25.08.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Petäjävesi, Tilaajille
Viiden keskisuomalaisen osuuspankin hallitukset selvittävät mahdollisuutta yhdistää pankit. Yhdistymistä ovat suunnittelemassa keskisuomalaiset osuuspankit, eli OP Haapamäen Seutu, OP Keski-Suomi, OP Korpilahti, OP Multia ja OP Petäjävesi.
Yhdistymishankkeen lähtökohtana on, että nykyiset konttorit jatkavat toimintaansa ja asiakassuhteet pysyvät entisellään, esimerkiksi tilinumerot, verkkopalvelutunnukset ja maksukortit säilyvät samoina kuin ennenkin eikä asiakkaiden tarvitse tehdä mitään. Lähtökohtana on myös, että koko nykyinen henkilöstö jatkaa uuden pankin palveluksessa.
– Hallituksemme on pohtinut pidemmän aikaa, että miten parhaiten hoidamme tulevaisuuden pankkityön haasteet. Sääntely haastaa erityisesti pieniä pankkeja. Tekemällä pakolliset hallintotehtävät viiden sijasta vain yhdessä pankissa, saamme enemmän aikaa asiakaspalveluun. Meillä on Keski-Suomessa yhteinen toimialue, yhteiset asiakkaat, yhteinen työssäkäyntialue ja meillä on OP Keski-Suomen kanssa jo ennestään hyvää yhteistyötä, jota haluamme yhdistymisellä syventää kaikkien asiakkaidemme eduksi, OP Korpilahden hallituksen puheenjohtaja Tarja Simola sanoo.
– Pankkimme nykyinen koko ei mahdollista viranomaisvaateiden täyttämistä ja käytämme jo nyt OP Keski-Suomen erityisasiantuntijapalveluita. Nyt suunnittelemme yhdessä uutta pankkia, jonka koko riittää pitkälle tulevaisuuteen, ja voimme olla mukana rahoittamassa aiempaa suurempia paikallisia hankkeita, OP Petäjäveden hallituksen puheenjohtaja Salla Syvänen kertoo.
Korpilahden Osuuspankin asiakkaille on järjestetty viimeisen vuoden aikana kolme asiakastilaisuutta, joissa on keskusteltu muun muassa Euroopan Keskuspankin lisääntyneiden velvollisuuksien tuomista haasteista.
Euroopan Keskuspankki valvoo jokaista pankkia erikseen, ei esimerkiksi koko OP-ryhmää. EKP vaatii esimerkiksi pankkikohtaista luotto- ja riskienhallintaorganisaatioita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi luottopäätöksiä ja takauksien arviointeja tekevät eri ihmiset.
Maanantaiaamun tiedotustilaisuudessa Petäjävedellä todettiin, että pienissä pankeissa on tarvetta lisätä työaikaa asiakkaiden kanssa, mutta lisääntyneet velvoitteet ja lainsäädäntö haastavat ajankäyttöä.
– Osuuspankkien lukumäärä ympäri Suomea on vähentynyt viime vuosina voimakkaasti, mutta konttoreiden määrä ei ole juurikaan vähentynyt. Samanlainen suunnitelma on myös meillä. Haluamme säilyttää nykyiset konttorit ja ammattitaitoisen henkilökunnan, eli emme tavoittele kustannussäästöjä. Olemme matkalla yhä vahvemmaksi paikalliseksi toimijaksi, jonka juuret ovat syvällä keskisuomalaisessa yhteisössä, ja jonka katse on rohkeasti tulevaisuudessa. Samalla haluamme olla haluttu työnantaja ja pankki, jonka puoleen käännytään luottamuksella, kertoo OP Keski-Suomen hallituksen puheenjohtaja Pauliina
Takala.
Mikäli pankkien yhdistyminen toteutuu, Keski-Suomen osuuspankilla olisi noin 92 000 omistaja-asiakasta, noin 140 000 asiakasta, omia varoja 536,3 miljoonaa euroa, asiakasliiketoiminnan suuruus olisi 6 765,5 miljoonaa euroa ja tase 4 355,5 euroa. Työntekijöitä pankilla olisi noin 192 henkilöä.
