20.01.2026 | Toivakka
Rakkaus on ihana asia ja kun kaksi ihmistä haluaa juhlistaa rakkauttaan, pidetään häät.
Iloinen juhla antaa unohtumattomia muistoja niin parille itselleen kuin vieraillekin. Upea juhla kuitenkin maksaa paljon – vai maksaako?
Inka Keteli on toivakkalainen viriketoiminnan ohjaaja, äiti ja kunnanvaltuutettu. Hän on myös yksi tulevan kesän morsiamista, sulhanen on saman kylän poika Otto Ikonen.
Viime viikonloppuna Inkan tittelilistaan lisättiin Vuoden hääsome 2026 -kilpailun voitto, minkä Inka pokkasi Love me do -hää- ja juhlatapahtumassa Helsingin Kaapelitehtaalla.
Instagramissa @ikoset2026- ja TikTokissa @inkaketeli-tileillä Inka kertoilee reippaaseen tapaansa tulevista häistä, jotka ovat maalaisromanttiset budjetti- & DIY-häät Keski-Suomessa.
Joskus tavallisuus on spesiaalia ja Inkan rehellisyys on todellakin vedonnut suomalaisiin. Some on täynnä hienoja ja kalliita häitä, mutta suurin osa suomalaisista järjestää hääjuhlat kuitenkin niin, että laskuja ei maksella vuosikausia. Rahasta puhumista häiden yhteydessä on pidetty jotenkin vaikeana ja ”prinsessapäivää” latistavana. Mutta Inka aloittaa lähes joka postauksensa kertomalla, että Ikosten hääbudjetti on 5000 euroa. Hän askartelee rusetteja kenkiin, shoppailee kirppiksellä ja kertoo, että juhlatila koristellaan luonnonkukilla.
– Oon saanut tosi paljon positiivista palautetta. Palautteissa on kiitelty siitä, että joku puhuu vihdoinkin ääneen ”tavallisten ihmisten häistä” ja että sisältö on rehellistä ja aitoa eikä rahalla ”pröystäillä”, monet kokee samaistumista. Oon saanut myös kiitosta siitä, että joku uskaltaa kertoa itsevarmasti pienemmän budjetin häistä, ei tarvitse käyttää kymmeniä tuhansia, jotta häistä voi olla ylpeä ja puhua ääneen, Inka kertoo häämessuilta palatessaan.
Mistä ajatus hääsometilistä alun perin sitten syntyi?
– Haaveilin somen tekemisestä ja somettamisen aloittaminen tietyllä aiheella ja uudella tilillä tuntui helpommalta, kuin se että olisin aloittanut somettamisen omalla henkilökohtaisella, jo olemassa olevalla tilillä. Koska olen tulevista häistä niin innoissani, on hauskaa, että on joku paikka mistä niistä sai puhua, suunnitella, jakaa päivityksiä ja keskustella niin paljon kun vaan jaksaa.
Sometusta aloittaessaan Inka Keteli ei arvannut millaisiin mittasuhteisiin juttu vielä kehittyy.
– Suosio on yllättänyt ihan totaalisesti, en ikinä osannut edes haaveilla vastaavasta. Ajattelin että tiliä alkaa seuraamaan ehkä 100 kaveria tai tuttua. Oon saanut satoja yksityisviestejä, tuhansia kommentteja ja tykkäyksiä ja tilin katselukertoja on parhaimmillaan ollut 2,1 miljoonaa 30 vuorokauden aikana. Nämä luvut tuntuu hurjilta tämmöiselle maalaistytölle, oon näistä tosi otettu ja kiitollinen. Myönnän että luvut myös motivoi tekemään sisältöä laadukkaasti ja aktiivisesti.
Budjettihäätili on huomioitu myös hääkuplan ulkopuolella. Suorastaan myrsky nousi, kun Inka julkaisi päivityksen, jossa kertoi, ettei heidän hääbudjettiinsa mahdu buffetruokaa, vaan vieraille tarjotaan lohi- ja kasviskeittoa sekä pitopalvelun leipomia karjalapiirakoita ja leipiä. Kommenttikenttä täyttyi valtavasta määrästä palautetta, osa kritisoi ja epäili, että keittoruoka ei nälkäisiä vieraita tyydytä ja osa taas piti ratkaisua erinomaisena. Asia päätyi myös Iltalehteen, johon värvättiin myös Marttaliiton johtava asiantuntija kommentoimaan. Keittohäät saivat häneltä siunauksen. Inkan päivitystä käsiteltiin myös Radio Suomi Popin Aamulypsy-lähetyksessä.
