10.02.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Kuka on Toivakan kansainvälisin asukas? Kuka tahansa toivakkalainen voi tämän haastaa mutta minä sanon, että se on Ahvo Taipale. Nykyisin Yhdysvaltain Minnesotassa asuva entinen yrittäjä ja hiihtovalmentaja, jota Minnesotan viimeaikaiset levottomuudet eivät ole häirinneet.
– Herään 5.30 ja lähden hiihtolenkille kello 7. Hiihdän 1,5 tuntia kerrallaan. Olen täysipäiväinen eläkeläinen nykyisin, Taipale vastaa PaikallisUutisten uteluihin puhelimitse.
Toivakassa syntynyt ja nuoruutensa siellä viettänyt Taipale loi pitkän ja menestyksekkään uran yrittäjänä Yhdysvaltain Minnesotassa. Hiljattain Finn-Sisu-nimisen urheiluvälinekaupan (perustettiin 1978) myynyt Taipale keskittyi yrittäjänä erityisesti kilpasuksiin mutta laajensi toiminnan myöhemmin myös tavan kansalaisten murtsikkasuksiin.
Hiihtomaailmassa Taipale tunnetaan ennen kaikkea USA:n kaikkien aikojen maastohiihtäjän, olympiavoittajan ja kaksinkertaisen maailmanmestarin Jessica Digginsin nuoruusaikojen valmentajana. Viimeksi kaksikko tapasi Rukan maailmancupin yhteydessä
– Jessie hyppäsi kaulaan ja vaihdettiin kuulumisia. Ystävyys on säilynyt läheisenä, Taipale, (helmikuun lopussa 80 vuotta), kertoo.
Noin 50 vuotta sitten Minnesotan St. Pauliin asettunut Taipale toimi talvisessa, Suomen olosuhteita muistuttavassa osavaltiossa (kunnon pakkaset ja lunta) hiihtovalmentajana ja lajikoulujen pyörittäjänä.
– Diggins oli kuin moni muukin nuori hiihtäjä. Nopea ja henkisesti vahva mutta kestävyys puuttui. Oppikouluikäisenä hän oli ikäistensä parhaita, toi aina viestin avausosuuden ykkösenä vaihtoon. Ensin tulee vauhti ja ketteryys, myöhemmin kestävyys, Taipale sanoo.
Yhdysvaltoihin Taipaleen vei suomalainen byrokratia.
– Suomessa minulla ei ollut muuta päättötodistusta kuin rippikoulusta. Kun olin aktiivinen 4H-harrastaja, helsinkiläinen tarkastaja tarjosi minulle mahdollisuutta hakea Yhdysvaltoihin vaihtoon Minnesotan yliopiston maatalouskouluun. Olin silloin Toivakan kyläkerhon johtaja ja tehnyt ilmeisen vaikutuksen tarkkailijaan. Suomesta ei töitä löytynyt, joten lähdin Yhdysvaltoihin.
Toivakassa kasvanut maatilan poika kävi USA:ssa 4H-toiminnan merkeissä 1960-luvulla ja asettui maahan pysyvästi 1970-luvulla.
– Olin Suomen 4H-edustaja USA:ssa 1967 puoli vuotta (South Dakotassa ja Arkansasissa). Sitten 1971 palasin Minnesotan yliopistoon, minkä jälkeen minulle tarjottiin työpaikkaa, joka hoiti minulle oleskeluluvan.
– Suomessa se pohja kuitenkin luotiin. Kun asui ja eli maatilalla, tehtiin lapsena maatilan töitä. Luotiin lantaa ja tehtiin heinää. Köyhyys ja ahkeruus olivat keskeisiä elämää määrittäneitä asioita, Saarisen rannalla Jankolan tilalla kasvanut, kuusilapsisen perheen jäsen Ahvo Taipale kertoo.
