05.06.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden teatterikesän aloittanut Rempallaan -näytelmä tempaisee katsojansa keskelle vastaperustetun uusperheen remonttielämää. Monelle tilanne voi olla aika tuttua juttua. Vaikka tilanteet ovat melko käsittämättömiä ja menevät niin sanotusti yli, näytelmän hahmoihin ja juonen kulkuun, taustalla vaikuttaviin tunteisiin ja toiveikkuuteen on helppo samaistua. Ja näin vanhan talon omistajalle komedia oli melkoisen kuumottava kokemus.
Roope Lipastin komediassa vastavihityt Timo ja Hanna ovat ostaneet uusperheelleen talon melkoisen vaaleanpunaiset lasit silmillään. Tilanne oli sen verran tuttu omasta menneisyydestä, jotta se nostatti vienon punan poskille.
Näytelmän ohjaaja Suvi Salomaa sanoo käsiohjelman tekstissään samaa. Hän löysi näytelmätekstistä paljon tuttua ajalta, kun hän rakensi miehensä kanssa talon. Salomaa kertoo paitsi nauraneensa myös itkeneensä lukiessaan tekstiä ensimmäistä kertaa.
Näytelmässä on paljon tuttua myös muusta kuin remontoinnista. Varsinainen röhönauru pääsi, kun kaavoituspäällikkö esitetään näytelmässä melkoisen kaikkivaltiaana viranhaltijana, jonka pakeille on liki mahdotonta päästä. Puhumattakaan, että kaavoituspäällikkö muuttaisi mielensä asiassa, joka virkamiesten päissä on syntynyt. Jos ei nyt ihan kaikkea laiteta kaavoituspäällikön piikkiin, tekstissä vihjataan myös kaavoituslautakunnan käyttävän melkoista valtaa.
Rempallaan on sopivan vauhdikas ja erilaisia käänteitä sisältävä näytelmä kesäteatteriin. Näyttelijöitä lavalla nähdään vain kolme, mutta rooleja sitten senkin edestä.
Eniten muuntautumiskykyä ja vauhtia vaaditaan Elias Seppiseltä, jolla on näytelmässä peräti 21 roolihahmoa. Seppinen onnistuu nopeissa vaihdoissa loistavasti ja hänellä on kyky muuttaa koko olemustaan sormia napsauttamalla. Mieliinpainuvimmat hahmot olivat kaavoituspäällikkö ja putkimies.
Aki Reinikainen nähdään Timon lisäksi Aantsina ja KaraåkeKattina. Reinikainen tekee vakuuttavaa työtä rakastuneena uusperheen isänä. Eeva-Liisa Tammi näyttelee Hannan roolin lisäksi Alinan ja anopin roolit. Tammen suoritus oli uskottavaa ja varmaa. Tekstissä miehen mielenmaisema saa enemmän tilaa; joskin stereotypioiden kautta.
Nopeatempoinen näytelmä on mukavaa seurattavaa, sillä vauhti on sopiva. Kaikenlaisten vastoinkäymisten jälkeen näytelmässä on onnellinen loppu. Tarinassa käy, kuten elämässäkin usein; kaikki kyllä järjestyy.
Maarit Nurminen
26.05.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Tikkalan koulussa valmistauduttiin viime viikolla kovalla tohinalla kevätjuhlaesitykseen. Tämänvuotinen esitys on nimeltään ”Lumikki ja sivistyksen kruunu”, ja perinteiseen tapaan mukana oli koko koulu. Tikkalan koulun kevätjuhlaa vietetään huomenna tiistaina.
– Meillä on jo kauan ollut sellainen perinne, että teemme yhdessä halukkaiden kanssa käsikirjoituksen kevätjuhlanäytelmään ja sitten on kysytty halukkaita rooleihin. Jokainen oppilas saa valita itselleen sopivan roolin, jos ei halua puheroolia, voi olla mukana joukkokohtauksissa, Tikkalan koulun johtaja Tiina Jylhä kertoo.
Tämänvuotisessa tarinassa pohjalla oli ”Lumikki ja seitsemän kääpiötä” -satu, mutta mukaan oli otettu muutakin, esimerkiksi ”Tähkäpää”. Tarinassa maailmasta puuttuu sivistys, ihmiset käyttäytyvät tympeästi ja ajattelevat itsekkäästi. Sivistyksen kruunu on kateissa, Lumikki lähtee etsimään sitä kääpiöiden kanssa, myös paha äitipuoli havittelee sivistyksen kruunua.
