Otsikon sanonta tulee väkisinkin mieleen, kun seuraa 28-vuotiaan Toni Saarisen maastavetoja Uuraisten kuntosalilla. Rautaa nousee niin paljon, että hän voitti voimanoston suomenmestaruuden sarjassa 66 kiloa viime syksynä. Saavutuksen merkittävyyttä lisää, että hän on kilpailumielessä harrastanut lajia vasta noin vuoden. Ensimmäisissä penkkipunnerruskisoissaan hän sijoittua pronssille. Syksyllä sitten tuli SM. – Laskin, että minulla on mahdollisuus voittoon ja niin sitten kävikin, Toni Saarinen sanoo. Voimanosto on kolmesta eri nostomuodosta koostuva kilpailulaji, jossa lasketaan jokaisen nostomuodon maksimisuoritukset yhteen. Parhaimman yhteistuloksen saavuttanut kilpailija voittaa. Voimanoston kolme nostomuotoa ovat jalkakyykky, penkkipunnerrus ja maastaveto. Toni Saarisen suomenmestaruuteen oikeuttanut sarja oli 182,5, 115 ja 235, yhteistulos 532,50 kiloa. Saarinen on lajissaan luonnonlahjakkuus. – Aloitin punttisalilla käynnin kymmenisen vuotta sitten ja huomasin, että voimani kasvoivat nopeasti, mutta itse en kasvanut. Voima tarttui minuun ja huomasin pian olevani yhtä vahva kuin minua parikymmentä kiloa painavammat nostajat. Kisakauden ulkopuolella Toni Saarinen painaa noin 72 kiloa. Kisapainoon hän keventyy hallitusti, sillä liian rajut dieetit verottavat voimaa. – Viimeisessä kahdessa viikossa vedetään viimeiset kaksi kiloa pois. Parasta on kuitenkin pysytellä koko ajan lähellä kisapainoa.
Uuraisten kuntosali on Toni Saariselle kuin toinen koti. Hän voisi harjoitella myös kotona, mutta pitää mukavampana lähteä salille.
Lahjakkuuden lisäksi Saarisella on asenne kohdallaan ja hän nauttii harjoittelusta, joka sisältää samoja suorituksia kuin kisoissa, sekä tukiliikkeitä. – Saan voimaa ja sisua lisää kilpailutilanteessa yleisön edessä, mutta jostain syystä olen usein sairastunut ennen kisoja esimerkiksi koronaan ja se on vienyt kiloja tuloksesta. Tämä Uuraisten kuntosali taas on kuin kotiin tulisi. Laitteet ovat minun harjoitteluuni aivan riittävät, ainoastaan painoja voisi olla vähän enemmän. Nautin harjoittelusta, jos joku asia ärsyttääkin, niin treenin jälkeen ärsyttää huomattavasti vähemmän. Voimanosto tekee minusta rauhallisen, mutta sisukkaan ihmisen, hän määrittelee. Voimannosto ei ole Suomessa mikään aivan pieni laji. Harrastajia on tuhansia ja yhä enemmän myös naisia. – 66-kiloisten sarjassa kilpailijoita on 40, sosiaalinen media on lisännyt lajin suosiota, Toni Saarinen kertoo. Voimanoston lisäksi hän harrastaa kalastusta ja käy kolmivuorotöissä Valiolla. – Suunnittelen treenit työvuorojen mukaan, yövuoron jälkeen ei treenata. Isoilta loukkaantumisilta olen onneksi säästynyt. Toisaalta minulla on niin aika korkea kipukynnys, että pistän pienet kirpaisut lihasjumien piikkiin Toni Saarisen valmentaja on Toni Saarinen. Ainakin toistaiseksi parempaa ei ole tarvinnut lähteä etsimään. – Oikean harjoittelutekniikan olen itse opiskellut. Katson paljon videoita youtubesta, luen kirjoja ja perehdyn asiaan. Olen aika jääräpää ja tunnen oman kroppani. Minulle sopii, että mahdollisista virheistä voin syyttää vain itseäni. Voimaa voi kasvattaa myös laittomilla konstein. Toni Saarista ei haittaa puhua dopingista. – On vain hyvä, että valvotaan ja minusta on hyvä huomata, että myös puhtaasti harjoittelemalla voi menestyä näin hyvin, hän sanoo. Tämän vuoden suunnitelmissa on aluksi kilpailla 74 kilon painoluokassa. Seuraavat kisat ovat Äänekoskella. – Haluan kokeilla paljonko nousee ilman dieettiä ja sitten päätän missä luokassa kilpailen SM-kisoissa. Tavoite on päästä Eurooppaan kisoihin ja saada sieltä mitali, se on aivan saavutettavissa.
