Hanna-Mari Mäkelä on perhekeskuskoordinaattori Keski-Suomen hyvinvointialueen itäisellä alueella, joka kattaa Uuraisen, Laukaan, Konneveden ja Hankasalmen. Itäisellä alueella perhekeskuskoordinaattoreita on kaksi, Hanna-Marin vastuualueena on pääasiallisesti kotääikunta Uurainen ja Laukaa, mutta hän sukkuloi muuallakin ja tekee myös yhteistyötä muiden aluetyöntekijöiden kanssa. Kaikkiaan alueita on Keski-Suomessa neljä. – Alueellinen koordinaatiotyö perhekeskustyössä on alkanut syyskuun alussa. Perhekeskustyön vakiinnuttaminen hyvinvointialueen rakenteisiin on vielä käynnissä, mutta jo hyvässä vauhdissa. Työ on monipuolista ja vaihtelevaa, mistä pidän, Hanna-Mari kertoo. Käytännössä on ehditty jo avaamaan esimerkiksi Nepsy-pysäkkejä eri puolilla maakuntaa. – Nepsy-pysäkki on hyvin matalan kynnyksen tai jopa kynnyksetöntä apua ja tukea, jos perheessä on neuropsykiatrisia haasteita. Nepsy-pysäkille voi tulla juttelemaan ja yhdessä miettimään, miten esimerkiksi arkea voisi muuttaa sujuvammaksi, Hanna-Mari kertoo. Pysäkillä saa ohjausta tilanteisiin, kun lapsiperheen jäsenellä on keskittymisvaikeuksia, tarkkaavaisuuden, toiminnanohjauksen tai aistisäätelyn haasteita. Nepsy-haasteet voivat ilmetä esimerkiksi lapsen suurina tunteina, normaalin arjen takkuisuutena tai hankaluuksina lähtö- tai muutostilanteissa. Ohjaus on kertaluontoista ja maksutonta. Ensimmäinen pysäkkipäivä Uuraisten perhekeskuksella on ensi maanantaina ja seuraavat 30.11. ja 12.12. Ajanvaraus tehdään etukäteen Hanna-Mari Mäkelältä puhelimella. Syksyn mittaan Hanna-Mari on myös järjestänyt leikkitreffejä Hirvaskankaalla. – Leikkitreffit on kokoontumispaikka lapsiperheille ja haluttiin viedä se alueelle, jossa on paljon lapsia. Käytännön järjestelyihin olen saanut pariksi Pia Jylhän tai Merja Kinnusen Uuraisten seurakunnasta. Työtä tehdään siis moniammatillisesti, yhdessä lapsiperheiden hyväksi. Laukaassa Hanna-Mari on ohjannut syksyn aikana myös esimerkiksi adhd-lasten vanhempien ryhmää.
Perhekeskuksia kehiteltiin jo pitkään ennen kuin sote-uudistuksesta tuli totta. Vuosina 2020-2023 oli käynnissä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma -hanke, eli LAPE, jossa Hanna-Mari Mäkelä on ollut alusta asti mukana. Tässä kuussa päättyy Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma, eli Tulsote, jossa kärkenä olivat kasvavat, digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut. Uuraisilla Perhekeskus on tällä hetkellä viihtyisä tila, joka toimii perhe- ja sosiaalityöntekijöiden tukikohtana ja jossa kokoontuu myös eri yhdistysten ryhmiä. Välttämättä Perhekeskus ei tarvitse seiniä, vaan se voi toimia myös esimerkiksi verkostomaisesti. – Itse ajattelisin, että ainakin Uuraisilla on koettu hyväksi ihan fyysinen tila, se jotenkin selkeyttää asioita ainakin tässä muutosvaiheessa. Toki täällä tilassa voisi olla toimintaa enemmänkin, esimerkiksi ylisukupolvinen toiminta olisi tervetullutta, ja asiassa voi ottaa minuun yhteyttä. Uuraisten ja monen muunkin maalaiskunnan vahvuus on, että täällä on aina luontevasti verkostoiduttu ja osataan järjestää esimerkiksi tapahtumia yhdessä, Hanna-Mari Mäkelä sanoo ja tietää mistä puhuu, sillä hän on MLL:n pitkäaikainen puheenjohtaja ja toiminut myös Martoissa. Hanna-Mari Mäkelän menneisyyteen kuuluu myös urahyppy aivan toiselle alalle. Vastavalmistuneena sosionomina, perhetyön työvuosien jälkeen hän menikin töihin kauppaan vähäksi ajaksi, mutta pesti venähti 10 vuoden mittaiseksi ennen kuin hän palasi täydennysopintoihin ja siitä Uuraisten kuntaan koulukuraattoriksi. – Asiakaspalvelu, vuorovaikutuksen ja kohtaamisen merkitys sekä erilaiset näkökulmat ovat asioita, jotka kaupan maailmasta jäivät käteen ja joista on toivottavasti hyötyä myös tässä nykyisessä työssä, hän miettii.
