19.05.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Niin kauan kuin olen näissä paikallislehtihommissa ollut, Posti on ilmoittanut yksipuolisesti hinnankorotuksistaan naismuistin mukaan joka vuosi. Parhaimpina vuosina viime aikoina muutamaan kertaan. Voisi sanoa, että entisinä hyvinä aikoina hintojen korotukset olivat tiedossa ennen vuodenvaihdetta; siihen mennessä, kun pienissäkin lehdissä pruukataan laskea seuraavan vuoden talousarviota. Postin edustaja tuli vieraisille toimitukseen ja hyvien tapojen vuoksi hänelle keitettiin pullakahvit, vaikka hänen tuomansa uutiset tiedettiin. Kysymys oli lähinnä siitä, kuinka monen prosentin korotus olisi luvassa.
Toisin on nykyisin; viime vuonna Posti nosti hintoja keskimäärin 17 prosenttia ja nostot ilmoitettiin kesken vuotta. Lehdissä on ollut tapana tehdä päätökset vuosikertojen ja kestotilausten hinnoiksi vuodeksi kerrallaan, joten tällaiset kesken vuotta tulevat ja tuntuvat jakeluhintojen korotukset panevat budjetit paukkumaan.
Viime viikon lopulla Posti ilmoitti nostavansa niin sanotun perusjakelun hintoja 12 prosentilla kesäkuun 16. päivä lähtien. Tämä sai aikaan älähdyksen paikallislehtien päätoimittajissa ja tuota pikaa somessa päätettiin, että tarttis tehdä jotain. Päätimme nyt ensi alkuun ottaa yhteyttä kansanedustajiin. Heistä muutamat aiheeseen aiheellisesti tarttuivatkin.
Kansanedustaja Anne Kalmari otti kantaa näkyvästi tiedotteessaan. Hän totesi, että lehtien jakeluhintojen korotus tietää irtisanomisia ja vaikeuksia lehtien toimituksissa. -Useiden paikallislehtien ja maakuntalehtien on pakko siirtää kustannus suoraan tilaajahintoihin, sillä toimituksissa ollaan jo minimimitoituksessa ennestäänkin. Tämä tarkoittaa kallistuvia lehtiä. Monilla asiakkailla ylittyy kynnys lehden tilaamiseen.
Kansanedustaja Anne Kalmari vaatii, että Postin hallintoneuvoston puheenjohtajan Oskari Valtolan (kok.) tulee estää jakeluhintojen nosto. Puheenjohtajan tehtävä ei ole vain levitellä käsiään, kun suomalaista mediakenttää ajetaan alas
Kannattavuuden näkökulmasta Postin ei tarvitsisi nostaa hintojaan millään osa-alueella. Valtion lypsylehmä jakoi viime vuonna jopa ylimääräisiä osinkoja. Kaleva Median Risto Hämäläinen totesi, että haja-asutusalueiden jakelussa Postilla on monopoliasema ja tätä se käyttää härskisti hyväkseen. Postin hintojen korotukset eivät koske sellaisia toimintoja, joilla on kilpailua. Reilua vai mitä?
Maarit Nurminen
15.05.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Korpilahden sydänyhdistyksen ja TATU-hankkeen järjestämässä elvytysillassa opeteltiin yhdessä elvytystä.
– Elvyttäminen on kansalaistaito, jokaisen olisi osattava elvyttämisen perusteet, projektipäällikkö Outi Raatikainen Keski-Suomen sydänpiirin hallinnoimasta Taajamien turvallisuus Keski-Suomessa -hankkeesta totesi hankkeen ja Korpilahden sydänyhdistyksen järjestämässä elvytysillassa. Elvytystä opeteltiin illan aikana sekä teoriassa että käytännössä hankkeen asiantuntijan Kaisu Paalasen johdolla.
– Jos kadulla tai vaikkapa kaupan lattialla makaa eloton aikuinen, hänen elottomuutensa hyvin todennäköisesti johtuu sydämestä, Kaisu Paalanen totesi ja kertoi, että kammiovärinä tarkoittaa tilaa, jossa sydän ei enää pumppaa verta, vaan värisee, ja se johtaa kuolemaan. Kammiovärinä on eri asia kuin eteisvärinä.
– Jos kammiovärinäpotilaalle ei aloiteta paineluelvytystä viiden minuutin sisällä, potilas menehtyy yli 50 prosentin todennäköisyydellä. Jos paineluelvytys aloitetaan ilman viivästyksiä, potilaan ennuste jäädä henkiin paranee kaksin- tai kolminkertaiseksi, Paalanen sanoi.
