20.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
– Yhtään sellaista työpäivää ei ole ollut, ettei täällä olisi käynyt yhtään ihmistä, Korpilahden kirkon oppaana tämän kesän työskennellyt Tuukka Kärkkäinen toteaa. Korpilahden kirkko on ollut avoinna ja opas on ollut paikalla juhannuksen jälkeisestä tiistaista lähtien neljänä päivänä viikossa.
– Sunnuntaisin kirkkoa ovat esitelleet vapaaehtoiset ja seurakunnan henkilökunta on päästänyt kävijöitä kirkkoon silloin, kun opas ei ole ollut paikalla, kävijöitä on siis ollut virallisten opastusaikojen ulkopuolellakin, suntio Tuula Liukko kertoo.
Tuukka Kärkkäisen mukaan heinäkuussa kävijöitä oli reilut kaksikymmentä päivittäin, elokuussa on ollut hieman hiljaisempaa.
– Nyt täällä on käynyt viidestä viiteentoista henkeä päivittäin, Kärkkäinen kertoo. Viimeistä päivää opas oli paikalla viime viikon perjantaina.
Kirkkoon on käynyt tutustumassa niin ohikulkijoita kuin paikkakuntalaisiakin, ja myös joitakin ulkomaalaisia.
– Kirkko näkyy sekä valtatielle että satamaan, ja täällä onkin käynyt niin autolla ohikulkumatkalla olevia kuin veneilijöitäkin. Ulkomaalaisia turisteja on käynyt ainakin Ranskasta ja Saksasta, mutta pääasiassa vierailijat ovat olleet suomalaisia. Ohikulkumatkalla olevien ja paikallisten lisäksi täällä on käynyt muun muassa entisiä korpilahtelaisia, jotka ovat halunneet tulla katsomaan, miltä vanhassa rippikirkossa näyttää nyt, Tuukka Kärkkäinen kertoo.
– Eniten kävijöiltä tulee kommentteja hienosta paikasta ja hienoista näkymistä. Kirkon sisällä on monien mielestä tyylikästä ja lämmin tunnelma. Osa kävijöistä on perehtynyt kirkon historiaan etukäteen ja tietää esimerkiksi, että vuonna 2018 valmistuneessa remontissa tänne palautettiin Alvar Aallon vuonna 1927 kirkkosaliin suunnittelemat värit, osalle kävijöistä taas yhteys Alvar Aaltoon tulee yllätyksenä.
Korpilahden nykyinen kirkko on valmistunut vuonna 1827, Alvar Aallon suunnittelema mittava peruskorjaus tehtiin kirkon 100-vuotisjuhliin.
– Kirkon historia kiinnostaa kävijöitä, ja etenkin paikalliset ovat tutkineet tarkasti kirkon eteisessä esillä olevaa Korpilahden toisen kirkon istumajärjestystä. Siitä on etsitty tuttuja sukunimiä, Kärkkäinen kertoo.
– Lapsiperheitä kävi paljon varsinkin silloin, kun lampaat olivat kirkon vieressä aitauksessa. Monet ovat myös käyneet kirkkosaliin rakennetussa leikkipaikassa leikkimässä.
Tänä kesänä kesälampaat lähtivät kotiin jo elokuun alussa.
– Lampaita oli nyt kolme. Ne tulivat tänne Laukaasta kesäkuussa ja niitä kyllä odotettiin, Tuula Liukko kertoo.
– Tämän kesän lampaat olivat valitettavasti vähän arkoja. Kyllä ne näkösällä olivat, mutta eivät päästäneet rapsuttamaan.
Tuukka Kärkkäinen on ollut kahtena edellisenä kesänä oppaana Kuokkalan kirkossa.
– Kuokkalan kirkko ja Korpilahden kirkko ovat hyvin erilaisia ja kävijätkin ovat erilaisia. Kuokkalassa ei juuri käy ohikulkijoita, vaan sinne tullaan varta vasten. Kuokkalan kirkko on melko uusi rakennus, ja se kiinnostaa muun muassa arkkitehtejä, Tuukka Kärkkäinen kertoo.
