Korpilahden VPK:n toimintaan Keski-Suomen hyvinvointialueen aloittaminen vuosi sitten ei juuri vaikuttanut. Hallinnollisesti Keski-Suomen pelastuslaitos on nyt osa hyvinvointialuetta, mutta Korpilahdelle se ei ole tuonut muutoksia.
– Meidän toimintamme on ihan samanlaista kuin ennenkin. Olemme edelleen Keski-Suomen pelastuslaitoksen sopimuspalokunta ja ehdotkin ovat säilyneet ennallaan, Korpilahden VPK:n puheenjohtaja Kai Mikkola toteaa.
– Pelastuslaitos vastaa päivystyksestä virka-aikaan, meillä on velvollisuus päivystää muina aikoina eli iltaisin, öisin, viikonloppuisin ja pyhäpäivisin. Virka-aikaankin lähdemme hälytyksille, jos saamme miehistöä riittävästi mukaan, vaikka meillä ei silloin päivystysvelvollisuutta olekaan. Yleensä saamme päivälähtöihinkin tarpeeksi väkeä; miehillä on sellaisia työnantajia, jotka antavat lähteä, jos hälytys tulee.
Päivystämässä VPK:lla pitää olla ryhmänjohtaja ja vähintään kaksi miehistön jäsentä.
– Melkein aina saamme hälytyksille enemmän miehistön jäseniä mukaan. Meillä on hyvä tilanne, vanha kaarti on pysynyt ja lisäksi olemme saaneet hyvin nuoria mukaan, Mikkola kertoo.
– Myös nuorisotoiminnassa on paljon aktiivisia jäseniä. Korona-aikaan nuorisotoiminta oli tauolla, mutta se ei ainakaan vähentänyt innokkuutta, oikeastaan päinvastoin.
Korpilahden VPK:n miehistössä on tällä hetkellä noin 25 jäsentä, nuoriso-osastossa jäseniä on 21 ja minijunnuissa seitsemän.
– Meillä on nuoriso-osastossa tosi hyvät vetäjät, se innostaa porukkaa mukaan. Miehistöön olemme saaneet uusia jäseniä sekä nuoriso-osaston kautta että muuten, Kai Mikkola kertoo.
– Eli toimintaan mukaan tuleminen ei vaadi sitä, että olisi ollut ensin nuoriso-osastossa, täällä kyllä koulutetaan. Hälytyksiin mukaan lähteminen vaatii täysi-ikäisyyttä ja koulutusta sekä kuntotestien ja lääkärintarkastusten läpäisemistä. Harrastamaan voi tulla muutenkin ja käymään harjoituksissa.
Viime vuonna Korpilahden VPK:lla oli yhteensä 89 hälytystä.
– Se on vähän vähemmän kuin aikaisempina vuosina. Keskimäärin meillä on ollut reilut sata lähtöä vuodessa, Kai Mikkola kertoo.
– Ensivastelähtöjä tuosta määrästä on noin kymmenen prosenttia. Parikymmentä vuotta sitten ensivastelähtöjä oli huomattavasti enemmän, mutta nykyään ensivastehälytysten kriteerejä on kiristetty, Korpilahden VPK:n päällikkö Jarno Saarinen kertoo.
Mikkolan ja Saarisen mukaan eniten VPK:ta työllistävät kolarit ja tulipalot.
– Ysitie työllistää meitä paljon, mutta kyllä kolareita sattuu sivuteilläkin. Kolarit ovat laidasta laitaan, vakavia ja vähemmän vakavia, myös eläinkolareita on. Korpilahden alueella on niin hirvi- kuin kauris- ja peurakolareitakin, Kai Mikkola kertoo.
– Myös vahingontorjuntatehtäviä, eli esimerkiksi tielle kaatuneiden puiden raivausta tai maastoon päässeen öljyn siivousta, on, samoin automaattisten palohälyttimien aiheuttamia hälytyksiä. Virka-apupyyntöjäkin tulee jonkin verran, olemme olleet esimerkiksi ensihoidolle apuna kantamassa potilasta.
