05.02.2024 | Korpilahti, Lue ilmaiseksi
Korpilahden Urheiluautoilijoiden 18-vuotias Jooa Iivari ajoi uransa kolmannessa nelivetokalustolla ajetussa rallissaan itsensä kenties pysyvästi nousevien haastajien joukosta ennakkosuosikkien listalle. Lauantai-iltana Rovaniemellä päättynyt Arctic Lapland Rally toi nuorelle kuljettajalle upean voittotaistelun jälkeen kakkostilan SM2-luokassa.
Kauden alku on ollut vahva, kun muutaman viikon takaa SM-kauden avauksesta tuli jo upea kolmostila, jota täydennettiin Jämsässä F-Cup Rallisarjan nelivetoluokan voitolla viikkoa ennen Rovaniemellä jatkunutta SM-sarjaa. Alkukausi Asunmaa Racingin Renault Clio Rally3:lla on ollut siis vähintäänkin onnistunut, kun pokaalikaappia on kartanlukija Jaakko Jäntin (OUA) kanssa täydennetty joka startilla.
Rovaniemellä kilpailu alkoi perjantaina Aittajärven 22,5 kilometrin mittaisella erikoiskokeella kolmanneksi nopeinta vauhtia, mutta eroa pohjat ajaneeseen Henri Hokkalaan kertyi 14,4 sekuntia. Perjantain muilla neljällä erikoiskokeella vauhti oli jo parempaa ja päivän neljäs erikoiskoe tuotti pohja-ajan 0,9 sekunnin erolla Hokkalaan. Perjantain jälkeen kokonaistilanteessa oltiin toisena, 18,4 sekuntia kärkipaikasta.
-Eka pätkä tuli liian varovasti, sen jälkeen lähti sujumaan. Raviradan pätkät oli tosi liukkaat, mutta päivä sisälsi onnistumisia, pohjat ja hyvää fiilistä, kertoili Iivari perjantaina illalla.
Lauantaille oli sään puolesta luvattu lumisadetta, joka muutaman pakkasasteen myötä oli paikoin jäätävää vesisadetta. Iivarin autokunnassa koko perjantai oli tultu yhdellä rengaskerralla, joten lauantaihin saatettiin sikäli startata levollisemmin, kun mukana oli vieläpä pari ek:ta jotka ajettiin kisassa kahdesti, joten rengaskulumaakin voisi tulla.
Lauantai käynnistyi jälleen Aittajärven erikoiskokeella, joka sujui nyt paremmin, mutta Hokkala venytti eroa 1,7 sekuntia ja vielä 1,8 sekuntia lisää seuraavaksi ajetulla Siikakämän erikoiskokeella. Kokonaistilanteessa Iivarin autokunta oli nyt jäänyt 21,9 sekunnin päähän. Aamupäivän päätteeksi ajettiin Ounasvaaran rinteessä vain reilun kilometrin mittainen rykäisy, jossa Iivari kuroi eroa kiinni Hokkalaan peräti 4,2 sekuntia, taistelumieli oli nyt kaivettu pintaan.
Pitkässä päivähuollossa latauduttiin samanlaiseen iskuun myös iltapäivälle.
Huollon jälkeen ajettu 32,65 kilometrin mittainen Sarriojärvi maittoi erinomaisesti ja tuloksena oli pohja-aika, josta Hokkala jäi peräti 13,3 sekuntia, joten eroa johtopaikkaan olikin enää 4,4 sekuntia.
Supernopealla Patovaaran erikoiskokeella Hokkala kasvatti eroa 2,1 sekuntia, josta Iivari kuittasi 1 sekunnin takaisin Kemijärven lyhyellä yleisöerikoiskokeella.
Voittotaistelu ratkeaisi kilpailun päättävällä, toistamiseen ajettavalla pitkällä Sarriojärven erikoiskokeella, johon Iivari lähti 5,5 sekunnin eroa kuromaan kiinni.
Erikoiskokeen puoliväliin asti kaksikko tuli väliajoissa lähes tasatahtia, mutta sitten väliajat alkoivat kääntyä Iivarin eduksi. Hurja kiri toi lopulta 4,7 sekunnin pohjat Hokkalaan nähden, mutta harmittavasti se ei aivan riittänyt, kohtaloksi jäi 0,8 sekunnin karvas tappio kokonaistilanteessa.