Häihin on nyt aikaa muutama kuukausi. Pitääkö budjetti?
– Toivotaan. Tällä hetkellä tilanne näyttää hyvältä, mutta yllätyksiin ei ole varaa budjetin suhteen. Budjetti on laskettu lähes kympilleen, Inka Keteli kertoo.
Vaikka raha onkin noussut sometuksen myötä isoon rooliin, se ei tietenkään ole naimisiinmenossa pääasia.
– Ootan sitä, että meidän postilaatikossa lukee pelkkä Ikonen, se viimeistelee meidän perheestä täysin kokonaisen. On ihanaa astella teinirakkauden kanssa naimisiin ja odotan sitä että saan olla arvonimeltäni vaimo, päättää tuleva Inka Ikonen.
Hanna Lahtinen
20.01.2026 | Tilaajille, Uurainen
Yrittäjäpariskunta Heli ja Matti Manerus rakensivat yhteisen kodin Uuraisille Pikku-Uuraisen rannalle muutama vuosi sitten.
Matti Manerus on osa-aikainen yrittäjä, päätyö hänellä on Ilmasotakoulussa Tikkakoskella. Sekä päätyö, että yrittäjyys ja lisäksi vielä harrastuskin liittyvät vahvasti autoihin.
– Vuonna 2009 ammattikuljettajilta alettiin vaatia ammattitaitoa ylläpitävää ja täydentävää jatkokoulutusta, viisi päivää viiden vuoden välein. Opiskelin liikenneopettajaksi ja perustin koulutusta antavan yrityksen, M-Motorsportin. Yrityksestä saamilleni tuloille oli alusta asti selkeä osoite. Niillä rahoitetaan ralliharrastusta, Matti Manerus kertoo.
Koulutustarve on jatkuvaa, sillä käytännössä jokaisen kuorma- ja linja-autonkuljettajan on kouluttauduttava keskimäärin yksi päivä vuodessa. Käytännössä koulutukset toteutetaan yleensä viiden päivän jaksoina. Opetuksen lisäksi Matti Manerukselta voi ostaa ajopalvelua ns keikkakuskina tarpeen mukaan.
– Alussa monella kokeneella kuskilla oli motivaatio-ongelmia lähteä koulunpenkille, mutta nyt käytäntö on jo niin vakiintunut, että muutosvastarinta on laantunut. Itselleni tärkeintä on tehdä koulutuksista niin mielenkiintoisia, että ne koetaan tarpeellisiksi. Ennakoiva, polttoainetta säästävä ajo on itselleni ollut opetuksessa aina sellainen ”lempilapsi”, sillä taloudellinen ajo on kuljetusyritysten elinehto Manerus jatkaa ja lisää, että ammattilaisten joukko yhdessä myös jakaa tärkeitä vinkkejä toisilleen.
Myös lisääntynyt tietotekniikan käyttö ja sähköautojen lisääntyminen raskaassa liikenteessä aiheuttaa luonnollisesti päivitystarvetta tietoihin ja taitoihin.
Ralliharrastus on tällä hetkellä pakollisella tauolla, sillä uuden auton rakentaminen on kesken.
– Olisi tehnyt mieli osallistua Uuraisten tulevaan ralliin, mutta valitettavasti ei nyt ole autoa, Matti Manerus harmittelee.
Kun auto saadaan valmiiksi, kartturin penkille istahtaa vaimo Heli Manerus, perheen toinen yrittäjä ja aivan täysipäiväinen sellainen, jolla on paljon kokemusta myös nelijalkaisista hevosvoimista.
Heli Manerus on työyhteisösovittelija, työhyvinvointivalmentaja ja työnohjaaja. Hän ajautui alalle syvällisten pohdintojen kautta ja tarpeesta tehdä työtä, joka tuo onnellisuutta elämään.
Jos puolisonsa yritykselle syntyi tarve lakimuutoksen kautta, myös työnohjauspalvelujen tarve on viime vuosina lisääntynyt ja onneksi myös kyky tunnistaa tarve. Hänen yrityksensä FreshMind tarjoaa työhyvinvointipalveluja yrityksille ja organisaatioille.