Selvityksen valmistuttua kunkin pankin hallitus päättää erikseen yhdistymisesityksestä ja lopullisen päätöksen tekee kunkin pankin edustajiston tai osuuskunnan kokous alkuvuoden 2026 aikana.
19.08.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Elina ja Jukka Kotamäen puutarhassa kasvaa niin kukkia kuin monenlaisia hyötykasvejakin.
– Perunaa meillä on sen verran, että talven pärjäämme. Kasvimaassa kasvaa myös porkkanaa, hernettä, valkosipulia ja lehtikaalia. Valkosipuli on sellainen, että se onnistuu aina. Lehtikaalia meillä on ollut nyt muutaman vuoden, sekin on helppohoitoinen, mutta kirvoja siihen tahtoo tulla alkukesästä. Niitä sitten torjumme monenlaisilla keinoilla, Elina ja Jukka Kotamäki kertovat.
Pihassa on myös mansikkamaa sekä monenlaisia marjapensaita ja hedelmäpuita.
– Meillä on tässä omenapuita, luumupuita, päärynäpuita sekä mustaherukoita, punaherukoita, tyrnejä, pensasmustikkaa ja hunajamarjaa. Hunajamarja kypsyy jo kesäkuun alkupuolella, ja se on rastaiden herkkua. Sekä hunajamarjat että mansikkamaa on suojattava rastailta, Kotamäet kertovat ja toteavat, että tontilla kasvaa myös ahomansikkaa.
– Marjoja syömme joka päivä. Puutarhamarjojen lisäksi keräämme metsämarjoja. Myös muu puutarhan sato menee käyttöön.
Hedelmäpuiden sato ei Kotamäkien mukaan näytä tänä syksynä hyvältä.
– Omenoita on kyllä puissa paljon, mutta ne ovat täynnä toukanreikiä. Luumu- ja päärynäpuut taas eivät tee tänä vuonna ollenkaan satoa, heinäkuu kuivatti päärynän ja luumun alut ja ne tippuivat pois.
Kasvatusta siemenestä lähtien
Hedelmäpuiden lisäksi tontilla on muita hieman harvinaisempia puita.
– Täällä on tammia, jalavia, japaninlehtikuusia, pähkinäpuita, punakoivua, taalainmaankoivua ja taalainkoivua, uurrekaarnavaahteraa, hopeavaahteraa ja kolmea erilaista pihlajaa. Taalainkoivun ja uurrekaarnavaahteran olen kasvattanut itse kukkatertusta, jonka istutin kukkaruukkuun, Elina Kotamäki kertoo.
– Olen joskus varistellut myös männyn kävyistä siemeniä ja istuttanut ne. Niitä on mielenkiintoista seurata, lähtevätkö ne kasvuun vai ei. Samoin siemenestä asti olen kasvattanut muun muassa laventelia.
Kukkia tontilla on paljon, on puutarhakukkia ja on luonnonkukkiakin.
– Kissankelloja ja lemmikkejä toin tänne lapsena mummolasta, ja ne kasvavat täällä edelleen, Elina Kotamäki toteaa ja kertoo, että Käpylä-niminen talo on hänen lapsuudenkotinsa.
– Täällä oli, ja on edelleen, paljon käpyjä, samoin kiviä. Muistan, kuinka keräsimme tuosta ikkunasta näkyvältä pellolta kiviä joka syksy, eivätkä ne millään loppuneet, Elina Kotamäki sanoo. Tänä kesänä pelto oli kukkaketona.
– Siinä oli pitkä heinä, ja kesällä näin, kuinka heinikosta lähti käärme. Silloin niitin sen ja laitoin heinät seipäille, Jukka Kotamäki kertoo.
Jänisten kanssa kilpasilla
Puutarha on Kotamäille harrastus ja ajankulua.
– Siitä ei ole tarkoitus tehdä mitään priimaa näyttelypuutarhaa, Elina Kotamäki toteaa.