– Minusta parasta tässä työssä on se, kun tapaa erilaisia ihmisiä ja saa jutella heidän kanssaan. Tykkään myös kuunnella ihmisten kertomuksia esimerkiksi siitä, miltä täällä näytti ennen. Sitä en osaa sanoa, pidänkö enemmän Korpilahden vai Kuokkalan kirkosta; molemmat ovat mahtavia paikkoja ja ovat olleet mukavia kesätyöpaikkoja.
Tiina Lamminaho
20.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka
Tammen myllyn pato Rutajoen Seinäkoskessa on saatu jo purettua. Kun kunnostushanke koskiuoman pidentämisineen saadaan valmiiksi syyskuussa, pääsee erittäin uhanalainen Päijänteen järvitaimen nousemaan Päijänteeltä Rutajärveen.
– Pato on ollut täydellinen nousueste, se on sulkenut kalojen liikkumisen kokonaan, Rutalahden osakaskunnan puheenjohtaja Jouko Vanhatalo toteaa.
Nyt taimenen perinteinen vaellusreitti Päijänteeltä Rutajärveen avataan ja samalla järvitaimenelle luodaan kutu- ja poikasalueita. Noin 100 000 euron hintaista kunnostushanketta hallinnoi Pohjois-Päijänteen kalatalousalue ja johtaa Keski-Suomen Kalatalouskeskus, rahoittajina ovat valtio vaelluskalaohjelma NOUSUn kautta, WWF, UPM ja Metsähallitus. Aloitteentekijänä oli Rutalahden osakaskunta.
– Rutajoen alaosaa kunnostettiin 1990-luvulla, mutta se jäi silloin kesken. Nyt asia otettiin uudelleen esille, Vanhatalo kertoo.
Padon purkamisen lisäksi kunnostushankkeessa pidennetään koskiuomaa siirtämällä koskenniskaa ylöspäin, uoman paikkaa muutetaankin hieman. Näin koskeen saadaan entistä enemmän taimenen lisääntymis- ja pienpoikasalueita, samalla luodaan parempi elinympäristö pohjaeläimille ja virtavesissä esiintyville sammaleille.
– Aluehan on Leivonmäen kansallispuiston naapurissa. Kunnostustoimilla saadaan myös virtavesimaisema luonnonmukaisemmaksi ja sulautumaan paremmin ympäristöön, kalastusbiologi Joonas Pysäys Keski-Suomen Kalatalouskeskuksesta kertoo.
Rutajoen kunnostus ei lopu Seinäkosken myllypadon purkamiseen.
– Tarkoitus on myös poistaa nyt säännöstelypatona toimiva lankkupato, kun tilalle Rutajoen luusuaan saadaan pohjapato. Siihen Joutsan kunta on hakenut aluehallintovirastolta lupaa, mutta luvan käsittely kestää ainakin vuoden verran, Jouko Vanhatalo kertoo.
– Myöskään rahoitus 50 000 – 60 000 euroa maksavalle hankkeelle ei ole vielä varmistunut.
Pohjapato on tarkoitus tehdä kohtaan, josta Rutajoki lähtee Rutajärvestä. Nyt paikalla oleva lankkupato on osan vuotta avoinna, joten se ei ole samalla tavalla täydellinen nousueste kuin purettu Tammen pato oli.
– Samalla, kun pohjapato rakennetaan, luonnonmukaistetaan Rutajoen alkupäätä. Nyt se on kaivettu kanava. Kun kaivinkone tulee paikalle, kanavaan pudotetaan kiviä, ja näin saadaan suojapaikkoja kaloille, Vanhatalo kertoo.
– Lisäksi meillä on tarkoitus kartoittaa Rutajärveen laskevia puroja, ja tutkia, voisiko niitä hyödyntää poikastuotantoalueena. Kartoitusta tehdään ensi vuonna, mikäli saamme siihen rahoitusta.
