19.03.2024 | Tilaajille, Uurainen
– Ei kyllä kaduta pätkääkään, sanoo Oskari Moisio esitellessään hullunrohkeaa hanketta, joka lähti liikkeelle pikkuisen isommasta heräteostoksesta, 35-paikkaisesta SAAB 340B-potkuriturbiinikoneesta, joka päätettiin kunnostaa majoitustilaksi Uuraisilla.
Lentokonehotelli on vain yksi Moision sisarusten projekteista. Päätyö on kiinteistösijoittamiseen ja kiinteistöjen jalostamiseen erikoistunut M3 Asunnot, jossa Oskari Moisio toimii toimitusjohtajana, Mandi Moisio projektikoordinaattorina ja Elias Moisio työmaiden työnjohtajana. Lentokonehotellissa osakkaina mukana ovat myös Markus Kivelä ja Toni Saikkonen. Rakennusurakoitsijana on toiminut myös Rakennuspalvelu Vihtamäki.
– Pienet takapakit kuuluvat näin erikoiseen hankkeeseen, mutta ne selvitetään ja jatketaan eteenpäin, onneksi ei ole olut mikään valtava kiire tämän projektin kanssa, Oskari ja Mandi kertovat. Myöskään näkemyseroja ei porukalla ole suuremmin ollut.
Rakennusprojekti on edennyt suunnitellusti. Lennonjohtotorniksi ristitty lisärakennus on viittä vaille valmis ja itse lentokone tarvitsee vielä sisäpinnoituksen.
– Lennonjohtotorniin tulee muutama tilavampi makuuhuone, oleskelu- ja ruokailutilat, keittiö ja toinen sauna. Itse lentokoneeseen tulee sviitti ohjaamoon ja yhteensä neljälle nukkumapaikat, kertoo Elias Moisio.
Vaikka lentokone on se projektin jännittävin osa, varsinkin lennonjohtotornin yläkerran huoneista avautuva laaja peltomaisema on myös ainutlaatuinen. Maisema avautuu niin, että hyvällä säällä jopa Saarijärven takamailla sijaitsevat tuulivoimalat näkyvät horisontissa.
Projektin etenemistä on voinut seurata myös Instagramin puolella. – Meillä oli nimikilpailu, johon tuli paljon hyviä ehdotuksia. Kohteemme nimi päätetty ja se paljastetaan tänä keväänä, sen jälkeen alkaa lopullinen ilmeen ja brändin rakentaminen. Siitä ei ole enää pitkä matka varauskalenterin avaamiseen, Mandi Moisio kertoo ja lisää, että kiinnostusta on ollut jo etukäteen paljon. Esimerkiksi ensi kesän Jyväskylän MM-ralleissa on jo tarjolla hiukan uniikimpi yöpymispaikkavaihtoehto rallikansalle.
Kun lentokonehotelli avautuu, tarjoaa se muillekin seudun yrittäjille mahdollisuuksia tarjota lisäpalveluja ja verkostoitua. Moisioilla on myös muuta mökkimajoitusta tarjolla ja sitä kautta jo käytännön tietoa, mitä matkailija haluaa.
– Selvästi kysyntää on elämyspalveluille, esimerkiksi nuotioretkille tai vaelluksille. Myös Visit Jyväskylä Regionista saa aidosti apua matkailun edistämiseen Keski-Suomessa, Mandi Moisio sanoo.
– Markkinoida pitää laajasti, Eurooppaan saakka, Oskari lisää.
Hanna Lahtinen
18.03.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden pohjoisille kylille on perustettu reilu vuosi sitten naapuriapuryhmä ja viime vuonna turvatiimi, nyt testataan Ylä-Muuratjärven kylätalon ja Hangasjärven retkikämpän soveltumista evakuointikeskukseksi ja hätämajoitustilaksi.
– Tällä varaudutaan esimerkiksi pitkiin sähkökatkoihin. Monella on puulämmitys, mutta alueella on myös asuntoja, joissa ei ole mahdollisuutta lämmittää, jos sähköt ovat poikki, ja pakkasella sellaisissa asunnoissa tulee aika äkkiä kylmä. Ja eiväthän kaikki ikäihmiset tai huonossa kunnossa olevat välttämättä jaksaisi lämmittää puilla, vaikka se olisi mahdollista, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen sanoo.
