Kirjailija Markku Ropposen vierailu Petäjäveden kirjastossa houkutteli paikalle etenkin Kuhala-kirjasarjan faneja. Kysymyksistä ja kommenteista päätellen monet paikallaolijoista muistivat tarkasti Kuhala-kirjojen tapahtumia, jopa paremmin kuin kirjailija Ropponen.
– En itse lue kirjojani sen jälkeen, kun ne on julkaistu. Siinä on se huono puoli, että aina en muista tarkasti, mitä olen esimerkiksi Kuhalasta sanonut ja vaarana on, että kirjoihin tulee ristiriitaisuuksia. Tosin en kyllä ole saanut sellaisesta juuri palautetta, Ropponen kertoi.
Ropposen kirjailijanura alkoi jo paljon ennen Kuhala-kirjoja. Vuonna 1990 julkaistiin Pronssijuhlat-romaani, sitä ennen Ropponen oli kirjoittanut runoja. Ensimmäinen Kuhala-kirja ilmestyi vuonna 2002.
– Pronssijuhlat on myös dekkari. Osallistuin dekkarinkirjoituskilpailuun, jossa en kummemmin pärjännyt, mutta käsikirjoitustani luonnehdittiin kehityskelpoiseksi, Ropponen kertoi. Vuoden odottelun jälkeen Tammi lupasi julkaista kirjan, siinä vaiheessa Ropposella oli jo seuraava käsikirjoitus valmiina. Pronssijuhlat-romaanista tehtiin myös kolmiosainen kuunnelma, seuraava kirja ”Kuolemanuni” sai Vuoden johtolanka -palkinnon.
– Siitä oli kannustavaa jatkaa uraa, Ropponen totesi.
Ropponen on kirjoittanut nelisenkymmentä kirjaa, joista pääosa on dekkareita.
Hieman omaa elämääkin mukana
– Kuhala-hahmo syntyi, kun jossain kustantajan juhlissa joku tuli sanomaan minulle, että miksi et kirjoita teoksia saman henkilön ympärille. Ensin ajattelin, että en varmasti ala kirjoittaa siten, Ropponen kertoi.
– Kuhala syntyi ilman isompaa miettimistä. Edellisissä dekkareissa oli jo muotoutunut tietynlainen tyyppi, enkä minä nimeäkään kauheasti miettinyt. Hahmosta olen yrittänyt tehdä positiivisen ja hyväksyttävän, mukana on jotain minun omasta elämästänikin ammennettua, esimerkiksi musiikkipuoli.
Ropposen omaan elämään kuuluu myös koira, kuten Kuhalankin elämään. Myös koiran ja miehen yhteiseloa kirjoihin on otettu oikeasta elämästä.
– Kyllä sekin, kun Kuhala ottaa koiralta virtsanäytettä saunakauhalla, on ihan oikeasta elämästä, Ropponen paljasti.
– Sen sijaan paikkoja ja maisemia en kuvaa valokuvantarkasti. Esimerkiksi yhdessä kirjassa esiintynyttä eläinhoitolaa Petäjävedellä ei ole, enkä ole sijoittanut sitä tietoisesti mihinkään tiettyyn taloon. Kerran minulla meni Jyväskylässä olevat järvetkin väärin päin. Kintaus ja Petäjäveden seudut ovat tulleet kirjoihin ehkä siitä, että vietin lapsuudessani paljon aikaa vanhempieni mökillä Ala-Kintausjärven rannalla. Jyväskylässä olen asunut Puistotorilla, Kuokkalassa ja Palokassa, ja kyllä kirjan tapahtumia tulee siirrettyä sellaisiin paikkoihin, jotka ovat itselle tuttuja.
Koirat liittyvät myös Ropposen Koirapuisto-romaaniin.
– Sitä pidän itse pääteoksenani. Siihen satsasin paljon ja ammensin koirista kaiken, Ropponen totesi.
Ei valmista suunnitelmaa
Ropponen kertoo kirjoittavansa säännöllisesti aamupäivisin.
– Kirjoittamisessa on hyviä päiviä ja huonoja päiviä, inspiraatiota ei voi odottaa, Ropponen sanoo ja kertoo kirjoittavansa käsikirjoituksen valmiiksi noin kolmessa kuukaudessa. Nyt kun mukaan on tullut myös rinnakkaissarja nuoresta Kuhalasta, kirjoja tulee kaksi vuodessa.
– Kun aloitan kirjan, minulla ei ole mitään valmista suunnitelmaa. Tietenkin minulla on Kuhala ja muita tuttuja tyyppejä, joten en ihan tyhjän päältä lähde, mutta aloittaessa en esimerkiksi tiedä, millainen rikos kirjassa tapahtuu ja kuka on murhaaja, Ropponen kertoi.
– Kirjaan otan ehkä vaikutteita jostain lehdestä lukemastani surkuhupaisasta uutisesta, mutta en minä niitä mitenkään etsimällä etsi. Sen sijaan luen paljon muiden kirjailijoiden kirjoja. Yritän tarinan ja kielen avulla luoda tunnelman, joka kiinnostaisi minua itseänikin lukijana. Ketään luottolukijaa, joka lukisi tekstiäni käsikirjoitusvaiheessa, minulla ei ole, kustannustoimittaja on ensimmäinen, joka saa tuotoksiani lukea.
Ropposen kirjat on kuunneltavissa myös äänikirjoina.
– Nykyään nimenomaan äänikirjat tuovat leivän. On minulle tullut vihjailuja, että voisi olla hyvä lyhentää lauseita tai yksinkertaistaa sanomista, mutta siihen minä en taivu. Sinänsä äänikirjat ovat hyvä asia; ihmisillä on tarve tutustua tarinoihin ja onko sillä sitten väliä, lukeeko vai kuunteleeko tarinan, Ropponen sanoo.
Viitisentoista vuotta sitten Kuhala oli vähällä päästä televisioonkin.
– Yhdestä Kuhala-kirjasta tehtiin kohtauksia ja niitä näyteltiin, mutta asia ei edennyt. Televisiotuotanto olisi maksanut paljon, eikä löytynyt tahoa, joka olisi vienyt juttua eteenpäin, Ropponen kertoo.
Kirjailijavierailuja toivottu
Markku Ropposen kirjailijavierailu kuului Lukukeskuksen järjestämään ”Suomen suurimpaan kirjailijakiertueeseen” 100 kirjastoa, tuhansia kohtaamisia. Hanketta on tukenut opetus- ja kulttuuriministeriö.
– Meiltä pyydettiin muutama ehdokas, joista meille sitten valittiin vierailijaksi Markku Ropponen. Ropponen oli meille hyvä vieras sekä paikallisuutensa, että myös sen takia, että Ropposen kirjoja luetaan Petäjävedellä paljon, kirjastonjohtaja Heli Laitinen toteaa.
– Hankkeen kautta kirjailijavieraita kustannettiin nimenomaan sellaisille kirjastoille, joissa ei ole ollut pitkään aikaan kirjailijavierailuita. Siihen kategoriaan me sovimme hyvin, meillä ei ole ollut kirjailijavierasta ainakaan naismuistiin, vaikka meiltä on niitä toivottu, Laitinen sanoo.
Tiina Lamminaho
