Uuraisten nuorisoseurantalo Seurala tunnetaan nykyään enimmäkseen mukavana yhdessäolon paikkana, jossa pelataan bingoa ja lauletaan karaokea. Hyvä niin, sillä mikäpä kunnioittaisi paremmin talon osin surullista ja sotaisaa menneisyyttä kuin rauhan ajan ilo. Talo toimi pitkään Uuraisten suojeluskuntatalona ja tästä osasta historiaa on nyt saatu graniittilaatta seinälle. Laattaa ei olisi vieläkään ilman 88-vuotiaan pikkulotta Kaarina Moision aktiivisuutta, avukseen hän sai kahdeksan muun Uuraisten suojeluskunnassa toimineen suvun jälkeläisiä. Kaarinan isä Viljo Silvasti toimi 1930-luvulla Uuraisten suojeluskunnan päällikkönä, joten laatta on myös kunnianosoitus isälle. – Kaksi vuotta olen tätä päivää odottanut, hienolta tuntuu olla täällä tänään, totesi Kaarina laatan paljastustilaisuudessa marraskuussa. Suojeluskuntajärjestö oli Suomessa vuosina 1918–1944 toiminut vapaaehtoinen maanpuolustusjärjestö. Järjestö lakkautettiin jatkosodan jälkeen syksyllä 1944. Kaikkiaan suojuskuntien omistamia tai osaomistamia taloja on ollut Suomessa ainakin 521 kappaletta. Uuraisten suojeluskunta muodostetiin Uuraisille alkuvuodesta 1918 ja tuon vuoden levottomuudet vaativat kolme valkoista uuraislaista uhria, Vilho Paanalan, Matti Laurilan ja Vilho Hyytiäisen. Miehet kaatuivat Hämeessä ja Pirkanmaalla. Suojeluskuntalaisten vapaussodaksi kutsuma aika ei kuitenkaan näyttänyt uuraislaisille synkimpiä kasvojaan, mutta pahempaa oli tulossa.
Tänään 30.11.2023 tulee kuluneeksi 84 vuotta siitä, kun talvisota alkoi. Uuraista talvi -39-40 koetteli erityisen raskaasti. Joukot perustettiin paikkakuntakohtaisesti niin, että saman pitäjän miehet palvelivat usein samassa yksikössä. Uuraisten miehet joutuivat pahoihin paikkoihin, sillä seurauksella, että talvisodassa kaatui 58 uuraislaista miestä, 2,1 prosenttia koko kunnan väestöstä. Erityisen paljon uuraislaisia meni Itä-Kannaksella Taipaleen Terenttilässä ja Kirvesmäessä joulukuussa -39. – Sankarivainajat tuotiin arkuissa tälle samalle lattialle, missä kahvipöytämme nyt seisoo. Uuraisten taloista kerättiin Suomen lippuja, joilla arkut peitettiin. Lotat merkkasivat liput, jotta ne osattiin sitten palauttaa oikeisiin taloihin. Keskisen lipussa on vieläkin merkintä ”Silvasti” tuolta ajalta. Tuossa näyttämön reunalla oli messinkinen kynttilänjalka, jossa kotitekoinen kynttilä. Tulin ihan pienenä tyttönä joka ilta isän kanssa sytyttämään kynttilän ja kunnioittamaan heidän uhriaan. Olin aika vilkas lapsi ja isä sanoi, että kun kynttilä sytytetään, pitää olla vähän aikaa ihan hiljaa. Ne arkut lattialla tulivat monta kertaa mieleen, kun kävin nuorena tyttönä täällä tansseissa ja näen ne silmissäni yhä tänäkin päivänä, Kaarina Moisio kertoo. Muistoja kovista ajoista on muillakin. Jouko Pihl Kyynämöisiltä menetti isänsä talvisodassa 9.2.1940. – Minä en muista isästäni mitään, olin vähän toisella vuodella ja siskotyttö kahdeksan päivän ikäinen kun isä kaatui. Kova paikka perheelle, mutta silloin ei ollut kriisiryhmiä. Olen käynyt paikalla, jossa isä kaatui, Terenttilän Surmansuolla. Olisin vielä kerran eläessäni siellä halunnut käydä, mutta nyt näyttää maailman tilanne sellaiselta, että sinne ei enää pääse. Muistona meillä on Niemelässä seinällä isän voittama suojeluskunnan ampumahiihdon Keski-Suomen piirin mestaruuspalkinto, muistelee Jouko Pihl.
