29.04.2024 | Alueelta, Tätä mieltä, Tilaajille
Ensimmäinen muisto vapusta sijoittuu lapsuuteeni. Suku kokoontui suurella joukolla kehumaan talon emännän kotitekoisia munkkeja juhlapöydän äärelle. Pääkaupunkilaisilla oli serpentiiniä kaulassa ja auton antennissa heilui vappupallo.
Leikkiessäni löysin lattialta ehkäisyvälineen ja puhalsin sen täyteen ilmaa, tietämättä sen varsinaista käyttötarkoitusta. Ratsastin juomuisen vappukondomin päällä sukulaisten keskellä hihkuen innosta.– Katsokaa! Ei puhkea, vaikka kuinka pomppii. Sukulaisista yhdellä punottivat posket, toisella korvat.
Toinen muisto sijoittuu kiihkeään nuoruuteeni. Olin viettämässä vappua Jyväskylässä, Ruthin Vintillä. Siihen aikaan piti tilata ensin jotain syömistä, ennen kuin pääsi kostean kulhon pariin. Tarjoilijan tuodessa oopperavoileivän eteeni, hän ihmetteli mitä seuralaiseni tekee pöydän alla? – Se sitoo kengännauhoja, keksin hätäisen vappunarrauksen.
Edistettiinkö pöydän alla työväen liikkeen kasvua uuteen kukoistukseen vai tikanpojan nousua havupuuhun? Se jääköön jokaisen lukijan vappumielikuvituksen varaan. Päivää jatkettiin sivistyneesti viiniä maistellen ja sikamaisesti olutta ryystäen.
Palan painikkeiden ja housujen napittamisen jälkeen jalkauduttiin kadulle. Torilla puhuttiin megafoniin ja edistettiin omaa asiaa lippujen hulmutessa. Tivolin pyörivässä laitteessa pidäteltiin rusinaa ja kiljuttiin apuun kaikki voipaa. Ammuttiin ampumakojulta ”simasuun” kanssa kotiin viemisiksi pehmonalle ja upotettiin päämme suuren vaaleanpunaiset hattaran sisään.
Tänä päivänä ei koeta enää nuoruuden aikaista kevät kiimaa. Minulla ja kullannupullani on työvuosista jäljellä vain hyvin ansaitut selkäkivut ja nikamista kuuluu kumartuessa rullaatirullaa. Me elämää nähneet kapinoidaan olemalla lähtemättä mihinkään ja katsellaan tarralenkkarit jalassa parvekkeelta, kuinka sinisellä taivaalla seilaa juomuinen kuumailmapallo.
Oi, tuo taakse jäänyt soma nuoruus ja villi kapinan tunne. Vallatut talot ja jäykkäkouristusta potevat keskisormet. Adios, teltoissa nukutut kevätyöt ja kukkaan puhjenneet alastomat ihmisvartalot. Eläköön muistoissamme Nenan 99 ilmapalloa ja pala Berliinin muuria.
17.04.2024 | Lukijalta, Tätä mieltä
Jani Hintikka kuvasi kolme komeaa kyytä Pilliläntien varressa Uuraisilla.
09.04.2024 | Tätä mieltä
Windows 95 pisti sormen suuhun
Tiedon lisääntyessä ihmiset ylikuormittuvat. Apina selässä saa kaverikseen muulin, joka muuttaa alivuokralaiseksi pääkoppaan. Enää ei riitä, että muistetaan mennä töihin tai lähteä sieltä pois. Pitää jättää jälki menemisistään bittiavaruuteen. Aikamme menee erilaisten numerosarjojen muistamiseen ja teknologian tuomaan tuskaan.
Yksinkertaisista toiminnoista on tehty kovin monimutkaisia. Ainahan meitä uusavuttomia on ollut, jotka eivät osaa perunoita keitellä tai lamppuja vaihdella. Tämän päivän uusavuttomina pidetään heitä, jotka vetävät töpselin seinästä tietokoneen tiltatessa.
