25.08.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Petäjävesi, Tilaajille
Viiden keskisuomalaisen osuuspankin hallitukset selvittävät mahdollisuutta yhdistää pankit. Yhdistymistä ovat suunnittelemassa keskisuomalaiset osuuspankit, eli OP Haapamäen Seutu, OP Keski-Suomi, OP Korpilahti, OP Multia ja OP Petäjävesi.
Yhdistymishankkeen lähtökohtana on, että nykyiset konttorit jatkavat toimintaansa ja asiakassuhteet pysyvät entisellään, esimerkiksi tilinumerot, verkkopalvelutunnukset ja maksukortit säilyvät samoina kuin ennenkin eikä asiakkaiden tarvitse tehdä mitään. Lähtökohtana on myös, että koko nykyinen henkilöstö jatkaa uuden pankin palveluksessa.
– Hallituksemme on pohtinut pidemmän aikaa, että miten parhaiten hoidamme tulevaisuuden pankkityön haasteet. Sääntely haastaa erityisesti pieniä pankkeja. Tekemällä pakolliset hallintotehtävät viiden sijasta vain yhdessä pankissa, saamme enemmän aikaa asiakaspalveluun. Meillä on Keski-Suomessa yhteinen toimialue, yhteiset asiakkaat, yhteinen työssäkäyntialue ja meillä on OP Keski-Suomen kanssa jo ennestään hyvää yhteistyötä, jota haluamme yhdistymisellä syventää kaikkien asiakkaidemme eduksi, OP Korpilahden hallituksen puheenjohtaja Tarja Simola sanoo.
– Pankkimme nykyinen koko ei mahdollista viranomaisvaateiden täyttämistä ja käytämme jo nyt OP Keski-Suomen erityisasiantuntijapalveluita. Nyt suunnittelemme yhdessä uutta pankkia, jonka koko riittää pitkälle tulevaisuuteen, ja voimme olla mukana rahoittamassa aiempaa suurempia paikallisia hankkeita, OP Petäjäveden hallituksen puheenjohtaja Salla Syvänen kertoo.
Korpilahden Osuuspankin asiakkaille on järjestetty viimeisen vuoden aikana kolme asiakastilaisuutta, joissa on keskusteltu muun muassa Euroopan Keskuspankin lisääntyneiden velvollisuuksien tuomista haasteista.
Euroopan Keskuspankki valvoo jokaista pankkia erikseen, ei esimerkiksi koko OP-ryhmää. EKP vaatii esimerkiksi pankkikohtaista luotto- ja riskienhallintaorganisaatioita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi luottopäätöksiä ja takauksien arviointeja tekevät eri ihmiset.
Maanantaiaamun tiedotustilaisuudessa Petäjävedellä todettiin, että pienissä pankeissa on tarvetta lisätä työaikaa asiakkaiden kanssa, mutta lisääntyneet velvoitteet ja lainsäädäntö haastavat ajankäyttöä.
– Osuuspankkien lukumäärä ympäri Suomea on vähentynyt viime vuosina voimakkaasti, mutta konttoreiden määrä ei ole juurikaan vähentynyt. Samanlainen suunnitelma on myös meillä. Haluamme säilyttää nykyiset konttorit ja ammattitaitoisen henkilökunnan, eli emme tavoittele kustannussäästöjä. Olemme matkalla yhä vahvemmaksi paikalliseksi toimijaksi, jonka juuret ovat syvällä keskisuomalaisessa yhteisössä, ja jonka katse on rohkeasti tulevaisuudessa. Samalla haluamme olla haluttu työnantaja ja pankki, jonka puoleen käännytään luottamuksella, kertoo OP Keski-Suomen hallituksen puheenjohtaja Pauliina
Takala.
Mikäli pankkien yhdistyminen toteutuu, Keski-Suomen osuuspankilla olisi noin 92 000 omistaja-asiakasta, noin 140 000 asiakasta, omia varoja 536,3 miljoonaa euroa, asiakasliiketoiminnan suuruus olisi 6 765,5 miljoonaa euroa ja tase 4 355,5 euroa. Työntekijöitä pankilla olisi noin 192 henkilöä.
Selvityksen valmistuttua kunkin pankin hallitus päättää erikseen yhdistymisesityksestä ja lopullisen päätöksen tekee kunkin pankin edustajiston tai osuuskunnan kokous alkuvuoden 2026 aikana.