– Kylätalossa meillä on puulämmitteiset pönttöuunit ja puuhella, pystymme tekemään ruokaa isommalle porukalle myös soppatykillä. Kyläseuralla on myös kaksi aggregaattia, niillä saamme muun muassa vesipumput toimimaan niin, että saamme kylätalolle vettä ja pystymme pitämään vessat käytössä. Kylätalo voisi toimia myös vedenjakelukeskuksena.
Vajaan vuoden kestävässä Ylä-Muuratjärviseuran hallinnoimassa Leader-rahoitteisessa hankkeessa on tarkoitus testata, miten hätämajoitusta tarvitsevien evakuointi ja majoittaminen onnistuisi, lisäksi on luvassa koulutusta. Hankkeeseen on palkattu osa-aikaiseksi työntekijäksi Outi Raatikainen, joka on ollut mukana muun muassa Sydänpiirin ja Jamkin Auttavat kylät -hankkeessa.
– Toukokuussa testaamme hätämajoittumista ihan käytännössä Hangasjärvellä. Samalla myös kylän hälytysryhmä pääsee testaamaan evakuoimista. Naapuriapuhan meillä toimii täällä hyvin, ja me tunnemme kyläläiset, Helena Mieskolainen sanoo.
– Kun ihmiset lähtevät hätämajoitukseen, heidän pitää ottaa itse oma hätävararuokansa ja yöpymistarvikkeet mukaan; sitäkin harjoitellaan nyt. Samalla katsotaan, mitä varusteita Hangasjärvelle pitää hankkia lisää. Ylä-Muuratjärven kylätalossa testaamme samaa asiaa marraskuussa, kun on jo kylmä. Silloin näemme esimerkiksi sen, miten pelkästään pönttöuuneilla saadaan lämmintä taloon. Kylätalohan on käytössä koko ajan myös talvella ja sitä lämmitetään pönttöuuneilla, normaalisti meillä on apuna myös ilmalämpöpumput.
Hankkeen avulla on tarkoitus hankkia myös muutama VHF-puhelin kyläseuralle.
– Metsästäjillä on jo omia VHF-puhelimia, kyläseuran VHF-puhelimet tulisivat kylän turvaryhmän käyttöön varmistamaan viestintää esimerkiksi tilanteissa, joissa kännykkämastoista loppuu virta, Helena Mieskolainen toteaa.
Hanke koskee kaikkia Korpilahden pohjoisia kyliä eli Ylä-Muuratjärven lisäksi Tikkalaa, Moksia, Saukkolaa ja Sarvenperää. Asukkaita kylissä on yhteensä noin tuhat.
– Hankkeeseen kuuluu koulutusta sekä kyläläisille että erikseen kylän hälytysryhmälle. Kalliimpia ensiapukoulutuksia, joita on myös toivottu, emme pysty järjestämään, mutta Outi Raatikainen pitää koulutusta muun muassa kotivarasta ja kylävarasta, Helena Mieskolainen kertoo.
Outi Raatikaisen mukaan kylävara-ajattelu on nyt hyvinkin ajankohtainen aihe.
– Jokainen yksilö voi varautua kotivaralla, mutta myös yhteisö voi varautua ja hankkia esimerkiksi varusteita, joita yksittäiset ihmiset eivät hanki, Outi Raatikainen toteaa. Hankkeeseen kuuluu myös kylien turvallisuussuunnitelmien tekemistä.
– Pitkiä sähkökatkoja saattaa tulla esimerkiksi myrskyn tai tykkylumituhojen takia, ja niitä on täällä ollutkin. Siksi tähän onkin herätty, Helena Mieskolainen toteaa.
Tiina Lamminaho
15.03.2024 | Alueelta, Tilaajille, Uurainen
Uuraisilta ei toisen asteen oppilaitoksia löydy, mutta naapurikunta Petäjävedeltä varsin houkutteleva vaihtoehto parhaillaan yhteishaun valintojen kanssa painiskeleville.
