19.11.2025 | Tilaajille, Uurainen
Yksittäiset ihmiset tietävät, miten heidän maksunsa suuntaan ja toiseen tapahtuvat. Summat ovat yleensä pieniä ja niitä liikutellaan nykyisin yhä enemmän sähköisesti.
Vaan miten on isojen organisaatioiden kohdalla, kun summat voivat olla suuria ja laskun saajia paljon. PaikallisUutiset lähti ottamaan selvää, miten esimerkiksi Uuraisten kunnassa rahaliikenne toimii.
Kuinka monella ihmisellä on oikeus maksaa eli hyväksyä Uuraisten kunnan ostolaskuja ja laskuttaa asiakkailta Uuraisten kunnan palveluja? Vastaukset on kerännyt kunnan talous- ja kehitysjohtaja Miika Lähdeniemi.
– Muutamalla henkilöllä. Jokaisen ostolaskun kohdalla prosessi on sama. Sähköinen tai sähköiseksi muutettu ostolasku otetaan vastaan kunnan ostoreskontraan. Ostolaskun kierrätyksen hoitaa Administer Oy. Ensimmäisessä kierrätyksen vaiheessa ostolasku lähetetään kunnan asiatarkastajalle. Asiatarkastajan tulee tietää, onko laskutettu tavara tai palvelu vastaanotettu ja sopimusten mukainen. Asiatarkastaja voi myös tiliöidä ostolaskun.
– Kierrätyksen toisessa vaiheessa ostolasku hyväksytään. Myös hyväksyjä voi tiliöidä laskun. Ostolaskut maksetaan toimittajille eräpäivänä, kun lasku on asiatarkastettu ja hyväksytty asianmukaisesti. Maksatuksen hoitaa Kuntalaskenta Oy.
– Kuntien laskujen tiliöinti koostuu useasta tekijästä: tilistä, kustannuspaikasta, tunniste-, alv-koodista sekä uusimpana lisänä AURA-käsikirjan mukaisesta palveluluokasta ja sektoritiedosta, joiden perusteella Valtiokonttorin talousraportoinnin vaatimat tilastot muodostuvat kirjanpidon vienneistä.
Millaisista summista Uuraisten kohdalla puhutaan?
– Otetaan muutama esimerkki. Vuonna 2024 käyttötalous oli reilut 18 miljoonaa euroa. Siitä sivistyslautakunnan hallinnoimaa oli reilut 11 miljoonaa ja teknisen lautakunnan reilut viisi miljoonaa. Konsernipalvelut nielivät vajaat kaksi miljoonaa, josta yleishallintoon meni vajaat 860 000 euroa. Sivistyspuolella nuorisotoimintaan meni noin 150 000 euroa ja teknisellä puolella esimerkiksi puistojen ja muiden alueiden ylläpitoon reilut 66 000 euroa.
Suurimmat tulo- ja menoerät viime ajoilta?
– Suurimmat yksittäiset laskut ovat yleensä investointihankkeita koskevia tai suunnitelman mukaisia lainanlyhennyksiä. Kuukausittaisista tuloeristä suurimmat koskevat valtionosuuksia ja verotuloja. Veroissa on kuukausivaihtelua muun muassa sen mukaan, milloin kiinteistöverot ovat laskutettavina.
Mistä tulevat suurimmat tulot ja mitkä ovat suurimpia menoeriä?
– Tulopuolella verotulot, valtionosuudet ja muut toimintatuotot, joihin kuuluvat muun muassa kunnan perimät maksut ja sijoitusten tuotot. Menopuolella suurin erä koskee peruskoulutusta ja varhaiskasvatusta. Käyttötalouden nettomenoista sivistyslautakunnan kautta kulkee 67 prosenttia, teknisen lautakunnan kautta 21 ja konsernihallinnon kautta 12 prosenttia. Bruttomenoissa prosentit ovat 58, 29 ja 13.
Paljonko laskutettavia ja maksajia on kuukaudessa?
– Sekä myynti- että ostolaskuja on karkeasti arvioiden parisataa per kuukausi.