Lapsella on oikeus hyvinvointiin
Ensi viikolla vietetään Lapsen oikeuksien viikkoa teemalla: Lapsella on oikeus hyvinvointiin. Teema on tänä päivänä erittäin ajankohtainen. Lapsen hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät: elinolot, terveydentila, omat kokemukset, perheen tilanne ja toimeentulo sekä yhteiskunnan tarjoama suojelu. Varhaislapsuuden kokemukset määrittävät erityisen voimakkaasti ihmisen hyvinvointia. Eri tavoin epäsuotuisat elinolot taas vaarantavat lapsen hyvinvoinnin. – Jotta lapsi voi hyvin, hän tarvitsee hyvinvoivia aikuisia tuekseen ja ympärilleen. Toivon, että omassa työssäni voin vahvistaa sekä lasten että aikuisten voimavaroja ja hyvinvointia, toteaa perhekeskuskoordinaattori Hanna-Mari Mäkelä. Uuraisilla Lapsen oikeuksien viikko näkyy kaikissa varhaiskasvatuksen toimipisteissä ja viikkoa juhlistetaan myös Perhekeskuksella. Kouluissa oppilaat ja aikuiset mm. pohtivat sitä, mikä tuo heille hyvinvointia. Viikon aikana on myös tarjolla lapsille kulttuuria. Uuraisten seurakunnasta Pia ja Merja vievät iloa päiväkoteihin ja kouluihin Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.
Vanhan Korpilahden kotiseutuyhdistyksen viime viikolla pidetyn syyskokouksen aluksi perehdyttiin Muuratjärvellä toisen maailmansodan loppuvaiheessa, syksyllä 1944, toimineeseen lento-osasto Jauriin. Muuratjärveä lentokenttänään käyttäneet vesitasot kuljettivat sekä kaukopartiomiehiä että ruokatäydennystä partioille rintamalinjojen taakse.
– Sodan loppuvaiheessa lento-osaston päätukikohta haluttiin kauemmas rintamalinjoista. Osaston päällikkö Erkki Jauri etsi sopivaa paikkaa Keski-Suomesta ja löysi sellaisen Muuratjärveltä, Esa Sironen kertoi.
– Osasto Jauri toimi Muuratjärvellä kaksi kuukautta, elokuusta lokakuuhun vuonna 1944. Kaukopartiomiehiä ei kuljetettu Muuratjärveltä asti, vaan heidät poimittiin kyytiin lähempää rintamalinjoja. Koneet kuitenkin säilytettiin ja huollettiin Muuratjärvellä.
Kokouksen aluksi katsottiin Esa Sirosen tekemä dokumenttielokuva ”Sissilentäjien matkassa”. Dokumentissa on paljon vuonna 1992 kuvattua haastattelumateriaalia, jossa Osasto Jaurin toiminnassa mukana olleet muistelevat itse sota-ajan tapahtumia.
– Haastattelumateriaalin on kerännyt Janne Vilkuna, aineisto oli käyttämättömänä hyllyssä 25 vuotta. Faktoja Osasto Jaurin toiminnasta on kerännyt myös Olavi Rantalainen. Silloin, kun lentotoimintaa Muuratjärveltä harjoitettiin, se oli hyvin salaista puuhaa, Muuramessakaan siitä ei yleisesti tiedetty, Sironen kertoo. Olavi Rantalaisen kirjoittama artikkeli Osasto Jaurista löytyy Vihtalahden kylän nettisivuilta kyläkirja-välilehdeltä.
Kun Osasto Jauri muutti Muuratjärvelle, Muuratjärven rannalla olleet huvilat otettiin armeijan haltuun. Yksi kuudesta haltuun otetusta huvilasta oli faktoja keränneen Olavi Rantalaisen isoisän, jyväskyläläisen autoliikkeen omistajan Väinö Nyströmin huvila.
– Muuratjärvellä olleet lentokoneet olivat Saksan väreissä ja Saksan tunnusten alla, Sironen kertoi.