Ampumahiihtoon liittyy Ari Paanalankin muisto. Meillä on vanha 9-millinen Parabellum puukotelossa, jonka saa pistoolin peräksi. Kotelossa lukee Suojeluskunnan kiertopalkinto ampumahiihdossa. Sitä en tiedä, mistä se meille oli tullut. 1980-luvulla tuli vapautus, että jos on luvattomia aseita, niin ne voi viedä poliisille, eikä saa mitään syytettä. Menin aseen kanssa poliisi Pienimäen huoneeseen ja hän ensin sanoi, että tämä pitää tehdä ampumakelvottomaksi ja saat sen sitten takaisin. Vähän tarkemmin tutkittuaan, hän totesi, että tämä on niin hieno antiikkiase, että tätä ei tuhota, vaan kirjoitetaan sinulle aseenkantolupa. Nyt se on minulla laillisena aseena, Paanala kertoo.
Laatan paljastusjuhlassa nautittiin Marjoniementilan kahvit ja pöytään oli katettu perinteitä kunnioittaen muun muassa lettivehnästä, kuten yli 100-vuotiaan talon pöytiin monta kertaa aiemminkin. Tervetuliaissanat lausui Uuraisten nuorisoseuran puheenjohtaja Eliisa Tanner ja laatan tekstin ääneen luki Teuvo Tanner. Kunnanjohtaja Juha Valkama kiitti Kaarina Moisiota siitä suuresta panoksesta, jonka hän on vuosikymmenten aikana antanut ja yhä edelleen antaa Uuraisten kotiseututyön hyväksi.
Vesa Melgin on suurperheen isä ja tuore yrittäjä Kangashäkistä. Yrityksen nimi on Kuljetusmies ja se kertookin olennaisen. – Isällä on ollut Saarijärvellä kuljetusalan yritys vuodesta -95. joten työ ja yrittäjän arki on tuttua, vaikka itselle yritys on ensimmäinen, Vesa Melgin kertoo ja lisää, että yrittäjyys on kiinnostanut aina, mutta palkkatyö on tuntunut aiemmin turvallisemmalta. Aikaisemmin hän työskenteli kattofirmassa, mutta rakennusalan taantuma vei työpaikan ja pisti miettimään tulevaisuutta myös yrittäjyyden kannalta. Aluksi hän kävi yrittäjyyskurssin ja pääsi sitä kautta TE-toimiston yrityskokeiluun, jossa neljä kuukautta kokeillaan yrittäjyyttä ja sen jälkeen päätetään jatkosta. – Halusin katsoa tämän kortin ja olen tykännyt. Harkitsin myös osakkuutta isän yrityksessä, mutta päädyttiin kuitenkin ratkaisuun, että molemmat toimimme toistaiseksi itsenäisinä toiminiminä, mutta yhteistyötä tehden. Tällä hetkellä olen isällä alihankkijana noin 70 prosenttia työajasta, kuljetan vanhuksille ruokaa ja täytän Postin Smart-laatikoita, hän kertoo. Kilometrejä kertyy viikoittain noin tuhat.