Tämä vuosi VPK:lla on alkanut kiireisenä, kuudessa viikossa on ollut jo 14 hälytystä. Kovat pakkaset eivät kuitenkaan ole näkyneet Korpilahdella samalla tavalla tulipaloja aiheuttaneena tekijänä kuin valtakunnallisissa tilastoissa.
– Kyllähän täälläkin varmasti lämmitetään nyt tulisijoja, mutta ilmeisesti korpilahtelaiset osaavat lämmittää turvallisesti, Mikkola toteaa.
Uuraisten nuorisotyössä on aloittanut kaksi uutta kasvoa. Milla Aho ja Jani Kalenius Vuoden alusta aloitti etsivä nuorisotyöntekijä Milla Aho. Hän toimii Multian ja Uuraisten yhteisenä etsivänä ja tekee myös yhteistyötä Petäjäveden etsivän Tuulimaria Saarisen kanssa, jolle Uurainen on myös tuttu paikka muutaman vuoden takaa. Koko palettia hallinnoi Petäjäveden kunta, joka myy palvelua Uuraisille ja Multialle. – Ihan hyvältä vaikuttaa tämä järjestely. Tässä on laajasti mahdollisuuksia työn kehittämiseen yhteistyössä työparin kanssa. Työparityöskentely sopii esimerkiksi kotikäynneille, ryhmätoimintaan tai erilaisiin etsivän nuorisotyön järjestämiin reissuihin, Milla Aho kertoo. Lapualta kotoisin oleva Milla asuu tällä hetkellä Petäjävedellä. Etsivän nuorisotyön perustehtävä on tukea ja olla läsnä 15-28-vuotiaille nuorille ja etsiä heidän kanssaan heille sopivia ratkaisuja mm. erilaisiin elämäntilanteisiin liittyen, koulutuksen ja työn osalta tai mielekkään tekemisen löytämiseen. Työ on pääosin kahdenkeskisiä keskusteluja nuoren kanssa. – On tosi hyvä trendi, että nuoret tulevat yhä enemmän omasta aloitteestaan etsivän juttusille. Silloin päästään keskusteluissa heti asian ytimeen. Yhteyttä etsivään voivat myös nuoren vanhemmat, ystävät tai kuka tahansa, joka on huolissaan nuoren tulevaisuudesta, etsivän tapaaminen on aina nuorelle vapaaehtoista, Milla kertoo. Tällä hetkellä nuoria mietityttää erityisesti työnhaku, sopivia työpaikkoja ei ole liikaa tarjolla. Myös opiskelupaikan valinnasta keskustellaan usein. – Olen tapaamisessa aina ensisijaisesti turvallinen aikuinen, jolle nuori voi kertoa huolensa ja epävarmuutensa rehellisesti. Yksinäisyyden ollessa kasvussa on tärkeää, että nuoren ympärillä on aikuisia, joilla on aikaa olla läsnä ja kuunnella, Aho päättää.
Helmikuun alusta aloitti puolestaan nuorisotyöntekijän työssä harjoittelijana saarijärveläistaustainen Jani Kalenius jonka pääasiallinen toimipaikka on Nuokkari, mutta saattaapa hänet tavata keväämmällä myös Hirvasella ja Oikarissa. – Iltaisin pyritään tavoitteellisesti keksimään hassunhauskaa tekemistä, siinäpä se, hän tiivistää työnkuvansa tilatyöntekijänä. Myös Nuokkari on paikka, jossa yksinäinen olo lievittyy. Jani Kalenius haluaa, että Nuokkarin kynnys olisi mahdollisimman matalalla. – Itse olin vakinuori Saarijärven nuorisotalolla ja silloin jo katsoin, että olisipa siistiä hommaa. Hain kuitenkin kolmeen eri urheiluopistoon. En päässyt, vaan päädyin kasvatus- ja ohjausalalle, enkä ole katunut. Tämä tuntuu tosi omalta alalta ja liikunnalliset ja toiminnalliset menetelmät ovat vahvuuteni, kertoo opiskelujen loppusuoralla oleva Jani. Uuraisilla on ollut monista eri syistä johtuen hieman vaihtuvuutta ja turbulenssia nuorten parissa työskentelevissä, joten kummallakaan uudella työntekijällä ei ole tarvetta ryhtyä suuriin uudistuksiin, vaan nyt tärkeintä on tutustua nuoriin, vakiinnuttaa toimintaa ja luoda luottamuksellinen ilmapiiri. Sekä Milla Aho, että Jani Kalenius haluavat tulla Uuraisten nuorille niin tutuiksi, että heitä uskaltaa tulla kylälläkin hihasta nykäisemään.