Petäjäveden lukiossa vietettiin tutustumispäivää jo ennen joulua. Marraskuinen messupäivä kokosi yhteen kaikki Petäjäveden yläkoulun sekä osan Uuraisten koulukeskuksen yhdeksäsluokkalaisista oppilaista. Vajaan kahden tunnin aikana nuoret pääsivät tutustumaan lukiomaailmaan kuudessa toiminnallisessa pajassa, joissa joukko lukion lehtoreita ja tutoroppilaita esittelivät heille koulun toimintaa.
– Idea tähän toiminnalliseen tutustumispäivään syntyi, kun pohdimme, kuinka tarjota ensi kevään yhteishaussa hakeville nuorille jonkinlaista kosketuspintaa Petäjäveden lukioon, lukion lehtori Johanna Tilus pohjusti.
– Lukiotamme on tietysti markkinoitu joka vuosi, erityisesti petäjävetisille nuorille, mutta ei aiemmin näin isosti, eikä näin aikaisessa vaiheessa. Tarkoituksenamme oli osoittaa, kuinka kotikunnan lukioon on hyvä jäädä yläkoulun jälkeen, tai kuinka tänne kannattaa tulla myös muualta käsin.
Lukiossa äidinkieltä ja kirjallisuutta sekä ilmaisutaitoa opettava Tilus voisi laatia pitkän listan opinahjon hyvistä puolista. Aiemmin Jyväskylässä työskennelleen Tiluksen mukaan pienen lukion valtti on ennen kaikkea se, kuinka opiskelijat tulevat opettajille tutuiksi, nähdyiksi ja kuulluiksi.
Lukion esittelyssä parrasvaloihin pääsivät painopistealueet, joita lukiolla riittää. Auditorio Miilussa, liikuntasalissa, lukiolaisten taukotilassa ”Pajassa” sekä kolmessa luokkatilassa noin kymmenhenkisiä pienryhmiä valaistiin kutakin vuorollaan lukion satsauksista esimerkiksi kansainvälisyyteen, kulttuuriin ja yrittäjyyteen.
Lukiossa jokaisen opiskelijan on mahdollista osallistua Erasmus+ -vaihto-opiskeluohjelmaan, päästä osaksi joka toinen vuosi toteutettavaa näytelmäprojektia, sekä lukea yrittäjyysopintoja. Edellä mainittujen vahvuuksien lisäksi yhdeksäsluokkalaisille esiteltiin monipuolisia liikunta- ja urheilumahdollisuuksia sekä lukion uusimmat innovaatiot, diplomi-insinööriopinnot ja liikennekasvatuskurssi.
Tietoiskujen, tietokilpailujen ja vaihto-oppilasesittelyiden lisäksi tutustumispäivässä suurta roolia näyttelivät lukion opiskelijat, jotka kokemusasiantuntijoina osasivat kertoa vierailijoille, millaista arki koulussa oikein on. Ensimmäisen vuoden opiskelijan, Elli Mannisen, mukaan jo yli puolivälin ehtinyt syyslukukausi on sujunut hänen mukaansa hyvin.
– Ajattelen, että lukioelämä on vastannut odotuksiani, joita minulla oli etukäteen. Täällä on ollut hyvä yhteishenki ja mahdollisuuksia moneen, Manninen listasi.
– Alun perin ajatuksenani ei ollut edes hakeutua lukioon, mutta niin vain päädyinkin tänne. Oli ikään kuin matala kynnys tulla, samassa rakennuksessa vietetyn yläkouluajan jälkeen. Tavallaan mikään ei muuttunut, vaikka kaikki muuttuikin.
Fiona Pasanen oli yksi tutustumispäivään osallistuneista nuorista. Pasanen kuvaili päivää kivaksi, monipuoliseksi ja informoivaksi.
– On hienoa, että meitä varten järjestettiin tällainen tilaisuus. Pajat esittelivät lukion toimintaa hyvin, ja osoittivat sen, että täällä on paljon sellaista, mitä muissa kouluissa ei välttämättä ole, Pasanen arvioi.
