15.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Rukoushuone ei ole mukana kaupassa, sen tulevaisuus avoinna.
Jyväskylän seurakunnan kiinteistöstrategian toteutus on edennyt Mutasen ja Koivuniemen leirikeskusten myyntiin; Vesalan leirikeskuksen uudisrakennukset otettiin käyttöön syksyllä, joten kiinteistöstrategiansa mukaisesti seurakunta luopuu Mutasen ja Koivuniemen leirikeskuksista.
– Mutasen rukoushuone on suljettu pois leirikeskuksen myynnistä. Myyjällä on oikeus joko siirtää rukoushuone toiseen paikkaan tai lohkaista rukoushuoneelle oma tontti siihen paikalle, jossa se nyt on. Rukoushuoneen tilannetta selvitellään erikseen, eikä sen tulevaisuudesta ole vielä mitään päätöksiä, seurakunnan kiinteistöpäällikkö Maritta Lukkarinen kertoo.
– Rukoushuone on ehdottomasti kulttuurihistoriallisesti arvokas sekä rakennukseltaan että irtaimistoltaan ja se liittyy läheisesti paikalliseen historiaan. Missään tapauksessa sitä ei siirretä pois Oittilasta. Mikäli päädytään rukoushuoneen siirtämiseen, se siirretään johonkin käytön kannalta tarkoituksenmukaisempaan paikkaan Oittilassa, Lukkarinen toteaa.
Mutasen rukoushuoneessa on muun muassa Fredrik Ahlstedtin tekemä vesiväriluonnos Jyväskylän kaupunginkirkon alttaritaulusta. Rakennushistoriallisen inventoinnin mukaan rukoushuone on rakennettu todennäköisesti vuonna 1884 Koivulan mäelle, Mutasen pappilan läheisyyteen. Kun pappila 1800-luvun ja 1900-luvun vaihteessa muutettiin lähemmäksi Päijännettä, myös rukoushuone siirrettiin. Rakennushistoriallisen inventoinnin mukaan rukoushuone on siirretty nykyiselle paikalleen todennäköisesti 1901 – 1905.
– Rukoushuoneesta on keskusteltu paljon, ja sen siirtoa esimerkiksi Villa Cawénin lähelle on mietitty. Minusta parasta olisi, jos se voisi jäädä nykyiselle paikalleen, sillä se liittyy niin tiiviisti Mutasen pappilaan eli nykyiseen Vaarunhoviin, korpilahtelainen kirkkovaltuutettu Markku Lahti toteaa ja kertoo, että jonkinlaista remonttia rukoushuone vaatii.
– Alimmaiset hirret ovat menneet huonoksi, eli rakennus pitäisi ainakin kengittää, Lahti sanoo.
Oittilassa rukoushuoneen kohtalo on puhuttanut, koska rakennus on kuulunut oleellisena osana kylän elämään. 1800-luvulla aloitetut ehtikkojuhlat keräsivät Mutaseen jopa satamäärin väkeä.
– Ja aikoinaan rukoushuoneessa pidettiin joulukirkkoa, jossa kävi 1950- ja 1960-luvuilla niin paljon väkeä, etteivät kaikki mahtuneet sisällekään, Hannu Uusitalo muistelee.
– Kyllähän rukoushuone on kylän historian kannalta merkittävä rakennus. Nyt pallo on seurakunnalla, jonkinlaista ylläpitoa ja kunnostusta rakennus vaatii, Uusitalo toteaa.
Maritta Lukkarisen mukaan rukoushuoneen ympäristöstä mahdollisesti poistetaan liian lähelle
rakennusta kasvanutta puustoa, mutta itse rakennukselle ei talven aikana tehdä mitään.
– Jos rakennus siirretään, se on luontainen kohta korjauksille, mutta rukoushuoneen osalta kaikki on vielä avoinna, Lukkarinen sanoo.
Mutasen leirikeskuksen nyt myynnissä olevalla noin neljän hehtaarin tontilla on 1980-luvulla rakennetun leirikeskuksen päärakennuksen lisäksi erillinen rantasauna, aitta, grillikatos ja liiteri. Päijänteen rantaviivaa tontilla on kolmisen sataa metriä. Metsää Mutasen tilasta jää seurakunnan omistukseen vielä yli 300 hehtaaria, eri lohkoina.
– Rantayleiskaavassa alue on matkailupalvelujen aluetta ja sinne saa rakentaa lisää matkailua palvelevia rakennuksia. Toki ostaja voi halutessaan hakea kaavamuutosta, Maritta Lukkarinen toteaa.
– Rakennukset vaativat peruskorjausta jo ikänsäkin puolesta, eivätkä esimerkiksi pesutilat täytä nykymääräyksiä.
