28.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Niemelän päärakennus Putkilahdessa on seissyt paikoillaan jo 166 vuotta, kivijalasta löytyy rakennusvuosi 1858. Putkilahden kyläkirjan ”Häreviä hakamiehiä ja väkeviä vaimoja” mukaan talon rakensivat Pohjanmaan miehet ruokapalkalla. Hirret veistettiin ja talo pystytettiin ensin kehälle metsässä noin puolentoista kilometrin päässä, sitten kehä purettiin, hirret ajettiin talon paikalle ja talo pystytettiin.
Aumakattoinen, tuvan ja kuusi muuta huonetta käsittävä rakennus on arvioitu rakennushistoriallisesti maakunnallisesti arvokkaaksi, Keski-Suomen museon rakennusinventoinnissa sen tyyliksi on Putkilahden kyläkirjan mukaan määritelty ”pohjalainen talonpoikaisempire”.
– Nyt talo on ollut asumattomana noin kymmenen vuotta, talon nykyinen omistaja Kalle Liikanen kertoo.
– Talon remontoinnissa asumiskuntoon olisi niin iso työ, ettei siihen normaalin ihmisen rahat tai aika riitä.
Niemelä on aika lailla 1800-luvun asussaan. Kun astuu sisään isoon tupaan, tuntuu kuin tulisi museoon. Tuvan seinät ovat tummunutta, paksua hirttä, katon kurkihirsi on todella massiivista puuta, nurkassa on leivinuuni ja iso avotakka, johon Liikasen mukaan menevät metriset halot pystyyn. Seiniä kiertävät penkkilaverit ja myös huonekalut näyttävät vanhalta.
– Täällä on aika paljon talon alkuperäisiä kalusteita, esimerkiksi pirtinpöytä on suurin piirtein yhtä vanha kuin talokin, Kalle Liikanen kertoo.
Vanhoilta näyttävät myös keinutuoli, puinen sohva ja sänky, joissa on koristeena puukaiverruksia. Valurautaisesta mankelista Kalle Liikanen ei ole löytänyt vuosilukua, mutta vanha sekin on.
– Täältä on löytynyt paljon vanhoja esineitä ja myös valokuvia ja tilanpitoon liittyviä papereita, Liikanen kertoo.
– Sähköt tänne on vedetty kahteen kertaan, vanhemmat johdot ovat varmasti siltä ajalta, kun Putkilahteen on tullut sähköt, uudemmatkin ovat olleet seinässä vuosikymmeniä. Vesijohtoa täällä ei ole. Jossain vaiheessa pihassa olevasta kaivosta on johdettu vesi sisälle, täällä on putkenpää ja yksi allas, mutta nyt vettä ei tule, eikä viemärikään ole käytössä.
Tuvassa ei ole juuri remontteja tehty, jossain vaiheessa keittiö on siirretty tuvan seinustalle. Muissa huoneissa hirsiseinät on päällystetty pinkopahvilla.
– Alun perin tässä on ollut pärekatto. Se on vaihdettu konesaumattuun peltikattoon joskus 1970 – 1980-luvulla. Katto on kunnossa vieläkin, eikä vuoda mistään. Se on tehty aikoinaan paksusta materiaalista hyvin, Liikanen kertoo.
Talon pihapiirissä on kaksi vanhaa aittaa, jotka ovat 1800-luvulta. Navetta sen sijaan on rakennettu 1990-luvulla, palaneen vanhan navetan paikalle.
Kalle Liikaselle Niemelä päätyi yllätysperintönä pari vuotta sitten.
– Taloa pitivät viimeksi veljekset, joilla ei ollut lapsia. Viimeinen isäntä asui tässä parikymmentä vuotta yksinään. Hän halusi testamentata tilan jollekin, ettei se mene valtiolle, mutta ei kuulemma halunnut antaa tätä tuttavilleen, jotka kaikki olivat iäkkäitä, vaan valitsi mieluummin nuoremman perinnönsaajan, Kalle Liikanen sanoo ja kertoo itse olevansa alle 30-vuotias.