Vanhatalon mukaan Rutajoen yläosassakin on aikoinaan ollut hyvin taimenta. Seinäkosken myllypato on ollut estämässä taimenen nousua jo yli sata vuotta. Kalatalouden Keskusliiton tiedotteen mukaan Rutajoella on ollut suuri merkitys alueellisena taimenen lisääntymisalueena Pohjois-Päijänteellä. Joessa on säilynyt elinvoimainen taimenkanta ja havaintoja lisääntymisestä on vuosittain.
Rutalahden osakaskunnassa on reilu tuhat osakasta, se hallinnoi 3300 hehtaarin vesipinta-alaa yhteensä kolmessakymmenessä järvessä ja purossa.
Tiina Lamminaho
20.08.2024 | Korpilahti, Uurainen
On asioita, joiden tärkeyden huomaa vasta kun sitä ei saa ja hanasta loriseva vesi on ehdottomasti yksi sellainen.
Merja Huutosen kotiin Uuraisten Höytiällä vesi on tullut omasta lähdekaivosta omalla paineellaan vuosikymmenet, kuten myös naapuriin, a joka on Sari, Asta, Tanja ja Matti Huutosen rakas lapsuudenkoti Paja-aho.
Eräänä aamuna Merjan aamukahvit jäivät keittämättä ja vedentulo loppui molemmista kiinteistöistä, joten selvää oli, että vian täytyy olla putkessa, joka johtaa veden noin puolen kilometrin päästä lähteeltä taloihin. Putki on kaivettu maahan 50 vuotta sitten ja sen jälkeen päälle on ehtinyt kasvaa sankka metsä.
– Hiukan putkea yritettiin kaivaa esiin rakennusten läheltä, mutta mitään vuotokohtaa ei löytynyt ja maakin oli ihan kuivaa, Merja Huutonen kertaa.
Niinpä naapurukset kartoittivat vaihtoehtoja, joita ei lopulta ollut kovin montaa.
– Metsän kaataminen, lähteen kunnostaminen ja uuden putken vetäminen olisi ollut iso, työläs ja kallis urakka ja vesiosuuskunta taas ei todennäköisesti koskaan tänne saakka laajene. Jäljelle jäi kaivon poraus. Sen kustannukset oheistöineen ovat vajaan kymppitonnin luokkaa, josta työn osuuden saa vähentää kotitalousvähennyksenä, Matti Huutonen kertoo.
Suvun lvi-yrittäjä Petri Huutonen suositteli korpilahtelaista Kaivonporaus Olympia Oy:ta ja viime viikolla koitti hetki, kun terä alkoi porautua Paja-ahon maaperään. Kolmessa metrissä vastaan tuli kallio.
Porauskalusto tottuneesti käytellyt aliurakoitsija Matti Lehtinen arveli kallion lohkeavasta koostumuksesta, että kovin syvälle ei tarvitse mennä, ennen kuin vettä löytyy. Lopulta pora tavoitti pohjaveden 130 metrin syvyydessä. Seuraavaksi kaivoon asennetaan pumppu ja suoritetaan vedentuotannon tarkistus. Mikäli vedentulo on vielä heikkoa, ratkaisuksi todennäköisesti sopii painehalkaisu. Painehalkaisulla tarkoitetaan toimenpidettä, missä porareikä tukitaan noin 20 metrin syvyydelle ja kaivoon lasketaan 5000-10000 litraa vettä noin 300 barin paineella. Veden paine aukaisee kalliossa olevat ruhjevyöhykkeet, joita pitkin kalliopohjavesi virtaa. Näillä konsteilla syntyy toimiva kaivo lähes varmasti.
– Jopa 600 metriin saakka on mahdollista meidän laitteilla porata. Syvin porattu kaivo on ollut 540 metriä, Matti Lehtinen kertoo.
Porakaivon etuja ovat veden riittävyys ja laatu; pinta- ja sulamisvedet eivät kaivoon pääse. Jatkuvassa käytössä se on myös lähes huoltovapaa. Joillakin alueilla maaperässä saattaa olla vedenlaatua heikentäviä mineraaleja, kuten rautaa, mangaania tai arseenia. Sen sijaan radonkaasu ei aiheuta merkittäviä turvallisuusriskejä nykyaikaisten porakaivojen käyttäjille. Nyt ymmärretään, että kaivon pitää tuulettua. Uusien porakaivojen hatuissa on korvausilmaventtiili.
