03.03.2026 | Korpilahti, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Valtatie 9:n ohituskaistojen parantamishankkeeseen Patalahden ja Lahdenvuoren välillä liittyvä rinnakkaistie on nyt nähtävillä olevassa tiesuunnitelmassa piirretty eri paikkaan kuin pari vuotta sitten esillä olleissa kartoissa. Helmikuussa vuonna 2024 esiteltiin vaihtoehtoa, jossa maantietasoinen rinnakkaistie kulkisi Lautakkojärven takaa ja noudattelisi nykyisen Lautakontien linjaa. Se herätti paljon vastustusta, ja nyt linjausta onkin muutettu kulkemaan nykyisen ysitien ja Lautakkojärven väliin.
– Tiesuunnitelmaa muokattiin saadun palautteen perusteella. Selkeästi eniten palautteessa haluttiin, että rinnakkaistielle tutkitaan vaihtoehtoisia linjauksia, Minna Jaatinen Keski-Suomen elinvoimakeskuksesta kertoo.
– Myös Reiviläntien kohdalla rinnakkaistien linjausta katsottiin uudelleen saadun palautteen perusteella ja siihen tuli myös muutoksia, Jaatinen sanoo. Sen sijaan esitys maanteiden 16593 (Hyrkköläntie) ja 16594 (Pirttipohja) muuttamisesta yksityistieksi on edelleen mukana tiesuunnitelmassa.
Suunnittelualue ulottuu Jämsän Patalahdelta Korpilahden kirkonkylän eteläisen liittymän tienoille, kirkonkylän liittymät eivät ole mukana tässä tiesuunnitelmassa. Tarkoituksena on parantaa tieosuuden liikenneturvallisuutta pidentämällä ohituskaistoja ja rakentamalla niihin keskikaiteet sekä poistamalla suoraan ysitielle tulevat liittymät.
Poistettavien liittymien listalla on myös Hyrkköläntien liittymä valtatie 9:lle. Tiesuunnitelman mukaan liittymän nykyiselle paikalle on tarkoitus rakentaa silta valtatie 9:n yli ja ohjata Hyrkkölän suunnasta tuleva liikenne sillan kautta rinnakkaistielle, josta pääsisi liittymään ysitielle joko kirkonkylän tai Painaan tienoilta. Painaalle tiesuunnitelmassa on piirretty eritasoliittymä.
– Painaan liittymän kohdalla olemme tutkineet erilaisia vaihtoehtoja. Alue kuuluu Särkijoen maakunnallisesti arvokkaaseen maisema-alueeseen ja se on vaatinut yhteensovittamista tiesuunnitelman kanssa. Parasta mahdollista ratkaisua olemme etsineet yhdessä eri viranomaisten kanssa, Minna Jaatinen toteaa.
Aiemmin esiteltyjen vaihtoehtojen tapaan myös nyt nähtävillä oleva tiesuunnitelma vaatii kiinteistöjen lunastuksia, tielinjojen alle on jäämässä useita talousrakennuksia, ja myös asuinrakennuksia muun muassa Lautakkojärven Jämsän puoleisessa päässä, Reiviläntien varrella sekä aivan tiesuunnitelma loppupäässä Tissolanmäen tienoilla. Alueella on vireillä myös tiesuunnitelmaan liittyvä asemakaavamuutos.
– Korpilahden kirkonkylän liittymien osalta valtatie 9:n suunnitelmissa ollaan esisuunnitteluvaiheessa, Minna Jaatinen toteaa.
Valtatie 9:llä Painaan ja Lahdenvuoren kohdalla laskettiin liikkuvan vuonna 2021 keskimärin lähes 8800 ajoneuvoa vuorokaudessa, josta raskaan liikenteen osuus oli noin 10 prosenttia. Vuoteen 2050 mennessä ajoneuvomäärän ennustetaan kasvavan 11 800 ajoneuvoon vuorokaudessa. Suunnittelualueella sattui vuosina 2019 – 2023 yhteensä 47 poliisin tietoon tullutta liikenneonnettomuutta, joissa loukkaantui yhteensä 21 henkilöä ja kuoli neljä henkilöä.