Yrityksen tärkeimmän investoinnin, eli auton hän on ehtinyt jo kertaalleen vaihtamaan isompaan. Isää ilahduttaa, että myös pojat ovat suuntautuneet alalle ja tulevaisuudessa saattaakin olla edessä sukupolvenvaihdos. – Meitä veljeksiä on yhteensä neljä lähtenyt kuljetusalalle. Kaksi ajaa jakeluautoa Jyväskylässä, yksi on logistiikkainsinööri ja minä nyt uutena yrittäjänä mukana. Eli kuljetustouhut on meidän perheessä vahvoilla. – Muutot ovat minun omin juttu, jota teen loput työajasta. Ala on kilpailtu ja isot toimijat dominoivat. Pienillekin kuitenkin jotain riittää. Muutot ovat mukavia, tapaa erilaisia ihmisiä ja saa olla mukana ihmisten tärkeässä tapahtumassa, jollainen muutto aina on, Melgin jatkaa. Muuttofirman käyttö muuttoapuna on kasvussa ja tärkeimpänä syynä on päästä muutosta helpommalla. Kun kustannuksia vertailee kokonaisuutena, ei hintakaan muodostu kynnyskysymykseksi. Jos joutuu vuokraamaan pakettiauton ja maksaa muuttoapulaisille korvausta, ei ero muuttopalvelun käyttämiseen ainakaan lyhyen matkan muutoissa ole iso ja stressin määrä huomattavasti pienempi. Tähän saakka Vesa Melgin on lähinnä tehnyt yksityisten muuttoja, sillä yritysmuutot vaatisivat usein isomman kuljetuskaluston. – Tarjoan myös kokonaispalvelua, johon sisältyy huoneistojen siivoukset ja tavaroiden pakkaus ja purku, mutta niille ei toistaiseksi ole ollut paljon kysyntää. Tavallisempaa on, että muuttomiehet tulevat ja kuljettavat pakatun irtaimiston paikasta A paikkaan B. Muuttopalveluja ostavat kaikenikäiset ja -kokoiset perheet, iäkkäät, mutta myös nuoret perheet, hän kertoo. Tulevaisuudessa on tarkoitus hallitusti laajentaa, mutta perheen ehdoilla. – Jos muuttopalvelun käyttö kiinnostaa, vastaan mielelläni kysymyksiin, Vesa Melgin päättää.
Sesonkipuoti Selma avautuu jälleen huomenna torstaina jouluisissa tunnelmissa. Tulevat lauantait ovat puodilla vähän spesiaaleja, sillä silloin kesältä tutut 4H-yrittäjät Elli ja Kerttu pitävät vohvelikahvilaa. Joulukuun ensimmäisenä lauantaina lisäksi korutaiteilija Tapani Hietala pitää työnäytöstä ja viimeisenä lauantaina 16.12. on puodilla Uuraisten Eläkkeensaajien myyjäiset. Ensi vuoden alusta Selman tilassa alkaa todennäköisesti kevyt remontti ja tavoitteena on, että tilan käyttö monipuolistuu entisestään. Kunta remontoi Uuraspostille uudet tilat olemassaolevaa lastaussiltaa hyödyntäen. Tällä hetkellä Uurasposti toimii vuokratiloissa, jotka eivät ole optimaaliset koko ajan lisääntyvän pakettiliikenteen kannalta. Tilaan rakennetaan myös kaksi toimistotilaa ja pintoja uusitaan. Sesonkipuoti jatkaa entiseen tapaan kesällä ja joulun aikaan. Suuri osa tilasta jää nykyiseen tapaan avoimeksi ja mahdollistaa erilaisten pop up -tapahtumien järjestämisen. Sesonkipuoti Selmaa pyörittää Selma Ry, joka on tänä syksynä suunnitellut yhdistykselle uuden tuotemerkin yhteistyössä taiteilija Susanna Tanhun kanssa. Herkässä kranssissa istuu uteliaan näköinen lintunen, joka näkee ympärillään kauneutta. Uusi kuvio löytyy paitsi puodin mainoksista myös raparperilta ja mansikalta maistuvasta Teeleidin teestä ja Isoisän puulelujen valmistamista tulitikuista. Jokihaaralainen yrittäjä ja taiteilija Susanna Tanhun tuotemerkki on EikunKeikun ja hänen taulujaan ja korttejaan on löytynyt Selman valikoimista jo vuosia. Päivätyönään Tanhu on pyörittänyt jo 10 vuotta Jesper Junior -lastenvaateliikettä Jyväskylän Palokassa. Koulutukseltaan hän on amk artenomi. – Työ on erittäin luovaa, antoisaa ja värikästä. Nautin asiakaspalvelusta. Mutta nautin valtavasti myös luonnon rauhasta ja maalaamisesta. Koulutuksessani