Kaivonporaus Olympialla on jo 27 vuoden kokemus syvien reikien poraamisesta. Toiminta-alueena on koko Suomi. Vesikaivoja enemmän porataan tällä hetkellä maalämpökaivoja.
– Maalämpö on tätä päivää. Se on lähes aina paras vaihtoehto uuteen omakotitaloon ja paljon tehdään myös remonttikohteita, Matti Lehtinen kertoo.
Maaperään sitoutunut energia saadaan käyttöön poraamalla maalämpökaivo ja asentamalla siihen keruuputkisto. Maalämmön etuja ovat kotimaisuus, kustannustehokkuus, ekologisuus ja pitkäikäisyys. Miinuspuolena ainoastaan melko kallis hankintahinta.
Hanna Lahtinen
14.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden Teatterin kesän näytäntökausi sai päätöksensä maanantaina, kun toinenkin koululaisnäytös oli pidetty. Sponsoreiden maksamia näytöksiä oli kaksi; yhtenäiskoulun ensimmäisen ja toisen luokan oppilaat näkivät Hannun ja Kertun viime perjantaina ja Tikkalan nuorimmat koululaiset maanantaina.
Korpilahden Teatteri ry:n puheenjohtaja Elias Seppinen on tyytyväinen päättyneeseen kauteen. Kävijöitä riitti alkukesän Päivällisvieraassa että loppukesän Hannussa ja Kertussa.
-Lasten näytelmällä oli 17 esitystä ja yleisöä oli keskimäärin 70 ihmistä jokaisessa. Päivällisvieraan näytökset olivat melkein kaikki täynnä ja näytöksiä oli yhteensä 14 kappaletta.
Hannun ja Kertun näytäntökautta leimasivat sairastumiset. Viime perjantaina Seppinen paikkasi Minna Juutia, joka näytteli äitiä ja noita-akkaa.
-Tämä oli Hannussa ja Kertussa viides rooli, jonka tein. Yhtään näytöstä emme joutuneet sairastumisen takia perumaan.
Teatterilaisten katseet ovat kääntyneet jo ensi kesään.
-Minulla on kirjoitustyön alla näytelmä lapsille, jonka myös itse ohjaan. Aikuisten näytelmän tulee tekemään sitten joku ulkopuolinen.
Korpilahden teatteri sai uusia kasvoja viime keväänä pidetyssä casting-tilaisuudessa.
-Sieltä joukkoon liittyi uusia tekijöitä niin näyttämölle kuin muihinkin tehtäviin.
Maarit Nurminen
13.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille
Saakoskelainen 13-vuotias, seiskaluokan aloittanut Elvi Rihto harrastaa ralliautoilua. Nuoren ikänsä vuoksi hän pystyy osallistumaan niin sanottuihin harrastesarjan ralleihin. AKK:n kisoihin osallistumista on odoteltava vielä jokunen vuosi, kun siellä ikäraja on 15 vuotta.
Tilanne ei nuorta kuskia sinänsä harmita, sillä kilpailuja on tarjolla harrasteralleissakin mukavasti.
-Olen osallistunut kahteen kisaan, joista ensimmäinen oli talvella.
Elvin isä Sami Rihto kertoo, että syksyllä on luvassa vielä muutamat rallit, joista ensimmäinen on elokuun viimeisenä viikonloppuna Keuruulla.
Elvi kertoo tykänneensä ralleista jo pienenä.
-Kävin isän mukana kisoja katsomassa. Ehkä se sitten sieltä tuli.
Sami on itsekin ajanut, mutta siitä on jo parikymmentä vuotta aikaa.
-Siihen aikaan Korpilahdellakin ajettiin enemmmän kisoja, kuten esimerkiksi Tommi Mäkisen talviralli. Minun harrastuksestani Elvi ei kuitenkaan ole kipinää saanut, sillä olin lopettanut jo ennen Elvin syntymää, Sami selventää.
