03.09.2024 | Tilaajille, Toivakka
Pienten ponnistus -kuntakonferenssi järjestettiin Toivakassa 22.9. Mukana oli vaikuttava joukko eri alojen asiantuntijoita. Joukolla pohdittiin pienten kuntien ja kuntalaisten tulevaisuutta maantieteellisesti laajassa, harvaan ja epätasaisesti asutetussa maassa nimeltä Suomi.
Alkupuheenvuorossaan kokoonkutsuja, kunnanjohtaja Touko Aalto toivotti vieraat kaiken keskeltä kaiken keskelle Toivakkaan.
– Muutosten syyt ovat olleet kaikkien tiedossa, mutta poliittinen kyky uudistua ja vastata haasteisiin, on ollut hidasta. Esimerkiksi väestön ikääntyminen ja sote-menojen kasvu ei todellakaan ole tullut yllätyksenä. Valitettavan usein tilanteisiin vain ajaudutaan ja sitten vasta reagoidaan. Syy ja seuraus, syy ja seuraus, painotti Touko Aalto.
Alivaltiosihteeri Susanna Huovinen valtiovarainministeriöstä loi katseen kuntakentän tulevaisuuteen, mikä ei varsin aurinkoiselta näytä.
Ikääntyneiden määrä kasvaa, syntyvyys laskee, työvoiman määrä vähenee ja sen saatavuuteen liittyy haasteita, eli kansakunnan hartiat käyvät koko ajan kapoisemmiksi.
Väestökehitys vaikuttaa kuntien talouteen ja edellytyksiin järjestää palveluita. Koska väestö keskittyy kaupunkeihin, eri kuntien rahoituksellinen epätasapaino vahvistuu. Väestökehitys aiheuttaa kustannuspaineita sekä väestöä menettävissä että kasvavissa kunnissa.
Absoluuttisesti väestö on vähentynyt eniten 2 000 – 10 000 asukkaan kunnissa, suhteellisesti eniten alle 2000 asukkaan kunnissa. Vuonna 2023 alle 5000 asukkaan kuntia oli 130. Väestönmuutos on ollut niistä negatiivinen 121 kunnassa. Toivakka ja varsinkaan Uurainen eivät ole olleet pahimpia menettäjiä, vaan kehyskunnan status luo jopa kasvun edellytyksiä.
Sosiaali- ja terveydenhuollon uudistus on muuttanut merkittävästi kuntien asemaa, TE-palveluiden siirtyminen ensi vuonna kuntien hoidettavaksi muuttaa edelleen kuntien tehtäväkenttää.
Kaikesta tästä ja myös globaaleista heilahduksista johtuen kunnat eriytyvät ja erilaistuvat.
Kuntataloutta vahvistavista uusista toimenpiteistä huolimatta kuntatalouden arvioidaan heikentyvän selvästi vuodesta 2024 lähtien. Kuntatalouden tulojen ja menojen epätasapaino syvenee lähivuosina erityisesti kasvavien kustannusten, investointipaineiden ja sote-uudistukseen liittyvien valtionosuuksien täsmäytysten ja takaisinperinnän seurauksena.
Synkkienkin lukujen valossa Susanna Huovinen näki, että pienissä kunnissa on myös paljon mahdollisuuksia
– Elinvoimaa tuovat sellaiset asiat kuin monipaikkaisuuden lisääntyminen, vapaa-ajan asuminen, etätyö, matkailu, metsäbiotalous, puhdas siirtymä, tuuli- ja aurinkovoima. Vahvuuksia ovat myös yhteisöllisyys, luonto, puhdas ympäristö ja turvallisuus. Huoltovarmuus ja ruokaturva tulevat korostumaan tulevaisuudessa, Huovinen päätti.
Konsultti Heikki Vento luennoi työllisyysuudistuksesta. Hänkin maalaili tulevaisuudesta synkähkön kuvan, mutta teki sen harvinaisen hauskasti.
TE-toimistojen työvoimapalvelut ja osa ELY-keskusten sekä TE-toimistojen kehittämis- ja hallintokeskusten tehtävistä siirtyy kuntapohjaisille työllisyysalueille 1.1.2025 alkaen. Alueita on tulossa 45 kappaletta. Keski-Suomeen alueita syntyy kolme; pohjoinen, eteläinen ja Jyväskylä-Muurame.
