03.04.2026 | Kiinnitetty, Toivakka
Arja Koriseva saattaa olla tunnetuin toivakkalaisääni mutta paljoa hänestä ei jää Milla Mattila (o.s. Kähkönen), jolla on takanaan mahtava radioura. Ja ovathan Koriseva ja Mattila aikoinaan tehneet myös yhteistyötä, kun Mattila oli Korisevan assistentti yli 10 vuotta.
Tapa, jolla Mattilasta tuli toimittaja ja juontaja, on mielenkiintoinen. Hän näki laukaalaisen Anna-Kaisa Hermusen tv-lähetyksessä ja ajatteli, että tuohan olisi cool ammatti. Niinpä Mattila kirjoitti Hermuselle, että miten noihin hommiin pääsee. Pian soikin lankapuhelin Toivakan Viisarimäellä, kun Hermunen otti asiakseen auttaa nuorta naista uravalinnassa. Asiaa saattoi auttaa se, että Mattilan äiti tunsi Hermusen siskon.
Siitä se sitten lähti pääosin radio- ja tv-hommia tehden. Ura kuitenkin alkoi lehdessä, joka oli PaikallisUutisten edeltäjä, Jyväskylän Ympäristö- ja maakuntalehti päätoimittajana Jali Tuhkunen.
– Kysyin Tuhkuselta, sopiiko tehdä hänelle juttuja Toivakasta. 1,5 vuotta sitä sitten tein pian päätoimisena toimittajana koko lehden kattavalta alueelta.
Sen jälkeen Mattila lähti opiskelemaan tiedotusoppia Alkio-opistoon Korpilahdelle ja sen myötä avautui työpaikka Radio Jyväskylässä. Mattila sanookin, että viisi vuotta Radio Jyväskylässä oli hänen yliopistonsa toimittajan ja juontajan töihin. Päätoimittaja Arvo Vuorela antoi vastuuta ja mahdollisuuksia tehdä monipuolisesti töitä, toimittaen, juontaen ja tuottaen.
Tämän jälkeen oli Helsingin vuoro, jonne Mattila muutti 2004 silloisen rakkauden perässä. Siellä Mattila on tehnyt uraa Sävelradiossa, Radio Aallolla, Radio Novassa, Groove FM:ssä, Radio Suomipopissa ja nyt Aito Iskelmällä. Koska Mattila rakastaa musiikkia, hänen ohjelmissaan sitä on aina soitettu paljon puheen kustannuksella.
– Koen, että nykyinen työpaikkani Aito Iskelmä tekee tärkeää työtä kotimainen iskelmän eteen. Se on musiikkia, juka on suomalaisten dna:ssa. Genrestä löytyy paljon artisteja, joiden ura on yli 50 vuotta pitkä. Lisäksi meillä on ilo olla edistämässä uusien iskelmäartistien uraa, Mattila sanoo.
Ja se on nimenomaan radio, joka sinua kiehtoo?
– Kyllä. Radiossa on jotain mystistä. Olen onnellinen, että olen saanut tehdä näitä hommia yli 30 vuotta. Ihmisten tarinat saavat minut innostumaan työstäni yhä uudestaan, viimeisen 15 vuoden aikana myös television puolella, Mattila, 52, sanoo.
Mattila käsikirjoittaa tv-ohjelmia, kuten viime vuosina esimerkiksi Maajussille morsian -, Diili-, Yökylässä Maria Veitola -ja The Voice of Finland -ohjelmia.
Mattila ei ole syntynyt Toivakassa vaan Rovaniemellä. Toivakkaan perhe muutti, kun Mattila oli vuoden ikäinen. Isä Yrjö Kähkönen oli pohjoisesta, äiti Aili puolestaan toivakkalainen. Ja toivakkalaiseksi Mattila itsensä tuntee. Ala-asteen hän kävi Viisarimäellä, yläasteen keskustassa.
– Toivakka on loistavalla paikalla ja on todella vireä kunta. Kunnanjohtaja Touko Aalto on tehnyt hyvää työtä. Kunnassa on kaikki palvelut, joten ei ihme, jos asukasmäärä on kasvussa.