– Kouluun hiihdettiin ja väliajalla kisattiin. Kirkon ja hautausmaan vieressä oli sellainen 15 minuutin kisalatu. Mutta tuli sitä harrastettua muutakin kuin hiihtoa. Toivakan Rivakan väreissä yleisurheilua sekä lento- ja koripalloa. Särkän pellolla harrastettiin kaikenlaista urheilua 1960-luvulla.
Taipale ei ole unohtanut toivakkalaisia juuriaan. Äskettäin hän lahjotti 50 000 euroa Maria Taipaleen muistorahaston perustamiseksi. Maria Taipale oli Ahvo Taipaleen äiti, joka toimi opettajana Toivakassa 40 vuotta. Muistorahaston tarkoituksena on jakaa stipendejä Toivakan yhtenäiskoulun oppilaille, jotka ovat menestyneet erityisesti luonnontieteissä ja tietotekniikassa.
– Jos minä pystyn jotenkin tukemaan ja kannustamaan toivakkalaisia nuoria, teen sen mielelläni.
Taipaleella on amerikkalaisen vaimonsa kanssa kaksi tytärtä ja poika. Toinen tytär ja poika asuvat Amerikassa. Kolmas lapsi Ritva Mikkonen on liikuntatieteiden tohtori, joka opettaa Jyväskylän yliopistossa.
Taipale omistaa talon Toivakassa, ja kotipaikka on hyvin rakas. Hän käy Suomessa kesäisin 2-5 kertaa. Tänä vuonna Ahvo-hiihdot kuitenkin jäävät väliin.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Ahvo Taipaleesta on juuri julkistettu kirja, joka kantaa nimeä Finn Sisu – Ahvo´s journey. Teoksen on kirjoittanut Doug Edmonson.
Seppo Pänkäläinen
Kuva: Ahvo Taipale on yhä tuttu näky Toivakassa, tässä Ahvo-hiihdoissa vuonna 2024. Liikunta yhdistää häntä ja kunnanjohtaja Touko Aaltoa. Kuva Veikko Ripatti.
04.02.2026 | Alueelta, Kiinnitetty
Tiistaina pidetyissä OP Haapamäen Seudun, OP Korpilahden, OP Multian ja OP Petäjäveden osuuskuntien kokouksissa ja OP Keski-Suomen edustajiston kokouksessa on tehty myönteiset päätökset pankkien yhdistämisestä. Yhdistyminen korostaa paikallisten pankkien yhteistyötä ja sitoutumista Keski-Suomen asukkaisiin sekä panostusta paikalliseen asiakaspalveluun ja parempaan tavoitettavuuteen. Koko maakunnan kattava OP Keski-Suomi aloittaa toimintansa lokakuun alussa.
Asiakkaiden ei tarvitse tehdä mitään muutoksia asioinnissaan pankkien yhdistymisen vuoksi. Esimerkiksi tilinumerot, kortit tunnuslukuinen, verkkopalvelutunnukset ja muut pankkipalvelut säilyvät ennallaan. Myös kaikki nykyiset konttorit jatkavat toimintaansa ja tutut toimihenkilöt palvelevat asiakkaita jatkossakin.
– Olemme tyytyväisiä, että kaikkien pankkien päättävissä kokouksissa hyväksyttiin yhdistyminen maakunnalliseksi osuuspankiksi. Yhdessä voimme toimia aktiivisesti koko Keski-Suomen elinvoiman edistäjänä, OP Multian hallituksen puheenjohtaja Yrjö Uitamo sanoi.
– Yhdistämällä voimamme vahvistamme oman alueemme elinvoimaa. Tekemällä pakolliset hallinnolliset tehtävät viiden sijasta vain yhdessä pankissa, saamme enemmän aikaa asiakaspalveluun. Meillä on Keski-Suomessa yhteinen toimialue, yhteiset asiakkaat, yhteinen työssäkäyntialue ja meillä on OP Keski-Suomen kanssa jo ennestään hyvää yhteistyötä, jota pääsemme nyt syventämään asiakkaidemme eduksi, OP Korpilahden hallituksen puheenjohtaja Tarja Simola kertoi.