20.08.2025 | Alueelta, Petäjävesi, Toivakka
Fimlabin laboratoriopäivät muuttuvat 8. syyskuuta alkaen. Fimlabin palvelupiste on jatkossa avoinna Toivakassa torstaisin kun päivä oli aiemmin tiistai.
Petäjävedellä laboratorio on avoinna myös torstaisin, kun aiemmin päivä oli maanantai.
19.08.2025 | Petäjävesi
Haapamäen ja Jyväskylän välinen rautatie valmistui vuonna 1897. Ei kestänyt kauankaan, kun kävi ilmeiseksi, että radasta tuli liian mäkinen ja mutkainen. Silloiset veturit eivät jaksaneet vetää kymmentäkään vaunua perässään koko matkan. Mäkiä oli paljon ja niistä korkein oli Mustolaisvuori Huttulassa Petäjäveden ja Keuruun välillä. Vielä uudenkin radan aikana siinä kohtaa oli pitkään Suomen rautateiden korkein kohta.
Radan uusimisen tarpeeseen herättiin 1910-luvun lopulla, mutta sisällissota keskeytti jo aloitetut työt. Töitä jatkettiin 1920-luvulla ja uutta rata päästiin ajamaan koko matkalta 1926. Yksi viimeisistä töistä oli Koskensaaren upean kivisillan valmistuminen mainittuna vuonna. Petäjäveden kohdalla rautatietä on noin 20 kilometriä. Siitä matkasta runsas puolet tehtiin uuteen maastokohtaan, yleensä aika lähelle, jos maasto sen salli. Soveltuvin osin käytettiin vanhaa linjausta, mutta penkkoja tarvittaessa korotettiin. Kaikkein etäämmälle vanhasta radasta uusi rakennettiin Koskensaaren ja Kintauden välillä, lähes puolen kilometrin päähän.
Tuo rataosuus Koskensaarelta Kintauden Pepuniemeen kulkeekin pisimmän matkan leikkaamatta vanhaa rataa eli noin kolme ja puoli kilometriä. Kartalla reitti näkyy katkoviivana tai yhtenäisenä viivana kertoen käytöstä metsäautotienä. Ala-Kintauden rannassa vanha rata eli Ratatie on asukkaiden, mökkiläisten ja ulkoilijoiden ahkerassa käytössä. Siellä ja kirkonkylän kohdalla ovat vanhan ratapenkan ja myös uuden komeimmat maisemat.
Koskensaaren kivisillan vieressä on vanhan terässillan kivipenkat ja pätkä vanhaa pohjaa. Kivisilta on eittämättä yksi Petäjäveden nähtävyyksistä ja lajissaan maamme komeimpia. Sitä voisi hehkuttaa enemmänkin. Tieltä katsoen pensaikot peittävät ajoittain näkymää. Joku puskia on välillä raivannut. Kiitos sille, joka ymmärtää kauniiden näkymien päälle.
Kirkonkylän asemalta itään vanhaa rataa eli Ratapolkua voi kulkea kävellen ja pyöräillen, paikoin autollakin runsaan kilometrin matkan. Niin myös Keuruun suuntaan, sillä Verkkalantie on vajaan puolen kilometrin matkan vanhaa rataa vähän sillan yli. Sen jälkeen vanha rata jää osin uuden penkan alle. Verkkalan tasoristeyksestä eteenpäin vanha rata kulki nykyisen rinnalla Rautakylän paikkeille, jossa oli aikoinaan Maunulan tasoristeys.
Kintaudella vanha rata kiersi Ala-Kintauden rantoja, mutta joitakin kallioleikkauksia jouduttiin tekemään. Tästä kohtaa vanha rata koukkaa luontoarvoiltaan hienoon Pepuniemeen palatakseen takaisin nykyisen radan eteläpuolelle ja kohti Vehkasuota
Vanha ratapohja on kulttuurihistoriallinen elävä muistomerkki. Muita rataosuuksia ei ole rakennettu Suomessa kahteen kertaan, ei ainakaan 77 kilometriä. Jäljellä olevia osuuksia käytetään ahkerasti eikä niillä taida olla välitöntä tarvetta muuhun käyttöön. On erittäin toivottavaa, että edustavia pätkiä vanhasta radasta säilyy ihmisten kuljettavissa ja kertomassa rautatieliikenteen alkuvaiheista Keski-Suomessa. Kaikenlaisessa rakentamisessa vanha ratapohja tulisi ottaa huomioon, jottei kulku niillä estyisi. Erityisesti Kintauden kohdalla tämä on ajankohtaista yhdessä erinäisten lähistön luontoarvojen kanssa.
