05.03.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Pekka ja Liisa Kiho muuttivat vapaa-ajan asuntonsa vakituiseksi asunnoksi jo lähes kaksikymmentä vuotta sitten, pariskunta on asunut Puolakalla vuodesta 2008 lähtien. Alun perin talo oli Liisan äidin kesämökki, sitten Pekka ja Liisa Kiho mökkeilivät siellä, muutto tuli ajankohtaiseksi eläkepäivien koitettua.
– Hyvä paikka tämä on ollut asua, yhtään ei ole muutto kaduttanut, Pekka ja Liisa Kiho toteavat.
– Muutos kesämökistä vakituiseksi asunnoksi meni silloin Korpilahden kunnan aikana hyvin. Haimme ensin rakennuslupaa laajennukseen ja sitten teimme käyttötarkoituksen muutoksen vaatimat toimet. Vanhaa puolta piti eristää lisää ja huonekorkeudesta ja energiatehokkuudesta sekä jätevesijärjestelmästä ja kompostoinnista piti antaa selvitykset. Jätevedet tässä menevät umpikaivoon, juomaveden saamme teettämästämme porakaivosta, sähköt tässä oli valmiina ja valtion tie menee vierestä, Pekka Kiho selvittää.
Kihojen talo on Särkijoentien varressa, lähin vakituisesti asuttu naapuri on alle kilometrin päässä.
– Vakituista asutusta saisi tulla lisää, täällä on tyhjiäkin taloja. Kesäisinhän täällä kyllä on paljon väkeä, kun mökkiläiset tulevat, myös Oravivuoren Struven piste tuo liikennettä.
Käyttötarkoituksen muutos vapaa-ajan asunnosta vakituiseksi asunnoksi vaatii nykyäänkin rakennusluvan, Pekka Kihon mainitsemat eristeiden paksuus ja vastaavat asiat katsotaan rakennusvalvonnassa.
– Vapaa-ajan asuntojen tekniset vaatimukset esimerkiksi huonekorkeuden, eristeiden paksuuden ja energiatehokkuuden osalta eroavat vakituisten asuntojen teknisistä vaatimuksista, ne määritellään valtakunnallisessa lainsäädännössä. Siinä mielessä rakennusvalvonnan kannalta vapaa-ajan asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi on selkeä tapaus; vaatimukset joko täyttyvät tai eivät täyty, Jyväskylän kaupungin johtava rakennustarkastaja Mikko Holmberg toteaa ja lisää, että yleensä, kun muutosta haetaan, vaatimukset täyttyvät.
– Teknisiin vaatimuksiin muutos ei yleensä tyssää, mutta kaavoituksesta johtuviin asioihin se voi tyssätä, Holmberg toteaa.
– Jos alueella on voimassa oleva kaava, se määrää, voiko tietyllä paikalla olla vakituista asumista vai ei, kaavoitusinsinööri Outi Toikkanen Jyväskylän kaupungilta toteaa.
– Korpilahdella Päijänteen rannoilla on rantayleiskaava ja Tikkalan sekä Raspio-Iloniemen suunnalla osayleiskaavat, joissa tonttien käyttötarkoitus on osoitettu. Osayleiskaavoissa vakituista asumista on osoitettu myös ranta-alueille ja Tikkalan osayleiskaavassa on myös merkintöjä, jotka mahdollistavat tontille joko vapaa-ajan asunnon tai vakituisen asunnon rakentamisen. Päijänteen rantayleiskaavassa vakituisen asumisen paikoiksi on merkitty pääasiassa ne paikat, joissa vakituista asumista oli kaavan laatimisen aikaan, Toikkanen sanoo ja toteaa, että Päijänteen rantayleiskaava on hyväksytty vuonna 1996, Tikkalan osayleiskaava vuonna 2009 ja Raspio-Iloniemen osayleiskaava vuonna 2012.
Toikkasen mukaan Jyväskylän kaupungissa voimassa olevien kaavojen alueella sellaisissa paikoissa, joissa kaavamerkintä ei salli vakituista asumista, käyttötarkoituksen muutoksia vapaa-ajan asunosta vakituiseksi asunnoksi ei lähtökohtaisesti ole hyväksytty poikkeamisluvilla.