– Kääpiöiden pitää muun muassa löytää reisiluu, joka on avain torniin, jossa sivistyksen kruunu on. Tähän liittyy hieno tarina siitä, mitä sivistys on. Tutkimuksissa on löydetty kauan sitten eläneen ihmisen reisiluu, joka oli murtunut, mutta ihminen oli elänyt vielä kauan murtumisonnettomuuden jälkeen. Tästä pääteltiin, että toiset ihmiset ovat pitäneet hänestä huolta ja tämä ihmisten huolenpito loukkaantuneesta toveristaan on ensimmäinen merkki sivistyksestä, Tiina Jylhä selvittää ja kertoo, että sivistys oli myös Unesco-koulujen vuoden teema.
– Joka vuosi emme pidä näin isoja kevätjuhlia, mutta nyt halusimme juhlia myös sen takia, kun viime vuonna meillä tuli täyteen 30 vuotta Unesco-kouluna, Jylhä toteaa.
Kevätjuhlaesityksen tekeminen oli tälläkin kertaa alusta asti koulun aikuisten ja lasten yhteinen projekti.
– Esimerkiksi pääosan esittäjät ovat olleet mukana tekemässä käsikirjoitusta, lavastus ja puvustus on tehty myös yhdessä, Tiina Jylhä ja esitystä ohjannut koulunkäynninohjaaja Mari Putkonen kertoivat.
Esityksessä oli mukana myös musiikkia ja tanssia, eppu-toppuluokkalaiset olivat valinneet teemaan sopivia runoja.
– Minä kysyin oppilailta, millainen on sivistynyt ihminen. Vastauksissa oppilaat luonnehtivat sivistynyttä ihmistä muun muassa rauhantahtoiseksi, auttavaiseksi ja sellaiseksi, joka haluaa oppia uusia asioita. Sitten oppilaat etsivät itse sopivia runoja ja niitä löytyikin hyvin, 1. – 2. -luokan opettaja Kirsi Eronen kertoi.
Tikkalan koulussa kevätjuhlaa vietettiin viimeisen kouluviikon tiistai-iltana, lukuvuosi päättyy lauantaina 31. toukokuuta. Yhdelletoista oppilaalle kevätjuhla oli viimeinen Tikkalan koulussa, ensi syksynä he aloittavat yläkoulun Korpilahden yhtenäiskoulussa kirkonkylässä. Viimeiseen kouluviikkoon kuului myös tutustumiskäynti tulevassa koulussa.
Kuudesluokkalaiset Kaapo Riitesuo ja Melissa Baltzar kertoivat jännittävänsä yläkouluun menoa vähän, mutta etupäässä asia tuntuu kivalta.
– Jännittää hyvällä tavalla, Melissa totesi. Kaapo sanoi, että häntä vähän jännittää, mutta tuntuu myös kivalta.
– Kyllä minä selviän siellä hyvin, Kaapo sanoi ja kertoi saaneensa jo isoveljeltä ohjeita esimerkiksi bussimatkaa varten.
– Vaikuttaa kyllä siltä, että yläkoulussa on kivaa. Siellä on ehkä vähän vapaampaa, ei tarvitse olla joka välitunti ulkona, Melissa sanoi.
Molemmat ovat odottaneet kesälomaa kovasti ja suunnitelmissa on lomailua. Kaapon suunnitelmiin kuuluu myös tutkia Muuratjärveä sup-laudalla ja golfata isän kanssa.
Tiina Lamminaho
19.05.2025 | Korpilahti, Tilaajille
MTK Korpilahti-Muurame lahjoitti polkutraktoreita korpilahtelaisille ja muuramelaisille päiväkodeille osana yhdistyksen panostusta lasten hyvinvointiin ja maaseudun tunnettuuden lisäämiseen. Päiväkotien väki haki traktorit lasten käyttöön viime perjantaina Syrjälän tilalta Muuramesta.
-Lahjoituksen taustalla on ajatus maatalouden ja maaseudun myönteisen mielikuvan tukemisesta jo varhaisessa iässä. Polkutraktorit kannustavat lapsia ulkoiluun, liikuntaan ja leikin kautta oppimiseen – sekä herättelevät kiinnostusta maatilojen maailmaan, Minna Häkkinen, MTK Korpilahti-Muuramen puheenjohtaja kertoi.
Korpilahdelle traktorit saatiin kirkonkylän ja Tikkalan päiväkotiin.
