30.09.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Metsäteiden perusparannukseen on mahdollista saada tukea 70 prosenttia kustannuksista, sillan tekemiseen tai korjaamiseen tukea voi saada jopa 85 prosenttia kustannuksista. Ensi vuonna tukiprosentit ovat huomattavasti alhaisempia, metsätien perusparantamisen tuki laskee 50 prosenttiin kustannuksista, sillan tekemisen tai korjaamisen tuki 65 prosenttiin kustannuksista.
– Tällä hetkellä tukitaso on oikeasti hyvä. Tämänvuotisilla prosenteilla tukea saa, jos hakemus ja siihen liittyvät tarvittavat tiedot ja asiakirjat saapuvat Metsäkeskukseen viimeistään tämän vuoden viimeisenä päivänä, hankehallinnon päällikkö Sameli Salokannel Suomen metsäkeskuksesta toteaa.
Tiekunnan kokous ja mahdollinen tietoimitus täytyy olla pidettynä ennen hakemuksen jättämistä. Ehdot tuen myöntämiseksi löytyvät netistä Metsäkeskuksen sivuilta.
– Metsätiehankkeissa tukihakemuksen teossa kannattaa käyttää ammattilaista apuna, jotta hakemukseen saadaan varmasti mukaan kaikki tarvittavat tiedot, Salokannel sanoo.
Vuoden vaiheessa muuttuvat myös metsäomistajille maksettavan taimikon ja nuoren metsän hoidon tuen ehdot sekä pienpuun korjuun tuki. Taimikon ja nuoren metsän hoidon osalta puuston pituusrajat laskevat, pienpuun korjuun osalta taas tuki laskee.
– Tässä taustalla on ajatus, että tukea kohdennetaan enemmän taimikkovaiheen hoitoon ja kannustetaan metsäomistajia hoitamaan myös varttuneita taimikoita eli tekemään toimenpiteitä, jotka eivät ole juuri tekohetkellä taloudellisesti kannattavia, Salokannel sanoo ja tarkentaa, että uudet ehdot kohdentavat tukivaroja entistä enemmän nimenomaan raivaussahalla tehtäviin hoitotöihin.
– Metsätaloudessahan tulon saaminen on pitkissä kantimissa, eivätkä metsänomistajat ehkä halua laittaa isoa rahaa taimikon hoitoon. Tuella halutaan kattaa osa kustannuksista kohteissa, joissa tuloa ei saada poistuvasta puustosta. Kun puuston pituusvaatimuksia kiristetään, tuen piiristä jää pois kohteita, joista pystytään keräämään enemmän ainespuuta.
Taimikoiden hoitoa taas halutaan Salokanteleen mukaan tukea, koska sillä on paljon positiivisia vaikutuksia. – Terve ja hyvin kasvava taimikko on kestävämpi luonnon tuhoja vastaan ja puusto kasvaa nopeammin, sitä kautta tulevat myös hyödyt hiilensidontaan. Ja tuottaahan se myös puuta nopeammin, Salokannel toteaa.
Uudet ehdot koskevat hakemuksia, jotka jätetään Metsäkeskukseen ensi vuoden puolella. Taimikon ja nuoren metsän hoidon tukea haetaan sitten, kun työ on tehty; jos haluaa tämän syksyn raivauksille tukea entisten ehtojen mukaisesti, hakemuksen on oltava Metsäkeskuksessa tämän vuoden puolella.
Metsätalouden tukia on haettu tänä vuonna vilkkaasti. Tukivaroja on varattu tälle vuodelle yhteensä 37,3 miljoonaa euroa, suurin osa varatusta rahamäärästä käytetään taimikon ja nuoren metsän hoidon tukeen.
– Tukeen varattu raha loppuu ennen vuodenvaihdetta, mutta hakemuksia kannattaa kuitenkin tehdä ajallaan. Syksyn aikana saapuvat hakemukset käsitellään pääsääntöisesti ensi vuoden puolella ja tukea maksetaan alkuvuodesta, ensi vuoden määrärahoista, Salokannel sanoo.
– Hakemukset käsitellään pääsääntöisesti saapumisjärjestyksessä, joten syksyllä saapuneet hakemukset ovat jonossa ennen talvella tehtyjä hakemuksia. Hakemuksien teossa on myös määräajat, taimikon ja nuoren metsän hoidon tuen hakemus on tehtävä korkeintaan kaksi kuukautta työn lopettamisen ja puoli vuotta työn aloittamisen jälkeen.