– Jos kaavassa on merkintä, joka sallii vain vapaa-ajan asumisen, tulisi käyttötarkoituksen muuttamista vakituiseen asumiseen tutkia kaavamuutoksella, mutta sekään ei välttämättä onnistu. Kaavoituksessa katsotaan kokonaisuutta, esimerkiksi sitä, onko lähistöllä muuta vakituista asutusta. Kaavoituksella halutaan tukea vakituisen asutuksen keskittymistä sinne, missä sitä on jo ennestään, vakituinen asuminenhan tuo kunnalle eri tavalla velvoitteita esimerkiksi palvelujen järjestämiseen liittyen kuin loma-asuminen, Toikkanen sanoo.
Meneillään olevan Jyväskylän yleiskaava 2050 laatimisen yhteydessä on tehty ranta-alueiden pysyvän asumisen edullisuusvyöhyketarkastelu.
– Korpilahdella suotuisa ranta-alue pysyvään asumiseen olisi sen mukaan Kärkisten pohjoisranta, jossa onkin jo aika paljon vakituista asumista. Kärkisten pohjoisrannan osayleiskaavan laadinta onkin kaavoitusohjelmassamme, Toikkanen sanoo.
Suurin osa Korpilahdella olevista vapaa-ajan asunosta sijaitsee Outi Toikkasen mukaan rannoilla, joilla on voimassa oleva rantaosayleiskaava. Ranta-alueiden ulkopuolisella haja-asutusalueella, Tikkalan ja Raspio-Iloniemen alueita lukuun ottamatta, ei ole voimassa olevaa kaavaa, jossa rakennuspaikoista ja niiden käyttötarkoituksista määrättäisiin.
– Alueilla, joissa ei ole voimassa olevaa kaavaa, vapaa-ajan asunnon muuttaminen vakituiseksi asunnoksi vaatii poikkeamisluvan, poikkeamislupa tarvitaan myös kaavattomilla ranta-alueilla. Yhtenä lähtökohtana poikkeamislupaa mietittäessä on rakennuspaikan sijainti yhdyskuntarakenteessa, mutta poikkeamiselle tulee aina kuitenkin olla rakennuslain mukainen erityinen syy, harkinta on tapauskohtaista, Toikkanen sanoo.
Rakennuspaikan on täytettävä kaupungin rakennusjärjestyksen määräykset ja sen mukaan vapaa-ajan asunto voidaan muuttaa vakituiseksi asunnoksi vain, jos lähettyvillä ja kiinteistölle johtavan tien varrella on ennestään useampi vakituisesti asuttu kiinteistö. Kiinteistölle johtavan tien pitää myös olla ympärivuotisesti ajettavissa hälytys- ja huoltoajoneuvoilla ja koulukuljetus- tai linja-autoreitin vaikutuspiirissä.
– Poikkeamislupahakemukset käsitellään tapauskohtaisesti. Tiedusteluja vapaa-ajan asunnon muuttamisesta vakituiseksi asunnoksi tulee aika ajoin, mutta ei kovin paljon, korkeintaan joitakin vuodessa. Suurin osa niistä koskee ranta-alueita, Toikkanen kertoo.
Kaupunkirakennelautakunnan puheenjohtajan Juha Suonperän mukaan poikkeamisluvan vapaa-ajan asunnon muuttamiseksi vakituiseksi asunnoksi käsittelee kaupunkirakennelautakunta tai nykyisen hallintosäännön mukaan siitä voidaan tehdä myös virkamiespäätös.
– Olemme käsitelleet muutaman poikkeamislupahakemuksen viime vuosina, aika harvoin niitä meille tulee. Ne käsitellään tapauskohtaisesti, mutta niissä pitää olla tasapuolinen eli kaikkia koskevat samat säännöt. Päätöksiä tehtäessä katsotaan kokonaisuutta, virkamiehet tekevät esitykset ja asiat käydään perusteellisesti läpi, Suonperä sanoo.
