09.07.2024 | Alueelta, Tilaajille
Soteala on ollut isossa myllerryksessä viime vuodet ja saanut osin aiheestakin paljon kritiikkiä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, etteikö esimerkiksi hoitoalalla tapahtuisi myös hyvää kehitystä ja etteikö asioita oikeasti haluttaisi edistää siihen suuntaan, että hän, jonka pitäisi olla kaiken keskiössä, eli hoidettava ihminen, myös sitä aidosti olisi.
Hoitotyön hukkajahdin järjestivät Vaikuttavuusseura ry ja Hoitotyön tutkimussäätiö. Aikaisemmin on järjestetty sosiaali- ja lääkärityön hukkajahdit ja nyt vuorossa oli hoitotyön hukkajahti, johon tuli 143 ehdotusta. Hukkajahdin keskiössä oli tunnistaa vaikuttamattomia ja vähähyötyisiä toimia hoitotyössä. Kilpailussa palkittiin parhaat ideat ja jaettiin kaksi kunniamainintaa ehdotuksista, joilla voitaisiin vähentää hoitotyön hukkaa. Kolme palkittua ideaa keskittyivät ammattilaisten välisen työnjaon uudistamiseen, potilaiden omatoimisuuden lisäämiseen ja raportointikäytäntöjen lisäämiseen. Kunniamaininnan saaneissa ideoissa ehdotettiin kaksoiskirjaamisen poistamista ja palaverikäytäntöjen kehittämistä.
Keski-Suomen hyvinvointialueen palvelujohtaja Anne Pihlille jaettiin Hoitotyön hukkajahti -kilpailussa kunniamaininta palaverikäytäntöjen kehittämisestä. Pihl kokosi ehdotuksen Sairaalapalvelut Novan osastojen esihenkilöiden tuoman idean pohjalta.
Uuraislainen Anne Pihl lataa akkujaan kesälomalla Nauttiaisen rannalla ja on aidosti kiitollinen saamastaan kunniamaininnasta, mutta ei halua ottaa asiasta kunniaa kokonaan itselleen.
– Lähdin liikkeelle ottamalla yhteyttä sairaalaosastojen lähiesihenkilöihin ja kysyin, onko meillä hoitotyössä hukkaa, Pihl kertoo.
Vastaus oli melko selkeä kyllä ja viikon keräyksen jälkeen hän sai kolme sivullista erilaisia huomioita.
Mitä hukka sitten hoitotyössä on?
– Hukka on sellaisia työtehtäviä tai toimintatapoja, jotka ovat pois potilaan välittömästä eli ns. bedside-hoitotyöstä, johon hoitajan koulutus antaa parhaat perusvalmiudet. Hukkatyö on resurssisyöppö, Pihl kertoo.
Saamastaan materiaalista hän poimi käsittelyyn kolme eri kokonaisuutta, palkitun palaverikäytännön lisäksi lääkehoidon ja siirtymäosaston toiminnan.
Palkittu ehdotus keskittyy siihen, millä tavoin hoitotyön johtamisessa palaverikäytäntöjä voitaisiin kehittää asialistan, aikataulujen ja päätöksenteon suhteen.
– Ajatuksena on, että pidetään noin tunnin palavereja, joihin on asialistan hyvin valmisteltu. Palavereja varten laaditaan selkeät tavoitteet ja tehdyille päätöksille vastuuhenkilöt. Hoitotyön esihenkilöt kirjoittivat hyvin, että lopetetaan turha vatulointi. Venähtäneissä palavereissa on myös se vaara, että osallistujien fokus on jo seuraavassa asiassa, eikä itse palaveriasiaan tule keskityttyä täysillä, Anne Pihl kertoo.
Idea on jo edennyt myös käytännön tasolle, mikä on hukkajahdin tarkoituskin.
– Kun asiasta tehdään tietoinen päätös ja se tulee oikeasti toimintatavaksi, niin kaikki alkavat sitä noudattaa. Esimerkiksi jos palaveri on keskiviikkona, asialista tulee kaikille osallisille edellisenä perjantaina ja jokainen ehtii ottamaan siihen kantaa. Kokouksessa muistio tehdään saman tien ja kaikki tietävät missä se on nähtävillä, Anne Pihl kertoo.