Pentti Valkeajärvi
19.08.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Elina ja Jukka Kotamäen puutarhassa kasvaa niin kukkia kuin monenlaisia hyötykasvejakin.
– Perunaa meillä on sen verran, että talven pärjäämme. Kasvimaassa kasvaa myös porkkanaa, hernettä, valkosipulia ja lehtikaalia. Valkosipuli on sellainen, että se onnistuu aina. Lehtikaalia meillä on ollut nyt muutaman vuoden, sekin on helppohoitoinen, mutta kirvoja siihen tahtoo tulla alkukesästä. Niitä sitten torjumme monenlaisilla keinoilla, Elina ja Jukka Kotamäki kertovat.
Pihassa on myös mansikkamaa sekä monenlaisia marjapensaita ja hedelmäpuita.
– Meillä on tässä omenapuita, luumupuita, päärynäpuita sekä mustaherukoita, punaherukoita, tyrnejä, pensasmustikkaa ja hunajamarjaa. Hunajamarja kypsyy jo kesäkuun alkupuolella, ja se on rastaiden herkkua. Sekä hunajamarjat että mansikkamaa on suojattava rastailta, Kotamäet kertovat ja toteavat, että tontilla kasvaa myös ahomansikkaa.
– Marjoja syömme joka päivä. Puutarhamarjojen lisäksi keräämme metsämarjoja. Myös muu puutarhan sato menee käyttöön.
Hedelmäpuiden sato ei Kotamäkien mukaan näytä tänä syksynä hyvältä.
– Omenoita on kyllä puissa paljon, mutta ne ovat täynnä toukanreikiä. Luumu- ja päärynäpuut taas eivät tee tänä vuonna ollenkaan satoa, heinäkuu kuivatti päärynän ja luumun alut ja ne tippuivat pois.
Kasvatusta siemenestä lähtien
Hedelmäpuiden lisäksi tontilla on muita hieman harvinaisempia puita.
– Täällä on tammia, jalavia, japaninlehtikuusia, pähkinäpuita, punakoivua, taalainmaankoivua ja taalainkoivua, uurrekaarnavaahteraa, hopeavaahteraa ja kolmea erilaista pihlajaa. Taalainkoivun ja uurrekaarnavaahteran olen kasvattanut itse kukkatertusta, jonka istutin kukkaruukkuun, Elina Kotamäki kertoo.
– Olen joskus varistellut myös männyn kävyistä siemeniä ja istuttanut ne. Niitä on mielenkiintoista seurata, lähtevätkö ne kasvuun vai ei. Samoin siemenestä asti olen kasvattanut muun muassa laventelia.
Kukkia tontilla on paljon, on puutarhakukkia ja on luonnonkukkiakin.
– Kissankelloja ja lemmikkejä toin tänne lapsena mummolasta, ja ne kasvavat täällä edelleen, Elina Kotamäki toteaa ja kertoo, että Käpylä-niminen talo on hänen lapsuudenkotinsa.
– Täällä oli, ja on edelleen, paljon käpyjä, samoin kiviä. Muistan, kuinka keräsimme tuosta ikkunasta näkyvältä pellolta kiviä joka syksy, eivätkä ne millään loppuneet, Elina Kotamäki sanoo. Tänä kesänä pelto oli kukkaketona.
– Siinä oli pitkä heinä, ja kesällä näin, kuinka heinikosta lähti käärme. Silloin niitin sen ja laitoin heinät seipäille, Jukka Kotamäki kertoo.
Jänisten kanssa kilpasilla
Puutarha on Kotamäille harrastus ja ajankulua.
– Siitä ei ole tarkoitus tehdä mitään priimaa näyttelypuutarhaa, Elina Kotamäki toteaa.
– Lapsenlapset saavat pelata ja leikkiä puutarhassa ja kerätä sieltä kukkia. He ovat sellaisia askartelijoita, ja puutarhasta otetaan välillä askartelutarvikkeita, välillä kukista ”keitetään puuroa”, välillä kerätään käpyjä.