– Ennen tätä päivää olin ajatellut hakevani opiskelemaan Petäjävettä kauemmas, mutta kaikki täällä kuultu pistää minut ehkä miettimään asiaa uudelleen. Lukion jälkeen minua kiinnostaisi opiskella eläinlääketiedettä.
Petäjäveden lukiossa opiskelee tällä hetkellä yli 70 opiskelijaa, joista ensimmäisen vuoden opiskelijoita on lähes puolet, huikeat 33 kappaletta. Lukion rehtorin, Ville Metsäpellon, mukaan tilanne on historiallinen.
– Sisäänottokapasiteettimme on 30, mutta tänä syksynä ylitimme sen ja teimme hiukan töitä, jotta pystyimme tarjoamaan opiskelupaikan kaikille halukkaille, Metsäpelto kertoi. – Tulijoita löytyy runsaasti myös vaihto-opiskelijoiden puolelta, tälläkin hetkellä meillä on opiskelijoita muun muassa Italiasta, Vietnamista ja Myanmarista.
Diplomi-insinööriopinnot ja liikennekasvatuskurssi ovat Metsäpellon mukaan tuoneet tekemisen tuntua lukioon viime aikoina.
– DI-opinnoissa on kyse lukion yhteistyöstä Jyväskylän yliopiston kanssa. Opiskelijat voivat suorittaa lukio-opintojensa ohessa yliopiston opintokokonaisuuksia, joiden hyvät suoritukset takaavat opiskelijalle paikan yliopiston DI-koulutusohjelmassa lukion jälkeen. Hanke on ensimmäinen laatuaan koko Suomessa, Metsäpelto painotti.
– Liikennekasvatuskurssi puolestaan mahdollistaa ajokortin hankkimisen osana lukio-opintoja. Kurssi sisältää kaikki tarvittavat teoria- ja ajotunnit, eikä nuorelle itselleen jää maksettavaksi kuin ajokorttilupa sekä teoria- ja ajokokeet. Kurssin opetus tapahtuu Keuruun Autokoulun toimesta, ja sen rahoitukseen saadaan aimo annos tukea Petäjäveden Osuuspankilta, mistä olemme erittäin kiitollisia.
Jaakko Heikkinen
15.03.2024 | Tätä mieltä, Tilaajille
Matkaan Alkio-opistolta kohti palvelukoti Iltatähteä, tarkoituksenani olla mukana auttelemassa vanhusten ulkoilutuksessa tämän iltapäivän. Iltatähdestä on hiljattain tullut kysely Alkion opiskelijoista vapaaehtoistyöhön täksi päiväksi.
Hoitaja työntää pyörätuolissa istuvaa iäkästä herraa ulos pääovista hieman toppuutellen. Vilttiä ei saa ottaa pois jaloilta tai tulee kylmä.
Hoitajat työntävät vanhuksia pyörätuoleissa ulkoilmaan. Huomaan hoitajien ihmettelevän läsnäoloani. Tieto tulostani ei ole kantautunut heidän korviinsa. Pikkuhiljaa asia alkaa kuitenkin ratketa, ja saan jäädä mukaan ulkoilutukseen.
Olin ymmärtänyt, että ohjelmassa olisi vanhusten kävelytystä ja pyörätuolin työntämistä, mutta erehdyin. Minulle valkenee, että ulkoilutuksella tarkoitetaan pääoven edessä pyörätuoleissa istumista – ja yhden mummon kohdalla makaamista, sillä hänet on kärrätty sänkyineen päivineen ulkoilmasta nauttimaan.
Yksi pappa on käynyt savukkeella hoitajan avustamana, ja vanhukset ovat kasassa ringissä. Nyt on varmasti hyvä hetki esitellä itseni yhteisesti vanhuksille, ajattelen. Sen teen, ja vanhukset seuraavat kyllä puhettani, mutta huomaan, etteivät sanani ikävä kyllä löydä heidän rekistereihinsä. Tuskin auttaisi, vaikka olisin itse UKK. Osasin kyllä varautua siihen, että osa heistä saattaisi olla huonokuntoisia ja muistisairaita, mutta se, että kaikki heistä ovat vetämättömiä pistää hiljaiseksi.
