Löytyykö sinultakin purkki, jossa on isovanhemmilta jääneitä vanhoja kolikoita, tai onko piironginlaatikossasi kirjekuoressa vanhoja seteleitä? Oletko joskus miettinyt, että entä jos niiden joukossa piileekin oikea aarre – harvinainen painovirhe tai muu keräilyharvinaisuus? Tai ehkä sinua kiinnostaa vain tietää lisää rahoista, jollaisilla joskus aikoinaan ostettiin kahvia ja korppuja.
Nyt voit napata oman rahapurkkisi tai kirjekuoresi mukaan ensi lauantain Höytiänpäivään ja arvioituttaa ne alan asiantuntijalla ja vaikkapa realisoida ne.
Arviointipisteelle voit tuoda myös ylimääräisiksi jääneet kulta- ja hopeaesineet, joista saat parhaan mahdollisen hinnan.
Timo Mäkinen kiinnostui vanhoista rahoista 1990-luvun alussa löydettyään isoisänsä lompakon, josta löytyi mielenkiintoisia Suomen ja Venäjän rahoja. Joitakin vuosia myöhemmin vanhoista rahoista kehkeytyi hänelle ammatti.
– Minua kiehtovat erityisesti vanhojen rahojen tarinat: mistä ne ovat peräisin, mitä niillä on aikanaan saanut ja onko niillä arvoa. Harrastuksen alkuvaiheilla etsin kirjastosta aiheeseen liittyviä teoksia, selvitin rahojen mahdollista arvoa ja etsin rahoja kotimaan messuilta ja markkinoilta. Olen pienestä pitäen ollut jonkinlainen kauppamies, joten nykyinen työni sopii minulle oikein hyvin, Mäkinen kertoo.
Rahakauppaa Timo on tehnyt 1990-luvun lopulta lähtien, ja viimeiset parikymmentä vuotta se on ollut hänen päätyönsä. Työ vie hänet myös ulkomaille useita kertoja vuodessa alan messuille – viimeksi Berliiniin ja Müncheniin, seuraavaksi syyskuussa Prahaan ja Maastrichtiin.
– Tapahtumat ovat suuria ja kansainvälisiä, messuille saapuu alan kauppiaita ympäri maailman ja esimerkiksi Berliiniin voi hyvinkin odottaa 15 000 messukävijää. Niillä on vähän sellaista suuren urheilujuhlan tuntua, Timo kuvailee.
Rahakauppiaaksi ei voi opiskella koulussa, eikä heitä ole määrällisesti paljoa. Mäkinen on saanut uransa varrella arvokkaita oppeja niin kollegoilta, kuin vanhoilta keräilijöiltäkin, osa heistä on jo edesmenneitä.
– Vanhojen mestareiden hiljainen tieto on parasta. Netistä löytyy toki tietoa, mutta ei tästä alasta läheskään kaikkea. Tähtihetkiä ovat ne, kun pääsee tutkimaan pitkän linjan keräilijän kokoelmaa.
Ihmiset ovat kiinnostuneita vanhoista rahoista, ja Mäkinen saa yhteydenottoja lähes päivittäin. Erityisen arvokkaita löytöjä tehdään kuitenkin harvoin – ehkä kerran vuodessa.
– Hauskoja yllätyksiäkin tulee joskus vastaan, erään kerran arvioitavaksi tuli seteli, joka oli lehden välissä säilössä. Nuori mies mietiskeli huolettomana, että kumpikohan tässä mahtaa olla arvokkaampi, seteli vaiko Jerry Cotton-lehti. Yllätys oli suuri sekä itselleni että nuorelle kaverille, kun rahan arvoksi todettiinkin useampi tuhat euroa. Myöhemmin seteli toi iloa myös keräilijälle, jonka kokoelmaan raha löysi tiensä vuosien etsimisen jälkeen.
Timo Mäkistä kiinnostavat erityisesti suomalaiset rahat.
– Omiin suosikkeihin lukeutuu mm. Eliel Saarisen suunnittelema setelisarja vuodelta 1922. Setelit ovat esteettisesti kauniita ja ne huokuvat ajan henkeä ja arvokkuutta.
Tavalliselta ja arkiseltakin näyttävä raha voi kuitenkin joskus sisältää maallikolta huomaamatta jääviä yksityiskohtia, jotka saattavat tehdä rahasta arvokkaamman. Seteleissä harvinaisuuksia ovat esimerkiksi väärinpäin olevat vesileimat tai puuttuvat allekirjoitukset. Eurokolikoista suomalaisille tunnetuin lienee vuoden 2006 kaksieuronen, jossa on karttavirhe.
Arvokkain kahden euron kolikko taas on Monacon vuoden 2007 Grace Kelly -juhlaraha, jonka arvo voi olla n. 2000-3000 euroa. Yleensä rahojen arvoon vaikuttavat muun muassa kunto ja lyöntimäärä. Euron käyttöönotto lisäsi keräilijöiden määrää merkittävästi.
– Isot muutokset lisäävät aina kiinnostusta, Timo Mäkinen sanoo.
Ja kuten tässä vaiheessa voi arvata, niin kirjoittajan kaapista löytyneestä rahapurkista ei löytynyt mitään sellaista aarretta, että päivätyöt olisi voinut lopettaa. Paljon mielenkiintoista tietoa Timo Mäkinen kuitenkin nikkelimarkoista tiputteli ja löytyipä yksi saksalainen kolikko, josta saattoi erottaa hakaristin.
Taidetta Höytiällä
Tänä vuonna Höytiänpäivänä nähdään peräti kaksi taidenäyttelyä, sekä Tapio Vääräsmäen moottorisahataiteen työnäytös.
Punaisen koulun luokkiin näyttelyn pystyttää Marjatta Pennanen, os. Ahonen, joka on syntynyt Höytiän Suopellossa, mutta elänyt elämänsä Itä-Suomessa.
– Jäin vuonna 2007 eläkkeelle ja innostuin maalaamaan, vuonna 2012 menin Pielavedellä kansalaisopistoon ja harrastus on jatkunut, kun muutin leskeksi jäämisen jälkeen Kuopioon pari vuotta sitten, Marjatta Pennanen kertoo. Aiheet hän löytää läheltä, perheenjäsenistä ja rakkaista maisemista.
Hän maalaa sekä akryyli-, että öljyväreillä, ja myös akvarelleja.
Keltaisen koulun teema on riista ja eläimet. Ruokalassa voi tutustua riistalaukaussimulaattoriin ja viereisesä luokassa on Juha-Matti Vääräsen eläinaiheisia toitä. Taide on maratoonien juoksemisen lisäksi ollut Juha-Matin tärkeä harrastus läpi elämän, vaikka päivätyö onkin Maanmittauslaitoksella.