– Haluamme tuoda maataloutta ja maaseudun arvoja tutuksi lapsille hauskalla ja konkreettisella tavalla. Leikkiessä polkutraktorilla lapset voivat eläytyä viljelijän rooliin ja oppia arvostamaan ruoan alkuperää ja luonnon merkitystä.
Lahjoitus tukee myös liikunnallista elämäntapaa sekä varhaiskasvatuksen tavoitteita motoristen taitojen kehittämisessä. Polkutraktorit ovat kestäviä ja monipuolisia ulkoleikkeihin, jotka innostavat luovaan toimintaan.
-Tavoitteena on ilahduttaa päiväkotilapsia, lisätä positiivista näkyvyyttä maataloudelle ja rakentaa siltaa sukupolvien välillä. MTK Korpilahti-Muurame toivoo, että hanke voi toimia esimerkkinä muillekin paikallisjärjestöille.
MTK-Korpilahti-Muurame on myös useana vuonna hankkinut sponsorit niin että 8 -luokkalaiset kotitalousopiskelijat voivat tehdä Kokkaa kotimaista yhden aterian sekä alakoululaiset ovat saaneet mahdollisuuden päästä tutustumaan maatiloilla.
Heinäkuussa järjestetään Niittyahon tilalla kaikille avoin tapahtuma klo 11-15, jossa lapset ja aikuiset pääsevät tutustumaan oikeisiin traktoreihin työkoneineen sekä kohtaamaan paikallisia viljelijöitä. Tapahtuma on Jyväs-riihen rahoittama Leader -rahoitteinen Siemenestä sadoksi -hanke, jonka tavoitteena on lisätä ymmärrystä maataloudesta ja sen merkityksestä arjessa.
15.05.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden sydänyhdistyksen ja TATU-hankkeen järjestämässä elvytysillassa opeteltiin yhdessä elvytystä.
– Elvyttäminen on kansalaistaito, jokaisen olisi osattava elvyttämisen perusteet, projektipäällikkö Outi Raatikainen Keski-Suomen sydänpiirin hallinnoimasta Taajamien turvallisuus Keski-Suomessa -hankkeesta totesi hankkeen ja Korpilahden sydänyhdistyksen järjestämässä elvytysillassa. Elvytystä opeteltiin illan aikana sekä teoriassa että käytännössä hankkeen asiantuntijan Kaisu Paalasen johdolla.
– Jos kadulla tai vaikkapa kaupan lattialla makaa eloton aikuinen, hänen elottomuutensa hyvin todennäköisesti johtuu sydämestä, Kaisu Paalanen totesi ja kertoi, että kammiovärinä tarkoittaa tilaa, jossa sydän ei enää pumppaa verta, vaan värisee, ja se johtaa kuolemaan. Kammiovärinä on eri asia kuin eteisvärinä.
– Jos kammiovärinäpotilaalle ei aloiteta paineluelvytystä viiden minuutin sisällä, potilas menehtyy yli 50 prosentin todennäköisyydellä. Jos paineluelvytys aloitetaan ilman viivästyksiä, potilaan ennuste jäädä henkiin paranee kaksin- tai kolminkertaiseksi, Paalanen sanoi.
Jos elottomalta vaikuttava henkilö ei herää herättelyllä ja hengitysteiden avaamisella, tärkeintä Kaisu Paalasen mukaan on ensin soittaa hätänumeroon ja sitten aloittaa paineluelvytys, jos autettava ei hengitä. Jos yksi henkilö painelee, ja lähellä on sydäniskuri, toinen voi hakea sen. Jos sydäniskuri on kauempana, painelemaan pitäisi jäädä vähintään kaksi henkilöä, jotta painelijaa voidaan vaihtaa välillä, sillä painelu vaatii voimaa.
– Nykyään ei enää opasteta puhaltamaan, painelu on tärkeämpää, Kaisu Paalanen totesi.
– Ladatkaa puhelimeenne 112-sovellus. Kun soitatte hätäpuhelun sen kautta, puhelin paikannetaan automaattisesti, eli ei haittaa, vaikka ette tietäisi osoitettakaan. 112-sovelluksesta löytyy myös paljon muuta tietoa, esimerkiksi lähimpien sydäniskureiden sijainnit, siihen kannattaa tutustua. Myös puhelimen laittamista kaiuttimelle kannattaa harjoitella ennen tositilannetta, tosipaikan tullen hätäkeskus antaa ohjeita, ja kun puhelin on kaiuttimella, voi samalla toimia, Outi Raatikainen ohjeisti.