– Yhdistymishankkeessa on mukana neljä nykymaailmaan liian pientä pankkia ja yksi riittävän iso pankki. Nyt alamme yhdessä rakentamaan uutta pankkia, jonka koko riittää pitkälle tulevaisuuteen, ja voimme olla mukana rahoittamassa aiempaa suurempia paikallisia hankkeita. Esimerkiksi maatilojen koko ja lainatarpeet ovat kasvussa, joten suurempi pankki voi helpommin rahoittaa myös maatalousyrittäjien suurempia investointeja, OP Petäjäveden hallituksen puheenjohtaja Salla Syvänen sanoi.
–Isossa pankissa myös henkilöstöllä on paremmat mahdollisuudet kehittyä ja edetä urallaan. Pankkien nykyinen henkilöstö siirtyy uuden pankin palvelukseen entisin ehdoin ja joustavin työskentelymahdollisuuksin, OP Haapamäen Seudun hallituksen puheenjohtaja Kalle Norto kertoi.
– Osuuspankkien lukumäärä ympäri Suomea on vähentynyt viime vuosina voimakkaasti, mutta konttoreiden määrä ei ole juurikaan vähentynyt. Samanlainen suunnitelma on myös meillä. Säilytämme nykyiset konttorit ja ammattitaitoisen henkilökunnan, OP Keski-Suomen hallituksen puheenjohtaja Pauliina Takala sanoi.
Yhdistymisen jälkeen OP Keski-Suomella on noin 138 742 asiakasta ja noin 92 179 omistaja-asiakasta ja 12 konttorin verkosto (9/2025). Yhdistyvistä osuuspankeista siirtyy OP Keski-Suomeen noin 20 työntekijää. OP Keski-Suomen henkilöstömäärä on tämän jälkeen keskimäärin 220 henkeä.
03.02.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakan kunnanjohtaja Touko Aalto palkittiin viikonloppuna kahdesta liikuntateosta Keski-Suomen Urheilugaalassa. Palkinnon otti kuitenkin vastaan Toivakassa asuva kuntalainen Touko Aalto, kun virkamiehiä ei vastaavista teoista voi palkita. Aalto oli aktiivikuntalaisena mukana ideoimassa ja järjestämässä Toivakkahölkkää ja Vakka Fun -tapahtumaa.
Palkintoperusteluissa todetaan, että Touko Aalto on ollut aktiivinen ja innostava toimija Toivakkahölkkä- ja Vakka Fun -tapahtumissa sekä edistänyt liikunnallista elämäntapaa omalla esimerkillään. Aalto harrastaa joukkuelajien lisäksi triathlonia ja ajaa työmatkat fillarilla. Aallon työhuone muistuttaakin miehen liikunnallisuudesta monin tavoin. Kuntajohtajan omien sanojen mukaan vain suksipussi sieltä puuttuu.
Aalto uskoo esimerkin voimaan.
– Kuntalaisille pitää järjestää tai antaa mahdollisuus järjestää sellaisia tapahtumia, jotka he kokevat omikseen ja mielekkäiksi. Kotisohvalta ei lähdetä liikkeelle, jos tapahtuma ei kiinnosta. Kun jututin kuntalaisia, aika monen puheissa tuli esiin perinteinen Vakkahölkkä. Niinpä ryhdyttiin sitä elvyttämään ja päivittämään. Ja menestyshän siitä tuli. Viivalla oli lähes 100 hölkkääjää. Osa heistä tuli jopa Ruotsista asti. 85 prosenttia kisaajista oli muualta kuin Toivakasta.
Aalto on siinäkin mielessä moderni kuntajohtaja, että hän käytti suhteitaan ja somea tapahtuman markkinoinnissa. Lisäksi hän lähestyi useita yrityksiä tuotepalkintoja hankkiakseen.