– Uudistus on kompromissi. Kunnat saivat uuden tehtäväkokonaisuuden niiltä poisotetun soten tilalle. Työ- ja elinkeinoministeriö sai työllisyysalueet, joissa työvoimaa pitää olla vähintään 20 000, valtiovarainministeriö sai kannustavan rahoitusmallin, joka jollain aikavälillä aiheuttaa myös kuntien lukumäärän tarkastelun. Rahoitusmalli on todellakin kannustava, eli julma, Vento totesi.
Ihmisten saaminen töihin vuosi vuodelta tärkeämpää siksi, että työikäisten määrä laskee suhteessa eläkeikäisiin mikäli väestökehitys jatkuu nykyisenlaisena. Vento näytti esimerkkikaaviota, jossa vuonna 2022 18-64-vuotiaista työllisten määrä oli 77,9 prosenttia. Jotta vuonna 2040 saman ikäisistä olisi yhtä monta töissä, työllisyysasteen pitäisi olla 99,4 prosenttia, mikä ei tietenkään edes ole käytännössä mahdollista. Mutta mitä tapahtuu, jos työvoimaa ei saada ja ovatko yritykset valmiita ottamaan tarjolla olevaa työvoimaa vastaan?
– Mitä toimenpiteitä pieni kunta voi tehdä itse? Mikä on ylipäätään julkisen työvoimaviranomaisen ja kuntien rooli? Näitä kysymyksiä tullaan tulevaisuudessa vakavasti pohtimaan, Vento kertoi.
Jotta uudistus onnistuisi, hän listasi neljä keskeistä asiaa. Ensinnäkin asiakaslähtöisyys. Toiminnan pitää lähteä asiakastarpeisiin vastaamisesta. Toiseksi yhteistyö ja luottamus, joiden on toimittava kaikkien osapuolten kesken. Kolmas tärkeä asia on perusasioiden toimiminen; asiakkaiden palveluprosessit ja asiakasohjaus voi toimia vain perusasioiden eli viranomaistyön toimiessa. Neljänneksi hän listasi vielä digitaalisten ratkaisujen hyödyntämisen.
– Ensin on kuitenkin hoidettava tehtävien siirto ja toimintojen käynnistyminen työllisyysalueilla kunnialla. Työlista on valtava – priorisointi ja hallittu kaaos on väistämätöntä, Heikki Vento ennusti.
Kunnallisalan kehittämissäätiön toimitusjohtaja Jenni Airaksinen jatkoi samalla lähes inhorealistisella linjalla, mutta tarjoili myös positiivista ajattelemisen aihetta.
– Ennen hyvinvointialueuudistusta tilanne oli, että missään muussa maassa eivät näin suuret hyvinvointitehtävät olleet näin eri kokoisten kuntien harteilla. Nyt valtion suhde hyvinvointialueisiin on alistussuhde ja samaa henkeä on hyvinvointialueiden suhteessa kuntiin. Joka portaalla on myös pula rahasta tai ainakin sitä käytetään perusteluna moneen asiaan, hän arvioi.
Kuntien elinvoiman mittaamisessa keskitytään Airaksisen mielestä jopa liikaa pelkkään kasvuun.
– Vaikka kasvu keskittyy vain pieneen osaan kunnista, se ei tarkoita, etteikö elinvoimaa voisi löytyä paljon suuremmasta osaa Suomen kuntia. Ilman uusiutumista läpi koko organisaation, ei kuitenkaan pärjää yksikään kunta. Kasvuun perustuvasta elinvoimatarinasta pitäisi siirtyä erilaisten kuntien voimavaroja tunnistavaan ja korostavaan monivivahteisempaan tarinaan, hän muotoili.
– Kunta on tai ainakin sen pitäisi olla paikalliseen demokratiaan perustuva elämän edellytyksiä luova organisaatio. Tässä ajassa kuntien pitää pysyä paikallisdemokratian puolustajina ihan täysillä, Airaksinen korosti.
Ennen lounastaukoa kuultiin vielä paljon parjatun Keski-Suomen hyvinvointialueen konsernipalveluiden toimialuejohtaja Lasse Leppää. Hän uskoo, että sote-uudistuksen huonoon imagoon vaikuttaa enemmän aika, jolloin se tehtiin, kuin itse uudistus.
