09.06.2025 | Korpilahti, Lue ilmaiseksi
Erityisesti Ainolan, Pukkalan ja Ikolanmäen alueilla on tehty runsaasti rottahavaintoja viime aikoina ja jopa keskellä kirkasta päivää. Yleensä rotat liikkuvat pimeän turvin, joten alueen populaatio saattaa olla erityisen suuri.
Ympäristöterveystarkastaja Vesa Ilmola Jyväskylän kaupungilta sanoo, että ilmoituksia rottahavainnoista on tullut viime päivinä Korpilahden alueelta poikkeuksellisen paljon.
-Aikaisempina vuosina ilmoituksia on tullut yksittäisiä, ja nyt määrä on selkeästi kasvanut. Rottaongelmaa sinänsä on joka puolella Suomea.
Ainolassa asuva Susanna Välisaari sanoo, että heidän taloyhtiössään joku on nähnyt rotan päivittäin. Perheenjäsen otti kuvan, kun parvekkeelle kiivennyt rotta seisoi ikkunaa vasten.
-Kävin tarkistamassa taloyhtiön jäteastiat ja siellä kaikki oli kunnossa.
Välisaaren kodin taloyhtiö on tilannut tontille tuholaistorjuntaa tekevän yrityksen.
Kaupungin ympäristöterveyden tehtävä rottien torjunnassa on antaa neuvoja ja tiedottaa.
-Tuholaistorjunta itsessään on jokaisen kiinteistön omistajan asia, olkoon kyseessä sitten taloyhtiö tai omakotitalo.
Ilmola sanoo, että rottaongelmassa ennaltaehkäisevät toimet ovat tärkeitä.
–Jätehuoltorekisteristä saadaan tieto, mikäli kiinteistöllä on rikkinäisiä ja täysinäisiä jäteastioita. Jätehuoltoviranomainen myös tarkistaa alueen kiinteistöjen biojätteen käsittelyä.
Ohjeita rottien varalta:
-Jyrsijät viihtyvät pihapiirissä, jos niillä on jotain syötävää ja piilopaikkoja tarjolla.
-Torjunnan onnistumista edesauttaa, jos jokainen ihminen omalta osaltaan kiinnittää huomiota ennaltaehkäiseviin asioihin. Jäteastioiden tulee olla ehjiä. Jäteastioiden kannet pitää olla suljetut ja pesutulppa paikallaan. -Kaikki jätteet täytyy laittaa sisälle jäteastioihin ja astiat tulee täyttää tasaisesti siten, että jokaisen astian kansi saadaan kokonaan kiinni.
-Biojätettä saa kompostoida vain sitä varten suunnitellussa, tarkoitukseen sopivassa, suljetussa ja hyvin ilmastoidussa kompostorissa, johon haittaeläinten pääsy on estetty.
-Pihapiiri ja rakennusten ympäristö tulee pitää siistinä niin, että rotilla ei ole piilo- tai pesäpaikkoja.
-Lintuja ei ruokita maahan. Rakentamiseen liittyvät maankaivutyöt saattavat aiheuttaa paikallista rottien liikehdintää.
-Jyrsijät pääsevät sisälle rakennuksiin pienistäkin raoista. Rakennusten rakojen ja läpivientien tilkitseminen tai verkkojen asennus ovat hyviä keinoja torjunnassa. Rotta pääsee sisälle jo kahden senttimetrin kokoisesta raosta.
-Kuluttajakäyttöön ei ole hyväksytty jyrsijämyrkkyjä rottien tai myyrien torjuntaan. Yksittäisten rottien pyydystäminen onnistuu perinteisellä tappoloukulla. Loukkuun voi asettaa houkuttimeksi esim. ruisleipää, juustoa, viljatuotteita, keitettyä kananmunaa, kuivattuja hedelmiä tai suklaata.
-Rottia voi pyydystää myös elävänä pyydystäviin loukkuihin, jos pystyt lopettamaan rotan nopeasti ja kivuttomasti kuten eläinten hyvinvointilaissa edellytetään. Loukkujen sijoittamisessa tulee kiinnittää huomiota, ettei ne vahingoita muita eläimiä tai ihmisiä. Loukut on tarkastettava päivittäin.
-Rotan vuotuinen poikastuotto/naaras/vuosi on keskimäärin 38. Rottien torjunta on melko haasteellista ja saattaa viedä aikaa. Rotalle on tyypillistä geeniperintönä saatu ympäristön muutosten ja uusien esineiden vieroksunta (neofobia). Sen vuoksi rotta saattaa karttaa jonkin aikaa sille tarkoitettua syöttiä, eikä syöttiä kannata siirtää toiseen kohtaan.