erikoistuin ohjaus- ja opetustyöhön, sekä erikoistekniikoihin. Työharjoitteluni suoritin Suomen Kansallisoopperan tarpeistossa. Olen opiskellut akvarellimaalausta lukuisten eri taiteilijoiden vaikutuspiirissä ja oppinut heiltä erittäin paljon, Susanna Tanhu kertoo. Hänen mielestään taide ei ole jotain erikoista ja erillistä, vaan osa kokonaisvaltaista hyvinvointia. – Taiteen tekeminen on aina ollut osa minua. Maalaaminen ja luonto ovat minulle elinehtoja. Tulevaisuudessa haluaisin entistä enemmän maalata, sekä välittää taiteen rentouttavaa ja innostavaa vaikutusta myös muille. Ennen yrittäjyyttä olen ohjannut useita lasten- ja nuorten kuvataideleirejä eri kaupungeissa. Haluaisin lisätä taiteen osuutta omassa arjessani, sekä tuotteideni kautta myös muiden elämässä, hän kertoo. Ei ole yllätys, että Tanhu ammentaa ideat maalauksiin luonnosta. – Luonto on täynnä muuttuvia värejä. Kukkamaalausteni innoittajina ovat oikeat kukkalajit, mutta käyttämäni tekniikka tekee niihin ripauksen sattumanvaraisuutta. Luonto ei koskaan ole täydellinen ja toisaalta on. Kukat eivät luonnossa ole ”asennossa”, vaan joku nuokkuu, toinen on lakastunut, kolmannesta puuttuu pala ja niin edelleen. Epätäydellisyys on luonnollista, herkkää ja kiinnostavaa. Siksi mielelläni annan aina sattumalle mahdollisuuden vaikuttaa töihini. Taiteen tekeminen rentouttaa, energisoi, antaa luovuutta muihinkin töihin ja tuo uusia ystäviä. Susanna maalaa työnsä monen haastaviksi kokemilla vesiväreillä. – Akvarellivärit valitsin siksi että en ole kovin pikkutarkan työn tekijä, tykkään värien läpikuultavuudesta, sekä niiden osin sattumanvaraisestakin sekoittumisesta. Akvarelleilla on helppo maalata missä vain. Koti metsän siimeksessä on Susanna Tanhulle rakas. – Maalla asuminen on minulle todella tärkeää! Olen asunut suurissakin kaupungeissa ja osaan todella arvostaa sitä että luonto on joka puolella ympärillä. Kiireisenä yrittäjänä minun olisi vaikeaa ehtiä metsään ellei se alkaisi heti kotiovelta! Nautin paljon luonnonvesissä uimisesta, hän kertoo.
Uuraisilla joulunaika alkaa Kiepin messuilla, niin tänäkin vuonna. Messujen järjestämisessä ovat vahvasti mukana kyläyhdistyksen väen lisäksi myös Kyynämöisten koululaiset ja koulun henkilökunta. Viime lauantain messupäivä oli ihan virallinen koulupäivä, toki erityisen hauska sellainen. Myynnissä oli tuttuun tapaan paljon käsitöitä ja löhituotteita, sekä juuri ilmestynyt Kotikylä-kylälehti. Yksi koulun entinen oppilas teki paluun Kieppiin myyntipöydän taakse. Kotaperältä kotoisin oleva Saara Viljanen os. Koskinen myi neulomiaan villasukkia, sekä aivan uunituoretta Villasukkabuffet – toinen kattaus -kirjaa, jossa mukana on myös hänen omia villasukkamallejaan. – Edellisen kerran oli kutosluokkalaisena myymässä voiveitsiä, Saara kert Neulominen on Saaralle rakas harrastus ja melkein työkin. Hän suunnittelee ja myy neulemalleja Hand Finnished -yrityksen kautta ja sen myötä päätyi suunnittelijaksi myös neulekirjaan. – Opin viisivuotiaana neulomaan, kun Aune-mummo opetti ja aikuisena innostus on vain lisääntynyt. Neulominen rentouttaa ja suunnittelu tuo lisä-twistiä tekemiseen. Nykyään minulla on yksivuotias pikkuapulainen, joka hiukan hidastaa neulomistahtia, mutta tartun puikkoihin aina kun mahdollista, Saara Viljanen kertoo. Koulutukseltaan hän on vaatetusartesaani ja päivätyössä vaateliikkeessä. – Villasukkabuffet-kirjat on tehty neulojalta neulojalle. Kirjan kirjoneulesukkiin on isot ja selkeät kaaviot, joita on helppo seurata, ei ole ollenkaan vaikeaa, kannustaa Saara Viljanen.
