31.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahtelainen Mika Nyberg on lähdössä maaliskuussa Special Olympics -maailmankisoihin Italian Torinoon.
– Tai Torinon kisoista puhutaan, mutta lumilajit ovat vuoristossa lähellä Ranskan rajaa, valmentajana mukaan lähtevä Mikan äiti Eeva Nyberg kertoo.
Mika Nyberg on ollut mukana Special Olympics -toiminnassa 16-vuotiaasta lähtien eli kymmenisen vuotta. Ulkomailla hän on käynyt kilpailemassa kolme kertaa, kahdesti Viron Otepäässä ja kerran Norjassa.
– Maailmankisat ovat Mikan tähän asti isoimmat kisat, osallistujia on yli sadasta maasta, Eeva Nyberg kertoo. Kehitysvammaisille urheilijoille tarkoitetut Special Olympics -maailmankisat järjestetään neljän vuoden välein, kesämaailmankisoihin on osallistunut viime vuosina noin 7000 urheilijaa, talvimaailmankisoihin noin 2000 urheilijaa.
– Hiihtäjiä Torinon kisoissa on 278, sitä en tiedä, monestako maasta he tulevat, Eeva Nyberg toteaa ja kertoo, että Suomea edustaa kymmenen hiihtäjää.
– Koko Suomen joukkueessa on 34 urheilijaa. Hiihdon lisäksi edustajia on alppilajeissa, salibandyssa, taitoluistelussa ja lumikenkäjuoksussa. Mukana on huomattavan paljon maailmankisojen ensikertalaisia. Edellisistä talvimaailmankisoista on jo kahdeksan vuotta, koska neljä vuotta sitten kisat peruttiin.
Special Olympics -kilpailuissa on käytössä tasoluokitusjärjestelmä, urheilijat jaetaan luokkiin siten, että samantasoiset urheilijat kilpailevat keskenään.
– Mika osallistuu 4 X 1 kilometrin sekaviestiin ja hiihtää yhden sekä 2,5 kilometrin kilpailut. Suomessa on paljon 3 – 4 kilometrin kilpailuja, ja se olisi Mikalle sopiva matka, mutta maailmankisoissa 2,5 kilometrin jälkeen seuraava matka on viisi kilometriä, Eeva Nyberg kertoo.
Maailmankisoihin Mika Nyberg on valmistautunut kahdella koko Special Olympics -joukkueen valmistautumisleirillä sekä yhdellä lumilajien leirillä.
– Lisäksi olemme hiihtäneet olosuhteiden mukaan, tänä talvenahan ei aina ole hiihtämään päässyt, Eeva Nyberg toteaa.
– Kilpailuja Mikalla on ollut tänä talvena kaksi, ja kahdet kotimaassa pidettävät kisat on vielä kevättalvella. Mika osallistuu parahiihtocupiin.
Kuntoaan Mika Nyberg pitää yllä pelaamalla jalkapalloa ja käymällä uimassa sekä kuntosalilla joka viikko.
– Nyt Mika on saanut uuden avustajan, jonka kanssa hän pääsee uimaan joka viikko, kuntosalilla käydään täältä toimintakeskukselta, Mikahan käy Korpilahden toimintakeskuksella kolmena päivänä viikossa. Jalkapallo on kuulunut Mikan harrastuksiin alakouluikäisestä asti, ensin kaupungin erityisliikuntaryhmässä, nykyään JJK:n soveltavan jalkapallon ryhmässä, Eeva Nyberg kertoo.
– Nythän Jyväskylässä pyörii soveltavan liikunnan talviurheilukoulu, jossa on mukana eri seuroja ja eri lajeja, ja viime kesänä myös JKU:lla oli soveltavan liikunnan ryhmä. Toivottavasti tämä soveltavan liikunnan tarjonta lisääntyy entisestään, kehitysvammaisetkin kaipaavat mahdollisuutta liikkua, vaikka kaikki eivät haluakaan kilpailla.
Mika Nyberg on halunnut kilpailla aina.