Uuraisten Martat vietti jäseniltaa perhekeskuksella viime lauantaina. Pöytään oli katettu illanistujaisruokaa ja mukavan yhdessäolon lisäksi oli tarjolla myös mielenkiintoista asiaa. Marttatoimintaa on Suomessa järjestetty jo 125 vuotta, mutta marttailu on konsepti, joka ei vanhene, vaan elää mitä suurimmassa määrin ajassa. Tämän saattoi päätellä myös illan vieraiden teemoista. Uuraislainen Ville Peltoniemi vetää palvelujärjestö Nuorten Suomen Nuoret keskelle hyvää -haastekampanjaa, joka on kääntymässä jo loppusuoralle, mutta toimintaa jatkava hanke on suunnitteilla. Vielä on kuitenkin hyvin aikaa tarttua haasteeseen. Nuoret keskelle hyvää -haastekampanja haastaa keskisuomalaiset organisaatiot tekemään yhä enemmän nuorten hyvinvoinnin ja samalla koko maakunnan tulevaisuuden eteen. – Nuoret tarvitsevat inhimillisiä kohtaamisia, sopivasti tukea ja paljon kannustusta aikuisilta sekä mahdollisuuksia päästä mukaan tekemään ja osallistumaan sellaisina kuin ovat, Peltoniemi tiivistää haasteen idean. Erityisen tärkeää tämä on lamaannuttavien koronavuosien jälkeen. Kampanja kokoaa sitoumuksiksi tiedot siitä, miten keskisuomalaiset organisaatiot huomioivat toiminnassaan nuoret jo nyt sekä mitä uutta he lupaavat tehdä jatkossa. Sitoumuksista viestitään myös nuorille, jotta he näkevät kuinka paljon heille on tarjolla toimintaa, palveluita, tukea ja erilaisia käden ojennuksia – ja että Keski-Suomessa nuorista välitetään. Uuraisilta mukana on jo ainakin Mattilan Hoivapalvelut, myös Toivakan kunta on ottanut haasteesta kopin. Sitoumuksen voi tehdä Nuorten Suomen nettisivuilla. Koska oltiin Uuraisten perhekeskuksella, oli luontevaa, että hyvinvointialueen perhekeskuskoordinaattori – ja martta Hanna-Mari Mäkelä kertasi perhekeskuksen idean. Perhekeskus on palvelukeskus, joka yhteistyössä Keski-Suomen hyvinvointialueen, kuntien ja kolmannen sektorin toimijoiden kanssa tukee koko perheen hyvinvointia erilaisissa elämäntilanteissa, mahdollisimman varhaisessa vaiheessa. Kaikki toiminta ei suinkaan tapahdu perhekeskuksen seinien sisällä vaan esimerkiksi Hirvasen Leikkitreffit maanantaiaamuisin on vakiintunut osaksi toimintaa.
Mari Vanhala jakoi vinkkejä järjestyksen ylläpitoon. Itse hän käyttää Marie Kondon pystyviikkausta ja suosii säilytysastioissa kierrätystä.
Kolmas illan vieras kuvasti myös hyvin marttatoiminnan ajassa elämistä. 1940-luvulla martat opettivat ja oppivat opintopiireissään, kuinka selvitä pula-ajasta, kun kaikki oli kortilla. Opeista oli myös apua, Suomi jälleenrakennettiin ja nostettiin hyvinvointivaltioksi. Pula-aika elää kuitenkin yhä 40-luvun marttojen lapsissa ja lapsenlapsissa ja tavarasta luopuminen ei ole suomalaiselle helppoa.
Vessapaperirullista voi tehdä monenlaista. Johtojen säilytyksessä ne ovat käteviä.
