25.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan venerannassa toteutettiin lauantaina 15.3. kunnan ja eri järjestöjen toimesta Rantarieha ja Ahvon luistelut. Tällä kertaa kelit suosivat enemmän jääaktiviteetteja kuin hiihtoa.
Ahvon hiihto juontaa alkunsa Minnesotassa elämäntyönsä hiihto- ja urheilutoimen parissa tehneestä Ahvo Taipaleesta. Hän tuli tunnetuksi Yhdysvaltain hiihtäjien, kuten Jessie Digginsin, nuoruuden ajan valmennuksesta. USA:n Minnesotassa hän toimi myös hiihtovälineyrittäjänä, valmentajana sekä hiihtosponsorina. Hän on myös merkittävä lahjoittaja Toivakan kouluille. Ahvoa halutaan täten muistaa paikallisesti nimeämällä tapahtuma hänen mukaansa.
Ahvo oli tänäkin vuonna menossa mukana ja kertoi talven rapakon takana olleen yhtä oikukas kuin täällä kotimaassakin. Hän oli iloinen kotikylällään yhä saamastaan suosiosta.
Isonkylän rannan lisäksi Saarisen uimalassa Toivakan jäänsärkijät tarjosi palautumisen avantouinnin merkeissä. Kaikki tapahtuman tuotot käytetään uimalan rannalle hankittaviin piknik-pöytiin. Tapahtuman järjestivät Toivakan kunta ja alueen yhdistykset yhdessä.
Toinenkin jäätapahtuma
Eläkeliiton Toivakan yhdistyksen hallituksen varapuheenjohtaja, liikuntavastaava Esko Hietanen järjesti eläkeläisille ja Toivakan koulukeskuksen 6.-luokkalaisille yhteisen pilkkitapahtuman torstaina 19.3. Isonkylän rannassa. Kuudesluokkalaisten vanhemmatkin olivat tapahtumaan tervetulleita. Tänä vuonna mukaan kutsuttiin myös Päivätoiminnan väki.
Esko Hietanen kertoi, että tapahtuman ideana on sukupolvien välinen kohtaaminen ja hauska yhdessä toimiminen. Monille nuorille pilkkiminen on aivan uusi kokemus. Tähän oli myös järjestäjien taholta varauduttu hankkimalla pilkkimisvälineitä, kuten vapoja ja vieheitä. Myös syöteiksi oli hankittu toukkia, ja ilman jäänaskaleita ei jäälle saanut mennä. Jäänaskalit paikalle toi Toivakan Leijonat ja makkarat sponsoroi K-kauppias Kerttu. Paikalle saapuikin kaikkiaan noin 70 eri-ikäistä osallistujaa. Kaikki kuudesluokkalaiset menivät innokkaasti pilkkimään. Grillikatoksessa paistuivat makkarat ja lämmin mehu, joita riitti kaikille mukana olleille.
Pilkkiminen ei ollut tiukkaa jännittämistä ja kaikuluotaimeen tuijottamista, vaan varsin leppoisan näköistä touhua.
Veikko Ripatti
24.03.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Vanhan Korpilahden kotiseutuyhdistyksen kevätkokouksen aluksi kuultiin tällä kertaa pelimannimusiikkia sekä asiaa korpilahtelaisista pelimanneista. Korpilahden pelimannit soittivat ja Outi Penttinen kertoi Korpilahden pelimannien yli 50-vuotiaasta historiasta, myös Ville Lahtinen muisteli Korpilahden pelimannien alkuaikoja.
Korpilahden pelimannit on perustettu vuonna 1971, edellisenä vuonna perustetun Pohjois-Päijänteen kansalaisopiston opintopiirinä.
– Kaustisten kansanmusiikkijuhlat järjestettiin ensimmäisen kerran vuonna 1968. Kansanmusiikilla oli kova noste ja pelimanniryhmiä alkoi syntyä eri puolille Suomea, Outi Penttinen kertoi.
– Korpilahden pelimannit ovat soittaneet vuodesta 1971, väki on vähän vaihtunut, mutta Ville Lahtinen on ollut mukana alusta lähtien, Penttinen totesi.