Tiina Lamminaho
27.02.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
– Vanhaa mökkitelevisiota ei ole pakko laittaa kierrätykseen HD-siirtymän takia, vaikka vanhassa televisiossa ei olisi HD-viritintä. HD-kanavat saa näkymään HD-digiboxilla, joka maksaa halvimmillaan parikymppiä, Jari Rantanen Kauppatalo Rantasesta kertoo.
HD-digiboxeja on ollut myynnissä jo vuosia. Rantanen kertoo myyneensä niitä muutamia, mutta sinänsä HD-siirtymä ei ole Kauppatalo Rantasessa näkynyt.
– HD-siirtymää on valmisteltu jo niin kauan, että yli kymmenenkin vuotta vanhoissa televisioissa on HD-viritin. Sellainen televisio, jossa ei ole HD-viritintä, on reilusti yli kymmenen vuotta vanha. Monet ovat uusineet televisionsa jo tässä kymmenen vuoden aikana, Rantanen sanoo ja toteaa, että vanhoja televisioita on monilla kakkostelevisioina tai mökkitelevisioina.
– On minulla itsellänikin kakkostelevisiona vanha televisio, jossa ei ole HD-viritintä, mutta ei minulla ole pienintäkään aikomusta laittaa sitä romuksi, Rantanen toteaa.
Rantasen mukaan HD-digiboxi on pieni teräväpiirtoviritin, joka tekee saman asian kuin uudemmissa televisioissa sisällä oleva HD-viritin, ulkoinen HD-digiboxi yhdistetään televisioon HDMI-johdolla.
– Kaksi kaukosäädintähän siinä sitten tarvitaan, mutta sinänsä HD-digiboxin käyttöönotto ei ole hankala homma, Rantanen sanoo.
Monissa vanhoissa televisioissa lukee HD-ready. Rantasen mukaan se tarkoittaa yleensä sitä, että television näyttö pystyy toteuttamaan korkean resoluution, mutta televisiosta puuttuu HD-viritin. HD-digiboxi on yksi tapa saada HD-kanavat näkyviin.
– Toki moni haluaa uusia vanhan televisionsa ja vaihtaa isompaan, nythän tarjouksista saa isojakin televisioita todella halvalla. Sellaiset 65 tuuman televisiot, jotka vielä vähän aikaa sitten maksoivat puolitoista tuhatta euroa, myydään nyt tarjouksissa alle viidellä sadalla eurolla. Pienemmän, 32 tuuman television saa alle kahdella sadalla eurolla. Uskoisin, että televisioiden ostoon ovat vaikuttaneet enemmän monet shokkitarjoukset kuin HD-siirtymä, Rantanen sanoo.
– Monelle riittää pienempikin televisio, ja silloin HD-digiboxi on yksi vaihtoehto elvyttää vanha televisio näyttämään HD-kanavia. Kuluttaahan iso televisio myös enemmän sähköä kuin pieni televisio.
Mikäli vanhan televisionsa haluaa vaihtaa uuteen, vanhan television voi viedä esimerkiksi Mustankorkean jäteasemalle tai Kuusakoskelle Muurameen, elektroniikkaromua otetaan vastaan myös elektroniikkaa myyvissä liikkeissä.
– Elektroniikkaromun kierrätystä koskeva lainsäädäntö on ollut voimassa jo vuosia, elektroniikkaa myyvien liikkeiden on otettava vastaan käytöstä poistetut laitteet ja huolehdittava ne eteenpäin. Olen minäkin vanhoja televisioita ottanut vastaan, Rantanen toteaa.
HD-kanavat siirrettiin kanavapaikoille 1 – 20 jo viime vuoden marraskuussa. Mikäli ohjelmaa näkyy näillä kanavapaikoilla, televisiossa on HD-viritin. Perusmuotoiset eli SD-lähetykset näkyvät tällä hetkellä kanavapaikoilla 21 – 39.
– Useimmat televisiot tekivät kanavapaikkojen vaihdon automaattisesti. Minulle siitä tuli muutama asiakaskäynti, Jari Rantanen toteaa.
