Pitkään puolustusvoimissa työskennellyt, eläköidyttyään Uuraisten seurakunnan palvelukseen siirtynyt Jaana Hirsjärvi piti puheen kutsunnoissa elokuussa, kun Uuraisten ensimmäinen Nato-sukupolvi astui palvelukseen. Puhe on ajankohtainen näin itsenäisyyspäivän tienoillakin.
Herra majuri, kutsuntalautakunnan jäsenet, hyvät tulevat sotilaat, arvoisat kutsuntatilaisuuden osanottajat. Luen puheeni aluksi katkelman isoisäni päiväkirjasta jatkosodasta päivältä 14.12.1941.
”Eilen saapui kolmas patteri Karhumäestä, joten nyt koko patteristo on koossa ja meillä oli kenttäjumalanpalvelus, jonka piti kolmannen patterin päällikkö, luutnantti Hakala Tänään meillä on juhla ja katselmus täysissä varusteissa. Ja sivumennen mainitsen, että meidän psto on tässä sodassa ampunut 52.000 kranaattia, joka tekee 370.000 kg terästä. Kyllä siinä on venäläinen saanut monta kertaa omasta lääkkeestään. 864 km on ollut taistellen mentävää, 29 taistelua, 93.000 kg bensiiniä ja koko pston ajama km määrä on 260.000 km. Meidän patteristomme kokonaisvahvuus oli alkuun 472. Tänään oli myös paraati ja aulaan oli taiteiltu kartta meidän retkestämme. Keväällä lähdimme Uimaharjusta ja sen jälkeiset taistelupaikat on merkitty karttaan ristissä olevilla miekoilla. Lipunnosto meidän seistessämme kylän aukealla neliössä, oli vaikuttava. Komentaja puhui retkestämme mainiten 18 kaatunutta, 52 haavoittunutta, kaksi kadonnutta ja 47 sairauden takia riveistämme poistunutta. Ohimarssin jälkeen meillä oli juhlakahvit ja soittokunta soitti. Päivä oli sumuinen ja täällä on kova pakkanen. Illalla meillä on shakkiottelu, johon osallistuu kuusi, itse en nyt pelaa koska minä olen valvojana, että kaikki pelit menevät sääntöjen jälkeen. Ajatuksissamme on Ltn Hakalan mieliin painuva puhe, jossa hän kosketteli Karjalan kansan kohtaloita ja tulevaisuuden näköaloja. Lisäksi meillä oli arvauskilpailut, jossa minäkin olin kilpailemassa. Sitten oli vielä pullansyöntikilpailu ja juhlan lopuksi oli torvien säestyksellä Karjalaisten laulu. Loppu.”
Kun tänään nostimme seurakuntakodin lippusalkoon Suomen valtionlipun kutsuntojen merkiksi, on Suomi ollut itsenäinen 105 vuotta 8 kuukautta ja 10 päivää. Sen vapauden ovat meille omalla uhrauksellaan isovanhempamme ja heidän vanhempansa lunastaneet. Se, että olette kaikki täällä tänään, on myös osoitus siitä, että teitä tarvitaan. Teidän ikäluokkanne on täällä Uuraisillakin ensimmäinen Nato-Suomen kutsuntaerä. Ja se jos mikä, on historiallista. Yhteistä teille kaikille on tämä päivä, jolloin olette tulleet tähän kutsuntatilaisuuteen. Päivä on varmasti jännittänyt jo jonkin aika ajatuksissa, osaa jopa varmasti harmittanut. Tulevaisuus armeijan harmaissa tai ehkä sinisissä täällä kotinurkilla Tikkakoskella, on monella