26.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille, Toivakka, Uurainen
Toivakan kirjastossa on elokuun ajan saanut ihastella jyväskyläläisen Jukka Parkkisen erikoista ja värikästä kokoelmaa Marilyn Monroe -aiheisia esineitä. Näyttely kantaa nimeä Marilyn Kissed Me@41660, ja postinumero vaihtuu aina paikkakunnan mukaan.
– Aika monta postinumeroa on tullut, pitkälti toistakymmentä. Keski-Suomesta olisi jäljellä enää Uurainen sekä Karstula, Parkkinen toteaa. Onpa näyttely vieraillut jopa kaksi kuukautta Lieksassa saakka. Näyttelyn nimi, Marilyn Kissed Me, liittyy Marilynin mainostamaan lasipulloiseen Coca Colaan.
Ensimmäinen Marilyn-näyttely oli Keltinmäen kylätalolla loppuvuodesta 2020. Parkkisen linkki Toivakkaan on Leppälahdessa, jossa hän nuoruutensa vietti. Pysyvää näyttelyä hänellä ei ole vielä ollut.
– Kun Toivakan näyttely loppuu, vien esineistön Ylä-Muuratjärven kylätalolle. Kun näyttely ei ole aktiivinen, se voi olla siellä esillä. Maakuntakirjastoon en ole vielä kysynyt, kun olen syönyt vähän kuin puuroa lautaselta – ensin reunoilta, ja voisilmä on sitten siinä keskellä, Parkkinen virnistää.
Noin sadan esineen kokoelmassa on monenlaista tavaraa, mm. Marilyn-aiheisia sateenvarjoja, tyynyjä, tauluja, matkalaukkuja ja jopa jääkaappi. Mielenkiintoisimpiin tavaroihin liittyy yleensä jokin tarina, ja onpa kokoelmassa myös joitakin aivan uniikkeja esineitä, kuten jyväskyläläisen taiteilija Päivi Soikkelin tekemät Marilyn-aiheiset jakkara, laukku sekä tarjotin.
– Päivin tekemä tarjotin on ollut näyttelyissä aina kunniapaikalla siitä asti, kun olen sen saanut. Näyttelyiden rakentamisessa minua kiehtoo se, että jokainen paikka on erilainen ja esillepano rakennetaan aina tilan mukaan.
– Toivakassa haasteena oli tilan pienuus, ja mielestäni voitin haasteen aika hyvin. Tulee onnistumisen fiilis, kun saa näyttelyn rakennettua. Muuramen kirjaston näyttelyssä oli imartelevaa, kun eräs nainen ei voinut uskoa, että pitkälle ikkunaseinälle aseteltu näyttely oli minun tekemäni; hän luuli, että nainen oli tehnyt sen.
Työkseen rekkaa ajava Parkkinen ei ole koristellut rekkaansa Marilyn-aiheella, mutta on toki asiaa miettinyt.
– Voisi työnantajalta kysyä, saisiko Volvon kupeisiin laittaa printit. Muuramessa olisi paikka, Barasmainos, jossa sen voisi teettää.
Lopuksi Parkkinen toteaa: – Kiitoksia, Toivakka, että pääsin käymään täällä, koska olen Toivakkaa vierestä nähnyt pienen ikäni!
25.08.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Petäjäveden vahvin -kisa oli lajista tietämättömällekin jännittävää ja mielenkiintoista katseltavaa. Kisa keräsi torin ympäristöön mukavasti yleisöä lauantaina.
Miesten sarjan voitti Janne Lampinen ja naisten Emmi Matikainen-Tervola.
Miesten sarjan voitti Janne Lampinen 23,5 pisteellä. Jouni Tarvainen toinen 15,5 pistettä. Tuomas Syvänen oli kolmas 15 pistettä, Janne Rautiainen neljäs 13 pistettä ja Matti Lahtinen viides 8 pistettä.
Petäjäveden Petäjäisten voimailijoiden järjestämässä kisassa oli viisi lajia.