– Olen tuntenut talon viimeisen isännän koko ikäni ja kävin häntä täällä katsomassakin. Isovanhempani rakensivat kesämökin tämän tilan maille ja myöhemmin isänikin teki tänne mökin, eli meidän sukua on mökkeillyt täällä 50 vuotta, Liikanen kertoo.
Niemelän tila on perustettu vuonna 1826, Kalle Liikasen tietojen mukaan siihen on kuulunut aikoinaan 200 hehtaaria maata.
– Sen jälkeen kun lehmät laitettiin pois, täällä oli lampaita, kaneja, kanoja, kalkkunoita ja fasaaneja. Viimeinen isäntä viljeli tilaa vielä 2000-luvun alussa, ja pellot ovat edelleen viljelyksessä, Liikanen kertoo.
– Tilaan kuuluu edelleen puolet Viljamensaaresta; sinne tilan omistaneet veljekset perustivat luonnonsuojelualueen. Tilalla on myös muutama pienempi suojelualue.
Tiina Lamminaho
14.05.2024 | Tilaajille, Uurainen
Kauneus on katoavaista, varsinkin jos sitä ei hoida. Uuraisten kirkkotarha, eli kirkon, tapulin ja kotiseutumuseon muodostama kokonaisuus, sekä hautausmaa ovat kauniita ja hyvin hoidettuja.
Kokonaisuudesta vastaavat seurakunnassa seurakuntamestari Jussi Seppänen sekä talousvastaava ja yleisnainen Jaana Hirsjärvi. Ilman lukuisten ahkerien talkookäsiparien työpanosta ympäristö ei kuitenkaan pysyisi siistinä vuodesta toiseen. Jo pelkästään hautausmaan eli Kuukan koivikon haravointi olisi aivan ylivoimainen urakka ilman talkoolaisia, eikä kokonaisuuden kehittämiseen ja uusien elementtien tai kukkapenkkien luomiseen ole oikein ollut resursseja.
Keväällä perustettiin vapaamuotoinen Kirkkotarhan puutarharyhmä, jonka tarkoituksena on ideoida ja kohentaa kirkon ympäristöä entisestään. Ryhmään ilmaantui kymmenkunta multasormea, mutta vieläkin on mahdollisuus ilmoittautua viettämään laatuaikaa hyvässä seurassa puuhastellen. Viime viikolla kevään työt aloitettiin hautausmaan uuden muistomerkin ympäristön siistimisellä. Tuulisessa säässä istutettiin vuorenkilpeä ja maksaruohoa ja ainakin yritettiin haravoida, työtä jatketaan vielä tällä viikolla, jotta kaikki on kunnossa, kun Matti Vanhanen saapuu kunnioittamaan Uuraisten veteraanien ja lottien muiston vaalimiseksi tehtyä hautojenmerkitsemistyötä.
Hanna Lahtinen
14.05.2024 | Tilaajille, Toivakka
Miian Kukkapalvelussa Toivakan K-markat Perälän vieressä on nyt palapelien kierrätyspiste.
Kierrätys ei maksa mitään, vaan Miia toteaa, että tuo tulessasi, vie mennessäsi. Tärkeää on se, että kierrätettävissä palapeleissä ovat kaikki palat tallella. Palapelikierrätystä ehdotti Minna Joutulainen ja hän toivoo vielä, että palapelin palat pussitettaisiin, niin ei laatikkoa avattaessa tapahdu sitä, että kaikki mahdollisesti tuhannetkin palat ovat pitkin lattiaa.
Palapelejä on kaikenkokoisia muutaman palan lasten peleistä aina tuhannen palan peleihin. Tosin maailman suurimpiin kuuluvassa What A Wonderful World -nimisessä palapelissä on 60 000 palaa. Sen ulkomitat ovat 2,5 x 9 metriä.
Palapelien kokoaminen on hyvää aivojumppaa lapsista vaareihin. Tämä kierrätysidea on saanut kiitosta kyläläisiltä.
Veikko Ripatti
14.05.2024 | Tilaajille, Uurainen
Saako kirkossa nauraa? Saako kirkossa taputtaa?