Kaisu Paalanen painotti, että paineluelvytyksen antamista tai sydäniskurin käyttöä ei pidä arastella.
– Paineluelvytyksessä painellaan rintalastan keskeltä suoraan alaspäin. Rintalastan pitää selkeästi painua alas, mutta myös selkeästi palautua ylös, jotta sydän täyttyy verellä. Hätäkeskus pyytää laskemaan painalluksia ääneen ja kertoo, onko tahti sopiva. Elvytyksessä on hienosäätöä, ja siksi sitä kannattaakin harjoitella tällaisissa tilaisuuksissa. Harjoittelu antaa rohkeutta ja itseluottamusta, mutta ilman harjoitteluakin tositilanteessa on parempi, että yrittää kuin se, että ei tee mitään, Kaisu Paalanen sanoi.
Sydäniskureita on erilaisia, mutta laitteet neuvovat, miten niitä käytetään. Kun hakee sydäniskurin säilytyspaikasta, myös sydäniskurin tarvikepussi pitää ottaa mukaan.
– Laite laitetaan ensin päälle, ja sitten elektrodit kiinnitetään paljaalle iholle. Laite kertoo, onko sähköisku tarpeen ja jos iskua tarvitaan, laite käskee pysymään irti potilaasta ja painamaan sähköiskunappia. Joskus yksi sähköisku voi auttaa, joskus iskuja tarvitaan useampia. Aina sydäniskurikaan ei auta, Kaisu Paalanen totesi.
– Sydäniskuri on turvallinen käyttää, se ei anna sähköiskua, jos sitä ei tarvita. Paineluelvytykselläkään tilannetta ei voi tehdä huonommaksi. Jos sydän ei pumppaa verta, happi ei kulje elimistössä. Paineluelvytyksessä voi teoriassa murtua kylkiluita, mutta kylkiluut paranevat, elottomuudesta ei parane.
Tiina Lamminaho
14.05.2025 | Korpilahti, Tilaajille
– Tällä hetkellä on tilausta kerronnallisille tietokirjoille, joita voi lukea kuin romaania. Kerronnallinen tietokirjallisuus lainaa kaunokirjallisuudesta keinoja, kuten dialogia ja miljöökuvausta, mutta kerronnallisessa tietokirjassa kaiken on oltava totta. Tähän kirjaan kerronnallisuus sopii erittäin hyvin senkin takia, että Veronica Francolla oli niin mielenkiintoinen elämä, johon mahtui monenlaista. Olisi tuntunut väärältä tehdä hänestä perinteinen tietokirja, kirjailija Meri Parkkinen totesi Korpilahden kirjastossa järjestetyssä kirjailijatapaamisessa, jossa hän esitteli viime vuonna ilmestynyttä kirjaansa ”Veronica Francon syntinen työ”.
Veronica Franco oli 1500-luvun loppupuolella Venetsiassa elänyt kirjailija ja kurtisaani, joka otti kirjoituksissaan kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Parkkisen mukaan Veronica Francoa voidaan pitää feministinä etenkin siinä mielessä, että hän ajoi kaikkien tasa-arvoa.
– Veronica Franco kirjoittaa paljon aatelismiesten etuoikeuksista ja toteaa, että naisilla on samanlainen sydän kuin miehillä. Veronica oli itse etuoikeutetussa asemassa, hän teki seksityötä, mutta ylhäisön parissa. Kirjoituksissaan Veronica Franco kuitenkin puhuu myös niiden puolesta, jotka eivät päässeet hoviin kirjoittamaan runoja, Meri Parkkinen kertoo.
Veronica Franco oli jo omana aikanaan suosittu kirjailija, joka myös aiheutti ristiriitoja. Hän oli eronnut ja elätti itse itsensä ja lapsensa.
Parkkisen mukaan kirjan nimi viittaa seksityöhön, mutta myös Veronica Francon työhön kirjailijana.
– Tuon ajan Venetsiassa seksityö ei ollut niin paheksuttavaa kuin se, että nainen oli esillä ja kirjoitti muun muassa yhteiskunnallisista epäkohdista, Parkkinen toteaa.
– Veronican elämä kiinnosti minua, sillä olen pohtinut nykypäivän ihmisten suhtautumista seksityöhön, ja sitä, millaisia vaikutteita olemme saaneet historiasta. 1500-luvun Venetsiassa kurtisaani oli samanlainen ammatti kuin muutkin, sitä verotettiin ja säädeltiin laeilla. Veronica itse oli toisaalta ylpeä seksityöstään, toisaalta hän ei kannustanut muita siihen ja oli järkyttynyt, kun hänen ystävänsä oli valmis pakottamaan oman tyttärensä kurtisaaniksi. Hän ei hyväksynyt ihmiskauppaa ja parittamista ja hän otti esille myös seksityön vaarat. Veronican aikaan äidit toimivat monesti kurtisaanina toimivan tyttärensä ”turvamiehenä”, Parkkinen kertoo.