Dokumentin mukaan kaukopartiomiesten kuljettamiseen ja huoltoon alettiin käyttää lentokuljetuksia siinä vaiheessa, kun matkat rintaman taakse pitenivät ja rintaman läpi meneminen vaikeutui. Kaukopartiomiesten ja muonatorpedojen lisäksi rintaman taakse pudotettiin propagandalehtisiä.
– Yleensä lennettiin yöllä pimeän aikaan ja mahdollisimman matalalla, lähes puiden latvojen tasalla, ettei konetta olisi huomattu. Matkaan meni useampi tunti, koneet olivat hitaita, dokumentissa muisteltiin.
Olavi Rantalaisen artikkelin mukaan Osasto Jaurilla oli Muuratjärvellä viisi vesitasoa, miehiä tukikohdassa oli noin 50 ja lottia kahdeksan.
Sirosen dokumentissa pääsivät ääneen myös laskuvarjohyppääjät. Ensimmäinen laskuvarjohyppykurssi järjestettiin Luonetjärvellä välirauhan aikana. Kurssilla oli 18 miestä, eikä heistä kukaan ollut ennen ollut lentokoneessa.
– Itse piti pakata varjo ilman ammattitaitoa. Kyllä pelotti, sukat pyöri jalassa kun kone nousi ilmaan, yksi kurssilaisista muisteli dokumentissa.
Kaikki Osasto Jaurin lennot eivät sujuneet aivan suunnitelmien mukaan. Koneet eivät olleet tarkoitettuja laskuvarjohyppyihin, ja sekin aiheutti ongelmia. Dokumentissa muun muassa muisteltiin, että yksi hyppääjä jäi luukkuun kiinni ja kone joutui pyörimään saman paikan yläpuolella rintamalinjojen takana jonkin aikaa. Viholliset huomasivat koneen ja ehtivät paikalle eli kun hyppääjä lopulta pääsi irti luukusta, hän hyppäsi suoraan vihollisten syliin. Sironen kertoi myös, että lennoilla suunnistettiin välillä kaukopartiomiesten sytyttämien merkkitulien mukaan, kerran merkkituliksi luultiin Komsomol-nuorten kesäleirin nuotioita. Olavi Rantalaisen artikkelin mukaan yksi Osasto Jaurin Muuratjärveltä operoineista koneista tuhoutui partiolennolla.
Syyskokouksessaan kotiseutuyhdistys hyväksyi ensi vuoden toimintasuunnitelman.
– Samalla kaavalla mennään, toimintaa on ensi vuodellekin aika paljon luvassa. Myös vanhalla myllyllä jatketaan kunnostustöitä, onneksi olemme saaneet siellä apua Korpilahden Leijonilta. Yhteistyötä on tarkoitus jatkaa edelleen, kotiseutuyhdistyksen puheenjohtajana jatkava Markku Lahti toteaa.
Toimintasuunnitelmassa on mainittu ensi vuodellekin muun muassa Jyväskylän Siriuksen kanssa yhdessä toteutettava kuutamoretkeily Oravivuorelle, myllykahviot, kotiseutumuseon pitäminen auki kesällä, kansallispukujen tuuletus vanhalla myllyllä, itsenäisyyspäivän kahvitus sekä vanhan mylly joulutulet.
Hallituksen erovuoroiset jäsenet valittiin uudelleen, kaksi varajäsentä vaihtui. Kotiseutuyhdistyksen hallituksessa ovat nyt Markku Lahti, Outi Penttinen, Tuula Liukko, Juha Hyvärinen, Satu Pakkalén, Matti Hyvärinen, Kyllikki Vesteri, Markku Aarnos ja Eija Kankainen. Uusina varajäseninä aloittivat Anna Ahonen ja Veli-Matti Paananen. Pitkäaikaiset toiminnantarkastajat Matti Nissi ja Jari Rantanen vaihtuivat Mikko Strangiin ja Jari Vanhalaan.
On lauantai-iltapäivä. Galleristi, käsityöläinen Ulla Huttunen juttelee juuri ennen Höyry-gallerian sulkemisaikaa japanilaisen taiteilijan kanssa, joka olisi kiinnostunut näyttelyn pitämisestä galleriassa. Ulla selvittää, että ensi vuosi on jo varattu kokonaan ja seuraavastakin vuodesta jo neljä kuukautta.