– Olin sijaistanut kanttori Paavo Ilomäkeä, ja hän minut pyysi mukaan pelimanneihin. Ihan ensimmäisissä harjoituksissa en ollut, mutta ensimmäisenä vuonna olin jo mukana, Lahtinen kertoi.
– Olen kotoisin Lapualta ja olin tottunut pohjalaisiin lauluihin, joissa lauletaan Härmän häjyistä ja rumista vallesmanneista. Täällä oli erilaisia lauluja. Kokoonnuimme vanhan koulun musiikkiluokassa. Aluksi meitä oli pieni joukko, eikä nuotteja paljon käytetty, tosin minä olen aina käyttänyt nuotteja. Matti Mäkinen veti porukkaa, kokeilimme ja opimme yhteissoittoa ja yhteishenkeä. Yhteishenki on aina ollut hyvä pelimannien joukossa, Lahtinen sanoi.
– Nykyään soitossa on suuri ero entiseen verrattuna. Ennen kaikki soittivat melodiaa omilla soittimillaan, basso ja harmoni säestäen. Nykyään kaikilla on nuotit edessään ja musiikki on sovitettua soittimille, joita on myös enemmän, mukana on viulut, huilut, klarinetti, hanuri, basso ja harmoni. Ja nykyään sovitaan, kuka mitäkin soittaa, niinpä musiikki on usein pelimannimusiikkia ihan kamarimusiikin tapaan. Musiikkia ovat sovittaneet muun muassa kapellimestari Jorma Panula, useimmissa kappaleissa sovittajana on Outi Penttinen tai Kati Weijo, Lahtinen kertoi.
– Korpilahden pelimannit ovat pitäneet yllä paikallista kulttuuriperinnettä yli 50 vuotta. Olemme tykänneet soittaa, ja perinne on pysynyt yllä siinä samalla. Toki meitä velvoittavat perinteetkin, Outi Penttinen totesi ja kertoi tunnetuista korpilahtelaisista kansanmuusikoista.
– Matti Koskinen eli Laulu-Matti tai Koskis-Matti tunnettiin laajemminkin pitkin Etelä-Suomea. Matti Koskinen oli monipuolinen kansanmuusikko, joka soitti niin viulua kuin kanneltakin, välillä jopa sahaa. Laulu oli oleellinen osa Koskis-Matin esityksiä, laulujen sanat hän teki itse. Toinen laajemmalti tunnettu korpilahtelainen kansanmuusikko oli Tyyne Pahkamäki, jämsäläiset tosin tahtovat omia hänet, koska hän asui Jämsässä silloin, kun hänet keksittiin Kaustisten kansanmusiikkijuhlilla. Tyyne Pahkamäki teki omia lauluja, ja myös keräsi paljon lauluja ja runoja.
Korpilahden pelimannien ohjelmistoon on aina kuulunut paljon Matti Koskisen lauluja, myös muiden paikallisten tekijöiden käden jälki on näkynyt ohjelmistossa. Ville Lahtinen muisteli ”Vanhainkoti Iltatähden pyörätuolivalssia”, johon Seppo Marttinen teki sävelen ja Marjaliisa Kolula sanat.
– Siinä mainittiin paljon henkilöitä, esimerkiksi vanhainkodin hoitajia. Ja jokaiselta piti kysyä lupa, saako hänet laulussa mainita, Marjaliisa Kolula muisteli.
”Muistojen Haukkavuori” -laulun sanat on tehnyt Liisa Vuorinen, kappaleen on säveltänyt Esko Muhonen. Myös esimerkiksi Veikko Hakanen on säveltänyt Korpilahden pelimannien esittämää musiikkia.
– Kappaleita syntyy edelleen, esimerkiksi Anna Ahosen säveltämä valssi on uutta tuotantoa, Outi Penttinen kertoi.
Pelimannit ovat esiintyneet vaihtelevilla kokoonpanoilla ja mukana on aina ollut väkeä hieman kauempaakin, kuten Moksista, Sarvenperältä, Vespuolelta, Palokasta ja Muuramesta. Kotiseutuyhdistyksen kokouksessa soittamassa olivat Antti Penttinen, Jukka Lahtonen, Juhani Rantanen, Ville Lahtinen, Merja Jokinen, Riitta Reijonen, Outi Penttinen ja Tuure Lahtonen.