Salokannel suosittelee tukihakemusten tekemistä sähköisesti metsään.fi -palvelun kautta.
– Sähköinen hakemus nopeuttaa tuen maksuun saamista, Salokannel toteaa.
Valtion ensi vuoden budjettiin on varattu metsätalouden tukiin noin 36,2 miljoonaa euroa eli noin miljoona euroa vähemmän kuin tänä vuonna on ollut käytössä. Viime vuonna metsätalouden tukia maksettiin Keski-Suomeen 3,3 miljoonaa euroa. Tietoa metsätalouden tukien hakemisesta ja tukiehdoista löytyy Suomen metsäkeskuksen nettisivuilta, sieltä pääsee myös täyttämään tukihakemuksia.
Tiina Lamminaho
29.09.2025 | Alueelta, Kiinnitetty
Petäjäveden kunta haastaa Toivakan ja Uuraisten kunnat mukaan valtakunnalliselle energiansäästöviikolle, jota vietetään 6.–12.10.2025. Viikon teemana on tänä vuonna Hallitse energiasi! ja se kannustaa konkreettisiin tekoihin energiatehokkuuden parantamiseksi.
Petäjäveden kunta on ollut mukana energiansäästöviikolla jo useana vuonna ja toteuttanut sen hengessä monia käytännön toimia. Teemaviikolle osallistuminen on yksi kunnan ilmastosuunnitelmaan merkityistä, konkreettisista toimenpiteistä ilmastonmuutoksen hillitsemiseksi.
Haastekirjeessä Petäjävesi kutsuu Toivakan ja Uuraisten mukaan toteuttamaan viikon aikana vähintään yhden näkyvän energiansäästöteon, kuten: tarpeettoman valaistuksen sammuttaminen,
energiansäästövinkkien jakaminen kuntalaisille, henkilöstön kannustaminen energiatehokkaisiin valintoihin.
Petäjäveden kunnan ilmastosuunnitelmassa energia on keskeinen osa-alue. Kunta tavoittelee 80 % päästövähennystä vuoteen 2035 mennessä ja panostaa erityisesti uusiutuvaan energiaan, energiatehokkuuteen ja öljylämmityksestä luopumiseen. Aurinkoenergian tuotantoa lisätään jatkuvasti, ja kunnan kiinteistöihin on asennettu jo yli 130 aurinkosähköjärjestelmää.
Ilmastosuunnitelman mukaan kunta toimii esimerkkinä ja kannustajana koko alueelle. Viestintä ja tietoisuuden lisääminen ovat tärkeä osa ilmastotyötä, ja energiansäästöviikko tarjoaa siihen erinomaisen mahdollisuuden.
25.09.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Petäjävedellä syntynyt toimittaja-kirjailija Ari Pusa, 65, tekee kirjaimellisesti historiaa ennen Italiassa ensi helmikuussa järjestettäviä talviolympialaisia. Häneltä nimittäin ilmestyy kirja nimeltään Voittajat (Tammi), joka käsittää 24 suomalaisen olympiavoittajan tarinat. Kirjan näkökulma on, miten tullaan olympiavoittajaksi. Teos on historiallinen siinäkin mielessä, että siinä julkistuu hiljattain kuolleen keihäslegendan Pauli Nevalan viimeinen haastattelu.
Petäjäveden Ylä-Kintaudella kasvanut Pusa oli itsekin aikoinaan hyvä yleisurheilija, parhaana lajinaan 800 metrin juoksu. Piirinmestaruuskisoissa hän muistelee olleensa parhaimmillaan neljäs B-poikaikäisenä. Kahden minuutin raja ei koskaan rikkoutunut, Pusan paras aika päämatkalla on 2.00,1. Se oli pitkään Petäjäveden Petäjäisten seuraennätys, kunnes arvokisoihin nyt tähtäävä Eemil Helander sen rikkoi.
– 17-vuotiaaksi urheilin, sitten tuli musiikki ja vei mukanaan, rumpuja muun muassa Jukka Ohra-ahon bändissä soittanut Pusa kertoo.
Edelleen hän soittaa, nyt SanomaCombo-yhtyeessä. Yhtye esiintyy pääosin Sanoma-konsernin tilaisuuksissa.