Korpilahden lähikirkkoalueen vastuupapin Antti Koiviston mukaan Mutasen leirikeskuksessa on ollut omia rajoitteitaan esimerkiksi rippileirejä ajatellen.
– Tilat ovat vähän pienet 25 hengen rippileirille, jossa isoisten ja muun henkilökunnan kanssa on väkeä yhteensä yli 30 henkeä. Majoituskapasiteetti tulee vastaan ja vessa- ja suihkutilatkin ovat rajalliset. Pienempiä, 20 hengen rippileirejä, siellä mahtuu pitämään paremmin, Koivisto kertoo ja toteaa, että Mutasessa on ollut myös ongelmia sisäilman kanssa; sisäilmaa ei ole tutkittu, mutta jotkut ovat saaneet siellä oireita.
– Tosi kauniilla paikallahan leirikeskus on, Koivisto toteaa.
– Mutasen kehittäminen on laiminlyöty, se on huonossa kunnossa, eikä sinne ole investoitu. Mutta ei kyllä voi sanoa, että Korpilahtea olisi laiminlyöty Jyväskylän seurakunnassa. Korpilahden kirkko on remontoitu ja me olemme saaneet uuden seurakuntatalon, eli Korpilahden kiinteistöihin on panostettu. Meillä on varmasti peruskiinteistöt seurakunnan eri alueiden kiinteistöistä parhaimmassa kunnossa, Koivisto sanoo.
Antti Koiviston mukaan Mutasella on pidetty rippileirejä vielä viime kesänä. Lisäksi seurakunta on pitänyt siellä muun muassa saunailtoja.
– Seurakunnan omalla käytöllä käyttöaste on ollut melko matala. Tilan lämmitys maksaa kuitenkin paljon pelkällä ylläpitolämmölläkin. Tiloja on myös vuokrattu ulkopuolisille ja kesällä käyttöaste on ollut hyvä, jonkin verran toimintaa on ollut talvellakin, Koivisto kertoo.
Kirkkovaltuuston joulukuussa 2020 hyväksymään seurakunnan kiinteistöstrategiaan on kirjattu, että Mutasen ja Koivuniemen leirikeskuksista luovutaan, kun Vesalan uudistettu leirikeskus otetaan käyttöön.
– Nyt Mutasen ja Koivuniemen leirikeskukset on annettu välittäjän myytäväksi, tarjoukset on pyydetty jättämään tammikuun loppuun mennessä. Tarjousten saamisen jälkeen asia etenee kirkkoneuvoston käsittelyn kautta kirkkovaltuustoon, joka tekee lopulliset myyntipäätökset, luultavasti toukokuun kokouksessaan, Maritta Lukkarinen kertoo ja toteaa, että Mutasen leirikeskus on herättänyt kiinnostusta.
– Kyselyjä tuli jo etukäteen, Lukkarinen sanoo.
Tiina Lamminaho
15.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Moksin koulun uudet omistajat Heta ja Mark Woods löysivät etsimänsä viime kesänä.
-Etsimme aktiivisesti noin kymmenen vuoden ajan sellaista kohdetta maalla, jonne voisimme sijoittaa itsemme pysyvästi jossain vaihetta elämää tai vaikka jo nyt, jos sopiva löytyy. Kaikennäköisiä on käyty katsomassa ja olen seurannut esimerkiksi vanhojen kyläkoulujen sivustoja. Viime keväänä ponnahti Moksin koulu Korpilahdelta, Heta Woods kertoo.
Moksin koulun myynti-ilmoituksessa kaikki oli kohdallaan.
-Olen Jyväskylästä kotoisin, missä vietin lapsuuden ja nuoruuden. Kävin ottamassa pääkaupunkiseudulta vauhtia työelämässä, kunnes palasin takaisin yliopistoon opiskelemaan. Työt veivät uudelleen pääkaupunkiseudulle vuoden 1998 lopussa.
Heta tiesi Korpilahden entuudestaan. Myös koulun koko oli sopiva.
-Koko paketti oli sellainen, jota olimme hakeneet jo pidempään. Päätimme, että tämä on se meidän juttu ja tämä me nyt sitten hankitaan. Kävimme katsomassa kesäkuun alussa ja heinäkuun alussa koulu oli meidän.
Pariskunnan työpaikat sijaitsevat pääkaupunkiseudulla. Heta työskentelee henkilöstöhallinnon ja Mark viestinnän parissa. Heta on tehnyt töitä muun muassa Amer Sportsille ja Nokialle.
-Minulla on se tilanne, että teen töitä oman yritykseni kautta. Minua ei sido se, missä työtä teen. Mark on edelleen palkkatyössä, mutta hänelläkin on suunnitelmia tulevaisuuden varalle.
Mark on syntynyt ja kasvanut Lontoossa.