Anne Pihlin alaisuudessa on 650 työntelijää, joten ihan pienestä työtuntimäärästä ei ole kyse. Syksyllä on vuorossa vaikuttavuuden arviointi.
-Itse haluaisin haastaa hukkajahtiin kaikkia, organisaatiosta riippumatta, sillä on kaikkien etu, että resursseja ei hukata toisarvoiseen tekemiseen, hän kannustaa.
Anne Pihl on nähnyt uuden sotemallin alkutaipaleen käynnistysvaikeudet, mutta myös onnistumiset.
– Taloustilanne on vakava ja juurisyy siihen on mielestäni rahoitusmalli. Johtamisjärjestelmää on mielestäni varaa tiivistää ja hakea sieltä säästöjä, hän sanoo.
Juha Sipilän hallitus esitti aikoinaan selkeämpää tilaaja-tuottajamallia soteuudistuksen pohjaksi ja Anne Pihlin mielestä se olisi ollut toimivampi ratkaisu.
– Nyt meillä on konsernipalvelut ja palveluntuotanto, mikä aiheuttaa sekavuutta. Nyt kuitenkin ollaan tässä mallissa ja tätä pitää kehittää ja on jo kehitetty. Esimerkiksi perusterveydenhuollon ja erikoissairaanhoidon mallit ovat kehittyneet ja sotepuolella yhteistyö tiivistynyt. Sen sijaan paljon mainostetut sähköiset palvelut eivät ole niin helppokäyttöisiä, kuin niiden pitäisi olla. Haaste on isossa organisaatiossa kompastua byrokratian rattaisiin ja siiloutua. Myös se, että toimintaa määrittelee ja organisoi useampi laki ja useampi ministeriö, tuo haasteita.
Hyvinvointialueita ”pelotellaan”, että jos taloutta ei saada kuntoon, alueita yhdistetään. Tätä Pihl ei näe toimivana ratkaisuna.
– Ketä se hyödyttää, jos kaksi köyhää pistetään yhteen. On hyväksyttävä, että uudistus ottaa aikansa ja pitäisi pystyä ajattelemaan vaalikausia pidemmällä aikajänteellä, Pihl sanoo.
Anne Pihl on ollut mukana myös politiikassa ja viimeksi kansanedustajaehdokkaana, mutta nyt hän on jättäytymässä pois.
– Pian on aluevaalit ja toivoisin, että ehdokkaiksi lähtisi paljon henkilöitä, jotka haluavat keskittyä nimenomaan hyvinvointialueen asioihin. Eturistiriidat tulevat monessa asiassa vastaan, jos henkilö on kaksois- tai jopa kolmoisroolissa lisäksi kansanedustajana tai kunnanvaltuutettuna. Esimerkiksi kiinteistömassaa koskevat kysymykset nousevat varmasti esiin seuraavalla valtuustokaudella, hän päättää.
Hanna Lahtinen
03.07.2024 | Tilaajille, Uurainen
Ei taho pysyä kädet taskussa, perustelee kotaperäläinen Eino Kuitunen sitä, että pihamaalla on yleensä aina jonkinlainen hirsikehikko tekeillä. Isoja hirsitalojakin hän on tehnyt ainakin kaksi, toisen pojalle Leppävirralle ja toisen lähes naapuriin Petäjäveden puolelle Lähteelään. Hirsirakentamisen lisäksi Eino on taitava muurari. Siitä, kuinka monta mökkiä, aittaa, liiteriä, grillikatosta, saunaa tai huussia hän on hirrestä rakentanut, ei ole tullut pidettyä kirjaa, mutta paljon niitä on.
Sen hän muistaa, että ensimmäisen hirsikehikkonsa hän teki tasan 50 vuotta sitten vuonna 1974.
– Kauimmaiset on Kaamasessa ja Korppoossa ja aika monta siinä välissäkin, Eino kertoo.
Kehikot Eino rakentaa männystä, mutta mikä tahansa mänty ei hirsiseiniksi ole hyvä.
– Puut pitää kaataa mieluusti tammikuussa tai ainakin talvella, niin että puu on kuolleessa tilassa. Keväällä puu alkaa imeä vettä, niin se ei ole ollenkaan niin hyvää työstää, eikä niin kestävääkään.
Puut Eino yleensä ostaa, mutta ei aina.
– Joskus on asiakas halunnut, että sauna tehdään oman maan tontin puista, kyllähän sekin vaan sopii.