tapaa portti uuteen ja erilaiseen. Intin käyminen, josta ennen aikaan puhuttiin miesten kouluna, on nykypäivänä paljon erilaisempi kuin isienne ja isovanhempienne tarinoissa. Asepalveluksen suorittamien on tärkeää myös läheisillenne ja myöhemmin tuleva valapäivä on monelle vanhemmalle ylpeyden aihe ja tärkeä myös heille. Varusmiespalvelus on myös monille teistä aikaa, jolloin ollaan ehkä ensimmäistä kertaa pois kotoa pitempi aika, pois tutusta, turvallisesta omasta elämästä. Tuvan jakaminen erilaisten ja outojen ihmisten kanssa voi ajatuksena olla vielä arveluttava. Miten tottua erilaiseen päivärytmiin, aamuherätyksiin ja toimiseen muiden asettamien aikataulujen ja tavoitteiden mukaisesti. Mutta inttiaika ei pelkästään ota teidän elämästänne, se voi myös antaa. Se voi antaa teille monipuolisen koulutuksen, jossa opitte uusia taitoja, joista monista on hyötyä myös siviilielämässä. Osa teistä tulee samaan johtajakoulutusta, jota työelämässä arvostetaan ja monelle teistä voi syntyä elinikäisiä ystävyyssuhteita ja ehkä jollekin sitten myöhemmin jopa uran tai ammatin puolustusvoimissa. Nykyaikainen ja mielekäs palvelusaika on joka tapauksessa teille kaikille arvokasta kokemusta, jota ette muualta saa. Armeija on myös paikka, jossa omalla taustallasi ei ole merkitystä, kaikkia kohdellaan yhdenvertaisesti ja tasa-arvo on asia, joita toivon myös teidän kaikkien vaalivan ja puolustavan. Meillä täällä Uuraisilla on aina oltu ylpeitä siitä, että täällä jokainen saa olla mitä haluaa ja tulla miksi haluaa. Jokaisella on yhdenvertainen oikeus tavoitella hyvää elämää ja koulutusta. Niin myös teillä jokaisella on mahdollisuus toteuttaa omaa unelmaanne. Toivotan teille hyvää kutsuntapäivää ja rohkaisen teitä olemaan ylpeä omasta panoksestanne, jonka tulette varusmiespalveluksen myötä antamaan itsenäiselle Suomelle.
Viime lauantai oli Uuraisilla toimintaa täynnä. Uusi kauneushoitola vietti avajaisia, seurakuntakodilla askarreltiin joulua Nuorisoseuran sponsoroimana, koulukeskuksella pikkujouludiskoiltiin MLL:n tahtiin ja Sesonkipuoti Selmassa jokihaaralainen koruntekijä Tapani Hietala näytti kuinka hopealusikka muuttui sormukseksi. – Korunvalmistus on minulle kakkosharrastus, beaglet on ykkönen. Aterimet ovat materiaalina siitä mukavia, että niiden ulkonäkö antaa jo viitettä, millaiseksi koru muotoutuu, Hietala kertoi. Lisäksi hän maalaa myös tauluja.
Ronja Lehtovirta oli ottanut äidin ja isän, Riikan ja Jarkon mukaan askartelemaan seurakuntakodille. Sen sijaan seuraavaksi vuorossa olleeseen pikkujouludiscoon ei isällä ollut asiaa, sillä hänen muuvinsa olisivat olleet liian noloja.
Ensi lauantaina luvassa Uuraisilla on ainakin seurakunnan joulumyyjäiset ja nuorten 4H-yrittäjien vohvelikahvila Selmassa.