-Jäähän siitä tietenkin aina hampaankoloon kun on noin liki. Iso kiitos kaikille kannustajille, yhteistyökumppaneille ja kaikille jotka tämän mahdollistaa. Erityisesti Asunmaan Teemulle autosta, tuumaili Iivari viimeisen erikoiskokeen maalissa.
Kilpailun jälkeen sunnuntaina oli kuljettaja ehtinyt jo hieman syventyä tarkemmin menestyksen ja tappion saloihin.
-Auto tulee koko ajan tutummaksi ja vauhti on jo selvästikin kohdallaan, loppu on vain nuotista kiinni nyt, tietää mitä treenata. Kilpailun avauspätkällä olisi pitänyt heti hyökätä, mutta eka pätkä on tunnetusti minulle vaikea, ei meinaa eka pätkä koskaan onnistua ajallisesti. Maalissa ne palkinnot kuitenkin jaetaan eikä ero ollut iso, pienimmän kokonaisajan omaava on voittaja. Ennen kuukauden päästä ajettavaa Tuurin SM-rallia pyritään tekemään mahdollisimman paljon nuottitreeniä, jotta oltaisiin vielä vahvempia, tiivistää Iivari.
Kuva: Merita Mäkinen
Teksti: Jani Seppälä
02.02.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden kuvaamon lopetettua toimintansa, passikuvaan on pitänyt hakeutua Korpilahtea kauemmaksi. Viime toukokuussa perheineen Korpilahdelle muuttaneella Heimolalla on ollut aiemmin studio muun muassa Mikkelissä.
-Olen koulutukseltani kuva-artesaani. Mikkelissä tein päätoimisesti valokuvausta. Korpilahdella on mahdollisuus tehdä studiokuvauksia ja erilaisia projekteja. Nyt on tulossa luovan valokuvauksen keskus alue 16 -näyttelyyn kuviani mukaan. Olen tekemässä myös podcast-sarjaa, jossa on mukana 20 vuotta ammattimallina uraa tehnyt henkilö ja Fotofinlandia fine art- sarjan voittaja. Teemme kohtaamispohjaisen podcast-sarjan. Olen toiminut Jyväskylän yliopistolla kokemuksellisen oppimisen asiantuntijana kohtaamisesta. Kohtaamisen kehittäminen on ollut oma intohimo jo 20 vuotta, Heimola kertoo.
Heimola pystyy kuvaamaan monipuolisesti erilaisia kuvia studiossaan.
-Tässä on tosi hyvät puitteet. Minulla on ollut kaupunkistudioita ja monesti ne ovat tilaltaan lyhyempiä. Tässä pystyy kuvaamaan muun muassa kokovartalokuvia. Tämä on toiseksi paras studio, mikä mulla on ollut. Tässä on vain luovuus rajana.
Muutamat korpilahtelaiset ovat jo löytäneet tiensä passikuviin.
-Ajattelen sen palveluna. Varsinkin vanhemmille ihmisille on parempi, ettei tarvitse lähteä kauas. Joillekin voi olla korkea kynnys lähteä asioimaan Jyväskylään. Paikalliselle palvelulle on aito tarve. Helsingin Sanomissa oli juuri juttu siitä, kuinka Suomessa on henkilöitä, joilla ei ole edes henkilökorttia. Digitaalinen maailma voi olla ikäihmisille haasteellinen. Olen itsekin kuvaajana ajatellut passikuvia ikään kuin sivutuotteena, mutta nyt sen ymmärsi, mikä aika voi mennä passin hakemiseen kaikkiaan. Passikuvan arvo nousi itsellekin, koska sillä on ihmisille itselleen suuri merkitys.
Heimola on kehitellyt uutta tuotetta, valokuvakirjaa. Kirja voisi olla vaikkapa huomenlahja tai syntymäpäiväkirja.
-Ajatuksena on, että itse valokuvausprosessi olisi kokemuksellinen, eikä pelkästään lopputulos. Ihmiset kokevat usein tulevansa nähdyksi, kun ovat kuvattavana.