– On me tehty pari levyäkin ja yli sata keikkaa.
Kansakoulun Pusa kävi Ylä-Kintaudella, ylioppilaaksi hän kirjoitti Petäjäveden lukiosta 1980.
– Minusta ei koskaan pitänyt tulla toimittajaa. 1980 kesällä minun piti mennä VR:lle töihin mutta opettajani Irmeli Panhelainen kehotti minua harkitsemaan toimittajan uraa. Hänen mielestään olin hyvä ainekirjoittaja.
– Asia ei ollut aiemmin tullut mieleenkään mutta niin vain laitoin hakemuksen Keskisuomalaiseen. Sitten Heikki Marttila soitti ja pyysi Aholaitaan haastatteluun. Hän, toimituspäällikkö Ami Aittoniemi ja uutispäällikkö Mara Sihvonen sitten päättivät, että mies kelpaa. Ensimmäisen kesän olin kotimaalla, sitten kävin armeijan ja sen jälkeen palasin Keskisuomalaiseen vielä pariksi vuodeksi.
1983 Pusa pääsi opiskelemaan valtio-oppia ja yleistä historiaa Jyväskylän yliopistoon, josta hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi.
Urheilun pariin sattumalta
Toinen käänteentekevä vuosi oli 1984.
– Oli Sarajevon talviolympialaiset ja pääsin tuuraamaan kisoihin lähtenyttä toimittajaa Erkki Kinnusta Keskisuomalaiseen. Lähinnä taitoin urheilusivuja olympialaisten ajan. Saman vuoden kesällä sain sitten pestin Uusi-Suomi-lehdestä. Ajattelin kuitenkin, että jotain isompaa sen olla pitää ja hain Helsingin Sanomiin politiikan toimittajaksi. Joku urheilutoimittaja jäi Hesarista noihin aikoihin pois ja paikkaa tarjottiin minulle. Sanottiin, että ole vaikka juhannukseen asti nyt aluksi. Mietin, että viitsinkö ryhtyä kirjoittamaan urheilusta. Mutta sille tielle jäin ja kirjoitin kaikille osastoille Hesarissa.
1995 Pusasta tuli HS:n uutispäällikkö ja 1997 urheilun esimies. Hän oli myös rakentamassa uutta tietokonesysteemiä lehdelle 2002-03 sekä toimi myös pääkirjoitustoimittajana – vain palatakseen aina takaisin urheiluun.
Käänne tuli 2016, kun HS:ssa oli yt-neuvottelut ja urheilun painopistettä alettiin siirtää HS:sta Ilta-Sanomiin. Lopullinen fuusio tapahtui lokakuussa 2024. Pusalle kehitys ei maistunut.
– Sanoin, että olen ollut Helsingin Sanomissa melkein 40 vuotta. Jos en saa kirjoittaa Hesariin niin antakaa vaikka potkut. Sain kirjoittaa lopun ajan Hesariin, mutta viime vuodenvaihteessa jäin sitten pois kokonaan. Joitakin keikkoja olen tehnyt mutta en mitään sen isompaa toimittajana, Pusa kertoo.
Kirjoja Pusa on tehnyt kuusi, kun Voittajat lasketaan mukaan. Immo Kuutsan tarina syntyi 2016 (Docendo), Tapio Lehtisen kanssa yhdessä teos Yksin seitsemällä merellä 2020 (Docendo), Harri Halmeesta kertova Manageri 2022 (Tammi) sekä Lehtisen kanssa vielä teokset Selviytyjä 2023 (Tammi) ja Kippari Lehtinen ja uusi sukupolvi 2024 (Tammi).
Merkittävistä ihmisistä Petäjäveden vuosilta Pusa mainitsee isovanhempiensa ja vanhempiensa lisäksi kaksi.
– Arto Loisa teki jutun meidän bändistä Petäjävesi-lehteen ja lisäksi kirjoitti minusta urheilijana. Petäjävesi-lehti muuten tulee edelleen tilattuna minulle ja olen lehden suuri fani. Petäjäveden lukion opettaja Irmeli Särkkä puolestaan ohjasi minua kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista. Ollaan Facebook-kavereita ja vaihdellaan kuulumisia.