Hölkkää edelsi kahdeksan viikon esihölkkä, joka juostiin aina keskiviikkoisin. Tällä pyrittiin saamaan mukaan paikallisia. Samalla juoksijat ideoivat uutta.
– Merkittävässä roolissa olivat entinen toivakkalainen Petteri Huikko, joka järjestää Tiirismaa Trailia sekä paikallinen Daniel Hernandez, joka oli mukana joka keskiviikko. Kun hänellä on joogatausta, niin yhteislenkkien yhteydessä hän otti osan alkulämmittelystä hoitaakseen. Liikuntapaikkojen hoitaja Ville Ripatti oli isona apuna myös. Itse toimin kisapäivänä juontajana, sitten oli mukana hölkkäämässä, minkä jälkeen jatkoin juontajana, Aalto kertoo hymyssä suin kiittäen samalla Toivakan Rivakan Kalle Ruokosta juontoavusta.
Kun tehdään juoksurata maastoon, yksi ongelma on reitin pituuden määrittäminen. 10 kilometrin rata kuulemma onnistuttiin luomaan metrilleen, kiitos uusimman teknologian ja pienten onnenkantamoisten. Kun reitti lisäksi kulki kuuden maanomistajan mailla Paikkalanvuorella, heiltäkin piti saada luvat.
Sitten reitti piti vielä merkitä, ettei kukaan harhaudu radalta. Lisäksi tarvittiin transponderit ajanottoon, vapaaehtoisia juomapisteille ja ilmoittautumiseen sekä ensiaputaitoisia. Tässä isona apuna olivat Henna Breilin ja Satu Korhonen.
Kaikessa tässä onnistuttiin niin hyvin, että tapahtuma todennäköisesti uusitaan ensi kesänä. Kun Toivakassa samaan aikaan viime kesänä oli aamupäivällä markkinat ja illalla Vakkafestarit, päivä oli juuri sitä, mitä Aalto saattoi odottaa. Etenkin kun sääkin suosi.
– Opittiin lennosta paljon tapahtumanjärjestämisestä. Tässä oli taustalla iso filosofia. Älä kysy, mitä kunta voi tehdä puolestasi vaan mitä sinä voit tehdä kunnalle ja sen asukkaille. Kunta voi toki tukea kuntalaisten aktiivisuutta niin kuin me nyt teemme. Kunta on varannut yhdistysavustuksiin 15 000 euroa tälle vuodelle erilaisten toimintojen järjestämiseen. Haetaan aitoa yhteisöllisyyttä ja parasta, mitä kunta voi tehdä, on saada kuntalaiset aktiivisesti mukaan. Ilman seuroja, yhdistyksiä ja talkooväkea ei ole kuntaa.
Mutta ei siinä vielä kaikki. Osana juoksutapahtumaa sovittiin vielä Mannerheimin Lastensuojeliiiton paikallisosaston kanssa Toivakan urheilukentällä järjstettävästä Pienten ponnistuksesta eli taaperoikäisten juoksusarjasta. Näin koko päivän osanottajamäärä kannustusjoukkoineen nousi noin kolmeensataan.
14. helmikuuta Toivakassa ajetaan rallia, jonka järjestää Yellow Racing Team.
7. maaliskuuta on Talvirieha, jonka yhteydessä järjestetään toivakkalaisen Ahvo Taipaleen mukaan nimetty Ahvo-hiihto. Taipale tunnetaan maailmalla amerikkalaisen Jessie Digginsin nuoruusajan valmentajana.
Ja kohta Toivakassa pelataan myös jääkiekkoa ohjattuna.
– Asiasta on sovittu Toivakan Rivakan kanssa. Itse olen lupautunut yhdeksi valmentajista. Ajatus on, että jos kerta viikkoon on vaikea itse kunkin järjestää aikaa valmentamiseen niin tehdään sitä sitten kerran kuukaudessa, Touko Aalto sanoo.