– Lapsenlapset saavat pelata ja leikkiä puutarhassa ja kerätä sieltä kukkia. He ovat sellaisia askartelijoita, ja puutarhasta otetaan välillä askartelutarvikkeita, välillä kukista ”keitetään puuroa”, välillä kerätään käpyjä.
– Pääjuttu puutarhassa on se, että sieltä saa satoa, mitä voi syödä. Tokihan kukatkin nättejä ovat, Jukka Kotamäki sanoo.
Kotamäkien puutarha kiinnostaa myös jäniksiä.
– Jänisten kanssa tässä joutuu olemaan kilpasilla, jänikset syövät jo yhdessä yössä paljon. Jäniksiä tässä riittää, pitäisi aidata koko tontti, jos yrittäisi pitää ne poissa, Jukka Kotamäki naurahtaa.
– Yksi projekti meillä on ollut lupiinin hävitys tuosta tien vierestä. Olemme kymmenen vuoden aikana niittäneet sitä ja vääntäneet talikoilla juuria maasta. Lupiinien juuret ovat joskus todella paksuja ja pitkiä, niiden poistaminen on aivan hirveää touhua. Lupiini on vähentynyt tästä meidän kohdalta aika lailla, mutta kyllä se on sitkeä kasvi. Se on ollut minun inhokkini aina, Elina Kotamäki kertoo.
Tiina Lamminaho
19.08.2025 | Tilaajille, Uurainen
Jokihaarassa sijaitseva Nauttiainen-järvi on vuosikymmenten aikana muuttunut merkittävästi. Aiemmin matala, kirkasvetinen ja hiekkarantojen reunustama järvi on nykyään selvästi tummempi, ja monet entisistä uimarannoista ovat kadonneet. Veden laadun heikkeneminen on herättänyt huolta niin mökkiläisten kuin paikallisten asukkaiden keskuudessa ja joitain toimenpiteitä on aiemminkin tehty.
– Höytiäntien puoleista lahtea on joskus ruopattu, mutta poistettu aines on varmaankin valunut jo takaisin järveen, Aki Lähteenmäki muistelee.
Kaksi vuotta sitten käynnistettiin Uuraisten kunnan toimesta valuma-alueeseen perustuvan vesienhoitohankkeen esiselvitys, jonka tavoitteena oli selvittää veden tummumisen taustalla olevat syyt ja suunnitella tehokkaita toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Nyt selvitys on valmistunut ja sitä esiteltiin kunnanvirastolla tiistaina.
Yllätys ei ollut, että eniten humusta järveen valuu ojitetulta Isosuolta.
Vesienhallinnan esiselvitys tarjoaa konkreettisia toimenpide-ehdotuksia alueen vesistöjen tilan parantamiseksi. KVVY Tutkimus Oy:n laatima raportti esittelee yli 30 kohdetta, joissa voidaan toteuttaa erilaisia vesienhallintarakenteita, kuten kosteikkoja, patorakenteita ja suon ennallistamista.
Raportti toimii lähtökohtana jatkokeskusteluille maanomistajien kanssa ja tarkemmille maastoselvityksille.
– Kaikki toimenpiteet ovat ehdotuksia ja on täysin maanomistajien päätettävissä, haluavatko he niihin ryhtyä, korosti selvitystä esitellyt Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Tuomo Laitinen.
Selvityksen mukaan vesienhallinta ei ainoastaan paranna vesistöjen ekologista tilaa, vaan tuo hyötyjä myös metsätaloudelle ja viljelyksille. Esimerkiksi kosteikot voivat vähentää ravinnekuormitusta ja parantaa peltojen kuivavaraa, kun taas suon ennallistaminen voi pienentää hiilipäästöjä ja parantaa vedenpidätyskykyä. Vesienhallinta kannattaa aloittaa latvavesiltä, jolloin rakenteet tukevat toistensa toimintaa koko valuma-alueella. Tällöin myös itse järvessä tehtävät toimenpiteet, kuten tehokalastus, ruoppaus ja kaislojen niitto tuottavat pysyvämpiä tuloksia.