Piesalan Niinan mielestä ainoa oikea joulusinappi on Avontuvan tarhojen kermasinappi. Taustalla tarhuri Antti Heinonen hieroo kauppoja Eero Rossin kanssa. Myös punanuttuinen sesonkityöntekijä aloitteli tämän vuoden urakkaansa. Reijo Länkinen (oik.) ja kilteiksi todetut lapset haastattelivat.
Covid-19-tauti ei enää ole yleisvaarallinen tartuntatauti, eikä rajoitustoimia ole enää käytössä. Moni on taudin tänä syksynä jo sairastanut ja kokonaistartuntojen määrä on lähellä aikaisempia huipputasoja. Perusterveelle korona ei ole välttämättä normiflunssaa pahempi, mutta riskiryhmäläisille mahdollisesti vaarallinen ja siksi rokotus on suositeltava. Keski-Suomen hyvinvointialueen rokotusrumba ei pyörähtänyt kovin sujuvasti käyntiin. Esimerkiksi tiedotus on kompuroinut ja seonnut tahdista. Sairaanhoitopiirin aikaan ohje lähes kaikkeen oli, että ehdottomasti aina kaikissa asioissa ensin yhteys omaan terveysasemaan, nyt ohje on keikahtanut päälaelleen, sillä esimerkiksi koronarokotuksia pyritään keskittämään sairaala Novaan. Influenssa- ja koronarokotuksia annetaan maksuttomiin influenssa- ja koronarokotuksiin oikeutetuille riskiryhmäläisille, kuten yli 65-vuotiaille, ensisijaisesti ajanvarauksettomilla rokotuspäivillä marraskuusta alkaen niissä kunnissa, joissa ajanvarauksettomia rokotuspäiviä järjestetään. Uuraisilla tai Toivakassa näitä päiviä ei ole. Rokotuksia saa osassa kuntia myös ajanvarauksen kautta, mutta varsinkin alkuvaiheessa moni riskiryhmäläinen sai esimerkiksi Uuraisilla kuulla, että jos häneltä löytyy ajokortti, niin rokotusta ei kotikunnasta saa, vaan se pitää hakea Jyväskylästä tai Saarijärveltä. Saarijärvellä oli viime torstaina ensimmäinen ajanvaraukseton rokotuspäivä ja tilanne ruuhkautui täysin. Moni paikalle ajanut joutui kääntymään ilman rokotusta pois. Ymmärrettävästi myöskään Novan parkkitalossa seikkailu ei senioriautoilijoita innosta. Maalaisjärjellä ajateltuna myös tartuntariski on suurempi, jos rokotusta jonottaa paljon ihmisiä samassa tilassa. -En ymmärrä. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi oman terveysaseman henkilökunta ei saa rokottaa, tai miksei vaikka sieltä Novasta voi yksi ihminen ajaa rokottamaan Uuraisten mummot ja papat, sen sijaan, että täältä yritetään ajella ties kuinka monella autolla sinne, puhisi Uuraisten vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja ja hyvinvointialueen vanhusneuvoston jäsen Mariitta Kuitunen reilu viikko sitten. Hän toi myös kantansa vahvasti esille hyvinvointialueen päättävissä elimissä. Sittemmin maalaisjärki voitti ja nyt riskiryhmäläiset saavat Uuraisilla koronarokotteen ajanvarauksella – niin kauan kuin aikoja riittää. Uuraisten peruspalvelujohtaja ja aluevaltuutettu ja aluehallituksen varajäsen Jouko Nykänen ymmärtää Mariittan ja muiden ikänsä puolesta riskiryhmään kuuluvien huolen. – Alkuperäisajatus oli, että vain liikuntarajoitteiset saisivat rokotuksen Uuraisilla, mutta onneksi siihen saatiin muutos. On mielestäni kohtuutonta, että jos täällä pystytään rokottamaan, niin miksei terveysaseman henkilökunnalle anneta lupaa rokottaa, vaan ikäihmisiä ajatetaan muualle. Perusajatus pitäisi olla, että kuunnellaan paikallisia työntekijöitä, tässäkin asiassa terveysaseman henkilökunta joutui sijaiskärsijäksi, Nykänen ihmettelee. – Valitettavasti aikoja on ollut liian vähän antaa, koska lisäresurssia rokotuksiin ei ole juurikaan saatu. Lisäresurssista on lähetetty pyyntö esimiestahoille ja tähän pyyntöön odotetaan nyt vastausta.