– Käyn edelleen Petäjävedellä, vaikka tuttuja Ylä-Kintaudella on enää vähän. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat kuolleet, heidän haudoillaan käyn. Muutamia luokkakokouksia pidettiin mutta sittemmin ne ovat jääneet. On omalla tavallaan sääli, että yhteys Petäjäveteen on muuttunut. Muistelen kuitenkin Petäjävettä pelkästään hyvällä, Ari Pusa sanoo.
Ja mitä kuuluu eläkeläisen elämään?
– Kesällä golfia ja talvisin sitten kirjojen kirjoittamista. Nyt, kun ei enää kirjoita urheilusta, huomaa, että urheilun seuraaminen on jäänyt vähälle.
Seppo Pänkäläinen
18.09.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Ylä-Muuratjärven kylätalolla perehdyttiin viime viikolla niityn perustamiseen, oppia olivat jakamassa luonnontuoteasiantuntija Anni Rintoo ja puutarha-asiantuntija Riitta Peräinen Keski-Suomen maa- ja kotitalousnaisista.
– Olemme tehneet muutenkin yhteistyötä maa- ja kotitalousnaisten kanssa, ja he tarjosivat meille tällaista mahdollisuutta. Tokihan me tartuimme tilaisuuteen, Ylä-Muuratjärviseuran puheenjohtaja Helena Mieskolainen toteaa.
– Meillä oli tässä kylätalon pihassa sopiva kulma joutomaata, josta poistimme aiemmin lupiineja, ja ajattelimme, että nyt laitamme sen nätimmäksi. Suunnittelimme jo, että mahdollisesti voisimme perustaa niityn myös kylätalon toiselle puolelle tien varteen, niin että ohikulkijatkin näkisivät sen.
Niityn perustaminen aloitettiin traktorityöllä; Timo Ruppa poisti alueelta traktorin etukauhalla kasvillisuutta, tasoitti aluetta ja toi siihen hiekkaa. Sitten parinkymmenen neliön kokoinen alue haravoitiin, siihen kylvettiin niittykasvien siemeniä ja alue aidattiin, jotta sinne ei mennä vahingossa kävelemään, vaan niitty saa rauhassa kehittyä.
– Nyt kylvetyt kasvit eivät kuki vielä ensi kesänä, vaan vasta toisena tai kolmantena kesänä, Anni Rintoo kertoo.
– Ensi vuonna täytyy katsoa, miten niitty on lähtenyt kasvamaan. Jos kylvetylle alueelle on jäänyt kohtia, joissa niittykasveja ei ole lähtenyt kasvamaan, voidaan sinne kylvää lisää niittykasvien siemeniä. Jos alueelle tulee esimerkiksi lupiineja, ne poistetaan ja jos ensi keväänä on kovin kuivaa, voi niittyä kastella, jotta se lähtee hyvin kasvuun. Myöhemmin kastelua ei tarvita.
Tärkeää niityn hoidossa on loppukesästä tehtävä niitto.
– Niiton avulla niitty pysyy avoimena, eikä sinne tule esimerkiksi lehtipuita. Niittotähteet pitää korjata pois parin päivän päästä niitosta, muuten ne rehevöittävät niittyä liikaa. Jos alue on kovin rehevä, sitä voi niittää myös jo aiemmin kesällä, Anni Rintoo opastaa.
– Niityn voi perustaa myös alueelle, jossa kasvaa luonnostaan niittykasveja, silloin sinne ei tarvitse erikseen kylvää siemeniä. Kun aluetta niitetään ja kerätään niittotähteet pois, saadaan rehevyyttä pois ja perinteiset niittykasvit alkavat viihtyä paremmin.
Niityllä viihtyviä lajeja ovat esimerkiksi harakankello, kissankello, päivänkakkara, puna-ailakki, hiirenvirna ja niittynätkelmä. Kasvualustan rehevyydestä kertovia lajeja, joita niitylle ei toivota, ovat muun muassa nokkonen, maitohorsma, koiranputki, vuohenputki ja pujo.
– Niittyä ei lannoiteta. Suositeltavin hoitotoimenpide olisi laidunnus, jos siihen olisi mahdollisuus, mutta jos niitylle ei ole laiduntajia, sitä hoidetaan niittämällä ja keräämällä niittotähteet pois, Anni Rintoo sanoo.
Niittykasvien siemeniä voi kerätä itse, Anni Rintoon mukaan juuri nyt on hyvä aika kerätä siemeniä. Valmiita siemensekoituksia myös myydään.