Paljonko rahaa minimissään pitää kunnan tilillä olla?
– Hyvä nyrkkisääntö on, että vähintään kuukausipalkkojen verran olisi hyvä olla puskuria. Meidän tapauksessa siis vähintään 350 000 euroa.
Toimiiko maksuliikenteenne jonkun pankin kautta?
– Kyllä ja hyvän tilitoimistokumppanin talousjärjestelmän kautta. Kun laskut käsitellään, asiatarkastetaan ja hyväksytään rivakasti, ne myös saadaan eräpäivinä maksuun.
Kuinka paljon liikkuu yhä paperilaskuja?
– Uuraisten tapauksessa verkkokauppa, joka löytyy kunnan verkkosivulta, on kaikkiaan vähentänyt suoraa laskutusta selvästi. Jos esimerkiksi haluaa vuokrata Huutoniemen mökin ennen piti tulla virastotalolle tekemään varaus, nyt se onnistuu verkkokaupan kautta.
– Ostolaskuista jo noin 90 prosenttia on verkkolaskuja. Kunnan myyntilaskujen osalta prosentti on selvästi pienempi. Kannustankin jokaista kunnalta laskuja saavaa harkitsemaan, olisiko aika siirtyä paperista e-laskutukseen.
Seppo Pänkäläinen
19.11.2025 | Tilaajille, Toivakka
Supersuosittu Kurkocup rantautui Toivakkaan kun Itä-Päijänteen Rasti sai järjestää VakkaKurkon iltasuunnistustapahtumana Paikkalanvuoren maastoissa viime torstai-iltana. Tapahtumakeskuksena toimii Toivakan Urheilukenttä.
Itä-Päijänteen Rastin Petteri Huikko muisteli elämänsä kulkua. Hän eli ja kasvoi suunnistuksesta kiinnostuneessa perheessä. Näin hän muistelee aikaa, jolloin Kurkocup oli vain hämärä toive kotimaastoissa toteutettavaksi.
– Mennään vuoteen 1990 kun pieni suunnistajan alku avasi silmänsä ja katseli ikkunasta vanhempiensa sylistä kivistä Paikkalanvuoren rinnettä. Ehkei ihan vielä tuolloin ajatus Kurkocupista Paikkalanvuoressa kytenyt mielessä, mutta lähes seuraavat 35 vuotta tästä on hekumoitu.
VakkaKurkon projekti nytkähti liikkeelle joulukuussa 2024 Toivakkatalon neuvotteluhuoneessa, kun siellä karttaprojektista sovittiin toivakkalaiseen rentoon tyyliin.
– Matkan varrella on kriisipalavereita pidetty ratamestarin ja valvojien välillä sen verran paljon, että valvomiseksi on meinannut mennä yötkin.
Ensimmäinen kriisipalaveri pidettiin sen jälkeen, kun ratamestari kävi lampun valossa tsekkailemassa uutta karttaa ja rastipisteitä sekä toteamassa pelkonsa todeksi; kova mukulainen maa-aines ei ole maatunut 15 vuodessa.
Oli siinä Petterin äidilläkin ihmettelemistä miksi aina niin puhelias nuorimies on niin maansa myynyt.
– Lähellä oli, että meillä ei olisi maastoa ja ratamestaria… tai ainakaan ratamestaria. Onneksi muutama Kurkocupin tapahtuma ehti vierähtää tässä välissä ja mieli taas muuttui.
Monien suunnittelujen ja kriisiarviointien jälkeen Kurkocup kuitenkin toteutui 13.11.2025.
Tapahtuma alkoi suunnistajien kokoontumisilla ja suunnistuskorttien aktivoimisella. Korttien ja suunnistajien ylöskirjaamisen suoritti ratamestari sekä tapahtuman johtaja Petteri Huikko. Hänen apunaan mm. osallistumismaksujen vastaanottajana oli Heikki Peltonen ja muita aktiivisia talkoolaisia.