Mattila toivookin entiselle kotikunnalleen elinvoimaisuutta ja sinnikkyyttä kehittyä edelleen.
– Systemaattinen markkinointi lisää kunnan vetovoimaa varsinkin lapsiperheiden keskuudessa. Luonto, turvallisuus, peruspalvelut sekä vain reilun 20 minuutin matka Jyväskylään korjattua nelostietä myöten ovat tekijöitä, joilla Toivakka kasvattaa asukaslukuaan tulevaisuudessa.
Mitä lapsena harrastit?
– Kävelin paljon metsässä. Harrastan kävelyä edelleen. Kun syrjäkylällä asuttiin, niin paljon tuli myös pyöräiltyä. 4H-kerhossa toimin ja partiossakin olin. Urheilu ei minulle oikein maistunut, mieluummin kirjoitin, piirsin ja kerroin mielikuvitustarinoita ystäville.
– Kavereita oli paljon, vaikka siihen aikaan niin sanottujen syrjäkylien lapset jäivätkin kirkonkyläläisten ulkopuolelle. Se, että et asunut kirkonkylällä oli myös kiusaamisen aihe, mutta se vaan kasvatti luonnetta.
Huikosta kotoisin oleva Maija Torppa ja Kankaisilta kotoisin oleva Taru Viinikainen ovat säilyneet hyvinä ystävinä. Maija asuu nykyisin Helsingissä, Taru Ruotsissa, mutta meitä yhdistää aina sama kotikylä ja sen kokemukset.
Toivakan Viisarimäessä edelleen asuva Sami Puikkonen on tänäkin päivänä hyvä ystäväni. Ollaan Samin kanssa tunnettu liki 50 vuotta. Yhdessä on leikitty, katsottu Rosvo Rudolfia telkkarista ja käyty aikoinaan kerran kesässä Särkänniemessä.
Ja pitääkö tieto paikkansa, että äitisi on ollut mallina Pellervo Lukumiehelle, kun tämä maalasi Toivakan kirkon kuuluisat maalaukset?
– Ihan varmaksihan sitä ei voi tietää, mutta taiteilija Lukumies kertoi aina kirkossa vierailleille turistiryhmille, että hänen naapurissa asunut nainen (Aili Kähkönen) antoi hänelle inspiraatiota 1970-luvun tyylidaamiin, joka siis kirkon katosta tänäkin päivän löytyy Kati Josefiina -nimisenä enkelinä, Milla Mattila sanoo ja antaa yhden vinkin kirkkoväelle.
– Vierailijat tunnistaa siitä, että he tuijottavat kirkon kattoa, kun taas paikalliset ovat jo maalauksiin tottuneet.
Seppo Pänkäläinen
03.04.2026 | Korpilahti, Petäjävesi, Toivakka, Uurainen
Korpilahti
Korpilahden kirkon Tulkaa minun tyköni kaikki -alttaritaulun maalasi Wilho Sjöström (1873–1944) vuonna 1904. Alttaritaulu tuli alkuperäisen Carl Fredrik Blomin maalaaman Getsemane-alttaritaulun tilalle.
Sjöström saapui Korpilahdelle palattuaan takaisin Suomeen Italiasta, missä hän oli opettelemassa freskotekniikkaa. Korpilahdella ollessaan Sjöström oli pastori Frans Cawénin vieraana Mutasen pappilassa, missä hän opetti tämän Alvar-pojalle maalaamista. Mutasella ollessaan Sjöström sai tilauksen alttaritaulusta. Rahan kerääminen alttaritauluun aloitettiin jo vuonna 1901, ja sitä varten perustettiin ompeluseura. Ompeluseura järjesti useammat myyjäiset varojen keräämiseksi. Myyjäisten lisäksi järjestettiin iltamia ja huutokauppoja. Vuonna 1905 rahaa oli kerätty noin 1500 markkaa, jolla alttaritaulu maksettiin.