-Tapasimme siellä nuorina. Mark tutustui pohjoismaihin ja Suomeen. Hän ei ollut aiemmin käynyt Skotlantia pohjoisemmassa. Mark tuli Suomeen kesällä ja ihastui valoon, luontoon ja puhtauteen. Hän muutti Suomeen ja me menimme naimisiin. Mark on asunut Suomessa vuodesta 1990 asti, eikä varmaan Lontooseen muuta enää. Hän on niin suomalaistunut. Mark on ollut töissä muun muassa Jyväskylän yliopiston kielikeskuksessa ja pääkaupunkiseudulla hän on tehnyt viestinnän töitä esimerkiksi Nokialla. Hän on työskennellyt myös mainostoimistoissa. Tällä hetkellä hän on töissä Tata Consultancy Services -yrityksessä, joka on suuri, intialainen IT-alan yritys.
Koulua remontoidaan ja kunnostetaan.
-Tehdään rakennuksesta meidän näköinen ja pidetään siitän kiinteistöstä hyvää huolta. Siitä, missä vaiheessa siellä vakituisesti asutaan, on vielä kysymysmerkki. Meidän nuorin tyttäremme täyttää kuusitoista ja menee pääkaupunkiseudulla lukioon. Meillä on paritalon puolikas Leppävaaran lähellä ja hän aloittaa lukion tällä alueella syksyllä. Myöhemmin aiomme muuttaa pysyvästi Moksiin.
Heta ja Mark eivät ole ehtineet tutustua Moksin kylään tai Korpilahteen vielä kovin tarkkaan, kun syksyn aika kului pääosin sisätiloissa remonttia tehden.
-Pääsimme käymään vasta syyskuussa. Lokakuussa olimme syyslomalla ja teimme sisällä hommia. Marraskuussa tutustuimme ensimmäistä kertaa vähän paremmin kyläläisiin, kun olimme hirvipeijaisissa. Siellä oli kiva tutustua paikallisiin ihmisiin. Kylään tutustuminen on jäänyt vielä aika vähälle. Joulun aikaan jäätyi viemärit, ja siitä oli omaa haastetta.
Haastattelua tehdään Teams-yhteydellä; Heta on pääkaupunkiseudulla ja Mark Moksissa.
-Mark on tekemässä pintaremppaa asunnon puolella ja maalaa siellä tyytyväisenä seiniä ja ovia vanhan koiran kanssa.
Pariskunnalle luonnonläheisyys ja maaseutu ovat tärkeitä elementtejä Moksissa.
-Oma lajini on ratsastus, mihin Korpilahdella on hyvät mahdollisuudet. Haaveilen siitä, että jossain vaiheessa piharakennukseen voisi rakentaa ainakin kesätallin.
09.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Kolulan vanhan päärakennuksen vanha osa on lähes 200-vuotias.
– Tupa on rakennettu vuonna 1834, päätyseinässä on vuosiluku. Alun perin se rakennettiin savutuvaksi, ja paikkakin oli toinen. Talo oli pihapiirin toisella puolella. Nykyiselle paikalleen vanha päärakennus on siirretty 1920-luvulla, Marjaliisa Kolula kertoo. Kolula oli Marjaliisa Kolulan miehen, Eero Kolulan kotitila.
– Suur-Jämsän historian mukaan Kolula on perustettu vuonna 1834 sotilasvirkatalo Kurkelan torpaksi. Ensimmäinen isäntä oli Vilhelm Tapaninpoika Stålt. Hänen vuonna 1839 syntynyt Matti-poikansa otti sukunimekseen Kolula, Marjaliisa Kolula kertoo ja selvittää, että Matti oli Eero Kolulan isoisän isä.
– Matin pojista ainoastaan Kalle eli Eeron pappa piti Kolula-nimen. Veljeksiä oli useampia, mutta toiset ottivat sukunimekseen Nieminen tai Taipale, Marjaliisa Kolula kertoo.
Vanhan päärakennuksen siirsi nykyiselle paikalleen Eero Kolulan isä Ilmari Kolula.
– Ilmari veisti piilukirveellä tuvan seinät puhtaiksi, ja luultavasti siinä yhteydessä talo muutettiin savupiipulliseksi, kun tupaan rakennettiin siirtämisen jälkeen lohkokivistä iso leivinuuni. Siirron yhteydessä talosta myös jätettiin yksi hirsikerta pois eli siitä tuli matalampi, Marjaliisa Kolula kertoo.