Maarit Nurminen
02.02.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Entinen hoivakoti vanhainkoti Iltatähden vieressä on nyt Pienkoti Pellava, vaativan tason lastensuojelulaitos alle 12-vuotiaille. Yrittäjät Henriika Aittokoski ja Maiju Hakkarainen ostivat kiinteistön Korpilahden Vanhustentuki ry:ltä marraskuussa.
– Aika on mennyt remonttia tehdessä ja papereita pyöritellessä. Työntekijät on palkattu, nyt odottelemme lapsia, ja heidän tulonsa myötä oikeiden töiden alkamista, Aittokoski ja Hakkarainen totesivat viime viikolla.
Pienkoti Pellavaan otetaan kerrallaan korkeintaan neljä lasta. Palvelua yrittäjät myyvät kaikille Suomen hyvinvointialueille.
– Tätä ei ole sidottu mitenkään Keski-Suomen hyvinvointialueeseen, vaan sijoituslapsia voi tulla mistä päin Suomea tahansa. Se on hyvä, että olemme keskeisellä paikalla, tänne on helppo tulla mistä päin vain, Hakkarainen ja Aittokoski toteavat.
– Meille sijoitettavat lapset tulevat hyvinvointialueiden kautta. Sosiaalityöntekijät ottavat meihin yhteyttä ja yhdessä pohdimme, voimmeko auttaa meille sijoitukseen tarjottua lasta, ja sopiiko hän ryhmään.
Pienkoti Pellava on Aittokosken ja Hakkaraisen mukaan profiloitunut psyykkisesti oireileviin lapsiin.
– Tänne tulevilla lapsilla saattaa olla mielenterveyden häiriöitä tai esimerkiksi traumataustaa, Henriika Aittokoski toteaa ja kertoo, että mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet myös lapsilla.
– Vielä kymmenisen vuotta sitten tyypillinen oireileva lapsi saatiin kuntoutettua sillä, että hänelle asetettiin rajat, nyt tarvitsee yleensä tehdä paljon muutakin. Mielenterveyspuolen osaamiselle on todella tarvetta. Tällaisia pienten lasten vaativan tason yksiköitä ei Suomessa ole montaa, saati että niissä olisi vapaita paikkoja. Lastenpsykiatrian osastoille on pitkät jonot, joten lapsi saatetaan laittaa laitokseen odottamaan osastolle pääsyä, kun oireilun kanssa ei pärjätä kotona.
Aittokosken ja Hakkaraisen mukaan jokaisen Pienkoti Pellavaan tulevan lapsen kanssa työskennellään yksilöllisesti. Se, kuinka kauan lapsi Pienkoti Pellavassa on, riippuu lapsesta ja hänen perheensä tilanteesta.
– Jokaisella lapsella on yksilölliset tarpeet ja esimerkiksi erilainen koulukunto. Teemme myös vahvaa yhteistyötä lasten perheiden kanssa, Aittokoski ja Hakkarainen sanovat.
– Sijoituksen lopullinen tavoite on, että lapsi palaisi kotiinsa. Pystymme vastaamaan sekä lyhyempiin että pitkäaikaisiin sijoitustarpeisiin.
Henriika Aittokoski on koulutukseltaan sosionomi, lastensuojelun parissa hän on työskennellyt 11 vuotta. Maiju Hakkarainen on yhteisöpedagogi. Hän on työskennellyt lastensuojelussa yhdeksän vuotta, lisäksi hänellä on työkokemusta nuorten parista.
– Olimme monta vuotta samassa työpaikassa, lastensuojelulaitoksessa Jyväskylässä. Jotenkin päädyimme ryhtymään yrittäjäksi, naiset toteavat.
– Meillä on aika lailla samanlainen arvopohja ja samanlaisia ajatuksia siitä, kuinka tätä työtä tehdään. On mukavaa lähteä viemään tätä yhdessä eteenpäin.
Pienkoti Pellavaan on palkattu yrittäjien lisäksi kymmenen työntekijää.
– Täällä on koko ajan aikuisia paikalla. Aamu- ja iltavuorossa on kummassakin kolme tai neljä työntekijää, yöllä paikalla on yksi työntekijä, Aittokoski ja Hakkarainen kertovat.