– Työnohjaus on sosiaalialalta pikkuhiljaa levinnyt muillekin aloille. Olen itse toiminut lastensuojelussa ja perhehoitajana niin sosiaalialan työnohjaus on itselleni läheisintä, mutta teen myös monien muiden alojen työnohjauksia.
Työnohjaus antaa turvallisen paikka käsitellä ajatuksiaan, tunteitaan ja myös niitä hetkiä, jotka eivät ole helppoja tai kauniita.
– Työnohjausta voidaan tehdä yksilön kanssa tai ryhmänä, lähi- tai etätapaamisina. Se on keskusteluja ja erilaisia harjoituksia, mutta kotiläksyjä en anna. Työnohjauksessa pohditaan niitä asioita, jotka kulloinkin ovat työssä pinnalla. Jokainen ohjaus on omanlaisensa. Minulla voi olla hieno suunnitelma, mutta keskustelu lähteekin aivan eri suuntaan. Joskus ohjaus on vähän kuin stand uppia, tilanteisiin reagoimista.
Sellaiset sanat kuin säästöpaineet, henkilöstömitoitus, kustannustehokkuus sekä stressi ovat sanoja, jotka usein nousevat esiin keskusteluissa.
Heli Maneruksen tavoitteena on että ihmiset kokevat työnohjauksen merkitykselliseksi, saavat uusia näkökulmia työhönsä, lisää virtaa tai joskus se vasta käynnistää isompaa pohdintaa.
– Ihmisille on tärkeää saada puhua itseään koskevista asioita ja työnohjaus parantaa myös ryhmädynamiikkaa.
Työnohjausta järeämpi keino on työyhteisösovittelu ja sitä Heli Manerus toivoisi käytettävän enemmän.
– Usein työnantaja ostaa työnohjausta, koska se kuulostaa kivammalta, mutta restoratiivinen, eli korjaava työyhteisösovittelu on sellaista toimintaa, mikä voi oikeasti tuoda yritykselle konkreettisia säästöjä. Sovittelussa mennään selkeämmän kaavan mukaan ja kokoonnutaan konkreettisesti sovittelupöydän ääreen.
Työyhteisösovittelu on perusteellinen, nopea ja kustannustehokas keino ratkaista työpaikan ristiriitoja ennen kuin ne eskaloituvat sairauspoissaoloiksi, irtisanomisiksi tai pitkittyneeksi huonoksi ilmapiiriksi. Kriisin osapuolten on usein huomattavasti helpompi osallistua sovitteluun, kun sovittelija on organisaation ulkopuolelta. Ulkopuolinen ammattilainen tuo puolueettomuutta, luottamusta ja turvallisen tilan keskustelulle.
– Ja vaikka sovittelun lopputulos päättyisi siihen, että osapuolet lähtevät eri suuntiin, on sovittelusta ollut hyötyä kun osallisten konfliktinratkaisutaidot paranevat ja he suuntaavat avoimin mielin ja kaunaa tuntematta eteenpäin, eivätkä vie pulmia aiheuttanutta käyttäytymismallia seuraavaan työpaikaansa, Manerus sanoo.
– Työyhteisösovittelun järjestäminen on osoitus työnantajan rohkeudesta ja halusta suojella henkilöstönsä hyvinvointia sekä varmistaa liiketoiminnan jatkuvuuden.
Heli Manerus kokee olevansa unelma-ammatissaan ja pitää itsestään selvänä, että työstä pitää nauttia. Hän käyttää myös itse työnohjausta, jossa voi purkaa tuntoja, kehittyä sekä jäsennellä ajatuksia.
– Työ on niin iso osa useimpien ihmisten elämää, että töissä viihtyä, hän päättää.
Työnohjaus on näinä päivinä erityisen ajankohtaista, sillä valtakunnallista työnohjauksen päivää vietetään ensi viikolla. Keski-Suomen työnohjaajat järjestävät Jyväskylän pääkirjastolla Työnohjauksen päivänä eli tiistaina 27.1.2026 Työnohjauksesta tukea hyvinvointiin -tapahtuman. Tapahtuman tavoitteena on tehdä työnohjausta näkyväksi ja tarjota mahdollisuus kokea ja kokeilla työnohjausta. lltapäivän aikana voi seurata näytöstyönohjauksia, kuunnella työnohjausta saaneiden ihmisten kokemuksia sekä päästä itse kokeilemaan maksutonta popup-työnohjausta.