Valtatie 9:n ohituskaistojen parantaminen välillä Patalahti – Lahdenvuori -tiesuunnitelmaan voi tutustua vayliensuunnittelu.fi -nettisivulla, sitä kautta suunnitelmaan pystyy jättämään myös muistutuksen. Tiesuunnitelma on nähtävillä 23. maaliskuuta asti.
– Pyydämme tiesuunnitelmasta lausunnot viranomaisilta ja katsomme, pitääkö niiden ja muistutusten perusteella tehdä muutoksia. Jos tiesuunnitelmaan ei tehdä isompia muutoksia, se lähtee hyväksymiskäsittelyyn Traficomille, luultavasti alkusyksystä. Jos suunnitelmaan tehdään merkittävämpiä muutoksia, se laitetaan vielä uudelleen nähtäville, mahdolliset pienemmät muutokset käydään läpi maanomistajien kanssa, Minna Jaatinen kertoo.
Tiesuunnitelmassa hankkeen toteuttamiskustannuksiksi on arvioitu 77,2 miljoonaa euroa, josta Painaa – Lahdenvuori -välin osuus on noin 47,4 miljoonaa euroa.
– Tällä hetkellä ei ole tietoa, koska hankkeelle mahdollisesti saataisiin rahoitusta, Jaatinen toteaa.
03.03.2026 | Petäjävesi, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Petäjäveden kunnan pinta-ala on noin 500 neliökilometriä, kun kunnassa olevat järvet lasketaan mukaan.
– Petäjäveden pohjoisimmasta pisteestä on linnuntietä Petäjäveden eteläisimpään pisteeseen noin 30 kilometriä, samoin läntisimmästä pisteestä itäisimpään pisteeseen on noin 30 kilometriä, Lauri Ijäs ja Pentti Valkeajärvi kertovat. Miehet ovat käyneet kunnan uloimmat pisteet katsomassa ja kuvaamassa, luontoretkikohteeksikin rajapisteet sopivat.
– Suur-Jämsän historiassa kerrotaan vuonna 1566 pidetyistä käräjistä, joissa vahvistettiin Klaus Kristerinpoika Hornin läänityksen rajat. Siinä mainituista rajapisteistä ainakin Ruokosuo ja Lempaatsuo ovat nykyisinkin rajapisteitä. Aivan kunnan nykyiselle pohjoisrajalle asti Klaus Kristerinpoika Hornin läänitys ei ulottunut, Pentti Valkeajärvi kertoo.
Pohjoisessa ja etelässä rajakivet
Petäjäveden pohjoisin piste on Töysänperällä, Metsovuoren lähellä oleva Metsokivi. Kivi on kolmen kunnan eli Petäjäveden, Multian ja Uuraisten rajamerkki, joka toimi vuonna 1813 suoritetussa isojaon maanjakotoimituksessa Kuivasmäen ja Rukoilan jakokuntien rajakivenä. Kiveen hakattiin vuosiluku, risti ja silloisen Vaasan läänin maanmittarin Carl Fredrik Boismanin nimikirjaimet. Metsokivestä kerrotaan myös juuri ilmestyneessä ”Metsokiveltä Pirunkivelle” -kirjassa.
– Metsokivi on korkealla paikalla, lähes 220 metriä merenpinnasta. Petäjäveden korkein kohta, Kovasenmäki, joka kohoaa 255 metrin korkeuteen, on melko lähellä Metsokiveä, Lauri Ijäs ja Pentti Valkeajärvi kertovat.
Kunnan eteläisin piste on Ruokosuolla, noin kilometrin verran Ruoppaan talosta kaakkoon. Myös eteläisimmästä pisteestä löytyy kivi, joka on kolmen kunnan rajamerkki; aiemmin kunnat olivat Petäjävesi, Koskenpää ja Korpilahti, nykyään Petäjävesi, Jämsä ja Jyväskylä.
