Ylä-Muuratjärven kylätalolla perehdyttiin viime viikolla niityn perustamiseen, oppia olivat jakamassa luonnontuoteasiantuntija Anni Rintoo ja puutarha-asiantuntija Riitta Peräinen Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisista.
– Olemme tehneet muutenkin yhteistyötä maa- ja kotitalousnaisten kanssa, ja he tarjosivat meille tällaista mahdollisuutta. Tokihan me tartuimme tilaisuuteen, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen toteaa.
– Meillä oli tässä kylätalon pihassa sopiva kulma joutomaata, josta poistimme aiemmin lupiineja, ja ajattelimme, että nyt laitamme sen nätimmäksi. Suunnittelimme jo, että mahdollisesti voisimme perustaa niityn myös kylätalon toiselle puolelle tien varteen, niin että ohikulkijatkin näkisivät sen.
Niityn perustaminen aloitettiin traktorityöllä; Timo Ruppa poisti alueelta traktorin etukauhalla kasvillisuutta, tasoitti aluetta ja toi siihen hiekkaa. Sitten parinkymmenen neliön kokoinen alue haravoitiin, siihen kylvettiin niittykasvien siemeniä ja alue aidattiin, jotta sinne ei mennä vahingossa kävelemään, vaan niitty saa rauhassa kehittyä.
– Nyt kylvetyt kasvit eivät kuki vielä ensi kesänä, vaan vasta toisena tai kolmantena kesänä, Anni Rintoo kertoo.
– Ensi vuonna täytyy katsoa, miten niitty on lähtenyt kasvamaan. Jos kylvetylle alueelle on jäänyt kohtia, joissa niittykasveja ei ole lähtenyt kasvamaan, voidaan sinne kylvää lisää niittykasvien siemeniä. Jos alueelle tulee esimerkiksi lupiineja, ne poistetaan ja jos ensi keväänä on kovin kuivaa, voi niittyä kastella, jotta se lähtee hyvin kasvuun. Myöhemmin kastelua ei tarvita.
Tärkeää niityn hoidossa on loppukesästä tehtävä niitto.
– Niiton avulla niitty pysyy avoimena, eikä sinne tule esimerkiksi lehtipuita. Niittotähteet pitää korjata pois parin päivän päästä niitosta, muuten ne rehevöittävät niittyä liikaa. Jos alue on kovin rehevä, sitä voi niittää myös jo aiemmin kesällä, Anni Rintoo opastaa.
– Niityn voi perustaa myös alueelle, jossa kasvaa luonnostaan niittykasveja, silloin sinne ei tarvitse erikseen kylvää siemeniä. Kun aluetta niitetään ja kerätään niittotähteet pois, saadaan rehevyyttä pois ja perinteiset niittykasvit alkavat viihtyä paremmin.
Niityllä viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi harakankello, kissankello, päivänkakkara, puna-ailakki, hiirenvirna ja niittynätkelmä. Kasvualustan rehevyydestä kertovia lajeja, joita niitylle ei toivota, ovat muun muassa nokkonen, maitohorsma, koiranputki, vuohenputki ja pujo.
– Niittyä ei lannoiteta. Suositeltavin hoitotoimenpide olisi laidunnus, jos siihen olisi mahdollisuus, mutta jos niitylle ei ole laiduntajia, sitä hoidetaan niittämällä ja keräämällä niittotähteet pois, Anni Rintoo sanoo.
Niittykasvien siemeniä voi kerätä itse, Anni Rintoon mukaan juuri nyt on hyvä aika kerätä siemeniä. Valmiita siemensekoituksia myös myydään.
– Siemenet voi kylvää keväällä tai syksyllä, kaksi- ja monivuotisille niittykasveille paras kylvöajankohta on syksy, Rintoo sanoo.
Niityt lisäävät luonnon monimuotoisuutta, niillä on runsas kasvilajisto ja sen myötä myös runsaasti hyönteisiä ja niiden saalistajia. Pölyttäjätkin pitävät niityistä, sillä niityillä kasvaa paljon pölyttäjien ravintokasveja.
– Niityn voi perustaa omalle pihalle, tai luonnon monimuotoisuutta voi lisätä vaikkapa jättämällä hieman nurmikkoa leikkaamatta, Anni Rintoo sanoo.
– Niityn perustamista voi kokeilla myös pienellä alalla tai esimerkiksi lavakauluksessa. Mullan sekaan kannattaa sekoittaa hiekkaa ennen kuin kylvää sinne siemenet. Pienikin niittykasvien lisääminen on hyväksi pölyttäjille, ja jos pienestä alasta saa hyviä kokemuksia, voi myöhemmin perustaa isomman niityn.
Ylä-Muuratjärvellä niityn perustamista oli opiskelemassa reilut kymmenen henkeä. Koulutusilta liittyi Luonnon monimuotoisuudella satoa -hankkeeseen.
Tiina Lamminaho