KauneusSalonki Maria tulla tupsahti Uuraisten keskustaan lähes yllättäen. Avajaisia naisellisen vaaleanpunaisessa kauneushoitolassa osoitteessa Virastotie 1 vietettiin viime lauantaina. Jos osoite ei kerro, mistä huoneistosta on kyse, niin aikaisempia yrityksiä Salen viereisen kerrostalon alakerrassa ovat olleet esimerkiksi HuoltoS, LähiTapiola, Uuraisten Apteekki ja legendaarinen Säästö-Riihi. Nyt seinät on maalattu naisellisen vaaleanpunaisiksi ja sisustus ylellisen kodikas. Turkulaissyntyinen yrittäjä Maria Tarponen on nopea liikkeissään. Jos hän huomaa, että jossain homma ei lähde toimimaan, niin hän ei jää asiaa voivottelemaan, vaan suuntaa katseen eteenpäin. – Toimin kolme vuotta Suonenjoella, mutta ei ihan täysin viihtynyt, eikä sopivaa taloakaan löytynyt. Aloin kartoittamaan eri paikkakuntia ja jo viime kesänä noteerasin, että Uuraisilla on kosmetologi lopettamassa. Lähdin kuitenkin Jyväskylän Laajavuoren kylpylään kosmetologiksi, mutta yllättäen siellä ei riittänytkään asiakkaita ja totesin paikan taloudellisesti kannattamattomaksi. Sitten muistin Uuraisen ja täällä nyt ollaan, Maria Tarponen kertoo.
Maria Tarponen työskentelee hoitolassa ajanvarausten mukaan, myös lauantaisin tarvittaessa. KauneusSalonki Marian palveluvalikoima on huikean laaja. Jos mietinnässä on läheiselle hyvinvointi- tai hemmottelulahja jouluksi, niin nyt on lahjakorteissa valikoimaa Uuraisillakin. – Erilaiset kasvohoidot, meikit, ripset, kulmat, kestotaivutukset, manikyyrit, kynsihoidot ja lakkaukset, monipuoliset jalkahoidot, sekä erilaiset sokeroinnit. Monipuolisuus on minulle tärkeää, pyrin siihen, että pystyn vastaamaan asiakkaan tarpeisiin ja ellei, niin sitten ohjaan hänet jollekin toiselle tekijälle, verkostoituminen on tällä alalla tärkeää, Maria kertoo. Lisäksi Maria Tarponen on koulutettu hieroja ja opiskelee diplomivaiheessa vyöhyketerapiaa. Hemmottelevampia hierontoja ovat aroma- ja kuumakivihieronta. – Tykkään kouluttautua ja kehittää itseäni koko ajan. Viimeksi opiskelin kuppauksen ja vähän on puhetta, että voisin alkaa kiertäväksi kuppariksi erilaisiin hyvinvointitapahtumiin yhteistyössä uuraislaisen Johanna Teräväisen kanssa. Kauneudenhoitoala on hyvin sosiaalinen ala. – Pitää osata keskustella, mutta myös olla hiljaa. Olen kova innostumaan asioista, eikä töihin ole koskaan tyhmä tulla, Maria Tarponen sanoo ja toivottaa kaikki uuraislaiset tervetulleeksi tutustumaan.
Uuraisten nuorisoseurantalo Seurala tunnetaan nykyään enimmäkseen mukavana yhdessäolon paikkana, jossa pelataan bingoa ja lauletaan karaokea. Hyvä niin, sillä mikäpä kunnioittaisi paremmin talon osin surullista ja sotaisaa menneisyyttä kuin rauhan ajan ilo. Talo toimi pitkään Uuraisten suojeluskuntatalona ja tästä osasta historiaa on nyt saatu graniittilaatta seinälle. Laattaa ei olisi vieläkään ilman 88-vuotiaan pikkulotta Kaarina Moision aktiivisuutta, avukseen hän sai kahdeksan muun Uuraisten suojeluskunnassa toimineen suvun jälkeläisiä. Kaarinan isä Viljo Silvasti toimi 1930-luvulla Uuraisten suojeluskunnan päällikkönä, joten laatta on myös kunnianosoitus isälle. – Kaksi vuotta olen tätä päivää odottanut, hienolta tuntuu olla täällä tänään, totesi Kaarina laatan paljastustilaisuudessa marraskuussa. Suojeluskuntajärjestö oli Suomessa vuosina 1918–1944 toiminut vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Järjestö lakkautettiin jatkosodan jälkeen syksyllä 1944. Kaikkiaan suojuskuntien omistamia tai osaomistamia taloja on ollut Suomessa ainakin 521 kappaletta. Uuraisten suojeluskunta muodostetiin Uuraisille alkuvuodesta 1918 ja tuon vuoden levottomuudet vaativat kolme valkoista uuraislaista uhria, Vilho Paanalan, Matti Laurilan ja Vilho Hyytiäisen. Miehet kaatuivat Hämeessä ja Pirkanmaalla. Suojeluskuntalaisten vapaussodaksi kutsuma aika ei kuitenkaan näyttänyt uuraislaisille synkimpiä kasvojaan, mutta pahempaa oli tulossa.