Sjöströmin teokseen vaikutti tanskalaisen Bertel Thorvaldsenin (1768 tai 1770–1844) marmorinen Kristus -veistos (1821), jonka Thorvaldsen oli tehnyt Kööpenhaminan Marian kirkkoon. Veistos onkin jättänyt jälkensä moneen Tulkaa minun tyköni -aiheisiin alttaritauluihin, joissa on pelkästään kuvattu Jeesusta. Veistoksesta on 1800-luvun alkupuolelta useita kopioita eri kokoon ja materiaaleihin tehtyinä. Myös Cawénilla oli kyseisestä veistoksesta kopio, jonka taiteilija Sjöström maalasi alttaritauluun. Lisäksi Sjöströmin matka Italiaan vaikutti lopputulokseen, minkä voi nähdä teoksen taustassa, jossa on kuvattu öinen Anticolo Corradon kylä Italiasta, missä taiteilija oli käynyt aikaisemmin.
Toivakka
Johan Erik Lindh (1793–1865) maalasi Toivakan kirkon alttaritaulun Ristiinnaulittu vuonna 1820. Alkuperäisesti teos oli maalattu vuonna 1775 Jaakko Jaakonpoika Leppäsen rakentamaan Jyväskylän kappelikirkkoon. Teos maalattiin kirkossa jo olleiden kahden taulun keskelle, joiden aiheet olivat Getsemane ja Pako Egyptistä.
Kappelikirkko sijaitsi tämänhetkisessä Cygnauksenpuistossa. Kappelikirkko purettiin vuonna 1888 Taulumäen kirkon valmistuttua. Vuonna 1896 Jyväskylän maaseurakunta lahjoitti alttaritaulun Toivakan kappeliseurakunnalle. Taulu on kuitenkin palautunut takaisin Jyväskylän seurakunnan omaisuudeksi vuoden 2025 seurakuntaliitoksen takia. 1970-luvulla alttaritaulu restauroitiin, ja sen piti mennä kirkon kattomaalausten uusijalle Pellervo Lukumiehelle. Näin ei kuitenkaan päässyt käymään, koska restaurointi siirtyi Museovirastolle.
Lindh on Ruotsissa syntynyt sotilaan poikana. Hän opiskeli Pehr Emanuel Limnellin opissa koristemaalariksi sekä aloitti Tukholman taideakatemiassa 1812. Hän muutti myöhemmin Ruotsista Suomeen, missä hän teki uransa. Maaliskuussa 1821 Vaasan maistraatti hyväksyi Lindhin Kokkolan kaupunginkirkon alttaritaulun mestarinäytteeksi. Lindh toimi Kokkolassa koristemaalarina, mistä hän myöhemmin muutti Turun kautta Helsinkiin, jossa hän kuoli 72-vuotiaana. Uransa aikana hänestä tuli arvostettu muotokuvamaalari.
Uurainen
Uuraisten vanha kirkko rakennettiin vuonna 1804 Saarijärven rukoushuonekuntaan Kuukkajärvelle. Uuraisten vanha kirkko oli maalaamaton sekä sisältä että ulkoa. Vuonna 1850 kirkon yleisilmettä alettiin kohentaa teettämällä saarnatuoliin kaikukatos, ja sille perusteluksi annettiin kirkon koristelemattomuus.
Samoihin aikoihin Carl Fredrik Blom (1791–1855) tarjosi Ristiinnaulittu (1850) teoksensa kirkon alttaritauluksi. Uuraisten kirkko purettiin ja rakennettiin uudelleen vuosien 1904–1905 aikana. Työtä valvoi arkkitehti Yrjö Blomstedt. Alttaritaulun ympärille maalattiin kangasdraperia, joka peitettiin laudoituksella. Blomin tekemä maalaus rullattiin ja tallennettiin. Sen tilalle tuli vuonna 1905 tuntemattoman tekijän Risti kalliolohkareitten keskellä. Alttaritaulu vaihtui vielä vuonna 1926 Nanni Strengin kopioksi B.A. Godenhjelmin kirkastusaiheisesta alttaritaulusta (1848), joka on Jämsän kirkossa.
Petäjävesi
Petäjäveden kirkon Ylösnoussut Jeesus siunaamassa lapsia alttaritaulun maalasi Frans Hautala (1875–1952) vuonna 1928. Hautala on syntyjään Töysästä, mutta asui pääsääntöisesti Vaasassa.