Ammattijärjestäjä Mari Vanhala Marikon-yrityksestä esitteli luomansa Jemmaaja-tyypit, joista jokainen löysi jonkun itselleen sopivan piirteen. somessa aktiivinen Marikon on aktiivinen myös somessa ja parhaillaan Instagramissa ja Facebookissa vietetään karsintakarnevaaleja. Mari esitteli myös termin luopujalihas, joka kehittyy treenaamalla. Villi veikkaus on, että lauantai-iltana useammassakin uuraislaisessa kodissa pistettiin joku kaappi tai nurkka järjestykseen.
Uuraisten uuden S-marketin avajaispäivä on päätetty, se on lähes tasan kuukauden päästä. torstaina 22. helmikuuta kello yhdeksän. Samalla avautuu myös uusi tie – Keskisenraitti.
Avajaisissa ei ole tarjolla ämpäreitä, mutta melko makea etu omistaja-asiakkaille. Nimittäin tuplabonus vihreällä S-etukortilla maaliskuun loppuun saakka.
Myymäläpäällikkö Sanna Kujalalle ja apulaismyymäläpäällikkö Marika Kivelälle uusi market on jo tuttu, mutta nyt kauppaa ihmettelemään pääsi myös kunnanjohtaja Juha Valkama. Kierroksella esittelijöinä olivat myös S-markettien pohjoisen alueen ryhmäpäällikkö Jarno Minkkinen, sekä verkkokaupan kehityspäällikkö Marko Hoffrén.
Sisällä kaupassa näyttää jo varsin valmiilta, vain tärkein, eli myytävät tuotteet puuttuvat. Henkilökuntaa saadaan avuksi muista Keskimaan yksiköistä, jotta mittava hyllytysurakka saadaan avajaispäivään mennessä valmiiksi. Uudesta kaupasta löytyvät elementit, jotka tämän päivän kaupalle ovat olennaisia, kuten itsepalvelukassat, sähköautojen latauspiste, paistopiste, Postin, Matkahuollon ja muiden toimittajien pakettiautomaatit, sekä myös SER-kierrätys.
Shoppailla voi myös verkossa. – Se, että Uuraisille toivottiin niin vahvasti verkkokauppaa tuli meillekin pienenä yllätyksenä, ryhmäpäällikkö Jarno Minkkinen sanoo. Verkkokaupan suosio selittyy osin kunnan nuorekkaalla ikärakenteella. – Tiedettiin kuitenkin, että uuraislaiset käyttää tosi paljon meidän Prisman verkkokauppaa ja nyt kun ostokset voi noutaa myös omasta S-marketista, vaara kylmäketjun katkeamisesta on entistä pienempi, lisää verkkokaupan kehityspäällikkö Marko Hoffrén. Tärkeä ja toivottu palvelu on myös asiakas-wc.
Suuri muutos entiseen on valikoiman laajentuminen. – 5000 tuotetta tulee lisää, Minkkinen sanoo. – Lisäyksiä on tehty erityisesti niissä tuoteryhmissä, mitä asiakkaat toivoivat, eli kalatuotteiden tarjonta paranee merkittävästi, myös eläintarvikkeita ja makeisia toivottiin paljon, Sanna Kujala lisää.
Itse kiinteistö on suunniteltu vahvasti energiatehokkuus ja ekologisuus edellä. Uusi myymäläkiinteistö on rakennettu energiatehokkaaksi modernilla CO²-kylmälaitejärjestelmillä sekä tehokkaalla lämmöntalteenotolla. Ovellisista kylmäkalusteista ei energia karkaa ja esimerkiksi pakastehuoneeseen kuljetaan kylmiön kautta.
Myös henkilökunnan taukotilan viihtyvyyteen on panostettu, vasemmalta Marko Hoffrén, Marika Kivelä, Jarno Minkkinen, Sanna Kujala ja Juha Valkama.
