Hyvinvointialueella pulaa rahasta ja maalaisjärjestä

Hyvinvointialueella pulaa rahasta ja maalaisjärjestä

Covid-19-tauti ei enää ole yleisvaarallinen tartuntatauti, eikä rajoitustoimia ole enää käytössä. Moni on taudin tänä syksynä jo sairastanut ja kokonaistartuntojen määrä on lähellä aikaisempia huipputasoja. Perusterveelle korona ei ole välttämättä normiflunssaa pahempi, mutta riskiryhmäläisille mahdollisesti vaarallinen ja siksi rokotus on suositeltava.
Keski-Suomen hyvinvointialueen rokotusrumba ei pyörähtänyt kovin sujuvasti käyntiin. Esimerkiksi tiedotus on kompuroinut ja seonnut tahdista. Sairaanhoitopiirin aikaan ohje lähes kaikkeen oli, että ehdottomasti aina kaikissa asioissa ensin yhteys omaan terveysasemaan, nyt ohje on keikahtanut päälaelleen, sillä esimerkiksi koronarokotuksia pyritään keskittämään sairaala Novaan.
Influenssa- ja koronarokotuksia annetaan maksuttomiin influenssa- ja koronarokotuksiin oikeutetuille riskiryhmäläisille, kuten yli 65-vuotiaille, ensisijaisesti ajanvarauksettomilla rokotuspäivillä marraskuusta alkaen niissä kunnissa, joissa ajanvarauksettomia rokotuspäiviä järjestetään. Uuraisilla tai Toivakassa näitä päiviä ei ole. Rokotuksia saa osassa kuntia myös ajanvarauksen kautta, mutta varsinkin alkuvaiheessa moni riskiryhmäläinen sai esimerkiksi Uuraisilla kuulla, että jos häneltä löytyy ajokortti, niin rokotusta ei kotikunnasta saa, vaan se pitää hakea Jyväskylästä tai Saarijärveltä. Saarijärvellä oli viime torstaina ensimmäinen ajanvaraukseton rokotuspäivä ja tilanne ruuhkautui täysin. Moni paikalle ajanut joutui kääntymään ilman rokotusta pois. Ymmärrettävästi myöskään Novan parkkitalossa seikkailu ei senioriautoilijoita innosta. Maalaisjärjellä ajateltuna myös tartuntariski on suurempi, jos rokotusta jonottaa paljon ihmisiä samassa tilassa.
-En ymmärrä. En kerta kaikkiaan ymmärrä, miksi oman terveysaseman henkilökunta ei saa rokottaa, tai miksei vaikka sieltä Novasta voi yksi ihminen ajaa rokottamaan Uuraisten mummot ja papat, sen sijaan, että täältä yritetään ajella ties kuinka monella autolla sinne, puhisi Uuraisten vanhus- ja vammaisneuvoston puheenjohtaja ja hyvinvointialueen vanhusneuvoston jäsen Mariitta Kuitunen reilu viikko sitten. Hän toi myös kantansa vahvasti esille hyvinvointialueen päättävissä elimissä.
Sittemmin maalaisjärki voitti ja nyt riskiryhmäläiset saavat Uuraisilla koronarokotteen ajanvarauksella – niin kauan kuin aikoja riittää.
Uuraisten peruspalvelujohtaja ja aluevaltuutettu ja aluehallituksen varajäsen Jouko Nykänen ymmärtää Mariittan ja muiden ikänsä puolesta riskiryhmään kuuluvien huolen.
– Alkuperäisajatus oli, että vain liikuntarajoitteiset saisivat rokotuksen Uuraisilla, mutta onneksi siihen saatiin muutos. On mielestäni kohtuutonta, että jos täällä pystytään rokottamaan, niin miksei terveysaseman henkilökunnalle anneta lupaa rokottaa, vaan ikäihmisiä ajatetaan muualle. Perusajatus pitäisi olla, että kuunnellaan paikallisia työntekijöitä, tässäkin asiassa terveysaseman henkilökunta joutui sijaiskärsijäksi, Nykänen ihmettelee.
– Valitettavasti aikoja on ollut liian vähän antaa, koska lisäresurssia rokotuksiin ei ole juurikaan saatu. Lisäresurssista on lähetetty pyyntö esimiestahoille ja tähän pyyntöön odotetaan nyt vastausta.