-Ajamisessa viehättää vauhti. Pienenä haaveilin, että pääsisin itsekin ajamaan.
Isä muistelee miten Elvin moottoriurheilu-ura alkoi pikkumönkkärillä pikkutyttönä.
-Sen jälkeen oli hankittava peltoauto, jolla Elvi alkoi ajamaan tuossa 9-vuotiaana.
Nyt Elvi ajaa oikeaa ralliautoa eli Honda V 1600:sta.
-Tuli nyt tuollainen hommattua sattumusten summana.. Onhan se harrasteralleissakin turvallisempi auto kuitenkin, Sami toteaa.
Harjoittelemaan Elvi pääsee suljetuilla testiteillä.
-Niitä olemme saaneet vuokrattua ja testipäiviä pidetään myös porukalla muiden kuskien kanssa yhdessä.
Elvin kartturina istuu Korpilahden Urheiluautolijoiden Mika Rampanen. Elvi ajaa vielä niin sanottuja pimeitä ralleja, jolloin teihin ei voi tutustua etukäteen. Kartturilla on kädessään vain tiekirja, johon on merkitty esimerkiksi risteykset.
-Joskus se ajolinjojen hakeminen on vaikeaa,joskus helpompaa, Elvi sanoo.
Haastavuutta lisää myös se, että Elvin nuoren iän takia kartturi ajaa erikoiskokeiden väliset siirtymät ja Elvi lukee karttaa. Näin ollen erikoiskokeelle pitää lähteä niin sanotusti kylmiltään.
Tällä hetkellä Elvin unelmien ralliauto olisi Rally2 -luokan Skoda tai Toyota.
Maarit Nurminen
13.08.2024 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka
Toivakan Lions Clubin ja Toivakan seurakunnan järjestämään miesten iltaan tuli jälleen ihan mukavasti lähialueen miehiä kohtaamaan toisiaan ja kuuntelemaan heille suunnattuja puheita. Tilaisuuden juontajana toimi Markku Kauppinen. Puhujina olivat tällä kerralla Jyväskylän yliopiston historian professori Antero Holmila, korpilahtelainen luomuyrittäjä Ari Seppälä sekä Toivakan seurakunnan kirkkoherra Panu Partanen.
Antero Holmila oli ottanut aiheekseen näkökulman kylmän sodan jälkeiseen Eurooppaan ja vision tulevista päivistä. Holmila on tutkinut toisen maailmansodan jälkeisen ajan historiaa sekä tutkinut mm. sodasta rauhaan paluun haasteita, holokaustia ja kylmää sotaa. Lisäksi Holmila on kiinnostunut historian ja muistin politiikasta, miten ja miksi historiaa käytetään politiikassa, sekä siitä miten historia vaikuttaa kansallisten identiteettien muovautumiseen.
Perusteesinään Holmila esitti, että kylmän sodan jälkeisenä aikana Euroopassa alkoi vuoteen 2022 kestänyt eräänlainen illuusion aikakausi. Toisin sanoen Eurooppa oli tuudittautunut varsin laajan hyvien toiveiden ja haaveiden valtaan.
Holmilan mukaan on paradoksaalista, kuinka kylmän sodan voitossa länsi kadotti liberalismin tärkeimmän ominaisuuden, eli kyvyn itsekritiikkiin. Itsekritiikin puute johti populismin nousuun ja Venäjän väärinymmärtämiseen. Holmila siteerasi yhdysvaltalaista filosofia, poliittisen taloustieteen tutkijaa ja kirjailija Francis Fukuyamaa, joka tunnetaan parhaiten ajatuksestaan historian lopusta, jonka hän esitti teoksessaan Historian loppu ja viimeinen ihminen (1992).
Kommunismin luhistuminen ja kylmän sodan päättyminen merkitsi historian loppua siinä mielessä, että koko 1900-luvun systeemikilpailu fasismin, kommunismin ja demokratian välillä oli päättynyt. Tästä johtuva ”historianlopun” paradoksi, Berliinin muurin murtuminen, johti hyvin suoraviivaiseen ja lainalaiseen historiankäsitykseen. Tässä vaiheessa Holmila viittasi vuoteen 2022.