Viime torstain ja perjantain välisenä yönä pakkanen paukkui kolmenkympin tietämillä ja oma lämmin vuode untuvapeittoineen tuntui harvinaisen mukavalta paikalta. Multian Kiiskilänmäen näkötornin juurelle vaelsi hurjapäinen joukko, joka jätti lämpimät sisätilat taakseen ja testasi omaa pakkasenkestävyyttään itse kaivamassa lumiluolassa yöpyen. Pohjoisen Keski-Suomen ammattiopiston erä- ja luonto-opasopiskelijat ovat heterogeeninen joukko aikuisia ihmisiä, joka hyvin erilaisista lähtökohdista on lähtenyt työstämään omaa luontosuhdettaan opiskelun kautta. Koulutus kestää 1,5-2 vuotta ja on hyvin käytännönläheistä. Luokkahuoneissa ei paljon olla ja reissupäiviä kertyy paljon. Matkaa taitetaan myös melomalla, lumikengillä tai suksilla. Koulutuksen tavoitteeksi mainitaan, että erä- ja luoto-opas pärjää eräolosuhteissa kaikkina vuodenaikoina, osaa valita sopivat varusteet itselleen ja ryhmälleen sekä huolehtia turvallisuudesta.
– Kun on hyvät varusteet, niin hyvin pärjää yön ulkona. Harjoittelu turvallisessa ympäristössä on tärkeää, jotta esimerkiksi tosipaikan tullen hiihtovaelluksella osaa rakentaa oikeanlaisen yösijan, Sami Lintula kertoo. Vaikka pakkaslukemat olivat viime viikolla kovat, oli tyyntä. Esimerkiksi tunturivaelluksella saattaa lisähaastetta antaa lumipyry ja kova tuuli. Tuulen pääsyä luolaan voi estää valitsemalla oviaukon suunnan oikein ja rakentamalla tuuliesteitä. Lumiluolaa ei kaiveta aivan maahan saakka, sillä lumi eristää myös alapuolelta, kattoina retkeläisillä oli pressut, joiden painoina sukset ja sauvat. – Lumen eristävä vaikutus voi olla 10 astetta hyvinkin kuopan ja ulkoilman välillä, Lintula kertoo. – Suurimmalla osalla taisi olla kaksi talviolosuhteisiin tarkoitettua makuupussia, pari makuualustaa ja lisäksi kuumavesipullot, luettelee uuraislainen Tiina Salminen. – Kylmä ei ollut, mutta vähän ahtaus tuplapussissa ahdisti, eivätkä unet ihan parhaimmat olleet, hän myöntää. Edellispäivän ohjelmaan oli kuulunut lumikenkäilyä päivänvalossa, mutta myös pimeässä, sekä luonnollisesti myös retkiruuan valmistusta. – Opetustavoitteet saavutettiin, toteaa opettaja Teemu Nieminen. – Kaksi tähdenlentoakin nähtiin, Jaana Huhtikangas lisää. Luontomatkailu ja sen myötä luontomatkailuammattilaisten tarve on lisääntynyt koko maassa. Korona auttoi näkemään suomalaisen luonnon mahdollisuudet ja suosio jatkuu, vaikka maailma on jo aikaa sitten avautunut. Suomalaiset osaavat nykyään myös ostaa esimerkiksi eräopaspalveluja paljon paremmin kuin ennen. Kansallispuistojen kävijämäärät ovat nousussa, mutta samaan aikaan Metsähallitus ajaa alas palvelutuotantoaan, eli käytännössä lopettaa erätupien ylläpidon tai myy niitä pois. Tämä harmittaa suuresti alan opiskelijoita.