– Työntekijämme ovat sosiaali- ja terveyspuolen osaajia. Työhakemuksia tuli ilahduttavasti, saimme kasaan laatutiimin, naiset toteavat.
– Korpilahdella meidät on otettu hyvin vastaan, täällä on kannustava ilmapiiri.
Tiina Lamminaho
25.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
– Vanhempien vertaisryhmätapaamiset ovat eräänlainen vanhempainillan ja yhteisten kohtaamisten välimuoto. Vanhempainilloissa on toivottu, että olisi enemmän aikaa keskustella toisten vanhempien kanssa, vertaisryhmätapaamisissa pääpaino on juuri toisten vanhempien kohtaamisessa ja yhteisissä keskusteluissa. Me kasvatusohjaaja Emma Kiiskisen ja varhaiskasvatuksen erityisopettaja Tiia Uusitalon kanssa olemme mukana ohjaamassa keskustelua, vastaamassa kysymyksiin ja esittelemässä illan teemaan liittyvää materiaalia, Korpilahden päiväkodin johtaja Minna Pajala kertoo.
Korpilahden päiväkodissa järjestetään kevään aikana kolme vertaisryhmätapaamista, joihin toivotetaan tervetulleeksi päiväkodissa ja eskarissa olevien lasten huoltajien lisäksi kunnallisessa perhepäivähoidossa olevien lasten huoltajat. Ensimmäinen vertaisryhmätapaaminen pidetään huomenna torstaina ja siellä keskustellaan lasten ruutuajasta ja älylaitteiden käytöstä. Toinen tapaaminen on maaliskuussa teemalla rajojen asettaminen, kevään viimeisessä tapaamisessa toukokuussa puhutaan eskarilaisten siirtymisestä koululaisiksi.
– Kasvatusohjaajat ovat pitäneet aiemmin vertaisryhmätapaamisia Jyväskylän keskustassa sekä etäyhteyksien välityksellä. Yhdessä Minnan kanssa ideoimme, että voisimme järjestää vastaavia omia tapaamisia täällä Korpilahdella. Kevään tapaamisiin valitut teemat ovat nousseet esille varhaiskasvatuksen arjessa ja vanhempien puheissa, eli aiheet on valittu tarpeiden perusteella, Emma Kiiskinen sanoo.
– Eskarista kouluun siirtyminen on koko perhettä koskeva muutos, joka varmasti herättää kysymyksiä, Tiia Uusitalo toteaa ja Minna Pajala toivottaa eskarista koululaiseksi -iltaan tervetulleeksi myös nuorempien kuin ensi syksynä kouluun siirtyvien vanhemmat.
– Eskarilaisesta koululaiseksi siirtyminen on sellainen aihe, jossa vanhemmilla on varmasti paljon kysymyksiä toisille vanhemmille, esimerkiksi koulumatkaan tai puhelimen hankintaan liittyen, Emma Kiiskinen sanoo.
– Vertaisryhmissä voi jakaa myös vinkkejä ja hyviä käytäntöjä, jotka ovat toimineet omassa perheessä, tarkoitus ei ole jakaa vain huolia, Minna Pajala toteaa.
– Mekin jaamme vinkkejä, esimerkiksi älylaitteisiin liittyen voimme vinkata jotain kehittävää tekemistä ruutuajalle, Emma Kiiskinen sanoo.
– Jos vanhemmilla on jotain huolia tai haasteita, vertaisryhmien tapaamiset ovat matalan kynnyksen paikka pyytää luontevasti apua minulta, varhaiskasvatuksen erityisopettaja Tiia Uusitalo toteaa.
Emma Kiiskinen on ollut kasvatusohjaajana Korpilahden päiväkodissa viime syksystä lähtien.
– Työskentelen keväällä 2020 alkaneen hankkeen kautta, hanke on tuonut Jyväskylän alueelle yhteensä viisi kasvatusohjaajaa varhaiskasvatukseen, Kiiskinen kertoo.