-Taloyhtiöt ja rakennuksen omistajat voivat tarvittaessa tilata tuholaistorjunta yrityksiltä apua rottien torjuntaan ja hävittämiseen.
Maarit Nurminen
05.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Kettulanvuoren luontopolut Petäjävedellä on saatu valmiiksi ja opastetaulut ovat paikoillaan, avajaisia vietetään maanantaina 16. kesäkuuta. Kettulanvuoren ulkokuntosalin vierestä lähtee kaksi kesäreittiä; 1,1 kilometrin mittainen Ketun kilsa ja 4,6 kilometrin mittainen Revon reitti. Molempien reittien varressa on opastetauluja, joissa kerrotaan alueen eläimistä ja kasveista. Tauluissa esitellään muuttolintuja, paikkalintuja, nisäkkäitä, pikkunisäkkäitä, hyönteisiä, matelijoita ja sammakkoeläimiä sekä sieniä. Ihakkisuon kohdalla esitellään Ihakkisuon kasveja, toinen kasvitaulu on Hupelinmäellä.
– Opintoihini kuului projekti, ja sain yhdistettyä sen tähän hankkeeseen, jossa parannettiin reitistöjä. Luontopolkua oli kaavailtu jo aiemminkin, opastetauluhanketta vetänyt, ympäristökasvattajaksi opiskellut Pia Jussila kertoo.
– Teimme opastetauluja Lauri Ijäksen ja Leena Lahden kanssa, Tapani Nislin oli meidän kanssamme katsomassa, mihin opastetauluja kannattaa laittaa ja Pekka Kotamäen kanssa teimme tosi ison työn kuvien ja tekstien asettelussa.
Tauluissa on yhteensä kymmeniä kuvia.
– Ostimme kuvat kahdelta taiteilijalta, jotka ovat tehneet kuvia Suomen ympäristöopisto SYKLIn käyttöön, osa kuvista oli valmiina, mutta tilasimme myös joitakin uusia, kun halusimme tiettyjä lajeja, Pia Jussila kertoo.
– Karsintaa piti tehdä paljon, koska kaikkea ei saa opastetauluihin mahtumaan. Tauluissa on myös nettiosoitteita, joista löytyy lisää tietoa, Pia Jussila sanoo ja kertoo, että hanke kesti kaksi vuotta.
– Syksyllä olisi tarkoitus mennä koululaisten kanssa tutustumaan luontopolkuihin ja käyttää opastetaulujakin opetuksessa. Tosi hyvä, että valittavana on myös lyhyt reitti, luontopolulle pääsee pienempienkin lasten kanssa.
Polun varrella linnunpönttöjäkin
Tauluihin on valittu nimenomaan sellaisia lajeja, joita Kettulanvuoren luontopoluilla voi nähdä ja kuulla.
– Talvellahan reiteillä pääsee hiihtämään, joten tauluissa on myös lajeja, joita näkee talvellakin, kuten paikkalintuja ja nisäkkäitä. Talvella voi nähdä myös nisäkkäiden jälkiä, Petäjäveden Luonto ry:n puheenjohtaja Lauri Ijäs toteaa.
– Molempien reittien varrella on samat taulut, joten myös lyhyemmän reitin kiertämällä saa tietoa. Eläin- ja kasvitaulujen lisäksi polun varrella on tietoa alueen luonnon historiasta ja karttoja Itämeren rantaviivasta eri aikakausina. Välillä polku kulkee entistä Itämeren rantaa, välillä entistä merenpohjaa, Ijäs kertoo.
Opastetaulujen lisäksi polkujen varsille on asetettu linnunpönttöjä.
– Monissa pöntöissä onkin jo asukkaita, etenkin tiaisille ja kirjosiepoille tarkoitetuissa pöntöissä, Lauri Ijäs kertoo.
– Linnunpönttöjä vietiin reittien varrelle viime syksynä yhteensä 35. Ne ovat eri kokoisia ja eri linnuille tarkoitettuja. Siellä on muun muassa tiaisille ja kirjosiepoille tarkoitettuja pönttöjä, leppälinnuille, käenpiioille ja kottaraisille sopivia pönttöjä, puukiipijän pönttöjä ja pari helmipöllön sekä pari varpuspöllön pönttöä. Kaikki eivät näy polulle, mutta monet näkyvätkin. Poluilla kulkiessa voi kuunnella linnunlaulua ja kesällä nähdäkin, kun emot ruokkivat poikasiaan, Ijäs sanoo ja kertoo, että linnunpönttöjä on molempien reittien varrella.