– Pääjuttu puutarhassa on se, että sieltä saa satoa, mitä voi syödä. Tokihan kukatkin nättejä ovat, Jukka Kotamäki sanoo.
Kotamäkien puutarha kiinnostaa myös jäniksiä.
– Jänisten kanssa tässä joutuu olemaan kilpasilla, jänikset syövät jo yhdessä yössä paljon. Jäniksiä tässä riittää, pitäisi aidata koko tontti, jos yrittäisi pitää ne poissa, Jukka Kotamäki naurahtaa.
– Yksi projekti meillä on ollut lupiinin hävitys tuosta tien vierestä. Olemme kymmenen vuoden aikana niittäneet sitä ja vääntäneet talikoilla juuria maasta. Lupiinien juuret ovat joskus todella paksuja ja pitkiä, niiden poistaminen on aivan hirveää touhua. Lupiini on vähentynyt tästä meidän kohdalta aika lailla, mutta kyllä se on sitkeä kasvi. Se on ollut minun inhokkini aina, Elina Kotamäki kertoo.
Tiina Lamminaho
19.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahtelainen Mirka Ahmavuo-Väisänen harrastaa Taekwon-Doa neljättä vuotta.
– Aloitimme tyttären kanssa vuonna 2022 perheryhmässä hänen ollessa seitsemänvuotias. Matalan kynnyksen perheryhmässä lapset ja vanhemmat pääsevät harrastamaan yhdessä.
Lajin pariin äiti ja tytär päätyivät, kun televisiosta tuli lähetyksiä olympialaisista.
-Tytär katseli kisoja ja sanoi, että hän haluaa harrastaa tuota. Sitten ryhdyimme etsimään seuraa ja löysimme Jyväskylän ITF Taekwon-Do -seuran. Tämä on laji, joka kyllä vie mennessään. Mitä enemmän harjoittelet, sitä enemmän haluat tehdä sitä. On paljon teoriapohjaa ja historiaa, mikä myös koukuttaa.
Ahmavuo-Väisänen sanoo, että treenaamiseen olisi mahdollisuus vaikka joka päivä.
-Meille tulee syksyllä harjoituksia kahdesta kolmeen kertaan viikossa. Lisäksi on mahdollisuus osallistua esimerkiksi leireille.
Taekwon-Do on Koreasta kotoisin oleva taistelulaji, jonka perustaja kenraali Choi Hong Hi on kehittänyt mukaillen vanhoja korealaisia kamppailulajeja sekä Shotokan Karatea. Laji on virallistettu 1955 ja tuotu Suomeen 1979.
-Taekwon-Do tarkoittaa jalan ja käden tie. Lajiin kuuluu viisi osa-aluetta: perustekniikka, liikesarjat, ottelu, laite- ja kovetusharjoittelu sekä itsepuolustus. Alkeiskurssilla lähdetään liikkeelle siitä, että opetellaan Taekwon-Don periaatteet, jotka sitten johdattelevat koko lajin saloihin. Lähdetään kehittämään liikkuvuutta ja peruskuntoa perusliikkeillä ja lyhyillä liikesarjoilla. Myöhemmin tulee erilaisia asentoja ja tekniikoita.
-Jyväskylän ITF Taekwon-Do juhlii ensi vuonna 20-vuotissynttäreitään.
-Harrastajia seurassa noin 160, joista merkittävä osa on junioreita. Toimintaa on tällä hetkellä Joutsassa, Jyväskylässä Vasarakadulla, Säynätsalossa sekä nyt uutena Korpilahdella.
Korpilahdella alkeiskurssi käynnistyy keskiviikkona 3.9. klo 18 Yhtenäiskoulun peilisalissa.
-Opettajana toimii minun lisäkseni Jarmo Vähä, joka on aloittanut vuonna 2000. Hän ohjaa myös Jämsässä WT Taekwondoa.
Alaikäraja alkeiskurssille on 10 vuotta; yläikärajaa ei ole.
-Seuran tavoitteena on olla matalan kynnyksen liikuntamahdollisuus kaikille. Vanhimmat harrastajat tällä hetkellä yli 80-vuotiaita, Harmonia-ryhmäläisiä. Nuorimmille löytyy ryhmä Jyväskylästä eli seikkailu-ja kamppailukoulu.
Maarit Nurminen