Maastoon startattiin arvokkaasti, minuutin hiljaisen hetken jälkeen. Oli vaikuttava näky, kun 134 suunnistajaa hiljeni kunnioittamaan urheilu- ja suunnistuskaveriaan toivakkalaista Tapani Häkkistä.
Hiljaisen hetken jälkeen suunnistus käynnistyi ja hetkessä Paikkalanvuoren valtasivat eri sarjoissa ja kukin oman sarjansa rataa kiertävien suunnistajien kirkkaat otsalamput.
Lähtöpaikka oli pururadan urheilukentältä katsottuna viimeinen mutka. Siitä suunnistajat ottivat oman karttasuuntansa ja etenivät päästäkseen mahdollisimman joutuisasti urheilukentällä sijaitsevalle maalille.
Monenikäisiä oli tapahtumassa mukana nuorista aina ”pihkaniskoihin” asti.
Kurkocupin nettisivun loppukommentti ja voittajien nimet olivat seuraavat:
VakkaKurkossa oli tarjolla eri vaikeustasoisia ratoja, kuten Kurko, Gubbe ja SuperGubbe. Kurkotar, Nassikat, SuperGubbe ja Helppo Elämä -sarjat. Kurkoissa monien vaiheiden jälkeen tolpan nappasi Vilho Hietala, jota ei pururadan sammutetut valot hetkauttanut lopussa. Gubeissa Vesa Taanila lasketteli maaliin ykkösenä. Liekö sitten pikkukiireellä saapuminen Kurkokeskukseen antanut sopivat adrenaliinit vauhdikkaille kankaille. VakkaKurko-illan Kurkotar oli Selma Mäkäräinen. Vaikka pieniä mutkia Selman matkalle tarttui niin tyyli ”kun pummaat, niin pummaa vauhdilla” oli selkeästi toimiva.
Nassikoissa Helinä Wannas ei häkeltynyt, vaikka ennakkoon ehkä pahimmat kilpakumppanit hakeutuivatkin kohti lakuja turhankin aikaisin, selkeä voitto ja pisteet kotiin.
SuperGubeissa nähtiin ehkä illan aidoin ja levein hymy kun Jyrki Ijäs rullaili maaliin piikissä. Mies ei ollut maalissa uskoa, että voitto napsahti…, mutta tottahan me aina puhumme. Helppo Elämä -sarjassa Viljo Kohvakka nautiskeli reissusta sekä maalin lakuista; ykköstila haltuun selkeällä erolla seuraaviin.
Veikko Ripatti
19.11.2025 | Lue ilmaiseksi, Petäjävesi, Tätä mieltä, Uurainen
Petäjäveden lukio on näytellyt aika isoa osaa perheeni elämässä. Minulla on kaksi sisarta ja olemme kaikki käyneet Petäjäveden lukion. Varsinkin kirvesmiesisälleni oli hyvin tärkeää, että lapset kouluttautuvat, koska hänellä itsellään ei ollut siihen mahdollisuutta. Petäjävesi oli luonteva suunta Höytiän kylältä. Nyt vuosikymmenten jälkeen koulu on taas tullut tutuksi, kun oma nuorimmaiseni aloitti sen tänä syksynä.
Vanhin siskoni Eija Lahtinen aloitti lukion Petäjävedellä 60-luvun lopulla, kun koulu oli vielä varsin nuori.
– Erittäin hyvät muistot on koulusta jäänyt ja aina kun luokkakavereita vaikka kaupan hyllyn välissä tapaa, niin lämmöllä koulua muistellaan. Rehtorina toimi Lauri Natri, hän oli ketterä liikkeissään, helposti punastuva ja nosti aina etusormen ylös, kun halusi jotakin oikein korostaa. Uskonnonopettajana oli legendaarinen Veikko Turunen, mittava persoona, vaikka olikin lyhyt. Erityisellä lämmöllä muistan Anneli Vähäpassia, aivan upea äidinkielen opettaja, Eija kertoo.
Petäjäveden lukiolla oli jo tuolloin tarjota jotain spesiaalia, nimittäin latina.