Uuraisten vuoden yrittäjä on Haklog Ky. Toimisto sijaitsee Uuraisilla ja paja Tikkakoskella. Haklog on aika lailla ainutlaatuinen yritys Suomessa, täysin samalla konseptilla toimivaa ei ole toista. Yrityksellä on kaksi pääasiallista toimintasuuntaa. Haklog tarjoaa kuivajää- sekä suihkupuhallusta haastaviin ja vaativiin asiakaskohteisiin ja asiantuntijapalveluita biopolttoaineiden laadunmääritykseen ja laadunhallintaan sekä toimitusketjun kehittämiseen. Lisäksi palveluvalikoimaan kuuluvat näytteenotto- ja käsittelyvälineet kiinteille polttoaineille, NDT-tarkastus sekä putoamissuojainten ja nostoapuvälineiden tarkastukset. Palvelukokonaisuus on kehittynyt matkan varrella havaittujen tarpeiden kautta. Monessa kohtaa voidaan puhua edelläkävijästä. Yrittäjä Jukka Lahden työhistoria menee metsään, hän on työskennellyt puunhankinnan eri vaiheissa, jossa yhdessä vaiheessa tuli mukaan metsäpolttoaineiden hankinta, joka tempaisi mukaansa. – Oma yritys aloitti toimintansa kiinteän polttoaineen näytteenoton kehittämisen eri käyttöpaikoilla. Tähän kehitystyöhön kuuluivat tarvittavat ohjeistukset, koulutukset ja näytteenottovälineet. Sillä miten näyte toimitettavasta hake-erästä otetaan, on väliä, jotta se kertoo kaiken olennaisen, kuten kosteusprosentin ja lämpöarvon. Tarjolla ei ollut oikein hyviä välineitä, joten ne piti kehittää itse. Seuraavaksi mukaan tuli kuivajääpuhdistus, mikä oli monelle ihan uusi juttu erityisesti lämmitys- ja voimalaitoskattiloiden puhdistuksessa. Sillä, että otettu näyte kertoo luotettavasti esimerkiksi ison hake-erän kosteusprosentin, on merkittävä taloudellinen merkitys. Hakkeella on merkittävä asema kaukolämmön ja sähkön tuotannossa Suomessa. Jukka Lahden mukaan sillä on monia etuja. – Uudet voimalat polttavat sen erittäin puhtaasti. Niissä on tehokkaat suodattimet, jotka puhdistavat savukaasut varsin hyvin. Lisäksi monilla laitoksissa on nykyään myös savukaasupesurit, jotka poistavat viimeisetkin epäpuhtaudet savukaasuista ja parantavat myös laitoksen hyötysuhdetta, Lahti kertoo. – Lisäksi hake on pääsääntöisesti kotimaista ja sen tuottaminen on meidän omissa käsissämme, hän lisää.
Mekaaninen metsäteollisuus yksi iso toimiala, jolla hyödynnetään nykyään kuivajääpuhallusta Voimaloiden suuret kattilat vaativat puhdistusta toimintavarmuuden ja hyötysuhteen vuoksi. Aikaisemmin ne on puhdistettu lähes pelkästään mekaanisesti, esimerkiksi harjoilla tai hiekkapuhaltamalla tai sitten jätetty puhdistamatta. Tuntemattomaan kuivajääpuhallusmenetelmään suhtauduttiin aluksi varauksella. Kuivajää on kiinteässä muodossa olevaa hiilidioksidia, jonka lämpötila on -79 astetta. Puhdistuksessa käytettävä kuivajää on pientä pellettiä. Jokainen, joka on ollut hereillä kemiantunnilla muistaa, että hiilidioksidilla on normaalipaineessa vain kaksi olomuotoa, kiinteä ja kaasu. Tämä tarkoittaa, että kuivajää sublimoituu puhalluksen jälkeen kaasuksi, minkä seurauksena kuivajääpuhalluksessa ei synny ylimääräistä poistettavaa jätettä. Käytettävä kuivajää tulee valmiina pelletteinä Woikoskelta Kokkolasta. Kuivajääpuhalluksessa käytettävät kuivajääpelletit eivät kuluta eivätkä karhenna puhdistettavia metallipintoja. Kuivajääpuhalluksen teho perustuu kuivajääpellettien mekaaniseen iskuvoimaan, puhdistuskohteeseen muodostuviin lämpötilaeroihin sekä kiinteän hiilidioksidin kaasuuntumiseen likakerroksen ja puhdistettavan pinnan välissä. Koska kiinteässä muodossa oleva hiilidioksidi sublimoituu suoraan kaasuksi, se ei kastele puhdistettavaa kohdetta. Useat puhdistuskohteet ei sovi klaustro- tai monesta muustakaan fobiasta kärsivälle, sillä käytännössä esimerkiksi lämmityskattilan sisään ryömitään pienestä aukosta ja kun kuivajääpuhallus aloitetaan suljetussa tilassa, häviää näkyvyys hetkeksi lähes täysin. Lisäksi hapensaanti on varmistettava erikseen, sillä hiilidioksidi syrjäyttää hapen työkohteesta. Hapensaanti varmistetaan raitisilmakypärällä johon kompressorista tulee jatkuvasti raitista suodatettua hengityskelpoista ilmaa.