Raportissa esitellyt rakenteet on jaoteltu viiteen päätyyppiin. Kosteikot hidastavat veden virtausta ja pidättävät kiintoainetta ja ravinteita. Patorakenteet, kuten putkipadot ja settipadot, säätelevät veden virtausta. Virtauksen hidastaminen pohjakynnyksillä ja rankanipuilla vähentää eroosiota.
Suon ennallistaminen ojien täytöllä ja puuston vähentämisellä palauttaa suon luonnontilaa. Uomankunnostus kaksitasouomilla ja uoman uudelleen linjauksella parantaa veden laatua ja vähentää tulvariskiä.
– Esimerkiksi rankaniput ovat hyvin edullinen, mutta varsin tehokas tapa pidättää kiintoainetta ja ne toimivat myös erinomaisena kasvualustana pieneliöstölle, joka käyttää ravintonaan soilta valuvaa pinta-ainesta ja näin osaltaan estää sen pääsyn järveen saakka, kertoi suunnittelija Riku Huuskola.
Kalliimpien rakenteiden kustannukset vaihtelevat kohteen mukaan. Esimerkiksi kosteikon perustaminen kaivamalla voi maksaa 25 000–50 000 euroa hehtaarilta, kun taas suon ojien täyttö maksaa noin 500–1000 euroa hehtaarilta. Rahoitusta voi hakea muun muassa Helmi- ja METSO-ohjelmista sekä ELY-keskuksen ei-tuotannollisten investointien tuesta.
Yksittäisillä rakenteilla ei ole suurta merkitystä, mutta yhdessä ne muodostavat vaikuttavan ja pysyvän kokonaisuuden, raportissa korostetaan.
– Todennäköistä myös on, että jos mitään ei tehdä ja vaikka valumat eivät lisääntyisi, niin järven tila tulee huononemaan. Tähän vaikuttaa ilmastonmuutos ja keskilämpötilojen nousu. Suomen järvien tulevaisuus on huolestuttava, sillä järvien lämpeneminen lisää muun muassa niissä esiintyviä leväkukintoja. Tämä lisää puolestaan järvien metaanipäästöjä ja edelleen happikatoa. Seurauksena voi olla itseään ruokkiva kierre ja järven ”kuoleminen”, Laitinen kertoi.
– Myös suojavyöhykkeet ovat erittäin tärkeitä ja olisi hyvä jos jokainen maanomistaja huolehtisi, että omalla rannalla ovat suojavyöhykkeet mieluummin hieman suurempia kuin minimivaatimus viisi metriä, lisäsi Jokihaarassa asuva ympäristötutkija Päivi Tiiva. Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan vesistön ja pellon tai hakkuualueen väliin jätettyä vyöhykettä, jossa ei harjoiteta viljelyä tai metsätaloutta ja jossa on pysyvä kasvipeite. Suojavyöhykkeen tarkoitus on vähentää eroosiota sekä ravinteiden ja torjunta-aineiden kulkeutumista vesiin.
– Raportissa oli tosi hyviä nostoja. Toivon, että asia menee nyt tekniseen lautakuntaan ja kunnan johdolla lähdetään selvittämään rahoitus ja ryhdytään toimenpiteisiin, totesi illan päätteeksi Nauttiaisen mökkiläinen ja kunnanvaltuutettu Anne Pihl.
Hanna Lahtinen
19.08.2025 | Tilaajille, Uurainen
Auringon matka kulkee Aittovuoren kuusikon yli keväisin aina pidemmälle Koulukeskuksen suuntaan. Syksyisin kaari lyhenee päivä päivältä. Jo vuosikymmeniä Kerttu Vihavainen on sitä kotinsa ikkunasta katsellut. Näön hämärtyessä hän edelleen iloitsee voidessaan seurata, mihin kohtaan aurinko milloinkin laskee. Lintujen liikkeen hän näkee, punatulkun tunnistaakin. Se on iso ilo.