– Vanhassa kartassa rajapisteen kohdalla on pieni lampi, nykyään paikka on metsittynyttä suota. Aikoinaan sieltä on nostettu turvetta kuivikkeeksi eläimille ja vielä 1900-luvun puolella lehmät laidunsivat Ruokosuolla, silloin puhuttiin Kinnarinniitystä, Pentti Valkeajärvi kertoo ja toteaa, että suota on ojitettu useaan otteeseen.
– Rajakivessä on kaiverrus 3, sitä en tiedä, mitä se tarkoittaa. Suolla ei ole muita näkyviä kiviä, joten voi olla, että rajakivi on tuotu paikalle hevosvoimin joskus kauan sitten.
Lempaathonkaa ei löytynyt
Petäjäveden läntisin piste löytyy Lempaatsuolta Urrian takaa, paikasta, jossa Petäjävesi pistää kapean kiilan Keuruun ja Jämsän, aiemmin Koskenpään, väliin.
– Suoalueen keskellä on Rajasaari-niminen saari, rajapyykki on Rajasaaressa, Ijäs ja Valkeajärvi kertovat.
– Kartoissa paikalle on merkitty myös Lempaathonka, mutta honkaa me emme sieltä nyt löytäneet. Paikalla on täytynyt olla iso honka 1800-luvulla, kun rajoja on vedetty ja meidän muistaaksemme siellä oli sellainen vielä 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Nyt rajapyykin kohdalla ei ole puuta, mutta lähistöllä on kyllä iso mänty, jossa on sivuoksa, joka taittuu takaisin kohti puun runkoa ja näyttää aivan kahvalta, Lauri Ijäs kertoo.
Kunnan itäisin piste on Liisalanperällä, lähellä Nyrölää, Mustamäen rinteessä Pieni-Musta-lammen lähellä. Siellä rajapisteen merkkinä on rajapyykki.
– Siinä lähellä oleva Valkeissuo oli turvetuotantoalue jo sota-aikaan 1940-luvulla, Pieni-Mustan rannalla on edelleen sen aikaisia rakennuksia. Keski-Suomen Turve Oy toimitti Valkeissuolta polttoturvetta Jyväskylään, ja turpeen kuljettamiseksi suolta Nyröläntielle rakennettiin rautatie. Viimeisinä sotavuosina SOK osti Keski-Suomen Turve Oy:n ja jatkoi toimintaa vähän aikaa, mutta sodan loputtua turpeenotto lopetettiin kannattamattomana, Lauri Ijäs kertoo.
Lempaatsuo merkittävä luontokohde
Lauri Ijäksen ja Pentti Valkeajärven mukaan kaikki kunnan ääripisteet löytyvät, mutta mihinkään niistä ei pääse tietä pitkin.
– Kaikki vaativat hieman maastossa kävelyä. Metsokivelle pääsee esimerkiksi Metsovuorentieltä. Tosin sitä kautta tullessa pitää ylittää puro, joka voi vetiseen aikaan olla hankalaa. Silloin Metsokivelle on parasta kulkea idän suunnasta, Ijäs ja Valkeajärvi selvittävät.
Ruokosuolle pääsee Ruoppaantien kautta ja Pieni-Musta -lammelle Liisalantietä, joka muuttuu Kirjakantieksi ja yhtyy Nyröläntiehen. Lempaatsuolle voi mennä Petäjäveden puolelta ensin Urriantietä ja Urrianperäntietä, sitten Lempaatmäentietä ja Pienimäentietä.
– Lempaatsuolla on Keuruun ja Jämsän puolella 180 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue, ja se on luontoarvoiltaan merkittävä kohde, niin kasvillisuuden kuin linnustonkin osalta. Pienenmäenvuoren kupeessa on myös Rouvainkamari, joka sekin on mielenkiintoinen luontokohde, Ijäs ja Valkeajärvi kertovat.