Jos elottomalta vaikuttava henkilö ei herää herättelyllä ja hengitysteiden avaamisella, tärkeintä Kaisu Paalasen mukaan on ensin soittaa hätänumeroon ja sitten aloittaa paineluelvytys, jos autettava ei hengitä. Jos yksi henkilö painelee, ja lähellä on sydäniskuri, toinen voi hakea sen. Jos sydäniskuri on kauempana, painelemaan pitäisi jäädä vähintään kaksi henkilöä, jotta painelijaa voidaan vaihtaa välillä, sillä painelu vaatii voimaa.
– Nykyään ei enää opasteta puhaltamaan, painelu on tärkeämpää, Kaisu Paalanen totesi.
– Ladatkaa puhelimeenne 112-sovellus. Kun soitatte hätäpuhelun sen kautta, puhelin paikannetaan automaattisesti, eli ei haittaa, vaikka ette tietäisi osoitettakaan. 112-sovelluksesta löytyy myös paljon muuta tietoa, esimerkiksi lähimpien sydäniskureiden sijainnit, siihen kannattaa tutustua. Myös puhelimen laittamista kaiuttimelle kannattaa harjoitella ennen tositilannetta, tosipaikan tullen hätäkeskus antaa ohjeita, ja kun puhelin on kaiuttimella, voi samalla toimia, Outi Raatikainen ohjeisti.
Kaisu Paalanen painotti, että paineluelvytyksen antamista tai sydäniskurin käyttöä ei pidä arastella.
– Paineluelvytyksessä painellaan rintalastan keskeltä suoraan alaspäin. Rintalastan pitää selkeästi painua alas, mutta myös selkeästi palautua ylös, jotta sydän täyttyy verellä. Hätäkeskus pyytää laskemaan painalluksia ääneen ja kertoo, onko tahti sopiva. Elvytyksessä on hienosäätöä, ja siksi sitä kannattaakin harjoitella tällaisissa tilaisuuksissa. Harjoittelu antaa rohkeutta ja itseluottamusta, mutta ilman harjoitteluakin tositilanteessa on parempi, että yrittää kuin se, että ei tee mitään, Kaisu Paalanen sanoi.
Sydäniskureita on erilaisia, mutta laitteet neuvovat, miten niitä käytetään. Kun hakee sydäniskurin säilytyspaikasta, myös sydäniskurin tarvikepussi pitää ottaa mukaan.
– Laite laitetaan ensin päälle, ja sitten elektrodit kiinnitetään paljaalle iholle. Laite kertoo, onko sähköisku tarpeen ja jos iskua tarvitaan, laite käskee pysymään irti potilaasta ja painamaan sähköiskunappia. Joskus yksi sähköisku voi auttaa, joskus iskuja tarvitaan useampia. Aina sydäniskurikaan ei auta, Kaisu Paalanen totesi.
– Sydäniskuri on turvallinen käyttää, se ei anna sähköiskua, jos sitä ei tarvita. Paineluelvytykselläkään tilannetta ei voi tehdä huonommaksi. Jos sydän ei pumppaa verta, happi ei kulje elimistössä. Paineluelvytyksessä voi teoriassa murtua kylkiluita, mutta kylkiluut paranevat, elottomuudesta ei parane.
Tiina Lamminaho
15.05.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Lue ilmaiseksi
Jyväskylän kestävä kehitys, JAPA RY:n Wanted! Lainsuojattomat lähiluonnossa -hanke on käynnistetty lisäämään tietoisuutta haitallisista vieraslajeista ja niiden vaikutuksista suomalaiseen luontoon. Hankkeen tavoitteena on herättää kiinnostusta ja vastuullisuutta luonnon monimuotoisuuden suojelemiseksi sekä rohkaista ihmisiä toimimaan aktiivisesti vieraslajien torjumiseksi. Hanke toimii Laukaan, Muuramen, Uuraisten ja Jyväskylän maaseutualueilla, ja sen aikana osallistutaan erilaisiin yleisötapahtumiin, järjestetään tietoiskuja sekä koulutus- ja talkootilaisuuksia. Toimintaa tuetaan EU:n maaseuturahaston kautta Leader Jyväsriihen myöntämällä rahoituksella.
-Jalkaudumme kevään ja kesän aikana Jyväsriihen toiminta-alueen kuntien kirjastoihin, kesätapahtumiin ja yhdistysten tilaisuuksiin ja tarjoamme asukkaille tietoa haitallisista vieraslajeista ja niiden torjunnasta. Järjestämme myös talkoita ja opastamme ja innostamme asukkaita torjumaan itse vieraslajeja asuinalueiltaan. Mikäli asuinalueellasi kasvaa vieraslajeja ja asukkailla olisi innokkuutta vieraslajitalkoisiin, voit laittaa meille viestiä osoitteeseen toimisto@japary.fi, kertoi hankekoordinaattori Hanna Ojanperä.
