa 1977-2012. Noihin vuosiin mahtuu hyviä ja huonoja asioita.
– Tuloroolini oli Seis maailma, tahdon ulos -musikaali. Päärooli oli todella iso, olin koko ajan näyttämöllä. Siinä oli noin 10 lauluakin. 1982 päästiin muuttamaan uuteen teatteritaloon. Irma La Douce -näytelmässä pääosan esittäjä Mauri Nevonmaa loukkasi jalkansa ja minut määrättiin hänen tilalleen. Oli yö ja päivä aikaa harjoitella vuorosanat ja laulut. Monologipätkät opettelin sanasta sanaan, muutoin luotin enemmän improvisaatioon, vastaan kun kysytään -metodilla. Vain kerran katosivat laulun sanat, mutta kapellimestari auttoi asiassa eteenpäin, Kauranen muistelee.
Jyväskylän ajalle sijoittuu myös Kaurasen menestysrooli Viulunsoittaja katolla -musikaalissa pääosan esittäjänä eli Tevjenä. Se juhlisti Kaurasen 40-vuotista taiteilijauraa.
– Sain kuulla, että olin kaikkien aikojen toiseksi paras Tevje Suomessa. Kukaan ei kuitenkaan koskaan kertonut, kuka oli se paras, Kauranen sanoo ja hymyilee.
Niitä ikäviä asioita oli Jyväskylän junaturma 1998, kun teatterin talouspäällikkö Pirkko Pärnänen kuoli turmassa. Mutta tapauksessa oli myös onnea onnettomuudessa.
– Kollegani Harri Laurikan piti tulla samalla junalla Tampereelta, mutta hän myöhästyi junasta. Olen varma, että hän olisi istunut junassa Pärnäsen seurana.
Se, että Kaurasesta tuli joulupukki, on sekin teatterin ansiota mutta hieman oudolla tavalla.
– Minun ja Kurt Nuotion aurat eivät kohdanneet, joten otin virkavapaata 1990-91. Silloin syntyivät Joulupukki ja sirkuspelle Pelle-Akusti.
– Ei siitä pitkä aika ole, kun eräs nainen halusi pellen esiintymään 50-vuotispäivilleen.
Joku voi muistaa Kaurasen myös tv-ohjelmista. Häntä on nähty Kotikadussa kahdessa jaksossa (2007), Kimmossa (2016) ja Dowshiftaajat kakkosessa (2016).
– Kun korona tuli, minulla oli jo toinen jalka ulkona teatterista. Kun korona vei aika tarkkaan mahdollisuudet tehdä näytelmiä, päätin ottaa sen toisenkin jalan ulos, Mikko Kauranen sanoo.
Seppo Pänkäläinen
17.02.2026 | Lue ilmaiseksi, Toivakka
Arjen yläpuolelle runojen siivin
Toivakan Eläkeliiton torstaikerhossa eläydyttiin ystävänpäivätunnelmiin jo pari päivää etuajassa.
Aluksi nautimme kahvit sydänmunkin ja suklaasydämien kera. Pääohjelmana oli näyttelijä-laulaja Jari Pylväisen rakkausaiheinen runo- ja lauluesitys. Ohjelmisto koostui tunnettujen suomalaisten runoilijoiden, mm Anna-Mari Kaskinen, Eeva Kilpi, Eino Leino ja Tommy Taberman, runoista, jotka monin eri tavoin kuvasivat rakkauden kokemuksia.
Ehkä kuulijakunnan keski-ikä vaikutti siihen, että selvästi suosituimmaksi koettiin Eeva Kilven Laulu rakkaudelle: Ja eräänä päivänä me koukistumme toistemme ympärille…
Runojen välissä saimme kuulla aiheeseen liittyviä uusia ja vanhempia lauluja, kaikki kauniisti tulkittuina. Monet toivat mieleen vanhoja Suomi-filmejä, mutta uudempiakin oli runsaasti. Ystävän laulu tietysti ajankohtaisin.
Ohjelmisto oli hyvin taitavasti koostettu ja esitetty ja kohotti mukavasti tavallisen arjen yläpuolelle. Kiitos Jari ja muut vastuuhenkilöt! – LP
kuva Hannu Hyvönen
Pakkanen ei Kankaisten pelejä ja bileitä haitannut
Perjantaina 13.2. Kankaisten kyläkoulun vanhempainyhdistys järjesti kyläkoululla perinteeksi muodostuneen Ystävänpäivän pelit ja bileet – tapahtuman. Keli oli tällä kertaa hyvin viileä, illalla oli jopa -26 astetta pakkasta mutta pakkanen ei tunnelmaa haitannut.