Toistaiseksi materiaalia on löytynyt ja joskus löytyy vähän spesiaalimpaakin, kuten esimerkiksi pystykeloa, josta nyt valmiina oleva kehikko on tehty. Aikaisemmin Eino Kuitunen teki pyöröhirrestä, mutta viime aikoina pelkkahirrestä, jossa kaksi sivua on sahattu suoraksi. Sahaus on onnistunut jo jonkin aikaa kätevästi naapurissa Markku Koskisella.
– Pelkkahirressä tulee tyvihyöty käyttöön, kun hirret asettelee sopivasti vuorotellen, hän kertoo.
Eino Kuitunen taitaa myös harvinaisen perinnetaidon, hän osaa käyttää piilukirvestä.
– Tuossa naapuriin Lähteelään veistin vuonna -95 kirveellä sisäpinnat laineveistolla, semmoisia seiniä ei taida montaa olla. Sinä vuonna tehtiin Suomessa vain kolme asuinrakennusta hirrestä, Lähteelä oli yhtenä maaseutunäyttelykohteena ja kävijöitä oli kolmisen sataa.
Valmis, tuoreesta hirrestä rakennettu rakennus muuttaa hiukan muotoaan vielä ennen kuin asettuu lopulliseen muotoonsa ja kestää sitten hyvinkin sata vuotta ja ylikin, jos vain katosta pidetään huolta.
– Tuore puu kuivaa tuuman vuodessa, eli seitsemäntuumainen hirsi kuivaa ja rakennus laskehtii noin kolmen vuoden ajan, Eino kertoo.
Einon pojan Kimmo Kuitusen 185-neliöiseen taloon Leppävirralla meni 200 kiintokuutiota hirttä ja semmoisen hyvälaatuisen hirsimäärän löytäminen vaati jo vähän etsintää. Rakennusvuosi oli 2004.
– Kimmo laittoi lehteen, että ostetaan isoa suorakasvuista mäntyä, jossa latvaläpimitta on 12 metrin korkeudella yli 30 senttiä. Vastauksia tuli, mutta eipä monestakaan metsästä löytynyt kuin kymmenkunta niin isoa puuta. Sitten Siilinjärveltä löytyi isäntä, jonka metsästä löytyi tarvittava määrä ja vielä jäi monen talon tarpeet metsäänkin, Eino kertoo.
Hirsiveiston taidon Eino on oppinut tekemällä, mutta avuksi ovat olleet työteliäät geenitkin.
– Isä oli semmoinen, joka alan ammattimies, rakensi hirrestä ja muurasi, mutta oli myös suutari ja räätäli, hän kertoo eikä peitä tyytyväisyyttään, että myös pojalle ovat taidot periytyneet. Einolla olisi paljon tärkeää oppia jaettavaksi.
– Jos minä jotain osaan, niin en minä piilota sitä. Hirrestä rakentaminen aika työläs tapa rakentaa, siksi se ei kai ole tämän suositumpaa. Hirsitalo on kuitenkin tervein talo, mitä on, jos sitä ei peitetä muovilla tai muuten pilata, Eino päättää.
Hanna Lahtinen
25.06.2024 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan Päivätoiminnan kauden päättäjäisiä vietettiin viime viikolla Huikon Helmessä. Pitkältä tuntuneen talven jälkeen päivätoimintaryhmässä vallitsi iloinen ja vapautunut tunnelma.
Lisäksi muistettiin kesäloman aikana synttäreitä viettäviä onnittelukorteilla. Synttäreitä viettävät lähiaikoina mm. Sauli Humala ja Mikko Ruokonen. Synttärisankareille laulettiin yhteinen onnittelulaulu. Merkittävä asia oli myös Mikko Ruokosen muuttaminen pysyvästi Palokkaan, joten läksiäisiäkin vietettiin.
Mikon syntymäkunta on Kemijärvi. Syntymäpaikkakuntansa Mikko jätti taakseen kahden vuoden ikäisenä perheen muuttaessa etelään. – No, onhan se nyt vaihtelua muuttaa Palokkaan. Toivakasta jää tosi hyvät muistot, onhan kotini ollut jo kauan aikaa täällä. No, nyt on näin. Elämässä otetaan uusi askel. Muistelen ilolla päivätoiminnan aikaani täällä Toivakassa. Siellä ovat nykyiset kaverini ja tulen varmasti heitä jatkossa tapaamaan, kunhan nyt ensin kotiudun Palokan uuteen kotiini, Mikko kertoi.