Vieraslajit voivat vaikuttaa merkittävästi luonnon tasapainoon. Ne saattavat näyttää viattomilta tai koristeellisilta, mutta päästessään luontoon ne voivat syrjäyttää alkuperäisiä lajeja ja heikentää ekosysteemien toimintaa.
Haitallisia vieraslajeja ovat muun muassa komealupiini, jättipalsami, jättiputki ja kurtturuusu. Näiden lajien käsittelyä säätelee Suomen vieraslajilaki, joka kieltää muun muassa niiden kasvattamisen, hallussapidon, kuljettamisen ja luontoon päästämisen. Lain mukaan myös puutarhajätteen vieminen oman pihan ulkopuolelle voi olla riskialtista, sillä se voi edesauttaa vieraslajien leviämistä. Siksi on tärkeää, että jokainen toimii vastuullisesti ja noudattaa ohjeita vieraslajien torjunnassa.
-Hankkeessa keskitytään erityisesti jättipalsamin ja komealupiinin torjuntaan, ja asukkaat kutsutaan mukaan järjestämään ja osallistumaan vieraslajien väijytystalkoisiin. Näin pyritään yhdistämään paikallisten ihmisten voimat yhteisen tavoitteen saavuttamiseksi, kertoo Ojanperä.
Lisätietoa vieraslajeista ja niiden torjunnasta löytyy valtakunnalliselta vieraslajit.fi-sivustolta. Wanted! Lainsuojattomat lähiluonnossa -hanke kutsuu kaikki mukaan suojelemaan lähiluontoa ja palauttamaan sen tasapainoa – yksi talkoo kerrallaan.
Hanna Lahtinen
14.05.2025 | Korpilahti, Tilaajille
– Tällä hetkellä on tilausta kerronnallisille tietokirjoille, joita voi lukea kuin romaania. Kerronnallinen tietokirjallisuus lainaa kaunokirjallisuudesta keinoja, kuten dialogia ja miljöökuvausta, mutta kerronnallisessa tietokirjassa kaiken on oltava totta. Tähän kirjaan kerronnallisuus sopii erittäin hyvin senkin takia, että Veronica Francolla oli niin mielenkiintoinen elämä, johon mahtui monenlaista. Olisi tuntunut väärältä tehdä hänestä perinteinen tietokirja, kirjailija Meri Parkkinen totesi Korpilahden kirjastossa järjestetyssä kirjailijatapaamisessa, jossa hän esitteli viime vuonna ilmestynyttä kirjaansa ”Veronica Francon syntinen työ”.
Veronica Franco oli 1500-luvun loppupuolella Venetsiassa elänyt kirjailija ja kurtisaani, joka otti kirjoituksissaan kantaa yhteiskunnallisiin epäkohtiin. Parkkisen mukaan Veronica Francoa voidaan pitää feministinä etenkin siinä mielessä, että hän ajoi kaikkien tasa-arvoa.
– Veronica Franco kirjoittaa paljon aatelismiesten etuoikeuksista ja toteaa, että naisilla on samanlainen sydän kuin miehillä. Veronica oli itse etuoikeutetussa asemassa, hän teki seksityötä, mutta ylhäisön parissa. Kirjoituksissaan Veronica Franco kuitenkin puhuu myös niiden puolesta, jotka eivät päässeet hoviin kirjoittamaan runoja, Meri Parkkinen kertoo.
Veronica Franco oli jo omana aikanaan suosittu kirjailija, joka myös aiheutti ristiriitoja. Hän oli eronnut ja elätti itse itsensä ja lapsensa.
Parkkisen mukaan kirjan nimi viittaa seksityöhön, mutta myös Veronica Francon työhön kirjailijana.
– Tuon ajan Venetsiassa seksityö ei ollut niin paheksuttavaa kuin se, että nainen oli esillä ja kirjoitti muun muassa yhteiskunnallisista epäkohdista, Parkkinen toteaa.