Petäjäveden kirkko valmistui 1879. Kirkosta puuttui alttaritaulu, minkä takia kirkkoherra Nathanael Borgin vaimo Elli Borg lahjoitti sen tilalle Kristus -patsaan vuonna 1921. Vuonna 1928 Petäjäveden seurakunta täytti 200 vuotta ja tämän kunniaksi Hautalalta tilattiin alttaritaulu.
Siiri Nurminen
Lähteet:
Elmgren-Heinonen, Tuomi. Wilho Sjöström: Muistikuvia Taipaleen Varrelta. s.49-54. Porvoo: WSOY, 1943.
Hanka, Heikki, ja Jyväskylän yliopisto. Humanistinen tiedekunta. Kirkkomaalauksen Traditio Ja Muutos 1720-1880: Carl Fredrik Blom Murrosajan Maalarina. s. 310-315. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 1997.
Lahtinen, Hanna. “Niin Monet Kädet Taitavat Ovat Herran Huonetta Rakentaneet.” Paikallisuutiset.fi, 25.6.2024. https://www.paikallisuutiset.fi/niin-monet-kadet-taitavat-ovat-herran-huonetta-rakentaneet/.
Mikola, Jorma. Alttarilta Alttarille: Alttaritaulumaalaus Suomessa Autonomia-ajan Loppupuolella. s. 23-26 ja s. 35-37. 2015.
Sjöström, Wilho, Ulla Huhtamäki, Taina Lammassaari, Heikki Hanka, Margaretha Sippel, Michael Wynne-Ellis, ja Hämeenlinnan taidemuseo. Wilho Sjöström 1873-1944: Hämeenlinnan Taidemuseo 8.6.-2.9.1990, Kuopion Taidemuseo 7.9.-30.9.1990, Oulun Taidemuseo 12.10.1990-18.11.1990, Alvar Aalto -museo, Jyväskylä 29.11.-30.12.1990, Mikkelin Taidemuseo 11.1.-9.2.1991. s.37-38. [Hämeenlinna]: [Hämeenlinnan taidemuseo], 1990.
Uusi Suometar, 23.10.1901, nro 247, s.4. https://digi.kansalliskirjasto.fi/sanomalehti/binding/798241?page=4, Kansalliskirjaston digitaaliset aineistot, Viitattu: 26.03.2026.
Vartiainen, Juha. Suuri Alttaritaulukirja. s.104-105 ja 247-248 Helsinki: Readme.fi, 2012.
02.04.2026 | Kiinnitetty, Uurainen
Takanen on Uuraisilla tuttu sukunimi. Tilanpitoa on jatkunut jo viisi sukupolvea. Uusimman sukupolven Perttu Takanen, 31, jakaa vielä joitain asioita vanhempiensa kanssa kahdella tilalla mutta tarkoitus on, että Perttu ottaa jatkossa tilat hoitoonsa.
Mutta tällä hetkellä Uuraisilla ei puhuta sukupolvenvaihdoksesta vaan siitä, että Perttu Takanen etsii itselleen emäntää tiluksille Maajussille morsian -tv-ohjelman kautta. Ohjelmasta ensimmäinen jakso on jo tullut ulos, nyt maajussit odottavat esittelykierroksen jälkeen kirjeitä morsianehdokkailta. Kun ohjelman maajussit ovat valinneet viisi morsianehdokasta, alkaa emäntien kohdalla pudotuspeli, niin, että lopulta kullakin maajussilla pitäisi olla kainalossa se kaikkein rakkain. Minkä jälkeen jäljelle jää vain yksi kysymys: kelpaako morsian ihan vaimoksi asti maatilalle.
Kun kyseessä on osin käsikirjoitettu tosi-tv-ohjelma, mitä vain voi sattua ja tapahtua. Paikallisuutisten haastattelussa Perttu Takanen kuitenkin vakuuttaa, että etsii ihan aidosti itselleen vaimoa, jonka voisi taluttaa alttarille ja jonka kanssa perustaa perhe.