– Jo pienenä Mika piti omia juoksukilpailuja ja osallistui niin Hippo-hiihtoihin kuin kyläkisoihinkin, Eeva Nyberg toteaa. Maailmankisoihin lähtö ei Mika Nybergiä isommin jännitä, Eeva Nyberg sanoo lähtevänsä matkaan uteliaana.
– Olen kuullut maailmankisoista paljon, nyt pääsemme itse kokemaan ne.
Tiina Lamminaho
27.01.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Riskienhallinnan asiantuntija, toivakkalainen Piret Niskanen on huomannut työssään ja vapaa-ajallaan erityisesti nuorten ja iäkkäämpien ihmisten olevan peloissaan maailman ja Suomen nykyisestä turvallisuustilanteesta. Hän haluaa rauhoitella ihmisiä ja toteaa, että Suomessa viranomaiset tekevät työtä turvallisuuden eteen joka päivä. Se työ ei vain ole kovin näkyvää kansalaisille.
Niskanen opettaa Gradialla turvallisuusalan koulutuslinjalla lehtorina ja hän on perehtynyt myös hybridivaikuttamiseen. Niskanen on yksi ”Hybridivaikuttaminen ja -uhat pelastustoimen toimintakentässä” -tutkimuksen neljästä tekijästä. Tutkimus julkaistiin hiljattain Lapin ammattikorkeakoulun opinnäytetyönä. Muut kirjoittajat edustivat poliisia, puolustusvoimia ja pelastuslaitosta.
Tutkimuksessa kartoitettiin hybridivaikuttamista ja -uhkia tällä hetkellä niin valtakunnallisesti kuin alueellisesti pelastusviranomaisten toimintaympäristössä. Tuloksissa todetaan, että hybridivaikuttaminen on lisääntynyt ja sen muodot ovat laajentuneet. Hybridivaikuttaminen ei ole pelkästään valtiollisten toimijoiden ongelma, vaan se ulottuu alueellisiin ja paikallisiin viranomaisiin, kuten pelastuslaitoksiin. Tutkimus on osittain salainen.
-Pelastustoimeen kohdistuu päivittäistä vaikuttamista. Se voi olla esimerkiksi tekaistujen hälytysten tekemistä eli kuormitetaan aiheetta pelastustoimen resurssia. Sanoisin, ettei hybridivaikuttaminen ole kuitenkaan keskittynyt viranomaistoimintaan tällä hetkellä.
Niskanen sanoo, että tavallisillakin ihmisillä voi olla turvallisuustilanteen kannalta merkittäväkin rooli.
-Voi olla esimerkiksi sellainen tilanne, että uusi tuttavuus on kiinnostunut työpaikkasi turvallisuusjärjestelmistä. Ihmiset tekevät päivittäin tärkeitä havaintoja esimerkiksi erikoisista liikkujista tai ajoneuvoista. Jotkut havainnoista ovat todella hyviä, jos ajatellaan alueita lähellä rajaa tai kriittistä infraa, joihin pyritään vaikuttamaan. Vainoharhaiseksi ei kannata kuitenkaan ryhtyä.
Niskanen sanoo, että hybridivaikuttamiseen liittyy vaikeita sanoja ja asioita, jotka ovat ehkä vaikeasti ymmärrettäviä tavalliselle kansalaiselle. Hybridisodankäynti -sana herättää pelkoa ja iäkkäämmät ihmiset saattavat kuvitella, että Suomeen olisi joku konkreettisesti hyökkäämässä.
-Sanat ovat hyvin voimakkaita. Suurelle osalle tulee mieleen aseellinen konflikti. Minulta on aika moni kysynyt, että onko nyt sota. Itse työskentelen nuorten kanssa, jotka käyttävät paljon somea. He näkevät siellä yhden puolen asioista. Somessa on hyvinkin taidokkaasti tehtyjä postauksia, joissa esitetään niin sanotusti faktatietoa. Medialukutaitoa tarvittaisiin enemmän, Niskanen sanoo.
Niskanen toteaa, ettei pelko sinällään ole huono asia, mutta jos se ottaa vallan, tilanne on toinen.
-Moni on jopa miettinyt, pitääkö muuttaa pois tai ottaa rahat pois pankista. Harvemmin puhutaan siitä, että meillä on kuitenkin todella hyvät varautumissuunnitelmat ja -strategiat. Niistä ei niinkään paljon uutisoida.