– Latinaa opetti hento ja pieni opettaja Myllys. Latinan opiskelusta on ollut valtavasti hyötyä monessa asiassa ja vieläkin joskus yöllä muistelen latinan lauseita.
Kulkuyhteydet eivät tuolloin olleet niin hyvät kuin nykyään, vaan oli tapana hankkia kortteeri kylältä. Eijalle se löytyi aivan paraatipaikalta, Toini-tädin paperikaupan – nykyisen taidetila Toinilan – takahuoneesta.
– Se oli mukava pieni huone, jota pönttöuuni lämmitti ja jossa pankinjohtaja Tauno Lailio kävi paistamassa kalastamiann kaloja. Myöhemmin asuin myös hetken aikaa Saharisen talossa.
Muutamaan vuotta myöhemmin koulun aloittanut Riitta Kovanen (Lahtinen) asui Lyyli Valkeajärven keltaisessa talossa Multiantien varressa, kuten myös minä ja Sarisen Elina (Veijonen) 80-luvulla. Lyyli oli kerrassaan mainio vuokraemäntä.
– Nukuin ensimmäisen vuoden Lyylin kanssa samassa huoneessa ja illalla jopa jumpattiin yhdessä ennen nukkumaan menoa, Riitta muistaa.
Opettajista Riitan mieleen ovat jääneet erityisesti kielten opettajat, Pirkko Lemmetty, Raili Patrikainen ja Anja Forsberg.
– Parasta koulussa kuitenkin oli ja on, hyvä ystävä Riitta Vänskä (Tomperi). Välissä oli kymmeniä vuosia, jolloin emme oikein edes tienneet missä toinen menee, mutta nyt seitsemänkymppisinä olemme löytäneet ystävyytemme uudelleen ja olemme yhteyksissä viikoittain, Riitta päättää.
Kun itse kävin lukiota 80-luvulla, oli ehkä aavistuksen noloa lähteä Petäjävedelle. Siistimmät tyypit ja parempi väki meni Lyseoon. Koin kuitenkin, että minulle pieni lukio oli oikein passeli. Luokallani oli pari lahjakasta kirjoittajaa Satu Kakkori ja Mikko Hannula, joista jo tuolloin arvasi, että heistä tulee toimittajia. Itse eksyin näihin hommiin vasta ammatinvaihtajana.
Nyt vuonna 2025 Petäjäveden lukio ei ole ensinkään nolo, vaan monelle uuraislaiselle ykkösvaihtoehto myös monien etujensa vuoksi. Juuri nyt tyttäreni Nelli Lehtonen tekee äidinkielen tehtävää koulusta saamallaan tietokoneella ja miettii, joko ensi keväänä uskaltaisia aloittaa ajo-opetuksen.
Kuva: Vuonna -85 vietimme vanhojenpäivää, joka ei ollut silloin nykyisen kaltainen puku- ja tanssijuhla, vaan ylle kaivettiin jotain aidosti vanhaa. Etualalla patsastelevat Uuraisten tytöt Elina Saarinen (Veijonen) ja Hanna Lahtinen, taustalta voi bongata tulevan professorin Marja Tiirolan (Kauppi) ja puolustusvoimissa uran luoneen Timo Kytölehdon.
Hanna Lahtinen
11.11.2025 | Tilaajille, Toivakka
Hirvenmetsästysaika on parhaillaan käynnissä, ja hirvet saavat kyytiä koirien siivittämänä. Toivakan kunnan alueella toimii kuusi metsästysseuraa: Huhtapuron Erä ry, Huikon Eräpeikot ry, Jyväskylän Metsästyksenhoitoyhdistys ry, Nisulan Metsästysseura ry, Ruuhi-Lapin Erämiehet ry sekä Toivakan Metsä- ja Kalamiehet ry.
Vuonna 1963 perustetussa metsästysseurassa, Huikon Eräpeikot ry:ssä, on tällä hetkellä yhteensä 65 jäsentä. Jäsenistä neljä on seuran perustajajäseniä ja samalla kunniajäseniä. Seurassa on myös kolme nuorisojäsentä. Nuorisojäsenistä yksi osallistuu jahtiin ampujana, ja kaksi nuorta on mukana koiranohjaajien apuna sekä osallistuu innokkaasti seuran toimintaan.
