Eläkeliiton Korpilahden yhdistyksen iloista iltapäivää vietettiin Alkio-opistolla viime viikolla.
Ohjelmassa oli mukavaa yhdessä oloa ja vähän asiaakin; Hellin Torkin esitelmän aiheena oli ”tarvitsemme toisiamme”.
– Runoilija Eeva Kontiokarin sanoin ennen jaettiin elämä perheen, suvun ja kylän kanssa, se oli välittämistä ilman korulauseita. Minäkin muistan, kuinka lämpimän ja ystävällisen vastaanoton saimme, kun muutimme Korpilahdelle 60 vuotta sitten, Hellin Torkki totesi.
– Ajat muuttuvat, ja nykyään on paljon yksinäisyyttä ja syrjäytymistä. Jo ennen pandemiaa puhuttiin ihmisnälästä. Täällä ei kukaan kuole nälkään, mutta yhteyttä toisiin ihmisiin kaipaa moni. Yksinäisyyttä on kaiken ikäisillä ja siitä puhutaan jo kansantautina.
Hellin Torkin mukaan on tutkittu, että yksinäisyys näkyy aivoissa samassa paikassa kuin kipu.
– Yksinäisyys on psyykkistä kipua, ja se voi aiheuttaa myös fyysisiä sairauksia. Ihminen on luotu elämään toisten ihmisten kanssa, Torkki totesi.
– Tarvitsemme sitä, että meidät noteerataan, tarvitsemme rakkautta ja läsnäoloa. Elämään tuo mielekkyyttä se, että kuulumme jollekin, ja kuulumme johonkin, johon liittyy ryhmähenki. Lisäksi ihminen kaipaa yhteyttä johonkin suurempaan.
Yksi asia, joka saa meidät unohtamaan yhteydenpidon ystäviin, on kiire.
– Eeva Kontiokarin runoa mukaillen ennen kateus vei kalat vedestä, nykyään kiire vie ystävät. Ajan kuva on yksilökeskeinen, oman elämän kuviot pyörittävät ihmisiä niin, ettei ystäville jää aikaa, Hellin Torkki sanoi.
– Ja sitten on tietenkin tämä hyvä ja paha some. Älylaitteita tarvitaan moneen asiaan, mutta ne myös hajottavat vuorovaikutusta ja estävät aitoa kohtaamista. Olen nähnyt, kuinka perheessä vietetään aikaa kaikki omalla puhelimellaan. Joskus meille aikuisillekin pitäisi laittaa kännykkärajoituksia samoin kuin nykyään kouluissa.
Hellin Torkki kertoi itse tervehtivänsä tuntemattomiakin ihmisiä.
– Toisten tervehtiminen voi saada aikaan pitemmänkin juttutuokion, Torkki totesi.
– Yksinäisyyden torjunta vaatii aktiivisuutta myös itseltä. Moni valittaa yksinäisyyttä neljän seinän sisällä, mutta ei uskalla lähteä etsimään muita ihmisiä. Toiset taas saattavat pelätä lähestyä esimerkiksi suuren surun kohdannutta ihmistä, mutta kohtaamisessa ei aina tarvita sanoja, riittää, kun on oma itsensä, läsnä ja kuuntelee.
Eläkeliiton Korpilahden yhdistys on viettänyt iloista iltapäivää vuosittain jo lähes 20 vuoden ajan.
– Perinne alkoi Suojakallion iltapäivätansseista, puheenjohtaja Annikki Mäkinen kertoo.
– Ohjelmassa on yhdessä oloa, yhteislaulua ja monesti joku esitelmäkin, esimerkiksi maalaislääkärinä tunnettu Tapani Kiminkinen on käynyt puhumassa meille.
Iloista iltapäivää on ollut viettämässä viime aikoina Annikki Mäkisen mukaan nelisenkymmentä eläkeliittolaista, aiemmin väkeä oli enemmänkin, jopa yhdeksisenkymmentä henkeä.
– Iloista iltapäivää vietämme kerran vuodessa, samoin vuosittain meillä on pikkujoulut. Säännöllisesti pidämme yhteislaulutilaisuuksia, kokouksia meillä on kerran kuukaudessa ja retkiä teemme myös säännöllisesti, Annikki Mäkinen kertoo.
– Tällä hetkellä meillä on noin 180 jäsentä, joskus jäseniä on ollut yli 200. Tämän vuoden aikana olemme saaneet jo 18 uutta jäsentä.
Tiina Lamminaho