– Ilmari myös laajensi taloa eli tuvan jatkoksi tehtiin kamari, keittiö ja ruokahuone. Jossain vaiheessa taloon tehtiin myös ulkovuoraus, ja ilmeisesti heti talon siirtämisen ja laajentamisen jälkeen 1920-luvulla myös puinen vesijohto, jota pitkin vesi tuli talon yläpuolella rinteessä olevasta lähteestä omalla paineellaan keittiöön. Vesijohto oli tehty ontoksi koverretuista tukeista, jotka oli liitetty toisiinsa metalliholkeilla, ontot tukit olivat pinossa pajan takana vielä 1970-luvulla, kun vesijohdoksi oli vaihdettu metalliputki, Marjaliisa Kolula kertoo ja toteaa, että keittiössä oli myös kaatoallas viemäreineen eli vesi sekä tuli että meni kantamatta jo ilmeisesti 1920-luvulla.
Eero ja Marjaliisa Kolula siirtyivät tilan isännäksi ja emännäksi sukupolvenvaihdoksella vuonna 1969.
– Silloin rakennettiin pihapiiriin mummonmökki, ja vanha isäntäpari muutti sinne. Vanhassa päärakennuksessa teimme remonttia, taloon tehtiin muun muassa sisävessa. Vanha leivinuuni oli pakko purkaa pois, koska se uhkasi kaatua. Rinteestä valuneet vedet olivat vieneet maata pois leivinuunin alta, Marjaliisa Kolula kertoo.
Vanhaan päärakennukseen 1920-luvulla rakennetut lisäosat purettiin pois 1980-luvulla.
– Tarkoituksena oli säilyttää vanha tupa ja rakentaa uudet lisähuoneet, mutta uusien rakentaminen toteutui sitten vasta uusien omistajien aikana.
Marja Komppa ja Ari Seppälä ostivat Kolulan vuonna 1990.
– Me asuimme ensin mummonmökissä, uusi päärakennus valmistui vuonna 1997, Marja Komppa kertoo.
– Vanha päärakennus oli ensin aittana. Mietimme, mitä sille pitäisi tehdä, mutta emme halunneet hävittää sitä. Vuonna 2015 siihen tehtiin laajennus, vanha tupa on edelleen melko lailla ennallaan. Hirret olivat säilyneet hyvinä, joitain lattialankkuja jouduimme uusimaan. Myös ikkunat on uusittu.
Marja Kompan ja Ari Seppälän isännöidessä tilaa vanhassa päärakennuksessa on muun muassa majoittunut ranskalaisia harjoittelijoita.
– Talo on talviasuttava, yksi meidän työntekijämme asui siinä jonkin aikaa. Olemme käyttäneet sitä myös esittelytilana vierailijaryhmille, Ari Seppälä kertoo.
Nyt tilan omistaa Marja Kompan ja Ari Seppälän poika Vertti Seppälä. Marjaliisa ja Eero Kolulan aikana rakennettu navetta on remontoitu tuotantotiloiksi, joissa käsitellään sekä kalaa että hunajaa.
– Navetta on niin iso, että sinne sai tilat erikseen kalatuotannolle ja hunajalle. On kiva, että tässä on pystynyt hyödyntämään vanhoja rakennuksia, Marja Komppa toteaa.
Kolulan pihapiirissä on myös vanha paja.
– Se on luultavasti Ilmari Kolulan aikana rakennettu. Ilmari Kolula oli taitava tekemään sekä puutöitä että sepän töitä, hän toimi täällä kyläseppänä, Marjaliisa Kolula kertoo. Pajassa on edelleen käyttökuntoinen ahjo.
– Sitä on jonkun kerran käytettykin meidän aikana, Ari Seppälä toteaa ja kertoo, että lähistöllä on ollut myös mylly, jonka tontti on edelleen kolmen tilan yhteinen. Purossa, jonka rannalla mylly oli, on keväisin ja syksyisin niin paljon vettä, että siinä pystyi myllyä käyttämään.
– 1930-luvulla Kolulassa on ollut pohjalaisia puun ajossa olleita metsätyömiehiä hevosineen kortteerissa, kuten monessa muussakin talossa täällä siihen aikaan. Ja sota-aikaan Kolulassakin oli sotavanki, joka kuulemma itki katkerasti, kun joutui lähtemään sodan loputtua. 1930-luvulla Kolulaan otettiin sosiaalitoimen pyynnöstä lapsi, joka oli ollut huutolaisena talossa, jossa häntä oli kohdeltu huonosti. Hän asui Kolulassa useamman vuoden, Marjaliisa Kolula kertoo.
– Meidän aikanamme Kolula oli karjatila, meillä oli enimmillään lehmiä ja nuorkarjaa yhteensä 31 eläintä.
Kun Marja Komppa ja Ari Seppälä ostivat Kolulan vuonna 1990, he toivat sinne muun muassa kalkkunoita, ankkoja, hanhia, lampaita ja mehiläisiä, sekä sienten viljelyä. Nykyään Komppa-Seppälän tila on tunnettu kalatuotteistaan ja hunajastaan.