– Monet vanhatkin televisiot tekivät muutoksen automaattisesti, ja nyt niissä näkyy esimerkiksi Ylen ykköskanava kanavapaikalla 21, kanavapaikoilla 1 – 20 ei näy mitään sellaisissa televisioissa, joissa ei ole HD-viritintä.
Perusmuotoiset eli SD-lähetykset loppuvat kokonaan tänä vuonna. Ensin SD-lähetykset loppuvat Yleltä maaliskuun lopussa, sitten myös muilta Suomen televisiokanavilta kesäkuun lopussa. Digitalta kerrotaan, että jos tv-vastaanotossa ei ole ollut ongelmia, ei HD-siirtymän takia luultavasti tarvitse vaihtaa televisioantennia. Tietoa HD-siirtymästä löytyy muun muassa Digitan nettisivuilta.
Tiina Lamminaho
20.02.2025 | Petäjävesi
Petäjäveden lukiota käyvä Aleksi Metsäpelto on opintojensa loppusuoralla. Lukulomaa viettävä abiturientti kirjoittaa itsensä kevään kirjoituksissa ylioppilaaksi ja suuntaa sen jälkeen jatkamaan jo aloittamiaan diplomi-insinööriopintoja Jyväskylän yliopistoon.
Petäjäveden lukiosta ponnistaneet -juttusarjan viimeinen osa, julkaistu Petäjävesi-lehdessä 19.2.2025.
Jaakko Heikkinen
Juttusarjan päättävässä haastattelussa omista lukioajoistaan kertoo tänä keväänä Petäjäveden lukiosta itsensä ylioppilaaksi kirjoittava abiturientti, Aleksi Metsäpelto, 18.
– Mietin yläkoulun lopussa lähtemistä johonkin lukioon Jyväskylässä, johon kilpauintikaverinikin pyrkivät, mutta lopulta lähelle kotia jääminen tuntui fiksuimmalta ratkaisulta, Metsäpelto aloittaa.
Syksyllä 2022 oman lukiotaipaleensa aloittanut Metsäpelto on kolmen vuoden aikana ehtinyt nauttia Petäjäveden lukion opiskelijoilleen tarjoamista eduista sekä lukion vuosikelloon kuuluvista kohokohdista. Metsäpelto muun muassa hankki itsellensä ajokortin lukion liikennekasvatuskurssin kautta ja otti toissaviikolla osaa populaarikulttuuriteemaiseen penkkaripäivään.
– Kirjoitan tänä keväänä kaikki viisi ainetta kerralla: äidinkielen, englannin, pitkän matematiikan, fysiikan ja kemian. Olen aloittanut lukemisen hyvissä ajoin ja ainakin preliminäärikokeet, joissa harjoitellaan ylioppilaskirjoituksiin, menivät kohdallani hyvin, Metsäpelto mainitsee.
Pilottioppilaana korkeakouluyhteistyössä
Metsäpelto on toiminut ikään kuin pilottioppilaana vuonna 2023 käynnistyneessä Petäjäveden lukion ja Jyväskylän yliopiston välisessä yhteistyössä. Korkeakouluyhteistyön myötä lukiolaisille on tarjoutunut mahdollisuus opiskella yliopiston diplomi-insinööriopintoja, räätälöidyllä diplomi-insinöörilinjalla.
– Opintojen suorittaminen lukioaikana tuntui minusta järkevältä valinnalta. Minua kiinnosti esimerkiksi pelien ohjelmoiminen ja olin tehnyt sitä jo nuorempana, Metsäpelto muistelee.
Diplomi-insinöörilinjan kuudentoista opintopisteen laajuiset opinnot pitävät sisällään kolme suurempaa kokonaisuutta tietoteknisiä ja matemaattisia opintoja. Hyvin suoritetut opinnot takaavat opiskelijalle automaattisen sisäänpääsyn Jyväskylän yliopistoon. Korkeakoulupaikka ja stressitön siirtymä opintoasteelta toiselle ovat kovia kannustimia.