– Ensimmäisenä oli traktorin veto, toisena yhdistelmälaji, jossa kannettiin salkkuja ja säkkejä. Kolmantena nostettiin traktorin peräkärryn aisaa ja painoa nostettiin siirtelemällä atlas-kiviä. Neljäs laji oli tukkipunnerrus, jossa myös lisättiin painoja. Kisan päätti atlas-pallon nostaminen peräkärryyn. Painavin kärryyn saatu kivi oli 160 -kiloinen. -Kivi nousi kahdelta miesten sarjan kisaajalta ja se oli kertakaikkiaan kova suoritus, Matti Heinänen sanoi.
Toiminnallisella kuntosalilla on pystynyt treenaamaan kaikilla muilla välineillä paitsi Atlas-kivillä. Ne ovat Heinäsen betonista tekemiä. Niidenkin kokeiluun ennen kisaa oli mahdollisuus.
Heinänen kertoi, että teknisesti haastavin lajeista oli tukkipunnerrus.
-Tämä vaatii eniten tekniikkaa, kun tukki pitää saada ensin rinnalle ja siitä suorille käsivarsille ylös.
Miesten sarjan voittanut Janne Lampinen paranteli tänä vuonna sijoitustaan; viime vuonna kisassa tuli pronssia. Lampinen on harrastanut lajia Voimanostoliiton jäsenenä viime vuodesta saakka. Keuruulla pidetyssä vastaavassa kilpailussa heinäkuussa sijoitus oli toinen. Voimanostoa Lampinen on harrastanut aikaisemminkin; taukoa tuli muun muassa perheen perustamisen myötä.
-Junnuna tuli serkkupoikien kanssa vähän vastaavaa tehtyä, mutta voimanostokisoissa en ole ennen viime kesää ollut.
-Tänään oli kyllä hyvä päivä ja tuli ennätyksiä kaikissa lajeissa.
Lampinen harjoitteli lajeja etukäteen.
-Tänä vuonna oli tavoitteena, että kaikki pääsee harjoittelemaan eri lajeja, vaikka kyllä tässä kuntosaliharjoittelullakin pitkälle pääsee.
Lampinen treenaa kolmesta neljään kertaan viikossa. Tänä vuonna kilpailukalenterissa on vielä yhdet kisat myöhemmin syksyllä Jämsässä.
Naisten sarjan voitti Emmi Matikainen-Tervola 15,5 pistettä. Toinen oli Anniina Mäntyjärvi 15 p., kolmas Kristiina Makkonen10 pistettä ja neljäs Sanna Lampinen 9.5 pistettä.
Naisten sarjan voittaja Emmi Matikainen-Tervola uusi viime vuotisen voittonsa tiukassa kisassa toiseksi tulleen Anniina Mäntyjärven kanssa.
-Vähän olen treenannut, kun näitä välineitä on ollut tuossa salilla. Eri välineisiin tarvitaan erilaista tekniikkaa. Isoja kiviä en ollut nostanut koskaan aikaisemmin. Traktorin veto oli huonoin suoritus. En tiedä, olisiko se onnistunut harjoittelullakaan paremmin.
Maarit Nurminen
25.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Toukokuussa Korpilahdelle Porista muuttaneen Tomi Hiukkan esikoisromaani Matkalla paremmaksi ihmiseksi on saanut hyviä arvosteluja. Kuukausi sitten Momemtum Kirjat -kustantamon julkaisema kirja on Hiukkan sanojen mukaan huumoriproosaa.
– Teksti on välillä aika räävitöntäkin. Porilainen kulttuurivaikuttaja Johnny-Kai Forssell kirjoitti esimerkiksi, että Juoppohullun päiväkirjan mainitseminen on mielestäni turhaa. Hiukka vie Vuorista mennen, tullen.
Kirja sai hyvät arvostelut myös Satakunnan Kansassa.
Kirja sijoittuu Poriin, missä päähenkilö Timo pakenee edellisyön mukanaan tuomaa järkytystä. Pakeneminen tuntuu paremmalta vaihtoehdolta kuin kauhujen kohtaaminen. Timon ystävä Jääskeläinen on ostanut itselleen Matkalla paremmaksi ihmiseksi paketin tyypiltä, joka kuvailee itseään guruksi. Timo menee mukaan muutokseen.
Hiukka on kirjoittanut lyhyempiä tekstejä pitkään, mutta niitä ei ole koskaan julkaistu missään.