Ohjelmassa oli päivätoiminnan väelle mieluisa numerobingo. Bingokonetta pyöritteli ohjaaja Inka Keteli. Numerot toisensa jälkeen ponnahtivat koneesta pöydälle ja neljän numeron rivejä etsittiin, Kukin tarkkaili omaa numerolappuaan ja kun tavoiteltu numerosuora täyttyi, huudettiin ”bingo”.
Ohjaajina Toivakan Päivätoiminnassa ovat Inka Keteli ja Mari Pynnönen.
– Talvi oli kova, mutta se sujui mukavasti askarrellessa ja ulkoiltaessa. Runsas vierailijoiden määrä piristi arkeamme. Meillä kävivät vierailijoina mm. kunnanjohtaja Touko Aalto, Martti Herman Pisto hevosensa kanssa ja Toivakan palomiehet kalustoineen., kertoo Keteli.
Lopuksi Päivätoiminnan väki nautti Huikon Helmen antimista ja jokainen sai ostaa tiskiltä ihan, mitä halusi.
Veikko Ripatti
18.06.2024 | Tilaajille, Uurainen
Uuraisilla kesän leirit painottuvat alkukesään ja leirimuistot alkavat olla tältä kesältä jo talletettu. Uuraisten kunnan ja 4H:n järjestämillä leireillä teemoina oli tänä vuonna liikunta, taide ja tieteeltä vivahtava puuhailu. Leirejä on järjestetty koulukeskuksella, Hirvasella ja Kyynämöisillä.
Kyynämöinen on perinteisesti ollut taidepainotteinen kylä ja kyläyhdistyksen toimesta siellä on taideleireilty vuosikymmeniä. Tänä kesänä leirin järjestämisestä vastasi Uuraisten kulttuuritoimi ja ohjaajana toimi taiteiden tohtori Asta Huutonen, apulaisohjaajanaan Martta Stenman.
Leirillä opittiin esimerkiksi se, että niin elämässä kuin taiteessakin on valoja ja varjoja ja että niillä saadaan teokseen syvyyttä ja erilaisia tunnelmia.
Leirillä opiskeltiin myös värioppia. Oli jännittävää nähdä, miten värejä yhdistämällä saatiin eri sävyjä – ja että kun laittoi tarpeeksi montaa väriä, niin kaikesta tuli lopulta ruskeaa.
Ja sitten oli se yksi vaikea kysymys, johon pohdittiin vastausta. Mitä on taide?
– Se tarkoittaa maalauksia ja piirustuksia, tai voi se olla lauluakin, leiriläiset miettivät, mutta otsat kurtistuvat siihen tapaan, että vaikea on täsmällistä vastausta antaa. Se todettiin, että taide on aika lailla ihmiselle tyypillistä toimintaa ja tärkeä osa toista vaikeasti määriteltävää sanaa, eli kulttuuria.
– Taide on vapautta ilmaista itseään, tiivisti opettaja Asta Huutonen.
Samaan aikaan toisaalla kylällä saha surisi ja vasarat paukkuivat . Kynkkälä kuntoon III on hankkeen nimi ja sehän tarkoittaa, että Kyynämöisten kylän ja koko Uuraisten kodikkaasta kokoontumispaikasta pidetään hyvää huolta. Se tarkoittaa myös mukavaa ja touhukasta yhdessäoloa, jota myös talkoiksi kutsutaan. Tällä kertaa erityisesti ahkeroi kylän biljardiporukka, sillä pistiväthän he samalla omaa pelisaliaan priimakuntoon. Aikataulu oli talkootyölle melkoisen tiukka, sillä heinäkuun alussa Kynkkälässä juhlitaan häitä ja silloin lattian pitää olla valmis.