Tiina Lamminaho
02.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Rapala VMC -konserni möi joulun alla koko ruiskuvaluliiketoimintansa Muottituote Group Oy:lle. Kaupassa Muottituotteelle siirtyy Rapalan tytäryhtiö KL-Teho Oy:n Korpilahdella sijaitseva kiinteistö, sekä sen ruiskuvalutoiminnot laitekantoineen ja henkilöstöineen.
– Pääsemme entisestään syventämään jo 1980-luvulla alkanutta pitkää yhteistä historiaamme Rapalan kanssa. Tämä liiketoimintakauppa on merkittävä osa kasvustrategiaamme ja tärkeä askel matkallamme Pohjoismaiden johtavaksi toimijaksi, Muottituote Group Oy:n toimitusjohtaja Tero Vanninen sanoo yhtiön lähettämässä tiedotteessa.
Rapala oli kaupassa aloitteellinen osapuoli, sillä se halusi jatkajaksi jo entuudestaan tutun ja luotettavan kumppanin. Näin ollen neuvotteluja käytiin ainoastaan Muottituotteen kanssa, joka on valmistanut pääosan Rapala-tuotteiden muovi- ja painevalumuoteista jo yli 40 vuoden ajan.
– Rapala haluaa omien tehtaidensa keskittyvän lopputuotteiden valmistukseen ja hankkia komponentit sopimusvalmistajilta. Muottituote pystyy keskittymään meitä paremmin oman osaamisalueensa laadun ja tehokkuuden kehittämiseen. Olen erittäin tyytyväinen nyt solmittuun liiketoimintakauppaan, Rapala VMC Oyj:n konsernin johtoryhmän jäsen, toimitusketjuista vastaava liiketoimintajohtaja Tuomas Akkanen kertoo.
Korpilahdella valmistetaan muoviosia muun muassa Rapala-vaappuihin, Peltonen-suksiin, Marttiini-puukkoihin sekä Mora-, UR- ja Strike Master-jääkairoihin. Liiketoimintakaupan yhteydessä solmittiin monivuotinen hankintasopimus, joka takaa, että Rapala ostaa vastaisuudessakin tarvittavat komponentit Muottituotteelta Rapala-konsernin tarpeisiin.
Liiketoimintakaupan yhteydessä Muottituotteen palvelukseen siirtyy noin 20 henkilöä vanhoina työntekijöinä. Tehtaan toiminta jatkuu keskeytyksettä samoilla toiminnoilla kuin aiemminkin.
Muottituote Group on Raumalla vuonna 1973 perustettu perheyritys, joka työllistää nyt tehdyn kaupan myötä yhteensä reilut 90 henkilöä. Muottituote sai Rauman Vuoden yritys -palkinnon syksyllä 2023.
02.01.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Poliisikoira Kuhan ohjaaja Mikko Nivala kiitteli julkisuudessa käyttökoirien kasvattajia.
Koirien kanssa muun muassa jäljestystä harrastavat ihmiset sekä vastuullista ja järjestelmällistä jalostustyötä tekevät kasvattajat takaavat sen, että viranomaisille on työkoiria.
Korpilahtelainen Sirpa Kaikkonen on kasvattanut saksanpaimenkoiria vuodesta 1986 lähtien. Kennel Dosmarinista on lähtenyt koiria puolustusvoimien, rajavartiolaitoksen kuin myös poliisin käyttöön.
-Dosmarinin koiria on ollut myös opaskoirina sekä ihan siviilikäytössä. Jo ensimmäisestä pentueesta yksi pentu lähti puolustusvoimille ja toinen opaskoiraksi, Kaikkonen kertoo.
Syyskuussa 2023 uutisoitiin Porin prikaatin sotakoirakennelissä syntyneistä koiranpennuista, jotka olivat puolustusvoimien ensimmäiset pennut 13 vuoteen. Sotakoirapentujen emä on Dosmarin Kiribati.
Kaikkonen sanoo, että pentulaatikossa voi jo nähdä joistakin pennuista, mitkä voisivat soveltua viranomaisille erilaisiin tehtäviin.
-Pentujen luonteita tulee seurata ja tarkastella. Saksanpaimenkoira ei saa olla vietitön, arka, eikä aggressiivinen.
Parhaiten työkäyttöön sopivat koirat, joilla on hyvä koulutettavuus, halu työskennellä pitkäjänteisesti ja hyvä hermorakenne.
Koirat perivät ominaisuuksia vanhemmiltaan samoin kuin ihmisetkin.
