Heitä on maailmassa vain yksi. Nimittäin Toivakasta lähteneitä jääkiekkoilijoita, joka on vieläpä tehnyt menestyksekkään uran. Mies on Ossi Ikonen, 36, joka voitti urallaan Mestareiden liigan (JYP), Kazakstanin mestaruuden sekä B-nuorten SM-tittelin (JYP).
Viimeksi Ikonen pelasi Hyvinkään Jää-Ahmoissa II-divisioonaa mutta nyt on sarjapelaaminen jäänyt.
– Tuli talvella sellainen tunne, että enää ei ole paloa kiekkohommiin. Jo HPK:ssa pelatessani huomasin, ettei sellaista poikamaista innostusta pelaamiseen enää ollut. Homma ei enää tuntunut omalta. Odottelin viime tammikuulle asti lopullista päätöstä. Sitten kahden kuukauden pelaamisen jälkeen tiesin, että tämä oli tässä, Ikonen kertoo Hämeenlinnan kodissaan.
Se poikamainen innostus kiekkoon iski aikoinaan Toivakassa ulkojäillä.
– Vanhemmat veivät kaukaloon ja siitä se alkoi, 5-vuotiaana. Pitää hattua nostaa vanhemmille, että he silloin kuskasivat Jyväskylään treeneihin iltaisin, kun olivat ensin päivällä töissä Jyväskylässä ja sitten hakivat minut Toivakasta. Pelattiin pihapelejä naapurin poikien kanssa ja tuli tunne, että pitää päästä johonkin joukkueeseen pelaamaan. Reissaamisen suhteen tilanne muuttui, kun muutettiin Jyväskylään. Olin silloin 8-vuotias, JYPin junnukoulun läpikäynyt Ikonen muistelee.
Kiekkoilijana Ikonen oli melkoinen kiertolainen: JYP, D Team, Jyp-Akatemia, KooKoo, Hermes, Pelicans, HPK, SaiPa ja Kazakstan 2012-14. Ei ihme, että Ikonen on edelleen ainoa pelaaja, joka on pelannut Suomessa pääsarjatasolla neljässä eri seurassa yhden kauden aikana.
Ikonen pelasi puolustajana ja teki liigadebyyttinsä JYPissä seuralegenda Kalle Koskisen parina.
Mites se hyppy Kazakstaniin?
– JYPissä pelannut Tommi Nikkilä minulta kysyi, että kiinnostaisiko pelaaminen Kazakstanissa. Vähän ex tempore se tuli, mutta saavuin sinne helmikuun puolivälissä. Voitettiin silloin hopeaa ja seuraavana kautena mestaruus, kun vaihdoin seuraa maan sisällä. Mitään huonoa en voi maan jääkiekosta sanoa. Ulkomaalaispelaajia kohdeltiin hyvin. Venäjän kielikin tarttui siten, että pystyin puhumaan kieltä, Ikonen kertoo.
Konkreettisena muistona ulkomaankeikalta Ikosella on käsivarressaan komea tatuointi, joka kuulemma kostuu kolmesta symbolista: sudesta, Almatyn vuoristosta sekä kuutamosta.
Vaan aina ei kaikki ole mennyt toivotulla tavalla.
– MS-tauti alkoi oireilla syksyllä 2019. Putosin kelkasta (JYP), kun en pystynyt treenaamaan. Tein 2-vuotisen sopimuksen HPK:n kanssa, jotta ei kävisi niin, etten pääsisi lainkaan pelaamaan. Ensin Pelicans tarvitsi pakkia, joten oli lainassa kaksi kuukautta siellä. Sieltä vaihdoin SaiPaan kuukaudeksi vähän ennen siirtorajan umpeutumista. Palasin vielä JYPiin kahden pelin ajaksi. Sieltä minut lainattiin HPK:hon, jonka kanssa minulla siis jo oli sopimus seuraaville kausille. Tauti ei enää vaivaa.
Nyt kiekkourasta kertoo yhä eteisen lattialla olevan kiekkokassi. Sitä tarvitaan edelleen, kun Ikonen aikoo pelata höntsäkiekkoa.
Millaisia muistoja Toivakasta?
– Hyviä muistoja. Pyörittiin kavereiden kanssa raitilla, käytiin Upin grillillä ostamassa karkkia ja hengailtiin uimarannassa tai koulun pihassa. Sain kutsun, kun tekojäärata avattiin ja olin paikalla. Muutama tuttu Toivakassa yhä on.
Edelleen Ikonen käy aika ajoin Toivakassa mutta painopiste on nyt enemmän Rutalahdessa, jossa on mökki ja mummola ja jossa Ikonen kuuluu Kivisuon Erämiehiin harrastuksena muun muassa hirvenmetsästys. Ikonen kuuluu Hämeenlinnassa Eteläisiin Erämiehiin, joka on hirven ja peuran metsästysseura.
Se toinen tapa Ikoselle ”metsästää” hirviä on sarvet. Niitä Ikosella on kaapit täynnä ja niistä hän sorvaa erilaisia esineitä, kuten korkinavaajia ja löylykauhoja.
Kun mies on kätevä käsistään ja tottunut aseisiin ja ammuksiin, työpaikka Riihimäellä Sakon tehtaalla on ollut osuva valinta. Ikonen kokoaa rynnäkkökiväärejä Nato-maille.
– Ammatissa on hyötyä siitä, että on tottunut aseisiin. Kyllä sen huomaa, kun töihin tulee sellainen, jolla vastaavaa kokemusta ei ole.
Seppo Pänkäläinen
