Sitä jotenkin ajattelee, että kun maailmassa on joskus saavutettu jotain, mikä on omasta ja aika monen muunkin mielestä hyvä asia, niin se on sitten siinä kuin sementtiin valettuna.
Esimerkiksi naisten äänioikeus ja tasa-arvo yleisemminkin. Eipä asiaa ole suomalaisena kauheasti tarvinnut miettiä. Aniharvoin olen kokenut vähättelyä sukupuoleni vuoksi ja ne harvat kerratkin ovat lähinnä naurattaneet. Tunnen suurta kiitollisuutta Canthin Minnaa ja muita keittiöstä ja lastenkamarista maailmaan murtautuneita naisia kohtaan, mutta olen ajatellut, että ne taistelut kuuluvat kaukaiseen historiaan.
Toki olen tiedostanut, että esimerkiksi sellaisissa maissa kuin Afganistan tai Iran on otettu valtavan isoja harppauksia taaksepäin naisten aseman suhteen, mutta jotenkin näiden maiden kulttuuri ja uskonto ovat sen verran vieraampia, että asia ei niin hätkäytä – vaikka pitäisikin.
Sen sijaan, kun Yhdysvaltain puolustusministeri sanoo ääneen, että kannattaa äänioikeuden poistamista naisilta, niin se kyllä jo hätkäyttää, vaikka yhä vielä vähän naurattaakin. Tarkalleen ottaen Pete Hegseth jakoi videon, jossa hänen kannattamansa evankelikaalisen herätysliikkeen pastorit esittävät kyseisen mielipiteen, mutta viesti tuli selväksi.
Huolestuttavinta kuitenkin on, että puolustusministerin mielipide heijastelee ihan tavan tallaajienkin aivokäyriä. Olen karsastanut termiä misogynia ja varsinkin suomenkielistä vastinetta naisviha. Olen pitänyt sitä liioittelevana ainakin nyky-Suomessa, mutta en pidä valitettavasti enää. Tutkitusti erityisesti poikien arvot ovat koventuneet ja se on todellakin asia, mikä ai naurata. Samanaikaisesti kun sukupupuolikäsitys monipuolistuu, osa pojista haluaa palata patriarkaaliseen menneisyyteen, jossa mies lyö vaan ei itke.
Hanna Lahtinen