Seppo Pänkäläinen
24.01.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
Uuraislainen Samuli Mattila on alle 30-vuotias yrittäjä ja vuoden 2025 Keski-Suomen nuori yrittäjä. Yritys on Mattilan Hoivapalvelut Oy. Myöskään yrityksen muut osakkaat, enemmän kiinteistöalalla vaikuttava Oskari Moisio ja Annika Määttä eivät ole iällä pilattuja.
– Ihan älyttömän kiitollinen olen ja todella yllättynyt, Samuli Mattila sanoo.
Perusteluiksi palkinnoille kerrotaan, että Mattilan halu kehittyä on kova, hänen visionsa tulevaisuudesta on selkeä ja hän etenee sitä kohden määrätietoisesti. Löytämällä oikeat ihmiset rinnalleen hän on saanut kasvatettua luotettavaa palvelua tuottavan yrityksen. Hänen asenteensa on positiivinen ja eteenpäin katsova.
Vuonna 2023 perustetun yrityksen kehityskaari onkin ollut huima. Alussa mukana ollut vuokratyövoiman välitys on kokonaan jäänyt, ja nyt yritys keskittyy pelkästään omaan palvelutuotantoon, mikä kattaa kotiin vietävät palvelut laajasti. Valikoimaan kuuluvat kotihoito ja tukipalvelut, joita voivat olla vaikkapa kotityö- tai asiointiapu, erilaiset palveluseteleillä saatavat palvelut sekä siivouspalvelut yksityisille ja yrityksille.
– Alusta alkaen tavoite on ollut kasvaa maakunnallisesti merkittäväksi toimijaksi, ja sitä kohti on menty pienin askelin. Ensimmäinen tavoite oli työllistää itseni lisäksi joku toinen, ja tällä hetkellä työllistämme jo 55 työntekijää. Oskari Moisio toimii yrityksessä kehitysjohtajana ja Satu Sneck hoitotyön johtajana, henkilöstöstä ja taloudesta vastaa Annika Määttä.
Sekin palkinnon perusteluissa mainitaan, että Samuli on kannustava esihenkilö ja tulee kaikkien kanssa toimeen. Tähän varmasti vaikuttaa se, että vielä muutama vuosi sitten hän työskenteli itse vakituisesti hoivatyössä, esimerkiksi kolmivuorotyössä lastensuojelun erityisyksikössä. Myös kotona vipeltävät neljä pientä lasta pitävät toimitusjohtaja Mattilan jalat tiukasti maan pinnalla.
– Yrittäjyydessä on yllättänyt tulevaisuuden ennakoinnin vaikeus ja se, kuinka herkillä pitää olla aistimaan muutoksia. Yrittäjyys on matka ja jatkuvaa kasvua niin ihmisenä kuin työnantajanakin. Hyvinvointialueen kanssa tehtävän yhteistyön näen lähtökohtaisesti positiivisena, Mattila sanoo.
Yrittäjän ja perheenisän roolien lisäksi politiikka ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen on iso osa Samuli Mattilan elämää. Aluevaltuustossa hän toimii yksilöasiain jaostossa. Kunnanhallituksen puheenjohtajuus taas on luottamustoimista se eniten aikaa vievä ja sitovin, mutta ainakin tällä hetkellä yhtälö toimii.
– Pystyn toimimaan yrittäjyyden lisäksi Uuraisten kunnanhallituksen puheenjohtajana täysipainoisesti. Verkostoista on korvaamaton apu ja hyöty monessa asiassa, lisäksi etätyö antaa valtavasti joustoa arkeen, hän sanoo.
Politiikassa Samuli Mattilan haave ja tavoite on ollut jo yli 10 vuotta kansanedustajuus. Yrityspuolella hän mainitsi vuonna 2023 sellaiseksi yhteisöllisen palveluasumisen yksikön, joka saattaakin olla toteutumassa jo lähitulevaisuudessa.