– Diplomi-insinööriopintojen keskiarvosanan tulee olla kolme, asteikolla yhdestä viiteen ja tämän lisäksi pitkästä matematiikasta edellytetään keskiarvosanaa kahdeksan. Näiden opintojen yhdistäminen muiden lukio-opintojen kanssa on sujunut hyvin. Tämä on tuntunut ikään kuin valinnaisaineelta, mutta tietysti yliopistotasoiset kurssit ovat tarjonneet myös haastetta, Metsäpelto toteaa.
Ensimmäinen laatuaan
Valmistuttuaan Metsäpellosta tulee ensimmäinen ylioppilas, joka valmistuu diplomi-insinöörilinjalta, niin Petäjävedellä kuin koko Suomessa. Yliopisto-opintonsa Metsäpelto pyrkii aloittamaan mahdollisimman pian.
– Tietysti minulla on selvä etumatka niihin opiskelijoihin, jotka aloittavat opintonsa vasta yliopistoon tultaessa, olen kuitenkin suorittanut opintoja arviolta jo noin puolen vuoden ajalta. Myös vuodentakainen kesätyöni Jyväskylän yliopistossa kvanttiohjelmoinnin parissa oli arvokas kokemus, Metsäpelto listaa.
Valmiina diplomi-insinöörinä Metsäpelto voi työllistyä lukuisiin alati kasvavan ja kehittyvän IT-alan tehtäviin. Tietotekniikan erilaisia suuntautumisaloja ovat muun muassa tekoäly ja kyberturvallisuus.
– Diplomi-insinöörilinjalle lähteminen vaatii opiskelijalta tietynlaista itsekuria ja aitoa kiinnostusta tietotekniikkaa kohtaan. Vaikka toisaalta ihan jokainen hyötyisi ja sivistyisi näistä perusopinnoista, tulee silti olla motivoitunut ja halukas oppimaan, Metsäpelto ajattelee.
20.02.2025 | Petäjävesi
Luukas Saulio muistaa Petäjäveden lukiosta sen monipuoliset liikuntamahdollisuudet. Valmistumisensa jälkeen Saulio on suorittanut varusmiespalveluksen sekä aloittanut opinnot kadettikoulussa. Opiskelu vaatii fyysistä kuntoa, jota Saulio ylläpitää treenaten salilla, sekä juosten, pyöräillen ja uiden.
Petäjäveden lukiosta ponnistaneet -juttusarjan viides osa, julkaistu Petäjävesi-lehdessä 12.2.2025.
Jaakko Heikkinen
Päätös hakea Petäjäveden lukioon oli aikanaan Luukas Sauliolle, 21, helppo. Lukio oli lähellä kotia ja yläkouluajoilta entuudestaan tuttu, eikä Sauliolla ollut suurta halua tai tarvetta vaihtaa maisemaa.
– Myös se, että osa yläkouluaikaisista kavereistani jatkoi Petäjäveden lukioon, vaikutti päätökseeni. Lukiovuodet olivat mukavaa aikaa ja opetuksen laatu oli hyvää, opettajat olivat erittäin asiansa osaavia, Luukas Saulio kertaa.
Sauliolle koulunkäynti ei tuottanut haasteita, mutta hän kokee silti tehneensä töitä hyvien arvosanojen eteen haluamallensa tasolle päästäkseen. Ylioppilaskirjoituksiin Saulio valmistautui perusteellisesti.
– Kirjoitin yhteensä viisi ainetta, äidinkielen, englannin, pitkän matematiikan, biologian ja fysiikan. Tulokset harmittivat vähän, sillä esimerkiksi äidinkieli ja biologia jäivät vain pisteen päähän seuraavasta, paremmasta arvosanasta, mutta en kuitenkaan lähtenyt korottamaan niitä, Saulio toteaa.
Petäjäveden lukio saa Saulion pisteet erityisesti sen panostuksesta liikuntaan. Sauliosta on hienoa, että lukiolaisilla on käytössään niin hyvät mahdollisuudet ja tilat liikkumiseen.