– Kasvatusohjaaja on päiväkodissa aikuinen, joka ei ole sidottu mihinkään lapsiryhmään. Teemme paljon yhteistyötä Tiian sekä ryhmien työntekijöiden kanssa ja minä pidän pienryhmiä lasten tarpeiden mukaan. Nyt nämä kerhoryhmät ovat olleet tunnetaitoihin sekä vuorovaikutus- ja leikkitaitoihin keskittyviä, Emma Kiiskinen kertoo.
– Toinen puoli työtäni on perheiden kanssa tehtävä työ. Minulla on mahdollisuus jalkautua perheiden luo. Olen ollut aikaisemmin varhaiskasvatuksen opettajana; siinäkin tuli työskenneltyä paljon perheiden kanssa, mutta varhaiskasvatuksen opettajilla ei ole perheiden kanssa tehtävään yhteistyöhön samanlaisia resursseja kuin kasvatusohjaajilla.
Hanke, joka on mahdollistanut kasvatusohjaajan Korpilahdenkin päiväkotiin, todennäköisesti loppuu toukokuussa. Jyväskylässä on kaksi varhaiskasvatuksen kasvatusohjaajaa, jotka eivät ole tämän hankkeen kautta palkattuja.
– Kouluissahan kasvatusohjaajia on ollut jo kauemmin, mielestäni kasvatusohjaajille on tarvetta myös päiväkodeissa, Minna Pajala toteaa.
– Kasvatusohjaaja voi esimerkiksi tukea perheitä äkillisissä muutoksissa nopeasti, mikäli perhe haluaa kasvatusohjaajan tukea, Tiia Uusitalo sanoo ja toteaa, että varhaiskasvatuksen erityisopettajan tehtävä on antaa tukea lapsen kasvuun ja oppimiseen liittyvissä asioissa, kasvatusohjaaja taas voi tukea perhettä missä vain lapsen tarpeisiin perustuvassa tilanteessa.
– Tarvittaessa voin myös ohjata perhettä muunlaisen avun piiriin. Minulta saa apua matalalla kynnyksellä, eikä ongelman tarvitse olla iso. Voimme miettiä yhdessä ratkaisuja ihan arkisiin pulmiin, vaikkapa syömiseen tai pukemiseen liittyviin kiukkukohtauksiin, Emma Kiiskinen toteaa.
Vertaisryhmätapaamisissa voidaan Pajalan, Kiiskisen ja Uusitalon mukaan käsitellä muitakin aiheita kuin nyt päätettyjä.
– Mikäli vanhemmat ottavat ryhmätapaamiset hyvin vastaan, voimme jatkaa niitä. Hyviä aiheita on paljon, huoltajatkin voivat esittää toiveita käsiteltävistä aiheista, Minna Pajala toteaa.
Tiina Lamminaho
25.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Jyväskylän kaupungin säästöihin liittyen kirjastoauto Martti on päätetty poistaa käytöstä. Kesään asti Martti kulkee kuitenkin vielä normaalisti, eikä Korpilahti jää ilman kirjastoautopalvelua syksylläkään.
– Kirjastoauto Ainon tilalle saamme uuden kirjastoauton ja kirjastoauto Wivi jatkaa liikennöintiä. Syksyllä meillä on kaksi kirjastoautoa käytössä, ja luomme kokonaan uuden reittikokonaisuuden, osastonjohtaja Minna Myllylä Jyväskylän kaupunginkirjastosta kertoo.
– Nykyisillä aikatauluilla ja reiteillä jatketaan toukokuun loppuun asti. Kesätauon jälkeen aloitetaan aivan uusilla aikatauluilla ja reiteillä. Muutos koskee kaikkia kolmea kirjastoautoa.
Minna Myllylän mukaan Korpilahdella kulkee jatkossakin kirjastoauto.
– Kirjastoauto Martin poisjääminen ei tarkoita sitä, että Korpilahden kaikki kirjastoautopysäkit jäisivät pois. Muutoksia tulee kaikkien autojen reiteille; koulut ja päiväkodit ovat tärkeysjärjestyksessä etusijalla, mutta myös iltareittejä ajetaan syksylläkin, ja myös Korpilahdella on iltapysäkkejä, Myllylä sanoo.