– Kokonaisvaltainen hoivapolku on se, mihin pyrimme.
teksti: Hanna Lahtinen
kuva: Timo Sillanpää
20.01.2026 | Kiinnitetty, Tilaajille, Toivakka
Toivakassa aloitti lokakuussa uusi K-kauppias, Laura Heikkinen. Hän tuli Kerttu Vesterisen tilalle, joka siirtyi kauppiaaksi Joutsaan. Toivakan K-Market Perälä on Heikkiselle entuudestaan tuttu, sillä hän työskenteli kaupassa aiemmin noin seitsemän vuoden ajan.
– Koska olin aiemmin yrittäjänä eläinkaupassa, aloin pohtia, voisiko yrittäjyys vielä kiinnostaa. Minulla on aina ollut halu tehdä vähän enemmän. Aluksi kieltäydyin monta vuotta, kun minulle ehdoteltiin kauppiaaksi ryhtymistä. Vuosien saatossa mieli kuitenkin muuttui, Heikkinen toteaa hymyillen.
K-kauppiaaksi ei voi ryhtyä kuka tahansa, vaan Keskolla on asiaan tarkka prosessi.
– Olin kauppiasharjoittelussa Kangasniemellä ja kun niin sanottu vaihto lähtee käyntiin, Kesko alkaa etsiä uutta kauppiasta. Sieltä oltiin yhteydessä ja kysyttiin, kiinnostaisiko. Päätös oli helppo – kyllä kiinnosti!
– Ensimmäinen askel on päästä Keskon kauppiaskoulutukseen, joka omalla kohdallani kesti noin puolitoista vuotta. Kauppiasharjoittelussa pääsi oppimaan toisilta kauppiailta, ja hakuvaiheeseen kuului muun muassa psykologisia testejä, joilla varmistetaan soveltuvuus tehtävään. Mukana koulutuksessa oli kuitenkin hyvin erilaista ja eri-ikäistä väkeä.
Heikkinen on kotiutunut hyvin takaisin Toivakkaan, ja tekemistä riittää – päivät ovat harvoin samanlaisia.
– Aika kuluu todella nopeasti. Kahdeksan-kymmenen tuntia menee kuin sormia napsauttamalla. Olen kotoisin Kuopiosta ja halusin muuttaa takaisin maalle. Olen viihtynyt täällä jo 15 vuotta. Kauppiaana minut on otettu tosi kivasti ja lämpimästi vastaan, parempaa aloitusta ei voisi toivoa. Toivakka on tiivis sekä aktiivinen yhteisö, ja olen todella iloinen, että pääsin juuri tänne.
Kaupalla on suuri merkitys pienellä kylällä.
– Ihmiset viettävät aamuisin aikaa kaupan kahviossa, ja käytävillä jäädään juttelemaan muiden kyläläisten ja kaupan työntekijöiden kanssa. Kaupalta löytyy aina juttukaveri. Perälän kaupalla on pitkät perinteet Toivakassa. Meiltä löytyvät postipalvelut, ja elintarvikevalikoimaa pyritään pitämään sellaisena, ettei tarvitsisi lähteä kaupungista asti hakemaan.
Laura Heikkisellä on selkeä visio kaupastaan.
– Ajattelen, että tämä olisi aktiivinen kyläkauppa, jossa valikoima on niin kattava, että Toivakassa pärjää myös ilman autoa. Haluan, että kaupassa vallitsee iloinen sekä positiivinen tunnelma ja että kaikilla on kiva tulla asioimaan. Pieniä muutoksiakin voi olla tulossa, mutta asia kerrallaan, Heikkinen toteaa salaperäisesti hymyillen.
Yrittäjyys vaatii – ja antaa – paljon.