– Siemenet voi kylvää keväällä tai syksyllä, kaksi- ja monivuotisille niittykasveille paras kylvöajankohta on syksy, Rintoo sanoo.
Niityt lisäävät luonnon monimuotoisuutta, niillä on runsas kasvilajisto ja sen myötä myös runsaasti hyönteisiä ja niiden saalistajia. Pölyttäjätkin pitävät niityistä, sillä niityillä kasvaa paljon pölyttäjien ravintokasveja.
– Niityn voi perustaa omalle pihalle, tai luonnon monimuotoisuutta voi lisätä vaikkapa jättämällä hieman nurmikkoa leikkaamatta, Anni Rintoo sanoo.
– Niityn perustamista voi kokeilla myös pienellä alalla tai esimerkiksi lavakauluksessa. Mullan sekaan kannattaa sekoittaa hiekkaa ennen kuin kylvää sinne siemenet. Pienikin niittykasvien lisääminen on hyväksi pölyttäjille, ja jos pienestä alasta saa hyviä kokemuksia, voi myöhemmin perustaa isomman niityn.
Ylä-Muuratjärvellä niityn perustamista oli opiskelemassa reilut kymmenen henkeä. Koulutusilta liittyi Luonnon monimuotoisuudella satoa -hankkeeseen.
Tiina Lamminaho
18.09.2025 | Alueelta, Petäjävesi, Tilaajille
Kirjailija Markku Ropposen vierailu Petäjäveden kirjastossa houkutteli paikalle etenkin Kuhala-kirjasarjan faneja. Kysymyksistä ja kommenteista päätellen monet paikallaolijoista muistivat tarkasti Kuhala-kirjojen tapahtumia, jopa paremmin kuin kirjailija Ropponen.
– En itse lue kirjojani sen jälkeen, kun ne on julkaistu. Siinä on se huono puoli, että aina en muista tarkasti, mitä olen esimerkiksi Kuhalasta sanonut ja vaarana on, että kirjoihin tulee ristiriitaisuuksia. Tosin en kyllä ole saanut sellaisesta juuri palautetta, Ropponen kertoi.
Ropposen kirjailijanura alkoi jo paljon ennen Kuhala-kirjoja. Vuonna 1990 julkaistiin Pronssijuhlat-romaani, sitä ennen Ropponen oli kirjoittanut runoja. Ensimmäinen Kuhala-kirja ilmestyi vuonna 2002.
– Pronssijuhlat on myös dekkari. Osallistuin dekkarinkirjoituskilpailuun, jossa en kummemmin pärjännyt, mutta käsikirjoitustani luonnehdittiin kehityskelpoiseksi, Ropponen kertoi. Vuoden odottelun jälkeen Tammi lupasi julkaista kirjan, siinä vaiheessa Ropposella oli jo seuraava käsikirjoitus valmiina. Pronssijuhlat-romaanista tehtiin myös kolmiosainen kuunnelma, seuraava kirja ”Kuolemanuni” sai Vuoden johtolanka -palkinnon.
– Siitä oli kannustavaa jatkaa uraa, Ropponen totesi.
Ropponen on kirjoittanut nelisenkymmentä kirjaa, joista pääosa on dekkareita.
Hieman omaa elämääkin mukana
– Kuhala-hahmo syntyi, kun jossain kustantajan juhlissa joku tuli sanomaan minulle, että miksi et kirjoita teoksia saman henkilön ympärille. Ensin ajattelin, että en varmasti ala kirjoittaa siten, Ropponen kertoi.
– Kuhala syntyi ilman isompaa miettimistä. Edellisissä dekkareissa oli jo muotoutunut tietynlainen tyyppi, enkä minä nimeäkään kauheasti miettinyt. Hahmosta olen yrittänyt tehdä positiivisen ja hyväksyttävän, mukana on jotain minun omasta elämästänikin ammennettua, esimerkiksi musiikkipuoli.
Ropposen omaan elämään kuuluu myös koira, kuten Kuhalankin elämään. Myös koiran ja miehen yhteiseloa kirjoihin on otettu oikeasta elämästä.
– Kyllä sekin, kun Kuhala ottaa koiralta virtsanäytettä saunakauhalla, on ihan oikeasta elämästä, Ropponen paljasti.