Salen henkilökunta nauttii suurta suosiota uuraislaisten keskuudessa, uusiin avautuviin työpaikkoihin oli peräti 71 hakijaa. – Erittäin hyviä hakijoita, mielelläni olisin ottanut vaikka kaikki, mutta kuusi vakituista palkattiin lisää. Moni mainitsi jo hakuvaiheessa, että kaupassa asioinnista huokuu positiivinen fiilis ja että tällaiseen porukkaan olisi mukava päästä mukaan, Sanna Kujala kertoo ja lisää, että on juuri aloittanut myös kesätyöntekijöiden haastattelut.
Avajaispäivänä Keskimaan toimitusjohtaja Antti Määttä leikkaa nauhan yhdessä kunnanjohtaja Juha Valkaman kanssa. Odotettavissa on positiivista pöhinaa ja ihan oikeaa ruuhkaa Uuraisille. – Kumppanuuskaavoituksen kautta alkanut prosessi on sujunut mukavassa yhteistyössä kunnan kannalta, Valkama kiittelee. Pitkään jännitettiin, rakennetaanko vain uusi Sale, vai saako Uurainen S-marketin. Päätös marketyksikön rakentamisesta tarkoittaa, että Keskimaa uskoo kasvuun Uuraisilla. – Tavoite on 50 prosentin kasvu verrattuna nykyisen Salen myyntiin, päättää Jarno Minkkinen.
Pakkanen paukkuu ja joku miettii, että onko se puhe ilmastonmuutoksesta silkkaa höpinää. – Pakkaset voivat olla merkki ääri-ilmiöiden lisääntymisestä, toteaa ilmastokoordinaattori Jouni Järvinen. Hän on aloittanut Uuraisten, Petäjäveden, Multian ja Keuruun yhteisenä ilmastokoordinaattorina. Keuruulaisen Jouni Järvisen tehtävä on luoda näille kunnille ilmastosuunnitelma. Edellinen hallitus asetti kunnille velvoitteen laatia kyseisen suunnitelman, mutta Petteri Orpon hallitusohjelmassa ilmastosuunnitelmien laatimisvelvoite peruttiin ja hallituksen talousarvioesityksestä poistettiin kuntien ilmastosuunnitelmiin varatut määrärahat jo vuodelta 2024. Hallitusohjelmakirjauksella ei kuitenkaan ollut vaikutuksia ympäristöministeriöltä myönteisen avustuspäätöksen saaneiden hankkeiden osalta, joiden avustusprosentti onkin peräti 100. Uuraisten vetämän kuntaryhmän lisäksi ilmastosuunnitelmaan ehdittiin hakemaan avustusta esimerkiksi pohjoiseen Keski-Suomeen, mutta suuri osa Suomen kunnista jäi ilman avustusta. Vaikka nykyinen hallitus ilmastosuunnitelman laatimisvelvoitteen perui, ei ilmastoasioiden painoarvo ole mihinkään kadonnut ja tavoitteellinen suunnitelma on sekä kunnan, että valtakunnan etu. Ilmastokoordinaattori Jouni Järvinen on energiatekniikan insinööri, joka lähestyy ilmastoasioita puolueettomasti ja käytännönläheisesti, sekä perustaa näkemyksensä mitattuun ja tutkittuun tietoon. Aikaisemmin hän on tehnyt alueellista energianeuvontaa, energiaselvityksiä, uusiutuvat energian kuntakatselmuksia ja hiililaskentaa. Hän on erikoistunut hajautettuun ja uusiutuvaan energiaan. – Minulla on sisäsyntyinen uteliaisuus kaikkeen uuteen ja tällä alalla viime vuosikymmenet ovat olleet mielenkiintoista kehityksen aikaa. Voimakas muutos on ollut siirtymä fossiilisesta energiasta yhä enemmän uusiutuvaan suuntaan. Liikkuminen on sähköistynyt ja myös asennetasolla on tapahtunut muutosta, ihmiset kiinnittävät enemmän huomiota kuluttamisensa tasoon. Paljon on silti vielä tehtävä, jotta tavoitteisiin päästään, Järvinen toteaa. – Lähtötilanne on, että aloitan kartoittamaan, mistä kuntien päästöt syntyvät. Peruslähtökohdat näissä neljässä kunnassa ovat samankaltaiset, mittakaava vähän vaihtelee Keuruun kaupungin, pienen