Hankekuvauksen mukaan Kylätalo Kynkkälän käytettävyyttä ja taloudellisuutta parannetaan muutamilla toimenpiteillä. Ravintolasaliin hankitaan ilmalämpöpumppu paikalle asennettuna ja ravintolasalin lattiapinta tukirakenteineen ja alapohjan lämpöeristys uusitaan. Tämä tehdään pääosin talkootyönä. Lisäksi hankitaan viisi kappaletta taittopöytiä eri tilaisuuksien varapöydiksi. Toimenpiteistä hyötyvät talon käyttäjät, kuten kokousten ja tilaisuuksien järjestäjät sekä kerhojen osallistujat. Rahaa JyväsRiihi myönsi hankkeeseen reilut 6000 euroa, eli 55 prosenttia kustannuksista.
Vanha lattia ei ollut varsin huono sekään, mutta kylmä ja vetoisa. Nyt permanto on eristetty vanhan talon ehdoilla ja päälle rakennettu upouusi lattia koivulankusta. Mitään kosteuksia tai muita ikäviä yllätyksiä ei lattian alta löytynyt. Ainoastaan yksi siideripullo oli jostain raittiusseurantalon lattian alle eksynyt. Rakennusporukka jäi miettimään, minkä viestin he itse rakenteisiin piilottavat.
– Edellinen lattia kesti 92 vuotta ja tälle lupaamme saman verran ikää. Emme aio olla seuraavaa remonttia tekemässä, totesi Tarmo Jeskanen.
Hanna Lahtinen
18.06.2024 | Tilaajille, Uurainen
Elinvoimainen kuntakeskusta -hanke järjesti parisen viikkoa sitten kyläkävelyn Uuraisten keskustassa. Matka alkoi hankevetäjä Outi Raatikaisen johdolla hellesäässä kunnanviraston kulmilta Leinikinpuiston kautta S-Marketin ohi uudelle urheilukentälle. Uusi Kisatie ohitettiin ja kurvattiin Nuokkarin, eli vanhan kuntalan kulmalta alas kirkkolaaksoon. Paluumatkalla ohitetiin koulukeskus, kirjasto ja Kuukankodin kokonaisuus ja jatkettiin aina liikenneympyrälle saakka. Lopuksi juotiin kahvit Selmassa. Osallistujia oli kaikkiaan kymmenkunta, osa porukasta jätti hellesäässä jonkun pätkän patikoinnista pois.
Kunnan viranhaltijoita olisi toivottu mukaan varsinkin tekniseltä puolelta ja paljon heille terveisiä lähtikin. Kävelijöiden huomio kiinnittyi ennen kaikkea pienehköihin, korjattavissa oleviin epäkohtiin. Sille, että keskustan julkiset rakennukset edustavat pitkälti 70-90-lukujen laatikkoarkkitehtuuria, ei mitään voi, mutta huolletumpi yleisilme pelastaisi paljon.
Jo ensi metreillä huomattiin vihreä keräyspaperilaatikko kunnanviraston kulmilla, joka on monien mielestä ulkonäköönsä nähden liian näkyvällä paikalla.
– Se oli ennen kunnantalon kulmalla, jos sen saisi siirtyä sinne palaneen jätekatoksen paikalle takaisin, ehdotti Maija Hyvärinen.
– Paikka pitää kuitenkin olla sellainen, että myös Rivikuukan ikäihmiset pääsevät helposti viemään keräyspaperinsa, Kati Hiekkanen huomioi.
Yleisesti harmiteltiin kylänraitin kunnossapidon lyhytjänteisyyttä ja suunnitelmallisuuden puutetta.
– Esimerkiksi koulun taakse on aikanaan rakennettu kuntoportaat ja laitettu kauniit istutukset, jotka sitten on jätetty hoitamatta ja ovat nyt pilalla. Mitään ei kannata rakentaa, ellei samalla sitouduta myös ylläpitämään rakenteita, totesi Voitto Hyvärinen. Tämä koskee valitettavan usein varsinkin EU-hankkeita, jotka hankkeen päätyttyä jäävät oman onnensa nojaan. Toistaiseksi EU-hanke Leinikinpuisto on kuitenkin pidetty kunnossa.
Matka jatkui ja todettiin, että uusi urheilukenttä on hieno ja siisti, mutta huoltorakennus vaatisi katon siivouksen ja maalia pintaan. Urheilutien ja Kuukantien risteykseen tarvittaisiin suojatie, samoin koulun kohdalle pyöräilyn salliva suojatie. Mansikkamäentielle betoniporsaita.
Kirkon siisti piha-alue ja upeat puut saivat yleisesti kiitosta. Muutamien yksityiskiinteistöjen kunto harmitti kävelijöitä, mutta yhdessä todettiin, että niilee ei nyt vain mitään voi.