– Veronican elämä kiinnosti minua, sillä olen pohtinut nykypäivän ihmisten suhtautumista seksityöhön, ja sitä, millaisia vaikutteita olemme saaneet historiasta. 1500-luvun Venetsiassa kurtisaani oli samanlainen ammatti kuin muutkin, sitä verotettiin ja säädeltiin laeilla. Veronica itse oli toisaalta ylpeä seksityöstään, toisaalta hän ei kannustanut muita siihen ja oli järkyttynyt, kun hänen ystävänsä oli valmis pakottamaan oman tyttärensä kurtisaaniksi. Hän ei hyväksynyt ihmiskauppaa ja parittamista ja hän otti esille myös seksityön vaarat. Veronican aikaan äidit toimivat monesti kurtisaanina toimivan tyttärensä ”turvamiehenä”, Parkkinen kertoo.
Veronica Franco kuoli 46-vuotiaana kuumetautiin, tutkijoiden mukaan todennäköisesti seksitautiin.
– Itse kiinnostuin Veronica Francosta nähtyäni Tintoretton hänestä maalaaman muotokuvan wieniläisessä taidemuseossa, Meri Parkkinen kertoo.
– Kirjassa kerron myös omista tutkimuksistani ja Venetsiaan tekemästäni matkasta. Halusin ehdottomasti mennä paikan päälle Venetsiaan, ja pääsin siellä tutkimaan arkistojakin. Minulla oli melko kapea kuva renessanssista, tunsin toki renessanssin miesnerot ja sen ajan maalauksia, mutta Veronican elämää tutkiessani näin toisenkin puolen 1500-luvun Venetsiasta.
Meri Parkkisen mukaan Veronica Franco oli sekä menestynyt uranainen että äiti, ja lisäksi hyvin kaunis; hän poseerasi mallinen moniin taideteoksiin.
– Minua kiinnostaa, mistä hänen ajatuksensa esimerkiksi miesten ja naisten tasa-arvoisuudesta ovat tulleet. Sukupuolten tasa-arvosta oli toki esitetty ajatuksia jo aiemmin, ja Veronica oli lukenut paljon, Meri Parkkinen toteaa.
– Veronican tekstejä tarvittiin 1500-luvulla, ja minusta tuntuu, että niitä tarvitaan edelleen, Parkkinen totesi.
Kirjailijatapaamisen järjestivät Jyväskylän tyttölyseon entiset oppilaat yhdessä kirjaston kanssa.
– Tämän kirjan ja kirjailijan valitsimme siksi, että tässä kirjassa on naisasiaa; mehän olemme myös naisasian vaalijoita, Annamari Maukonen totesi.
– Halusimme myös tuoda kirjailijatapaamisen Korpilahden kirjastoon, ettei kaikki aina tapahdu Jyväskylän keskustassa.
Tiina Lamminaho
13.05.2025 | Pääkirjoitus, Tätä mieltä
Omista kouluajoista on aikaa vuosikymmeniä, mutta edelleen muistan, mikä oli tärkeintä oppia ympäristöasioissa tuohon aikaan alakoulussa. Luontoa ei saa roskata. Vuosikymmenten kuluessa tieto siitä, miten mikromuovia löytyy maaperästä, juomavedestä sekä elollisten elimistöistä, on tehnyt neuvosta entistä tärkeämmän.
Mutta, mitä tekevätkään ihmiset? Heittävät suuremmitta suruitta huoltoaseman kertakäyttökahvimukin tai nuuskarasian auton ikkunasta ulos. Myös pikaruokaketjujen kääreet ja muut roskat ovat tuttu näky tienpientareilla.
Etusivun jutun roskankerääjien kertomuksista näkyy, että luontoon ja tienpientareelle heitetään surutta vaikka jos mitä. Kertakäyttökahvimukit pitävät kyllä yhtä kärkisijoista. Jos ei kuluttaja usko, pitääkö tätä luonnonsuojelurikoksiin taipuvaista kansakuntaa käsitellä lainsäädännön keinoin? Onko kertakäyttöhyödykkeistä päästävä eroon lainsäädännöllä? Roskaaminen on rikos. Jo tupakantumpin heittämisestä luontoon voi saada rikesakon, vaikka sakkoja jaellaan aiheesta varmaan aniharvoin.
Keskustelu esimerkiksi muovisten limsapullojen korkeista on jo onneksi laantunut. Kyllähän se kertoo jostakin, jos pullonkorkki on yksi ihmisen suurista murheista. Vakiovastaukseni asiasta valittajille on ollut, että juo juomasi lasista.
Kylänraitti on mielestäni siistiytynyt takavuosista ja ihmiset laittavat roskansa pääsääntöisesti tarjolla oleviin roskiksiin. Tietoisuutta on sen verran, ettei sitä jäätelön käärettä viitsi kävelytien pientareelle heittää, koska joku saattaa nähdä. Miten ihmeessä se autossa pidettävä roskapussi on edelleen ihan ylitsepääsemätön asia?
Maarit Nurminen