Rokotuksiin on nyt saatu joku tolkku, mutta itse perusongelma on yhä olemassa. Nykänen pelkäsi jo kun hyvinvointialueita luotiin, että rakenne siiloutuu ja suorittavan portaan yhteistyö sektorirajojen yli vaikeutuu. Juuri näin on valitettavasti käynyt.
– Hallinto on tosi moniportainen ja kokonaiskuvan hahmottaminen on vaikeaa. Mielestäni pitäisi nyt ottaa askel taaksepäin ja miettiä kuinka henkilöstöä voitaisiin kuulla paremmin. Organisaation pitäisi olla mahdollistava, eikä rajoittava tekijä, Jouko Nykänen sanoo.
Kevättalvella päätöksentekoon tulee palveluverkkouudistus, mitä tarkoittaa ainakin joidenkin kiinteistöjen karsimista jo kunnon vuoksi. Tämä taas aiheuttaa pelkoa oman kylän terveysaseman puolesta.
– On tosiasia, että hyvinvointialueen alijäämä on valtava, mutta nyt pitäisi pitää maltti, eikä tehdä sellaisia säästötoimia, jotka oikeasti eivät tuo säästöjä. Uuraisten kiinteistöt ovat pääosin hyvässä kunnossa, ainakin keskeisten toimintojen tilat. Mikäli palveluverkkoa aletaan karsimaan myös muilla perusteilla, niin sitten pitää olla huolissaan. Toistaiseksi lähipalvelut on tarkoitus säilyttää, Nykänen kertoo.
– Pirkanmaalla ja Pohjanmaalla on pistetty yksikköjä kiinni lähes ilman selvityksiä, sellaista en usko kuitenkaan täällä käyvän.Nyt pitää meidän päättäjien olla silmät, korvat ja mieli avoimina ja aina kun epämiellyttäviä esityksiä tulee, niin pitää olla esittää vaihtoehtoja.
Eräs erittäin kalliiksi osoittautunut asia on keikkalääkäreiden lisääntynyt käyttö.
– Yksi ratkaisu voisi olla esimerkiksi ns. ammatinharjoittajamalli, joka olisi vähän pidemmälle viety omalääkärimalli. Siinä lääkäri ei olisi palkkasuhteessa vaan hänellä olisi suurempi mahdollisuus säädellä esimerkiksi omaa työaikaansa. Toki lääkäri tarvitsee myös tiimin ympärilleen. Tätä selvitellään yhtenä vaihtoehtona, Nykänen kertoo.
Aluevaltuuston kokouksessa tällä viikolla onkin esillä valtuutettujen Matias Lahden ja Mauno Vanhalan valtuustoaloite, jossa ehdotetaan ammatinharjoittajamallin käyttöönottoa Keski-Suomessa.
– Huonokin malli voi tuottaa kohtuullisia tuloksia, jos työntekijöitä riittää. Toisaalta mikään malli ei voi toimia ilman työntekijöitä. Siksi nyt olisi ensiarvoisen tärkeää edistää sellaisten toimintatapojen käyttöönottoa, jotka toisivat perusterveydenhuoltoon tehtävään sitoutuneita ammattilaisia. Uskon, että ammatinharjoittajamallille olisi ammattilaisten puolelta kysyntää, ja siksikin sitä kannattaisi kokeilla, lääkäri Matias Lahti perustelee.
Suuria ongelmat ovat raja- tai yhdyspinnoilla, nimenomaan vanhustyössä. Vastuuta yritetään työntää kunnille tai järjestöille ajatuksella, että kyse on pelkästään ennaltaehkäisevästä toiminnasta. Jouko Nykänen on itse lyönyt nyrkkiä pöytään tuiki tärkeän Ukkokerhon puolesta, mutta nyt on vaarassa muukin päivätoiminta.
– Vaarana on ollut jopa, että kuntouttava päivätoiminta siirretään Laukaaseen. Toivottavasti tähän ei mennä, sillä kuinka paljon ikäihminen kuntoutuu siinä, että hän istuu pari tuntia päivässä taksissa. Kuljetuksetkin maksavat käytännössä yhden työntekijän palkan. Vanhus- ja vammaisneuvostommekin on ottanut tähän voimakkaasti kantaa ja toivon todella, että järkiratkaisu saadaan aikaan.
Jossain hyvinvointialueella on Nykäsenkin mielestä onnistuttu. – Digitaaliset palvelut ovat selvästi vahvistuneet, se on hyvä heidän kannalta, joille niiden käyttö on luontevaa. Myös perhekeskustoiminta näyttäisi ainakin täällä meillä Uuraisilla toimivan hyvin, Jouko Nykänen päättää.