Tänään 30.11.2023 tulee kuluneeksi 84 vuotta siitä, kun talvisota alkoi. Uuraista talvi -39-40 koetteli erityisen raskaasti. Joukot perustettiin paikkakuntakohtaisesti niin, että saman pitäjän miehet palvelivat usein samassa yksikössä. Uuraisten miehet joutuivat pahoihin paikkoihin, sillä seurauksella, että talvisodassa kaatui 58 uuraislaista miestä, 2,1 prosenttia koko kunnan väestöstä. Erityisen paljon uuraislaisia meni Itä-Kannaksella Taipaleen Terenttilässä ja Kirvesmäessä joulukuussa -39. – Sankarivainajat tuotiin arkuissa tälle samalle lattialle, missä kahvipöytämme nyt seisoo. Uuraisten taloista kerättiin Suomen lippuja, joilla arkut peitettiin. Lotat merkkasivat liput, jotta ne osattiin sitten palauttaa oikeisiin taloihin. Keskisen lipussa on vieläkin merkintä ”Silvasti” tuolta ajalta. Tuossa näyttämön reunalla oli messinkinen kynttilänjalka, jossa kotitekoinen kynttilä. Tulin ihan pienenä tyttönä joka ilta isän kanssa sytyttämään kynttilän ja kunnioittamaan heidän uhriaan. Olin aika vilkas lapsi ja isä sanoi, että kun kynttilä sytytetään, pitää olla vähän aikaa ihan hiljaa. Ne arkut lattialla tulivat monta kertaa mieleen, kun kävin nuorena tyttönä täällä tansseissa ja näen ne silmissäni yhä tänäkin päivänä, Kaarina Moisio kertoo. Muistoja kovista ajoista on muillakin. Jouko Pihl Kyynämöisiltä menetti isänsä talvisodassa 9.2.1940. – Minä en muista isästäni mitään, olin vähän toisella vuodella ja siskotyttö kahdeksan päivän ikäinen kun isä kaatui. Kova paikka perheelle, mutta silloin ei ollut kriisiryhmiä. Olen käynyt paikalla, jossa isä kaatui, Terenttilän Surmansuolla. Olisin vielä kerran eläessäni siellä halunnut käydä, mutta nyt näyttää maailman tilanne sellaiselta, että sinne ei enää pääse. Muistona meillä on Niemelässä seinällä isän voittama suojeluskunnan ampumahiihdon Keski-Suomen piirin mestaruuspalkinto, muistelee Jouko Pihl.
Ampumahiihtoon liittyy Ari Paanalankin muisto. Meillä on vanha 9-millinen Parabellum puukotelossa, jonka saa pistoolin peräksi. Kotelossa lukee Suojeluskunnan kiertopalkinto ampumahiihdossa. Sitä en tiedä, mistä se meille oli tullut. 1980-luvulla tuli vapautus, että jos on luvattomia aseita, niin ne voi viedä poliisille, eikä saa mitään syytettä. Menin aseen kanssa poliisi Pienimäen huoneeseen ja hän ensin sanoi, että tämä pitää tehdä ampumakelvottomaksi ja saat sen sitten takaisin. Vähän tarkemmin tutkittuaan, hän totesi, että tämä on niin hieno antiikkiase, että tätä ei tuhota, vaan kirjoitetaan sinulle aseenkantolupa. Nyt se on minulla laillisena aseena, Paanala kertoo.