-Hybridivaikuttaminen voi olla sitä, että meille viestitään sellaista, johon meidän halutaan uskovan. Hybridivaikuttamisen tarkoitus on vaikuttaa yhteiskuntaan ja kaikkiin sen jäseniin. Vaikuttamista esiintyy päivittäin ja sillä pyritään lietsomaan pelkoa, kahtiajakoa ja sekasortoa. Meidän täytyy vaan pitää pää kylmänä ja jalat maassa tämän edessä. Pysytään rauhallisena, eikä lähdetä panikoimaan. Hybridivaikuttamisella pyritään aiheuttamaan mahdollisimman suuria reaktioita.
Niskasen mielestä Eagle S -aluksen tapaus oli loistava esimerkki viranomaisten toiminnasta ja suhtautumisesta mahdolliseen hybridivaikuttamiseen. Kyseistä alusta epäillään sekä sähkö- että tietoliikennekaapelin rikkoutumisesta Itämerellä. Asian tutkinta on vielä kesken.
-Viranomaiset tekivät toimenpiteitä ja viestittivät siitä. Kerrottiin, mitä on tapahtunut ja mitä tehdään seuraavaksi. Viestintä oli todella selkeää. Hyvää oli myös se, etteivät viranomaiset tai johtavat poliitikot osoittaneet syyttävää sormea ennen kuin tutkinta on suoritettu loppuun.
-Olen itse työskennellyt turvallisuusalalla 19 vuotta. Gradialla koulutan vartijoita ja järjestyksenvalvojia. Tiedän, että Suomessa turvallisuusasiat ovat hyvin, eikä meillä ole mitään hätää eikä syytä huoleen.
Maarit Nurminen
24.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
– Lehti on tullut jo niin pitkään, että kyläläiset odottavat sitä. Ja se halutaan nimenomaan painettuna lehtenä, moni säilyttää lehdet tallessa, Pekka Könkkölä ja Merja Karila Moksi ry:n hallituksesta kertovat. Moksin kylälehti on ilmestynyt jo 30 vuotta, nykyään lehden kokoamisesta vastaa Moksi ry:n hallitus vajaan kymmenen hengen porukalla.
– Painatuksen ja taiton ostamme, mutta postitus tehdään edelleen talkoilla. Ja postimaksujen säästämiseksi myös jaamme itse lehteä niin paljon kuin pystymme. Ihan jokaista lehteä emme pysty itse jakamaan, lehtiä menee ympäri Suomea muun muassa kesämökkiläisille, nykyään ei kuitenkaan enää ulkomaille. Aikaisemmin Moksin kylälehteä on mennyt Ruotsiin, Merja Karila kertoo.
– Lehden teossa on ollut pakko miettiä talousasioitakin, kun myös tässä talkootyö on vähentynyt. Alkuaikoinahan lehti kopioitiinkin itse kopiokoneella, nyt olemme satsanneet paperin ja painojäljen laatuun, Moksi ry:n sihteeri Moona Tuominiemi-Karila kertoo.
– Lehden ilmestymiskerrat on vähennetty kahteen vuodessa. Suurin muutos on se, että nykyään lehti on Moksi ry:n jäsenlehti. Aikoinaan lehti on jaettu kaikille kyläläisille ja jätepisteen asiakkaille, nyt lehden saa Moksi ry:n jäsenetuna, irtonumeroita myydään toki kenelle vain. Tilattuna kylälehti menee muun muassa Korpilahden kirjastoon ja Jyväskylän pääkirjastoon.
– Moksin kylälehdessä on edelleen kyläläisten kirjoittamia kertomuksia ja koosteet kyläseuran kokouksista, kevään lehdessä kerromme tulevista kesän tapahtumista, ja kylän uusista asukkaista yritämme tehdä aina esittelyn. Kyläseuran hallituksen jäsenet tekevät myös itse sisältöä lehteen, lehdentekijät kertovat ja toivovat, että kyläläiset olisivat aktiivisia lehden teossa.