03.03.2026 | Petäjävesi, Tilaajille
Maarit Nurminen
Valtuustokausittain uusiutuva kuntastrategia etenee Petäjäveden kunnanvaltuuston käsittelyyn. Kunnanhallitus hyväksyi sen kokouksessaan yksimielisesti.Strategiassa katsotaan vuoteen 2030, jolloin kunnasta halutaan kasvava, elinvoimainen ja omiin juuriinsa tukeutuva Keski-Suomen helmi. Strategiassa Petäjävedestä halutaan turvallinen, viihtyisä ja yhteisöllinen
kotipaikka.
Niin sanotuiksi strategisiksi järjiksi on muotoiltu kolme teemaa. Niistä ensimmäinen on elinvoimainen ja tasapainoinen kasvukunta.
Tavoitteeseen pyritään kehittämllä kuntataloutta pitkäjänteisesti, hyödyntämällä vihreän siirtymän mahdollisuuksia sekä tekemällä tiivistä yhteistyötä yritysten ja muiden kumppaneiden kanssa. ”Elinvoima rakentuu sekä vastuullisesta taloudenpidosta että aktiivisesta kunnan kehittämisestä”, strategiassa nähdään.
Toisena kärkenä on hyvinvoiva yhteisö. Yhteisöä rakentavat strategiassa arjen turvalliset palvelut, yhteisöllisyys ja kulttuuri. Myös luonto on tärkeä tekijä arjessa sekä paikalliset kohtaamiset.Strategiassa katsotaan, että yhdessä tekeminen vahvistaa koko kunnan identiteettiä.
Konkreettisia toimia voisivat olla esimerkiksi vuosittaiset kyselyt asukkaille ja matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksien lisääminen. Näitä voivat olla erilaiset kuntalaiskuulemiset, työpajat ja sähköiset kyselyt.
Kolmannen strategisen kärjen muodostavat kestävä ympäristö ja mutkaton arki.
Strategiassa kuvataan, että ”Petäjävedellä arjen sujuvuus rakentuu toimivista palveluista, helposti lähestyttävästä kunta-asioinnista sekä ympäristöstä, josta pidetään yhdessä huolta. Kestävä kehittäminen, maaseutuympäristön ja luonnon arvostaminen sekä käytännönläheiset ratkaisut ohjaavat kunnan toimintaa ja luovat puitteet viihtyisälle ja turvalliselle asuinympäristölle.”
Toimenpiteinä on muun muassa ajantasaisen tonttilistauksen laatiminen vuosittain ja sen pitäminen helposti löydettävissä kunnan verkkosivuilla. Strategiassa esitetään myös asumisen innovaatioiden pilotoimista esimerkiksi autiotalomessuilla ja/tai virtuaalisella omakotitalonäyttelyllä.
Jokaiselle kärjelle on kuntastrategiassa luotu mittaristo, jolla strategian toteutumista voi mitata.
Kuntastrategia menee vielä kunnanvaltuuston hyväksyttäväksi.
Kunnanhallitus hyväksyi kokouksessaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman, joka on lakisääteinen.
Suunnitelmassa selvitetään lasten ja nuorten kasvuolosuhteita. Se sisältää myös kuvauksen hyvinvoinnin tilasta.
Suunnitelmassa esitetään lasten ja nuorten hyvinvoinnin keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet valtuustokaudelle 2026-2029.
Suunnitelma toimii yhteisenä työkaluna, joka tukee päätöksentekoa ja varmistaa, että lasten ja nuorten hyvinvointi huomioidaan systemaattisesti kunnan kaikessa toiminnassa.
03.03.2026 | Petäjävesi, Tilaajille
Tiina Lamminaho
Petäjäveden Petäjäisten puurojuhlassa joulun alla Susanna ja Juho sekä Vivian, Ellen ja Jasmin Asunta palkittiin vuoden urheiluperheenä, Susanna Asunta sai myös vuoden valmentaja -tunnustuksen.
– Olin kyllä hyvin hämmästynyt kunniasta, Susanna Asunta toteaa. Asunta valmentaa PetPetin E-tyttöjen lentopallojoukkuetta, viime vuoden Powercupissa Asunnan valmentama joukkue voitti kultaa.