Hanna Lahtinen

Nepsy-pysäkki on paikka pysähtyä

Nepsy-pysäkki on paikka pysähtyä

Hanna-Mari Mäkelä on perhekeskuskoordinaattori Keski-Suomen hyvinvointialueen itäisellä alueella, joka kattaa Uuraisen, Laukaan, Konneveden ja Hankasalmen. Itäisellä alueella perhekeskuskoordinaattoreita on kaksi, Hanna-Marin vastuualueena on pääasiallisesti kotääikunta Uurainen ja Laukaa, mutta hän sukkuloi muuallakin ja tekee myös yhteistyötä muiden aluetyöntekijöiden kanssa. Kaikkiaan alueita on Keski-Suomessa neljä.
– Alueellinen koordinaatiotyö perhekeskustyössä on alkanut syyskuun alussa. Perhekeskustyön vakiinnuttaminen hyvinvointialueen rakenteisiin on vielä käynnissä, mutta jo hyvässä vauhdissa. Työ on monipuolista ja vaihtelevaa, mistä pidän, Hanna-Mari kertoo.
Käytännössä on ehditty jo avaamaan esimerkiksi Nepsy-pysäkkejä eri puolilla maakuntaa.
– Nepsy-pysäkki on hyvin matalan kynnyksen tai jopa kynnyksetöntä apua ja tukea, jos perheessä on neuropsykiatrisia haasteita. Nepsy-pysäkille voi tulla juttelemaan ja yhdessä miettimään, miten esimerkiksi arkea voisi muuttaa sujuvammaksi, Hanna-Mari kertoo.
Pysäkillä saa ohjausta tilanteisiin, kun lapsiperheen jäsenellä on keskittymisvaikeuksia, tarkkaavaisuuden, toiminnanohjauksen tai aistisäätelyn haasteita. Nepsy-haasteet voivat ilmetä esimerkiksi lapsen suurina tunteina, normaalin arjen takkuisuutena tai hankaluuksina lähtö- tai muutostilanteissa.
Ohjaus on kertaluontoista ja maksutonta. Ensimmäinen pysäkkipäivä Uuraisten perhekeskuksella on ensi maanantaina ja seuraavat 30.11. ja 12.12. Ajanvaraus tehdään etukäteen Hanna-Mari Mäkelältä puhelimella.
Syksyn mittaan Hanna-Mari on myös järjestänyt leikkitreffejä Hirvaskankaalla.
– Leikkitreffit on kokoontumispaikka lapsiperheille ja haluttiin viedä se alueelle, jossa on paljon lapsia. Käytännön järjestelyihin olen saanut pariksi Pia Jylhän tai Merja Kinnusen Uuraisten seurakunnasta. Työtä tehdään siis moniammatillisesti, yhdessä lapsiperheiden hyväksi.
Laukaassa Hanna-Mari on ohjannut syksyn aikana myös esimerkiksi adhd-lasten vanhempien ryhmää.