Kyllä saa ja saa myös pomppia ja syödä karkkia, varsinkin kun ollaan yötä kirkossa. 23 alakouluikäistä lastenkuorolaista yöpyi kirkossa reilu viikko sitten ja kokemus oli pikkuisen jännittävä, mutta enimmäkseen hulvattoman hauska.
Uuraisten kirkko on rakennettu vuonna 1905 ja sen jälkeen sen seinät ovat nähneet koko elämän kirjon, paljon surua ja epätoivoa, mutta myös ihmiselämän onnellisimpiä hetkiä. 119-vuotiaat seinät eivät ehkä kuitenkaan ikinä ole kuulleet sellaista kikatuksen määrää, mitä toukokuun vaaleassa illassa raikui.
Lapset uskovat, että sata vuotta sitten lapsilla oli aika paljon tiukemmat säännöt, miten kirkossa käyttäydytään.
– Ei silloin saanut riehua, eikä niillä ollut yhtään karkkiakaan. Niillä oli varmaan tylsä elämä.
Mutta mikä olisikaan Herran huoneeseen sopivampaa kuin vallattomasti vyöryvä elämisen ilo.
– Me nukutaan täällä yö, mutta ensin me riehutaan!
– Ei yhtään jännitä, kun on paljon kavereita mukana!
– Me saatiin soittaa kirkonkelloja!
– Urkuparvi on ehkä jännin paikka.
– Mun isoveli on kateellinen, kun se ei päässyt tänne.
Illan päätteeksi rauhoitutaan ja esitetään iltaohjelmaa, joka sisältää puheita, huilun ja flyygelin soittoa, sekä monta helisevää lauluesitystä.
–Yö kirkossa on ollut minulla suunnitelmissa jo jonkin aikaa, mutta aikaisemmin ei oikein ole ollut resursseja, kertoo kanttori Jonna-Mari Koikkalainen, joka muutaman apuohjaajan kanssa kaitsee laumaa. – Uskon, että tästä jää monelle sellainen muisto, jonka muistaa vielä aikuisenakin.
Hanna Lahtinen
14.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Päivähoitoa käyttävien perheiden edustaja Moona Seppä, Lapsiperheiden Etujärjestö ry:n aluevastaava Minna Mustonen ja kaupunginvaltuutettu ja hyvinvointialueen luottamushenkilö Ilse Weijo jättivät viime viikolla kannanoton koskien kaupungin aikeita sulkea muun muassa Korpilahden ja Tikkalan päiväkodit ensi kesänä. Tikkalan päiväkoti olisi kiinni kaksi kauukautta ja Korpilahden noin kuukauden. Kannanotto sisältää esimerkkejä tilanteista, joihin perheitä on joutumassa kesäsulun vuoksi. Toimialajohtaja Eino Leisimo sanoi, ettei perheiden päivähoito-ongelmia voi vähätellä.
-Varhaiskasvatuksen palvelualuejohtaja ja päiväkodin johtaja selvittävät perheiden tilanteita tarkemmin. Kohtuuttomia tilanteita on pyrittävä välttämään ja lakia on noudatettava. Tämänhetkisen tiedon mukaan Korpilahdella hoitoa tarvitsee 27-44 lasta per viikko sulkuaikana. Hoidon tarvetta käydään edelleen läpi, Leisimo sanoi.
Perheiden kommenteissa toistuvat pitkät matkat, lapsille tulevat pitkät hoitopäivät sekä korkeat kustannukset.
Joutsassa töissä käyvä vanhempi kirjoittaa, että elämää hankaloittaisi paitsi pitkät hoitopäivät, myös taloudellinen rasite, jota syntyy 200 kilometrin työmatkasta yhden vanhemman perheessä.
Kannanotossa todetaan, että osalla lapsiperheistä ei ole autoa ja julkisen liikenteen aikataulut eivät sovi vanhempien työaikojen ja lasten hakuaikojen kanssa. Lasten kuljettaminen päivähoitoon linja-autolla on mahdotonta, koska Korpilahdelta kulkee harvoin linja-autoja Jämsän ja Jyväskylän suuntaan. Näin ollen kesän hoitojärjestelyt edellyttäisivät perheeltä auton hankintaa, mikäli sellaista ei ole. Edellä mainituista syistä johtuen vanhempien voi olla käytännössä mahdotonta viedä lapsensa päivähoitoon. Vanhemmat voivat joutua ottamaan työstänsä palkatonta vapaata tai jopa luopumaan kokonaan työstään.