Susanna Asunta on valmentanut juniorilentopalloilijoita PetPetissä kuutisen vuotta.
– Päiväkodin pihassa minua joku houkutteli valmentamaan, Asunta muistelee ja kertoo pelaavansa nyt itsekin lentopalloa PetPetin naisten joukkueessa.
– Oma pelaaminen on ollut minulle iso asia ja hyvää vastapainoa työlle. Ensin ajattelin, ettei pelaaminen enää onnistu yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, mutta Juho sai minut kokeilemaan, Susanna Asunta kertoo.
– Lentopalloa olen pelannut kuusivuotiaasta lähtien, ensin Korpilahden Pyrinnössä ja sitten Vilppulan Tähdessä ja Muuramen Lentopallossa. MuurLessa olin mukana naisten ykkössarjajoukkueessa, se on korkein sarjataso, jolla olen pelannut.
PetPetissä on tällä hetkellä naisten lentopallojoukkueen lisäksi B-tyttöjen, C-tyttöjen, kaksi D-tyttöjen ja E-tyttöjen lentopallojoukkueet.
– Eli lentopallotyttöjä meillä on ihan hyvin. Lisäksi meillä on lentopallokoulu syksyisin ja keväisin, ja siellä on mukana poikiakin, mutta jalkapallo vetää poikia enemmän kuin lentopallo, Susanna Asunta sanoo.
Koko perhe harrastaa urheilua
Kun kuuntelee Susanna ja Juho Asunnan selvitystä omista ja perheen tyttärien urheiluharrastuksista, vakuuttuu siitä, että PetPetin vuoden urheiluperhe -tunnustus meni oikeaan osoitteeseen. Susanna Asunta on pelannut lentopallon lisäksi jalkapalloa pari kesää PetPetin naisten joukkueessa, Juho Asunta pelaa jääkiekkoa harrasteporukoissa Jyväskylässä ja Keuruulla, jalkapalloa PetPetissä, höntsälentopalloa ja sählyä sekä osallistuu PetPetin lentopallojunioreiden valmennukseen, seitsemänvuotias Jasmin on PetPetin lentopallokoulussa, ihan kohta yhdeksän vuotta täyttävä Ellen pelaa sekä lentopalloa PetPetin E-tytöissä että jalkapalloa jyväskyläläisessä FC Blackbirdissa ja yksitoistavuotias Vivian pelaa lentopalloa PetPetin D-tytöissä.
– Lisäksi Juho käy tyttöjen kanssa luistelemassa, ja lasten kanssa leikitään ulkona ihan muuten vain, lapset pelailevat kavereidensa kanssa ja kesällä mökillä uiminen on tärkeää, Susanna Asunta sanoo.
– Eli meidän lapsemme ovat kyllä paljon liikkeellä ja se on hyvä asia. Itse olen vähän huolissani siitä, että nykyään lapset eivät liiku samalla tavalla kuin ennen, kun pelailtiin kavereiden kanssa, leikittiin kaikenlaista ja kiipeiltiin puissa. Nyt harrastaminen on yksipuolistunut, peruskoordinaatiossa ja motoriikassa on isoja eroja ja harjoituksia joutuu suunnittelemaan tarkasti. Minä kannustan harrastamaan useita lajeja, eri lajit tukevat toisiaan.
Asunnan perheessä ei ole kovin usein vapaata viikonloppua; kun lentopallokausi loppuu, alkaa jalkapallokausi, ja pelit ovat yleensä viikonloppuisin.
– Teemme molemmat reissutyötä, sekin hankaloittaa aikataulutusta, mutta onneksi meidän molempien vanhemmat ovat isona apuna niin kuljettamisessa kuin muussakin huollossa, Susanna ja Juho Asunta toteavat.
– Tyttöjen harrastukset ovat etusijalla, mutta hyvin meille vanhemmillekin on jäänyt aikaa urheilla. Ja osaamme kyllä myös laiskotella. Nautimme siitä, että käymme liikkumassa, mutta tarkkojen aikataulujen vastapainoksi on hyvä olla ihan aikataulutontakin oleilua.