Juttu alkaa kuitenkin lentää hoitajan haastellessa vanhuksille. Se on selvästi taitolaji. Puheenaihe siirtyy nopeasti karaokeen ja laulamiseen. Hoitaja yllyttää tupakkapappaa vetämään biisin. Nyt ei kuitenkaan laulata. Ei ilman rohkaisuryyppyä, hoitaja vitsailee.
Bluetooth-kaiutin tuodaan framille. Lopulta päädytään Jaakko Teppoon. Hoitaja muistuttaa vanhuksia kansantaiteilijan hiljattaisesta menehtymisestä. Musiikki pauhaa, ja vanhukset yhtyvät Hilmaan ja Onniin hiljaisin väristyksin. Aistin, että nyt ollaan asian ytimessä. En tiedä kuvittelenko, vai onko ilmassa todellakin ripaus haikeutta menneestä elämästä.
Ymmärrän jutun jujun, kuinka tärkeä tällainen lyhyt musiikkihetki heille onkaan. Näillä tyypeillä ei ole iPodeja, tai Spotifyta. Ihminen tarvitsee musiikkia, ja tämä hetki on heille harvinaista herkkua. Alan fantasioida levysoittimen hankkimisesta palvelukotiin.
”Tupakkia,” tupakkapappa sanoo. Hoitaja vastaa, ettei hänellä ole enempää. Hän lupaa tuovansa papalle heti huomenna lisää. Minun tekisi mieli tarjota hänelle omistani, mutta nekin ovat loppu.
Musiikki vaihtuu valssiin, ja hoitaja tanssittaa herrasväkeä käsistä. Tuo pienikin liikehdintä näyttäytyy papparaisten kasvoilla lohdullisena ilona. Myös sängyssä makaava mummo aktivoituu hieman hoitajan tarttuessa hänen käsiinsä. Hän kiittää hoitajaa ulospääsystä. On kuulemma ihanaa.
Valssi vaihtuu, ja tupakkapappa laulaa stemmoja kroonisesti E-mollissa. Hoitaja vie yhden mummon pienelle piharundille, mutta epätasainen maa-aines tärisyttää pyörätuolia epämiellyttävästi, ja he kääntyvät nopeasti takaisin. Kuulen mutinaa pihan omenapuusta. Hoitaja korjaa, että tuo on pihlaja. ”Sama se!” mummo hihkaisee. Toisen puhe kääntyy lapsuuteen, sota-aikaan. Piti leikkiä verhot kiinni, ettei vihollinen näe.
Kylmä viima käy. Mombasa soi, ja ulkoilu alkaa olla lopuillaan. On aika lähteä kahville ja kaakaolle. Sängyssä makaava voihkii hoitajien nostaessa sänkyä kynnyksen yli. Hoitaja kutsuu minua vielä ovenraosta kahville, mutta minun täytyy jo rientää. Kiitän häntä kohteliaasti, että sain tulla paikalle.
Suuntaan takaisin kohti Alkio-opistoa. Huomaan hyräileväni valssia.
”Yksi, kaksi, kolme, vaihtuu valssin askeleet / Ei ne taitu, niinkuin vuodet ovat taittuneet.”
Näin lauloi Jarkko Martikainen.
Sakari Happonen
14.03.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Valtatie 9:n Painaan ja Lahdenvuoren ohituskaistojen parantamiseen liittyvistä muista tiesuunnitelmista ollaan huolissaan muun muassa Lautakkotien varrella ja Hyrkkölässä. Suunnitelman mukaan muun muassa Hyrkköläntien liittymä ysitielle poistettaisiin, nykyisen liittymän kohdalle rakennettaisiin silta ysitien yli ja liikenne ohjattaisiin rinnakkaistielle joko Painaalle uuteen eritasoliittymään tai kirkonkylän suuntaan.