– Yhteistyömme kotiseutuyhdistyksen kanssa jatkuu. Aikaisemmin, kun oli Korpilahden kunta, kunta tarvitsi pelimanneja monenlaisiin tilaisuuksiin ja juhliin. Nyt esiintymistilaisuudet ovat vähentyneet, mutta kotiseutuyhdistyksen kanssa olemme tehneet paljon yhteistyötä, Outi Penttinen totesi.
Lisää Korpilahden pelimannien historiasta voi lukea Outi Penttisen muutama vuosi sitten kirjoittamasta ”Pelimannisoiton pitkä oppimäärä – Korpilahden pelimannit 50 vuotta ” -teoksesta.
Tiina Lamminaho
24.03.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Vasemmistoliiton Paul Abbey on istunut Jyväskylän kaupunginvaltuustossa vuodesta 2013 lähtien. Meneillään oleva kolmas kausi on Abbeylle viimeinen, sillä hän ei ole asettunut ehdolle tuleviin vaaleihin.
– Ajattelin, että kun olen ollut kolme kautta valtuutettuna, voin antaa muillekin mahdollisuuden osallistua. Koen myös, että olen epäonnistunut vaikuttamisessa, siksi jään pois, Paul Abbey toteaa.
– Tulin Suomeen 23 vuotta sitten ja ihailin hyvinvointiyhteiskuntaa, jossa kaikille oli jotain. Jo vähän aikaa asuttuani Suomessa huomasin kuitenkin, että järjestelmä on hyvä ja se on rakennettu niin, että se antaa kaikille mahdollisuuden hyvinvointiin, mutta politiikassa alettiin matkia maita, jotka eivät tarjoa hyvinvointia kaikille. Ajan kuluessa huomasin, että Suomessa ollaan menossa suuntaan, jossa päätökset eivät tuo etuja kaikille. Se oli pääsyy, miksi menin politiikkaan; halusin kääntää kehitystä ja ajattelin, että voin herätellä ihmisiä miettimään, ettei olemassa olevaa hyvää kannata muuttaa. Ajattelen, että olen epäonnistunut, koska nykyään hyvinvointi on entistä enemmän polarisoitunut, eivätkä ihmiset mieti enää kokonaisuutta, vaan ajavat etuja vain omalle ryhmälleen, Abbey sanoo.
Jyväskylän kuntapolitiikkaan Abbey kertoo lähteneensä Reijo Kettusen pyynnöstä.
– Hänen kanssaan olimme keskustelleet paljon, ja hän tuli ehdokaspapereiden kanssa pyytämään minun allekirjoitustani, Abbey muistelee. Kaupunginvaltuustoon Abbey pääsi ensiyrittämällä.
Kaupunginvaltuutettuna Paul Abbey sanoo kokeneensa, että päätökset tehdään usein ennen kuin mennään valtuustosaliin.
– Hyvin harvoin valtuuston istunnossa äänestäminen ratkaisee, töitä pitää tehdä sitä ennen. Paras mahdollisuus vaikuttaa on siinä vaiheessa, kun virkamiehet valmistelevat asioita. Silloin kannattaa kertoa tietojaan ja ajatuksiaan, Abbey sanoo.
– Ajan tasalla tulossa olevista asioista pysyy seuraamalla lautakuntien päätöksiä, ja lautakuntatyöskentelyssä pystyy myös vaikuttamaan asioihin. Itse olen ollut puheenjohtajana rakennus- ja ympäristölautakunnassa sekä ympäristöterveyslautakunnassa, joka oli siihen aikaan ympäristöterveysjaosto, mutta ne ovat molemmat sellaisia lautakuntia, joissa omille ajatuksille ei ole juuri tilaa, vaan päätökset tehdään lakien mukaan.
Yhteistyö virkamiesten kanssa on Abbeyn mukaan sujunut hyvin. Yhteistyötä on ollut myös korpilahtelaisten valtuutettujen kesken.
– Kaksi ensimmäistä kautta, kun olin valtuustossa, meitä oli korpilahtelaisia valtuutettuja vain minä ja Keskustan Eino Lahtinen, Kokoomuksen Markku Aarnos oli varavaltuutettuna. Eino Lahtisen kanssa meillä oli todella tiivistä yhteistyötä, usein keskustelimme sunnuntaisin ennen valtuuston kokousta, Abbey kertoo.
