Tänään Petäjävesi-lehdessä on uutinen, jonka kirjoitin haikein, mutta odottavaisin mielin. Kun kaksi ja puoli vuotta sitten aloitin työssäni lehden päätoimittajana, kyseinen ammatti ei ollut koskaan ollut tavoitteenani. Asia ei ollut edes juolahtanut mieleeni, minulle vain melko yllättäen tarjoutui tilaisuus toimenkuvaan, jolle päätin asiaa harkittuani lopulta antaa mahdollisuuden ja kokeilla.
Koska olin uuden edessä ja sopivuudestani päätoimittajan rooliin epävarma, ajattelin, että annan itselleni aikaa muutaman vuoden kasvaa uuteen ammatti-identiteettiin. Ja kun kaksi vuotta kevään tullen lopulta tuli täyteen, tuntui, ettei päärooli lehdessä kuitenkaan ole minua varten, vaan sovin paremmin sivurooliin osana lehden tekijäjoukkoa.
Tästä syystä olen päättänyt jättää päätoimittajan tehtävän ja lähteä opiskelun kautta tavoittelemaan haaveitani. Asiaan ei liity sen kummempia käänteitä ja olen äärimmäisen kiitollinen Petäjäveden Petäjäiset ry:n johtokunnan sekä seuran lehtitoimikunnan osoittamasta luottamuksesta ja minulle tarjotusta mahdollisuudesta oppia uutta ammattia. Olen myös otettu siitä, miten minut kokemattomana päätoimittajana on otettu paikkakunnalla vastaan ja arvostan tukea, jota olen paikallisilta työni tekemiseen saanut. Kaikki tämä on ollut korvaamatonta.
Nämä eivät kuitenkaan ole lopulliset jäähyväiset, sillä näillä näkymin palaan takaisin sivurooliin toimittajaksi, jossa kuusi vuotta sitten Petäjävesi-lehdessä aloitin. Jatkossakin kirjoittamiani juttuja voi lukea lehden sivuilta ja minulle voi edelleen kohdatessa vinkata juttuaiheita. Päärooliin minun jälkeeni palaa edeltäjäni, Korpilahti-lehden päätoimittaja Maarit Nurminen, jonka kanssa Petäjävesi-lehti on tehnyt yhteistyötä jo useamman vuoden ajan ja jolta olen saanut arvokasta ammatillista tukea päätoimittajavuosinani, lehden tarina jatkuu luotettavissa käsissä.
Niina Kelloniemi