Perhekeskuksia kehiteltiin jo pitkään ennen kuin sote-uudistuksesta tuli totta. Vuosina 2020-2023 oli käynnissä Lapsi- ja perhepalveluiden muutosohjelma -hanke, eli LAPE, jossa Hanna-Mari Mäkelä on ollut alusta asti mukana.
Tässä kuussa päättyy Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelma, eli Tulsote, jossa kärkenä olivat kasvavat, digitaaliset sosiaali- ja terveyspalvelut.
Uuraisilla Perhekeskus on tällä hetkellä viihtyisä tila, joka toimii perhe- ja sosiaalityöntekijöiden tukikohtana ja jossa kokoontuu myös eri yhdistysten ryhmiä. Välttämättä Perhekeskus ei tarvitse seiniä, vaan se voi toimia myös esimerkiksi verkostomaisesti.
– Itse ajattelisin, että ainakin Uuraisilla on koettu hyväksi ihan fyysinen tila, se jotenkin selkeyttää asioita ainakin tässä muutosvaiheessa. Toki täällä tilassa voisi olla toimintaa enemmänkin, esimerkiksi ylisukupolvinen toiminta olisi tervetullutta, ja asiassa voi ottaa minuun yhteyttä. Uuraisten ja monen muunkin maalaiskunnan vahvuus on, että täällä on aina luontevasti verkostoiduttu ja osataan järjestää esimerkiksi tapahtumia yhdessä, Hanna-Mari Mäkelä sanoo ja tietää mistä puhuu, sillä hän on MLL:n pitkäaikainen puheenjohtaja ja toiminut myös Martoissa.
Hanna-Mari Mäkelän menneisyyteen kuuluu myös urahyppy aivan toiselle alalle. Vastavalmistuneena sosionomina, perhetyön työvuosien jälkeen hän menikin töihin kauppaan vähäksi ajaksi, mutta pesti venähti 10 vuoden mittaiseksi ennen kuin hän palasi täydennysopintoihin ja siitä Uuraisten kuntaan koulukuraattoriksi.
– Asiakaspalvelu, vuorovaikutuksen ja kohtaamisen merkitys sekä erilaiset näkökulmat ovat asioita, jotka kaupan maailmasta jäivät käteen ja joista on toivottavasti hyötyä myös tässä nykyisessä työssä, hän miettii.

Lapsella on oikeus hyvinvointiin

Ensi viikolla vietetään Lapsen oikeuksien viikkoa teemalla: Lapsella on oikeus hyvinvointiin.
Teema on tänä päivänä erittäin ajankohtainen. Lapsen hyvinvointiin vaikuttavat monet tekijät: elinolot, terveydentila, omat kokemukset, perheen tilanne ja toimeentulo sekä yhteiskunnan tarjoama suojelu. Varhaislapsuuden kokemukset määrittävät erityisen voimakkaasti ihmisen hyvinvointia. Eri tavoin epäsuotuisat elinolot taas vaarantavat lapsen hyvinvoinnin.
– Jotta lapsi voi hyvin, hän tarvitsee hyvinvoivia aikuisia tuekseen ja ympärilleen. Toivon, että omassa työssäni voin vahvistaa sekä lasten että aikuisten voimavaroja ja hyvinvointia, toteaa perhekeskuskoordinaattori Hanna-Mari Mäkelä.
Uuraisilla Lapsen oikeuksien viikko näkyy kaikissa varhaiskasvatuksen toimipisteissä ja viikkoa juhlistetaan myös Perhekeskuksella. Kouluissa oppilaat ja aikuiset mm. pohtivat sitä, mikä tuo heille hyvinvointia. Viikon aikana on myös tarjolla lapsille kulttuuria. Uuraisten seurakunnasta Pia ja Merja vievät iloa päiväkoteihin ja kouluihin Lapsen oikeuksien päivänä 20.11.