– Nyt korpilahtelaisia valtuutettuja on huomattavasti enemmän. Kyllä me nytkin kauden alussa olemme tavanneet ja keskustelleet.
Puolueeltaan Paul Abbey sanoo saaneensa aina tukea.
– Ja myös vapaat kädet ajatella mitä vain, siitä olen kiitollinen. Korpilahden Vasemmistoliitolta olen saanut todella hyvin tukea, Korpilahden Vasemmistoliitto on järjestänyt muun muassa Kuntalaisen ääni -tapahtumia, kun halusin tavata ihmisiä, joita edustan, jotta kuulen, mitä he oikeasti haluavat, Paul Abbey sanoo.
– Korpilahden Vasemmistoliitossa olen edelleen jäsenenä, sieltä en ole lähdössä minnekään. Aion myös seurata asioita edelleen ja voin kirjoitella ajatuksiani, se on minun vahvuuteni. Tällä hetkellä uskoisin, että valtuustotyöskentelyä minun ei tule ikävä, mutta eihän sitä koskaan tiedä.
Abbey sanoo pysyvänsä taustavaikuttajana politiikassa, etenkin hyvinvointivaltiota hän haluaa puolustaa.
– Olisi hyvä, jos politiikka menisi takaisin siihen suuntaan, että kaikki otetaan huomioon. Hyvinvointivaltio on rakennettu silloin, kun Suomella ei ollut rahaa. Nyt rahaa on paljon enemmän, silti puretaan se, mitä on rakennettu. Heille, jotka rakensivat hyvinvointivaltion, kuuluu suuri kunnia, mutta me emme kunnioita nykyään eläkeläisiämme, ja se on väärin, Abbey toteaa.
Tiina Lamminaho
18.03.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Senioriohjaaja Minna Salminen Keski-Suomen hyvinvointialueelta kävi kertomassa hyvinvointialueen digipalveluista ja ikäihmisille suunnatuista varhaisen tuen palveluista pohjoisten kylien virtapiirissä.
– Ikäihmisille suunnattuja varhaisen tuen palveluja ovat esimerkiksi seniorin hyvinvointineuvoloiden avoimet vastaanotot. Hyvinvointineuvolan vastaanotolla ei tehdä terveystarkastusta, vaan tarkoituksena on rohkaista ihmisiä etsimään hyvää toimintakykyä ylläpitäviä asioita arkeensa. Hyvinvointineuvolan vastaanotolla saa myös ohjausta ja neuvontaa hyvinvointialueen palveluista, Salminen kertoo.
Hyvinvointineuvolan avoimia vastaanottoja on Jyväskylässä Voi hyvin -tapahtumien yhteydessä Palokan ja Vaajakosken kirjastoilla sekä Kankaan Piippurannan klubilla, Palokassa hyvinvointineuvolan avoimia vastaanottoja on tänä keväänä vielä 10. huhtikuuta ja 8. toukokuuta, Vaajakoskella 19. maaliskuuta sekä 16. ja 30. huhtikuuta ja Piippurannan Klubilla 20. maaliskuuta, 17. huhtikuuta ja 15. toukokuuta, kirjastojen Voi hyvin -tapahtumat ovat iltapäivisin yhdestä kolmeen, Piippurannan Klubilla kokoonnutaan aamupäivisin puoli yhdestätoista kahteentoista.
– Varhaisen tuen palveluihin kuuluu myös ikääntyneen huolipuhelin, joka palvelee arkisin yhdeksästä iltapäivän kolmeen numerossa 014 2663080. Huolipuhelimeen voi soittaa silloin, kun on huolissaan kotona pärjäämisestä, yhteyttä voivat ottaa myös ikäihmisen omaiset, Salminen kertoo.
Seniorichatissa pääsee keskustelemaan senioriohjaajan kanssa netin välityksellä arkisin yhdeksästä iltapäivän kello yhteen. Chattiin pääsen Keski-Suomen hyvinvointialueen nettisivujen kautta: sivuston osoite on hyvaks.fi, etusivulta valitaan kohta ”asiointi” ja siitä ”asiointi verkossa”. Kohdasta ”keskustele ammattilaisen kanssa” voi valita senioriohjaajan.