–Tässä työssä pääsee varsin mielenkiintoisiin paikkoihin. Raitisilmakypärä on ehdoton lisävaruste. Työturvallisuus on kuitenkin todella korkealla tasolla, riskit minimoidaan, Jukka Lahti kertoo. Osa työstä tehdään myös köysityöskentelynä. Usein käy niin, että kun kattila on kerran putsattu kuivajäällä, niin puhdistus tilataan seuraavankin kerran Haklogilta. – Se tietysti mieltä lämmittää. Puhdistukset tehdään pääosin kesäseisokin aikaan ja puhdistetusta kattilasta on luonnollisesti helpompi havaita myös alkavat vauriot. Niiden korjaaminen kesällä on huomattavasti helpompaa ja halvempaa kuin talvipakkasilla, Lahti lisää. Haklog aloitti yhden miehen yrityksenä, mutta nyt mukana on myös seuraava sukupolvi. Vielä ei ole tarvetta tehdä päätöksiä, onko Konsta Lahti myös yrityksen jatkaja. Investointeja Haklog on tehnyt harkiten ja hitaasti kiiruhtaen. – Hallittu kasvu on tervetullutta, mutta varsinaista laajentumispainetta ei ole. Uuraisten Vuoden yrittäjä -palkintoa Jukka Lahti arvostaa. – Onhan se positiivinen asia, kun tehty työ huomataan, varsinkin kun tämä meidän ala on tällainen aika kapea-alainen, eikä tule jokaisen ihmisen arjessa vastaan. Haklogin palvelujen merkitys on viime vuosina maailmantilanteen vuoksi korostunut, sillä he ovat yksi lenkki ketjussa, jolla parannetaan koko Suomen huoltovarmuutta ja omavaraisuutta.
– Nyt minulla on myynnissä vähemmän kortteja kuin joulun alla, nyt ei löytynyt niin hyvin ideoita, kahdeksanvuotias Hannes Romppanen toteaa. Hannes myi viime keskiviikkona itse tekemiään ystävänpäiväkortteja K-marketin eteistilassa. Joulun alla samassa paikassa myyntiartikkelina olivat joulukortit.
– Joulukortteihin keksin paremmin ideoita. Ja kortit menivät hyvin kaupaksi, Hannes kertoo. Ystävänpäiväkortteihin Hannes oli piirtänyt sydämiä, kukkia ja toisiaan kädestä kiinni pitäviä ihmisiä.
– Hannes tykkää piirtää. Monesti, kun Hannes tulee koulusta kotiin, hän ottaa ensimmäisenä esille kynät ja paperia, piirustustuokio koulun jälkeen on Hannekselle luova ja rentouttava hetki, Hanneksen äiti Meri Romppanen kertoo.
– Joulun alla Hannes itse rupesi miettimään, että olisi kiva myydä jotain. Minä ehdottelin myymistä sukulaisille tai somemyyntiä, mutta Hannes halusi nimenomaan pystyttää myyntikojun. Kysyimme kauppiaalta, saammeko tulla tähän eteiseen, ja saimme luvan, Meri Romppanen selvittää ja kertoo, että joulun alla korttien suosio yllätti.
– Kortit myytiin tosi nopeasti ja ihmiset tykkäsivät. Hannekselta tilattiinkin kortteja, Meri Romppanen kertoo.
Hannes ei aio tuhlata heti kaikkia tienaamiaan rahoja.