Ulla sulkee ovet, laittaa hälytykset päälle ja on aika suunnata kotiin Korpiahon vanhalle koululle. Sadattelemme autossa marraskuista pimeyttä. Juomateollisuuden mukaan vietämme vuoden harmainta päivää.
Arto Salmisen verstaassa palaa valot. Hän työstää tuoretta puuta, eikä työtä sovi keskeyttää. Vaarana on, että materiaali halkeaa. Puusilppua lentää, kun kourumainen taltta työstää tulevan puukulhon ulkopintaa. Arto irrottaa kappaleen ja siirtää sen toiseen koneeseen. On kulhon sisäpinnan vuoro.
Koululla on Ullan työhuone ja koti. Ulla esittelee suuria kuparilevyjä.
-Saan ostettua näitä taiteilija Kirsi Neuvoselta. Erilaisista kuparilevyistä on minulle suuri apu, kun niitä ei tarvitse työstää alusta saakka itse.
Yksi suurista kuparilevyistä on päätynyt samana päivänä Keski-Suomen kulttuuriymäristöpalkintona Luhangan kyläkauppiaalle Jarno Ankermanille.
-Olen valmistanut kyseisen palkinnon Keski-Suomen Liitolle jo kymmenen vuoden ajan. Palkinnon saajaan sopivasti kyseisessä kuparilevyssä oli kalanpyrstöjä, joten se sopi hyvin tähän tarkoitukseen työstettäväksi.
Työpöydällä on valmistumassa pienet taulut, joiden aiheena on perhonen.
-Olen sillä tavalla suunnitelmallinen, että edellisenä päivänä päätän, mitä tulen tekemään. Onko se koruja, tauluja vai meidän yhteisiä tuotteitamme. Jos teen taulua, valitsen ensin kehykset ja katson löytyykö oikeankokoista kuparia. Jos ei, leikkaan sopivan. Sitten pohdin, tuleeko tauluun ihmisen anatomiaa,hyönteisiä vai molempia. Tauluun tehdään tausta.
Itse taulun tekeminen on hauskin vaihe.
-Tykkään leikkiä, eikä minulla ole tekemiseen mitään sääntöjä. Työ on sekoitus leikkimistä ja äärimmäisen vaikean tekniikan hallitsemista, Englannissa emalointioppinsa saanut Ulla sanoo.
Emalityö vaatii useita polttoja, joten työn valmistumiseen menee useampia päiviä.
-Jos aivot ovat tyhjät, otan käteen kollegoiden emalointikirjoja ja selaan niitä. Niistä saa ideoita ja ajatuksia.
Ulla käyttää työssään erilaisia emalointitekniikoita.
-Tekniikoiden sekoittaminen on tavaramerkkini. Jokaisen käsityöläisen tulee löytää oma tyyli ja tapa tehdä. Kopiointi on lyhyt tie.
Työhuone on mitä ilmeisimmin käsityöläiselle rakas paikka.
-Tykkään istuskella täällä, vaikka kuten näkyy, suuren työpöydän jokaisella kulmalla on jokin keskeneräinen työ. Työhuone tarjoaa mahdollisuuden uppoutua omiin ajatuksiin ja rauhaan.
Arto on remontoinut omaa verstastaan ja liki kahden vuoden työ alkaa olla valmis.
-Me tykätään tehdä töitämme, Arto sanoo ja Ulla lisää, että elämässä on oikeastaan vain päiviä. Ei arkipäiviä tai vapaapäiviä. Vain päiviä, joita Höyry-kaupan ja gallerian aukioloajat rytmittävät.
-Tämä on meidän elämäntapamme.
Höyry-galleria ja kauppa täyttävät pian 13 vuotta.
-Jaamme töitä sen mukaan, kumpi ehtii ja pystyy. Kesäaikaan Höyry työllistää kumpaakin enemmän, kun piha-alueissa ja kukissa on hoitamista. Minä siellä enemmän olen, mutta tykkään olla kaupan tätinä ja järjestellä kauppaa, Ulla sanoo.
Käsityöläispariskunta tuntee toistensa työarjen ja suhtautuu siihen kunnioittavasti.
-Koskaan ei ole tarvinnut ajankäytöstä riidellä.
Ulla ja Arto ovat asuneet ja tehneet työtään Korpiahon vanhalla koululla jo yli 30 vuotta.
-Täällä saa olla rauhassa. Kesäaikaan voi istua pihassa ja katsella luontoa, Arto sanoo.
-Vaikka olen tällainen savokarjalainen höpöttäjä ja pidän asiakaspalvelusta, on mukava asua täällä syrjemmässä, Ulla sanoo.
