Uuraisten nuorisotyössä on aloittanut kaksi uutta kasvoa. Milla Aho ja Jani Kalenius Vuoden alusta aloitti etsivä nuorisotyöntekijä Milla Aho. Hän toimii Multian ja Uuraisten yhteisenä etsivänä ja tekee myös yhteistyötä Petäjäveden etsivän Tuulimaria Saarisen kanssa, jolle Uurainen on myös tuttu paikka muutaman vuoden takaa. Koko palettia hallinnoi Petäjäveden kunta, joka myy palvelua Uuraisille ja Multialle. – Ihan hyvältä vaikuttaa tämä järjestely. Tässä on laajasti mahdollisuuksia työn kehittämiseen yhteistyössä työparin kanssa. Työparityöskentely sopii esimerkiksi kotikäynneille, ryhmätoimintaan tai erilaisiin etsivän nuorisotyön järjestämiin reissuihin, Milla Aho kertoo. Lapualta kotoisin oleva Milla asuu tällä hetkellä Petäjävedellä. Etsivän nuorisotyön perustehtävä on tukea ja olla läsnä 15-28-vuotiaille nuorille ja etsiä heidän kanssaan heille sopivia ratkaisuja mm. erilaisiin elämäntilanteisiin liittyen, koulutuksen ja työn osalta tai mielekkään tekemisen löytämiseen. Työ on pääosin kahdenkeskisiä keskusteluja nuoren kanssa. – On tosi hyvä trendi, että nuoret tulevat yhä enemmän omasta aloitteestaan etsivän juttusille. Silloin päästään keskusteluissa heti asian ytimeen. Yhteyttä etsivään voivat myös nuoren vanhemmat, ystävät tai kuka tahansa, joka on huolissaan nuoren tulevaisuudesta, etsivän tapaaminen on aina nuorelle vapaaehtoista, Milla kertoo. Tällä hetkellä nuoria mietityttää erityisesti työnhaku, sopivia työpaikkoja ei ole liikaa tarjolla. Myös opiskelupaikan valinnasta keskustellaan usein. – Olen tapaamisessa aina ensisijaisesti turvallinen aikuinen, jolle nuori voi kertoa huolensa ja epävarmuutensa rehellisesti. Yksinäisyyden ollessa kasvussa on tärkeää, että nuoren ympärillä on aikuisia, joilla on aikaa olla läsnä ja kuunnella, Aho päättää.
Helmikuun alusta aloitti puolestaan nuorisotyöntekijän työssä harjoittelijana saarijärveläistaustainen Jani Kalenius jonka pääasiallinen toimipaikka on Nuokkari, mutta saattaapa hänet tavata keväämmällä myös Hirvasella ja Oikarissa. – Iltaisin pyritään tavoitteellisesti keksimään hassunhauskaa tekemistä, siinäpä se, hän tiivistää työnkuvansa tilatyöntekijänä. Myös Nuokkari on paikka, jossa yksinäinen olo lievittyy. Jani Kalenius haluaa, että Nuokkarin kynnys olisi mahdollisimman matalalla. – Itse olin vakinuori Saarijärven nuorisotalolla ja silloin jo katsoin, että olisipa siistiä hommaa. Hain kuitenkin kolmeen eri urheiluopistoon. En päässyt, vaan päädyin kasvatus- ja ohjausalalle, enkä ole katunut. Tämä tuntuu tosi omalta alalta ja liikunnalliset ja toiminnalliset menetelmät ovat vahvuuteni, kertoo opiskelujen loppusuoralla oleva Jani. Uuraisilla on ollut monista eri syistä johtuen hieman vaihtuvuutta ja turbulenssia nuorten parissa työskentelevissä, joten kummallakaan uudella työntekijällä ei ole tarvetta ryhtyä suuriin uudistuksiin, vaan nyt tärkeintä on tutustua nuoriin, vakiinnuttaa toimintaa ja luoda luottamuksellinen ilmapiiri. Sekä Milla Aho, että Jani Kalenius haluavat tulla Uuraisten nuorille niin tutuiksi, että heitä uskaltaa tulla kylälläkin hihasta nykäisemään.