– Tällä hetkellä polku seniorichattiin on hieman hankala, mutta sen pitäisi helpottua keväällä, kun sivustolle tulee chat-nappula, Minna Salminen kertoo.
– Seniorichatissa vastaa senioriohjaaja, kirjoittamisen lisäksi siellä pystyy ottamaan videoyhteyden. Seniorichatissa voi keskustella ikääntymiseen ja ikääntyneiden palveluihin liittyvistä asioista, myös omaiset voivat olla yhteydessä seniorichattiin, esimerkiksi lapset voivat tiedustella, mitä palveluja äidille tai isälle olisi saatavilla. Chatissa keskustellaan esimerkiksi asumispalveluista, apuvälineasioista, muistiasioista sekä yksinäisyydestä ja omasta jaksamisesta.
Seniorichat ja senioriohjaajan videovastaanotto ovat maksuttomia palveluja. Hyvaks.fi-sivustolta löytyy myös monenlaista tutkittua tietoa hyvinvoinnin tueksi. Hyvinvointitarjottimelta voi etsiä tapahtumia, ”hyvinvointisi tueksi” -kohdan ”seniorille” -sivuille on koottu tutkittua, luotettavaa tietoa ikäihmisten terveyden ja hyvinvoinnin edistämisen tueksi eri aihealueilta. Tietoa löytyy muun muassa ravitsemuksesta, kehon muutoksista ikääntyessä, kaatumisen ehkäisystä, seksuaaliterveydestä, liikunnasta, asumisesta, mielen hyvinvoinnista sekä aivoterveydestä ja muistista.
– Sivut on tehty yhdessä ikäihmisten kanssa, sinne on koottu sellaista materiaalia, mistä seniorit ovat halunneet saada tietoa, Minna Salminen toteaa.
Pohjoisten kylien virtapiirissä digipalvelujen käyttö puhutti paikalla olleita.
– Digipalvelujen käyttö on lisääntynyt ja myös digipalveluita käyttävien ikäihmisten määrä on lisääntynyt. Kaikki eivät kuitenkaan voi tai halua käyttää digipalveluja, Minna Salminen sanoo.
– Jos ei voi tai halua asioida verkkosivujen kautta, voi asioida myös puhelimitse. Jos ei osaa käyttää digipalveluja, mutta halua siihen olisi, digiohjausta on saatavilla monista paikoista ja apuakin voi pyytää joltain, joka osaa paremmin.
Minna Salmisen mukaan digipalvelut ovat vaihtoehto niille, jotka pystyvät niitä käyttämään, ja kun digipalveluita käytetään, jää ammattilaisille enemmän aikaa tarjota puhelinpalvelua niille, jotka eivät voi tai halua digipalveluita käyttää.
– Digipalvelut tuovat lisän, mutta niiden rinnalla säilyy koko ajan perinteiset puhelinpalvelut, Salminen sanoo ja muistuttaa, että hätätilanteessa ei pidä etsiä digipalveluita vaan soittaa hätänumeroon.
Tiina Lamminaho
12.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Istumme toivakkalaisen diplomikauppias Matti Perälän kodissa ja kerimme hänen elämäntarinaansa.
Matti on syntynyt Eero ja Saima Mannisen keskimmäisenä lapsena. Matti kävi Vaajakosken yhteiskoulua ja hänen tarkoituksensa oli jatkaa siitä lukioon.
– Osallistuin noihin aikoihin Viisarimäen koulun opettajan Matti Männikön Toivakan urheilukentällä pitämään urheilukouluun. Illalla Männikkö kyseli minulta, että mitä aion jatkossa tehdä ja kerroin hänelle aikovani Vaajakosken lukioon. Männikkö sanoi, että ei mihinkään lukioon, vaan kauppaopistoon Jyväskylään. Tämä olikin se suuri muutos elämäni tulevaisuutta ajatellen. Menin kahdeksi vuodeksi kauppaopiston oppilaaksi.