Laatan paljastusjuhlassa nautittiin Marjoniementilan kahvit ja pöytään oli katettu perinteitä kunnioittaen muun muassa lettivehnästä, kuten yli 100-vuotiaan talon pöytiin monta kertaa aiemminkin. Tervetuliaissanat lausui Uuraisten nuorisoseuran puheenjohtaja Eliisa Tanner ja laatan tekstin ääneen luki Teuvo Tanner. Kunnanjohtaja Juha Valkama kiitti Kaarina Moisiota siitä suuresta panoksesta, jonka hän on vuosikymmenten aikana antanut ja yhä edelleen antaa Uuraisten kotiseututyön hyväksi.
Vesa Melgin on suurperheen isä ja tuore yrittäjä Kangashäkistä. Yrityksen nimi on Kuljetusmies ja se kertookin olennaisen. – Isällä on ollut Saarijärvellä kuljetusalan yritys vuodesta -95. joten työ ja yrittäjän arki on tuttua, vaikka itselle yritys on ensimmäinen, Vesa Melgin kertoo ja lisää, että yrittäjyys on kiinnostanut aina, mutta palkkatyö on tuntunut aiemmin turvallisemmalta. Aikaisemmin hän työskenteli kattofirmassa, mutta rakennusalan taantuma vei työpaikan ja pisti miettimään tulevaisuutta myös yrittäjyyden kannalta. Aluksi hän kävi yrittäjyyskurssin ja pääsi sitä kautta TE-toimiston yrityskokeiluun, jossa neljä kuukautta kokeillaan yrittäjyyttä ja sen jälkeen päätetään jatkosta. – Halusin katsoa tämän kortin ja olen tykännyt. Harkitsin myös osakkuutta isän yrityksessä, mutta päädyttiin kuitenkin ratkaisuun, että molemmat toimimme toistaiseksi itsenäisinä toiminiminä, mutta yhteistyötä tehden. Tällä hetkellä olen isällä alihankkijana noin 70 prosenttia työajasta, kuljetan vanhuksille ruokaa ja täytän Postin Smart-laatikoita, hän kertoo. Kilometrejä kertyy viikoittain noin tuhat.
Yrityksen tärkeimmän investoinnin, eli auton hän on ehtinyt jo kertaalleen vaihtamaan isompaan. Isää ilahduttaa, että myös pojat ovat suuntautuneet alalle ja tulevaisuudessa saattaakin olla edessä sukupolvenvaihdos. – Meitä veljeksiä on yhteensä neljä lähtenyt kuljetusalalle. Kaksi ajaa jakeluautoa Jyväskylässä, yksi on logistiikkainsinööri ja minä nyt uutena yrittäjänä mukana. Eli kuljetustouhut on meidän perheessä vahvoilla. – Muutot ovat minun omin juttu, jota teen loput työajasta. Ala on kilpailtu ja isot toimijat dominoivat. Pienillekin kuitenkin jotain riittää. Muutot ovat mukavia, tapaa erilaisia ihmisiä ja saa olla mukana ihmisten tärkeässä tapahtumassa, jollainen muutto aina on, Melgin jatkaa. Muuttofirman käyttö muuttoapuna on kasvussa ja tärkeimpänä syynä on päästä muutosta helpommalla. Kun kustannuksia vertailee kokonaisuutena, ei hintakaan muodostu kynnyskysymykseksi. Jos joutuu vuokraamaan pakettiauton ja maksaa muuttoapulaisille korvausta, ei ero muuttopalvelun käyttämiseen ainakaan lyhyen matkan muutoissa ole iso ja stressin määrä huomattavasti pienempi. Tähän saakka Vesa Melgin on lähinnä tehnyt yksityisten muuttoja, sillä yritysmuutot vaatisivat usein isomman kuljetuskaluston. – Tarjoan myös kokonaispalvelua, johon sisältyy huoneistojen siivoukset ja tavaroiden pakkaus ja purku, mutta niille ei toistaiseksi ole ollut paljon kysyntää. Tavallisempaa on, että muuttomiehet tulevat ja kuljettavat pakatun irtaimiston paikasta A paikkaan B. Muuttopalveluja ostavat kaikenikäiset ja -kokoiset perheet, iäkkäät, mutta myös nuoret perheet, hän kertoo. Tulevaisuudessa on tarkoitus hallitusti laajentaa, mutta perheen ehdoilla. – Jos muuttopalvelun käyttö kiinnostaa, vastaan mielelläni kysymyksiin, Vesa Melgin päättää.