– Tärkeintä kuitenkin olisi hoitaa kunnalle kuuluvat pikkuasiat ajallaan ja huolella, se kohentaisi yleisilmettä jo huomattavasti, kävelijät painottivat.
Hanna Lahtinen
18.06.2024 | Tilaajille, Uurainen
Jätehuoltoyhtiö Sammakkokangas ottaa käyttöön vaiheittain itsepalveluasiointimahdollisuuden lajitteluasemilla. Uuraisilla Lokalan asemalla Häkintiellä itsepalvelumahdollisuus avautui 3.6.2024.
Itsepalveluasiointi mahdollistaa asioinnin ympärivuoden arkisin klo 10–18 välisenä aikana. Lisäksi kesällä, eli touko – lokakuun välisenä aikana myös lauantaisin klo 10–14. Itsepalveluasioinnin lisäksi asemilla on edelleen aukioloajat, jolloin asemalla on henkilö vastaanottamassa jätteitä. Näitä aikoja kutsutaan palveluaukioloajoiksi. Uuraisilla henkilökohtaista palvelua saa maanantaisin ja keskiviikkoisin. Mikäli on varannut itsepalveluajan palveluaukioloaikaan, niin siitä pitää ilmoittaa asemanhoitajalle.
Kaiken muun jätteen voi tuoda itsepalveluna lajitteluasemille, paitsi vaaralliset jätteet, jotka on edelleenkin toimitettava hävitettäväksi aseman aukioloaikoina.
Itsepalveluaika toimii siten, että tiedot tuotavista jätteistä syötetään Sammakkokankaan verkkosovellukseen etukäteen. Ensimmäisellä kerralla pitää rekisteröityä, mutta sen jälkeen sovelluksen käyttö on kätevää ja helppoa. Maksulliset jätteet maksetaan Paytrail-palvelussa etukäteen. Maksutavat ovat pankki- ja luottokortti, verkkopankki ja Mobile Pay.
Tämän jälkeen verkkosovellus antaa käyntiluvan ja linkin, joka avaa portin ilmoitetulle rekisterinumerolle. Valvontakamera valvoo, että jätteet toimitetaan asiallisesti oikeisiin paikkoihin.
Itsepalvelu lajitteluasemilla on tarkoitettu Sammakkokankaan toimialueen kotitalouksille ja vapaa-ajan asukkaille. Ilmoittautuminen kannattaa tehdä siinä vaiheessa, kun kuorma on pakattu.
Perusmaksua maksaville asiakkaille maksuttomia jätejakeita ovat puhdas metalli, puhdas ja maalattu puu, pienerä kestopuulautaa, puutarhajäte, vaaralliset jätteet sekä sähkö- ja elektroniikkaromu. Ilmaista puujätettä eivät ole kalustelevyt, parketti, laminaatti, ikkunat, ovet, kiintokalusteet ja isompi määrä kestopuuta.
Muu on sekajätettä ja siitä peritään kuorman koosta riippuen 7,50-45 euroa. Täysin ilmainen jäte-erä tarkoittaa kuormaa, jossa kaikki jätteet ovat maksuttomia.
Ohjeet itsepalveluasiointiin:
1. Mene verkkosivulle sammakkokangas.fi ja valitse näppäin ”Tästä itsepalveluasiointiin”
2. Kirjaudu sovellukseen tai valitse Kertakäynti
3. Valitse lajitteluasema tai Sammakkokankaan jätekeskus.
4. Ilmoita tiedot tuotavista jätteistä sekä omat yhteystietosi ja auton rekisterinumero.
5. Tarkista yhteenvetosivulta, kuinka kauan saamasi käyntilupa on voimassa. Tiedot lähetetään myös sähköpostiisi.
6. Mene lajitteluasemalle ja valitse yhteenvetosivulta “Avaa portti”.
7. Lajittele jätteet paikoilleen.
8. Aja takaisin portille ja valitse yhteenvetosivulta ”Avaa portti”.
Vaarallisia jätteitä lukuun ottamatta, voit tuoda itsepalveluna kaikkia samoja jätteitä kuin lajitteluasemalla muutenkin vastaanotetaan. Vaaralliset jätteet tulee toimittaa aseman palveluaukioloaikana.