-Tähän tuotokseen uskoin ja luotin. Kirjoitan siten, etten tiedä etukäteen, mitä tapahtuu. Sitten teksti lähtee vaan rullaamaan. On hieno tunne, kun kirjan henkilöt ikään kuin heräävät henkiin. Tämän kirjan kanssa kesti neljä, viisi vuotta. Opiskelin kyllä siinä ajassa myös päihdehoitajaksi.
Esikoiskirjan jatko-osa on siis työn alla ja Timon tarina on saamassa jatkoa.
-Keski-Suomeen ja Korpilahdelle muutto on ollut tosi kivaa.
Hiukka viihtyy luonnossa ja se vaikutti asuinpaikan valintaan.
-Kävin eri paikoissa, kuten esimerkiksi Saarijärvellä.
Korpilahden ympäristöön hän on tutustunut sähköpyörän selästä.
-Sellaisen hankin, kun mäkiset maastot olisivat tavallisella pyörällä turhan raskaita. Sähköpyörällä ajaa helposti kymmenien kilometrien lenkkejä.
Hiukka ajaa työkseen rekkaa; töitä on viikon verran ja sitten on viikko vapaata. Työrytmi mahdollistaa hyvin kirjoittamisen ja rekkaa ajaessa on aikaa mietiskellä juonen käänteitä ja muita tekeillä olevaan kirjaan liittyviä juttuja.
-Työskentelin päihdekuntoutuksessa jonkin aikaa, mutta veri veti tien päälle takaisin. Sitä olen tehnyt kuitenkin kaksikymmentä vuotta.
Maarit Nurminen
25.08.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Korpilahti, Petäjävesi, Tilaajille
Viiden keskisuomalaisen osuuspankin hallitukset selvittävät mahdollisuutta yhdistää pankit. Yhdistymistä ovat suunnittelemassa keskisuomalaiset osuuspankit, eli OP Haapamäen Seutu, OP Keski-Suomi, OP Korpilahti, OP Multia ja OP Petäjävesi.
Yhdistymishankkeen lähtökohtana on, että nykyiset konttorit jatkavat toimintaansa ja asiakassuhteet pysyvät entisellään, esimerkiksi tilinumerot, verkkopalvelutunnukset ja maksukortit säilyvät samoina kuin ennenkin eikä asiakkaiden tarvitse tehdä mitään. Lähtökohtana on myös, että koko nykyinen henkilöstö jatkaa uuden pankin palveluksessa.
– Hallituksemme on pohtinut pidemmän aikaa, että miten parhaiten hoidamme tulevaisuuden pankkityön haasteet. Sääntely haastaa erityisesti pieniä pankkeja. Tekemällä pakolliset hallintotehtävät viiden sijasta vain yhdessä pankissa, saamme enemmän aikaa asiakaspalveluun. Meillä on Keski-Suomessa yhteinen toimialue, yhteiset asiakkaat, yhteinen työssäkäyntialue ja meillä on OP Keski-Suomen kanssa jo ennestään hyvää yhteistyötä, jota haluamme yhdistymisellä syventää kaikkien asiakkaidemme eduksi, OP Korpilahden hallituksen puheenjohtaja Tarja Simola sanoo.
– Pankkimme nykyinen koko ei mahdollista viranomaisvaateiden täyttämistä ja käytämme jo nyt OP Keski-Suomen erityisasiantuntijapalveluita. Nyt suunnittelemme yhdessä uutta pankkia, jonka koko riittää pitkälle tulevaisuuteen, ja voimme olla mukana rahoittamassa aiempaa suurempia paikallisia hankkeita, OP Petäjäveden hallituksen puheenjohtaja Salla Syvänen kertoo.
Korpilahden Osuuspankin asiakkaille on järjestetty viimeisen vuoden aikana kolme asiakastilaisuutta, joissa on keskusteltu muun muassa Euroopan Keskuspankin lisääntyneiden velvollisuuksien tuomista haasteista.
Euroopan Keskuspankki valvoo jokaista pankkia erikseen, ei esimerkiksi koko OP-ryhmää. EKP vaatii esimerkiksi pankkikohtaista luotto- ja riskienhallintaorganisaatioita. Käytännössä tämä tarkoittaa sitä, että esimerkiksi luottopäätöksiä ja takauksien arviointeja tekevät eri ihmiset.