– Osan laitan säästöön, osan hyväntekeväisyyteen ja osalla ostan jotain kivaa, Hannes sanoi ja kertoi, ettei ollut vielä päättänyt, mitä ystävänpäiväkorteilla tienaamillaan rahoilla ostaisi.
– Minua ilahduttaa se, että Hannes osaa myös säästää rahaa, Meri Romppanen toteaa.
Myös ystävänpäiväkortit kävivät kaupaksi joulukorttien tapaan. Ja kohtelias nuori kauppias muisti toivottaa asiakkaille hyvää ystävänpäivää.
“Toivon, että Minna pysyis mun ystävänä ainaki niin kauan ku se vaan jotenkuten voi mua sietää.”
Näin kirjoitti päiväkirjaansa 7.9.1983 Leena Hangasjärvi, joka oli juuri aloittanut 7. luokan ja yläasteen. Minna Salonen oli Leenan uusi ystävä. Minna oli tullut samalle luokalle Oittilan koulusta.
Minna Salonen on pysynyt Leena Rostin ystävänä yli neljäkymmentä vuotta, vaikka nykyisin he asuvat eri maissakin. Tie vei Leenan Irlantiin ja Minnan Äänekoskelle.
Leena kirjoitti ylioppilaaksi Jyväskylän Lyseosta vuonna 1990.
-Opiskelin Tampereen yliopistossa ruotsin kieltä ja tiedotusoppia. Sitten 1990-luvun lopulla tuli Nokia-buumi ja olin pitkään töissä Nokialla ja Nokian alihankkijoilla teknisen dokumentoinnin alalla. Dublinissa jatkoin ensiksi samalla alalla, sitten olin välillä kotiäitinä ja töissä kielikoulussa. Juuri nyt pidän välivuotta töistä. Teknisen viestinnän tiimi, jossa olin töissä, lopetettiin viime keväänä ja päätin pitää pienen tauon työelämästä.
Leena ja Jyväskylästä kotoisin oleva puoliso Juho-Pekka asuivat Tampereella 16 vuotta; siellä syntyivät myös perheen lapset.
-Dubliniin muutimme helmikuussa 2007. Tarkoituksemme oli asua täällä kaksi vuotta, mutta niin vain ovat vuodet kuluneet ja lapset kasvaneet. Juho-Pekka on paikkatietoalalla ja tällä hetkellä tekee töitä Irlannin maa- ja metsätalousministeriölle. Neljä lastamme ovat jo aikuisia. Tyttäremme asuvat Dublinissa poikaystäviensä kanssa. Vanhempi poikamme ja hänen saksalainen tyttöystävänsä asuvat Saksassa. Nuorempi poikamme kirjoitti ylioppilaaksi viime kesänä ja hän asuu vielä kotona. Meillä on 5-vuotias ranskanbulldoggi Luna, joka asuu puolet viikosta toisen tyttäremme luona ja oma koira 7 kuukautta vanha kääpiösnautserin pentu Merlin. Meillä on myös neljä kissaa.
Minna kävi kymppiluokan ja kaksi vuotta lukiota Korpilahdella. Sen jälkeen tie vei kotitalousopettajaopistoon Jyväskylään, mistä Minna muutti Ääneseudulle töihin. Hän on ollut töissä vaneritehtaalla viimeiset 34 vuotta. Minnalla on 17-vuotias tytär.
Leenalla ja Minnalla on sama syntymäpäivä.
-Se oli meistä hauskaa teini-ikäisinä. Ystävystyimme nopeasti ja koko yläasteen olimme aika tiiviisti yhdessä, emme pelkästään kaksin, vaan olimme kylällä isommassakin kaveriporukassa. Minna oli usein meillä yötä, varsinkin torstaisin. Silloin Korpilahden kunta järjesti kerran viikossa uimahallikuljetuksen Muurameen. Uimahallireissut, nuorten discot Ohrantähkässä ja koulun konvat olivat silloin tärkeitä sosiaalisia tapahtumia, joissa setvittiin ihastuksia ja puitiin kaikenlaista kaveridraamaa. Minnan ollessa meillä yötä valvoimme tietenkin myöhään ja puhuimme ihan kaikesta, koulusta, opettajista, ihastuksista. Kuuntelimme C-kasetilta Yötä, Popedaa, Paul Youngia, Secret Serviceä ja Billy Idolia ja Korpilahden kirjastossa kävimme kuuntelemassa uusimpia levyjä. Silloin tällöin kävimme Jyväskylässä vaateostoksilla ja elokuvissa. Uuno Turhapuroja taisi tulla nähtyä useampikin. Kesällä 1986 olimme kunnan kesätöissä kuukauden ja yhdessä raivasimme pusikkoa vesurilla ja maalasimme silloisen päiväkodin aitaa, Leena muistelee.