Pelissä lapset ja aikuiset pelasivat vastakkain. Peliin osallistui tällä kertaa seitsemän aikuista ja 18 lasta sekä aikuiset maalivahdit, joten pelaamisen taso oli erittäin kova. Vaikka kunnanjohtajamme Toukokin osallistui peliin, niin päättyi ottelu lasten voittoon 5-1.
Samaan aikaan koulun sisällä ruokalassa oli kioski, jonne kyläkoulun aktiiviset vanhemmat olivat leiponeet erittäin herkullisia leivoksia.
Ruokalan viereisessä luokassa oli pulpetit siirretty syrjään ja värivalot väritti luokan kattoa. Taustalla soi koulun lasten ja nuorten toivebiisejä mahtavasta kajarista. Osa lapsista nautti musiikista kaverin kanssa kuunnellen mutta muutama otti areenan haltuun tanssien.
Tänä vuonna kaukalon jää on ollut erinomaisessa kunnossa, koska Kankaisten kyläseura purki keväällä kaukalon sekä kunnosti pohjan. Syksyllä kaukalo koottin takaisin talkootyönä. Kyläseura sai myös Lions Clubilta lahjoituksen, jonka ansiosta kyläseura hommasi ensimmaisenä hankintanaan uudet peliliivit. Nämä liivit vihittiin käyttöön ottelun alussa.
Anna Kaisa Lehmonen
Tupa täynnä kahvikonsertissa Nisulan kylätalolla
Aurinkoisena pakkassunnuntaina järjestimme kahvikonsertin, jossa esiintyi Nisulasta kotoisin oleva laulaja Niina Järvinen, joka nykyään asustaa Huikossa. Häntä säesti pikavauhtia koottu Toivakan housebändi Veli-Pekka Vihisen johdolla.
Teemana oli Juha Tapion laulut, jotka ovat kulkeneet Niinan ja bändin sydämissä jo pidemmän aikaa. Juha Tapio on esiintynyt Toivakassa vuonna 2005, jolloin Niina sai kipinän Juha Tapion musiikkiin. Housebändin jäsenistä Veli-Pekka ja Isto Liimatainen toimivat silloin Juha Tapion lämppärinä.
Ohjelmisto koostui Juha Tapion gospelajan musiikista ja myöhemmistä erittäin tunnetuista lauluista kuten Sitkeä sydän, Mitä silmät ei nää, Kelpaat kelle vaan ja Sinun vuorosi loistaa, joka suurten taputusten myötä esitettiin encorena.
Niinan mielestä keikka sujui mainiosti ja bändin kanssa oli mahtava esiintyä. Yleisö oli haltioissaan ja toivoi lisää tällaisia tapahtumia.
Kahvikonsertissa tarjottiin kotitekoisia karjalanpiirakoita munavoin kera sekä herkullisia leivoksia kahvin ja Nisula-teen kanssa.
Nisulan kyläseura
17.02.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Teivaalan Tupa on perinteikäs juhlatalo Kyynämöisillä.
Historia ulottuu 1800-luvun alkupuolelle. Räiliön verotalo nro 10:n ensimmäinen isäntä oli Taavetti Esaianpoika, ja hänen tyttärensä Magdalenan ja Sumiaisista haetun vävypojan Lauri Heikinpoika Pietiläisen aikaan koettiin nälkävuodet.
Sittemmin Teivaalassa ei ole nälkää nähty. Talo vaurastui ahkerien isäntien ja emäntien työn tuloksena, ja väkeä asui enimmillään pihapiirissä pitkälti toistakymmentä. Omistajasuvut vaihtuivat, ja nykyinen Piesalan sukukin ehti melkein vaihtaa talon Höytiän taloon 40 luvulla, mutta vaihto peruuntui.
Nykyinen vanhaisäntä Risto Piesala haki aikoinaan pikkukaupungista korkokenkätyttö Marjan emännäksi – ja kätevän emännän saikin. Kun suomalainen maatalous joutui murrokseen, Teivaalasta lähtivät lehmät, vaikka peltoviljelyä on jatkettu. Vuosituhannen vaihteessa syntyi Teivaalan Tupa, pitojen paikka, jossa on nautittu tuhansia lautasia hirvikeittoa ja muita suomalaisia perinneherkkuja.