Uuraisten vuoden yrittäjä on Haklog Ky. Toimisto sijaitsee Uuraisilla ja paja Tikkakoskella. Haklog on aika lailla ainutlaatuinen yritys Suomessa, täysin samalla konseptilla toimivaa ei ole toista. Yrityksellä on kaksi pääasiallista toimintasuuntaa. Haklog tarjoaa kuivajää- sekä suihkupuhallusta haastaviin ja vaativiin asiakaskohteisiin ja asiantuntijapalveluita biopolttoaineiden laadunmääritykseen ja laadunhallintaan sekä toimitusketjun kehittämiseen. Lisäksi palveluvalikoimaan kuuluvat näytteenotto- ja käsittelyvälineet kiinteille polttoaineille, NDT-tarkastus sekä putoamissuojainten ja nostoapuvälineiden tarkastukset. Palvelukokonaisuus on kehittynyt matkan varrella havaittujen tarpeiden kautta. Monessa kohtaa voidaan puhua edelläkävijästä. Yrittäjä Jukka Lahden työhistoria menee metsään, hän on työskennellyt puunhankinnan eri vaiheissa, jossa yhdessä vaiheessa tuli mukaan metsäpolttoaineiden hankinta, joka tempaisi mukaansa. – Oma yritys aloitti toimintansa kiinteän polttoaineen näytteenoton kehittämisen eri käyttöpaikoilla. Tähän kehitystyöhön kuuluivat tarvittavat ohjeistukset, koulutukset ja näytteenottovälineet. Sillä miten näyte toimitettavasta hake-erästä otetaan, on väliä, jotta se kertoo kaiken olennaisen, kuten kosteusprosentin ja lämpöarvon. Tarjolla ei ollut oikein hyviä välineitä, joten ne piti kehittää itse. Seuraavaksi mukaan tuli kuivajääpuhdistus, mikä oli monelle ihan uusi juttu erityisesti lämmitys- ja voimalaitoskattiloiden puhdistuksessa. Sillä, että otettu näyte kertoo luotettavasti esimerkiksi ison hake-erän kosteusprosentin, on merkittävä taloudellinen merkitys. Hakkeella on merkittävä asema kaukolämmön ja sähkön tuotannossa Suomessa. Jukka Lahden mukaan sillä on monia etuja. – Uudet voimalat polttavat sen erittäin puhtaasti. Niissä on tehokkaat suodattimet, jotka puhdistavat savukaasut varsin hyvin. Lisäksi monilla laitoksissa on nykyään myös savukaasupesurit, jotka poistavat viimeisetkin epäpuhtaudet savukaasuista ja parantavat myös laitoksen hyötysuhdetta, Lahti kertoo. – Lisäksi hake on pääsääntöisesti kotimaista ja sen tuottaminen on meidän omissa käsissämme, hän lisää.
Mekaaninen metsäteollisuus yksi iso toimiala, jolla hyödynnetään nykyään kuivajääpuhallusta Voimaloiden suuret kattilat vaativat puhdistusta toimintavarmuuden ja hyötysuhteen vuoksi. Aikaisemmin ne on puhdistettu lähes pelkästään mekaanisesti, esimerkiksi harjoilla tai hiekkapuhaltamalla tai sitten jätetty puhdistamatta. Tuntemattomaan kuivajääpuhallusmenetelmään suhtauduttiin aluksi varauksella. Kuivajää on kiinteässä muodossa olevaa hiilidioksidia, jonka lämpötila on -79 astetta. Puhdistuksessa käytettävä kuivajää on pientä pellettiä. Jokainen, joka on ollut hereillä kemiantunnilla muistaa, että hiilidioksidilla on normaalipaineessa vain kaksi olomuotoa, kiinteä ja kaasu. Tämä tarkoittaa, että kuivajää sublimoituu puhalluksen jälkeen kaasuksi, minkä seurauksena kuivajääpuhalluksessa ei synny ylimääräistä poistettavaa jätettä. Käytettävä kuivajää tulee valmiina pelletteinä Woikoskelta Kokkolasta. Kuivajääpuhalluksessa käytettävät kuivajääpelletit eivät kuluta eivätkä karhenna puhdistettavia metallipintoja. Kuivajääpuhalluksen teho perustuu kuivajääpellettien mekaaniseen iskuvoimaan, puhdistuskohteeseen muodostuviin lämpötilaeroihin sekä kiinteän hiilidioksidin kaasuuntumiseen likakerroksen ja puhdistettavan pinnan välissä. Koska kiinteässä muodossa oleva hiilidioksidi sublimoituu suoraan kaasuksi, se ei kastele puhdistettavaa kohdetta. Useat puhdistuskohteet ei sovi klaustro- tai monesta muustakaan fobiasta kärsivälle, sillä käytännössä esimerkiksi lämmityskattilan sisään ryömitään pienestä aukosta ja kun kuivajääpuhallus aloitetaan suljetussa tilassa, häviää näkyvyys hetkeksi lähes täysin. Lisäksi hapensaanti on varmistettava erikseen, sillä hiilidioksidi syrjäyttää hapen työkohteesta. Hapensaanti varmistetaan raitisilmakypärällä johon kompressorista tulee jatkuvasti raitista suodatettua hengityskelpoista ilmaa.