Hanna Lahtinen

Kirkkomusiikissa soi elämän värit

Kirkkomusiikissa soi elämän värit

Uuraisten seurakunnan kanttorin Jonna-Mari Koikkalaisen sijaisena on elokuusta alkaen toiminut tikkakoskelainen Maria Kuitula.
– En ole opiskellut kanttoriksi. Olen tehnyt vuodesta 1990 lähtien eri mittaisia kanttorin sijaisuuksia, viikonloppuvapaita ja kesälomia tuuraten. Viimeiset viisi vuotta olin Jyväskylän seurakunnassa sivutoimisena osa-aikaisena kanttorina oman työni ohella, Maria Kuitula kertoo.
Se oma työ on Valteri-koulussa Jyväskylässä, joka tunnettiin aikaisemmin näkö- ja kuulovammaisten kouluna. Tällä hetkellä hän on vuorotteluvapaalla.
– Kanttorin tehtävässä paljon lauletaan, soitetaan ja johdetaan kuoroja. Olen käynyt elämäni aikana soittotunneilla, laulutunneilla sekä kuoronjohtokurssilla. Kuoronjohtoa olen harrastanut yli kymmenen vuotta. Parasta työssäni ovat ihmisten kohtaaminen sekä yhteismusisoinnin synnyttämä ilo, hän sanoo
Maria Kuitula vetää Uuraisilla seurakunnan monia kuoroja, joista löytyykin jokaiselle jotakin. Lapsikuoro harjoittelee kolmessa eri ryhmässä, on nuorisokuoro ja Varttuneet-kuoro.
Ja tietenkin kirkkokuoro, joka täyttää parin vuoden päästä jo 100 vuotta.
– On mahtavaa, että seurakunnassa on kirkkokuoro, olen aivan kirkkokuorofani. Siinä on jotakin ikiaikaista ja eräs kuorolainen sanoikin, että kirkkokuorossa laulaminen on palvelutehtävä. Monelle kuorossa laulaminen on hyvin pysyvä osa elämää, vaikka on ihan ok käydä vain kokeilemassakin. Usein kuoroista tulee kuin perheitä, joihin sitoudutaan, Maria Kuitula miettii.


Kirkkokuoron harjoitus on alkamassa ja Kuitulalla on suunnitelmissa vähän rivakampi äänenavaus, joka sisältää esimerkiksi kilpahiihtoa ja nyrkkeilyä, ilman välineitä tosin.
– Laulamisessa tarvitaan lihaksia monipuolisesti ja ääni kulkee paremmin, kun lihakset on verrytelty ja kroppa avattu. Myös monipuoliset hengitysharjoitukset ovat tärkeitä. Hyvä lauluasento on kevyt haara-asento, toinen jalka ehkä hiukan toisen edessä. Tunnin lauluharjoitus tekee hyvää paitsi mielelle, myös keholle, Kuitula kertoo.
Uuraisten kirkko on hänen mielestään akustiikaltaan varsin hyvä kirkko laulaa.
– En ole koskaan ollut täällä niin, että kirkko olisi aivan täynnä, mutta senkin saan varmasti kokea joulun aikaan, hän kertoo. Musiikilla on iso merkitys erilaisissa tilaisuuksissa. Se luo yhteenkuuluvaisuutta, antaa voimia, lohduttaa ja toimii tunteiden tulkkina. Hengellisten laulujen ja virsien sanat ovat usein kuin pieniä rukouksia, rohkaisuja ja pieniä puheita, joista voi saada tukea, lohdutusta ja voimaa omaan elämään.
Yleensä kuoroharjoituksen ovat seurakuntakodilla, mutta tarvittaessa siirrytään esimerkiksi kokousten tieltä kirkkoon. Silloin laulamiseen tulee aina pieni juhlavuuslisä.
Olimme lapsikuoron kanssa täällä vähän aikaa sitten ja he olivat aivan innoissaan ja toivoivat että olisimme useamminkin, hän kertoo.
Lapsi- ja nuorisokuoron kanssa toteutettiin kaunis ja tunnelmallinen Pieni valon konsertti Valon kylä -tapahtumassa, jolloin myös kirkon valaisemisessa olivat lapset mukana ideoimassa. Samantapainen konsertti on luvassa myös joulun aikaan.
– Lapset ottavat tilan haltuun luontevasti ja tuovat mukanaan ilon, Maria Kuitula sanoo ja toivoo, että kirkko olisi tuttu paikka mahdollisimman monelle.
Maria Kuitulalla on kokemusta monista kirkoista ja monenlaisista uruista. Se kaikkein vaikuttavin kokemus löytyy nuoruusvuosilta kotiseudulta Varsinais-Suomesta.
– Turun tuomiokirkon urut ovat upeat ja ympäristö ihmeellinen. Kävin siellä lukiolaisena perjantai-iltaisin kello yhdeksän soittotunneilla. Hämärässä kuljin vanhan urkuri Erkki Alikosken perässä urkuparvelle samoja kapenevia portaita, joita soittajat olivat kiivenneet minua ennen jo satoja vuosia.