Vaikka näkö himmenee ja lähimuistikin huolettaa, monet menneiden vuosikymmenten tapahtumat ja tunnelmat ovat kirkkaina muistissa.
Sisarensa kolmea poikaa hän aikanaan tuli Uuraisille hoitamaan. Eikä hän sitten koskaan Uuraisilta lähtenyt. Moneen seikkailuun ja kujeeseen pojat tätinsä haastoivatkin. Esikoisen kertoman mukaan nykyisen koulukeskuksen vanhinta osaa rakennettaessa pojat vaativat tätiään kiipeämään tikkaita katolle Lannevettä katsomaan. Jotta järven olisi nähnyt, olisi pitänyt nousta savupiipun päälle. Sinne ei sentään kiivetty. Toiset olivat säännöt ja suojaukset rakennustyömailla noina aikoina. Kertun kärsivällisyys ja huumori riittivät monenlaiseen.
Vierto Vanhan Kuntalan lähistöllä on yksi rakas paikka Uuraisilla. Sinne Kerttu pyörän tarakalla toi herukkapensaita Koskisilta kirkkolaakson takaa 1950-luvulla. Yhteisöllisyys ja naapuriapu olivat arvossaan. Noiden pensaiden marjoja kävimme elokuun puolivälissä poimimassa. Portailla istuen pidimme lepotaukoa ja juttelimme. Kerttu muisti, kuinka hän oli juuri täyttänyt 20 vuotta, kun oli käymässä sisarensa perheessä Uuraisilla. Lankonsa vanhempien luo he menivät Minkkilän torppaan Koskelaan katsomaan auringonpimennystä. Ilmiö oli hämmentävä, kun luonto hiljeni. Kesken muistelun iski epävarmuus muistin pitävyydestä. Kerttu mietti, että pitää jotakuta pyytää katsomaan tietokoneelta varmistus asiaan. Kaivoin puhelimen taskusta. Tekoäly kertoi heti, että kyllä vain, täydellinen auringonpimennys on ollut 10.7.1945 iltapäivällä ja sitä on voinut Uuraisilla seurata. Pimennyksen linja kulki Kokkolasta Kerimäelle.
Lapset ovat olleet Kertun suuri rakkaus perhepäivähoitajana ja seurakunnan parissa. Pyhäkoulussa ja leirillä sadat lapset ovat saaneet osansa Kertun huomiosta ja välittämisestä. Itsekin muistan jo 1970- ja 80-luvuilta hänet hymyilevänä ohjaajana. Hiljalleen hän siirsi viestikapulan nuoremmille aikansa rinnalla vielä tukien. Runonkin hän on tästä sukupolvenvaihdoksesta kirjoittanut kirjaan, jonka neljä uuraislaista runoilevaa naista teki. (Polun varrelta, omakustanne 1997)
Seurakunta on ollut rakas ja tärkeä yhteisö koko aikuisiän. Lasten ohella erityinen rakkaus on kohdistunut lähetystyöhön ja ilosanoman, evankeliumin kertomiseen. Itse hän ei niinkään ole ollut eturivissä tai äänessä, enemmänkin tukijoukoissa ja taustalla tukena rukoillen ja palvellen. Polkupyörällä, kuorma-auton lavalla ja tuttavien kyydissä on taitettu matkaa teltta- ja kyläkokouksiin eri puolille Uuraista. Edelleen hän usein osallistuu sunnuntaisin Uuraisten Helluntaiseurakunnan tilaisuuksiin. Nyt matka rollaattorin kanssa on jo liian pitkä ja vaivalloinen, mutta ystävät palvelevat tarjoamalla autokyydin.