–Tässä työssä pääsee varsin mielenkiintoisiin paikkoihin. Raitisilmakypärä on ehdoton lisävaruste. Työturvallisuus on kuitenkin todella korkealla tasolla, riskit minimoidaan, Jukka Lahti kertoo. Osa työstä tehdään myös köysityöskentelynä. Usein käy niin, että kun kattila on kerran putsattu kuivajäällä, niin puhdistus tilataan seuraavankin kerran Haklogilta. – Se tietysti mieltä lämmittää. Puhdistukset tehdään pääosin kesäseisokin aikaan ja puhdistetusta kattilasta on luonnollisesti helpompi havaita myös alkavat vauriot. Niiden korjaaminen kesällä on huomattavasti helpompaa ja halvempaa kuin talvipakkasilla, Lahti lisää. Haklog aloitti yhden miehen yrityksenä, mutta nyt mukana on myös seuraava sukupolvi. Vielä ei ole tarvetta tehdä päätöksiä, onko Konsta Lahti myös yrityksen jatkaja. Investointeja Haklog on tehnyt harkiten ja hitaasti kiiruhtaen. – Hallittu kasvu on tervetullutta, mutta varsinaista laajentumispainetta ei ole. Uuraisten Vuoden yrittäjä -palkintoa Jukka Lahti arvostaa. – Onhan se positiivinen asia, kun tehty työ huomataan, varsinkin kun tämä meidän ala on tällainen aika kapea-alainen, eikä tule jokaisen ihmisen arjessa vastaan. Haklogin palvelujen merkitys on viime vuosina maailmantilanteen vuoksi korostunut, sillä he ovat yksi lenkki ketjussa, jolla parannetaan koko Suomen huoltovarmuutta ja omavaraisuutta.
Riitta Linnan Pesula ja Siivouspalvelu He-Ri ei joistakin huhuista huolimatta ole lopettamassa toimintaansa, ei sinne päinkään. Vaikka 70-vuotiskahvit juotiin jo toissa vuonna, ei ikänsä töitä paiskinut, jo isomummuksi ehtinyt Riitta tunne tarvetta jäädä vapaalle. Viime vuonna oli yrityksen 20-vuotisjuhlavuosi, jota juhlittiin työn merkeissä. Uuraisten entisellä paloasemalla sijaitsevassa pesulassa pesukoneet pyörivät ja mankeli hurisee. Riitan elämänkumppani Reino Karppinen lukee toimistossa lehteä ja vanha tuttu asiakas tuo pestävää. Samalla vaihdetaan kuulumiset. – Työ on minulle ihan terapiaa, hulluksihan minä tulisin, jos pitäisi jouten olla, Riitta sanoo. Lisävirtaa antavat mukavat ja tyytyväiset asiakkaat. Ennen koronaa hänellä oli vielä pesulan lisäksi useita siivouspaikkoja ja 2-3 työntekijää, mutta nykyään hän työskentelee yrityksessä pääosin yksin. Tarvittaessa apuna on seuraava sukupolvi. – Kyselyjä tulee yhä paljon, luotettavalle siivouspalvelulle on aina tarvetta.