-Kun pentuetta alkaa suunnittelemaan, ensimmäisenä tavoitteena on löytää toisilleen sopivat, terveet vanhemmat. Vaikka jollain yhdistelmällä saisi hyväluonteisia koiria, pentuetta ei kannata tehdä, mikäli odotettavissa olevissa terveystiedoissa on sanomista. Minulla on siinä mielessä onnellinen tilanne, että nykyisillä kasvateilla on hyvä luustoterveystilanne.
Vanhempien luonteita tulee myös arvioida, jotta lopputulos olisi sitä, mitä tavoittelee.
Kun pennut ovat syntyneet, niistä täytyy pitää hyvää huolta fyysisesti ja henkisesti.
-Meillä aloitetaan koirien sosiaalistaminen heti. Se tarkoittaa sitä, että käyn pentulaatikossa tuon tuostakin. Juttelen ja silittelen. Kun pennut ovat kolmen viikon ikäisiä, niitä pääsevät katsomaan myös vieraat ihmiset. Pennun ostajat saattavat käydä meillä useitakin kertoja, jos välimatka suinkin sallii.
Kaikkonen sanoo, että emän käytöksellä on kauaskantoisia vaikutuksia pentujen elämään.
-Jos emä on liian herkkä reagoimaan jokaiseen rapsahdukseen tai ääneen, käytös tarttuu myös pentuihin. Pennuista voi tulla pelokkaita ja epävarmoja.
Hyvä emä on reipas, rohkea ja aktiivisesti pennuista huolehtiva.
Kaikkonen tutustuttaa pentuja erilaisiin ääniin ja tilanteisiin.
-Pentulaatikossa opetellaan erilaisia ääniä. Saatan poksautella kuplamuovia ja myöhemmässä vaiheessa rämistellä kattilan kansilla.
Pentuja totutetaan kulkemaan erilaisilla alustoilla tai vaikkapa agilitystä tutun putken läpi.
Neljän, viiden viikon ikäisinä pennut opettelevat käymään ulkona.
-Pennut tutustuvat erilaisiin alustoihin laatoituksesta, nurmikkoon ja talvisin lumeen. Yksi haaste pennuille on ulos mennessä oleva muovinen kuramatto, joka tuntuu vähän piikikkäältä tassujen alla. Pentujen kanssa mennään metsään. Minä ja emä kuljetaan edellä ja pennut perässä. Siellä ne pääsevät sulan maan aikana oksien, heinien ja muun sekaan. Pennun luonteesta voi päätellä paljon esimerkiksi tilanteessa, jossa puu on kaatunut kulkureitille. Toiset jäävät itkemään esteen eteen, toiset lähtevät kiertämään ja jotkut kapuavat sinnikkäästi yli.
Kaikkonen sanoo saksanpaimenkoiran olevan erittäin monipuolinen rotu.
-Koiria käytetään monenlaisiin tehtäviin, silti monet koirien ominaisuuksista jäävät käyttämättä.
Tavalliselle koiranomistajalle koira on monta asiaa arjessa. Koira on usein seuralainen, lenkki- ja harrastuskaveri.
Kaikkonen kannustaa ihmisiä harrastamaan koiriensa kanssa.
-Koiria pitäisi ottaa enemmän hyötykäyttöön. Monilla hyvät työvälineet ”riippuvat niin sanotusti naulakossa”. Koirat nauttivat siitä, että ne pääsevät toteuttamaan kykyjään erilaisten harrastusten parissa. Myös omistajat voivat tuntea onnistumisen tunteita nähdessään koiran suorittavan tehtäviä ohjauksessa.
Maarit Nurminen
04.12.2023 | Korpilahti, Tilaajille
Marraskuussa Ilse Weijon puhelin soi ja viestejä sateli. Korpilahtelaiset eivät saaneet varattua influenssa- ja koronarokotusaikoja omaan terveyskeskukseen, vaan rokotusajat olivat jo menneet. Heidän käskettiin mennä sairaala Novan avoimiin rokotuspäiviin. Vaihtoehto tuntui monista vaikealta. Rokotuksia haluavat riskiryhmäläiset olivat närkästyneitä ja pettyneitä ja asiaa puitiin Facebookin Korpilahti-ryhmässä. Kaupunginvaltuutettu ja aluevaltuuston varajäsen Weijo (kesk.) aloitti asian selvittelyn ottamalla yhteyttä muun muassa alueylilääkäri Ilkka Käsmään. Weijo kertoo ihmisten ottavan yhteyttä monenlaisista asioista ja sanoo, ettei kaikesta edes tietäisi ilman näitä yhteydenottoja.