Tämän vuoden hirvijahtiin osallistuu seitsemäntoista seuran jäsentä, joista kaksi on naisjäseniä. Eräpeikkojen hirviporukan ikäjakauma on hyvä: alle 40-vuotiaita on kolme, 40–60-vuotiaita yksitoista ja yli 70-vuotiaita kolme. Seuran jäsenrakennetta tukee tulevaisuutta ajatellen se, että osa porukasta tuo mukanaan kouluikäisiä lapsia ja lapsenlapsia tutustumaan jahtiin. Tämä koetaan seurassa tärkeäksi.
– Eräpeikkojen alueella on hyvä hirvikanta. Siitä olemme saaneet vahvistuksen kesäaikaisista riistakamerahavainnoista ja myös meneillään olevan metsästyksen aikana. Meidän hirvilupamme tälle syksylle ovat kuusi aikuista ja kuusi vasaa. Tämän lupamäärän tarkoitus on pienentää alueemme hirvikantaa edellisistä vuosista. Saalismäärän toteutuessa alueellinen tavoitteemme asettuu hirvikannan toivotulle tasolle, noin kolme hirveä tuhatta hehtaaria kohden, kertoo seuran sihteeri Ismo Paukku.
Hirven vasojen osuus metsästettävästä hirvikannasta on pysynyt Huikon alueella hyvänä. Vasatuotto on ollut hyvä, eikä pedot ole vaikuttaneet alueen vasojen määrään.
– Tämän vuoden hirvijahti on sujunut mallikkaasti. Siitä kiitos kuuluu erityisesti kolmelle hirvikoirallemme. Ne ovat onnistuneet hyvin löytämään hirviä, ja hyvällä tuurilla hirvet ovat myös tulleet metsästäjien ulottuville.
Kolmen viikonlopun jahdissa Huikon Eräpeikot ovat saaneet saaliiksi viisi aikuista hirveä, joista kolme urosta ja kaksi naarasta. Lisäksi vasoja on saatu viisi.
Veikko Ripatti
11.11.2025 | Tilaajille, Uurainen
Kukkapalvelu Calla vietti viime lauantaina 10-vuotisjuhliaan. Marika Kari aloitti kukkakaupan pidon Tikkakoskella ja ehti toimia siellä useammassa toimipisteessä. Asiakkaita riitti, vaikka kukkakauppiaan elämä ei markettien puristuksissa ole helppoa.
Kun elämä toi rinnalle Janne Karin ja muuton Kyynämöisille, oli aika luopua kivijalkaliikkeestä Tikkakoskella ja siirtyä monimuotoisempaan yrittäjyyteen ja toimimaan pääasiallisesti tilaustyökukkakauppana. Kotona on konttiin rakennettu viihtyisä toimipiste, mutta sesonkiluonteisesti hän pitää myös pop up -myymälää Uuraisilla. Seuraavan kerran se avautuu joulukuun alussa osoitteessa Virastotie 2, talon kunnanviraston puoleisessa päässä, toimintakeskuksen vieressä.
Kukkapalvelu Calla palvelee myös kaikissa hautajaisiin liittyvissä asioissa yhteistyössä äänekoskelaisen hautaustoimisto Pajunkukan kanssa. Hautajaisjärjestelyt voidaan sopia esimerkiksi kotikäynnillä. Calla on myös verkkokauppa eKukan toimipiste, joten kukkasten välittäminen perille onnistuu vaikka toiselta puolelta Suomea.
– Tämä nykyinen kuvio tuntuu oikein hyvältä ja antaa joustoa arkeen. Osaan arvostaa elämää kun asiat on hyvin, Marika Kari sanoo.
Callaa juhlittiin kylätalo Kynkkälässä, joka on viihtyisä, kodikas, käytännöllinen ja hyvin ylläpidetty Kyynämöisten kyläyhdistyksen juhlatila. Juhlan herkut valmisti M&M Catering. – HL