Pesulan tilat ovat vuosien varrella rakentuneet käytännöllisiksi ja toimiviksi. Isoja pesukoneita on neljä ja lämpömankelilla leveyttä pari metriä. Kuivausrummun lisäksi on tilava kuivaushuone liikkuvine naruineen entisessä paloautojen hallissa. Pesula vastaanottaa lähes kaikenlaista pyykkiä. Jos esimerkiksi jonkun maton peseminen ei Uuraisten laitteilla onnistu, on Riitta Linnalla tuttuja pesumestareita Jyväskylässä, joiden kanssa hän tekee yhteistyötä. Pesula- ja siivousyrittäjyys on ollut Riitta Linnan elämän parasta aikaa. Hän ryhtyi alalle viisikymppisenä, konkurssin kovan koulun kokeneena kuljetusyrittäjänä. – En kuulu kirkkoon, mutta minulla on aina ollut vahva usko johdatukseen. Näin unen, jossa minua neuvottiin ostamaan paloasema ja perustamaan pesula. Moni nauroi, mutta tunne oli niin vahva, että uskalsin tähän ryhtyä, eikä ole tarvinnut katua, Riitta Linna päättää.
Jokihaaralainen Jyri Vilokkinen on saavuttanut aikidossa 5. danin vyön, mikä on jo niin korkea saavutus, että siihen hyväksyntä pitää hakea aikidon kehdosta, eli Japanista. Aikidon korkeammat arvot myönnetään vain suosituksesta ja vaativat monipuolista toimimista lajin hyväksi. Aikido on kamppailulaji, mutta aikidossa vastustajaa ei ikinä pyritä vahingoittamaan. Aikidotekniikat perustuvat vastustajan voiman hyväksikäyttöön. Tekniikoiden tavoitteena ei ole vastustajan voittaminen, vaan hänen hyökkäystahtonsa nujertaminen. Aikido tuli Jyri Vilokkisen elämään jo vuonna 1988 ja on pysynyt mukana aina. Tällä hetkellä hän ohjaa yhdet treenit viikoittain Jyväskylän monnarilla ja lisäksi käy 2-3 kertaa harjoittelemassa. – Pidän ohjaamista erittäin tärkeänä myös oman kehittymisen kannalta. Parhaimmillaan treenin vetäminen on hyvin luova tila, jossa vuorovaikutus on äärimmäisen tärkeää, hän määrittelee. Aikidon ominaispiirre on, että siinä ei kilpailla, ainakaan toisten kanssa. – Juuri siksi laji sopii minulle. Nuorena harrastin jonkin verran myös judoa, mutta en pitänyt lajin kilpailullisista elementeistä. Kilpaileminen jotenkin kaventaisi aikidoa ja tekisi siitä pinnallisemman. Itsensä kehittämisen lisäksi lajiin kuuluu keskittyminen, rauhoittuminen ja toisten kunnioittaminen. Aikido lisää kokonaisvaltaisesti henkistä ja fyysistä hyvinvointia, hän määrittelee. – Aikido toimii myös erittäin hyvin stressinpoistajana, koska siinä joutuu keskittymään sekä fyysisesti että mentaalisesti liikkeisiin niin täysin, ettei samalla edes pysty pohtimaan jotain työasioita tai huolia, hän lisää. Suomessa on harrastajia noin 4000 ja Jyväskylää sanotaan jopa aikidon mekaksi. – Toiminta on myös melko kansainvälistä, Jyväskylässä käy treenaajia ulkomailta ja itsekin olen käynyt treenaamassa Ruotsissa, Ranskassa ja Tsekeissä. Aikido on hyvin yhteisöllinen laji. Minne tahansa maailmassa menisinkään ja vaikka kaikki menisi mönkään, niin jos löydän sieltä aikidosalin, tiedän että minua autetaan ja tarjotaan esimerkiksi yösija, Vilokkinen kertoo. Nykyaika on jossain määrin aikidon uhka. Ihmisistä on tullut keskittymiskyvyttömämpiä, osittain mobiililaitteiden ja nopeita ärsykkeitä suoltavien sovellusten vuoksi. Aikido ei ole urheilun pikaruokaa, vaan vaatii keskittymistä ja pitkäjänteisyyttä, mutta palkitsee harrastajansa harmonisella voimalla. Sana aikido tarkoittaakin suomeksi harmonisen voiman tietä.