Maanantaiaamun tiedotustilaisuudessa Petäjävedellä todettiin, että pienissä pankeissa on tarvetta lisätä työaikaa asiakkaiden kanssa, mutta lisääntyneet velvoitteet ja lainsäädäntö haastavat ajankäyttöä.
– Osuuspankkien lukumäärä ympäri Suomea on vähentynyt viime vuosina voimakkaasti, mutta konttoreiden määrä ei ole juurikaan vähentynyt. Samanlainen suunnitelma on myös meillä. Haluamme säilyttää nykyiset konttorit ja ammattitaitoisen henkilökunnan, eli emme tavoittele kustannussäästöjä. Olemme matkalla yhä vahvemmaksi paikalliseksi toimijaksi, jonka juuret ovat syvällä keskisuomalaisessa yhteisössä, ja jonka katse on rohkeasti tulevaisuudessa. Samalla haluamme olla haluttu työnantaja ja pankki, jonka puoleen käännytään luottamuksella, kertoo OP Keski-Suomen hallituksen puheenjohtaja Pauliina
Takala.
Mikäli pankkien yhdistyminen toteutuu, Keski-Suomen osuuspankilla olisi noin 92 000 omistaja-asiakasta, noin 140 000 asiakasta, omia varoja 536,3 miljoonaa euroa, asiakasliiketoiminnan suuruus olisi 6 765,5 miljoonaa euroa ja tase 4 355,5 euroa. Työntekijöitä pankilla olisi noin 192 henkilöä.
Selvityksen valmistuttua kunkin pankin hallitus päättää erikseen yhdistymisesityksestä ja lopullisen päätöksen tekee kunkin pankin edustajiston tai osuuskunnan kokous alkuvuoden 2026 aikana.
19.08.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Elina ja Jukka Kotamäen puutarhassa kasvaa niin kukkia kuin monenlaisia hyötykasvejakin.
– Perunaa meillä on sen verran, että talven pärjäämme. Kasvimaassa kasvaa myös porkkanaa, hernettä, valkosipulia ja lehtikaalia. Valkosipuli on sellainen, että se onnistuu aina. Lehtikaalia meillä on ollut nyt muutaman vuoden, sekin on helppohoitoinen, mutta kirvoja siihen tahtoo tulla alkukesästä. Niitä sitten torjumme monenlaisilla keinoilla, Elina ja Jukka Kotamäki kertovat.
Pihassa on myös mansikkamaa sekä monenlaisia marjapensaita ja hedelmäpuita.
– Meillä on tässä omenapuita, luumupuita, päärynäpuita sekä mustaherukoita, punaherukoita, tyrnejä, pensasmustikkaa ja hunajamarjaa. Hunajamarja kypsyy jo kesäkuun alkupuolella, ja se on rastaiden herkkua. Sekä hunajamarjat että mansikkamaa on suojattava rastailta, Kotamäet kertovat ja toteavat, että tontilla kasvaa myös ahomansikkaa.
– Marjoja syömme joka päivä. Puutarhamarjojen lisäksi keräämme metsämarjoja. Myös muu puutarhan sato menee käyttöön.
Hedelmäpuiden sato ei Kotamäkien mukaan näytä tänä syksynä hyvältä.
– Omenoita on kyllä puissa paljon, mutta ne ovat täynnä toukanreikiä. Luumu- ja päärynäpuut taas eivät tee tänä vuonna ollenkaan satoa, heinäkuu kuivatti päärynän ja luumun alut ja ne tippuivat pois.
Kasvatusta siemenestä lähtien
Hedelmäpuiden lisäksi tontilla on muita hieman harvinaisempia puita.
– Täällä on tammia, jalavia, japaninlehtikuusia, pähkinäpuita, punakoivua, taalainmaankoivua ja taalainkoivua, uurrekaarnavaahteraa, hopeavaahteraa ja kolmea erilaista pihlajaa. Taalainkoivun ja uurrekaarnavaahteran olen kasvattanut itse kukkatertusta, jonka istutin kukkaruukkuun, Elina Kotamäki kertoo.