-Höyry-galleria on kiinni tammikuun ja monet kysyvät, olemmeko lähdössä johonkin lämpimään. Emme ole. Viihdymme kotona. Parasta on se, ettei kello soi aamulla. Saa valmistaa ruokaa kaikessa rauhassa ja keskittyä omien töiden tekemiseen.
Eläminen käsityöläisenä pienessä Suomessa ei ole helppo taival.
-Olemme saaneet laskumme maksettua, ruokaa kaupasta ja tarvittavat työvälineet hankittua. Se riittää.
Kun tällä tavalla juttelee ulkopuoliselle ihmiselle asioistaan, tajuan, että olen oikeasti hemmetin onnellinen nainen.
Uuraisten seurakunnan kanttorin Jonna-Mari Koikkalaisen sijaisena on elokuusta alkaen toiminut tikkakoskelainen Maria Kuitula. – En ole opiskellut kanttoriksi. Olen tehnyt vuodesta 1990 lähtien eri mittaisia kanttorin sijaisuuksia, viikonloppuvapaita ja kesälomia tuuraten. Viimeiset viisi vuotta olin Jyväskylän seurakunnassa sivutoimisena osa-aikaisena kanttorina oman työni ohella, Maria Kuitula kertoo. Se oma työ on Valteri-koulussa Jyväskylässä, joka tunnettiin aikaisemmin näkö- ja kuulovammaisten kouluna. Tällä hetkellä hän on vuorotteluvapaalla. – Kanttorin tehtävässä paljon lauletaan, soitetaan ja johdetaan kuoroja. Olen käynyt elämäni aikana soittotunneilla, laulutunneilla sekä kuoronjohtokurssilla. Kuoronjohtoa olen harrastanut yli kymmenen vuotta. Parasta työssäni ovat ihmisten kohtaaminen sekä yhteismusisoinnin synnyttämä ilo, hän sanoo Maria Kuitula vetää Uuraisilla seurakunnan monia kuoroja, joista löytyykin jokaiselle jotakin. Lapsikuoro harjoittelee kolmessa eri ryhmässä, on nuorisokuoro ja Varttuneet-kuoro. Ja tietenkin kirkkokuoro, joka täyttää parin vuoden päästä jo 100 vuotta. – On mahtavaa, että seurakunnassa on kirkkokuoro, olen aivan kirkkokuorofani. Siinä on jotakin ikiaikaista ja eräs kuorolainen sanoikin, että kirkkokuorossa laulaminen on palvelutehtävä. Monelle kuorossa laulaminen on hyvin pysyvä osa elämää, vaikka on ihan ok käydä vain kokeilemassakin. Usein kuoroista tulee kuin perheitä, joihin sitoudutaan, Maria Kuitula miettii.
Kirkkokuoron harjoitus on alkamassa ja Kuitulalla on suunnitelmissa vähän rivakampi äänenavaus, joka sisältää esimerkiksi kilpahiihtoa ja nyrkkeilyä, ilman välineitä tosin. – Laulamisessa tarvitaan lihaksia monipuolisesti ja ääni kulkee paremmin, kun lihakset on verrytelty ja kroppa avattu. Myös monipuoliset hengitysharjoitukset ovat tärkeitä. Hyvä lauluasento on kevyt haara-asento, toinen jalka ehkä hiukan toisen edessä. Tunnin lauluharjoitus tekee hyvää paitsi mielelle, myös keholle, Kuitula kertoo. Uuraisten kirkko on hänen mielestään akustiikaltaan varsin hyvä kirkko laulaa. – En ole koskaan ollut täällä niin, että kirkko olisi aivan täynnä, mutta senkin saan varmasti kokea joulun aikaan, hän kertoo. Musiikilla on iso merkitys erilaisissa tilaisuuksissa. Se luo yhteenkuuluvaisuutta, antaa voimia, lohduttaa ja toimii tunteiden tulkkina. Hengellisten laulujen ja virsien sanat ovat usein kuin pieniä rukouksia, rohkaisuja ja pieniä puheita, joista voi saada tukea, lohdutusta ja voimaa omaan elämään. Yleensä kuoroharjoituksen ovat seurakuntakodilla, mutta tarvittaessa siirrytään esimerkiksi kokousten tieltä kirkkoon. Silloin laulamiseen tulee aina pieni juhlavuuslisä. Olimme lapsikuoron kanssa täällä vähän aikaa sitten ja he olivat aivan innoissaan ja toivoivat että olisimme useamminkin, hän kertoo. Lapsi- ja nuorisokuoron kanssa toteutettiin kaunis ja tunnelmallinen Pieni valon konsertti Valon kylä -tapahtumassa, jolloin myös kirkon valaisemisessa olivat lapset mukana ideoimassa. Samantapainen konsertti on luvassa myös joulun aikaan. – Lapset ottavat tilan haltuun luontevasti ja tuovat mukanaan ilon, Maria Kuitula sanoo ja toivoo, että kirkko olisi tuttu paikka mahdollisimman monelle. Maria Kuitulalla on kokemusta monista kirkoista ja monenlaisista uruista. Se kaikkein vaikuttavin kokemus löytyy nuoruusvuosilta kotiseudulta Varsinais-Suomesta. – Turun tuomiokirkon urut ovat upeat ja ympäristö ihmeellinen. Kävin siellä lukiolaisena perjantai-iltaisin kello yhdeksän soittotunneilla. Hämärässä kuljin vanhan urkuri Erkki Alikosken perässä urkuparvelle samoja kapenevia portaita, joita soittajat olivat kiivenneet minua ennen jo satoja vuosia.