– Kunhan kemiat vain kohtaisivat. Naisen luonne sen ratkaisee. Naisella pitää olla itseluottamusta, saa olla voimakastahtoinen, päättäväinen ja saa käyttää ääntä. Mutta hyvät käytöstavat pitää olla. Maatilan töihin pitää osallistua, sillä minä en täältä pois muuta, Takanen määrittelee.
Iältään morsiamen pitäisi kuulemma olla 25-35. Ulkomuodolla ei ole väliä.
Ja millaisen isännän morsian saa?
– Olen hyväkäytöksinen, vanhasieluinen, iätön ja huumorintajuinen. Osaan nauraa itselleni ja olen yllytyshullu.
Mikään peräkammarin poika Perttu Takanen ei ole. Hänellä on takanaan seurustelusuhteita, ja morsianta on etsitty Tinderistäkin. Nyt tuon aika on ohi.
Entä, jospa tv-ohjelman päättymistä odotellessa käykin flaksi ohjelman ulkopuolella? Takanen menee miettiväksi ja vastaa sitten: – Kyllä minä olen sitoutunut tähän tuotantoon.
Sen Perttu Takanen on päättänyt, että morsiamen on löydyttävä jostakin muualta kuin Uuraisilta tai lähiseuduilta.
Takasen tila on sekä maitotila että lihaa ja maitohiehoja tuottava. Kysymys maatalousyrittämisen tuottavuudesta saa Takasen mietteliääksi. Toimittaja taas miettii sitä, että miten aamu-uninen mies pystyy tilaa hoitamaan ongelmitta, kun aamulypsylle pitää herätä kukonlaulun aikaan…
Takanen harrastaa kalastusta, metsästystä ja vaellusretkiä. Jos tuleva morsian näitä harrastaa, niin hyvä, mutta emännällä saa kuulemma olla omatkin harrastukset.
Takanen on opiskellut maatalousyrittäjäksi Saarijärven Tarvaalassa. Tuohon aikaa liittyy muuan Krista, joka ilmoitti Takasen Maajussille morsian -ohjelmaan. Kun kosto on suloinen, niin mihin tosi-tv-ohjelmaa voisit puolestasi ilmoittaa Kristan?
– Selviytyjiin, siellä hän saisi paljon aikaiseksi.
Seppo Pänkäläinen
01.04.2026 | Kiinnitetty, Toivakka
Toivakan Martat täyttää tänä vuonna 100 vuotta. Tarkka päivämäärä on 11.5. Oikeastaan yhdistyksen virallinen nimi on Toivakan kirkonkylän Martat ry, mutta kirkonkylää on tietoisesti haluttu arkikäytössä nimestä häivyttää, sillä nykyään kyse on koko kunnan kattavasta yhdistyksestä. Kauan sitten myös Nisulassa ja Peiponsalmella oli omat yhdistyksensä.
– Meidän jäsenmäärä on tällä hetkellä 27. Se on ollut suurin piirtein sama niin kauan kuin minä olen mukana ollut, kertoo puheenjohtaja Sirpa Vihavainen. Hän on martta jo toisessa polvessa; myös äiti Vieno oli mukana toiminnassa.
Sirpa tuli mukaan toimintaan aikaisempien toimijoiden houkuttelemana. Irmeli Edelmannin mukaan toivat käsityöt.
– Uutena toivakkalaisena tulin aikoinaan vähän arkana mukaan käsityöryhmään, ja yhtäkkiä huomasin olevani hallituksessa ja sihteeri.
Käsitöitä on tehty paitsi omaksi iloksi myös moneen eri hyväntekeväisyystarkoitukseen. On neulottu sukkia vauvoille, lohtuhuiveja läheisensä menettäneille ja lämmittäviä villasukkia Ukrainaan. Sukkia on kertynyt jopa 70 paria vuosittain.
Irma Hiekkasen tie marttoihin on myös melko tyypillinen. – Kun lapset kasvoivat isoiksi eikä MLL tuntunut enää niin omalta järjestöltä, siirryin maksamaan marttojen jäsenmaksua. Vasta eläkeläisenä oli aikaa alkaa toimimaan aktiivisemmin.