Elokuun alussa seurakunta sai nauttia Kertun tarjoamat täytekakkukahvit ja karjalaista pullarinkeliä. Hiitolasta kahteen kertaan evakkona lähteneen Kertun ohjeet pullan letityksestä olivat yksityiskohtaiset. Hyvin näytti kranssin siivut jumalanpalveluksen jälkeen seurakuntaväelle maistuvan, vaikka eivät tienneetkään tilaisuuteen tullessaan pääsevänsä 100-vuotiskahveille. Jo aiemmin heinäkuussa, oikeana syntymäpäivänä, Kertun sisarusten lapset perheineen kokoontuivat juhlistamaan lempeää ja kiitollista tätiä. Nuorempi sukupolvi hoiti järjestelyt keitosta makeisiin herkkuihin. Muistoja ja kiitoksia jaettiin tädistä ja tädille. Samaisella koulukeskuksella, jonka katolle Kerttu kiipesi, työskentelee nykyään hänen sisarenpojan tytär. Hän ilahdutti viulunsoitollaan työkavereidensa kanssa juhlaväkeä Konsta Jylhän sävellyksillä. Sisarentytär luki edellä mainitun runon Sukupolvenvaihdos juhlavieraille.
1930-luvun lopulla Kerttu oli teini-iän kynnyksellä. Hän muistaa kirkkaasti uutiset, tapahtumat ja yleisen ilmapiirin. Hän muistaa sanomalehden pilapiirroksen, jossa mies lentää takinliepeet lepattaen salkku kädessään. Kuvatekstissä luki: ”Diplomaatit lentelevät maasta maahan sopimuksia salkuissaan.”
Nyt liki 90 vuotta myöhemmin vallitsevassa maailmantilanteessa on paljon samaa. Muistot ja niiden nostama kehotus on hyvin tähänkin aikaan sopiva: Jumala ei hylkää, siihen luota vaan. Talvisodan ihme tapahtui, kun kansa rukoili. Siihen voi nytkin tarttua ja toivonsa asettaa. Kertun varmin turva on Jumalassa.
Sankarilla oli kolme toivetta juhlaansa, ja ne kaikki olivat lauluja.
Niin virsikirjasta kuin hengellisestä laulukirjastakin löytyvä Kiitos sulle Jumalani kertoo siitä asenteesta, jolla Kerttu elämään haluaa suhtautua. Suomalaisen messun laululistasta rinnalle pääsivät korkean iän tunnelmaa kuvaava Viimeiset veneet ja nytkin ajankohtainen Laulu Suomelle. Painavimmin juuri tällä hetkellä Kerttu haluaa itselleen, läheisilleen ja kaikille suomalaisille sanoa tämän laulun sanoin:
Miksi Suomi olet levoton?
Vielä turva Jumalassa on.
Vaikka sammuis tähdet,
älä pelkää,
Jumala ei hylkää,
siihen luota vaan.
Vesi virtaa alla routamaan.
Nouse salkoon
lippu valkoinen!
Piirrä pilviin risti sininen!
Se on kallein
aarre isänmaamme,
merkki Kuninkaamme,
liitto ikuinen.
Nouse salkoon,
toivo sydänten!
Nouse salkoon,
risti Jeesuksen!
Päivi Paananen
19.08.2025 | Tilaajille, Toivakka
Rutalahden Letkaliiteri sai perjantaina 8.8. vastaanottaa noin 180 miestä eri puolilta Keski-Suomea. Monet tunsivat toisensa jo aiemmilta miesten illoilta. Tapahtuman järjestäjänä toimi Lions Club Toivakan aktiivinen miesjoukko.
Illan ohjelman pääpaino oli erikoislääkäri Heikki Janhusen puheessa. Hänen lisäkseen puhujina esiintyivät Toivakan kunnanjohtaja Touko Aalto sekä kappalainen Panu Partanen. Musiikista vastasivat Usko Lahtinen, Mirja ja Pentti Könnö sekä Usko Palonen. Laulupuolen hoiti Trio Impressionne: Pekka Pöyry, Veli Vihinen, Veijo Heinonen ja Isto Liimatainen.
Perinteisesti miesten ilta alkoi grillimakkara- ja voileipätarjoilulla. Pian illan juontaja Martti Herman Pisto kutsui väen istuimille ja antoi puheenvuoron erikoislääkäri Heikki Janhuselle. Janhunen aloitti katsauksella terveydenhuollon nykytilaan kysymyksellä: ”Lääkärit Suomessa – riittääkö mikään?”