Lauri Jaatisen ja Juulia Pauninsalon Mäntyniemen tilalla on otettu käyttöön biokaasulaitos. Viime maanantaina oli tilalla avointen ovien päivä ja uusi kaasulaitos esiteltiin. Mäntyniemen tilan bioenergialaitoksessa kysymys on metaanikaasun hyödyntämisestä ja samalla ilmaston suojelusta ja energiansäästötoimesta. Tilalla kasvaa 500-päinen lihakarja, joten melkoinen määrä lantaa tulee jalostettavaksi. Maatilan biokaasulaitos on miljoonaluokan hanke, joka vähentää ympäristökuormitusta, tuottaa parempaa lannoitetta, vähentää maatilan ostolannoitteiden määrää ja tuottaa omavaraista energiaa maatilalle. Lisäksi biometaanin tuotanto luo uusia liiketoimintamahdollisuuksia.
Lauri Jaatinen ja Juulia Pauninsalo ovat rohkeasti panostaneet biokaasuun.
Biokaasua muodostuu erilaisten mikrobien hajottaessa orgaanista ainesta hapettomissa olosuhteissa. Biokaasua tuotetaan Suomessa kaupunkien ja teollisuuden jätevedenpuhdistamojen, kiinteän yhdyskuntajätteen sekä maatilojen biokaasulaitoksissa. Lisäksi biokaasua kerätään kaatopaikoilta biokaasupumppaamoilla. Biokaasu sisältää tavallisesti 40–70 prosenttia metaania, 30–60 prosenttia hiilidioksidia ja hyvin pieninä pitoisuuksina mm. rikkiyhdisteitä. Jalostuksessa biokaasusta poistetaan hiilidioksidi ja epäpuhtaudet.
Puheenvuoron Mäntyniemen tilan biokaasulaitoksen esittelytilaisuudessa käytti Jyväskylän kaupunginvaltuutettu Joonas Könttä ja Euroopan parlamentin jäsen Mauri Pekkarinen. – Kotimainen energia ja huoltovarmuus ovat maamme ja Keski-Suomen näkökulmasta sen elinvoiman ja pärjäämisen kannalta avainasemassa. Laurin ja Juulian rohkeus ja päättäväisyys ovat nyt synnyttäneet tämän biokaasulaitoksen. Täällä Toivakassa näemme, kuinka yrittäjät ovat ryhtyneet tuumasta toimeen. Vihreä siirtymä ja uusiutuva energia ovat toisille opinkappale ja toisille punainen vaate. Käytämmepä sitten maalais- tai arkijärkeä tänään todistamme, että kysymys on konkreettisista käytännön askelista kohti nykyistä kestävämpiä tapoja tuottaa energiaa, Joonas Könttä kiitteli.