– Reittejä suunniteltaessa katsotaan vähän tilastoja, missä on ollut vilkasta käyttöä. Meillä on nyt myös sellaisia pysäkkejä, joissa yksi ihminen lainaa paljon, mutta pysäkillä ei ole muita vakituisia kirjastoauton käyttäjiä. Esimerkiksi sellaisille asiakkaille, jotka eivät korkean iän tai sairauden vuoksi pysty asioimaan kirjastossa, on tarjottu Kirjasto Kotiin-palvelua. Palvelussa toimitetaan kirjapaketti asiakkaan kotiin, mutta asiakaspaikkoja palveluun on hyvin rajallisesti, Myllylä kertoo.
Kirjastoauto Martista tehtiin viime vuonna noin 29000 lainaa, käyntejä oli noin 6000.
– Suurin osa lainoista tehdään kouluilla ja päiväkodeilla. Iltapysäkkiasiakkaista meillä ei ole erikseen tilastoja, mutta noin 80 aktiivista iltapysäkkiasiakasta on tilannut tekstiviestipalvelun, jolla ilmoitetaan mahdollisista aikataulumuutoksista, Minna Myllylä kertoo.
Kirjastoauto Martti käy Tikkalan päiväkotikoulun lisäksi kouluilla ja päiväkodeilla eri puolilla Jyväskylää, Martin iltareitit pyörivät Korpilahdella.
– Martin reitillä on myös kaksi ostopysäkkiä, toinen Isolahden koululla Muuramessa ja toinen iltareitillä Rutalahdessa Joutsan puolella, Myllylä kertoo.
– Martti on ollut vajaakäytössä, se on ajanut vain yhden reitin päivässä, joko aamupäiväreitin tai iltareitin. Aino ja Wivi kiertävät kaksi reittiä päivässä. Eli Martin poistaminen ei vie ihan kolmasosaa kapasiteetistamme, se helpottaa uusien reittien suunnittelua.
Uusia reittejä suunnitellaan Minna Myllylän mukaan kevään aikana.
– Teemme myös asiakaskyselyjä ja kartoitamme toiveita reiteistä, pysäkeistä, kellonajoista ja aineistostakin, Myllylä toteaa.
Minna Myllylän mukaan siihen, miksi juuri kirjastoauto Martti poistetaan käytöstä, vaikuttaa se, että Martti on ollut vajaakäytöllä.
– Martti on myös erillisessä tallissa, tallivuokrakin vaikuttaa. Sinänsä Martti on vielä aika hyväkuntoinen kirjastoauto. Martti, samoin kuin Aino, tulivat meille kuntaliitoksen myötä. Meillä on ollut hyvä tilanne, tämän kokoisessa kaupungissa on harvoin kolmea kirjastoautoa, Myllylä sanoo.
Kirjastoauto Martti ajaa Korpilahdella iltareittejä maanantaisin ja tiistaisin. Reitit kulkevat sivukylillä niin Korpilahden pohjois- kuin eteläosissakin, myös Vespuolella kirjastoauto käy. Pysäkkejä iltareiteillä on yhteensä parikymmentä.
– Tyhjiä pysäkkejä Korpilahdella ei juuri ole, jokaisella pysäkillä on omat vakioasiakkaansa, kirjastoautovirkailija-kuljettaja Timo Malinen toteaa.
– Korpilahdella on innokkaita lukijoita vauvasta vaariin, yhdellä pysäkillä esimerkiksi perhepäivähoitaja hakee aina kassillisen kirjoja lapsille luettavaksi. Ja monelle ikäihmiselle kirjastoautolla käyminen on myös sosiaalinen tapahtuma.
Malisen mukaan kirjastoauto Marttiin mahtuu 4500 lainattavaa nidettä. Kirjojen lisäksi Martissa on aikakauslehtiä.
– Myös varauspalvelua käytetään paljon. Kirjoja voi varata netin kautta tai suoraan autosta, Malinen kertoo.
Saakosken pysäkillä kirjastoautossa asioiva Marja-Liisa Suutari pitää kirjastoautoa ensisijaisen tärkeänä palveluna.
– Käyn kirjastoautolla joka kerta kun se käy täällä, olen käynyt jo vuosikymmeniä. Jos kirjastoautoa ei olisi, olisin hyvin pettynyt. Minulla ei ole ajokorttia itselläni, jos pitää päästä kirkolle, pitää hankkia aina joku kyytimään, Saalahdella asuva Marja-Liisa Suutari toteaa.