– Soteuudistus ei todellakaan syntynyt onnellisten tähtien alla. Uudistus tapahtui liian myöhään, mutta väärään aikaan, aikana, jolloin koronan vuoksi hoitojonot olivat pitkiä, valtava inflaatio, korot nousussa ja Euroopassa sota. Uudistusta edelsi vuosikymmenen mittainen, eripurainen lainsäädäntövalmistelu, jolloin monet kunnat asettuivat odottavalle kannalle siten, että eivät esimerkiksi investoineet olemassa olevaan infraan tai sähköisiin palveluihin. Tämä oli aivan luonnollinen tapa toimia epävarmassa tilanteessa. Niinpä perintö joka vuoden 2023 alusta Hyvinvointialueelle lankesi, oli korjausvelkapainotteinen, mutta varoja korjaamiseen ei ole.
Lisäksi Keski-Suomessa oli poikkeuksellisen hajanainen sotejärjestämismalli ennen uudistusta ja kuntien ja sairaanhoitopiirin välejä hiersi valtava Nova-investointi.
Kohta kaksi vuotta sote-uudistuksen jälkeen on huomattavissa, että hyvinvointialueiden ja valtion suhteessa talousasiat ovat korostuneet.
– Sosiaali- ja terveyspalveluiden rahoituksellinen alijäämä ei kuitenkaan ole uusi asia. Kuntien järjestämisvastuun aikaan soten alijäämät ”hukkuivat” kuntatalousjärjestelmän sisään jakautuen yli 300 kunnalle ja sairaanhoitopiirille. Hyvinvointialueuudistuksen myötä soten rahoituksellinen alijäämä on tullut ensimmäistä kertaa kansallisesti läpinäkyväksi. Lasse Leppä totesi.
Moni on leimannut koko uudistuksen epäonnistuneeksi, mutta Leppä näkee, että nyt ei ole oikea aika aloittaa uutta sotehallinnon uudistusta vaan keskittyä sisältöön.
– Avoimista kysymyksistä huolimatta Suomen julkiset palvelut toimivat verrattain hyvin ja kansalaisten luottamus julkiseen valtaan on hyvä, hän päätti.
Lounaan jälkeen päästiin arkiliikuntaan, josta luennoi apulaisprofessori Arto Hautala. Hän näki, että liikunnan arki on Suomessa pitkälti kuntien käsissä.
– Suomessa on yli 42 000 liikuntapaikkaa, joista 70 prosenttia on kuntien omistamia.
Kulttuuri- ja taidealan keskusjärjestö Kulta ry: puheenjohtaja Rosa Meriläinen esitteli nyt niin esillä olevat kolme pointtia, jotka hänellä olivat jäätelö, makkaraa ja kalja.
– Kaikki missä voidaan myydä jäätelöä, makkaraa tai kaljaa ovat kunnalle tärkeitä tapahtumia, Meriläinen totesi.
Maanviljelijä Lauri Jaatisesta on tullut käytetty puhuja Toivakan kunnan tilaisuuksissa ja syystäkin. Nuori viljelijä edustaa maaseudun valoisaa tulevaisuusvisiota. Hän on omalla tilallaan rohkeasti osoittanut mitä vihreä siirtymä maataloudessa tarkoittaa. Biokaasulaitos on Mäntyniemen tilan näkyvin ja kallein satsaus, mutta ei ainut. Koneiston uusiminen on mahdollistanut uusia tapoja toimia, murskeviljaan siirtyminen on säästänyt 15 000 litraa polttoöljyä vuosittain ja oikealla lannoituksella saadaan ravinteet heti kasvien käyttöön. Syväjuuriset viljelykasvit ja maan kasvukunnon parantaminen säätösalaojituksilla ovat myös osa maatalouden vihreää siirtymää.
Päivän aikana kuultiin myös monia kommenttipuheenvuoroja erityisesti pienten kuntien johtajilta. Heitä oli paikalla Touko Aallon lisäksi Juha Rehula Padasjoelta, Mikko Kärnä Rautavaaralta ja Juha Herrala Isojoelta. Mukana oli myös Keski-Suomen maakuntajohtaja Pekka Hokkanen ja Suomen kylät Ry:n puheenjohtaja Arto Pirttilahti. Median muutoksesta kertoi Keskisuomalaisen varapäätoimittaja Inkeri Pasanen. Puheenvuorojen lisäksi myös kahdenkeskiset jutustelut antoivat eväitä ja ajattelemisen aiheita osallistujille.