– Hyvältä tuntuu, että olemme voineet säilyttää vanhaa ja näyttää, että nuoresta väestäkin on tulossa jatkajia työlle. Olemme yksi lenkki sukupolvien ketjussa, totesivat Marja ja Risto Piesala vuonna 2011.
Nyt nuori väki on oikeasti ottanut ohjat käsiinsä ja päättänyt, että he ovat se seuraava lenkki. Tilalla tehtiin äskettäin sukupolvenvaihdos, ja 1800 luvulta peräisin olevaan päärakennukseen muuttivat Ristomatti ja Suvi Piesala sekä heidän kaksi alle kouluikäistä lastaan.
Ristomatti on Piesalan sisarussarjan nuorin, koulutukseltaan kauppatieteiden maisteri, jonka tähänastinen elämä on jakautunut puoliksi lapsuuskodin ja ”maailman” kesken. Pariskunnan häitä tanssittiin Teivaalassa vuonna 2019.
– Yli 10 vuotta on asiaa kypsytelty ja vähän ikään kuin sivulauseessa puhuttu Marjankin kanssa, että joskus. Nyt aika tuntui sopivalta, Ristomatti kertoo.
– Sekin vaikutti muuttopäätökseen, että maaseutu on kuitenkin lapsille paras paikka kasvaa, lisää Suvi, joka hänkin on viettänyt lapsuutensa Uuraisilla.
Molemmilla on yhä myös päivätyö: Ristomatti toimii hankintapäällikkönä Valtralla, ja sairaanhoitaja ja kuntoutuksen ohjaaja Suvi työskentelee sosiaaliasemalla. Yrittäjyys on ainakin toistaiseksi sivutoimista.
Toiminnan ydin on monta kertaa laajennetussa Pitoriihessä, jossa on tilat 100 ruokailijalle ja asianmukainen valmistuskeittiö. Sisustus ei ole minimalistinen, vaan herkullisen runsas ja kekseliäästi vanhaa ja uutta yhdistelevä. Yleisilme on ajaton ja kodikas, ja pakkaspäivänä tunnelmaa sekä lämpöä lisäävät kauniissa kaakeliuunissa ja rouheassa kivitakassa rätisevä tuli.
– Vapaa-ajan ongelmia ei tällä hetkellä ole. Onneksi Marja on vielä paljon apuna, sillä haluamme säilyttää Teivaalan Tuvan hyvän maineen ja vakiintuneen asiakaskunnan. Tavoite on palvella vanhoja asiakkaita entiseen tapaan ja toivottaa uudetkin tervetulleiksi. Vasta myöhemmin on aika miettiä, mihin suuntaan haluamme lähteä kehittämään yritystä, Suvi Piesala kertoo. Vanhassa maatalossa on yhä myös paljon maatalon töitä pelloilla ja metsissä sekä monenlaista kiinteistöjen ylläpitohommaa.
– Ristolla on paljon hiljaista tietoa, jota hän onneksi jakaa ja opastaa meitä talonpidossa.
Eniten Teivaalan Tuvalla järjestetään erilaisia perhejuhlia, syntymäpäiviä ja muistotilaisuuksia sekä hirvipeijaisia. Joulun aikaan on erilaisten yhteisöjen jouluruokailuja ja kesällä monenlaisia kokoontumisia.
– Meiltä toivotaan hyvin perinteisiä ruokia ja aitoja suomalaisia makuja. Moni myös toivoo esimerkiksi muistotilaisuuteen ihan selkeitä ehdotuksia. Asiakkaamme arvostavat laadukasta ja riittävää tarjoilua, ystävällistä, maalaishenkistä palvelua ja juhlajärjestämisen helppoutta, sitä että kaikki sujuu ja itse voi keskittyä aivan muuhun kuin juhlajärjestelyihin, Ristomatti ja Suvi kertovat.
Pitopalvelua tehdään jonkin verran myös muualle, esimerkiksi Uuraisten seurakuntakodille. Keskinäistä työnjakoa ei Ristomatilla ja Suvilla oikeastaan ole, vaan molemmilta sujuvat kaikki hommat. Ristomatti aikoo hyödyntää talouspuolen osaamistaan myös omassa yrityksessä.
Myös Ristomatti ja Suvi puhuvat sukupolvien ketjusta ja toivovat joskus siirtävänsä soppakauhan ja traktorin avaimet eteenpäin. Vaikka maailma muuttuu, oletettavaa on, että yhdessä syöminen ei aivan äkkiä tästä maailmasta lopu.