Toivakkalainen kauppias Kerttu Perälä ihastui Matti-poikaan ja adoptoi hänet. Kerttu Perälä oli Matin isän täti. Näin Matti Mannisesta tuli Matti Perälä. Vuonna 1962 Matti valmistui merkonomiksi ja kesäkuun 1 päivänä Kerttu Perälä toi T:mi Joh. Perälän sekatavarakaupan avaimet sitä silmällä pitäen, että Matti jatkaisi hänen kaupassaan kauppiaana.
Kaupan liikkeenhoitajana oli silloin myymälänhoitaja, joka sittemmin syksyllä irtisanoi itsensä ja samana syksynä Kerttu Perälä kuoli. Kauppiaan tehtävät siirtyivät näin vain 18-vuotiaalle Matille.
Kaupankäynnin lisäksi Mattia kiinnosti urheilu.
– Olin 15-vuotias, kun voitin ensimmäisen suomenmestaruuden kolmiottelussa. Myös Juhani-veljeni voitti suomenmestaruuden pituushypyssä Hämeenlinnassa, hän kertoo.
Matti lisäsi myös pökköä pesään ja 17-vuotiaana hän voitti suomenmestaruuden sadalla metrillä ja oli pituushypyssä toinen. Urheilijan ura hiljeni taustalle kauppiasuran vaatiessa yhä enemmän aikaa ja voimia.
– Ongelmallista oli silloin se, että täysi-ikäisyys saavutettiin vasta 21-vuotiaana. Tämä tarkoitti sitä, että saadakseni kaikki kaupan toimet ja toiminnot nimiini, tarvitsin holhoojan, koska olin vasta 18. Oikeus valitsi holhoojakseni isäni Eero Mannisen. Mukaan kuvioihin tuli vielä holhouslautakunta jonka puheenjohtajana oli Herman Taipale.
– Hänelle minun tuli vuosittain selvittää kaupan raha- ja tilitilanne. Täytettyäni 21 vuotta pääsin sitten aloittamaan kaupanteon täysin omissa nimissäni.
Asevelvollisuuskin piti tietyn ikäisenä suorittaa ja sen velvollisuuden Matti suoritti Haminassa panssarintorjuntayksikössä ja kotiutui sieltä upseerina siviiliin vuonna1965. Diplomikauppiaan tutkintokin tuli häneltä suoritettua kaiken lomassa.
Kauppa kehittyi sittemmin palvelumyymälästä itsepalveluaikaan.
– Tämä jakoi asiakkaita, sillä osa heistä hyväksyi sen ja osa ei.
Uusi kuvio oli sekin, että vuonna 1969 otettiin käyttöön K-Perälän myymäläauto. Se lisäsi K-Perälän liiketoimintaa ja kauppa-autoa ajeli mm. nykyisin Gradian opettajana ajoneuvo- ja kuljetusteknologian puolella toimiva Veli Pekka Vihinen. Kauppa-autotoiminta loppui, kun auto vanheni ja Matti viehättyi yhä enemmän maatalous- ja rautakauppatoimintaan.
Matti avioitui syyskuussa 1969 joutsalaisen Paula Riita-ahon kanssa. Paulasta Matti sai rinnalleen kauppiaan rooliin ja perheyrityksen työskentelyyn sitoutuneen kumppanin. Heille syntyi kaksi lasta Jussi ja Matleena. Paula Perälä siirtyi ajan rajan yli 14.9.2004.
Paljon on mahtunut Matin kauppiasuraan ja siihen vaikuttaneita ihmisiä on myös monia. Heistä mainittakoon Perälän suvun kotiapulaisena ollut Aino Tönnäri.
– Hän kuului helluntaiseurakuntaan ja lauleskeli kitaralla säestäen. Aino oli se henkilö, joka piti minua, nuorta miestä raiteilla. Myös Vilma Lepikko vaikutti perheessämme mittavan ajan. Hän oli liki 40 vuotta kaupan työntekijänä ja asui meillä kotona. Hän oli yksi minun äitihahmoistani.