Linnunpöntöt ovat Petäjäveden Luonto ry:n jäsenen Aake Ojalan tekemiä, pönttöjen ripustustalkoissa Luonto ry:n jäseniä oli enemmänkin.
Ison hankkeen viimeinen
Reitit on merkitty erivärisillä puukepeillä; Revon reitti violeteilla ja Ketun kilsa keltaisilla.
– Kettulanvuoren luontopolut ovat osa samaa leader-rahoitteista hanketta, jossa tehtiin Kettulanvuoren ulkokuntosali, Halkokankaan perhepuisto ja Litman esteetön luontopolku sekä kunnostettiin reittejä maastopyöräilyyn soveltuvaksi. Kaksivuotinen hanke päättyi viime vuoden loppuun. Lähes kaikki saatiinkin tehtyä vuoden vaihteeseen mennessä, iso opastetaulu hiihtoreittiopasteen viereen laitettiin tämän vuoden puolella, samoin reittimerkit, kunnan tekninen päällikkö Reija Laamanen kertoo.
– Kettulanvuoren luontopolut kulkevat latupohjalla. Reittiä on parannettu niin, että sitä pääsee kulkemaan maastopyörällä, myös Ihakkisuon kohdalla. Revon reitiltä menee nyt myös sorastettu polku Ihakkisuon yli Halkokankaalle. Litman esteetön luontopolku yhtyy Revon reitille, Litman esteettömän luontopolun nuotiopaikka on myös Revon reitin varrella, Laamanen sanoo.
Kettulanvuoren luontopolun avajaiset pidetään maanantai-iltana 16. kesäkuuta kello 18 alkaen.
– Ensin on lyhyitä puheita ja ulkokuntosalin käytön esittelyä, sitten pääsee kiertämään reiteille ja vastaamaan Lauri Ijäksen tekemiin kysymyksiin, joihin vastaukset löytyvät opastetauluista, Pia Jussila kertoo.
Tiina Lamminaho
05.06.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden teatterikesän aloittanut Rempallaan -näytelmä tempaisee katsojansa keskelle vastaperustetun uusperheen remonttielämää. Monelle tilanne voi olla aika tuttua juttua. Vaikka tilanteet ovat melko käsittämättömiä ja menevät niin sanotusti yli, näytelmän hahmoihin ja juonen kulkuun, taustalla vaikuttaviin tunteisiin ja toiveikkuuteen on helppo samaistua. Ja näin vanhan talon omistajalle komedia oli melkoisen kuumottava kokemus.
Roope Lipastin komediassa vastavihityt Timo ja Hanna ovat ostaneet uusperheelleen talon melkoisen vaaleanpunaiset lasit silmillään. Tilanne oli sen verran tuttu omasta menneisyydestä, jotta se nostatti vienon punan poskille.
Näytelmän ohjaaja Suvi Salomaa sanoo käsiohjelman tekstissään samaa. Hän löysi näytelmätekstistä paljon tuttua ajalta, kun hän rakensi miehensä kanssa talon. Salomaa kertoo paitsi nauraneensa myös itkeneensä lukiessaan tekstiä ensimmäistä kertaa.
Näytelmässä on paljon tuttua myös muusta kuin remontoinnista. Varsinainen röhönauru pääsi, kun kaavoituspäällikkö esitetään näytelmässä melkoisen kaikkivaltiaana viranhaltijana, jonka pakeille on liki mahdotonta päästä. Puhumattakaan, että kaavoituspäällikkö muuttaisi mielensä asiassa, joka virkamiesten päissä on syntynyt. Jos ei nyt ihan kaikkea laiteta kaavoituspäällikön piikkiin, tekstissä vihjataan myös kaavoituslautakunnan käyttävän melkoista valtaa.
Rempallaan on sopivan vauhdikas ja erilaisia käänteitä sisältävä näytelmä kesäteatteriin. Näyttelijöitä lavalla nähdään vain kolme, mutta rooleja sitten senkin edestä.
Eniten muuntautumiskykyä ja vauhtia vaaditaan Elias Seppiseltä, jolla on näytelmässä peräti 21 roolihahmoa. Seppinen onnistuu nopeissa vaihdoissa loistavasti ja hänellä on kyky muuttaa koko olemustaan sormia napsauttamalla. Mieliinpainuvimmat hahmot olivat kaavoituspäällikkö ja putkimies.