Veronica Franco kuoli 46-vuotiaana kuumetautiin, tutkijoiden mukaan todennäköisesti seksitautiin.
– Itse kiinnostuin Veronica Francosta nähtyäni Tintoretton hänestä maalaaman muotokuvan wieniläisessä taidemuseossa, Meri Parkkinen kertoo.
– Kirjassa kerron myös omista tutkimuksistani ja Venetsiaan tekemästäni matkasta. Halusin ehdottomasti mennä paikan päälle Venetsiaan, ja pääsin siellä tutkimaan arkistojakin. Minulla oli melko kapea kuva renessanssista, tunsin toki renessanssin miesnerot ja sen ajan maalauksia, mutta Veronican elämää tutkiessani näin toisenkin puolen 1500-luvun Venetsiasta.
Meri Parkkisen mukaan Veronica Franco oli sekä menestynyt uranainen että äiti, ja lisäksi hyvin kaunis; hän poseerasi mallinen moniin taideteoksiin.
– Minua kiinnostaa, mistä hänen ajatuksensa esimerkiksi miesten ja naisten tasa-arvoisuudesta ovat tulleet. Sukupuolten tasa-arvosta oli toki esitetty ajatuksia jo aiemmin, ja Veronica oli lukenut paljon, Meri Parkkinen toteaa.
– Veronican tekstejä tarvittiin 1500-luvulla, ja minusta tuntuu, että niitä tarvitaan edelleen, Parkkinen totesi.
Kirjailijatapaamisen järjestivät Jyväskylän tyttölyseon entiset oppilaat yhdessä kirjaston kanssa.
– Tämän kirjan ja kirjailijan valitsimme siksi, että tässä kirjassa on naisasiaa; mehän olemme myös naisasian vaalijoita, Annamari Maukonen totesi.
– Halusimme myös tuoda kirjailijatapaamisen Korpilahden kirjastoon, ettei kaikki aina tapahdu Jyväskylän keskustassa.
Tiina Lamminaho
13.05.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Kevään koittaessa sosiaalisen median ryhmissä roihahtaa koirankakkakeskustelut. Vähemmälle huomiolle jää nykyisin se, että ihmiset heittelevät edelleen roskia luontoon, vaikka tässä asiassa kansalaisia on valistettu iät ja ajat. Viikko sitten tiistaina oli perinteiset kaiken kansan siivoustalkoot asuinalueilla.
Nurmisen Tuulia ja Elsisen Marja laajensivat roskien keruuta kirkonkylän ulkopuolelle.
Ysitien varrelta kohti Jämsää on löytynyt kaikenlaista roskaa autonosista lähtien.
-Sieltä löytyy kaikenlaista roskaa ihan uskomattomia määriä, Marja sanoo.
-Välillä ovat niin painaviakin, että hyvä kun jaksaa kantaa.
Tuulia aloitti roskatalkoot lumien sulettua.
– Olen kerännyt yksin sekä tyttären kanssa, osan ihan kävelylenkillä tai asioilla käydessä kylällä, Tuulia sanoo.
Hän arvelee, että roskasaldo on ainakin 500-600 litraa lumien sulamisen jälkeen.
Tuulia sanoo, että kun yhden pätkän saa kerättyä siistiksi, uusia roskia ilmaantuu.
-Petäjävedentien Muottituotteelle asti olen keränny ainakin kaksi kertaa viimeisen puolentoista kuukauden aikana, samoin pohjoisen liittymän tienoon. Ei ne roskat lopu. Joka päivä tulee uusia.
Tien vieriltä löytyy kaikenlaista ryönää. Kertakäyttökahvimuki päätyy helposti auton ikkunasta pientareelle.
– Noiden lisäksi tietty tupakka-askit, tumpit ja koko ajan enemmän nikotiinipussirasiat. Kolmioleipien ja vastaavien muovipakkausten määrä on myös yllättävän suuri. Ja tölkit! Lista on loputon. Kahvimukien kannet ovat muuten hapertuessaan aivan viheliäisiä kerättäviä. Ja niitä löytyy paljon.
Maarit Nurminen