– Ensimmäinen kunnanlääkäri palkattiin Viitasaarelle vuonna 1882. Vuoden 1910 alussa Suomessa oli jo 159 kunnanlääkäriä, ja 1960-luvun alussa heitä oli 445. Vuonna 1972 voimaan tullut kansanterveyslaki merkitsi kunnanlääkärijärjestelmän loppua.
Janhunen kertoi, että vuonna 1988, jolloin hän valmistui, Suomessa oli reilut 10 000 lääkäriä. Hän kuvasi nykyjärjestelmää, jossa hoidon tarpeen arviointi ja pääsy terveyskeskuslääkärille ovat vaikeutuneet. Hän kysyi, mihin terveydenhuollon varat hupenevat, kun palvelut käyvät yhä vaikeammin saavutettaviksi.
– Keski-Suomen hyvinvointialue on nyt arviointimenettelyssä. Hyvinvointialueella on 60 miljoonan euron alijäämä – ei ihme, että terveysasemia suljetaan. Mihin rahat katoavat?
Janhunen nosti esiin myös ns. ”mummorallin”, eli maakuntamatkailun hoidon saamiseksi.
– Tähän on saatava loppu. Digitalisaatio muuttaa sosiaali- ja terveysalaa, mutta pysyykö osaaminen mukana? Itse haluan kohdata potilaan kasvotusten.
Hyviäkin uutisia oli luvassa:
– Syyskuun alusta yli 65-vuotiaat pääsevät yksityiselle yleislääkärille julkisen hinnalla.
Janhunen siirtyi puhumaan vatsavaivoista, jotka ovat yksi yleisimmistä syistä lääkärikäyntiin. Hän kuvasi suolistoa viemäriksi, joka ei ole suora vaan monimutkainen – ja jota on kutsuttu ihmisen toisiksi aivoiksi.
– Hyvinvointi ja ahdistuneisuus vaikuttavat suolen toimintaan, mutta nyt tiedetään, että informaatio kulkee myös toiseen suuntaan. Suoliston mikrobit – bakteerit, sienet ja hiivat – ovat tärkeitä aivoille.
Janhunen kertoi tutkimusmenetelmistä, kuten tähystyksistä, joita hän on tehnyt yli 30 000.
– Ihminen on putki, ja suolisto on pitkä ja merkityksellinen elin.
Hän esitteli myös ultraääni-, tietokone- ja magneettitutkimuksia sekä kapselikuvauksen, jossa kapseli sisältää videokameran. Kapselikuvauksen haittapuolena on, ettei sillä saada koepalaa.
Miehet saivat kattavan katsauksen vatsa- ja suolistosairauksista, niiden hoidosta ja hoitotuloksista.
– Vuonna 2022 aloitettiin suolistosyövän seulonta 60–70-vuotiaille kahden vuoden välein. Vuodesta 2031 alkaen seulonta laajenee 56–74-vuotiaille.
Illan toinen puhuja, kunnanjohtaja Touko Aalto, puhui ajatuksesta ja ajattelemisesta.
– Uskon, että kaikkea toimintaa ohjaa jokin ajatus – visio. Ajattelu on ajatuksen operatiivista johtamista. Tulevaisuus rakentuu toiminnasta, osallistumisesta ja omistautumisesta. Emme olisi täällä tänään, elleivät nuoret miehet olisi 50 vuotta sitten toimineet, osallistuneet ja omistautuneet.
– Kannustan teitä kaikkia tulevaisuustekoihin. Onko sinulla idea, joka lisäisi kunnan elinvoimaa? Osaamista, jota kunta voisi hyödyntää? Ajatus tapahtumasta, joka tulisi järjestää?
Illan päätti kappalainen Panu Partanen puhuen hengellisistä muutoksista.