Mauri Pekkarista voisi hyvin jo nimittää terawatti-Mauriksi, sillä niin usein hän on ottanut kantaa puheissaan energiantuotantoon. – Eri muodoissa olevan energian kulutus Suomessa on vuosittain 280 terawattituntia, laskeskeli Pekkarinen. Terawattitunti on energiamääränä niin iso, ettemme törmää siihen arkielämässä, jossa useimmiten kulutus mitataan miljardi kertaa pienemmillä yksiköillä, kilowattitunteina. Arvioidessaan Mäntyniemen tilan hanketta Pekkarinen visioi samalla laajempaa kokonaisuutta. – Mieluusti piirrän tämän hankkeen vähän isompaa taustaa ja kuvaa vasten. Tämä on osaltaan vastaus maailmanlaajuiseen isoon ilmastohaasteeseen. Jotta lämpeneminen voitaisiin rajoittaa 1,5 asteeseen, hiilineutraaliuden saavuttaminen vuosisadan puoliväliin mennessä on keskeistä. Eurooppa ja Euroopan Unioni haluaa olla toimissaan johtava talousalue tämän tavoitteen toteuttamiseksi. Eurooppa haluaa olla hiilineutraali vuoteen 2050 mennessä. Suomen tavoite on olla hiilineutraali jo vuonna 2035. Se tarkoittaa sitä, että päästöjen määrä olisi vuonna 2035 yhtä suuri kuin nielujen määrä, Pekkarinen kertoi.
Fysioterapia Oiva on laman lapsi, se perustettiin vuonna 1990, tosin nimi Oiva vakiintui käyttöön asiakaskyselyn perusteella vasta muutamaa vuotta myöhemmin.
– Kun nimen lanseerauksen jälkeen ensimmäinen Oiva tuli asiakkaaksi, niin vähän jännitti, miten hän asiaan suhtautuu. Mutta hän kokikin sen kunnia-asiaksi ja on asiakkaamme tänäkin päivänä. Nykyään meillä on monta muutakin Oivaa asiakkaana ja myös fysioterapian nimenä Oiva on mielestäni osoittautunut mukavaksi, toimivaksi ja hyvällä tapaa mieleen jääväksi, kertoo Oivan perustaja Ismo Natri.
Fysioterapia Oivalla on toimipisteitä tällä Toivakan lisäksi Hankasalmella, Lievestuoreella ja Jyväskylässä. Lievestuore on toimipisteistä se ihka ensimmäinen. Useampi toimipiste takaa oman toimipisteen myös Toivakassa, sillä yksinään Toivakan asukaspohja on melko pieni. Läheskään kaikki asiakkaat eivät kuitenkaan tule Jussilantielle, vaan kotikäyntejä tehdään paljon.
Ismo Natri itse ei olisi osannut arvata, että hän pääsee juhlimaan 30-vuotista yrittäjyyttään. Tai siis tällä hetkellä jo 33 vuotta kestänyttä uraa, korona esti juhlimisen vuonna 2020. Toivakassa Oiva on toiminut yli 20 vuotta.
Ensimmäiset vuodet kuluivat yksinyrittäjänä, mutta pikku hiljaa joukko on kasvanut, Tällä hetkellä Oivassa toimii viisi ammattilaista. Ismo Natrin lisäksi Oivassa työskentelevät Sami Seppänen ja muissa toimipisteissä lisäksi Ida Antikainen, Roni Väänänen, Santeri Nurmeksela ja Sari Savolainen.
– Kovin paljoa en ajatellut kasvua, enkä ajattele vieläkään. Enemmänkin kyse on kehityksestä, Ismo Natri sanoo.
Fysioterapia on kehittyvä ala, lähinnä tutkitun tiedon lisääntymisestä aiheutunut muutos on ollut suurta reilun 30 vuoden aikana.
– Kollegojen kanssa olen jutellut, että jos hoitaisimme asiakkaitamme täysin yli 30 vuotta sitten saamamme koulutuksen mukaan, niin tiettyjä asioita tehtäisiin väärin, hän jatkaa.
Alan kehittyminen, tutkimustulosten seuraaminen ja jatkuva lisäkouluttautuminen pitävät mielenkiinnon yllä vuodesta toiseen.
Toinen asia, mikä yrittäjää aina jaksaa innostaa, ovat asiakkaat. Hän kokee saaneensa valtavasti rikkautta elämäänsä asiakkaittensa kautta.
-Esimerkiksi sotaveteraanit, olen käynyt aivan uskomattomia keskusteluja heidän kanssaan, Natri kiittelee ja lisää myös saaneensa lukuisia ystävyyssuhteita työn kautta.
Asiakaskunta on vuosien varrella laajentunut.
