Aurinkopalsta

Aurinkopalsta

Olipa mahtavaa pitkästä aikaa herätä Lankalauantaiyönä railakkaaseen kellojen soittoon Uuraiskylällä! Niin oli yövirkut kellonsoittajat saaneet lehmänkellot komeasti soimaan ja tuottivat iloa kevätyöhön kuin ennen vanhaan. Hienoa kun perinne elää vielä!

Aurinkopalstalla voit kiittää, kehua tai kertoa mikä tekee sinut juuri tänään onnelliseksi. Laita terveiset tulemaan toimitus@paikallisuutiset.fi tai Whats
Appilla tai tekstiviestillä numeroon 050 5431 207. Tehdään maailmasta aurinkoisempi paikka!

Lukijan kuva: Varpushaukka vierailulla

Lukijan kuva: Varpushaukka vierailulla

Varpushaukka lennähti pihaani (16.3) sähkökaapelin päälle ja samalla pikkulinnut pakenivat lintulaudalta. Varpushaukka oli hetken aikaa kaapelin päällä ja ilmeisesti totesi, ettei täältä saa mitään syötävää ja poistui metsän suojaan, josta sen ääntelyä olen useana päivänä saanut kuulla, valtaako itselleen reviiriä, vaiko kutsuuko puolisoa itselleen, se jää nähtäväksi. Varpushaukan poistuttua kesti hetken aikaa ennen kuin pikkulinnut palasivat lintulaudalle ruokailemaan.

Juhani Rossi, Toivakka

Lukijan runo

Avaa saunan pelti
ilman kiirettä lado uuninpesään puut
Alle sytykkeet, tuohet ja tervakset
joita olet kerännyt
onnellisilla metsäretkillä
Raapaise tikku, hetken kuuntele
tulen voimaa
Vain ja vain
jos ne sinua häiritsevät, lakaise roskat
katon riippuvat villakoirat

Ja kun löylyjen jälkeen
saunan uneliaassa jälkilämmössä
varpaasi katsovat tähtiin
Silloin ikkunasta anna hiukan pohjatuulta
Kaikki palautuu ennalleen
täysikuut, myrskyt, sateet
Hämähäkit hiipivät takaisin
villakoirat ripustautuvat kattoon
Suljet uuninpellin, voitelet varpaasi
Tänään melkein ne ylsivät sinne
– Tähtiin

Ainomaria Hakanen
Toivakka

Aurinkopalsta

Kiitos, että on olemassa Aurinkopalsta. Se, että muistetaan elämän aurinkoisia puolia, tekee minut onnelliseksi. Uusi S-market myös. Taitaa nähdä pitemmältäkin suun muodosta, että Uuraisiltahan tässä ollaan!

Lukijan runo: Savea vain

Olet savea vain – toki tiedän sen –
hyppysellinen tomua maasta.
Sait minulta henkeni henkäyksen,
siksi olet niin ainutkertainen,
vaikka vain hyppysellinen maata.

Olet savea vain, et enempää,
tunnet itsessäs avuttomuutta.
Oman itsesi säröjä katselet,
miksi Valajan käsiin luottaisi et?
Kädet Valajan luoda voi uutta.

Olet savea vain, mutta kuitenkin
kannat itsessäs ikuisuutta.
Kun sinua käyn muovaamaan,
sinun kipusi minua satuttaa,
halaan luoda sinussa uutta.
 

Maija Manninen
Toivakka