Neuvola on hyvä nimi, se kertoo, että kyseisestä paikasta saa neuvoja. Suomalaiset tietävät myös, että neuvolassa on tapana mitata ja tarkistaa osaatko hyppiä yhdellä jalalla tai muistatko värien nimet. Äitiys- ja lastenneuvolatoiminta alkoi jo 1920-luvulla ja se on oikea suomalaisen hyvinvoinnin tukijalka. Seniorineuvola tai virallisesti seniorin hyvinvointineuvola on aika paljon uudempi juttu, mutta kyse on melkein samasta asiasta. Seniorineuvolasta saat neuvoja ja erilaisia mittauksiakin, esimerkiksi verenpaineen tai -sokerin, tehdään. Yhdellä jalalla ei tarvitse hyppiä, jos ei halua, mutta saat ohjausta halutessasi esimerkiksi ravitsemus- ja lääkeasioissa. Aivoterveyttä pyritään ylläpitämään Finger- toimintamallin mukaan: Verisuoniterveyden hoito, Uni ja rentoutuminen, ravitsemus, sosiaaliset suhteet, aivotreeni ja liikunta. Seniorineuvolassa voidaan tehdä myös muistiriskitesti. Ja koska kaikki on nykyään siellä netissä, niin tarjolla on myös ohjausta sähköisten sosiaali- ja terveyspalveluiden käyttöön. Perussairauksien hoito ja kontrollit sen sijaan eivät kuulu seniorineuvolan palveluihin. Seniorineuvolan kynnys on hyvin matalalla, eikä aikaakaan tarvitse etukäteen varata. Pienten, mutta mieltä kaihertavien terveyshuolten kanssa ei siis kannata jäädä yksin, vaan huolen voit jakaa seniorineuvolan työntekijän kanssa. Jos apu ei löydy neuvolakäynnillä, niin ainakin saat vinkin, miten asian kanssa edetä. Uuraisilla seniorineuvola aloitti viime marraskuussa vastaanoton kerran kuussa, yleensä kuukauden toisena keskiviikkona aamusta puoleenpäivään saakka, lisäksi seniorineuvolalla on puhelinaika tiistaista torstaihin klo 8-9. Seuraava neuvola on ystävänpäivänä 14.2. Turhan tiuhaan heti ulko-ovesta tullessa oikealla sijaitseva ovi ei ole vielä käynyt. Oven takana tulijaa tervehtii Jaana Janhonen. Hän uskoo, että tarvetta seniorineuvolalle Uuraisillakin on, mutta palvelusta ei vielä tiedetä riittävästi. – Olen 90-luvulla valmistunut sisätauti- ja kirurgisen sairaanhoitajaksi ja toimin pitkään kotihoidossa Lievestuoreella, tykkäsin siitä tosi paljon. Kun lääkäritoiminta Lievestuoreella lopetettiin vuonna 2011, sinne perustettiin seniorineuvola, jonka toiminta kesti kuusi vuotta. Työ sisälsi paljon hoidollisia toimenpiteitä, kuten haavanhoitoa ja pistoksia, mutta myös muistitestejä ja ohjausta. Seniorineuvolan jälkeen olen toiminut ennaltaehkäisevässä työssä Laukaassa, kertoo Janhonen taustastaan. Sote-uudistuksen myötä seniorineuvola-ajatus heräteltiin uudelleen henkiin. Kun sekä sosiaali- että terveysasiat kuuluvat nyt hyvinvointialueelle, voi seniorineuvola tarjota apua entistäkin laaja-alaisemmin. – Tärkein tavoite on ennaltaehkäistä ja tunnistaa ikääntyvän terveysriskejä, tukea turvallista ikääntymistä omassa kotiympäristössä ja vahvistaa palveluiden saantia oikea-aikaisesti. Tämä on paikka, jossa voi istahtaa alas ja kertoa mieltä painavat asiat, etsitään niihin sitten yhdessä vastauksia, Jaana Janhonen kertoo. Uuraisten lisäksi hän pitää seniorineuvolaa Laukaassa ja Lievestuoreella. Seniorineuvolan palvelut on tarkoitettu 65-vuotiaille ja sitä vanhemmille. 