Sirpa Koiviston ja Reijo Sipilän omakotitalon piha Kapakalliolla on täynnä erilaisia kasveja. Kapea polku mutkittelee etupihalta takapihalle istutusten välissä, matkan varrella on useampikin penkki, joka kutsuu istumaan ja ihailemaan näkymiä. Takapihalla, melkein kuin piilossa, on oleskelualue puutarhapöytineen, tuoleineen ja keinuineen. Tunnelmaa oleskelualueelle luovat suihkulähde ja pimenevinä iltoina myös aurinkokennovalaisimet.
– Kun on päivän puuhastellut puutarhassa, on illalla kiva istahtaa nauttimaan näkymistä ja kättensä töistä. Silloinkin, kun oli vielä töissä, työpäivän väsymys häipyi, kun astui takaterassille, Sirpa Koivisto toteaa.
– Kyllä puutarhan hoito tuo paljon iloa ja hyvää mieltä, kuten mikä tahansa mieluisa harrastus. Onnistumisen kokemus on myös tärkeää; tässä kun tekee töitä, kasvit kukoistavat ja luovat kauneutta.
Kesäkuun lopussa moni Sirpa Koiviston puutarhan kasveista vasta aloitteli kukkimistaan, esimerkiksi pioneissa nuput olivat juuri aukeamassa.
– Viime vuonna moni kasvi kukki aikaisemmin. Loppukesä täällä on parasta kukinta-aikaa, kun syysleimut ja värimintut ovat kukassa. Ne ovat lempikukkiani, samoin punaiset jaloruusut. Kuunliljan vihreät lehdet ovat kauniita ja sopivat hyvin yhteen kirkkaan punaisen kanssa, vihreä nurmikko välissä rauhoittaa. Värejä pitää olla, mutta ei liian kirjavaa, Sirpa Koivisto sanoo.
Vaihtelua vuosien varrella
Sirpa Koivisto ja Reijo Sipilä ovat asuneet Kapakalliolla parikymmentä vuotta.
– Aluksi tässä oli tyhjä piha. Minulla oli jo paperilla monenlaisia pihasuunnitelmia, mutta niiden kanssa piti odottaa, kun ensin piti tehdä salaojat ja muut vastaavat, Sirpa Koivisto kertoo.
– Istutukset aloitin muutamalla istutusalueella ja sitten aina talvisin suunnittelin, että tuohon saisi vähän lisää. Nyt istutusalueet eivät varmaan enää laajene, vähän pitää nurmikkoakin olla.
Taimia Sirpa Koivisto on saanut siskoltaan ja muiltakin puutarhaharrastajilta.
– Pidimme taimenvaihtopäiviä, mutta nyt se on vähän jäänyt. Nyt täytyy jo alkaa karsia pensaita, kun ne ovat kasvaneet niin isoiksi ja perennat ovat levinneet niin, että niitäkin pitää karsia, Koivisto kertoo.
– Vuosien varrella kasvit ovat vaihtuneetkin. Yhtenä talvena, kun oli pakkasta, mutta vähän lunta, monia kasveja kuoli ja niiden tilalle on sitten istutettu uusia. Jaloruusut ovat minun suosikkejani, mutta ne ovat talvenarkoja. Olen kuitenkin aina laittanut niitä uudelleen muutaman vuoden välein.
Talven lisäksi tuhojaan puutarhassa ovat tehneet kotilot.
– Niitä on ollut tässä Petäjäveden kirkonkylällä noin kymmenen vuoden ajan. Esimerkiksi kallionauhuksen lehdet ne kalusivat kokonaan, kuunliljat ovat myös niiden herkkua. Onneksi täällä ei ole ollut espanjansiruetanoita, täytyy katsoa tosi tarkkaan, mitä purkissa on, jos ostaa uusia kasveja, Sirpa Koivisto sanoo.
Linnut ja oravat viihtyvät
Puutarhan erilaiset penkit ovat Sirpa Koiviston mukaan paikoissa, jotka ovat vaatineet jotain koristusta. Penkkien lisäksi puutarhassa on suihkulähde ja vesiallas ilman suihkulähdettä, sekä pienen pieni lintujen kylpyallas.
– Linnut ja oravat viihtyvät täällä, joskus joku lintu on käynyt kylpemässäkin lintualtaassa. Isompaan vesialtaaseen teimme pienet portaat, joita pitkin eläimet pääsevät vedestä pois, Sirpa Koivisto kertoo.
– Oravat piilottelevat tammenterhoja kukkapenkkeihin, joten niistä nousee aina tammenalkuja. Tässä pihassa on sekä vanha tammi että vanha vaahtera, ja niistä kyllä tulee todella paljon lehtiä syksyisin. Puutarhan kevättyöt ovat mielekkäitä ja niitä tekee innokkaasti, mutta lehtien haravointi syksyllä on tympeää.
Kaikkien kauniiden kukkien, pensaiden, puiden ja havujen lisäksi pihaan mahtuu myös pieni hyötypuutarha. Pihan yhdessä nurkassa kasvaa laatikoissa tomaattia, kesäkurpitsaa, kurkkua, salaattia, tilliä ja ruohosipulia.
– Aika menee nopeasti pihalla puuhastellessa, ja nyt kun on tullut ikää, täytyy välillä istahtaa lepäämään ja ihailemaan näkymiä. Meillä kaikilla sisaruksilla on kauniit pihat – kai tämä on kotoa peritty, äiti piti pihaa nättinä, Sirpa Koivisto toteaa.
Tiina Lamminaho