Myös Saakoskella asuva Minna Kemilä pitää kirjastoautoa tärkeänä palveluna.
– Se on hyvä, kun kirjastoautoon pystyy varaamaan kirjoja, ja ne saa hakea kaikki kerralla kahden viikon välein, Minna Kemilä kehuu.
– Kyllä me kirjastoauton haluamme pitää. Tarvitsemme me tänne sivukylillekin jonkun kaupungin palvelun, kun ei täällä ole enää muuta, Suutari ja Kemilä sanovat.
Tiina Lamminaho
18.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Yhteisöllisyys väheni korona-ajan jälkeen.
– Mitään isoja yllätyksiä tuloksissa ei ollut. Monessa asiassa vastaukset olivat positiivisia, mutta huolenaiheitakin on, ja niihin täytyy kiinnittää huomiota, Korpilahden yhtenäiskoulun rehtori Satu Lahti toteaa viime keväänä toteutetusta kouluterveyskyselystä. Kyselyyn vastasivat viime vuoden keväällä neljännellä ja viidennellä sekä kahdeksannella ja yhdeksännellä luokalla olleet oppilaat.
Edellinen kouluterveyskysely tehtiin keväällä 2021, eli korona-aikaan.
– Korona-aika tuntui vaikealta, mutta toisaalta silloin moni asia oli hyvin, esimerkiksi oma luokka koettiin korona-aikana paljon tärkeämmäksi kuin muulloin. Korona-aikana myös oltiin enemmän oman perheen kanssa ja tehtiin asioita yhdessä, ja silloin oppilaat kokivat tulevansa huomioiduksi koulussakin paremmin. Nyt viime kevään kyselyn mukaan monessa asiassa ollaan palattu samalle tasolle kuin ennen koronaa, Satu Lahti sanoo.
– Vaikka moni asia korona-aikana oli hankalaa, olisi kiva, jos pystyisimme säilyttämään koronavuosien yhteisöllisyyden.
Korona-aikana oltiin huolissaan koululaisten netinkäytön lisääntymisestä, kun jopa koulua käytiin vähän aikaa netin välityksellä etänä.
– Viime kevään kyselyn mukaan alakoululaisten ”nettiriippuvuus” on vähentynyt, eli niiden määrä on vähentynyt, jotka tuntevat olonsa hermostuneeksi, jos eivät pääse nettiin, Lahti kertoo.
Yksi huolestuttava asia, etenkin yläkoulun puolella, on oppilaiden ja koulun aikuisten välinen vuorovaikutus.
– Yläkoululaisten kokemus siitä, että he jäävät ilman huomiota tai tukea ja myönteistä palautetta, on lisääntynyt edellisestä kyselystä. Toisaalta korona-aikana oppilaiden ja koulun aikuisten välinen yhteistyö tiivistyi, vuoden 2019 kyselyn tuloksiin verrattuna esimerkiksi suurempi osa oppilaista koki nyt saavansa oikeudenmukaista kohtelua opettajilta, Satu Lahti toteaa.
– Vuorovaikutuksesta on puhuttu henkilökunnan ja oppilashuoltohenkilöstön kanssa. Meillä on koko vuoden teemana tunne- ja vuorovaikutustaidot, ja Korpilahdella olemme päivittämässä ja tarkistamassa omia käytänteitämme yhdenvertaiseen puuttumiseen koulussa tapahtuviin asioihin, esimerkiksi sääntöjen rikkomiseen. Tarkoitus olisi, että kaikki koulun aikuiset toimisivat samojen käytänteiden mukaan, toki myös jokaisella koulun oppilaalla on oikeus tulla kohdelluksi yksilönä.
Lahden mukaan viime kevään kouluterveyskyselyssä näkyy koulupsykologin palveluiden katkos.