Pienikin apu olisi tervetullutta
Pihapelikulttuurin ja lasten vapaamuotoisen liikkumisen ja ulkoilun eteen myös PetPet voisi Susanna Asunnan mukaan ehkä tehdä jotain.
– Olemme miettineet, miten saisimme lisättyä matalan kynnyksen liikuntaa, ja ideoitakin siihen olisi, mutta toiminta vaatisi vetäjiä, Susanna Asunta sanoo ja toteaa, että jos vetäjiä löytyisi, voitaisiin pitää esimerkiksi ohjattuja pihapelivuoroja eri leikkikentillä.
Vuoden urheiluperhe -tunnustuksen perusteluissa todettiin, että Asunnan perhe edistää sekä liikunnallisuutta että yhteisöllisyyttä Petäjävedellä. Yhteisöllisyydestä kertoo esimerkiksi se, että Susanna ja Juho Asunta avustavat myös junioripelaajien kuljetuksissa turnauksiin.
– Huolehdimme, että kaikille on kyyti ja kaikki pääsevät mukaan, Asunnat toteavat.
– Sitä toivoisin, että useammat vanhemmat ymmärtäisivät, että pienikin apu olisi tervetullut. Lasten urheilujoukkueen toimintaan mukaan lähtemisen ei tarvitse tarkoittaa ihan näin isoa panostusta kuin me olemme antaneet, yhdestä mokkapalapellillisestäkin on apua. Jos kaikki tekisivät vähän, se helpottaisi muita, Susanna Asunta toteaa.
24.02.2026 | Alueelta, Kiinnitetty
Tiina Lamminaho
Ylä-Muuratjärven kylätalolle Korpilahdella on kokoonnuttu kevättalvesta 2022 lähtien aina silloin tällöin kuuntelemaan porukalla Jyväskylän kesäyliopiston Ikääntyvien yliopiston luentoja netin välityksellä.
– Täällä toivottiin Virtapiirin rinnalle tällaista ohjelmaa, Sylvi Tikkala oli yksi idean esille tuojia, Paula Määttä kertoo.
– Minä sitten rupesin selvittelemään asiaa ja otin yhteyttä kesäyliopistoon. Kesäyliopiston luentojahan kuunnellaan porukalla muun muassa monissa kansanopistoissa ja kansalaisopistoissa. Rakensimme tähän sellaisen mallin, että minä olen yhteyshenkilönä ja saan linkin luentoon omaan sähköpostiini. Sen kautta sitten voimme katsoa luennon täällä yhdessä, Määttä selvittää.
Nyt kylätalolle on saatu entistä paremmat välineet luentojen seuraamiseen, kun Ylä-Muuratjärviseura hankki osana valmiuskeskushankettaan Leader-rahoituksella kylätalolle uuden tietokoneen ja ison näytön. Videotykki ja valkokangas kylätalolle hankittiin jo yli kymmenen vuotta sitten.
Seurattavat luennot pohjoisten kylien kuuntelijat valitsevat yhdessä Jyväskylän kesäyliopiston ”Terveys, hyvinvointi ja ympäristö” -luentosarjasta sekä yleisluentosarjasta. Luennoissa on eri aiheita ja eri luennoitsijoita, ne pidetään Jyväskylän yliopistossa ja niitä voi seurata pientä maksua vastaan joko paikan päällä tai netin kautta. Myös yksityiset ihmiset voivat tilata luentolinkin itselleen Jyväskylän kesäyliopiston verkkokaupan kautta.
– Kesäylipisto julkaisee listan tulevista luennoista ja me valitsemme Virtapiirissä siitä luennot, jotka kiinnostavat meitä. Monesti olemme kuunnelleet jotain vanhenemiseen liittyviä luentoja tai muistamiseen liittyviä luentoja. Rauli Virtasen haastattelu kiinnosti monia, silloin meitä oli kuuntelemassa viitisentoista henkeä. Samoin luento Reidar Särestöniemen elämästä kiinnosti. Itselleni on jäänyt mieleen muun muassa Heikki Lyytisen saunateemainen luento, sen jälkeen jopa muutin tapaani saunoa. Kauden päätteeksi luentosarjassa on yleensä aina jokin vapaamuotoisempi juttu, esimerkiksi runoilija Heli Laaksosen esitys oli tosi hyvä, Paula Määttä kertoo.