– Lehteen saa kirjoitella, tai lähettää vaikka valokuvia, jutun ei tarvitse olla iso. Otamme vastaan myös esimerkiksi syntymäpäiväonnitteluja tai muistokirjoituksia. Mainoksiakin lehdessä voidaan julkaista, nyt meillä vain ei ole ollut aktiivista mainosten hankintaa. Alkuaikoina joka lehdessä oli pari sivua mainoksia. Silloin, kun Moksissa oli vielä koulu, kylälehdessä oli paljon koululaisten piirustuksia ja juttuja.
Kylälehden painos on noin 145, Moksi ry:ssä on noin 120 jäsentä.
– Kyläseuraan tulee uusiakin jäseniä, en tiedä sitten houkutteleeko kylälehti, vai muut kyläseuran jäsenedut, kyläseuran jäsenyyshän huomioidaan esimerkiksi tilojen, koneiden ja astioiden vuokrahinnoissa. Meillä on jäsenenä tosi paljon mökkiläisiä, ja jäseniä on myös naapurikyliltä, Moona Tuominiemi-Karila ja Pekka Könkkölä kertovat.
Viime vuoden ensimmäisessä Moksin kylälehdessä Virpi Mikkola ja Sinikka Vuorsalo muistelevat kylälehden syntymää ja alkuaikoja. Lehti sai alkunsa Virpi Mikkolan ideasta, ja ensimmäinen Moksin kylälehti ilmestyi joulun alla vuonna 1994.
Aluksi Virpi Mikkola kirjoitti paljon juttuja itse, mutta kyläläisetkin innostuivat kirjoittamaan jo heti ensimmäisiin lehtiin. Virpi Mikkola ja Sinikka Vuorsalo toteavat, että yksi ahkerimpia kirjoittajia oli Tapio Levänen; Tapio Leväsen historiajuttuja on saatu lukea Moksin kylälehdestä koko kylälehden historian ajan.
Alkuaikoina lehti tehtiin kokonaan talkoilla. Mukana oli monia kyläläisiä ja lehden kasaustalkoisiin tultiin usein koko perheen voimin. ”Hienointa Moksin kylälehden tekemisessä oli se, miten lehden teon kaikki vaiheet kokosivat kyläläiset puhaltamaan yhteen hiileen”, kirjoittavat Virpi Mikkola ja Sinikka Vuorsalo Moksin kylälehdessä.
Tiina Lamminaho
24.01.2025 | Korpilahti, Tilaajille
– Lukumummit ovat lapsille todella tärkeitä. Toki lukumummi-toiminta on tärkeää koulun aikuisillekin, mutta etenkin lapsille sillä on iso merkitys. Toiminnassa on jotain sellaista, mitä koulu ei pysty tarjoamaan; kouluarjessa on todella vaikea tarjota kahdenkeskistä aikaa oppilaalle aikuisen kanssa, Korpilahden yhtenäiskoulun rehtori Satu Lahti sanoo.
Korpilahden yhtenäiskoululla lukumummeja on ollut yli kymmenen vuoden ajan.
– Tällä hetkellä meillä on kolme lukumummia, parhaimmillaan heitä on ollut seitsemän, Tikkalassa on ollut ainakin yksi lukuvaarikin, erityisopettaja Salla Uppsala ja lukumummi Anja Vaara kertovat. Salla Uppsala toimii Korpilahden yhtenäiskoulussa lukumummien yhdyshenkilönä.
– Lukumummeja tai lukuvaareja tarvittaisiin lisää. Tikkalan koulussa ei ole tällä hetkellä yhtään lukumummia tai lukuvaaria, sinnekin heitä otettaisiin mielellään vastaan, Salla Uppsala sanoo ja Anja Vaara kertoo, että nykyiset lukumummit ovat olleet toiminnassa mukana alusta lähtien.
– Mukaan tarvittaisiin nuorempiakin, sellaisia juuri eläkkeelle jääneitä. Minä olen yrittänyt mainostaa tätä hommaa, mutta monet pelkäävät sitoutumista. Tästä voi kyllä pitää taukoakin, minäkin olen välillä poissa, kun olemme matkoilla, Anja Vaara kertoo. Satu Lahti vakuuttaa, ettei koululla mene mikään sekaisin, jos lukumummi tai lukuvaari ei joku viikko tulekaan.