-Lasten päivähoidon tulisi olla perheille toteutettu lähipalvelu. Mikäli lasten hoitomatkat ylittyvät 30 kilometriä totutusta hoitomatkasta, ei voida puhua lähipalvelusta. Korpilahden pinta-ala on yli puolet koko Jyväskylän kaupungin pinta-alasta, mikä tarkoittaa pitkiä välimatkoja sekä Korpilahden alueella että muuhunkin kaupunkiin nähden. Päivähoidon siirtyessä pois Korpilahdelta palvelujen saavutettavuus ei tule toteutumaan joko ollenkaan tai ainakaan lähipalveluna. Suurin osa Korpilahden asukkaista asuu kylillä, mikä tarkoittaa jo valmiiksi pitkiä kuljetusmatkoja päivähoitoon Korpilahden keskustaan, kannanotossa todetaan.
Kannanotossa kritisoidaan kaupunkia siitä, ettei päiväkotien sulkemisen kustannuksia ole laskettu kunnolla, vaikka sulkuja perustellaan säästötoimilla.
Leisimo sanoo, että päivähoidon kesäjärjestelyjen on kaikkineen laskettu säästävän noin 300 000 euroa.
-Taustalla on kaupungin talouden tasapainotus. Virkamiehet joutuvat tekemään vaikeitakin ratkaisuja tavoitteiden saavuttamiseksi. Uskon, että keskustelua palvelujen laatutasosta tulee lisää, kun säästöjä etsitään. Viime kädessä kysymys on luottamushenkilöiden päätöksistä, miten kaupungissa tarvittavia säästöjä toteutetaan. Varhaiskasvatuksen puolella säästötoimet konkretisoituvat esimerkiksi näin.
Kannanoton laatijat toteavat, että säästötavoite päivähoidon suhteen tulee toteuttaa tasapuolisemmilla ja vähemmän haitallisilla toimilla, joiden kustannusvaikutukset on laskettu.
Kannanoton tekijät ovat pyytäneet kaupungilta kirjallisena päätöstä, jolla päiväkodit on päätetty sulkea sitä kuitenkaan saamatta.
– Varhaiskasvatuslain mukaan päivähoidon järjestämisessä ja tuottamisessa on ensisijaisesti huomioitava lapsen etu. Tämä ei tule toteutumaan Jyväskylän kaupungin suunnittelemissa päivähoidon loma-ajan järjestelyissä. Päivähoitopaikkojen sulkemisesta aiheutuvien ongelmien ja haittojen estämiseksi perheissä sekä niistä johtuvien kulujen ehkäisemiseksi, vaadimme Jyväskylän kaupunkia tekemään lapsivaikutusten arvioinnin päivähoidon kesäaikajärjestelyistä Korpilahden alueella, tarkastelemaan uudestaan tekemäänsä ilmoitusta lainmukaisuudesta käsin, esittämään laskelmat säästöistä Korpilahden kesähoidon sulkemisen osalta ja suuntaamaan katseensa muihin tapoihin saada kaupungin talous kuntoon, kannanotossa vaaditaan.
Maarit Nurminen
14.05.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Järviniemen nykyinen päärakennus Putkilahden Töppöspohjassa on rakennettu vuonna 1878.
– Tämä on ilmeisesti toinen talo tällä paikalla. Ensimmäisen, nykyistä taloa pienemmän talon paikka on vielä nähtävissä 10 – 15 metrin päässä nykyisestä talosta, Järviniemen nykyiset omistajat Sakari ja Sirpa Iivari kertovat.
Suur-Jämsän historian mukaan Järviniemi on lohkottu Jollasta 1850-luvulla. Alun perin talo oli Jollan torppa, mutta torpaksi todella iso, pinta-alaa on ollut 118 hehtaaria. Vuosien saatossa tilan maita on jaettu perillisille.
Iivarit ostivat talon vuonna 2009 ja muuttivat siihen tammikuussa 2010.