Aki Reinikainen nähdään Timon lisäksi Aantsina ja KaraåkeKattina. Reinikainen tekee vakuuttavaa työtä rakastuneena uusperheen isänä. Eeva-Liisa Tammi näyttelee Hannan roolin lisäksi Alinan ja anopin roolit. Tammen suoritus oli uskottavaa ja varmaa. Tekstissä miehen mielenmaisema saa enemmän tilaa; joskin stereotypioiden kautta.
Nopeatempoinen näytelmä on mukavaa seurattavaa, sillä vauhti on sopiva. Kaikenlaisten vastoinkäymisten jälkeen näytelmässä on onnellinen loppu. Tarinassa käy, kuten elämässäkin usein; kaikki kyllä järjestyy.
Maarit Nurminen
05.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Taipaleen tilan navetassa asustaa reilut kolmekymmentä emolehmää. Kesällä vasikat laiduntavat tilalla emojensa kanssa.
– Vasikat ovat meillä puolisen vuotta, sitten suurin osa niistä lähtee eteenpäin jatkokasvatukseen. Osa hiehoista jää meille, Minna ja Hannu Taipale kertovat.
Naudanlihaa tilalta myydään suoraan asiakkaille.
– Lihan suoramyynti on lähtenyt hyvin käyntiin. Myymme naudan pihvejä, paistilihaa ja jauhelihaa, Ida Taipale kertoo ja Minna Taipale kiittelee petäjävetisiä asiakkaita.
– Tosi kiva, että meidät on löydetty. Ihmiset tykkäävät, kun he saavat lihaa läheltä ja niin, että he tietävät, mistä liha tulee. Olemme löytäneet Saarijärveltä hyvän jatkokäsittelijän, joka leikkaa lihat ja pakkaa ne. Ketju toimii hyvin asiakkaille asti, Minna Taipale sanoo.
– Onneksi Jyväskylässä on vielä teurastamo, ettei eläinten tarvitse matkustaa kauas; pitkistä matkoista ne saisivat stressiä. Eläinten hyvinvoinnista pitää huolehtia niiden syntymästä kuolemaan asti. Niiden on saatava hyvää rehua ja hyvää hoitoa, ei riitä, että navetassa käydään kerran päivässä pikaisesti. Hyvään hoitoon kuuluu myös se, ettei eläinten tarvitse matkustaa kauas.
Investointeja odottamassa
Taipaleen tila on nyt kokonaan Hannu Taipaleen omistuksessa, Hannu ja Minna Taipaleen kanssa tilaa hoitaa heidän tyttärensä Ida Taipale. Hänen on myös tarkoitus jatkaa tilan pitoa.
– Kävin maatalousoppilaitoksen Saarijärvellä. Edelleen yritän opetella kaikkea, Ida Taipale sanoo. Tällä hetkellä hän on parturi-kampaajayrittäjänä R-salongissa Petäjävedellä, ja aikoo sitä työtä myös jatkaa.
– Tila vaatii paljon investointeja, ensimmäisenä pitää tehdä lantala, korjata navettaa ja uudistaa peltoja, Ida Taipale kertoo.
Tilan pellot ovat luomuviljelyssä, myös myytävä liha on luomua.
– Lantala täältä puuttuu ja se on säädösten mukaan oltava, joten se on tehtävä ensin. Siihen on jo piirustukset olemassa. Myös navetta vaatii remonttia, sille ei ole tehty vuosikausiin mitään. Pellot pitää saada luomuviljelykiertoon, osa onkin jo kunnossa, osa kasvaa vielä voikukkaa, Minna Taipale kertoo.
– Viime kesänä oli oikein ilo katsella peltoa, jossa kasvoi rehukauraa ja hernettä. Ne muodostavat yhdessä kauniin kasvuston ja herne parantaa maaperän kasvukuntoa. Maanparannuskasvit ovat luomuviljelyssä todella tärkeitä.
Majoituksesta lisätuloa
Emolehmät ja lihanmyynti ovat nyt Taipaleen tilan pääelinkeinot, lisätuloja saadaan majoitus- ja vuokraustoiminnasta.
– Meillä on aitoissa reilut kymmenen nukkumapaikkaa, lomamökkiin mahtuu kuusi henkeä. Päärakennuksen tiloja vuokraamme erilaisiin tilaisuuksiin, täällä voi pitää esimerkiksi kokouksia, juhlia tai tapahtumia, Minna Taipale kertoo.