Lisäksi haluan mainita Maija Mäkelän. Hän on myös yksi Perälän kodinhoitotyöstä vastanneista naisista. Maijakin on ollut nelisenkymmentä vuotta kauppamme siivous- ja kodinhoitotöissä. Monia yrityksemme vaikuttajia jää varmasti tässä kirjoituksessa mainitsematta, mutta mainitsen vielä ”rautarouvaksikin” kutsutun Toini Jäntin. Hän oli monessa mukana niin myynnin kuin konttoritöittenkin osalta. Pitkäaikaisimpia työntekijöitä kaupassa ovat olleet Päivi Laitinen ja Eila Hokkanen. Nykyisin kotiamme Mäntymaata emännöi kumppanini Sirpa Vihavainen.
Matti on jo 81-vuotias ja kertoo luovuttaneensa kauppakiinteistönsä pojalleen Jussille ja miniälleen Minnalle.
– Jussin tullessa K-Rauta Palokan toimitusjohtajaksi, siirryin itse yritysryppäämme eläkeläiskauppiaaksi.
Matti Perälän aikanaan perustamia rautakauppoja löytyy yhä Palokan lisäksi Joutsasta, Laukaasta ja Kangasniemeltä. Lisäksi liiketoimintamme on laajentunut pääkaupunkiseudulle Oulunkylään, Pasilaan ja Vantaan Hämeenkylään.
Veikko Ripatti
11.03.2025 | Tilaajille, Toivakka
Toivakan Paloskylä sijaitsee Toivakan keskustaajamasta noin seitsemän kilometrin päässä. Paloskylältä on Toivakkaan matkannut taksikyydillä koululaisia jo useamman sukupolven verran. Paloskylällä asuva Kai Bågman muistelee itse kulkeneensa taksikyydillä koulumatkan vuodesta 1980 niin kauan kuin Toivakassa koulua kävi.
– 45 vuoden aikana on taksikuskikin vaihtunut moneen kertaan. Koulukyytejä ovat ajaneet mm. Urho Häkkinen, Arvo Pänkäläinen, Seppo Porri, Leena Viiala, Ritva Auvila ja nyt viime aikoina Tapani Järvelin, muistelee Kai.
Nyt tähän pitkään ketjuun on tulossa katkos, sillä koulujen keväällä loppuessa, loppuvat myös kuljetettavat koululaiset. Viimeisenä mohikaanina tässä kuljetettavien koululaisten ketjussa on Bågmannien poika Aleksi.
– Sitten näyttää todellakin tulevan useamman vuoden tauko, ennen kuin Paloskylältä matkaa taas koululaisia Toivakkaan, kertoo Kai.
Taksiautojakin on ollut monen merkkisiä vuosien saatossa.
– On ollut Peugeot 504, erilaisia Mercedes-Bentzejä, Volvoja ja Opel Record. Nyt viime aikoina kalustona ovat olleet VW Transporter ja VW Caddy. Auton merkistä riippumatta on koululainen joutunut joskus meidän mäelle loppumatkan kävelemään, kun lumi ja liukkaus ovat estäneet taksin pääsyn mäen päälle. Meiltä kotipihasta tulee korkeuseroa jyrkkää mäkeä alas Toivakan suuntaan reilu 40 metriä, toteaa Kai.
Paloskylän tie on varmasti koetellut myös taksien kestävyyttä. Hiekkapohjainen tie menee helposti montuille ja ns. nimismiehen kiharalle, ja siinä pomputuksessa ohjauslaitteet ja jousitus ovat koetuksella. Kai kertoo itse joutuneensa useitakin kertoja autoonsa jousia vaihtamaan. Taksiyrittäjä Tapani Järvelin vahvistaa Bågmannin näkemykset. Järvelin on ajanut Paloskylän kyytejä vuodesta 2005 alkaen. Kahdenkymmenen vuoden aikaan mahtuu kyseiseltä tieltä monenlaista kokemusta.
– Tie on joskus ollut niin surkea, että yhtenä talvena, kun kevät koitti, jouduin uusimaan lähes koko auton alustanrakenteet. Tuona keväänä uusittiin autooni iskunvaimentimet, jarrusatulat ja suuri määrä erilaisia niveliä. Lisäksi menivät uusiksi raidetangon päät. Pääosin nämä vauriot johtuivat Paloskylän tiestä, kertoo Järvelin.
Kai Bågman haluaa kiittää kyläläisten puolesta kaikkia taksikyytejä Paloskylän lapsille antaneita hyvistä ja turvallisista kyydeistä.
Veikko Ripatti