Raili Nuottanen tuli mukaan marttoihin pihan puolelta. – Olin jo töissä ollessani mukana, ja sitten eläkkeelle jäätyä puutarhainnostus otti vallan, ja martoissa oli samanhenkistä väkeä.
Yksi marttojen viime vuosien suosituimpia tapahtumia ovat olleet puutarhakävelyt, taimivaihdot, omenapuiden leikkauskurssit ja kranssiaskartelut.
Maritta Korhonen on aktiivinen puutarhaharrastaja, mutta myös ruokamartta.
– Minulla oli hyvä ystävä, joka toimi Jyväskylän Marttalassa ruuan parissa, ja itsekin tein ammatikseni ruokaa. Oli luontevaa alkaa sitten eläkkeellä tekemään ja myös opastamaan ruoka-asioissa martoissa.
Muut martat kiittelevät Marittan ammattitaitoa. Sirpan ja Marittan johdolla on järjestetty monenlaista kurssia ja myös Toivakan seurakunnan senioripäivän ruokailut monen vuoden ajan.
– Se oli mukavaa, mutta aika sitovaa laittaa joka toinen viikko ruokaa lähes 50 ihmiselle. Sirpa ja Maritta laativat ruokalistat, ja me muut autoimme kykyjemme mukaan. Pikkuhiljaa jokaiselle löytyi sopivin rooli, Irmeli sanoo.
– Yhdessä syömisen merkitys on kyllä valtavan tärkeää, kun samalla saa vaihtaa kuulumisia. Oli myös mielenkiintoista oppia, miten isommalle porukalle laitetaan ruokaa, kun itse on aina kokannut vain omalle perheelle, Irma lisää.
Vuosien varrella on myös tehty isoja kahvituksia esimerkiksi kunnan ja seurakunnan tilaisuuksiin tai isoille syntymäpäiville. Vuonna 2017 oli Keski-Suomen kulttuurirahaston palkintojenjakotilaisuus, jossa oli 140 osallistujaa. Myös kesän Kamarimusiikkifestivaaleilla on nautittu marttakahveista.
Omaakin ammattitaitoa on lisätty erilaisilla kakku- ja voileipäkakkukursseilla, ja koululla on pidetty Pikkukokki-kurssia. Sienikurssia pidettiin ukrainalaisille, ja varautumistakin on harjoiteltu. Siivousilta nautti erityisen suurta suosiota. Myös kesätyöntekijöitä on joskus palkattu, mutta se todettiin melko työllistäväksi myös työnantajalle.
Toivakan Martat osallistuivat myös kymmenisen vuotta sitten Kohtaamisia ikäihmisten virkistykseksi ja iloksi -hankkeeseen, jonka puitteissa vierailtiin myös pikkulapsiperheissä. Martat, kuten Irja Lamberg ja Sirkka Pynnönen, vierailivat kodeissa antamassa käytännön apua ja keskustelemassa. Tarve tämän kaltaiseen toimintaan ei ainakaan ole vähentynyt. Myös päiväkeskuksen kanssa tehdään yhteistoimintaa. Lisäksi yhdistys on antanut vuosittain kaksi stipendiä Toivakan ahkerille koululaisille.
Marttailua ovat myös erilaiset retket teatteriin, museoihin tai muihin jännittäviin paikkoihin. Vapun tienoilla marttateltta pystytetään jälleen Perälän pihaan ja myyntitiskille katetaan munkit ja simat.
Juhlanäyttely
kirjastolla
Sadan vuoden ajalta on paljon arkistomateriaalia olemassa. Arkistojen aarteita penkoessaan hallituslaiset ovat joutuneet toteamaan, että 100 vuotta on pitkä aika.
– Vaikka Toivakka on pieni kylä ja monet suvut asuneet täällä pitkään, on vanhoissa kuvissa silti paljon tunnistamattomia ihmisiä. Toivottavasti pääsiäisen jälkeen avautuva näyttely tuo lisää nimiä kasvoille ja muitakin muistoja esiin, Sirpa Vihavainen kertoo. Näyttely avautuu 9.4. ja on esillä koko huhtikuun, 14.4. kirjastolla tarjotaan 100-vuotissynttärikahvit.