– Ateriapalvelua meillä ei ole, mutta aamupalan teko onnistuu tarvittaessa. Juhliin voimme hommata tänne pitopalveluyrittäjän, tai asiakkaat voivat halutessaan itse hommata pitopalvelun tai tuoda tarjottavat tänne. Teemme tiiviisti yhteistyötä Hanna Hautamäen kanssa, Hanna on ohjannut meille asiakkaita ja me ohjaamme Hannalle asiakkaita.
Vuokrattavana on myös rantasauna, jonka kanssa käyttöönsä saa grillikatoksen. Saunamaakuntaviikon lauantaina eli 14. kesäkuuta sauna lämpiää kello 15 alkaen.
– Olemme tehneet yhteistyötä Visit Keski-Suomen kanssa, tämä saunamaakuntaviikon tapahtumakin on sieltä lähtöisin, Minna Taipale kertoo.
– Lisäelinkeinot ovat tärkeitä, jos meinaa kohtuudella pärjätä. Pitäisi olla tosi iso tila, että pärjäisi ilman lisäelinkeinoja.
– Tämä on 400 vuotta vanha tila. Halusimme, että tämä säilyy edelleen elinkelpoisena maatilana, Hannu Taipale toteaa.
Tiina Lamminaho
28.05.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Keski-Suomessakin näytti huhtikuussa siltä, että peltotöihin päästään ennätyksellisen aikaisin. Aikaisen lämpimän jakson jälkeen tuli kuitenkin kylmä jakso, eikä aikaisista peltotöistä tullutkaan mitään.
– Keski-Suomessa tehtiin ensimmäisiä kylvöjä äitienpäivän aikaan, ja sen jälkeen työt pelloilla ovat edenneet hyvin. Kylvöt on saatu Keski-Suomessa pääosin tehtyä toukokuun aikana, johtaja Vesa Laitinen ProAgria Keski-Suomesta kertoo.
– Keskimääräisestä kylvöajasta ollaan nyt joitakin päiviä myöhässä, mutta ei oleellisesti. Jos kesällä on normaalit sääolot, muutaman päivän keskimääräistä myöhemmällä kylvöllä ei ole merkitystä koko satokautta ajatellen.
Etelä-Suomessa osa viljelijöistä pääsi aloittamaan kylvöt jo huhtikuun lämpimän jakson aikana.
– Mutta sielläkin kylmä jakso keskeytti työt. Siellä on nyt ollut poikkeuksellisen pitkä kylvökausi, Laitinen toteaa.
Pellot kuivuivat Keski-Suomessa hyvin, joten kylvöt saatiin hyvin käyntiin, mutta sitten alkoi näyttää jo liiankin kuivalta.
– Nyt sade toi kaivattua kosteutta jo kylvetyille pelloille, Laitinen sanoo.
Syysviljat selvisivät talvesta hyvin
Syksyllä kylvettyjen viljojen osalta pelättiin talvivaurioita, kun lämpötila sahasi talvella nollan molemmin puolin.
– Syysviljat selvisivät Keski-Suomessa kuitenkin ilman isompia vaurioita. Keski-Suomen pelloista iso osa on rinnepeltoja, joihin vesi ei jää seisomaan ja vuoroin jäätymään, vuoroin sulamaan. Syysviljat näyttävät selvinneen täällä hyvin talvesta, Laitinen kertoo.
– Toukokuun kylmä jakso yöpakkasineen hidasti syysviljojen kehitystä, mutta jos kesäsää on normaali, syysviljojen sato-odotukset ovat hyvät.
Luonnonvarakeskuksen tilastojen mukaan Keski-Suomessa oli viime vuonna käytössä olevaa maatalousmaata yhteensä reilut 90 000 hehtaaria, josta yli puolet eli noin 49 000 hehtaaria oli nurmea. Kauraa ja ohraa Keski-Suomessa viljellään kumpaakin noin 10 000 hehtaarilla, kauraa hieman enemmän kuin ohraa. Keski-Suomessa viljellystä viljasta iso osa menee rehuksi. Vehnää Keski-Suomessa viljeltiin Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan viime vuonna noin 2000 hehtaarilla, pääosin kevätvehnänä, ja ruista noin 200 hehtaarilla, joka oli kokonaan syysruista.
Petäjävedellä käytössä olevasta maatalousmaasta yli kaksi kolmasosaa oli Luonnonvarakeskuksen tilaston mukaan nurmea. Vuonna 2023 täällä viljeltiin kauraa 265 hehtaarilla, ohraa 126 hehtaarilla, ruista yhdeksällä hehtaarilla, samoin vehnää yhdeksällä hehtaarilla.
Tiina Lamminaho