– Keskustelu itsessään on konkreettinen tapa tehdä yhteistyötä. Itse uskon vahvasti, että kunnat, joissa ihmiset viihtyvät, myös menestyvät. On hyvä muistaa, että kunta on aina olemassa kuntalaisia varten, totesi Touko Aalto.
Hanna Lahtinen
25.08.2024 | Tilaajille, Toivakka
Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen väki täytti bussin ja muutamat henkilöautot, kun perinteinen ”rantakala” eli lohisoppa nautittiin naapurin puolella Jyväskylässä. Yhdistyksen retkeläiset kävivät Kärkisten sillalla kääntämässä auton ja palasivat sitten takaisin päin Vaarunhoviin keittolautasen ääreen.
-Aikaisemmin rantakalaa valmistivat yhdistyksen omat emännät, mutta aktiiviset jäsenet alkavat olla jo sen ikäisiä, että on mukavampi lähteä valmiiseen pöytään. Näin koronan jälkeisenä aikana myös mukava tukea nuorten yrittäjien toimintaa käyttämällä heidän palveluitaan, Raija Kivistö kertoi.
Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen toiminta jatkuu vilkkaana syksyllä. Muutaman viikon kuluttua on luvassa perinteinen retki Leivonmäen kansallispuistoon. Siellä ohjelmassa ovat kävelylenkit, makkaranpaistoa ja kahvit Karoliinan Kahvimyllyssä.
Viikottaiset kerhot jatkuvat ja syksyn mittaan on tulossa kaksi eri luentoa aivoterveydestä.
-Aleksis Kiven päivänä on kirjailijatapaaminen. Marraskuussa Ahvo Taipale, joka asuu Minnesotassa, tulee vieraaksemme. Syksyyn kuuluu tietysti syyskokous. Ja niin, kuntosali! Siihenkin osallistuu mukavasti väkeä. Kuntasaliharjoittelu toteutetaan yhteistyössä Toivakan kunnan kanssa.
Eläkeliiton Toivakan yhdistyksessä on aktiivista sakkia, sillä esimerkiksi viikoittaisiin kerhoihin osallistuu 30-60 henkeä. Retkillekin tulee bussi yleensä täyteen.
20.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka
Tammen myllyn pato Rutajoen Seinäkoskessa on saatu jo purettua. Kun kunnostushanke koskiuoman pidentämisineen saadaan valmiiksi syyskuussa, pääsee erittäin uhanalainen Päijänteen järvitaimen nousemaan Päijänteeltä Rutajärveen.
– Pato on ollut täydellinen nousueste, se on sulkenut kalojen liikkumisen kokonaan, Rutalahden osakaskunnan puheenjohtaja Jouko Vanhatalo toteaa.
Nyt taimenen perinteinen vaellusreitti Päijänteeltä Rutajärveen avataan ja samalla järvitaimenelle luodaan kutu- ja poikasalueita. Noin 100 000 euron hintaista kunnostushanketta hallinnoi Pohjois-Päijänteen kalatalousalue ja johtaa Keski-Suomen Kalatalouskeskus, rahoittajina ovat valtio vaelluskalaohjelma NOUSUn kautta, WWF, UPM ja Metsähallitus. Aloitteentekijänä oli Rutalahden osakaskunta.
– Rutajoen alaosaa kunnostettiin 1990-luvulla, mutta se jäi silloin kesken. Nyt asia otettiin uudelleen esille, Vanhatalo kertoo.
Padon purkamisen lisäksi kunnostushankkeessa pidennetään koskiuomaa siirtämällä koskenniskaa ylöspäin, uoman paikkaa muutetaankin hieman. Näin koskeen saadaan entistä enemmän taimenen lisääntymis- ja pienpoikasalueita, samalla luodaan parempi elinympäristö pohjaeläimille ja virtavesissä esiintyville sammaleille.
– Aluehan on Leivonmäen kansallispuiston naapurissa. Kunnostustoimilla saadaan myös virtavesimaisema luonnonmukaisemmaksi ja sulautumaan paremmin ympäristöön, kalastusbiologi Joonas Pysäys Keski-Suomen Kalatalouskeskuksesta kertoo.
Rutajoen kunnostus ei lopu Seinäkosken myllypadon purkamiseen.
