Supersuosittu Kurkocup rantautui Toivakkaan kun Itä-Päijänteen Rasti sai järjestää VakkaKurkon iltasuunnistustapahtumana Paikkalanvuoren maastoissa viime torstai-iltana. Tapahtumakeskuksena toimii Toivakan Urheilukenttä.
Itä-Päijänteen Rastin Petteri Huikko muisteli elämänsä kulkua. Hän eli ja kasvoi suunnistuksesta kiinnostuneessa perheessä. Näin hän muistelee aikaa, jolloin Kurkocup oli vain hämärä toive kotimaastoissa toteutettavaksi.
– Mennään vuoteen 1990 kun pieni suunnistajan alku avasi silmänsä ja katseli ikkunasta vanhempiensa sylistä kivistä Paikkalanvuoren rinnettä. Ehkei ihan vielä tuolloin ajatus Kurkocupista Paikkalanvuoressa kytenyt mielessä, mutta lähes seuraavat 35 vuotta tästä on hekumoitu.
VakkaKurkon projekti nytkähti liikkeelle joulukuussa 2024 Toivakkatalon neuvotteluhuoneessa, kun siellä karttaprojektista sovittiin toivakkalaiseen rentoon tyyliin.
– Matkan varrella on kriisipalavereita pidetty ratamestarin ja valvojien välillä sen verran paljon, että valvomiseksi on meinannut mennä yötkin.
Ensimmäinen kriisipalaveri pidettiin sen jälkeen, kun ratamestari kävi lampun valossa tsekkailemassa uutta karttaa ja rastipisteitä sekä toteamassa pelkonsa todeksi; kova mukulainen maa-aines ei ole maatunut 15 vuodessa.
Oli siinä Petterin äidilläkin ihmettelemistä miksi aina niin puhelias nuorimies on niin maansa myynyt.
– Lähellä oli, että meillä ei olisi maastoa ja ratamestaria… tai ainakaan ratamestaria. Onneksi muutama Kurkocupin tapahtuma ehti vierähtää tässä välissä ja mieli taas muuttui.
Monien suunnittelujen ja kriisiarviointien jälkeen Kurkocup kuitenkin toteutui 13.11.2025.
Tapahtuma alkoi suunnistajien kokoontumisilla ja suunnistuskorttien aktivoimisella. Korttien ja suunnistajien ylöskirjaamisen suoritti ratamestari sekä tapahtuman johtaja Petteri Huikko. Hänen apunaan mm. osallistumismaksujen vastaanottajana oli Heikki Peltonen ja muita aktiivisia talkoolaisia.
Maastoon startattiin arvokkaasti, minuutin hiljaisen hetken jälkeen. Oli vaikuttava näky, kun 134 suunnistajaa hiljeni kunnioittamaan urheilu- ja suunnistuskaveriaan toivakkalaista Tapani Häkkistä.
Hiljaisen hetken jälkeen suunnistus käynnistyi ja hetkessä Paikkalanvuoren valtasivat eri sarjoissa ja kukin oman sarjansa rataa kiertävien suunnistajien kirkkaat otsalamput.
Lähtöpaikka oli pururadan urheilukentältä katsottuna viimeinen mutka. Siitä suunnistajat ottivat oman karttasuuntansa ja etenivät päästäkseen mahdollisimman joutuisasti urheilukentällä sijaitsevalle maalille.
Monenikäisiä oli tapahtumassa mukana nuorista aina ”pihkaniskoihin” asti.
Kurkocupin nettisivun loppukommentti ja voittajien nimet olivat seuraavat:
VakkaKurkossa oli tarjolla eri vaikeustasoisia ratoja, kuten Kurko, Gubbe ja SuperGubbe. Kurkotar, Nassikat, SuperGubbe ja Helppo Elämä -sarjat. Kurkoissa monien vaiheiden jälkeen tolpan nappasi Vilho Hietala, jota ei pururadan sammutetut valot hetkauttanut lopussa. Gubeissa Vesa Taanila lasketteli maaliin ykkösenä. Liekö sitten pikkukiireellä saapuminen Kurkokeskukseen antanut sopivat adrenaliinit vauhdikkaille kankaille. VakkaKurko-illan Kurkotar oli Selma Mäkäräinen. Vaikka pieniä mutkia Selman matkalle tarttui niin tyyli ”kun pummaat, niin pummaa vauhdilla” oli selkeästi toimiva.
Nassikoissa Helinä Wannas ei häkeltynyt, vaikka ennakkoon ehkä pahimmat kilpakumppanit hakeutuivatkin kohti lakuja turhankin aikaisin, selkeä voitto ja pisteet kotiin.
SuperGubeissa nähtiin ehkä illan aidoin ja levein hymy kun Jyrki Ijäs rullaili maaliin piikissä. Mies ei ollut maalissa uskoa, että voitto napsahti…, mutta tottahan me aina puhumme. Helppo Elämä -sarjassa Viljo Kohvakka nautiskeli reissusta sekä maalin lakuista; ykköstila haltuun selkeällä erolla seuraaviin.
Veikko Ripatti