– Sen sijaan paikkoja ja maisemia en kuvaa valokuvantarkasti. Esimerkiksi yhdessä kirjassa esiintynyttä eläinhoitolaa Petäjävedellä ei ole, enkä ole sijoittanut sitä tietoisesti mihinkään tiettyyn taloon. Kerran minulla meni Jyväskylässä olevat järvetkin väärin päin. Kintaus ja Petäjäveden seudut ovat tulleet kirjoihin ehkä siitä, että vietin lapsuudessani paljon aikaa vanhempieni mökillä Ala-Kintausjärven rannalla. Jyväskylässä olen asunut Puistotorilla, Kuokkalassa ja Palokassa, ja kyllä kirjan tapahtumia tulee siirrettyä sellaisiin paikkoihin, jotka ovat itselle tuttuja.
Koirat liittyvät myös Ropposen Koirapuisto-romaaniin.
– Sitä pidän itse pääteoksenani. Siihen satsasin paljon ja ammensin koirista kaiken, Ropponen totesi.
Ei valmista suunnitelmaa
Ropponen kertoo kirjoittavansa säännöllisesti aamupäivisin.
– Kirjoittamisessa on hyviä päiviä ja huonoja päiviä, inspiraatiota ei voi odottaa, Ropponen sanoo ja kertoo kirjoittavansa käsikirjoituksen valmiiksi noin kolmessa kuukaudessa. Nyt kun mukaan on tullut myös rinnakkaissarja nuoresta Kuhalasta, kirjoja tulee kaksi vuodessa.
– Kun aloitan kirjan, minulla ei ole mitään valmista suunnitelmaa. Tietenkin minulla on Kuhala ja muita tuttuja tyyppejä, joten en ihan tyhjän päältä lähde, mutta aloittaessa en esimerkiksi tiedä, millainen rikos kirjassa tapahtuu ja kuka on murhaaja, Ropponen kertoi.
– Kirjaan otan ehkä vaikutteita jostain lehdestä lukemastani surkuhupaisasta uutisesta, mutta en minä niitä mitenkään etsimällä etsi. Sen sijaan luen paljon muiden kirjailijoiden kirjoja. Yritän tarinan ja kielen avulla luoda tunnelman, joka kiinnostaisi minua itseänikin lukijana. Ketään luottolukijaa, joka lukisi tekstiäni käsikirjoitusvaiheessa, minulla ei ole, kustannustoimittaja on ensimmäinen, joka saa tuotoksiani lukea.
Ropposen kirjat on kuunneltavissa myös äänikirjoina.
– Nykyään nimenomaan äänikirjat tuovat leivän. On minulle tullut vihjailuja, että voisi olla hyvä lyhentää lauseita tai yksinkertaistaa sanomista, mutta siihen minä en taivu. Sinänsä äänikirjat ovat hyvä asia; ihmisillä on tarve tutustua tarinoihin ja onko sillä sitten väliä, lukeeko vai kuunteleeko tarinan, Ropponen sanoo.
Viitisentoista vuotta sitten Kuhala oli vähällä päästä televisioonkin.
– Yhdestä Kuhala-kirjasta tehtiin kohtauksia ja niitä näyteltiin, mutta asia ei edennyt. Televisiotuotanto olisi maksanut paljon, eikä löytynyt tahoa, joka olisi vienyt juttua eteenpäin, Ropponen kertoo.
Kirjailijavierailuja toivottu
Markku Ropposen kirjailijavierailu kuului Lukukeskuksen järjestämään ”Suomen suurimpaan kirjailijakiertueeseen” 100 kirjastoa, tuhansia kohtaamisia. Hanketta on tukenut opetus- ja kulttuuriministeriö.
– Meiltä pyydettiin muutama ehdokas, joista meille sitten valittiin vierailijaksi Markku Ropponen. Ropponen oli meille hyvä vieras sekä paikallisuutensa, että myös sen takia, että Ropposen kirjoja luetaan Petäjävedellä paljon, kirjastonjohtaja Heli Laitinen toteaa.
– Hankkeen kautta kirjailijavieraita kustannettiin nimenomaan sellaisille kirjastoille, joissa ei ole ollut pitkään aikaan kirjailijavierailuita. Siihen kategoriaan me sovimme hyvin, meillä ei ole ollut kirjailijavierasta ainakaan naismuistiin, vaikka meiltä on niitä toivottu, Laitinen sanoo.
Tiina Lamminaho
