Petäjävedellä syntynyt toimittaja-kirjailija Ari Pusa, 65, tekee kirjaimellisesti historiaa ennen Italiassa ensi helmikuussa järjestettäviä talviolympialaisia. Häneltä nimittäin ilmestyy kirja nimeltään Voittajat (Tammi), joka käsittää 24 suomalaisen olympiavoittajan tarinat. Kirjan näkökulma on, miten tullaan olympiavoittajaksi. Teos on historiallinen siinäkin mielessä, että siinä julkistuu hiljattain kuolleen keihäslegendan Pauli Nevalan viimeinen haastattelu.
Petäjäveden Ylä-Kintaudella kasvanut Pusa oli itsekin aikoinaan hyvä yleisurheilija, parhaana lajinaan 800 metrin juoksu. Piirinmestaruuskisoissa hän muistelee olleensa parhaimmillaan neljäs B-poikaikäisenä. Kahden minuutin raja ei koskaan rikkoutunut, Pusan paras aika päämatkalla on 2.00,1. Se oli pitkään Petäjäveden Petäjäisten seuraennätys, kunnes arvokisoihin nyt tähtäävä Eemil Helander sen rikkoi.
– 17-vuotiaaksi urheilin, sitten tuli musiikki ja vei mukanaan, rumpuja muun muassa Jukka Ohra-ahon bändissä soittanut Pusa kertoo.
Edelleen hän soittaa, nyt SanomaCombo-yhtyeessä. Yhtye esiintyy pääosin Sanoma-konsernin tilaisuuksissa.
– On me tehty pari levyäkin ja yli sata keikkaa.
Kansakoulun Pusa kävi Ylä-Kintaudella, ylioppilaaksi hän kirjoitti Petäjäveden lukiosta 1980.
– Minusta ei koskaan pitänyt tulla toimittajaa. 1980 kesällä minun piti mennä VR:lle töihin mutta opettajani Irmeli Panhelainen kehotti minua harkitsemaan toimittajan uraa. Hänen mielestään olin hyvä ainekirjoittaja.
– Asia ei ollut aiemmin tullut mieleenkään mutta niin vain laitoin hakemuksen Keskisuomalaiseen. Sitten Heikki Marttila soitti ja pyysi Aholaitaan haastatteluun. Hän, toimituspäällikkö Ami Aittoniemi ja uutispäällikkö Mara Sihvonen sitten päättivät, että mies kelpaa. Ensimmäisen kesän olin kotimaalla, sitten kävin armeijan ja sen jälkeen palasin Keskisuomalaiseen vielä pariksi vuodeksi.
1983 Pusa pääsi opiskelemaan valtio-oppia ja yleistä historiaa Jyväskylän yliopistoon, josta hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi.
Urheilun pariin sattumalta
Toinen käänteentekevä vuosi oli 1984.
– Oli Sarajevon talviolympialaiset ja pääsin tuuraamaan kisoihin lähtenyttä toimittajaa Erkki Kinnusta Keskisuomalaiseen. Lähinnä taitoin urheilusivuja olympialaisten ajan. Saman vuoden kesällä sain sitten pestin Uusi-Suomi-lehdestä. Ajattelin kuitenkin, että jotain isompaa sen olla pitää ja hain Helsingin Sanomiin politiikan toimittajaksi. Joku urheilutoimittaja jäi Hesarista noihin aikoihin pois ja paikkaa tarjottiin minulle. Sanottiin, että ole vaikka juhannukseen asti nyt aluksi. Mietin, että viitsinkö ryhtyä kirjoittamaan urheilusta. Mutta sille tielle jäin ja kirjoitin kaikille osastoille Hesarissa.
1995 Pusasta tuli HS:n uutispäällikkö ja 1997 urheilun esimies. Hän oli myös rakentamassa uutta tietokonesysteemiä lehdelle 2002-03 sekä toimi myös pääkirjoitustoimittajana – vain palatakseen aina takaisin urheiluun.
Käänne tuli 2016, kun HS:ssa oli yt-neuvottelut ja urheilun painopistettä alettiin siirtää HS:sta Ilta-Sanomiin. Lopullinen fuusio tapahtui lokakuussa 2024. Pusalle kehitys ei maistunut.
– Sanoin, että olen ollut Helsingin Sanomissa melkein 40 vuotta. Jos en saa kirjoittaa Hesariin niin antakaa vaikka potkut. Sain kirjoittaa lopun ajan Hesariin, mutta viime vuodenvaihteessa jäin sitten pois kokonaan. Joitakin keikkoja olen tehnyt mutta en mitään sen isompaa toimittajana, Pusa kertoo.
Kirjoja Pusa on tehnyt kuusi, kun Voittajat lasketaan mukaan. Immo Kuutsan tarina syntyi 2016 (Docendo), Tapio Lehtisen kanssa yhdessä teos Yksin seitsemällä merellä 2020 (Docendo), Harri Halmeesta kertova Manageri 2022 (Tammi) sekä Lehtisen kanssa vielä teokset Selviytyjä 2023 (Tammi) ja Kippari Lehtinen ja uusi sukupolvi 2024 (Tammi).
Merkittävistä ihmisistä Petäjäveden vuosilta Pusa mainitsee isovanhempiensa ja vanhempiensa lisäksi kaksi.
– Arto Loisa teki jutun meidän bändistä Petäjävesi-lehteen ja lisäksi kirjoitti minusta urheilijana. Petäjävesi-lehti muuten tulee edelleen tilattuna minulle ja olen lehden suuri fani. Petäjäveden lukion opettaja Irmeli Särkkä puolestaan ohjasi minua kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista. Ollaan Facebook-kavereita ja vaihdellaan kuulumisia.
– Käyn edelleen Petäjävedellä, vaikka tuttuja Ylä-Kintaudella on enää vähän. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat kuolleet, heidän haudoillaan käyn. Muutamia luokkakokouksia pidettiin mutta sittemmin ne ovat jääneet. On omalla tavallaan sääli, että yhteys Petäjäveteen on muuttunut. Muistelen kuitenkin Petäjävettä pelkästään hyvällä, Ari Pusa sanoo.
Ja mitä kuuluu eläkeläisen elämään?
– Kesällä golfia ja talvisin sitten kirjojen kirjoittamista. Nyt, kun ei enää kirjoita urheilusta, huomaa, että urheilun seuraaminen on jäänyt vähälle.
Seppo Pänkäläinen