– Tämä sopii tietyntyyppisille ihmisille. Pitää olla ripaus hulluuttakin. Työtunteja ei voi alkaa laskemaan eikä ajatella, että joku muu hoitaa asiat. Esimerkiksi tänäkin aamuna aloitin päivän siivoamalla asiakas-WC:tä ja tyhjentämällä ulkoroskiksia, Heikkinen naurahtaa.
Asiakkailta on tullut hyvää palautetta.
– Palvelua on kiitelty, ja kauppaan on kuulemma kiva tulla, tuore kauppias kertoo.
Pinnan alla kaupassa tapahtuu paljon sellaista, mitä asiakkaat eivät näe.
– Moni ei tule ajatelleeksi, että esimerkiksi juhannusta aletaan suunnitella jo joulun alla, ja joulukinkut tilataan puoli vuotta etukäteen. Taustatyötä on paljon. Kaupan työ pitää sisällään paljon muutakin kuin asiakaspalvelutilanteet, ja juuri se monipuolisuus on asia, josta pidän, Heikkinen sanoo.
Lopuksi hän esittää vielä toiveen tulevaisuudesta:
– Toivon, että tämä ala säilyy sellaisena, jossa asiakaskohtaamiset ovat keskiössä. Että kaikki ei siirry robottien hoidettavaksi ja että yhteisöllisyys säilyy. Maalla perinteinen kyläkaupan malli elää verkkotilaamisen rinnalla. K-Market Perälässä käydään kauppaa vielä seuraavatkin sata vuotta – ja lapsiperheillä on täällä hyvä olla.
– Haluan myös lämpimästi kiittää toivakkalaisia siitä, kuinka hyvin minut on otettu uutena kauppiaana vastaan. Tuntuu, että ihmiset elävät tässä mukana.
Samuli Turunen
13.01.2026 | Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
– Ei tämä ole minulle mitään rajojen kokeilua, ulkona nukkumisesta vain tulee niin hyvä olo. Tämä on vähän kuin avantouinti; monet ajattelevat, että mikä järki tässä on, mutta kun sitä kokeilee, tulee tunne, että olipas mahtavaa, Johanna Niilivuo toteaa. Hän on nukkunut ulkona säännöllisesti, kelistä riippumatta, tänä talvena kovilla pakkasillakin.
– Olen ollut ulkoilmaihminen aina, vaeltamista ja retkeilyä olen harrastanut enemmän viitisentoista vuotta. Ulkona olen nukkunut aiemminkin silloin tällöin, muutama vuosi sitten siirryin toukokuussa noin puoleksi vuodeksi nukkumaan säännöllisesti ulkona. Parina edellisenä vuonna siirryin nukkumaan sisälle lokakuussa, mutta tänä syksynä en nähnyt syytä siirtyä nukkumaan sisälle, Niilivuo kertoo.
– Olen valinnut nukkumapaikkani lasten ehdoilla. Jos lapset ovat halunneet, että nukun sisällä, olen jäänyt sisälle, mutta nyt lapset ovat jo sen verran isoja, etteivät he tarvitse minua sisällä yöllä. Ja kun nukun pihalla, olen kuitenkin lähellä, minut voi tarvittaessa herättää rappusilta huutamalla.
Enimmäkseen Niilivuo on nukkunut pihalla riippumatossa, nyt kovilla pakkasilla hän siirtyi telttaan.
– Teltassa on helpompi kömpiä usean makuupussin sisälle, mutta riippumatossa nukkumisesta pidän enemmän. Tykkään siitä, kun tunnen tuulen kasvoillani tai voin katsella kuutamoa. Teen vuosittain lyhyitä vaelluksia, ja silloin minulla ei ole mukana telttaa, vaan nukun riippumatossa. Sateella käytän laavukankaan tyyppistä tarppia riippumaton päällä, Niilivuo kertoo.