– Tarkoitus on myös poistaa nyt säännöstelypatona toimiva lankkupato, kun tilalle Rutajoen luusuaan saadaan pohjapato. Siihen Joutsan kunta on hakenut aluehallintovirastolta lupaa, mutta luvan käsittely kestää ainakin vuoden verran, Jouko Vanhatalo kertoo.
– Myöskään rahoitus 50 000 – 60 000 euroa maksavalle hankkeelle ei ole vielä varmistunut.
Pohjapato on tarkoitus tehdä kohtaan, josta Rutajoki lähtee Rutajärvestä. Nyt paikalla oleva lankkupato on osan vuotta avoinna, joten se ei ole samalla tavalla täydellinen nousueste kuin purettu Tammen pato oli.
– Samalla, kun pohjapato rakennetaan, luonnonmukaistetaan Rutajoen alkupäätä. Nyt se on kaivettu kanava. Kun kaivinkone tulee paikalle, kanavaan pudotetaan kiviä, ja näin saadaan suojapaikkoja kaloille, Vanhatalo kertoo.
– Lisäksi meillä on tarkoitus kartoittaa Rutajärveen laskevia puroja, ja tutkia, voisiko niitä hyödyntää poikastuotantoalueena. Kartoitusta tehdään ensi vuonna, mikäli saamme siihen rahoitusta.
Vanhatalon mukaan Rutajoen yläosassakin on aikoinaan ollut hyvin taimenta. Seinäkosken myllypato on ollut estämässä taimenen nousua jo yli sata vuotta. Kalatalouden Keskusliiton tiedotteen mukaan Rutajoella on ollut suuri merkitys alueellisena taimenen lisääntymisalueena Pohjois-Päijänteellä. Joessa on säilynyt elinvoimainen taimenkanta ja havaintoja lisääntymisestä on vuosittain.
Rutalahden osakaskunnassa on reilu tuhat osakasta, se hallinnoi 3300 hehtaarin vesipinta-alaa yhteensä kolmessakymmenessä järvessä ja purossa.
Tiina Lamminaho
20.08.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan vakkahenkilöksi on valittu tänä vuonna Arto Virtanen. Valinnan perusteina oli se, että Virtanen tuo kylälle ja kyläläisille positiivisuutta ja on aina siellä, missä jotakin tapahtuu.
Arto kertoo olevansa paljasjalkainen toivakkalainen ja asuneensa koko elämänsä Toivakassa. Hän tuntee Toivakan ja sen asukkaat. Vastikään Arto vietti 50- vuotuispäiviään ja näin ollen tuli miehen ikään. Arton voi tavata K-Market Perälässä Kertun kulman kahvilassa ja usein myös pyöräilemässä kylällä.
Kävimme tapaamassa Artoa ja kysyimme häneltä hänen arkisen elämän toimista. Ensimmäiseksi kysyimme, että tuliko vakkahenkilöksi valinta yllätyksenä.
– No se tuli aivan yllätyksenä, mutta valinta oli ihan hyvä.
Tiedetään, että olet monissa tapahtumissa talkoolaisena, missä esimerkiksi?
– Olen esimerkiksi joulumyyjäisissä ja kesämarkkinoilla avustamassa mm. myyntipöytien laitossa. Autan järjestäjien lisäksi myös markkinamyyjiä, jos ja kun apua tarvitsevat.
Mikä on mieluisin työ, mitä olet tehnyt?
– Kyllä se varmaankin on Toivakan seurakunnassa avustaminen. Siellä olen mielelläni mukana ja autan mm. kolehdin kantamisessa.
Toivakan kirkkoherra Panu Partanen onkin saanut Artosta luottoapulaisen.
– Arto toimii seurakunnan jumalanpalveluksissa avustajana. Hän avustaa ehtoollisella pitämällä leipäastiaa, vainajien kynttilän sytytyksessä ja suntioinnissa. Lisäksi hän on avustustehtävissä keittopäivissä seurakuntakodilla, konserteissa ja muissa tilaisuuksissa. Arton läsnäolo seurakunnassa on otettu vastaan hienosti. Hän kuuluu kalustoon. Kaikki tuntevat hänet ja häntä tervehtivät. Koska hän osallistuu työtoimintaan sotealueen päivätoiminnan kautta, hän saa työstään myös pientä palkkaa. Artoa voi pyytää tehtävään kuin tehtävään ja hän tekee ne aina mielellään. Hän on lähes aina hyvällä tuulella ja puhelias. Hän on aina paikalla ajoissa ja erittäin luotettava. Seurakuntamestari Seppo sanoikin, että Arton tuntilistat voisi täyttää palkanmaksua varten jo etukäteen, niin varmasti hän tulee töihin ja hoitaa säntillisesti tehtävänsä, Panu Partanen kertoo.