– Tämä oli Jukka ja Pirkko Järviniemen puutarhatila, heitä ennen tilaa isännöivät Martta ja Pekka Järviniemi. Täältä on löytynyt paljon perennoita, joita en edes tunnista; ihanaa, kun maasta putkahtelee kivoja yllätyksiä, itsekin puutarhaihmiseksi tunnustautuva Sirpa Iivari kertoo.
– Kun olimme muuttaneet tähän, Martta Järviniemi kävi täällä kylässä ja kertoi meille, mitä istutuksia täällä on missäkin. Ilmeisesti juuri Martta on istuttanut tähän pihapiiriin jalopuita, tässä on saarnia, tammia, erilaisia jalavia, vaahteroita ja hevoskastanja.
Sirpa Iivari on istuttanut pihapiiriin omenapuita ja lisää kirsikkapuita. Erilaisia kokeilujakin Iivarit ovat puutarhassa tehneet, yhteensä tilalta löytyy satoja eri kasvilajeja, joukossa on myös yleensä hieman etelämpää löytyviä kasveja kuten viiniköynös.
– Sakari on laajentanutkin puutarhaa, jotta minun kaikki omenapuuni mahtuvat sinne. Kasvatan niitä itse pienestä asti ja vartan uusia lajikkeita, ihan harrastuksekseni. Tämä oli tällaiselle puutarhaintoilijalle kyllä oikein nappitalo, ja mehiläisetkin pitävät paikasta. Hunajaa olen tuottanut 25 vuotta, Sirpa Iivari sanoo.
Vuonna 1940 otetussa valokuvassa Järviniemi on hirsipintainen ja pärekattoinen, umpikuistilta on kaksi sisäänkäyntiä, toinen tuvan puolelle ja toinen eteiseen, josta pääsee saliin.
– Alun perin tämä on ollut savupirtti, mustuneet kattohirret ovat alkuperäiset. Uuni on ollut hieman eri paikassa, nykyinen leivinuuni on tehty vuonna 1953. Varmaankin samoihin aikoihin taloon laitettiin peltikatto. Se kesti 70 vuotta, uusimme sen tänä vuonna, Iivarit kertovat.
Kuisti on Iivarien tietojen mukaan uusittu vuonna 1986, silloin siihen tehtiin sauna ja sisävessa. Aiemmin talossa ei sisävessaa ollut.
– Me vaihdoimme tähän ikkunat, teimme keittiöremonttia ja otimme keittiön seinään aiemmassa remontissa laitetun muovin pois. Uusimme myös vesijohdon, Iivarit kertovat.
– Tänä kesänä talo olisi tarkoitus maalata, koemaalaus on jo tehty kuistin seinään. Väriksi tulee kartanonkeltainen. Onhan valkoinen talo komea, mutta on se vähän kalsea väri, Sirpa Iivari toteaa.
Talossa on leivinuunin lisäksi neljä pönttöuunia, jotka ovat käytössä.
– Täällä oli kolme pönttöuunia, yhden me olemme teettäneet vintiltä löytyneistä, käyttämättömistä uunin kuorista avotakan paikalle. Pönttöuuneja lämmitämme talvella joka toinen päivä, vuorotellen siten, että samana päivänä lämmitämme kahta uunia. Leivinuunissa on tulet kaksi tai kolme kertaa viikossa, keleistä riippuen. Lisäksi meillä on ilmalämpöpumput, aurinkopaneelitkin olemme laittaneet, Iivarit kertovat.
Päärakennuksen lisäksi pihapiirissä on vanha navetta ja kuusiosainen aittarivi sekä vanha puuliiteri ja ulkosauna.
– Kivinavetta on rakennettu vuonna 1900. Se on nyt osin uudiskäytössä, kun siellä on hunajalinkoomo. Aitta on tuotu tänne Jollasta, se on vanhempi kuin talo. Aitasta on löytynyt vuosiluku 1822, Iivarit kertovat.
– Tämä on kyllä mukava talo, ja ikäisekseen yllättävän lämmin ja vedoton. Talo on ollut koko ajan asuttuna ja siitä on pidetty huolta, se on pysynyt kunnossa.
Tiina Lamminaho