Hanna Lahtinen

Parasta A-luokkaa

Parasta A-luokkaa

Keskellä metsää Kangashäkissä sijaitsee uuden kiiltävä talli, josta ei öljytahraa, ei edes pölyhiukkasta löydy. Paraatipaikalla komeilevat Joni Oksasen ja Tommi Rädyn jääratapyörät.
Step2Racing on kaverusten vuonna 2018 perustama oma tiimi. Molemmat nousivat tulevaksi kaudeksi nopeimpaan suomenmestaruudesta ajettavaan A-luokkaan.
Oksanen ja Räty innostuivat crossipyöräilystä jo pieninä poikina, mutta kilpatoiminta tuli mukaan vasta aikuisiällä, kun rahaa ja aikaa löytyi enemmän. Jääratapyöräily ei ole halpa harrastus, mutta ei toki aivan yhtä kallis kuin ralli olisi SM-tasolla. Lajiliitto päättää, ketkä B-sarjasta nousevat A-luokkaan ja viime vuonna molempien näytöt olivat sen verran vakuuttavat, että sarjanousu onnistui.
Keskenään he eivät kisaa, sillä he ajavat eri kokoluokissa, Räty ajaa 250- ja Oksanen 450-kuutioisten luokissa. Kisoja on Keski-Suomessakin, kuten Konnevedellä, Saarijärvellä ja Pihtiputaalla, myös harrastajia löytyy eniten Keski-Suomesta ja Pohjanmaalta.
– Ollaan ajettu muitakin lajeja, motocrossia, supermotoa ja enduroa, mutta kilpailemaan on keskitytty eniten jäällä, Joni Oksanen sanoo. Tommi Räty ajaa vielä kesäisinkin motocrossia. Joni Oksanen pitää kesällä kuntoa yllä juoksemalla ja salilla.
– Jäällä ajamisessa viehättää kova vauhti ja se että se on niin tekninen laji. Se on myös hyvin monipuolinen laji, monenlaisella tekniikalla voi pärjätä, Tommi Räty jatkaa.
Pyörän pitää olla hyvä, mutta eniten lajissa kuitenkin ratkaisevat kuskin taidot. SM-kisoja kaudessa on 2-4, paljon riippuen keliolosuhteista. Itse kisassa ensin ajetaan aika-ajot ja niiden jälkeen on varsinaiset kilpalähdöt.
Jääratapyörä on perusmotocrosspyörä, joissa tärkein muutos ovat tietenkin renkaat, joiden piikit takaavat pidon jäällä. Myös iskunvaimennus rakennetaan jäälle sopivaksi ja joitain muita pieniä säätöjä tehdään
Kun ajetaan kovilla nopeuksilla, enimmillään 160-170 kilometriä tunnissa, kovalla jäällä, on tietysti olemassa myös onnettomuusriski. Eniten onnettomuuksia tapahtuu lähtötilanteissa, kun samalla viivalla on paljon pyöriä. Piikkirenkaat voivat tehdä kolaritilanteissa pahaa jälkeä. Tommi Räty ja Joni Oksanen eivät ole koskaan onnekseen kolaroineet pahasti.
Vaikka pääosassa on jäällä kilpaa ajaminen, niin Step2Racing on osannut myös tuotteistaa itsensä hyvällä tavalla. Niin pyörät, asusteet kuin tallikin näyttävät todella hyviltä. Heille on tärkeää antaa sponsorieurojen vastineeksi taidokasta ja tyylikästä näkyvyyttä. Miehet ovat pitäneet myös yhteistyökumppaneille ajopäivän, jossa halukkaat pääsivät kokeilemaan jääratapyöriä. Myös kotikuntaa muistetaan, Joni Oksanen näyttää hupparin hihasta löytyvää Uuraisten kunnan logoa.