Teknologian myötä ihmisten elämästä on tullut helpompaa, mutta tekoälyllä varustetut robotit kavereina kuulostavat kovin kylmiltä, mieluummin vaikka se naurava marakatti olalla.
Tiedon ”applet” roikkuvat raskaina omenapuun oksilla, mutta kerääjien korit ovat täyttyneet jo aika päiviä sitten. Enää ei mahdu vaikka kuinka tunkisi. Omenoita tipahtelee koreista polun varsille ja jäävät maahan lojumaan käyttämättöminä.
Nykynuoriso on syntynyt digiaikaan ja hallitsevat tietoliikenteen, mutta meille vanhoille koirille on paha mennä opettamaan uusia temppuja. Pääsemme helpommalla, kun vain tuhahdamme kaikelle uudelle, sen sijaan, että alkaisimme ruokkia aivoriihessä kiertävää muulia rutikuivilla tiedon paaleilla.
Hiljaista tietoa ei ole enää olemassakaan, eikä tiivistynyttä tyhmyyttä. Jokainen pelaa yksilötasolla ja huutaa kaiken julki somealustoilla. Sinisenä värisevä ”Pandoran lipas” kämmenellä ohjaa tietämme ja samalla sokaisee kaiken ympäriltämme.
Aikoinaan jo Windows 95 pisti monella sormen suuhun, mutta nykyteknologian kyydissä alkaa meillä repaleisiin puolifarkkuihin pukeutuneilla ”ysiviis-miehillä” olla koko nyrkki suussa.
Älyä on sullottu vaatteisiin enemmän, mitä sitä löytyy keskivero kansalaisella korvien välistä. Monen muistitikku lyö tyhjää ja korvissa soi titityy. Ajatus junnaa peltitölkin tavoin edes takaisin pullonpalautuskoneessa etsiessään haalistunutta enariaan. Isokorvaisen muulin kerran pysähdyttyä sitä on vaikea saada liikkeelle.
Ken tiedon aasilla liian pitkään ratsastaa törmää lopulta muurari Rabbiinin palomuuriin ja matka tyssää siihen. Apina olkapäällä mutustelee happamen makuista omenan puolikasta ja puistelee päätänsä.
Markku Koskinen
25.03.2024 | Lukijalta, Tätä mieltä
Palmusunnuntaina olivat jälleen virpojat liikkeellä, niin myös pieni Miina-noita.
Hanne Mäkinen
25.03.2024 | Lukijalta, Tätä mieltä
Varpushaukka lennähti pihaani (16.3) sähkökaapelin päälle ja samalla pikkulinnut pakenivat lintulaudalta. Varpushaukka oli hetken aikaa kaapelin päällä ja ilmeisesti totesi, ettei täältä saa mitään syötävää ja poistui metsän suojaan, josta sen ääntelyä olen useana päivänä saanut kuulla, valtaako itselleen reviiriä, vaiko kutsuuko puolisoa itselleen, se jää nähtäväksi. Varpushaukan poistuttua kesti hetken aikaa ennen kuin pikkulinnut palasivat lintulaudalle ruokailemaan.
Juhani Rossi, Toivakka
18.03.2024 | Lukijalta, Tätä mieltä
Avaa saunan pelti
ilman kiirettä lado uuninpesään puut
Alle sytykkeet, tuohet ja tervakset
joita olet kerännyt
onnellisilla metsäretkillä
Raapaise tikku, hetken kuuntele
tulen voimaa
Vain ja vain
jos ne sinua häiritsevät, lakaise roskat
katon riippuvat villakoirat
Ja kun löylyjen jälkeen
saunan uneliaassa jälkilämmössä
varpaasi katsovat tähtiin
Silloin ikkunasta anna hiukan pohjatuulta
Kaikki palautuu ennalleen
täysikuut, myrskyt, sateet
Hämähäkit hiipivät takaisin
villakoirat ripustautuvat kattoon
Suljet uuninpellin, voitelet varpaasi
Tänään melkein ne ylsivät sinne
– Tähtiin
Ainomaria Hakanen
Toivakka