Multian ja siihen väliin sijoittuvien Petäjäveden ja Uuraisten kesken. Kaikissa kunnissa elinkeinoelämä jakaantuu suurin piirtein samoin, maatalous on aika vahvasti mukana, sitten liikenne ja asuminen, teollisuuden osuus varsinkin pienemmissä kunnissa on vähäinen. Päästöistä löytyy ympäristö- ja tilastokeskukselta mitattua tietoa, se pitää vain analysoida. Vertailuvuosina käytetään vuosia 1990 ja 2007. Näistä jälkimmäinen on eräänlainen vuosi 0, silloin Suomessa ovat olleet päästöt korkeimmillaan. Ilmastolaki edellyttää, että Suomen kasvihuonekaasupäästöt vähenevät vuoden 1990 tasosta 60 prosenttia vuoteen 2030 mennessä, 80 prosenttia vuoteen 2040 mennessä ja 90-95 prosenttia vuoteen 2050 mennessä. Lisäksi ilmastolakiin on kirjattu Suomen tavoite olla hiilineutraali vuonna 2035 ja hiilinegatiivinen tämän jälkeen. – Seuraavaksi mietitään keinoja päästöjen vähentämiseen. Keski-Suomen liitolla on tavoite olla hiilineutraali vuonna 2030, mutta se tulee uskoakseni liian nopeasti. Tärkein keino on fossiilisesta energiasta luopuminen ja puhtaampaan energiaan siirtyminen, mutta kokonaistulos syntyy monista pienistä puroista. Esimerkiksi viime talven energiakriisi sai ihmiset säästämään sähköä vapaaehtoisesti, mikä näkyi myös päästöjen pienenemisenä noin 10 prosentilla ja samalla konkretisoi ihmisille, mistä on kyse. Käytännössä säästimme viime talvena yhden Olkiluodon ydinvoimalan verran energiaa, Jouni Järvinen sanoo.
Maatalous ja liikenne ovat merkittäviä ilmastotekijöitä maaseutukunnissa. Niissäkin on suunta parempaan. Maa- ja metsätalouden päästöjä tutkitaan ja pyritään vähentämään, sekä parantamaan hiilinieluja. Työpaikkaliikenteeseen taas korona aiheutti pysyvän muutoksen, kun etätyöstä tuli uusi normaali. – Jokainen voi tehdä pieniä ilmastotekoja miettimällä esimerkiksi matkustamistaan ja energiaratkaisuja, mutta kenenkään ei tarvitse istua kylmässä torpassa karvalakki päässä ja jättää saunakin lämmittämättä. Kuntatasolla viimeisistäkin öljylämmitysratkaisuista luopuminen ja kuntalaisten kannustaminen tekemään saman, ovat hyviä toimenpiteitä, Järvinen sanoo. Kaukolämpö esimerkiksi Uuraisilla tuotetaan hakkeella. Tuuli- ja aurinkoenergia lisääntyvät tulevaisuudessa. Uuraisille ei varuskunnan läheisyyden vuoksi tuulivoimaloita tule, mutta Multialla niitä jo on ja Keuruulle tulossa. Aurinkoteknologialle sen sijaan ei ole mitään esteitä ja paneelit tulevat varmasti lisääntymään. – Molemmissa ongelmana on toistaiseksi varastointi, mutta tekniikka kehittyy. Oletettavasti Olkiluodon kaltaisia isoja ydinvoimaloita ei Suomeen enää rakenneta, mutta esimerkiksi Kuopion Energia on tehnyt aiesopimuksen enintään viidestä pienydinreaktorista kaukolämmön tuotantoon, Järvinen kertoo. Noin Olkiluodon sadasosan kokoisten pienydinvoimaloiden rakentamista koskevaa lupaprosessia aiotaan keventää ja säteilyturvakeskuksen sääntelyä muuttaa siten, että laitoksia saa rakentaa myös asutuksen läheisyyteen. Hanke kestää kesäkuun 2025 loppuun, jolloin realistisen tavoitteelliset ilmastosuunnitelmat ovat valmiit. Suunnitelma päivitetään jatkossa kerran valtuustokaudessa. – Toimenpiteet, joilla ilmastotavoitteisiin päästään ovat yleensä myös sellaisia, joilla kunnan rahaa säästetään ainakin pitkällä tähtäimellä, Jouni Järvinen päättää.