– Riippumatto on lähiretkillä hyvä senkin takia, että se antaa paljon enemmän mahdollisuuksia yöpymispaikan valintaan. Keskisuomalaisessa maastossa voi olla välillä hankalaa löytää tasaista telttapaikkaa, riippumattoa varten tarvitaan vain kaksi puuta lähekkäin.
Varusteita ulkona nukkumiseen Johanna Niilivuo kertoo hankkineensa pikku hiljaa.
– Olen ostanut paljon käytettynä, eikä kaiken tarvitse olla mitään pro-vehkeitä. Makuualusta on talvella tärkeä, minulla on ilmatäytteisen makuualustan alla rautakaupasta ostettua routamattoa, joka ei maksa montaa euroa. Nyt kovilla pakkasilla minulla on vielä päällimmäisenä lampaantalja, Niilivuo kertoo.
– Makuupusseja pidän useamman päällekkäin. Ei ole mitään järkeä hankkia yhtä superlämmintä makuupussia, kun sitä ei voi käyttää kovin usein. Nyt pakkasilla olen käyttänyt kolmea kerrosta; ensin on merinovillainen makuupussin sisäpussi, sitten ohuempi makuupussi ja päällä talvimakuupussi. Sen oppii ajan kanssa, millaisia kamppeita tarvitsee mihinkin keliin, sekään ei ole hyvä, jos tulee hiki. Kerrokset ovat tärkeitä.
Niilivuo kehottaa muitakin kokeilemaan ulkona nukkumista.
– Välineitä voi myös lainata, Niilivuo vinkkaa ja sanoo, että omassa pihassa varusteita voi testata turvallisesti.
– Me asumme niin metsän keskellä, että täällä omassa pihassa on todella luonnon helmassa. Ilma on raikasta, eikä autoja ole lähitienoillakaan. Tietysti taajamassa tilanne on erilainen.
Niilivuo kertoo nukkuneensa ulkona myös Hannes-myrskyn yönä.
– Nukuin keskellä pihaa turvallisesti, se oli hieno kokemus. Luonnossa pitää olla luonnon ehdoilla, esimerkiksi kovalla tuulella pitää valita yöpymispaikka keliolosuhteen mukaan, Niilivuo toteaa.
Niilivuo opiskeli reilut viisi vuotta sitten hyvinvointivalmentajaksi JAMK:lla ja samassa yhteydessä hän kävi sekä terveysmetsäopas-kurssin että Suomen Ladun Metsämieli-vertaisvetäjäkurssin.
– Ne syvensivät entisestään minun omaa luontoyhteyttäni, etenkin terveysmetsäkurssi. Minulle luontoyhteys yhdistettynä liikuntaan on ollut tosi kannattelevaa, kun on ollut vaikeita aikoja, Niilivuo toteaa.
– Haluaisin rohkaista muitakin parantamaan luontoyhteyttään. Uskon, että ihmiset voisivat paremmin, jos heillä olisi vahvempi yhteys luontoon. Esimerkiksi Japanissa terveysmetsä on tunnustettu tapa hoitaa terveyttä ja siellä on sertifioituja terveysmetsiä. Minusta Suomessakin pitäisi käyttää enemmän ”luontoreseptejä” esimerkiksi kevyenä tukena mielenterveyden avuksi, nykyään käytetään ihan hirvittäviä määriä adhd-lääkkeitä ja mielialalääkkeitä.
Niilivuo sanoo nukkuvansa ulkona yleensä paremmin kuin sisällä.
– Toki on huonoja öitä ulkonakin, jos on esimerkiksi kiirettä töissä. Työreissuilla hotelleissa nukun todella huonosti, Niilivuo toteaa.
– Minulle ulkona nukkuminen on myös rauhoittumista. Arki on usein aika hektistä, luonto rauhoittaa. Tunnen oloni niin hyväksi siellä; kun pääsen makuupussiin ja nukun ulkona, olen onnellinen. Koen luonnossa olevani oikeassa paikassa.
Tiina Lamminaho