Hanna Lahtinen
17.02.2026 | Toivakka
Toivakka Ralli ajettiin ystävänpäivänä talvisissa Toivakan maisemissa pirteässä pakkassäässä. Rallin reitti koostui viidestä erikoiskokeesta: EK1 Huikko, EK2 Taulu, EK3 Kankainen, EK4 Ruuhijärvi sekä EK5 Humalajärvi.
Kilpailun voittoon Ford Fiestallaan (N5) ajoi liettualainen Gezevicius Deividas kartanlukijansa Tomas Nenartaviciusin kanssa. Eroa kilpailun toiseksi ajaneisiin, Saku Vierimaahan ja Mika Rajasaloon (Hyundai i20 R5), kertyi noin minuutti. Kolmanneksi ajoi Peetu Patajoki (Opel Astra), kartanlukijanaan Roni Nyholm.
Toivakka Ralli on ennen kaikkea yhteisöllinen tapahtuma, joka vetää paljon vapaaehtoistoimijoita mukaan yhteiseen tekemiseen. Mukana oli tälläkin kertaa lukuisia paikallisia sekä lähikuntien järjestöjä.
Kilpailunjohtaja Sami Heikkilä kommentoi tilannehuoneen tiimellyksen keskeltä:
– Pieni harmi tuli, kun nolla-auto paloi ensimmäisellä erikoiskokeella ja jouduimme kirimään aikataulua sen vuoksi, mutta muuten on mennyt ihan hyvin. Vielä täytyy pysyä tarkkana, koska reitillä on nyt eniten autoja, toteaa Heikkilä ja osoittaa tietokoneen ruudulla näkyvää karttanäkymää.
Toivakan Rivakan makkaranpaistokojullakin kävi vilinä, vaikka itse toivakkalaisia ei kireästä pakkassäästä johtuen aivan edellisvuosien veroisesti näkynytkään.
– Makkaroita varattiin 500, ja melkein kaikki ovat jo menneet, toteaa Kati Markkanen ToiRin kojulta.
– Innostutaan ja tehdään yhdessä – siinä on onnistuneen tapahtuman tärkein resepti. Toivakka Ralli on noussut Suomen suurimmaksi talviralliksi: lähes 200 autokuntaa ja tuhatpäinen yleisö! Harrastukset tuovat sisältöä ja merkitystä ihmisten elämään sekä ihmisiä yhteen. Se luo pohjaa kaikelle yhteiselle tekemiselle, kunnanjohtaja Touko Aalto kiittelee onnistunutta tapahtumaa.
– Kiitos Yellow Racing Teamille, Lions Club Toivakalle ja Luhangalle, Mieskonmäen kyläseuralle, Joutsan seudun autourheilijoille, Airoteamille, Tractor Pulling ry:lle, Toivakan Rivakalle sekä Toivakan kunnalle ja sen useille työntekijöille. Erityiskiitos vielä muutamalle yksittäiselle Toivakan kantavalle voimalle: Kalle Ruokonen, Topi Saarelainen ja Kai Bågman.
Toivakka Rallin katsastuspäällikkö Jari Valkosellakin oli syytä tyytyväisyyteen.
– Autot alkavat meidänkin ralleissamme olla nykyään tosi asiallisia ja turvallisia. Pieniä huomautuksia voi tulla turvavöiden sokista ynnä muusta pienestä, jotka kilpailijat sitten hoitavat ja tulevat näyttämään uudestaan. Ralli on mennyt hyvin, Valkonen toteaa.
Samuli Turunen
Toivakka Ralli – Yleiskilpailu TOP 10
1. Gezevicius Deividas / Nenartavicius Tomas – 25:08,2
2. Vierimaa Saku / Rajasalo Mika – 26:08,9
3. Patajoki Peetu / Nyholm Roni – 26:14,1
4. Iivari Jooa / Määttänen Markus – 26:18,5
5. Hulkkonen Tapani / Jaskari Hannu – 26:55,8
6. Halonen Lauri / Heino Niklas – 27:20,0
7. Koverola Henrik / Minkkinen Tomi – 27:51,1
8. Tukiainen Aleksi / Saukkomaa Jere – 28:22,3
9. Paavilainen Juha / Kanninen Veikko – 28:45,3
10. Huhtala Tommi – 28:51,7