– Vuosi vuodelta enemmän on vaativaa neurologista kuntoutusta Kelan palveluntuottajana. Esimerkiksi Parkinsonia, ALSia tai reumasairauksia tai muita eteneviä sairauksia sairastavat hyötyvät paljon fysioterapeuttisesta kuntoutuksesta, joka ylläpitää toimintakykyä. Etenevissä sairauksissa on usein erilaisia vaiheita ja seesteisissä vaiheissa kuntoutus parantaa huomattavasti elämän laatua. Valitettavasti neurologisen kuntoutuksen tärkeyden huomasi erittäin hyvin korona-aikana, jolloin monen asiakkaan kohdalla oli terapiakielto, jonka seurauksena toimintakyky jopa romahti ja pandemian jälkeen piti aloittaa aivan lähtötilanteesta, Natri harmittelee.
Sote-uudistuksen ja Kela-korvausten poistumisen myötä monet käytännöt muuttuivat ja esimerkiksi lähetteellä fysioterapiaan tullaan nykyään todella harvoin. Myös hyvinvointialueen palvelusetelikäytäntö on tällä hetkellä jotenkin epäselvä. Se, mistä Ismo Natri iloitsee, on tuleva fysioterapiapalvelujen verovähennysoikeus. Ehdotus kuntoutuksen kotitalousvähennyksestä koskee kotona tai vapaa-ajan asunnolla tuotettua fysio- tai toimintaterapiaa. Oikeus kotitalousvähennykseen koskisi kaiken ikäisiä kansalaisia. Laki on tarkoitus saattaa voimaan vuoden 2024 alusta.
Ismo Natri on aina ollut sitä mieltä, että asiakasta ei hoideta pelkästään hoitopöydällä, vaan että aktiivisuudella arkielämässä on suuri merkitys. Tämä ajatus on nykyään vallitseva, mutta ei ole ollut sitä aina.
– Syy miksi fysioterapiaan usein tullaan, on yleensä kipu ja sen hoitaminen on ensimmäinen asia. Itse olen kokenut aina olevani suurelta osin myös valmentaja, mutta sellaiselle asenteelle melkeinpä naurettiin muutama vuosikymmen sitten. Toisaalta nyt on menty tavallaan toiseen ääripäähän ja markkinoidaan erilaisia verkkovalmennuksia paljon. Ajattelen kuitenkin, että varsinkin alkuvaiheessa oikeasti läsnä oleva ammatti-ihminen motivoi parhaiten, sekä katsoo, että esimerkiksi harjoitteet tehdään oikein, Natri sanoo.
Koko yhteiskunnan muutos näkyy myös fysioterapeutin työssä. Ennen liikuttiin enemmän ilman kuntoiluajatusta.
-Esimerkiksi autokuski hyppäsi usein ulos ja teki monenlaisia asioita manuaalisesti, nyt kopista tarvitsee poistua paljon harvemmin. Hiihtämään tai lenkille lähdettiin ennen kotoa, nyt ajetaan ladulle tai kuntoilemaan. Suuri osa ihmisistä liikkuu nykyään liian vähän, vaikka mahdollisuuksia on paljon ja hyötyliikunta on yhä usein parasta ja monipuolisinta liikuntaa. Tämä näkyy tuki- ja liikuntaelinten ongelmissa, niitä on ollut aina, mutta syntymekanismi on paljolti muuttunut ja ongelmat jopa pahentuneet, hän miettii. Oiva tarjoaa myös personal trainer -palveluja.
Suomalaisten keski-ikä nousee ja se on johtanut siihen, että tavoitteena on, että ikäihminen pärjää kotona mahdollisimman pitkään. Monelle oma koti onkin paras paikka vanheta. Fysioterapiapalvelujen tarjoaminen kotona on yhteiskunnalle erinomainen ja halpa tapa siirtää laitosasumiseen siirtymistä.
Liikunnan terveyshyödyistäkin tarjotaan ristiriitaista tietoa. Usein mainitaan, että vasta puolen tunnin yhtäjaksoisesta liikkumisesta olisi terveyshyötyjä, mutta lyhytkin hengästymishetki on aina hyödyksi.
Hengästymishetki on luvassa myös 11.11. kolmea vuosikymmentä ja vielä kolmea vuotta päälle juhlitaan Toivolan työväentalolla Lievestuoreella. Kakkukahvien ja yleisen juhlahumun jälkeen pistetään jalalla koreasti Minna Äikäs bändin tahtiin.
– Tanssihan on ihan parasta liikuntaa, siinä yhdistyy liike, tasapaino, koordinaatio, näkö ja kuulo. Tervetuloa kaikki, etukäteisilmoittautuminen olisi mukavaa, jotta vähän osataan varautua, Ismo Natri päättää.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