– Mietittiin miten pystyttäisiin erottumaan joukosta ja saamaan tukijoita, keksittiin sitten Step2Racing ja se on toiminut ihan hyvin ja sponsoreiden määrä on kasvanut vuosi vuodelta, Räty sanoo.
Käytännössä kyse on yhdistyspohjaisesta urheilujoukkueesta.
Step2Racingin talli sijaitsee Joni Oksasen kodin pihapiirissä, Tommi Räty asuu tällä hetkellä Jyväskylässä.
Ensimmäinen kausi A-luokassa alkaa kun keliolosuhteet ovat suotuisat, todennäköisesti joulun jälkeen. – Tavoitteena molemmilla ajaa ehjä kausi hyvällä mielellä ja kehittyä lajissa, tulokset on tietenkin plussaa, Joni Oksanen ja Tommi Räty sanovat.

 

Hanna Lahtinen

Viivin mustat timantit voittivat hopeaa

Viivin mustat timantit voittivat hopeaa

Kautta aikain ensimmäinen Viivin Cup pelattiin Uuraisten tekonurmikentällä 14.10.
Uuraisten Raikun jalkapallojunnuvalmentaja Viivi Rautiaisen mukaan nimetty turnaus osoitti, että tekonurmea ei rakennettu turhaan, vaan erityisesti nuoret sukupolvet ovat todella löytäneet futispalloharastuksen pariin.
Viivin valmentamassa 10-12- syntyneiden yhdistelmäjoukkueessa pelaa tällä hetkellä yli 20 lasta.
Ajatuksen Viivin cupista heitti ilmolle kukapa muukaan kuin kunniaraikulainen Kauko Kivelä. Hänen mielestään myös junnut tarvitsivat oman turnauksen, koska aikuisille on jo Ekin Kuppi Uuraisten viikolla.
Viivi Rautiainen ei aluksi omaa nimeä kantavalle tapahtumalle lämmennyt, mutta koska kyse on nimenomaan junnutoiminnan esille tuomisesta, niin hän oli ylipuhuttavissa.
– Silloin kun Koskisen Asko oli vielä kanssani mukana valmennustoiminassa, niin turnaushan olisi ollut tietysti täysi Viasko, hän heittää.
Valmentaja Rautiainen kutsui joukkuettaan tällä kertaa nimellä Black Diamonds, koska tilatut peliasut eivät ehtineet turnaukseen, vaan joukkue joutui esiintymään poikkeuksellisesti omissa mustissa asuissa.
– Mun mustat timantit osoittivat olevansa tosi kovia ja säihkyivät hienosti, vaikka peliasuissa ei lukenut Raikua eikä sukunimiä.