– Kesällä on jalkapallomahdollisuus tekonurmella ja talvella jääkiekkomahdollisuus jäädytetyssä kaukalossa. Lukiolaiset pääsevät myös kuntosalille ja vieläpä aika hyvälle sellaiselle. Hyödynnän näitä palveluita itse yhä, kun vietän aikaa vanhempieni luona Kintaudella, Saulio mainitsee.
Isänsä jalanjäljissä
Syksyllä 2019 lukiotaipaleensa aloittanut Saulio valmistui keväällä 2022. Samana kesänä Saulio astui jo varusmiespalvelukseen Tikkakosken ilmasotakoulussa. Saulio suoritti palveluksensa aikana reserviupseerikoulun ja haki sen loppupuolella maanpuolustuskorkeakouluun.
– Aloitin kadettikoulun syksyllä 2023 ja tällä hetkellä opintoni ovat jotakuinkin puolivälissä. Opintojeni alussa opiskelin Santahaminassa yhdessä maa- ja merivoimien opiskelijoiden kanssa, jonka jälkeen siirryin ilmavoimien puolustushaarakoululle Tikkakosken ilmasotakouluun, Saulio avaa.
Kadettikoulusta valmistuttuaan Saulio on sotilasarvoltaan luutnantti. Tämän jälkeen hän jatkaa opintojaan sotatieteen kandidaatista maisteriksi työnsä ohella. Puolustusvoimat ovat kiinnostaneet Sauliota aina.
– Isäni on myös käynyt kadettikoulun ja kai isän jalanjäljissä kulkeminen on aina ollut jonkinlainen haave. Polku, jota tällä hetkellä käyn, on minulle sivustaseuraajana tuttu, sillä myös serkkuni suoritti aikanaan varusmiespalveluksensa Tikkakoskella samassa koulutushaarassa ja jatkoi sieltä kadettikouluun, Saulio kertoo.
Saulio suosittelee kadettikoulua niille, jotka kokevat olevansa isänmaallisia ja maanpuolustushenkisiä. Saulion mukaan koulu vaatii opiskelijaltaan pientä omistautumista ja intohimoa sotilasuraa kohtaan.
– Maanpuolustuskorkeakoulu eroaa muista yliopistoista käytännönläheisyydellään. Teorian lisäksi on paljon käytäntöä, esimerkiksi maastoharjoituksia. Sellainen vaatii luonnetta. Kadettikouluun päästäkseen hakijalla tulee olla suoritettuna varusmiespalvelus sekä reserviupseerikoulu tai joukkueenjohtajakurssi. Myös fyysistä kuntoa vaaditaan, Saulio listaa.
20.02.2025 | Petäjävesi
Veera Torkki on yksi korona-ajan koulimista Petäjäveden lukion alumneista. Lukiosta Torkki muistaa opon ja opettajat, jotka tunsivat opiskelijat läpikotaisin. Keväällä 2021 itsensä ylioppilaaksi kirjoittanut Torkki on valmistuttuaan ehtinyt jo asua Kuopiossa ja Tampereella, joissa hän on suorittanut hammaslääketieteen opintoja ja tehnyt töitä sekä laitoshuoltajana että lastenhoitajana.
Petäjäveden lukiosta ponnistaneet -juttusarjan neljäs osa, julkaistu Petäjävesi-lehdessä 5.2.2025.
Jaakko Heikkinen
Veera Torkille, 22, Petäjäveden lukio oli aikanaan helppo ja osin itsestäänselväkin valinta. Petäjäveden yläkoulusta jatkaminen samassa rakennuksessa sijaitsevaan lukioon oli vaivatonta ja toki sivustaseuranneelle myös tuttua, sillä Torkin kolme vanhempaa sisarusta olivat myös kukin valinneet aikanaan Petäjäveden lukion.
– Muistelen lukiovuosia hyvällä. Lukiossa oli yhteisöllinen, lämmin ja kotoisa tunnelma. Opiskelu oli minulle suhteellisen helppoa, mutta koen silti tehneeni paljon töitä koulun eteen. Toisinaan stressasin opinnoista paljon, mutta lukiovuodet ovat silti piirtyneet muistiini mukavina, Veera Torkki aloittaa.