– Lukumummi ei korvaa opettajaa, vaan on lisänä, Satu Lahti toteaa.
Lukumummi-toiminnan tarkoituksena on tarjota lapsille lisää lukukokemuksia sekä innostaa heitä lukemisen pariin yhteisten lukutuokioiden avulla. Toiminnalla on tarkoitus parantaa oppilaiden lukusujuvuutta ja luetun ymmärtämistä.
– Lukusujuvuus vaikuttaa kaikkien lukuaineiden opiskeluun. Jos lukeminen on vaikeaa, se vaikuttaa jatko-opintoihin asti, Salla Uppsala toteaa.
Lukumummi käy koululla kerran viikossa, Anja Vaaralla on neljä omaa oppilasta, joiden kanssa hän lukee, oppilaat tulevat yksi kerrallaan lukumummin luo.
– Jokainen on valinnut kirjan, mitä hän lukee, ja minulla on sama kirja. Oppilas lukee minulle ja minä seuraan kirjasta tai joidenkin kanssa luemme lauseen kerrallaan vuorotellen. Lukutuokio kestää parikymmentä minuuttia, lukemisen lisäksi juttelemme vähän kirjan tapahtumista, ja ehkä joskus jostain kirjassa olleesta vaikeasta sanastakin, Anja Vaara kertoo.
Lukumummi-toiminta on tarkoitettu alakoululaisille kakkosluokkalaisista kuutosluokkalaisiin.
– Pienemmät oppilaat harjoittelevat enemmän lukusujuvuutta, isommilla korostuu ehkä enemmän luetun ymmärtäminen, Salla Uppsala toteaa.
– Lukumummi-toiminta on suosittua, oppilaat monesti haluavat lukumummin luo. Siksi olemmekin joskus lähettäneet kaikki luokan oppilaat vuorotellen lukumummille, nyt kun lukumummeja on vain kolme, olemme valinneet lukumummin luona käyvät oppilaat. Marraskuussa lukumummit osallistuivat koulun lukuviikkoon lukemalla satuja.
Anja Vaara kertoo lähteneensä lukumummiksi, koska tykkää olla lasten kanssa.
– Silloin, kun aloitin lukumummina, minulla ei vielä ollut omia lapsenlapsia, mutta olin valmis mummoksi. Tämä tuo myös tekemistä päivään ja ryhtiä elämään, Anja Vaara toteaa.
– Lukumummiksi tai lukuvaariksi lähtemistä ei tarvitse pelätä, tehtävään saa perehdytyksen ja materiaaleja, sekä tukea kollegoilta. Eikä tässä tarvitse olla koko luokan edessä, tässä ollaan vain yhden lapsen kanssa kerrallaan. Vaitiolovelvollisuus lukumummeilla ja lukuvaareilla on, eli lapsen asioita ei saa kertoa eteenpäin. Minä en edes tiedä lasten sukunimiä.
Lukumummin kanssa luetaan koulun kirjastosta löytyviä kirjoja, oppilas valitsee kirjan yhdessä opettajan kanssa.
– Isommat lukevat joskus lukumummin kanssa jonkun kouluaineenkin kirjoja, esimerkiksi historiankirjan tekstejä, Salla Uppsala kertoo.
– Minä itse haluan, että lapset tutustuvat kirjallisuuteen. Itse luen tosi paljon ja minusta suomen kieli on niin hieno kieli, että sitä täytyy pitää yllä ja lasten on saatava hyvä kielitaito, Anja Vaara toteaa.
– Meitä eläkeläisiä on niin paljon, että sellainen voimavara pitäisi saada käyttöön. Lukumummiksi ja lukuvaariksi pystyy kuka tahansa, tässä ei kysytä, mikä olet ollut ammatiltasi. Ja tämä on kivaa, minä ilahdun joka kerta, kun tulen tänne, Anja Vaara sanoo.
Tiina Lamminaho
20.01.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Tilaajille
Tikkalan koululla pohdittiin sunnuntaina yhdessä ympäristötekoja – sekä sellaisia, joita kylillä on jo tehty, että sellaisia, joita siellä voisi vielä tehdä. Vauhdittajana kylien ympäristöteoille toimii Maaseudun Sivistysliiton hallinnoima Kestävät kylät -hanke, jossa osatoimijana on Keski-Suomen Kylät ry.