68-vuotiaiden kunto tsekataan koko ikäluokan kattavasti – Tänä vuonna 68 vuotta täyttäville on laitettu kutsu osallistua hyvinvointitarkastukseen. Pääosin kutsu on laitettu sähköisesti Omaolon kautta ja siinä ohjataan täyttämään terveyskysely, toki myös paperinen versio menee osalle. Hyvinvointitarkastuksessa on kolme osiota, terveys-, elämänlaatu ja suunterveyden kysely. Kun olen saanut vastaukset, mietitään yhdessä asiakkaan kanssa, haluaako hän vastaanottoajan, vai käydäänkö asioita läpi puhelimella, myös videopuhelu on mahdollinen, Janhonen kertoo. Jaana Janhonen jalkautuu myös mielellään kuntien tai yhteisöjen tapahtumiin kertomaan esimerkiksi ravitsemuksesta. Seniorineuvolan toimintaa kehitetään tämän vuoden loppuun kestävän hankkeen avulla. Janhonen toivoo, että hankkeen loppumisen jälkeen seniorineuvoloista tulee vakiintunut toimintamuoto. – Se, että pystyy auttamaan vaikka vain pienissä asioissa, on valtavan palkitsevaa.
Sisu. Se sana on tatuointineulalla nakutettu Petri Tarvaisen käteen. Ja kun hän tarttuu treenikuminauhaan, niin kirjaimet venyvät lihasten päällä. Sisun syvimmän olemuksen Tarvainen on oppinut tuntemaan viimeisten reilun seitsemän vuoden aikana, kun hän on kammennut itsensä aivan kuoleman porteilta takaisin elämään ja huippu-urheilijaksi. Elämä muuttui kertaheitolla syyskuussa 2016, kun verisuoni Petrin päässä napsahti. – Tunsin, että minua oltiin tulossa hakemaan, mutta eipä ollutkaan vielä minun aikani. Elämä on sen jälkeen muuttunut vähän hankalammaksi, mutta myös sata kertaa arvokkaammaksi. Nyt ymmärrän, että minuutit ei ole päällekkäin, ne on peräkkäin, jokaisesta päivästä pitää nauttia täysillä, Tarvainen tuumii kotona Jokihaarassa päiväkahvia hörppiessään. Ajanlasku alkoi sairastumisen myötä alusta ja ensimmäiset vuodet olivat haastavia. Rakennuksilla työskennelleelle Petrille vaikeinta oli oman itsenäisyyden menettäminen ja moni kaverikin kaikkosi. Osa onneksi jäi, ne parhaimmat ja todellisimmat. Tarvaisten koti on ollut Jokihaarassa vuodesta 2010 lähtien. Taloa rakentaessa molemmat olivat täysin terveitä, mutta he osasivat kuitenkin rakentaa talon, jossa myös liikuntarajoitteisen on hyvä elää. Kotioloissa Petri Tarvainen liikkuu kahdella jalalla, välillä myös ilman keppiä. Kylille lähdettäessä mukaan pakataan pyörätuoli. Vaikka Piia Lappi-Tarvainen on miehensä omaishoitaja, hänestä ei ole tullut hiljaista palvelijaa, joka tekee kaiken Petrin puolesta. Avioliitosta löytyy yhä vahvaa dynamiikkaa, molemmat puhuvat suoraan ja joskus saattaa äänikin kohota. – Välillä jää tuo capslock päälle, Petri myöntää. Vuonna 2017 Petrillä puhkesi epilepsia ja kauniisti sanottuna hoitotasapainon löytyminen otti aikansa. Suoremmin asian esittää Piia. – Petelle määrättiin lääkitykseksi ihan järkyttävä norsunkaatokuuri ja suorastaan vääriä lääkkeitä. Löin nyrkkiä pöytään, kirosin ja taistelin vuoden, että etsittiin oikeanlainen lääkitys. 2018 todettiin haimatulehdus ja sen aiheuttanut diabetes ja taas etsittiin oikeaa lääkeyhdistelmää. Lopulta se löytyi ja viimeiset kolme vuotta on suunta ollut ylöspäin. – Sen olen oppinut, että tieto ei kulje suomalaisessa terveydenhuollossa niin hyvin kuin pitäisi ja itse on oltava hereillä. Nyt me elämme hyvää, vaikkakin erilaista arkea, kuin naimisiin mennessä ajateltiin. Olen aina ollut realisti, enkä pilvilinnojen rakentelija, Piia sanoo.