Hanna Lahtinen
20.01.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakassa aloitti lokakuussa uusi K-kauppias, Laura Heikkinen. Hän tuli Kerttu Vesterisen tilalle, joka siirtyi kauppiaaksi Joutsaan. Toivakan K-Market Perälä on Heikkiselle entuudestaan tuttu, sillä hän työskenteli kaupassa aiemmin noin seitsemän vuoden ajan.
– Koska olin aiemmin yrittäjänä eläinkaupassa, aloin pohtia, voisiko yrittäjyys vielä kiinnostaa. Minulla on aina ollut halu tehdä vähän enemmän. Aluksi kieltäydyin monta vuotta, kun minulle ehdoteltiin kauppiaaksi ryhtymistä. Vuosien saatossa mieli kuitenkin muuttui, Heikkinen toteaa hymyillen.
K-kauppiaaksi ei voi ryhtyä kuka tahansa, vaan Keskolla on asiaan tarkka prosessi.
– Olin kauppiasharjoittelussa Kangasniemellä ja kun niin sanottu vaihto lähtee käyntiin, Kesko alkaa etsiä uutta kauppiasta. Sieltä oltiin yhteydessä ja kysyttiin, kiinnostaisiko. Päätös oli helppo – kyllä kiinnosti!
– Ensimmäinen askel on päästä Keskon kauppiaskoulutukseen, joka omalla kohdallani kesti noin puolitoista vuotta. Kauppiasharjoittelussa pääsi oppimaan toisilta kauppiailta, ja hakuvaiheeseen kuului muun muassa psykologisia testejä, joilla varmistetaan soveltuvuus tehtävään. Mukana koulutuksessa oli kuitenkin hyvin erilaista ja eri-ikäistä väkeä.
Heikkinen on kotiutunut hyvin takaisin Toivakkaan, ja tekemistä riittää – päivät ovat harvoin samanlaisia.
– Aika kuluu todella nopeasti. Kahdeksan-kymmenen tuntia menee kuin sormia napsauttamalla. Olen kotoisin Kuopiosta ja halusin muuttaa takaisin maalle. Olen viihtynyt täällä jo 15 vuotta. Kauppiaana minut on otettu tosi kivasti ja lämpimästi vastaan, parempaa aloitusta ei voisi toivoa. Toivakka on tiivis sekä aktiivinen yhteisö, ja olen todella iloinen, että pääsin juuri tänne.
Kaupalla on suuri merkitys pienellä kylällä.
– Ihmiset viettävät aamuisin aikaa kaupan kahviossa, ja käytävillä jäädään juttelemaan muiden kyläläisten ja kaupan työntekijöiden kanssa. Kaupalta löytyy aina juttukaveri. Perälän kaupalla on pitkät perinteet Toivakassa. Meiltä löytyvät postipalvelut, ja elintarvikevalikoimaa pyritään pitämään sellaisena, ettei tarvitsisi lähteä kaupungista asti hakemaan.
Laura Heikkisellä on selkeä visio kaupastaan.
– Ajattelen, että tämä olisi aktiivinen kyläkauppa, jossa valikoima on niin kattava, että Toivakassa pärjää myös ilman autoa. Haluan, että kaupassa vallitsee iloinen sekä positiivinen tunnelma ja että kaikilla on kiva tulla asioimaan. Pieniä muutoksiakin voi olla tulossa, mutta asia kerrallaan, Heikkinen toteaa salaperäisesti hymyillen.
Yrittäjyys vaatii – ja antaa – paljon.
– Tämä sopii tietyntyyppisille ihmisille. Pitää olla ripaus hulluuttakin. Työtunteja ei voi alkaa laskemaan eikä ajatella, että joku muu hoitaa asiat. Esimerkiksi tänäkin aamuna aloitin päivän siivoamalla asiakas-WC:tä ja tyhjentämällä ulkoroskiksia, Heikkinen naurahtaa.
Asiakkailta on tullut hyvää palautetta.
– Palvelua on kiitelty, ja kauppaan on kuulemma kiva tulla, tuore kauppias kertoo.
Pinnan alla kaupassa tapahtuu paljon sellaista, mitä asiakkaat eivät näe.