Veikko Ripatti
13.08.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan koululaiset aloittivat muiden keskisuomalaisten tapaan syyslukukauden torstaina 8.8.
Poliisi on valvonut monin paikoin koulutien varrella sitä, kuinka koululaiset otetaan liikenteessä vastaan. Lapset eivät pysty arvioimaan liikenteen riskejä kuten aikuiset.
Toivakassa suojatiekäyttäytymistä koulun alkamispäivänä opastettiin useiden henkilöiden voimin. Toivakkatalon kohdalla oleva vilkkaasti käytetty suojatie oli kunnanjohtaja Touko Aallon valvonnassa.
– Näin ensimmäisenä päivänä on tarpeen korostaa lapsille oikeaa tapaa ylittää suojatie. Monet haluaisivat ajaa polkupyörillä suojatien yli, mutta se ei ole turvallista. Suojatie on turvallisuussyistä ylitettävä jalan ja pyörää taluttaen, jolloin autoilijoilla on aina väistämisvelvollisuus, opasti Aalto.
Koulujen käynnistyttyä autoilijoilta vaaditaan malttia liikenteessä.
– Tieliikennelaki edellyttää erityisen varovaisuuden noudattamista lapsia lähestyttäessä. Se tarkoittaa käytännössä riittävän alhaisen nopeuden käyttämistä ja varautumista yllättävään, jopa sääntöjen vastaiseen käyttäytymiseen. Tämä korostuu nyt, kun kaikkein pienimmät ja liikenteeseen tottumattomat koululaiset alkavat jälleen kulkea koulumatkoja. Lapsi on siis lainkin mukaan elävä varoitusmerkki liikenteessä, muistuttaa ylikomisario Markus Taskinen Itä-Suomen poliisista.
Taskinen muistuttaa myös, että turvallisen koulutien opastaminen on pääosin vanhempien vastuulla.
– Jokaisen vanhemman tulisikin käydä lapsensa koulutie läpi itse mukana kulkien, samalla arvioiden vaaranpaikkoja ja opastamalla niiden huomioimista.
Kesällä Liikenneturvan kyselyyn vastanneista kuljettajista lähes yhdeksän kymmenestä onkin vähintään toisinaan hiljentänyt nopeuttaan nopeusrajoitusta alemmaksi turvallisuuden takia koulun lähellä tai alueella, jossa on paljon suojateitä. Toisaalta joka viides tunnustaa, että on vähintään joskus ajanut liikennevalojen läpi, vaikka valot ovat vaihtuneet punaisiksi. Yli puolet on kiihdyttänyt keltaisilla ehtiäkseen liikennevaloista läpi.
Veikko Ripatti
13.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka
Toivakan Lions Clubin ja Toivakan seurakunnan järjestämään miesten iltaan tuli jälleen ihan mukavasti lähialueen miehiä kohtaamaan toisiaan ja kuuntelemaan heille suunnattuja puheita. Tilaisuuden juontajana toimi Markku Kauppinen. Puhujina olivat tällä kerralla Jyväskylän yliopiston historian professori Antero Holmila, korpilahtelainen luomuyrittäjä Ari Seppälä sekä Toivakan seurakunnan kirkkoherra Panu Partanen.
Antero Holmila oli ottanut aiheekseen näkökulman kylmän sodan jälkeiseen Eurooppaan ja vision tulevista päivistä. Holmila on tutkinut toisen maailmansodan jälkeisen ajan historiaa sekä tutkinut mm. sodasta rauhaan paluun haasteita, holokaustia ja kylmää sotaa. Lisäksi Holmila on kiinnostunut historian ja muistin politiikasta, miten ja miksi historiaa käytetään politiikassa, sekä siitä miten historia vaikuttaa kansallisten identiteettien muovautumiseen.
Perusteesinään Holmila esitti, että kylmän sodan jälkeisenä aikana Euroopassa alkoi vuoteen 2022 kestänyt eräänlainen illuusion aikakausi. Toisin sanoen Eurooppa oli tuudittautunut varsin laajan hyvien toiveiden ja haaveiden valtaan.