Ilse Weijo valittiin Jyväskylän kaupunginvaltuustoon kuntavaaleissa vuonna 2021. Hän sai 222 ääntä. Seuraavan vuoden aluevaaleissa hän sai 405 ääntä ja jäi muutaman äänen päähän aluevaltuustopaikasta. Suurimman tähänastisen äänipotin Weijo on kuitenkin kerännyt edustakuntavaaleissa vuonna 1991. Tuolloin ensimmäistä kertaa ehdolla ollut, 20-vuotias politiikan tulokas sai 2081 ääntä. Jossain muussa vaalipiirissä hän olisi päässyt kyseisellä äänimäärällä eduskuntaan.
Ilse Weijon synnyinperheessä on pitkät perinteet politiikasta ja yhteiskunnallisten asioiden hoidosta. Korpilahtelaisten rokotusongelmissa on soinut edelleen myös hänen äitinsä Pirkko Weijon puhelin. Pirkko Weijo teki pitkän uran paikallispolitiikassa ja toimi muun muassa Korpilahden kunnanvaltuuston puheenjohtajana. Politiikan perinne ei jää siihen, sillä Ilse Weijon isänisä Albert Weijo oli mukana Korpilahden kunnalliselämässä. Monet muutkin sukulaiset ovat olleet kuntapolitiikassa mukana. Suvun lisäksi yhteiskunnallisen vaikuttamisen mallia on tullut tuttavapiiristä.
Lapsena ja nuorena Ilse Weijo kuului Nuoren Keskustan Liittoon, nykyisiin Keskustanuoriin. Hän oli mukana myös Vesaisten toiminnassa.
-Meitä kutsuttiin tuolloin kepupennuiksi. Teimme kaikkea hauskaa, kuten laskettelureissuja. Toiminta oli virkeää. Sitten minua pyydettiin Keskustan nuoreksi ehdokkaaksi eduskuntavaaleihin ja lähdin mukaan. Minua kiinnostivat yhteiskuntapolitiikka ja hallintotieteet. Tuolloin suunnittelin alkavani opiskella jotain sellaista. Minulla oli hyvä vaalipäällikkö, Tahvo Anttila, joka toimi Nuoren Keskustan Liiton toiminnanjohtajana. Sain tukea myös Mauri Pekkariselta.
Siitä lähti liikkeelle Weijon ensimmäinen vaalikiertue.
-Ja minähän kiersin. Sen muistan, että minulla oli sellainen suuri NMT-puhelinsalkku mukanani. Kiersin Keski-Suomea aina Pihtiputaalta Kuhmoisiin ja aika paljon opin vaalikiertueen aikana. Silloin jo puhuttiin esimerkiksi aurinkoenergiasta ja tuulivoimasta.
Poliittinen ura jäi ensimmäisen vaalikiertueen jälkeen muun elämän jalkoihin. Weijo valmistui lastentarhanopettajaksi ja lähti töihin Vantaalle.
-Kun palasin Keski-Suomeen ja Korpilahdelle, lähdin opiskelemaan lisää. Minulla oli tuolloin pienet lapset ja politiikan tekeminen ei oikein sovi pikkulapsiarkeen. Politiikka vaatii paljon aikaa.
Poliitikon uran toiselle kierrokselle Ilse Weijo lähti samalla tavalla kuin ensimmäisellekin. Häntä pyydettiin kuntavaaliehdokkaaksi. Kiinnostus yhteiskunnallisiin asioihin ei ollut sammunut. Nuoresta saakka Weijo on arvostanut ihmisiä, jotka uhraavat omaa aikaansa yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Weijo sanoo, että politiikassa toimiminen on myös muista ihmisisistä välittämistä.
Muun muassa aluepolitiikka, kotimaisen ruuan tuotanto, elintarvike- ja energiaomavaraisuus sekä lasten ja nuorten asiat ovat hänelle edelleen tärkeitä, kuten ne olivat olleet nuorenakin.
-Useat ajamani asiat ovat pysyneet samoina kuten se, että ihmisten tulisi voida asua siellä, missä haluavat. Suomen pitäminen asuttuna itärajaa myöten on nykyisin myös turvallisuuspoliittinen kysymys. Keskittämisen politiikkaa en ole koskaan ymmärtänyt.
Poliitikko Ilse Weijon tärkeinä pitämät asiat olivat pysyneet miltei ennallaan, mutta politiikan tekeminen oli sen sijaan muuttunut. Siitä Weijo sanoo olevansa ”hirveän iloinen”. Poliittisten puolueiden nurkkakuntaisuus on vähentynyt.
-Enää ei olla vaan sen oman ryhmän kanssa, eikä enää ole tiukkaa ryhmäkuria. Minusta on kivaa verkottua ja tehdä yhteistyötä muiden ryhmien ja ihmisten kanssa. Eihän ne asiat menisi edes läpi, jos yksinään yrittäisi. Politiikka on myös iloisempaa, keskustelevampaa ja suvaitsevaisempaa.