Torkki kirjoitti ylioppilaskirjoituksissa kaikkiaan seitsemän ainetta: äidinkielen, pitkän englannin, keskipitkän ruotsin, pitkän matematiikan sekä biologian, fysiikan ja kemian. Torkilla ei ollut varsinaisia tavoitteita ja hän oli tuolloin tyytyväinen saamiinsa arvosanoihin.
– Koen, että sain lukiossa erittäin laadukasta opetusta. Pienien ryhmäkokojen ansiosta apua ja tukea oli tarjolla paljon ja tuntuu, että välillä autettiin ja tuettiin jopa ilman pyytämistäkin. Opinto-ohjaaja ja opettajat olivat koko ajan jotenkin hoksottimet auki, Torkki muistelee.
Torkki on juttusarjan ensimmäinen alumni, joka suoritti lukio-opintojaan korona-aikana. Vuosina 2018–2021 Petäjäveden lukiossa opiskelleelle Torkille etäopetukseen siirtyminen kakkosvuonna, keväällä 2020, oli tietysti yllättävä tilanne.
– Totta kai se oli erikoista aikaa, jossa oli omat hyvät ja huonot puolensa. Tavallaan tykkäsinkin etäopetusjaksoista ja sain hommat hyvin hoidettua itsenäisesti, mutta tietysti oli mukavaa päästä taas abivuonna oikeasti kouluun ja nähdä kavereita, Torkki kertaa.
Ei kiire mihinkään
Torkki haki jo abikeväänään lukemaan hammaslääketiedettä Kuopioon, Itä-Suomen yliopistoon, mutta ovet eivät kuitenkaan auenneet vielä ensiyrittämällä. Siitä huolimatta Torkki päätti ottaa suunnakseen Kuopion ja lähteä tutustumaan tulevaan opiskelukaupunkiinsa etukäteen.
– Lähdin viettämään välivuotta Kuopioon, tutustuin kaupunkiin ja tein töitä laitoshuoltajana. Tuon vuoden aikana kirjoitin uudelleen äidinkielen, ruotsin ja biologian, mikä kannatti. Toisella yrittämällä pääsin sitten suoraan papereilla sisään hammaslääketieteelliseen, Torkki kertoo.
Koska kaupunki oli tullut jo tutuksi ja Kuopiossa oli valmiiksi kavereita, ei yliopisto-opintojen aloittaminen tuntunut enää niin suurelta muutokselta syksyllä 2022. Torkki ehti opiskella hammaslääkäriksi kaksi lukuvuotta, ennen jäämistään määrittelemättömän mittaiselle tauolle.
– Opiskelimme alkuun pitkälti yhdessä yleislääketieteen opiskelijoiden kanssa, ihmisen anatomiasta ja lääkeaineiden vaikutuksesta, muun muassa. Tykkäsin paljon teoriapainotteisesta opiskelusta, mutta kolmannen lukuvuoden alkaessa päätin, että nyt tarvitsen tästä hommasta hiukan etäisyyttä, Torkki toteaa.
Tällä hetkellä Torkki asuu Tampereella ja toimii yksityisenä lastenhoitajana parissa tamperelaisessa perheessä. Uuden kaupungin ja mielekkään työn myötä Torkille on tarjoutunut tilaisuus miettiä, mitä hän oikein haluaa elämältään. Nyt Torkilla on tunne, ettei hänellä ole kiire mihinkään.
– Opiskelu oli niin pitkään pääroolissa elämässäni, että tämä mietintätauko on todella ollut tarpeen. En ole vielä tehnyt lopullista päätöstä siitä, palaanko opiskelemaan Kuopioon, vai mihin suuntaan seuraavaksi. Välivuoden viettäminen ei ole ahdistanut, sillä isossa mittakaavassa vuosi ei tunnu missään. Opiskelulle ja työnteolle on aikaa loppuelämä, Torkki kokee.