Vuoden ensimmäisen ja toisen päivän välisenä yönä kahden aikaan Mämmien suurperhe Höytiällä heräsi outoon pamaukseen. Jossakin jysähti niin, että hillopurkkikin tipahti hyllyltä. – Huutelin yläkertaan, että tipahtiko joku sängyssä ja kävin ulkonakin kurkistamassa, mutta mitään ei näkynyt ja painelin takaisina nukkumaan. Seuraavana aamuna sitten huomattiin, että pihassa oli talon nurkalta lähtien noin sentin levyinen ja kymmenisen metriä pitkä haljennut railo maassa, kertoo Arto Mämmi. Maanjäristyksestä ei ollut kysymys, mitään seismistä toimintaa ei Höytiällä ole havaittu. – Todennäköisesti kyse on routajäristyksestä, arvelee muutaman kilometrin päähän etätöihin ja taloa lämmittämään saapunut meteorologi Matti Huutonen ja linkkaa aiheesta artikkelin.
Aimo Kejosen laatimasta kirjoituksesta selviää, että routa- tai pakkasjäristykset voivat toden totta olla niin rajuja, että ne saavat ihmiset soittamaan seismologian instituuttiin ja raportoimaan maanjäristyksistä. Ikirouta-alueilla routa- ja pakkasjäristykset ovat tuttu ilmiö. Routahalkeilu esimerkiksi asfalttiteillä on Suomessakin varsin yleisiä ja paljastuvat viimeistään keväällä. Järistykset johtuvat maaperässä olevan veden nopeasta jäätymisestä ja aiheutuvat yleisimmin talviolosuhteissa, kun lumeton maanpinta jäätyy nopeasti. Mämmienkin maa järisi juuri puhtaaksi auratulla piha-alueella. Jääjäristyksiä voi esiintyä myös soilla, kosteikoilla ja alueilla, joilla on korkea pohjaveden pinta.
Sirpa Rautio tunnetaan ensimmäisenä – hän oli koko Suomen ensimmäinen naiskunnanjohtaja ja myös Uuraisten ensimmäinen kunnanjohtaja. Pohjanmaa on kuitenkin se, mistä Rautio on tullut ja minne hän on palannut.
Mistä olet kotoisin ja missä asut nyt? Onko siellä koti? – Olen syntynyt ja kasvanut Laihialla. Jos kysytään mistä tulen, vastaus on aina ollut senhetkinen asuinpaikkakunta. Asun nykyisin syntymäkuntani läheisyydessä Vaasassa, mutta kodiksi on viime vuosina yhä enemmän tullut mökki Maxmossa meren rannalla. Pihassa ja puutarhassa riittää kesällä monenlaista puuhaa ja viihdymme puolisoni Sepon kanssa ympäri vuoden paremmin luonnon rauhassa kuin kerrostalossa.
Milloin ja missä asuit Uuraisilla? – Muutin Uuraisille vuonna 1973 ja aluksi asuin Putkassa, joka oli kunnan asunto Mansikkamäellä. Viimeisin asuntomme Uuraisilla oli omakotitalo Kuikassa Jyväskylän rajalla.
Toimit Uuraisilla kunnanjohtajana keväästä 1976 kesään 2011. Sitä edelsi myös muutama vuosi kunnansihteerinä. Mikä Uuraisissa muuttui näkökulmastasi 35 vuoden aikana? Tai mikä ei? – Suomessa luotiin voimakkaasti hyvinvointiyhteiskuntaa 1970-luvulta alkaen ja kunnat olivat palveluiden toteuttajia käytännön tasolla. Terveyskeskukset, peruskoulu, kunnallinen päivähoito ja vanhustenhuollon kehittäminen olivat niinä vuosikymmeninä uusia, isoja asioita. Rakennettiin palvelurakennuksia, palkattiin henkilökuntaa ja elettiin laajenevien toimintojen aikaa. Uuraisilla päättäjät hyväksyivät yhdeksi linjaukseksi hyödyntää kunnan sijaintia kasvukeskuksen naapurissa. Kaavoitukseen satsattiin paljon ja tontteja myytiin hyvällä menestyksellä. – Muutos on aina ja kaikkialla jatkuvaa eikä mikään pysy entisellään. Maisemat muuttuvat, rakennukset uusiutuvat, ihmiset vaihtuvat ja tavat tehdä asioita mullistuvat.