Uusi rinnakkaistie, joka olisi maantie, rakennettaisiin osittain nykyisen Lautakontien paikalle, osittain sen linjaa muutettaisiin. Kirkonkylälle päin rinnakkaistie jatkuisi vanhaa tiepohjaa mukaillen Reiviläntielle. Myös ysitien linjausta muutettaisiin muun muassa Painaalla ja nykyisen Hyrkköläntien liittymän kohdalla. Hyrkkölätien ja Pirttipohjan nyt maantienä olevat osuudet muutettaisiin yksityistieksi.
Suunnitelmia esiteltiin vuorovaikutustilaisuudessa Jämsässä reilu kuukausi sitten. Palautetta Ely-keskukselle on annettu etenkin rinnakkaistiesuunnitelmasta; tällä hetkellä palautetta käydään läpi ja mietitään vaihtoehtoja, miten suunnitelmaa voitaisiin muuttaa niin, että palaute tulee otettua huomioon.
– Suunnitelma kuulostaa ihan hirveältä, Lautakkotien varrella asuvat Jussi ja Mirja Aariainen toteavat. Lautakkotie menee aivan heidän talonsa nurkalta, uusi tielinja on piirretty noin kymmenen metrin päähän.
– Liikenne lisääntyisi todella paljon, kun Hyrkkölän liikenne ohjattaisiin tätä kautta. Hyrkköläntien liikenne on noin 180 autoa päivässä, kesällä noin 200 autoa päivässä. Jos siitä puolet suuntautuu etelään päin, tästä kulkisi noin sata autoa päivässä. Lisäksi tänne ohjattaisiin hitaasti ajava liikenne, joka ei sovi satasen nopeusrajoitukselle eli esimerkiksi traktorit. Nyt täällä on viisi vakituisesti asuttua taloa, Jussi Aariainen kertoo.
– Tämähän on vanhaa nelostien pohjaa, joka 1950-luvulla todettiin liian vaaralliseksi korkeiden mäkien takia, ja silloin ruvettiin rakentamaan valtatietä nykyiselle paikalleen. Nyt suunnitelmissa on mäkien tasaamisia eli uutta rinnakkaistietä rakennettaessa täällä louhittaisiin paljon kalliota, Jussi Aariainen toteaa. Mirja Aariainen on huolissaan myös alueen luontokohteista, kuten lähistöllä olevasta lähteestä.
– Ja meneehän siinä monien asukkaiden ja mökkiläisten kasvimaita ja perunamaita, ja kaikki hyvät sienimaatkin, Mirja Aariainen toteaa.
Meluaitaa paikalle on suunniteltu ysitien ja Lautakkojärven väliin.
– Ysitien ääniin on jo tottunut, mutta uusi rinnakkaistie toisi melua talon toiselta puolelta. Toisella puolella ysitietä ei ole tässä kohdassa ollenkaan asutusta, miksi uutta rinnakkaistietä ei tehdä sinne, Jussi Aariainen toteaa.
– Se on hyvä asia, että ysitien turvallisuutta parannetaan, mutta tästä rinnakkaistiesuunnitelmasta en ole löytänyt mitään hyvää, Aariainen sanoo.
Reiviläntiellä asuva Matti Nissi pitää myös ysitien turvallisuuden parantamista hyvänä, mutta toteaa, että rinnakkaistiesuunnitelmat vastaavasti huonotavat Lautakontien ja Reiviläntien varren asukkaiden turvallisuutta.
– Liikenne lisääntyy valtavasti, ja tännehän ohjataan myös kaikki Hyrkkölästä tulevat tukkiautot ja sora-autot, Nissi sanoo.
– Tielinja on piirretty ahtaaseen paikkaan, ja ilmeisesti suunnitelma sisältää jonkun talonkin lunastamisen. Kyllä me sitä suunnitelmaa hämmästellen katselimme, mutta lohtuna tässä on se, ettei valtiolla ole rahaa. Monenlaisia tiesuunnitelmia on ollut jo kauan; tuskin meikäläinen tätä suunnitelmaa toteutettuna näkee, Nissi toteaa.
Hyrkkölässä suunnitelmat ovat herättäneet monia kysymyksiä.