Holmilaa kuunnellessa piti olla tarkkana. Moni asiayhteys historiasta saattoi mennä kuulijalta ns. hilseen yli. Deterministiseen, eli lainalaisuusopillisen historiankäsityksen ajatus on, että jokaisella tapahtumalla on olemassa jokin tapahtuma, joka on sen syy. Kun ajatellaan esimerkiksi Ukrainan sotaa ja Venäjän hyökkäystä Ukrainaan, sillä on varmasti historiallinen syy-yhteys menneisyydessä tapahtuneeseen.
Kaikkea ajattelemisen arvoista Holmilan puheesta ei tähän saa mahtumaan, mutta seuraava visio on pelottava. Holmila viittasi ukrainalaisen Przemystaw Zurawskin näkemykseen, jonka hän julkaisi vuonna 2016: Jos Ukraina tulee lännen hylkäämäksi, se vahvistaa isovenäläistä imperialistista mentaliteettia. EU ei ole rakenne, joka olisi rakennettu kohtaamaan sotilaallisia uhkia ja kaikki diplomaattiset toimet, mitä sen nimissä tehdään, ovat ulottuvuudeltaan toisarvoisia. Venäjä ei kunnioita EU:ta, vaan halveksii sitä. Lopputulos on helposti ennustettavissa ja johtopäätökset ovat yksinkertaiset ja surulliset. Tulemme näkemään seuraavan Venäjän sodan Euroopassa pian. Tämä historian tutkijan ennustus oli pelottava, mutta realistinen. Venäjä hyökkäsi Ukrainaan 24. helmikuuta 2022, mitä seurannee seuraavaksi?
Ari Seppälä on luomuyrittäjä Korpilahdelta. Hän halusi nostaa esille ajatuksen, että paikallisia luomuyrittäjiä tarvitaan. Seppälä kertoi elävästi Komppa-Seppälän luomutila Järki Särki Oy:stä.
Kuulijat saivat hyvän käsityksen yrittäjän ja hänen perheensä puurtamisesta ja tuotteittensa saamisesta kuluttajien ruokapöytään. Tuotteina tilalla ovat tällä hetkellä hunaja ja kala.
Seppälä kertoi, että Komppa-Seppälän luomutilalla on noin 1000 mehiläispesää, 9,3 hehtaaria peltoviljelmää, valkosipuliviljelmää 0,5 hehtaaria, punasipulia 0,4 hehtaaria, omenapuutarhaa 0,4 hehtaaria ja raparperia 0,5 hehtaarin alueella.
– Mehiläishoito on asia, johon olen todella hurahtanut. Puolisoni välillä totesikin jo, että voisimmeko puhua jostakin muusta kuin mehiläisistä. Alussa tilalla kasvatettiin sieniä, pidettiin lampaita, kasvateltiin lintuja ja teimme monenlaista muutakin. Jossakin vaiheessa elämä eteni, niin että syntyi lapsia ja mietimme, mitä töistä jätetään ja mistä luovutaan. Päädyimme silloin hunajan tuottajiksi, hän kertoi.
Komppa-Seppälän tilan hunajan kysyntä kasvoi niin, että mehiläispesiä oli lisättävä. Yritys on Euroopan mittakaavassakin varsin iso hunajantuottaja.
Mehiläisten hoidossa ei kaikki aina suju odotusten mukaisesti. Säät vaikuttavat hunajantuotantoon ja ilmastonmuutos vaikuttaa säätilaan. Olosuhteiden vaihdellessa Keski-Suomessa yritys päätti laajentaa tuotantoaan Lohjalle.
– Tällä hetkellä olemme Korpilahden suurin työnantaja, vaikka ahkerat työntekijämme ovat varsin pieniä, naurahti Seppälä.
Työn varjopuolista Seppälä mainitsi sen, että mehiläiset pistävät heitä joka päivä.