– Meillä ei ole edelleenkään vakituista, pysyvää koulupsykologia. Palvelu on turvattu ostopalveluilla ja lisäksi meillä on ollut todella hyvä kuraattoripalvelu, joka on auttanut, Lahti sanoo ja kertoo, että nyt ostopalvelun kautta koulupsykologina on aloittanut Virve Kiukkonen ja uutena koulukuraattorina Kaisa Thessler, viime syksynä aloittanut koulukuraattori Satu Miettinen jatkaa.
– Vaihtuvuutta on ollut, terveydenhoitajana meillä on kuitenkin edelleen Leena Heilä, Lahti toteaa ja kertoo, että viime syksynä koulupsykologi oli yhtenäiskoululla yhtenä päivänä viikossa, koulukuraattoreista ainakin toinen oli paikalla joka päivä.
Kiusaaminen on Korpilahdella pienempi ongelma kuin koko maassa keskimäärin.
– Meilläkin kiusaamista esiintyy, ja sen ehkäisemiseksi tehdään töitä jatkuvasti. Kouluterveyskyselyt, ja muutkin koululla toteutetut kyselyt osoittavat, ettei työ ole ollut turhaa, Satu Lahti toteaa.
– Yritämme keksiä koko ajan jotain uutta, mikä estäisi kiusaamista. Jos vuodesta toiseen käytetään samaa toimintamallia, se lakkaa vaikuttamasta.
Alakoulun puolella Korpilahden yhtenäiskoulun oppilailla on mielialaan liittyviä ongelmia selkeästi vähemmän kuin koko maassa keskimäärin.
– Koulumyönteisyys näkyy. Koulunkäynnistä sanoo pitävänsä yli 70 prosenttia alakoululaisista, luku on jopa vähän noussut, Lahti toteaa.
– Sen sijaan huolenaiheena alakoulun puolella nousivat esiin koululaisten harrastamattomuus sekä kouluruokaan liittyvät asiat. Kouluruoan arvostus on laskenut. Myös yläkoulun puolella näkyy se, että kaikki eivät syö aamupalaa kotona, eivätkä kaikki käy syömässä koululounasta. Niiden osuus, jotka eivät syö koululounasta, vaihtelee, ja siihen vaikuttaa paljon kaveripiirin mielipiteet. Asiaan on yritetty puuttua asennekasvatuksella, puitteet meillä on kunnossa ja sen oppilaatkin ovat huomanneet eli kouluterveyskyselyssäkin tuli ilmi, että kouluruokailuun on oppilaiden mukaan varattu riittävästi aikaa.
Harrastamisessa koululaiset Lahden mukaan jakaantuvat eli toiset ovat hyvin aktiivisia, toisilla taas ei ole yhtään harrastuksia.
– Harrastamattomuuteen olemme tarjonneet kerhoja ”Harrastamisen Suomen malli” -hankkeeseen liittyen, meillä on nyt koululla kitara-, kuoro-, tekstiilityö- kuvis- ja robotiikkakerhot sekä 4H-yhdistyksen ja nuorisotoimen kokkikerhot. Näistä tekstiilityökerho alkoi oppilaiden toiveesta joulun alla, samoin kuviskerho jatkoi tauon jälkeen. Harrastusohjaaja Miika Kallioniemi vetää myös harrastustunteja, joissa tehdään erilaisia juttuja vaihtelevasti, muun muassa askarrellaan tai pelataan lautapelejä, Lahti kertoo.
Satu Lahden mukaan yksi asia, johon täytyy kiinnittää huomiota, vaikka se ei kouluterveyskyselyssä noussutkaan erityisesti esille, on yläkoululaisten jaksaminen.
– Myös mielenterveyden haasteet ovat yleinen huolenaihe, samoin päihteet. Kouluterveyskyselyssä päihteet eivät nousseet mitenkään erityisesti esille, itse asiassa jotkut päihteiden käyttöä kuvaavat luvut olivat laskeneet, mutta Korpilahdella on jo pitempään usein noussut esiin päihdemyönteinen ilmapiiri. Pienessä oppilasmäärässä muutaman oppilaan tietynlainen uho leviää helposti. Tästä olemme keskustelleet nuorisopalvelujen kanssa ja avainasemassa päihteettömyyden saavuttamisessa onkin yhteistyö sekä nuorisopalvelujen että vanhempien kanssa, Satu Lahti sanoo.
Tiina Lamminaho