Holmilan mukaan on paradoksaalista, kuinka kylmän sodan voitossa länsi kadotti liberalismin tärkeimmän ominaisuuden, eli kyvyn itsekritiikkiin. Itsekritiikin puute johti populismin nousuun ja Venäjän väärinymmärtämiseen. Holmila siteerasi yhdysvaltalaista filosofia, poliittisen taloustieteen tutkijaa ja kirjailija Francis Fukuyamaa, joka tunnetaan parhaiten ajatuksestaan historian lopusta, jonka hän esitti teoksessaan Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992).
Kommunismin luhistuminen ja kylmän sodan päättyminen merkitsi historian loppua siinä mielessä, että koko 1900-luvun systeemikilpailu fasismin, kommunismin ja demokratian välillä oli päättynyt. Tästä johtuva ”historianlopun” paradoksi, Berliinin muurin murtuminen, johti hyvin suoraviivaiseen ja lainalaiseen historiankäsitykseen. Tässä vaiheessa Holmila viittasi vuoteen 2022.
Holmilaa kuunnellessa piti olla tarkkana. Moni asiayhteys historiasta saattoi mennä kuulijalta ns. hilseen yli. Deterministiseen, eli lainalaisuusopillisen historiankäsityksen ajatus on, että jokaisella tapahtumalla on olemassa jokin tapahtuma, joka on sen syy. Kun ajatellaan esimerkiksi Ukrainan sotaa ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, sillä on varmasti historiallinen syy-yhteys menneisyydessä tapahtuneeseen.
Kaikkea ajattelemisen arvoista Holmilan puheesta ei tähän saa mahtumaan, mutta seuraava visio on pelottava. Holmila viittasi ukrainalaisen Przemystaw Zurawskin näkemykseen, jonka hän julkaisi vuonna 2016: Jos Ukraina tulee lännen hylkäämäksi, se vahvistaa isovenäläistä imperialistista mentaliteettia. EU ei ole rakenne, joka olisi rakennettu kohtaamaan sotilaallisia uhkia ja kaikki diplomaattiset toimet, mitä sen nimissä tehdään, ovat ulottuvuudeltaan toisarvoisia. Venäjä ei kunnioita EU:ta, vaan halveksii sitä. Lopputulos on helposti ennustettavissa ja johtopäätökset ovat yksinkertaiset ja surulliset. Tulemme näkemään seuraavan Venäjän sodan Euroopassa pian. Tämä historian tutkijan ennustus oli pelottava, mutta realistinen. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, mitä seurannee seuraavaksi?
Ari Seppälä on luomuyrittäjä Korpilahdelta. Hän halusi nostaa esille ajatuksen, että paikallisia luomuyrittäjiä tarvitaan. Seppälä kertoi elävästi Komppa-Seppälän luomutila Järki Särki Oy:stä.
Kuulijat saivat hyvän käsityksen yrittäjän ja hänen perheensä puurtamisesta ja tuotteittensa saamisesta kuluttajien ruokapöytään. Tuotteina tilalla ovat tällä hetkellä hunaja ja kala.
Seppälä kertoi, että Komppa-Seppälän luomutilalla on noin 1000 mehiläispesää, 9,3 hehtaaria peltoviljelmää, valkosipuliviljelmää 0,5 hehtaaria, punasipulia 0,4 hehtaaria, omenapuutarhaa 0,4 hehtaaria ja raparperia 0,5 hehtaarin alueella.
– Mehiläishoito on asia, johon olen todella hurahtanut. Puolisoni välillä totesikin jo, että voisimmeko puhua jostakin muusta kuin mehiläisistä. Alussa tilalla kasvatettiin sieniä, pidettiin lampaita, kasvateltiin lintuja ja teimme monenlaista muutakin. Jossakin vaiheessa elämä eteni, niin että syntyi lapsia ja mietimme, mitä töistä jätetään ja mistä luovutaan. Päädyimme silloin hunajan tuottajiksi, hän kertoi.
Komppa-Seppälän tilan hunajan kysyntä kasvoi niin, että mehiläispesiä oli lisättävä. Yritys on Euroopan mittakaavassakin varsin iso hunajantuottaja.
Mehiläisten hoidossa ei kaikki aina suju odotusten mukaisesti. Säät vaikuttavat hunajantuotantoon ja ilmastonmuutos vaikuttaa säätilaan. Olosuhteiden vaihdellessa Keski-Suomessa yritys päätti laajentaa tuotantoaan Lohjalle.