Minna sanoo, että Leenan äiti Riitta-Liisa otti hänetkin avosylin vastaan ja oli kuin varaäiti.
-Leena oli jo muuttanut kotoaan ja Korpilahdelta pois, kun olin hänen äitinsä talossa vuokralaisena. Ja niin ovat olleet myös minun kaksi sisarustakin, Minna kertoo.
Nykyisin ystävykset tapaavat kasvotusten muutamia kertoja vuodessa.
-Useimmiten Minna tulee kahville äitini luo, kun olen Korpilahdella käymässä. Viime kesänä Minna tuli myös käymään mieheni suvun mökillä Nilsiässä ja silloin saunottiin ja uitiin ja laitettiin ruokaa pitemmän kaavan mukaan. Minna perheineen on käynyt kahdesti Dublinissa ja silloin kävimme Wicklow-vuorilla, kävelty meren rannalla, syöty fish&chips ja käyty shoppailemassa. Keväällä 2019 hankin meille liput yläasteaikojemme idolin Paul Youngin konserttiin. Minnan seuraavalla Irlannin reissulla haluaisin viedä Minnan Irlannin länsirannikolle Atlantin rannalle.
Mikä Minnassa on parasta?
-Minna on aina ollut avoin ja puhelias ja Minnan kanssa on helppo olla. En muista, että kouluaikoinakaan oltaisiin koskaan riidelty. Joskus varmasti loukkaannuin, kun Minna sanoi asioista niin kuin ne ovat, mutta ymmärsin ja arvostin ja arvostan edelleen Minnan aitoutta. Ystävyydessämme ei ole paineita. Joskus voi mennä useita viikkoja, ettei olla yhteydessä, mutta sittenkään ei tarvitse viestiä aloittaa anteeksipyynnöillä tai millään selityksillä, vaan voi vain jatkaa siitä, mihin viimeksi jäätiin.
Mikä Leenassa on parasta?
-Me olemme samanlaisia, mutta myös erilaisia. Minä olen suorapuheinen ja ihmettelen sitä, ettemme ole koskaan riidelleet. Se on ihanaa, että Leena on jaksanut minua kaikki nämä vuosikymmenet. Meistä Leena on koulutetumpi ja minä olen ehkä enemmän käytännön ihminen.
Minna muistelee lämmöllä viime kesän matkaa Nilsiälle.
-Se oli tosi ihana reissu. Ei ollut kiire mihinkään.
Tämä sivusto käyttää evästeitä asiakaskokemuksen parantamiseen. Alta voit valita suostumuksesi. Katso tarkemmat tiedot alta Tietosuojalauseke-sivulta.
Toiminnalliset
Aina aktiivinen
Nämä ovat sivuston toiminnalle välttämättömiä evästeitä, joiden käyttöä ei voi kieltää. Hyväksyt näiden evästeiden käytön selaamalla sivustoamme.
Preferences
The technical storage or access is necessary for the legitimate purpose of storing preferences that are not requested by the subscriber or user.
Statistics
The technical storage or access that is used exclusively for statistical purposes.The technical storage or access that is used exclusively for anonymous statistical purposes. Without a subpoena, voluntary compliance on the part of your Internet Service Provider, or additional records from a third party, information stored or retrieved for this purpose alone cannot usually be used to identify you.
Markkinointi
Nämä ovat kolmannen osapuolen evästeitä, kuten esimerkiksi Facebookia varten. Emme kuitenkaan käytä tällä sivustolla Google Analyticsiä tai samanlaista ohjelmistoa, joka keräisi kävijätietoja.