– Suuret ja arvokkaat juhlat eivät tunnu meille oikein luontevilta, mutta kahvikupposen ääressä kyläläisten kanssa jutustelu on aina mukavaa, yhdistyksen jäsenille tarjotaan myös juhlalounas toukokuun aikana, martat kertovat.
Ensimmäinen puheenjohtaja vuonna 1926 oli Anna Jussila ja ensimmäisen toimintavuoden jälkeen jäseniä oli 31. Perustajajäsenissä oli mukana hieman yllättäen myös miehiä. 50-vuotisjuhlassa vuonna 1976 oli mukana enää yksi perustajajäsen ja hän oli Herman Taipale. Juhlapuhujana tuolloin oli vastikään edesmennyt kunniamartta Pirkko Ikonen.
Martat on aina ollut edistyksellinen ja yhä hyvin ajassa elävä liike. Alun perin järjestö perustettiin yleissivistäväksi, ja nimi Martat oli oikeastaan vähän hämäävä. Vuonna 1899 perustetun yhdistyksen nimi oli alun perin Sivistystä kodeille, mutta senaatti ei hyväksynyt sitä. Taustalla oli Venäjän hallinnon edustajien epäluottamus aatteelliseen kansansivistystyöhön. Aili Nissisen keksimä raamatullisen puuhakas Martta meni läpi ja toiminta käynnistyi.
Nyt marttojen nettisivujen etusivulla lukee: Löydä oma tapasi olla martta, ja se kuvaakin hyvin monipuolista järjestöä, josta jokainen voi löytää oman tapansa toimia.
Toivakan 100-vuotiaan marttayhdistyksen hallituksessa suurin osa on aktiivisia eläkeläisiä, mutta mukana on myös nuorempaa sukupolvea edustava Jenni Hakala, ja toiveissa on saada nuorisolaisia mukaan enemmänkin. Parhaimmillaan marttailu on sukupolvia yhdistävä kokemus.
– Tämä on kiva porukka, on tosi mukava tuntea kuuluvansa johonkin. Vaikka joskus joku tekeminen väsyttääkin, niin kyllä tästä saa paljon iloa ja virtaa elämään, martat päättävät.
Hanna Lahtinen
25.03.2026 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisilla vietettiin viime viikolla oikeaa turvallisuuden teemaviikkoa, vaikkakaan ei erityisen suunnitelmallisesti. Kolme erillistä, mutta teemaltaan samankaltaista tapahtumaa sattui peräkkäisille päiville.
Tiistaina Höytiän koululla pelastuslaitoksen turvallisuuskouluttaja ja pelastuskoira-aktiivi Maarit Rokkamäki piti varautumisluennon Höytiän kyläyhdistyksen väelle. Naapurikylältä Ylä-Kintaudelta saapunut Maarit havahtui viime syksynä itsekin siihen, että pidemmän sähkökatkon sattuessa kohdalle, on arjen turvataidoissa isoja eroja riippuen kansalaisen iästä.
Siinä missä nuoremmille voi tulitikun raapaiseminen olla aivan kokeilematon taito, vanhemmalle väelle tuottaa vaikeuksia esimerkiksi kännykän lataaminen autossa.
– Myös akkupankit ja muut varavirtalähteet ovat monille yllättävän vieraita. Niitä kannattaa pitää arjessa käytössä ja ladattuina, niin tosi tarpeen tullen ovat sitten tuttuja ja saatavilla, Rokkamäki totesi.
Kyläyhdistyksen tilaisuudessa kun oltiin, niin sekin tosiasia todettiin ääneen, että yhteisöllisyys on turvallisuutta. Kyläilykulttuuri on maaseudultakin katoamassa, mutta varsinkin naapurissa asuvan ikäihmisen tunteminen on tärkeää. Jos sähköt katkeaa tai muu kriisi yllättää, niin on hyvä, jos käy tarkistamassa, että naapurissa on kaikki hyvin, kantaa tarvittaessa polttopuita tai auttaa muuten. Kyläyhdistykseltä löytyy myös aggregaatti kriisitilanteessa lainattavaksi.