– Tällä hetkellä olemme Korpilahden suurin työnantaja, vaikka ahkerat työntekijämme ovat varsin pieniä, naurahti Seppälä.
Työn varjopuolista Seppälä mainitsi sen, että mehiläiset pistävät heitä joka päivä.
– Ne tuikkaavat piikkinsä suojapuvun läpikin, joskus saa pistoksia kymmeniä päivässä. Joskus kun menee tarhalta kotiin ja pistää käden taskuun, niin siellähän se pistoksen antaja on jälleen tuikkimassa. Autossakin niitä on välillä niin paljon, että sivulliset sanovat ettemme tarvitse autoon hälyttimiä tai vahtikoiraa, eikä ovia tarvitse lukita.
Seppälä kertoi, että karhut ovat Keski-Suomessa lisääntyneet ja nehän ovat tunnetusti persoja hunajalle.
– Ne ovat tuhonneet pesiämme ja sille ei voi oikein mitään, kun ovat niin vahvoja otuksia. Lohjalla sitä ongelmaa ei ole.
– Mehiläisiä pitää myös hoitaa ja varjella. Mehiläisillä on erilaisia bakteeri- ja virustauteja sekä loisia, jotka heikentävät yhdyskuntaa tai aiheuttavat pesien menetyksiä. Siksi onkin tärkeää tunnistaa ja puuttua tauteihin ajoissa.
Seppälä kertoi, että pitkään heidän tilallaan kehitettiin vain mehiläishoitoa, mutta sitten astuivat kuvaan mukaan Päijänteen särjet. Se johti siihen, että tilalle rakennettiin kalatuotantotilat.
– Muikun syönti on vähentynyt ja laskee koko ajan. On sanottukin, että kun yksi muikun syöjä kuolee, niin tilalle ei toista tule. Taimenen kohdalla sen elvytystyö etenee hyvin Päijänteellä, eli luonnontilaisen taimenen rauhoitus puree. Pyydän itse vuosittain noin 2-3 tonnia kalaa. Kalastan rysällä ja myös tiettyinä aikoina katiskoilla. Järki Särki ja nyt myös Huikea Hauki -säilykkeet ovat päätuotteet. Kalasäilykkeidemme lisäaineet ovat luomutuotteita. Fermentoitu kalakastike on nyt myös tuotannossamme.
– Sukupolven vaihdoksen suoritimme vuonna 2023. Tällöin tilan johtoon astui poikamme Vertti Seppälä. Vanhempina olemme edelleen tilalla töissä.
Yleisökysymyksiä tuli muutamia. Ensimmäinen koski toivoa ja epätoivoa työssä? – Epätoivon hetkinä ajattelen parempaa aikaa.
Toinen kysymys koski pakkauksia, jotka ovat lasia? – Lasipurkki on siksi hyvä, että tuotteen näkee läpi. Asiakas näkee, mitä ostaa. Lasista ei myöskään irtoa mitään epäpuhtauksia.
Kysymykseen kukkaniittyjen riittävyydestä mehiläisten hunajankeruuseen mehiläistarhuri vastasi, että heitä metsähakkuut auttavat, sillä niille kasvaa vadelmia ja vatukot ovat parhaita kukkaniittyjä mehiläisillemme. Mikäli vatukot katoaisivat, loppuisi hunajan tuotantokin.
Miesten illan päätössanat lausui Toivakan kirkkoherra Panu Partanen. Partanen otti esille raamatun tekstin, missä todetaan, että ei ole mitään uutta auringon alla.
– Läpi vuosisatojen ihminen on ollut samankaltainen kuin on nykyisinkin. meillä on vikoja ja kannamme sisimmässämme haavoja, mutta aina on selvitty. Lukiessamme raamattua, löydämme sieltä hengenheimolaisia joista löytyy samaistumisen pintaa. Se auttaa meitä kestämään, joku muukin on kokenut samaa. On katsottava menneisyyteen, nähtävä nykyisyys ja suunniteltava tulevaisuus. Kristinusko perustuu historian tapahtumiin, siinä menneisyys ja nykyisyys kohtaavat.
Partanen totesikin, että jos sukupolvi hylkää menneisyyden, sillä ei ole tulevaisuuttakaan. Rauhan rukous päätti tämänvuotisen miesten illan.
Veikko Ripatti