Aloittaessasi olit tehtävässä myös Suomen ensimmäinen nainen. Miten koet, että sinuun suhtauduttiin sukupuolen kannalta? Entä muuttuiko suhtautuminen vuosikymmenien aina? Onko tämä ylipäätään asia, johon kiinnitit huomiota tai joka oli arjessasi läsnä? – Kun aloitin Uuraisilla kunnanjohtajana vuonna 1976, olin sitä ennen ollut kunnansihteerinä kolmisen vuotta. Viran vaihtuminen tuntui siinä tilanteessa vain luontevalta jatkolta ja siksi valinnan saama melkoinen julkisuus yllätti. Niinpä tarjoutui tilaisuus tuoda kuntaa näkyviin ja tunnetuksi ilman maksettua mainoskampanjaa. Muutaman vuoden kuluessa tuli naiskunnanjohtajia lisää ja nykyisin naisia taitaa kohta olla enemmistö kuntien johtajien tuulisiksi käyneillä paikoilla. Omaa ”erilaisuuttaan” ei silloin arjen työssä juuri noteerannut ja aika pian ajatukseen totuttiin yleisestikin.
Uskotko, että kunnanjohtajan työ olisi ollut toisenlaista toisella paikkakunnalla, toisessa kaupungissa? – Kunnat poikkeavat toimintakulttuuriltaan toisistaan. Millaista työ muualla olisi ollut jää arvailuksi ja jossitteluhan tuppaa olemaan turhaa.
Mistä tehdystä päätöksestä olet nyt ylpeä – ja toisaalta mistä tekemättömästä? – Tyytyväinen voi olla siihen myönteiseen kehitykseen ja kasvuun, joka yhteistyöllä kunnassa käynnistyi. Ja toisaalta siihen, ettei lähdetty joutaviin paikkakunnan ”vetonaulahömpötyksiin”, joissa monet kunnat myöhemmin kompastelivat.
Milloin koet olleesi kaikista kauimpana Uuraisilta? – Kauimpana Uuraisilta tunnen olevani luonnollisesti tällä hetkellä välimatkasta johtuen. Toki seuraan paikkakunnan tapahtumia ja uutisia, mikä on nykytekniikalla helppoa lähes reaaliajassa. Kuntien toimiala ja tehtävät ovat muuttuneet niin paljon, että asioita tarkastelee nykyään mielellään kaukaa taustalta rivikuntalaisen näkökulmasta.
Milloin viimeksi kävit Uuraisilla? – Viimeisimmästä Uuraisilla käynnistäni on kulunut aikaa jo yli vuosi. Elämä vain on tällä hetkellä toisaalla, vaikka pojan mökki Kangashäkissä voisi tuttavien lisäksi olla tukikohtana.
Mikä on tällä hetkellä lyhyen aikavälin haaveesi? Mistä haaveilet loppuviikolle, -kuulle, -vuodelle? Entä loppuelämälle? – Tulevaisuudelta toivon hartaimmin rauhaa Euroopan rajoille. Henkilökohtaisesti toivon terveyttä koko perheelle ja kaikkea hyvää jälkikasvulle. Pojan perhe asuu Espoossa ja tyttären Mustasaaressa. Kummallakin on kolme lasta ja lastenlapset iältään 18-6 vuotta. Personal trainerina meillä on jackrussellinterrierin pentu, joka vie ulkoilemaan useamman kerran päivässä eri pituisille lenkeille säällä kuin säällä. Vaativin pentuvaihe on Köpillä ohi ja meneillään jääräpäinen murrosikä. Eläkeläisenä osallistun vapaaehtoistyöhön ja muitakin harrastuksia riittää leppoisaa joutenoloa unohtamatta. Kiireiset kalenterit ovat mennyttä historiaa ja aikataulut omassa hallinnassa. Toivotan näin lehden välityksellä kaikille uuraislaisille rauhallista ja mukavaa joulun aikaa.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