– Moni ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi juhannusta aletaan suunnitella jo joulun alla, ja joulukinkut tilataan puoli vuotta etukäteen. Taustatyötä on paljon. Kaupan työ pitää sisällään paljon muutakin kuin asiakaspalvelutilanteet, ja juuri se monipuolisuus on asia, josta pidän, Heikkinen sanoo.
Lopuksi hän esittää vielä toiveen tulevaisuudesta:
– Toivon, että tämä ala säilyy sellaisena, jossa asiakaskohtaamiset ovat keskiössä. Että kaikki ei siirry robottien hoidettavaksi ja että yhteisöllisyys säilyy. Maalla perinteinen kyläkaupan malli elää verkkotilaamisen rinnalla. K-Market Perälässä käydään kauppaa vielä seuraavatkin sata vuotta – ja lapsiperheillä on täällä hyvä olla.
– Haluan myös lämpimästi kiittää toivakkalaisia siitä, kuinka hyvin minut on otettu uutena kauppiaana vastaan. Tuntuu, että ihmiset elävät tässä mukana.
Samuli Turunen
13.01.2026 | Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
– Ei tämä ole minulle mitään rajojen kokeilua, ulkona nukkumisesta vain tulee niin hyvä olo. Tämä on vähän kuin avantouinti; monet ajattelevat, että mikä järki tässä on, mutta kun sitä kokeilee, tulee tunne, että olipas mahtavaa, Johanna Niilivuo toteaa. Hän on nukkunut ulkona säännöllisesti, kelistä riippumatta, tänä talvena kovilla pakkasillakin.
– Olen ollut ulkoilmaihminen aina, vaeltamista ja retkeilyä olen harrastanut enemmän viitisentoista vuotta. Ulkona olen nukkunut aiemminkin silloin tällöin, muutama vuosi sitten siirryin toukokuussa noin puoleksi vuodeksi nukkumaan säännöllisesti ulkona. Parina edellisenä vuonna siirryin nukkumaan sisälle lokakuussa, mutta tänä syksynä en nähnyt syytä siirtyä nukkumaan sisälle, Niilivuo kertoo.
– Olen valinnut nukkumapaikkani lasten ehdoilla. Jos lapset ovat halunneet, että nukun sisällä, olen jäänyt sisälle, mutta nyt lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät he tarvitse minua sisällä yöllä. Ja kun nukun pihalla, olen kuitenkin lähellä, minut voi tarvittaessa herättää rappusilta huutamalla.
Enimmäkseen Niilivuo on nukkunut pihalla riippumatossa, nyt kovilla pakkasilla hän siirtyi telttaan.
– Teltassa on helpompi kömpiä usean makuupussin sisälle, mutta riippumatossa nukkumisesta pidän enemmän. Tykkään siitä, kun tunnen tuulen kasvoillani tai voin katsella kuutamoa. Teen vuosittain lyhyitä vaelluksia, ja silloin minulla ei ole mukana telttaa, vaan nukun riippumatossa. Sateella käytän laavukankaan tyyppistä tarppia riippumaton päällä, Niilivuo kertoo.
– Riippumatto on lähiretkillä hyvä senkin takia, että se antaa paljon enemmän mahdollisuuksia yöpymispaikan valintaan. Keskisuomalaisessa maastossa voi olla välillä hankalaa löytää tasaista telttapaikkaa, riippumattoa varten tarvitaan vain kaksi puuta lähekkäin.
Varusteita ulkona nukkumiseen Johanna Niilivuo kertoo hankkineensa pikku hiljaa.
– Olen ostanut paljon käytettynä, eikä kaiken tarvitse olla mitään pro-vehkeitä. Makuualusta on talvella tärkeä, minulla on ilmatäytteisen makuualustan alla rautakaupasta ostettua routamattoa, joka ei maksa montaa euroa. Nyt kovilla pakkasilla minulla on vielä päällimmäisenä lampaantalja, Niilivuo kertoo.
– Makuupusseja pidän useamman päällekkäin. Ei ole mitään järkeä hankkia yhtä superlämmintä makuupussia, kun sitä ei voi käyttää kovin usein. Nyt pakkasilla olen käyttänyt kolmea kerrosta; ensin on merinovillainen makuupussin sisäpussi, sitten ohuempi makuupussi ja päällä talvimakuupussi. Sen oppii ajan kanssa, millaisia kamppeita tarvitsee mihinkin keliin, sekään ei ole hyvä, jos tulee hiki. Kerrokset ovat tärkeitä.