– Ne tuikkaavat piikkinsä suojapuvun läpikin, joskus saa pistoksia kymmeniä päivässä. Joskus kun menee tarhalta kotiin ja pistää käden taskuun, niin siellähän se pistoksen antaja on jälleen tuikkimassa. Autossakin niitä on välillä niin paljon, että sivulliset sanovat ettemme tarvitse autoon hälyttimiä tai vahtikoiraa, eikä ovia tarvitse lukita.
Seppälä kertoi, että karhut ovat Keski-Suomessa lisääntyneet ja nehän ovat tunnetusti persoja hunajalle.
– Ne ovat tuhonneet pesiämme ja sille ei voi oikein mitään, kun ovat niin vahvoja otuksia. Lohjalla sitä ongelmaa ei ole.
– Mehiläisiä pitää myös hoitaa ja varjella. Mehiläisillä on erilaisia bakteeri- ja virustauteja sekä loisia, jotka heikentävät yhdyskuntaa tai aiheuttavat pesien menetyksiä. Siksi onkin tärkeää tunnistaa ja puuttua tauteihin ajoissa.
Seppälä kertoi, että pitkään heidän tilallaan kehitettiin vain mehiläishoitoa, mutta sitten astuivat kuvaan mukaan Päijänteen särjet. Se johti siihen, että tilalle rakennettiin kalatuotantotilat.
– Muikun syönti on vähentynyt ja laskee koko ajan. On sanottukin, että kun yksi muikun syöjä kuolee, niin tilalle ei toista tule. Taimenen kohdalla sen elvytystyö etenee hyvin Päijänteellä, eli luonnontilaisen taimenen rauhoitus puree. Pyydän itse vuosittain noin 2-3 tonnia kalaa. Kalastan rysällä ja myös tiettyinä aikoina katiskoilla. Järki Särki ja nyt myös Huikea Hauki -säilykkeet ovat päätuotteet. Kalasäilykkeidemme lisäaineet ovat luomutuotteita. Fermentoitu kalakastike on nyt myös tuotannossamme.
– Sukupolven vaihdoksen suoritimme vuonna 2023. Tällöin tilan johtoon astui poikamme Vertti Seppälä. Vanhempina olemme edelleen tilalla töissä.
Yleisökysymyksiä tuli muutamia. Ensimmäinen koski toivoa ja epätoivoa työssä? – Epätoivon hetkinä ajattelen parempaa aikaa.
Toinen kysymys koski pakkauksia, jotka ovat lasia? – Lasipurkki on siksi hyvä, että tuotteen näkee läpi. Asiakas näkee, mitä ostaa. Lasista ei myöskään irtoa mitään epäpuhtauksia.
Kysymykseen kukkaniittyjen riittävyydestä mehiläisten hunajankeruuseen mehiläistarhuri vastasi, että heitä metsähakkuut auttavat, sillä niille kasvaa vadelmia ja vatukot ovat parhaita kukkaniittyjä mehiläisillemme. Mikäli vatukot katoaisivat, loppuisi hunajan tuotantokin.
Miesten illan päätössanat lausui Toivakan kirkkoherra Panu Partanen. Partanen otti esille raamatun tekstin, missä todetaan, että ei ole mitään uutta auringon alla.
– Läpi vuosisatojen ihminen on ollut samankaltainen kuin on nykyisinkin. meillä on vikoja ja kannamme sisimmässämme haavoja, mutta aina on selvitty. Lukiessamme raamattua, löydämme sieltä hengenheimolaisia joista löytyy samaistumisen pintaa. Se auttaa meitä kestämään, joku muukin on kokenut samaa. On katsottava menneisyyteen, nähtävä nykyisyys ja suunniteltava tulevaisuus. Kristinusko perustuu historian tapahtumiin, siinä menneisyys ja nykyisyys kohtaavat.
Partanen totesikin, että jos sukupolvi hylkää menneisyyden, sillä ei ole tulevaisuuttakaan. Rauhan rukous päätti tämänvuotisen miesten illan.
Veikko Ripatti