Sesonkipuoti Selma avautuu jälleen huomenna torstaina jouluisissa tunnelmissa. Tulevat lauantait ovat puodilla vähän spesiaaleja, sillä silloin kesältä tutut 4H-yrittäjät Elli ja Kerttu pitävät vohvelikahvilaa. Joulukuun ensimmäisenä lauantaina lisäksi korutaiteilija Tapani Hietala pitää työnäytöstä ja viimeisenä lauantaina 16.12. on puodilla Uuraisten Eläkkeensaajien myyjäiset. Ensi vuoden alusta Selman tilassa alkaa todennäköisesti kevyt remontti ja tavoitteena on, että tilan käyttö monipuolistuu entisestään. Kunta remontoi Uuraspostille uudet tilat olemassaolevaa lastaussiltaa hyödyntäen. Tällä hetkellä Uurasposti toimii vuokratiloissa, jotka eivät ole optimaaliset koko ajan lisääntyvän pakettiliikenteen kannalta. Tilaan rakennetaan myös kaksi toimistotilaa ja pintoja uusitaan. Sesonkipuoti jatkaa entiseen tapaan kesällä ja joulun aikaan. Suuri osa tilasta jää nykyiseen tapaan avoimeksi ja mahdollistaa erilaisten pop up -tapahtumien järjestämisen. Sesonkipuoti Selmaa pyörittää Selma Ry, joka on tänä syksynä suunnitellut yhdistykselle uuden tuotemerkin yhteistyössä taiteilija Susanna Tanhun kanssa. Herkässä kranssissa istuu uteliaan näköinen lintunen, joka näkee ympärillään kauneutta. Uusi kuvio löytyy paitsi puodin mainoksista myös raparperilta ja mansikalta maistuvasta Teeleidin teestä ja Isoisän puulelujen valmistamista tulitikuista. Jokihaaralainen yrittäjä ja taiteilija Susanna Tanhun tuotemerkki on EikunKeikun ja hänen taulujaan ja korttejaan on löytynyt Selman valikoimista jo vuosia. Päivätyönään Tanhu on pyörittänyt jo 10 vuotta Jesper Junior -lastenvaateliikettä Jyväskylän Palokassa. Koulutukseltaan hän on amk artenomi. – Työ on erittäin luovaa, antoisaa ja värikästä. Nautin asiakaspalvelusta. Mutta nautin valtavasti myös luonnon rauhasta ja maalaamisesta. Koulutuksessani erikoistuin ohjaus- ja opetustyöhön, sekä erikoistekniikoihin. Työharjoitteluni suoritin Suomen Kansallisoopperan tarpeistossa. Olen opiskellut akvarellimaalausta lukuisten eri taiteilijoiden vaikutuspiirissä ja oppinut heiltä erittäin paljon, Susanna Tanhu kertoo. Hänen mielestään taide ei ole jotain erikoista ja erillistä, vaan osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. – Taiteen tekeminen on aina ollut osa minua. Maalaaminen ja luonto ovat minulle elinehtoja. Tulevaisuudessa haluaisin entistä enemmän maalata, sekä välittää taiteen rentouttavaa ja innostavaa vaikutusta myös muille. Ennen yrittäjyyttä olen ohjannut useita lasten- ja nuorten kuvataideleirejä eri kaupungeissa. Haluaisin lisätä taiteen osuutta omassa arjessani, sekä tuotteideni kautta myös muiden elämässä, hän kertoo. Ei ole yllätys, että Tanhu ammentaa ideat maalauksiin luonnosta. – Luonto on täynnä muuttuvia värejä. Kukkamaalausteni innoittajina ovat oikeat kukkalajit, mutta käyttämäni tekniikka tekee niihin ripauksen sattumanvaraisuutta. Luonto ei