Rokotuksiin on nyt saatu joku tolkku, mutta itse perusongelma on yhä olemassa. Nykänen pelkäsi jo kun hyvinvointialueita luotiin, että rakenne siiloutuu ja suorittavan portaan yhteistyö sektorirajojen yli vaikeutuu. Juuri näin on valitettavasti käynyt. – Hallinto on tosi moniportainen ja kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa. Mielestäni pitäisi nyt ottaa askel taaksepäin ja miettiä kuinka henkilöstöä voitaisiin kuulla paremmin. Organisaation pitäisi olla mahdollistava, eikä rajoittava tekijä, Jouko Nykänen sanoo. Kevättalvella päätöksentekoon tulee palveluverkkouudistus, mitä tarkoittaa ainakin joidenkin kiinteistöjen karsimista jo kunnon vuoksi. Tämä taas aiheuttaa pelkoa oman kylän terveysaseman puolesta. – On tosiasia, että hyvinvointialueen alijäämä on valtava, mutta nyt pitäisi pitää maltti, eikä tehdä sellaisia säästötoimia, jotka oikeasti eivät tuo säästöjä. Uuraisten kiinteistöt ovat pääosin hyvässä kunnossa, ainakin keskeisten toimintojen tilat. Mikäli palveluverkkoa aletaan karsimaan myös muilla perusteilla, niin sitten pitää olla huolissaan. Toistaiseksi lähipalvelut on tarkoitus säilyttää, Nykänen kertoo. – Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla on pistetty yksikköjä kiinni lähes ilman selvityksiä, sellaista en usko kuitenkaan täällä käyvän.Nyt pitää meidän päättäjien olla silmät, korvat ja mieli avoimina ja aina kun epämiellyttäviä esityksiä tulee, niin pitää olla esittää vaihtoehtoja. Eräs erittäin kalliiksi osoittautunut asia on keikkalääkäreiden lisääntynyt käyttö. – Yksi ratkaisu voisi olla esimerkiksi ns. ammatinharjoittajamalli, joka olisi vähän pidemmälle viety omalääkärimalli. Siinä lääkäri ei olisi palkkasuhteessa vaan hänellä olisi suurempi mahdollisuus säädellä esimerkiksi omaa työaikaansa. Toki lääkäri tarvitsee myös tiimin ympärilleen. Tätä selvitellään yhtenä vaihtoehtona, Nykänen kertoo. Aluevaltuuston kokouksessa tällä viikolla onkin esillä valtuutettujen Matias Lahden ja Mauno Vanhalan valtuustoaloite, jossa ehdotetaan ammatinharjoittajamallin käyttöönottoa Keski-Suomessa. – Huonokin malli voi tuottaa kohtuullisia tuloksia, jos työntekijöitä riittää. Toisaalta mikään malli ei voi toimia ilman työntekijöitä. Siksi nyt olisi ensiarvoisen tärkeää edistää sellaisten toimintatapojen käyttöönottoa, jotka toisivat perusterveydenhuoltoon tehtävään sitoutuneita ammattilaisia. Uskon, että ammatinharjoittajamallille olisi ammattilaisten puolelta kysyntää, ja siksikin sitä kannattaisi kokeilla, lääkäri Matias Lahti perustelee. Suuria ongelmat ovat raja- tai yhdyspinnoilla, nimenomaan vanhustyössä. Vastuuta yritetään työntää kunnille tai järjestöille ajatuksella, että kyse on pelkästään ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Jouko Nykänen on itse