Ylä-Kintauden ja Höytiän kylillä on alustava ajatus myös oman kyläradion kehittämisestä poikkeustilanteita varten.
– Ainoastaan Korpilahdella Keski-Suomessa tällainen toimii, mutta itärajalla ne ovat paljon tavallisempia, Rokkamäki kertoi.
Vaikka Höytiä on oikea lintukoto, Tikkakosken läheisyys näkyisi sotilaallisen kriisin yllättäessä.
– Esimerkiksi liikenne kylän halkovalla tiellä lisääntyisi huomattavasti, jos nelostie suljettaisiin, tiesi Teijo Haapakoski kertoa.
Seuraavana päivänä Uuraisten keskusta täyttyi paloautoista, vaikka missään ei palanut. Kyseessä oli 8-luokalaisille suunnatun NouHätä! pelastustaitokampanjan vuosittainen aluekilpailu, joka järjestettiin tänä vuonna Uuraisilla siksi, että viime vuonna koulun joukkue voitti aluekilpailun ja sijoittui finaalissa Kuopiossakin hienosti viidenneksi.
– Salissa on teoriakoe ja rasteja on eri puolilla koulua, tällainen rastityyppinen kokonaisuus sopii nuorille tosi hyvin. Joukkueita on mukana 14 eri koulusta, vastuuopettaja Anne Lindeman kertoi.
Myös tänä vuonna Uuraisten joukkue Kiira Hurskainen, Alina Lausamo ja Amanda Mattila selvittivät tiensä hienosti jatkoon.
Kiira ja Alina ovat palokuntaharrastajia myös vapaa-aikana.
– Äiti näytti joskus mainosta palokunnasta ja olin heti, että tuonne minä haluan, piti vain odottaa, että täytin 12, Kiira kertoo.
– Uuraisten VPK:n palokuntanuoret ottavat taas uusia jäseniä mukaan toimintaan, kokoonnumme torstai-iltaisin. Opittelemme palokunnan ja pelastustoiminnan perustaitoja ja harjoitelemme ensiapua, sammutusta ja turvallisuustaitoja. Nuo kaikki ovat taitoja, joista on hyötyä koko elämän ajan, Kai Lehtimäki Uuraisten VPK:sta vinkkasi.
Palokuntanuoria on kouluttanut jo vuosikymmenet Mika Moilanen, joka seuraavana päivänä, torstaina oli vieraana ikäihmisille suunnatussa Arjen turvallisuus -tilaisuudessa.
– Meille olisi ideaali tilanne, että olisi noin 20 nuorta, puolet vanhoja ja puolet juuri aloittaneita nuoria, silloin opetus on selkeintä järjestää. Enimmillään nuoria on ollut 35 ja se alkoi olla hiukan työlästä, kun koko porukka ei mahtunut edes autoihin. Iso ilo on aina kun joku nuorista jatkaa pelastusalalle opiskelemaan, Mika Moilanen kertoo.
Arjen turvallisuuden uhka vaanii yhä useammin myös verkossa, jota myös ikäihmiset sujuvasti käyttävät.
– Kuka tahansa voi joutua huijauksen uhriksi, nuori tai vanha. Huijaukset muuttuvat koko ajan taitavammiksi ja vaikeammin tunnistettaviksi ja niiden tutkiminen on melkoista kilpajuoksua. Nyt huijarit ovat ottaneet käyttöön myös tekoälyn. Ensimmäinen toimenpide on sähköpostissa tarkistaa, mistä osoitteesta sähköposti on laitettu ja välttää klikkaamasta mitään linkkiä, maalaispoliisi Jouni Rinne totesi.
– Myös poliisina voi esiintyä huijareita. Minuakin usein epäillään puhelimessa ja se on vain hyvä asia. Turvatili, on yksi sellainen sana, mitä pitää aina varoa, henkilökohtaisia pankkitietoja ei ikinä kysellä puhelimessa, hän painotti.
Tilaisuuden lopuksi esiintyi Mikael Happonen.