Kullasta kamppailivat lopulta Uuraisten Raiku ja Äänekosken Huima. Raikulaiset olivat kohteliaita isäntiä ja Huima vei turnauksen voiton lukemin 3-1. Laukaa ja Saarijärvi saivat tyytyä 3. ja 4. sijoihin.
– Kiitos myös aktiivisista vanhemmista, jotka olivat todella isoksi avuksi turnauksen järjestelyissä. Toivottavasti olemme aloittaneet perinteen ja vuoden päästä pelataan taas Viivin Cup, Viivi Rautiainen toteaa. -HL

Kuvat Petri Skog

Studio Alona aloitti Uuraisilla

Studio Alona aloitti Uuraisilla

 

Historian lehti on kääntynyt Uuraisilla ja se käännettiin tällä kertaa upeilta taideteoksilta näyttävillä kynsillä.
Ensimmäinen ukrainanuuraislaisen yritys on syntynyt. Studio Alona aloitti samoissa tiloissa, missä Kauneushoitola Sievä lopetti elokuussa. Jonna Pasasen Sievä ei suinkaan lopettanut asiakkaiden vähyyden vuoksi, vaan sairaus pisti yritystoiminnalle stopin.
Siksipä yrittäjä Alona Asanova on toiveikas tulevaisuuden suhteen. Jo ensimmäisinä viikkoina liikkeen ovi on käynyt tiuhaan, kun tieto uudesta yrittäjästä on esimerkiksi Facebookin kautta kiirinyt.
Jos kantasuomalaistakin yrityksen perustaminen mietityttää siihen liittyvän byrokratian vuoksi, on ulkomaalaisella vielä useampia mutkia matkassa. Onneksi apua on saatavilla. Uuraisilla on oma työnsuunnittelija ja Gradian K-S Yritysidea Jyväskylässä.
– Oli se aika vaikeaa ja minullekin varsin opettavaista. Jo se, että henkilöllä ei ole mahdollisuutta saada verkkopankkitunnuksia, joilla nykyään tunnistaudutaan todella moneen paikkaan, vaikeuttaa asioiden hoitoa. Ihan perinteisiä papereita ja lomakkeita täytettiin paljon, ennen kuin päästiin avajaisia viettämään. Onneksi Alona oli itse niin aktiivinen ja hänellä oli vahva tahto perustaa oma yritys, Ari Pekka Pasanen kertoo.
Pasanen on ollut Ukrainasta Uuraisille muuttaneiden yhteyshenkilö ja sellaisena myös jatkaa, vaikka nimike muuttuu työnsuunittelijasta elinkeinoneuvojaksi.
Yrittäjän ammattitaidosta asia ei ollut kiinni. Alonalla on useita manikyyri- ja pedikyyritutkintoja, sertifikaatteja ja työkokemusta jo Ukrainasta. Hän on käynyt sertifikaatin myös Suomessa, mikä ei ole edes pakollista.
– Kurssilla opettaja ihmetteli, miksi olin mukana, kun osasin jo kaiken, mutta halusin varmistua, että pätevyyteni riittää myös Suomessa, Alona kertoo.

 


Haastatteluhetkellä ukrainalaisten kotouttaja ja rinnallakulkija Hyvän Tuulen Pajan Tiia Poikonen istui Alonalla hoidettavana. Hänellä on kokemusta monista jalkahoitajista.
– Alona on todella tarkka desifioinin suhteen, Tiia on huomannut. Desifointiin Alonalla onkin omat laitteet.
– Kaikki instrumentit desinfioidaan ja steriloidaan useissa vaiheissa, minkä jälkeen ne varastoidaan erityisissä säilytyspusseissa, Alona Asanova kertoo.
Hän on vuodessa oppinut suomen kieltä todella hyvin ja puhuu lisäksi hyvää englantia.
– Ei tarvitse pelätä kielimuuria, varmasti ymmärrämme toisiamme, tervetuloa asiakkaaksi, Alona sanoo.
Nail Art Studio Alonan palvelut tukevat sekä kauneutta, että hyvinvointia. Alonan Facebook-sivut ovat täynnä toinen toistaan upeampia näytteitä kynsistä, mutta aivan yhtä tärkeä osa työtä on kaiken ikäisten jalkojen hoito. Jalkahoitajalle Uuraisilla vaikuttaisikin olevan paljon tarvetta, niin naisilla kuin miehillä.Studio Alonasta saa ostaa myös lahjakortteja.

 

Nail Art Studio Alona

Hanna Lahtinen