lyönyt nyrkkiä pöytään tuiki tärkeän Ukkokerhon puolesta, mutta nyt on vaarassa muukin päivätoiminta. – Vaarana on ollut jopa, että kuntouttava päivätoiminta siirretään Laukaaseen. Toivottavasti tähän ei mennä, sillä kuinka paljon ikäihminen kuntoutuu siinä, että hän istuu pari tuntia päivässä taksissa. Kuljetuksetkin maksavat käytännössä yhden työntekijän palkan. Vanhus- ja vammaisneuvostommekin on ottanut tähän voimakkaasti kantaa ja toivon todella, että järkiratkaisu saadaan aikaan. Jossain hyvinvointialueella on Nykäsenkin mielestä onnistuttu. – Digitaaliset palvelut ovat selvästi vahvistuneet, se on hyvä heidän kannalta, joille niiden käyttö on luontevaa. Myös perhekeskustoiminta näyttäisi ainakin täällä meillä Uuraisilla toimivan hyvin, Jouko Nykänen päättää.
Hanna-Mari Mäkelä on perhekeskuskoordinaattori Keski-Suomen hyvinvointialueen itäisellä alueella, joka kattaa Uuraisen, Laukaan, Konneveden ja Hankasalmen. Itäisellä alueella perhekeskuskoordinaattoreita on kaksi, Hanna-Marin vastuualueena on pääasiallisesti kotääikunta Uurainen ja Laukaa, mutta hän sukkuloi muuallakin ja tekee myös yhteistyötä muiden aluetyöntekijöiden kanssa. Kaikkiaan alueita on Keski-Suomessa neljä. – Alueellinen koordinaatiotyö perhekeskustyössä on alkanut syyskuun alussa. Perhekeskustyön vakiinnuttaminen hyvinvointialueen rakenteisiin on vielä käynnissä, mutta jo hyvässä vauhdissa. Työ on monipuolista ja vaihtelevaa, mistä pidän, Hanna-Mari kertoo. Käytännössä on ehditty jo avaamaan esimerkiksi Nepsy-pysäkkejä eri puolilla maakuntaa. – Nepsy-pysäkki on hyvin matalan kynnyksen tai jopa kynnyksetöntä apua ja tukea, jos perheessä on neuropsykiatrisia haasteita. Nepsy-pysäkille voi tulla juttelemaan ja yhdessä miettimään, miten esimerkiksi arkea voisi muuttaa sujuvammaksi, Hanna-Mari kertoo. Pysäkillä saa ohjausta tilanteisiin, kun lapsiperheen jäsenellä on keskittymisvaikeuksia, tarkkaavaisuuden, toiminnanohjauksen tai aistisäätelyn haasteita. Nepsy-haasteet voivat ilmetä esimerkiksi lapsen suurina tunteina, normaalin arjen takkuisuutena tai hankaluuksina lähtö- tai muutostilanteissa. Ohjaus on kertaluontoista ja maksutonta. Ensimmäinen pysäkkipäivä Uuraisten perhekeskuksella on ensi maanantaina ja seuraavat 30.11. ja 12.12. Ajanvaraus tehdään etukäteen Hanna-Mari Mäkelältä puhelimella. Syksyn mittaan Hanna-Mari on myös järjestänyt leikkitreffejä Hirvaskankaalla. – Leikkitreffit on kokoontumispaikka lapsiperheille ja haluttiin viedä se alueelle, jossa on paljon lapsia. Käytännön järjestelyihin olen saanut pariksi Pia Jylhän tai Merja Kinnusen Uuraisten seurakunnasta. Työtä tehdään siis moniammatillisesti, yhdessä lapsiperheiden hyväksi. Laukaassa Hanna-Mari on ohjannut syksyn aikana myös esimerkiksi adhd-lasten vanhempien ryhmää.