Weijo sanoo lähteneensä kuntavaaleihin kokeilemaan.
-Olin yllättynyt läpipääsystä, koska olin ollut monta vuotta pois kaikesta poliittisesta toiminnasta.
Politiikan toisella kierroksella luottamustoimet ovat lisääntyneet. Jo mainittujen kaupunginvaltuutetun ja aluevaltuuston varajäsenen pestien lisäksi Weijo on Jyväskylän kaupunkirakennelautakunnan jäsen, maakuntavaltuutettu ja keskustan ryhmän puheenjohtaja, hyvinvointialueen lasten, nuorten ja perheiden lautakunnan jäsen sekä Keskustan Jyväskylän kunnallisjärjestön puheenjohtaja.
-Aikaa menee nykyisin luottamustoimiin paljon, enkä ole enää haalimassa lisää. Suomen Keskustan kuntapolitiikkaa koskevaan ohjelmatyöryhmään osallistuminen olisi kiinnostanut, mutta järjellä ajateltuna aika ei enää riitä.
Weijolla on kuitenkin näkemyksensä siitä, mitä Keskustan tulisi puolueena tehdä, jotta matelevat kannatusluvut saataisiin nousuun.
-Olen puoluekokouksessa ja puolueen strategiapäivillä puhunut siitä, että meidän pitäisi ihan ehdottomasti tuoda esiin vahvemmin puolueen ideologiaa. Puhua siitä, miksi minä esimerkiksi olen keskustalainen. Olen itse saanut valita puolueeni perhetaustasta riippumatta. Minua ovat viehättäneet Santeri Alkion ajatukset. Keskusta on aina ollut, juuriltaan saakka, rauhanrakentajan roolissa. Keskusta ei ole ääriajattelija. Puolue on profiloitunut ajan saatossa liiaksi maaseudun ja maanviljelijöiden puolueeksi. Nykypäivän Keskusta ei välttämättä ole sitä, että kansallispuvut päällä seisotaan punamultapirtin edustalla.
Weijon poliittisessa elämässä kuumin asia tällä hetkellä on kuntapolitiikan puolella. Jyväskylän kaupunginvaltuusto hyväksyi viimeisimmässä kokouksessaan ensi vuoden talousarvion, ja seuraavien viikkojen aikana lautakunnat päättävät, mihin niille osoitetut rahat käytetään.
-Siellä on aika vähän niin sanotusti korvamerkittyä rahaa. Puhuin viimeisimmässä kaupunginvaltuustossa nuorten palveluiden puolesta. Jyväskylässä on eniten syrjäytyneitä nuoria asukaslukuun suhteutettuna koko maassa. Jyväskylässä heitä on noin 4500 nuorta. Heillä voi olla esimerkiksi nepsy- eli neuropsykiatrisia erityispiirteitä, jotka ovat jääneet ajallaan hoitamatta. Matalan kynnyksen kohtaamispaikat, kuten nuorisotilat tai muut nuorten palvelut eivät saisi olla nyt säästämisen kohteina. Se tulee myöhemmin kalliiksi. Huolta herättävät myös viimeisimmän kouluterveyskyselyn tulokset. Jos luokassa olisi 20 oppilasta, 7 tyttö ja 5 poikaa kuvailisivat omaa terveyttään heikoksi.
Arki pyörii Korpilahden yhtenäiskoulussa. Oppilaat hakevat luokasta tavaroita ja poliitikko Ilse Weijon on kohta aloitettava työnsä opettajana. Arki muuttuisi, jos hän vastaisi myöntävästi jo esitettyyn pyyntöön lähteä eduskuntavaaliehdokkaaksi vuoden 2027 vaaleihin. Weijo kertoo harkitsevansa asiaa. Seuraavissa alue- ja kuntavaaleissa hän on päättänyt olla ehdokkaana.
Ainakin uusiin vaaleihin saakka korpilahtelaiset voivat ottaa yhteyttä mitä moninaisimmista asioista, kuten kaavoituksesta, yritystonteista, poikkeusluvista, tuulivoimasta, tieasioista, asvaltoinnista, jätepisteestä, Kokkotien peilin puuttumisesta, nuorisoverstaasta, skeittiparkista, kokoontumistiloista, uimarannoista ja Uikkalan laiturista, bussivuoroista ja huonoista aikatauluista, viljelypalstoista, tyhjästä muistisairasyksiköstä Iltatähden vieressä, lastensuojeluasioista, ulkoliikuntapaikoista, kuntosalilaitteista, luistinradan jäästä, veneiden säilytyksestä, mahdollisuudesta saada satamaan sähköautojen latauspiste…
-Jokaisesta yhteydenotosta olen kiitollinen, sitähän varten luottamustoimissa olen.
Maarit Nurminen