– Jos suunnitelma toteutuu, kasvaahan Jyväskylän ja Jämsän suunnassa töissä käyvien työmatka, kun valtatielle pitää kiertää rinnakkaistien kautta. Ja luultavasti se myös lisäisi Vinnintien liikennemäärää huomattavasti, Mari Ahovuori-Raivio sanoo.
Vinnintie on yksityistie, jonka hoidosta vastaa tienhoitokunta, raha hoitoon tulee tieosakkaiden maksamasta tiemaksusta. Jo nyt Vinnintiellä on paljon sellaisia liikkujia, jotka eivät maksa tien hoidosta. Mikäli maantienä olevat osuudet Hyrkköläntiestä ja Pirttipohjasta muutetaan yksityisteiksi, myös niiden hoito jää asukkaiden ja maanomistajien vastuulle.
– Kyllähän sekin mietityttää. Täällä on nyt kolme tienhoitokuntaa, Vinnintiellä omansa, Hyrkköläntiellä omansa ja Pirttipohja – Kiviönniemellä omansa, moni maanomistaja kuuluu useampaan tienhoitokuntaan. Sitä pitäisi miettiä, miten nyt maantienä olevat osuudet liitettäisiin tienhoitokuntiin, vai pitäisikö perustaa vielä uusi. Ja se ainakin on varmaa, että tiemaksut nousisivat, Ahovuori-Raivio sanoo.
– Itse olen huolissani liikenneturvallisuudesta esimerkiksi koululaisten kulkemisen osalta. Rinnakkaistielle ei ilmeisesti ole tulossa kevyen liikenteen väylää, ja Vinnintiekin muuttuu entistä turvattomammaksi.
Sekä Mari Ahovuori-Raivio että Jussi Aariainen ottavat esille myös uuden tiesuunnitelman vaikutukset koko Korpilahteen, suunnitelman tarkoituksenahan on tehdä ysitiestä tie, jossa voi ajaa joka kohdassa 100 kilometriä tunnissa.
– Korpilahdelle käy kuten Sulo Vilenin huoltoasemalle; iso tie menee ohi, Jussi Aariainen toteaa.
Yksikön päällikkö Minna Immonen Keski-Suomen Ely-keskuksesta sanoo uskovansa, että esillä olleeseen tiesuunnitelmaan löytyy vaihtoehtoja.
– Nyt vasta hahmottelemme vaihtoehtoja ja tutkimme mahdollisuuksia muutoksille. Olemme yhteydessä niihin palautteen antajiin, jotka ovat toivoneet yhteydenottoa ja käymme heidän kanssaan asioita yksityiskohtaisesti läpi. Ihan hetkessä uusia versioita emme saa valmiiksi, Immonen sanoo ja lupaa, että palautetta otetaan vieläkin vastaan.
– Välttämättä kaikkea saatua palautetta ei pysty muokkaamaan suunnitelmaan, mutta pyrimme löytämään kaikkia tyydyttävän ratkaisun, Immonen toteaa.
Tiesuunnitelma on tarkoitus saada nähtäville syksyllä.
– Silloin siihen voi vielä antaa muistutuksia, joiden pohjalta voimme vielä tehdä muutoksia. Sitten suunnitelma menee hyväksymiskäsittelyyn Traficomiin, ja sieltä tulevasta päätöksestä voi vielä valittaa, Immonen selvittää. Hankkeen toteutukselle ei ole tällä hetkellä tiedossa rahoitusta.
Nyt on käynnistymässä ympäristövaikutusten arviointiprosessi ysitien suunnitelmista Korpilahden ja Keljonkankaan välillä. Korpilahden kirkonkylän liittymistä ysitielle on tehty esiselvitystä ja esisuunnittelua. Esisuunnitelmassa kirkonkylän eteläiseen liittymään on piirretty rampit etelän suuntaan, eli eteläisestä liittymästä pääsisi ysitieltä kirkonkylälle ja kirkonkylältä etelän suuntaan, pohjoisen suuntaan liikenne kulkisi pohjoisen liittymän kautta, johon on piirretty täydellinen eritasoliittymä.