Perhekeskuksia kehiteltiin jo pitkään ennen kuin sote-uudistuksesta tuli totta. Vuosina 2020-2023 oli käynnissä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma -hanke, eli LAPE, jossa Hanna-Mari Mäkelä on ollut alusta asti mukana. Tässä kuussa päättyy Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma, eli Tulsote, jossa kärkenä olivat kasvavat, digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut. Uuraisilla Perhekeskus on tällä hetkellä viihtyisä tila, joka toimii perhe- ja sosiaalityöntekijöiden tukikohtana ja jossa kokoontuu myös eri yhdistysten ryhmiä. Välttämättä Perhekeskus ei tarvitse seiniä, vaan se voi toimia myös esimerkiksi verkostomaisesti. – Itse ajattelisin, että ainakin Uuraisilla on koettu hyväksi ihan fyysinen tila, se jotenkin selkeyttää asioita ainakin tässä muutosvaiheessa. Toki täällä tilassa voisi olla toimintaa enemmänkin, esimerkiksi ylisukupolvinen toiminta olisi tervetullutta, ja asiassa voi ottaa minuun yhteyttä. Uuraisten ja monen muunkin maalaiskunnan vahvuus on, että täällä on aina luontevasti verkostoiduttu ja osataan järjestää esimerkiksi tapahtumia yhdessä, Hanna-Mari Mäkelä sanoo ja tietää mistä puhuu, sillä hän on MLL:n pitkäaikainen puheenjohtaja ja toiminut myös Martoissa. Hanna-Mari Mäkelän menneisyyteen kuuluu myös urahyppy aivan toiselle alalle. Vastavalmistuneena sosionomina, perhetyön työvuosien jälkeen hän menikin töihin kauppaan vähäksi ajaksi, mutta pesti venähti 10 vuoden mittaiseksi ennen kuin hän palasi täydennysopintoihin ja siitä Uuraisten kuntaan koulukuraattoriksi. – Asiakaspalvelu, vuorovaikutuksen ja kohtaamisen merkitys sekä erilaiset näkökulmat ovat asioita, jotka kaupan maailmasta jäivät käteen ja joista on toivottavasti hyötyä myös tässä nykyisessä työssä, hän miettii.
Lapsella on oikeus hyvinvointiin
Ensi viikolla vietetään Lapsen oikeuksien viikkoa teemalla: Lapsella on oikeus hyvinvointiin. Teema on tänä päivänä erittäin ajankohtainen. Lapsen hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät: elinolot, terveydentila, omat kokemukset, perheen tilanne ja toimeentulo sekä yhteiskunnan tarjoama suojelu. Varhaislapsuuden kokemukset määrittävät erityisen voimakkaasti ihmisen hyvinvointia. Eri tavoin epäsuotuisat elinolot taas vaarantavat lapsen hyvinvoinnin. – Jotta lapsi voi hyvin, hän tarvitsee hyvinvoivia aikuisia tuekseen ja ympärilleen. Toivon, että omassa työssäni voin vahvistaa sekä lasten että aikuisten voimavaroja ja hyvinvointia, toteaa perhekeskuskoordinaattori Hanna-Mari Mäkelä. Uuraisilla Lapsen oikeuksien viikko näkyy kaikissa varhaiskasvatuksen toimipisteissä ja viikkoa juhlistetaan myös Perhekeskuksella. Kouluissa oppilaat ja aikuiset mm. pohtivat sitä, mikä tuo heille hyvinvointia. Viikon aikana on myös tarjolla lapsille kulttuuria. Uuraisten seurakunnasta Pia ja Merja vievät iloa päiväkoteihin ja kouluihin Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