Niilivuo kehottaa muitakin kokeilemaan ulkona nukkumista.
– Välineitä voi myös lainata, Niilivuo vinkkaa ja sanoo, että omassa pihassa varusteita voi testata turvallisesti.
– Me asumme niin metsän keskellä, että täällä omassa pihassa on todella luonnon helmassa. Ilma on raikasta, eikä autoja ole lähitienoillakaan. Tietysti taajamassa tilanne on erilainen.
Niilivuo kertoo nukkuneensa ulkona myös Hannes-myrskyn yönä.
– Nukuin keskellä pihaa turvallisesti, se oli hieno kokemus. Luonnossa pitää olla luonnon ehdoilla, esimerkiksi kovalla tuulella pitää valita yöpymispaikka keliolosuhteen mukaan, Niilivuo toteaa.
Niilivuo opiskeli reilut viisi vuotta sitten hyvinvointivalmentajaksi JAMK:lla ja samassa yhteydessä hän kävi sekä terveysmetsäopas-kurssin että Suomen Ladun Metsämieli-vertaisvetäjäkurssin.
– Ne syvensivät entisestään minun omaa luontoyhteyttäni, etenkin terveysmetsäkurssi. Minulle luontoyhteys yhdistettynä liikuntaan on ollut tosi kannattelevaa, kun on ollut vaikeita aikoja, Niilivuo toteaa.
– Haluaisin rohkaista muitakin parantamaan luontoyhteyttään. Uskon, että ihmiset voisivat paremmin, jos heillä olisi vahvempi yhteys luontoon. Esimerkiksi Japanissa terveysmetsä on tunnustettu tapa hoitaa terveyttä ja siellä on sertifioituja terveysmetsiä. Minusta Suomessakin pitäisi käyttää enemmän ”luontoreseptejä” esimerkiksi kevyenä tukena mielenterveyden avuksi, nykyään käytetään ihan hirvittäviä määriä adhd-lääkkeitä ja mielialalääkkeitä.
Niilivuo sanoo nukkuvansa ulkona yleensä paremmin kuin sisällä.
– Toki on huonoja öitä ulkonakin, jos on esimerkiksi kiirettä töissä. Työreissuilla hotelleissa nukun todella huonosti, Niilivuo toteaa.
– Minulle ulkona nukkuminen on myös rauhoittumista. Arki on usein aika hektistä, luonto rauhoittaa. Tunnen oloni niin hyväksi siellä; kun pääsen makuupussiin ja nukun ulkona, olen onnellinen. Koen luonnossa olevani oikeassa paikassa.
Tiina Lamminaho
13.01.2026 | Tilaajille, Toivakka
Kun hyvinvointialueet aloittivat vuoden 2023 alussa, monien muiden käynnistymisongelmien lisäksi keskustelua aiheutti yhdyspinta kunnan ja hyvinvointialueen välillä nimenomaan ennaltaehkäisevässä toiminnassa. Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on kuntien lakisääteinen tehtävä.Kuntalain ensimmäisessä pykälässä säädetään, että kunnilla on yleinen velvoite edistää asukkaidensa hyvinvointia.
Myös hyvinvointialueilla on saman tyyppinen vastuu edistää hyvinvointia ja terveyttä osana omaa toimintaansa. Sote-uudistuksen valmisteluvaiheessa epäiltiin, että kuntia ei kiinnosta pistää paukkuja kuntalaisten hyvinvointia ja terveyttä edistävään toimintaan, kun toiminnan tulokset, eli kuntalaisten vähentynyt terveyspalvelujen tarve, hyödyntää taloudellisesti eniten hyvinvointialuetta.
Epäilys on suurelta osin kuitenkin osoittautunut vääräksi. Kunnat ovat hoitaneet oman tonttinsa vaihtelevasti, mutta esimerkiksi Toivakassa ja Uuraisilla varsin mallikkaasti. Sen sijaan hyvinvointialue on säästöpaineidensa vuoksi varsinkin Keski-Suomessa vähentänyt toimintakykyä ylläpitäviä ja yhteisöllisyyttä lisäävää päivä- ja kerhotoimintaa merkittävästi.