– Kestävät Kylät -hankkeita on eri puolilla Suomea. Keski-Suomessa meillä on tavoitteena kahden hankevuoden aikana käynnistää 45 ympäristötekoa. Kierrämme eri puolilla Keski-Suomea kartoittamassa, mitä kylillä on jo tehty ja mitä konkreettisia asioita sieltä nousisi esille, joihin haluttaisiin tarttua. Hanke on vasta pääsemässä vauhtiin, tämä Korpilahden pohjoisten kylien tilaisuus oli yksi ensimmäisiä kylätapaamisia, Nora Purojärvi ja Heli Kallio-Kauppinen Maaseudun Sivistysliitosta ja Riikka Rantapolku Keski-Suomen Kylät ry:stä kertoivat.
– Ympäristöteot ovat tavalla tai toisella ympäristölle ja ilmastolle suotuisia tekoja, jotka parantavat luonnon monimuotoisuutta. Myös arjen pienet teot ovat tärkeitä, naiset selvittävät ja kertovat, että tällaisia tekoja ovat esimerkiksi kierrätys ja energiansäästö.
– Hankkeen puitteissa voidaan toteuttaa esimerkiksi maisematekoja, perinnerakentamista, vieraslajitorjuntaa, kukkapeltoja ja niittyjä tai ympäristötaidetta. Meillä on pieni kassa, josta voimme rahoittaa pieniä hankkeita, isompien hankkeiden kohdalla voimme avustaa esimerkiksi Leader-rahoituksen hakemisessa.
Heli Kallio-Kauppinen esitteli myös Ryytimaa-hanketta, joka jakaa tietoa resurssiviisaasta yhteisöviljelystä.
Tikkalassa ympäristötekoina, joita on jo tehty, nostettiin esiin muun muassa Tikkala – Isolahti tien ympäristön raivaus, Myllyvuoren natura-alue, vuosittain järjestettävä ongelmajätekeräys sekä Patajärven rehevöitymisen vähentäminen kaislojen niitolla, jota on tehty jo kauan.
– Patajärven ja Muuratjärven virkistyskäytön lisääminen vaatisi kehittämistä, kalastusharrastusta pitäisi aktivoida, jotta etenkin Patajärvestä saataisiin kalastettua nykyistä enemmän; liika kalakantakin rehevöittää järveä, Timo Koskinen sanoi ja totesi, että venevalkamat voisivat lisätä kalastusta.
– Kaupunki omistaa Muuratjärven Varislahdessa venevalkaman, se on merkitty vuonna 2009 vahvistettuun kaavaan ja sitten se on tehty, mutta venepaikkoja ei ole missään jaossa. Esimerkiksi kyläseura voisi tehdä kaupungin kanssa sopimuksen ja markkinoida venepaikkoja. Myös Patajärven rannassa Tikkalan päässä kaupungilla on tontti, johon saisi uimapaikan ja venevalkaman. Sen kunnostaminen ei vaatisi suuria resursseja, Koskinen sanoi.
Ympäristötekoina, joita Tikkalassa voitaisiin tehdä, nostettiin esille myös muun muassa jättipalsamin ja lupiinin poistaminen, Tikkalan keskustan kaunistaminen esimerkiksi pensailla, ympäristötaiteen tekeminen sekä ympäristöteemaisen ohjelman yhdistäminen laavujen kierrokseen. Myös niityn perustaminen kiinnosti paikalla olijoita.
Juhani Kuusela kertoi, että Ylä-Muuratjärvellä on jo puhuttu kylätalon läheisen riukuaidan uusimisesta, samoin luontopolku on ollut esillä.
– Kylätalon ympäristöön voisi tehdä noin puolen kilometrin mittaisen luontopolun, jonka varrella olisi infotauluja, Kuusela totesi.
Kestävät Kylät -hanke jatkuu ensi vuoden loppuun asti. Lisää tietoa aiheesta löytyy muun muassa Maaseudun Sivistysliiton nettisivuilta.
Tiina Lamminaho