Määtän mukaan luennot ovat yleensä todella hyviä ja mielenkiintoisia, mutta ihan aina kaikki eivät osaa muokata tieteellistä kieltä kaikille ymmärrettävään muotoon.
– Kaksi kolmasosaa luennoista on kyllä ollut ihan ymmärrettävää, joskus tulee vastaan sanoja, joita sitten täällä porukalla mietimme. Tämä on samalla hyvää aivojumppaa, Helena Mieskolainen toteaa.
– Sekin hyvä puoli tässä on, että täällä voimme myös keskustella luennosta, Paula Määttä sanoo.
Viime viikolla Ylä-Muuratjärvellä kuunneltiin porukalla Jyväskylän yliopiston gerontologian ja kansanterveyden professorin Taina Rantasen luentoa aktiivisena vanhenemisesta.
– Elinajan pidentyminen ei pidennä vanhuutta, vaan elämä pitenee keskeltä. Meille on tullut uusi ikävaihe, myöhäiskeski-ikä, Rantanen totesi luennossaan ja kertoi, että 40 vuotta sitten 65-vuotiaan naisen jäljellä oleva elinikä oli keskimäärin 17,5 vuotta ja 65-vuotiaan miehen vastaavasti 13,4 vuotta, tämän hetken 65-vuotias nainen voi odottaa elävänsä vielä yli 22 vuotta ja 65-vuotias mieskin lähes 19 vuotta.
– Vanhuus alkaa noin kymmenen vuotta ennen kuolemaa, eli 65-vuotiaalla naisella on edessään keskimäärin reilut 12 vuotta myöhäiskeski-ikää, 65-vuotiaalla miehelläkin lähes yhdeksän vuotta, Rantanen sanoi ja totesi, että nykyään 65 – 85 -vuotiaat ovat oleellisesti erilaisia kuin heidän vanhempansa samanikäisinä.
– Usea ikäihmisten hyvinvointia kuvaava piirre on nykyään selkeästi paremmalla tasolla kuin muutama vuosikymmen aiemmin, samoin ikäihmisten fyysinen toimintakyky on parantunut merkittävästi, Rantanen kertoi.
– Suurin osa nykykoululaisista tulee elämään 95 – 100 -vuotiaiksi, ja nimenomaan pitkäikäisyys tulee muuttamaan yhteiskuntaamme. Uskoisin, että nykyinen malli, jonka mukaan kouluttaudumme, olemme 40 vuotta työelämässä ja sitten jäämme eläkkeelle, tulee muuttumaan. Elämään tulee ehkä useampia kouluttautumisjaksoja ja useampia työjaksoja, monet varmasti jatkavat työelämässä pidempään, ainakin osa-aikaisesti. Jo nyt myöhäiskeski-ikäiset kantavat vastuuta monella taholla, muun muassa eri järjestöissä ja hoitamalla lastenlapsiaan.
Luennon loppupuolella Rantanen esitteli tuloksia aktiivisena vanhenemiseen liittyvästä tutkimuksestaan. Tuloksista kävi ilmi muun muassa, että jos elinpiiri on rajoittunut, eli ikäihminen ei syystä tai toisesta pääse liikkumaan kotoaan, myös hänen elämänlaatunsa huononee. Toisaalta pienelläkin liikkumisella ulkona on myönteisiä vaikutuksia hyvinvointiin.
– Mielenkiintoinen luento ja kiinnostavia näkökulmia, vaikka luennon loppupuolella mentiinkin vähän liikaa tutkimuksen yksityiskohtiin, Ylä-Muuratjärvellä luentoa kuunnelleet totesivat.