koskaan ole täydellinen ja toisaalta on. Kukat eivät luonnossa ole ”asennossa”, vaan joku nuokkuu, toinen on lakastunut, kolmannesta puuttuu pala ja niin edelleen. Epätäydellisyys on luonnollista, herkkää ja kiinnostavaa. Siksi mielelläni annan aina sattumalle mahdollisuuden vaikuttaa töihini. Taiteen tekeminen rentouttaa, energisoi, antaa luovuutta muihinkin töihin ja tuo uusia ystäviä. Susanna maalaa työnsä monen haastaviksi kokemilla vesiväreillä. – Akvarellivärit valitsin siksi että en ole kovin pikkutarkan työn tekijä, tykkään värien läpikuultavuudesta, sekä niiden osin sattumanvaraisestakin sekoittumisesta. Akvarelleilla on helppo maalata missä vain. Koti metsän siimeksessä on Susanna Tanhulle rakas. – Maalla asuminen on minulle todella tärkeää! Olen asunut suurissakin kaupungeissa ja osaan todella arvostaa sitä että luonto on joka puolella ympärillä. Kiireisenä yrittäjänä minun olisi vaikeaa ehtiä metsään ellei se alkaisi heti kotiovelta! Nautin paljon luonnonvesissä uimisesta, hän kertoo.
Uuraisilla joulunaika alkaa Kiepin messuilla, niin tänäkin vuonna. Messujen järjestämisessä ovat vahvasti mukana kyläyhdistyksen väen lisäksi myös Kyynämöisten koululaiset ja koulun henkilökunta. Viime lauantain messupäivä oli ihan virallinen koulupäivä, toki erityisen hauska sellainen. Myynnissä oli tuttuun tapaan paljon käsitöitä ja löhituotteita, sekä juuri ilmestynyt Kotikylä-kylälehti. Yksi koulun entinen oppilas teki paluun Kieppiin myyntipöydän taakse. Kotaperältä kotoisin oleva Saara Viljanen os. Koskinen myi neulomiaan villasukkia, sekä aivan uunituoretta Villasukkabuffet – toinen kattaus -kirjaa, jossa mukana on myös hänen omia villasukkamallejaan. – Edellisen kerran oli kutosluokkalaisena myymässä voiveitsiä, Saara kert Neulominen on Saaralle rakas harrastus ja melkein työkin. Hän suunnittelee ja myy neulemalleja Hand Finnished -yrityksen kautta ja sen myötä päätyi suunnittelijaksi myös neulekirjaan. – Opin viisivuotiaana neulomaan, kun Aune-mummo opetti ja aikuisena innostus on vain lisääntynyt. Neulominen rentouttaa ja suunnittelu tuo lisä-twistiä tekemiseen. Nykyään minulla on yksivuotias pikkuapulainen, joka hiukan hidastaa neulomistahtia, mutta tartun puikkoihin aina kun mahdollista, Saara Viljanen kertoo. Koulutukseltaan hän on vaatetusartesaani ja päivätyössä vaateliikkeessä. – Villasukkabuffet-kirjat on tehty neulojalta neulojalle. Kirjan kirjoneulesukkiin on isot ja selkeät kaaviot, joita on helppo seurata, ei ole ollenkaan vaikeaa, kannustaa Saara Viljanen.
Piesalan Niinan mielestä ainoa oikea joulusinappi on Avontuvan tarhojen kermasinappi. Taustalla tarhuri Antti Heinonen hieroo kauppoja Eero Rossin kanssa. Myös punanuttuinen sesonkityöntekijä aloitteli tämän vuoden urakkaansa. Reijo Länkinen (oik.) ja kilteiksi todetut lapset haastattelivat.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