Keihäänheitto ei ole Petri Tarvaisen elämässä uusi juttu. – Nuoruudessa Saarijärvellä kaveri heitti kilpaa keihästä ja minä olin hänen harjoituksissaan nakkelemassa keihästä takaisin. Se tuntui niin mukavalta silloin, että kai siitä joku kipinä jäi. Rädyn Seppo urheilijana on myös minun makuuni ja häntä olen aina seurannut. Muutama vuosi sitten pelasin tabletilla peliä olohuoneessa, aloin miettimään, että tätäkö tämä loppuelämä tulee olemaan, vai löytyisikö vielä jotain, josta oikein innostuisi. Tuuma eteni toimeksi ja Petri otti yhteyttä Jyväskylän kenttäurheilijoihin kesällä 2022 ja kysyi, onko heillä harrastus- tai parakilparyhmää keihäässä. Sellainen löytyi ja hänet toivotettiin tervetulleeksi kokeilemaan. – Into pinkeänä mentiin Harjulle. Jukka Lahti ja Leevi Lindi oli valmentajista paikalla. Lämmittelypaikalla tapasin muita harrastajia ja meillä synkkasi heti, tunsin olevani oikeassa porukassa, hän muistelee. Sittemmin Petri ideoi tiimille nimen Para’s, joka näkyy heidän tiimihuppareissaan, joiden hankinnassa taas Piian markkinointityötausta oli hyödyksi. Kesän 2022 jälkeen on noussut moni asia kohisten, esimerkiksi tulokset ja elämän laatu. Motivoitunut treenaus näkyy myös yleiskunnossa, sen ovat lääkärit Tarvaiselle todenneet. – Koko vartalon hallinta ja tasapaino ovat selvästi parantuneet ja tietysti mieliala, lisää Piia. Keihäänheitto on terveellekin melkoinen rutistus ja kuormitus kropalle, myös loukkaantumiset lajin parissa ovat aika yleisiä. Tarvainen on kuitenkin säästynyt urheiluvammoilta. – Ennätysten tekeminen motivoi valtavasti. Olen jo nyt sillä tasolla, että oma ennätys on aina myös Suomen ennätys. Kerran viikossa käyn heittämässä, talvikaudella Hippos-hallissa ja kesällä Harjulla. Vaikka suoritus tehdään heittotuolista, niin kaikki lihakset ovat käytössä. Kotona treenaan kuminauhalla ja painoilla, sekä kesäisin palloa heittämällä pihalle mattotelineestä rakennettuun harjoitusseinään. Lisäksi kuistin lumityöt kuuluvat minulle. Harjoitus tekee mestarin ja mestarit ne vasta harjoitteleekin.
Arvokisamitaleja Petrille on suhteellisen lyhyen uran aikana kertynyt kymmenkunta. Suomen Mestaruuksia on kaksi, Hallikisoista ja Ulkokisoista viimevuodelta. Viime vuoden aikana hän teki peräti seitsemän Suomen ennätystä. Hänet valittiin myös JKU:ssa viime vuoden paraurheilijaksi. Petri Tarvaisella on muutama haave. – Haluan jonakin päivänä olla paras luokassani maailmassa, haaveilen paraolympialaisista ja muistakin kisoista ulkomailla. Niiden esteenä on tähän saakka ollut matkojen kalleus, paraurheilua ei tueta taloudellisesti juurikaan. Pohjoismaiden mestaruuskisoihin Osloon minua pyydettiin, mutta ei meillä ollut varaa lähteä. Suurin haaveeni on kuitenkin tavata vielä joskus Seppo Räty ja paiskata hänen kanssaan kättä, Petri Tarvainen sanoo.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