– Ohituskaistojen parantaminen ja niihin liittyvät rinnakkaistiet eivät ole sidoksissa kirkonkylä liittymien suunnitteluun, eli niitä voidaan viedä eteenpäin erikseen, Minna Immonen toteaa.
Tietoa tiehankkeiden suunnittelusta löytyy Väyläviraston nettisivuilta hankehaun kautta.
Tiina Lamminaho
12.03.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakasta maailmalle ponnistanut Ahvo Taipale on menestynyt USA:n Minnesotassa toimien hiihtoväline- ja saunayrittäjänä, valmentajana sekä hiihtosponsorina. Taipale edusti suksikaupassaan useita suksen valmistajia kuten Peltonen, Yoko, Atomic ja Salomon -merkit. Taipale on myynyt joku aika sitten yrityksensä sen työntekijöille. Ahvon valmennettavana on Minnesotassa ollut mm. Jessie Diggins, josta sittemmin on tullut parsiprintin olympiavoittaja ja kaksinkertainen maailmanmestari sekä maailmancupin kokonaiskilpailuvoittaja. Ahvolle on eritoten tärkeää nuorten tukeminen ja kannustaminen. Hän on myös merkittävä lahjoittaja Toivakan kouluille. Ahvoa haluttiin täten muistaa paikallisesti nimeämällä hiihtotapahtuma hänen mukaansa.
Ahvo-hiihdossa alle kouluikäisillä oli oma sekasarjansa. Siinä tytöt ja pojat kilpailivat samassa sarjassa. Peruskoululaisille oli luokittain omat sarjansa tytöille ja pojille. Lasten ja nuorten sarjoissa sai valita hiihtotyylinsä. Lasten ja nuorten sarjoissa kaikki osallistujat palkittiin mitalein. Kilpavakassa tarjottiin sekä perinteisen että luistelutyylin sarjat eri matkavaihtoehdoin, ja tällä kertaa kaikki osallistujat hiihtivät 10 kilometriä. Kilpavakassa palkinnon saivat sarjan kolme parasta kilpailijaa urheiluun liittyvällä palkinnolla.
Hupivakka oli kaikille ikäluokille avoin hupihiihtely, jossa hiihdettiin 300 metriä vapaavalintaisella hiihtotyylillä ja omavalintaisella asulla ilman liikunnallista kilpailua. Hupivakan parhaat kolme asua ja esitystä palkittiin K-lahjakorteilla. Toivakan-Joutsan 4H-yhdistys tarjosi kaikille hupivakkasarjalaisille mahdollisuuden hakea asuja maksutta pukuvuokraamosta. Pukuvuokraamosta löytyikin kaikenlaisia asuja eläinasuista eri aikakausien asuihin.
Ahvo Taipale koki, että on hienoa, kun Toivakassa on lumitilanne hyvä ja järjestelyt toimivat.
– Näin hienot hiihdot voitiin täällä järjestää. Minnesotassa meillä on ollut surkea talvi, kun lunta ei ole lainkaan. Vuonna 1970 on viimeksi ollut näin lumeton talvi. Maanviljelijät ovat siellä jo alkaneet kylvötyönsä viime ja tällä viikolla. Toivottavasti ei tule takatalvea etteivät kylvötyöt mene hukkaan, sanoi Taipale.
Ahvo Taipaleella on ikää jo 78 vuotta, mutta hän edelleen itse harrastaa liikuntaa ja hiihtämistä sekä iloitsee nähdessään nuorison tekevän samoin. – On hienoa katsella lasten ja nuorten hiihtoa. Täältä niitä Siiri Rantasia ja Juha Mietoja syntyy.
Ahvo-hiihdot olivat hieno toteutus Toivakan kunnan vapaa-aikatoimelta. Kulttuuri- ja vapaa- aika suunnittelija (opintovapaan sijainen) Susanna Liljander tiimeineen onnistui erinomaisesti kisajärjestelyissään. Ahvo-hiihdot etenivät mallikkaasti ja myös huolto pelasi makkara- ja kahvinmyyntipisteineen. Hiihtoladut saivat monilta kiitosta.
Veikko Ripatti