– Mitä hengellisessä mielessä muutosten tuulet merkitsevät? Toivakan kirkossa on taiteilija Pellervo Lukumiehen maalauksia, joissa Jeesuksella on punaiset housut – hän kuvitteli Jeesuksen 1970-luvun asussa. Jumalan sana ei kuitenkaan muutu, mutta sanoma on tuotava esiin ajassa.
Partanen viittasi Roomalaiskirjeen 12:2 jakeeseen:
”Älkää mukautuko tämän maailman ajan mukaan, vaan muuttukaa mielenne uudistuksen kautta.”
– Älkää paetko uusia ajatuksia, vaan tutkikaa niitä. Joskus polvemme pettävät, emme jaksa. Jeesuskin kaatui ristinsä painon alla. Me tarvitsemme apua – ja onnemme on siinä, että elämämme ankkuri on laskettu Taivasten valtakunnan rantaan.
Ilta päättyi lauluun Päivä vain ja hetki kerrallansa…
Veikko Ripatti
19.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahtelainen Mirka Ahmavuo-Väisänen harrastaa Taekwon-Doa neljättä vuotta.
– Aloitimme tyttären kanssa vuonna 2022 perheryhmässä hänen ollessa seitsemänvuotias. Matalan kynnyksen perheryhmässä lapset ja vanhemmat pääsevät harrastamaan yhdessä.
Lajin pariin äiti ja tytär päätyivät, kun televisiosta tuli lähetyksiä olympialaisista.
-Tytär katseli kisoja ja sanoi, että hän haluaa harrastaa tuota. Sitten ryhdyimme etsimään seuraa ja löysimme Jyväskylän ITF Taekwon-Do -seuran. Tämä on laji, joka kyllä vie mennessään. Mitä enemmän harjoittelet, sitä enemmän haluat tehdä sitä. On paljon teoriapohjaa ja historiaa, mikä myös koukuttaa.
Ahmavuo-Väisänen sanoo, että treenaamiseen olisi mahdollisuus vaikka joka päivä.
-Meille tulee syksyllä harjoituksia kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Lisäksi on mahdollisuus osallistua esimerkiksi leireille.
Taekwon-Do on Koreasta kotoisin oleva taistelulaji, jonka perustaja kenraali Choi Hong Hi on kehittänyt mukaillen vanhoja korealaisia kamppailulajeja sekä Shotokan Karatea. Laji on virallistettu 1955 ja tuotu Suomeen 1979.
-Taekwon-Do tarkoittaa jalan ja käden tie. Lajiin kuuluu viisi osa-aluetta: perustekniikka, liikesarjat, ottelu, laite- ja kovetusharjoittelu sekä itsepuolustus. Alkeiskurssilla lähdetään liikkeelle siitä, että opetellaan Taekwon-Don periaatteet, jotka sitten johdattelevat koko lajin saloihin. Lähdetään kehittämään liikkuvuutta ja peruskuntoa perusliikkeillä ja lyhyillä liikesarjoilla. Myöhemmin tulee erilaisia asentoja ja tekniikoita.
-Jyväskylän ITF Taekwon-Do juhlii ensi vuonna 20-vuotissynttäreitään.
-Harrastajia seurassa noin 160, joista merkittävä osa on junioreita. Toimintaa on tällä hetkellä Joutsassa, Jyväskylässä Vasarakadulla, Säynätsalossa sekä nyt uutena Korpilahdella.
Korpilahdella alkeiskurssi käynnistyy keskiviikkona 3.9. klo 18 Yhtenäiskoulun peilisalissa.
-Opettajana toimii minun lisäkseni Jarmo Vähä, joka on aloittanut vuonna 2000. Hän ohjaa myös Jämsässä WT Taekwondoa.
Alaikäraja alkeiskurssille on 10 vuotta; yläikärajaa ei ole.
-Seuran tavoitteena on olla matalan kynnyksen liikuntamahdollisuus kaikille. Vanhimmat harrastajat tällä hetkellä yli 80-vuotiaita, Harmonia-ryhmäläisiä. Nuorimmille löytyy ryhmä Jyväskylästä eli seikkailu-ja kamppailukoulu.
Maarit Nurminen