Toivakan kunta lähti liikkeelle esimerkillisesti jo nimiketasolla. Kunnassa on muutaman vuoden toiminut hyvinvointisuunnittelija.
Toivakan kunta on myös mukana Terve Kunta -verkostossa, mikä tarjoaa kunnille mahdollisuuden kehittää hyvinvoinnin johtamista ja toimintatapoja yhdessä muiden kuntien kanssa. Vuonna 1996 perustettu ja Terveyden ja hyvinvoinnin laitoksen (THL) koordinoima verkosto kokoaa yhteen kuntia, joissa hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen on strateginen linjaus ja ohjaava periaate. Verkoston toiminta tukee kuntia integroimaan hyvinvoinnin, terveyden ja turvallisuuden edistämisen osaksi kuntastrategioita, vahvistamaan hyvinvointitalousajattelua sekä kehittämään yhteistyötä hyvinvointialueiden ja järjestöjen kanssa. Lisäksi verkosto jakaa tietoa, järjestää seminaareja ja videoneuvotteluja vertaisoppimisen tueksi sekä pilotoi ja levittää hyviä käytäntöjä. Kansainvälisesti Terve Kunta -verkosto toimii osana WHO European Healthy Cities -verkostoa, jonka visio pohjautuu YK:n Agenda 2030 -toimintaohjelmaan ja painottaa kestävää kehitystä, osallisuutta ja terveyserojen vähentämistä. Verkoston tavoitteena on vahvistaa strategista johtamista ja poikkihallinnollista yhteistyötä, jotta kuntalaisille voidaan tarjota entistä paremmat edellytykset hyvinvoinnille ja terveydelle nyt ja tulevaisuudessa.
Toivakan kunnassa tavoitteena on liikunnallisen ja hyvinvoivan arjen toteutuminen. Kunnassa on myös jonkin aikaa ollut palveluna liikuntaneuvonta, jonka kautta voi saada apua ja tukea liikunnan lisäämiseksi osaksi elämäntapoja. Hankevaroin rahoitettu liikuntaneuvonta on suunnattu henkilöille, joilla on erityisiä tarpeita liikunnan osalta. Tällaisia voivat olla erilaiset sairaudet, vammat tai muut haasteet löytää itselle sopiva liikuntamuoto.
Liikuntaneuvoja Anna Rossi palvelee kuntalaisia joka maanantai. Palveluihin kuuluvat yksilöllinen vastaanotto, erilaiset erikseen sovitut ryhmät ja kouluPT:n palvelut. Palvelu on maksuton ja toimii ajanvarauksella. Yhteyttä voi ottaa suoraan tai voi pyytää myös lähetteen esimerkiksi terveydenhuollosta.
Liikuntaneuvojaa on nähty myös vieraana eri kerhoissa ja kokoontumisissa.
– Teen työtä ammatinharjoittajana ja Toivakassa olen yhden päivän. Mikäli kunta saa hankkeelle lisärahoitusta, niin toiminta saattaa lisääntyäkin, Konneveden liikuntakoordinaattorina ja Multialla liikuntaneuvojana aikaisemmin toiminut Anna Rossi kertoo. Hänen työhistoriasta löytyy myös jakso fysioterapeuttina Toivakan vanhustyössä kymmenisen vuotta sitten.
– Liikuntaneuvonta on matalan kynnyksen ilmainen palvelu kuntalaisille. Oikeastaan kyse on elämäntapaohjauksesta, jonka tärkeitä osa-alueita liikunnan lisäksi on myös ravitsemus. Tavoitteena on yleensä hyvinvointia lisäävä arkiaktiivisuus, hän jatkaa.
Vuoden alku on suurten lupausten aikaa, kuntosalit täyttyvät kuntoilijoista ja jääkaapit vihanneksista ja rahkapurkeista. Innostuksella on kuitenkin tapana lässähtää jo viimeistään helmikuussa. Onko silloin kaikki menetetty.
– Ei ole todellakaan menetetty, muutosprosessiin kuuluu, että takapakkeja tulee. Oleellista on, miten retkahdusten jälkeen jatkaa. Harva pystyy kerralla pistämään elämäntapoja uusiksi, eikä ole tarkoituskaan. Usein pienetkin muutokset, varsinkin jos niitä on useita eri elämänalueilla, merkitsevät tosi paljon, Anna Rossi sanoo.
Hanna Lahtinen