– Olen joskus varistellut myös männyn kävyistä siemeniä ja istuttanut ne. Niitä on mielenkiintoista seurata, lähtevätkö ne kasvuun vai ei. Samoin siemenestä asti olen kasvattanut muun muassa laventelia.
Kukkia tontilla on paljon, on puutarhakukkia ja on luonnonkukkiakin.
– Kissankelloja ja lemmikkejä toin tänne lapsena mummolasta, ja ne kasvavat täällä edelleen, Elina Kotamäki toteaa ja kertoo, että Käpylä-niminen talo on hänen lapsuudenkotinsa.
– Täällä oli, ja on edelleen, paljon käpyjä, samoin kiviä. Muistan, kuinka keräsimme tuosta ikkunasta näkyvältä pellolta kiviä joka syksy, eivätkä ne millään loppuneet, Elina Kotamäki sanoo. Tänä kesänä pelto oli kukkaketona.
– Siinä oli pitkä heinä, ja kesällä näin, kuinka heinikosta lähti käärme. Silloin niitin sen ja laitoin heinät seipäille, Jukka Kotamäki kertoo.
Jänisten kanssa kilpasilla
Puutarha on Kotamäille harrastus ja ajankulua.
– Siitä ei ole tarkoitus tehdä mitään priimaa näyttelypuutarhaa, Elina Kotamäki toteaa.
– Lapsenlapset saavat pelata ja leikkiä puutarhassa ja kerätä sieltä kukkia. He ovat sellaisia askartelijoita, ja puutarhasta otetaan välillä askartelutarvikkeita, välillä kukista ”keitetään puuroa”, välillä kerätään käpyjä.
– Pääjuttu puutarhassa on se, että sieltä saa satoa, mitä voi syödä. Tokihan kukatkin nättejä ovat, Jukka Kotamäki sanoo.
Kotamäkien puutarha kiinnostaa myös jäniksiä.
– Jänisten kanssa tässä joutuu olemaan kilpasilla, jänikset syövät jo yhdessä yössä paljon. Jäniksiä tässä riittää, pitäisi aidata koko tontti, jos yrittäisi pitää ne poissa, Jukka Kotamäki naurahtaa.
– Yksi projekti meillä on ollut lupiinin hävitys tuosta tien vierestä. Olemme kymmenen vuoden aikana niittäneet sitä ja vääntäneet talikoilla juuria maasta. Lupiinien juuret ovat joskus todella paksuja ja pitkiä, niiden poistaminen on aivan hirveää touhua. Lupiini on vähentynyt tästä meidän kohdalta aika lailla, mutta kyllä se on sitkeä kasvi. Se on ollut minun inhokkini aina, Elina Kotamäki kertoo.
Tiina Lamminaho
19.08.2025 | Tilaajille, Uurainen
Jokihaarassa sijaitseva Nauttiainen-järvi on vuosikymmenten aikana muuttunut merkittävästi. Aiemmin matala, kirkasvetinen ja hiekkarantojen reunustama järvi on nykyään selvästi tummempi, ja monet entisistä uimarannoista ovat kadonneet. Veden laadun heikkeneminen on herättänyt huolta niin mökkiläisten kuin paikallisten asukkaiden keskuudessa ja joitain toimenpiteitä on aiemminkin tehty.
– Höytiäntien puoleista lahtea on joskus ruopattu, mutta poistettu aines on varmaankin valunut jo takaisin järveen, Aki Lähteenmäki muistelee.
Kaksi vuotta sitten käynnistettiin Uuraisten kunnan toimesta valuma-alueeseen perustuvan vesienhoitohankkeen esiselvitys, jonka tavoitteena oli selvittää veden tummumisen taustalla olevat syyt ja suunnitella tehokkaita toimenpiteitä tilanteen parantamiseksi. Nyt selvitys on valmistunut ja sitä esiteltiin kunnanvirastolla tiistaina.
Yllätys ei ollut, että eniten humusta järveen valuu ojitetulta Isosuolta.
Vesienhallinnan esiselvitys tarjoaa konkreettisia toimenpide-ehdotuksia alueen vesistöjen tilan parantamiseksi. KVVY Tutkimus Oy:n laatima raportti esittelee yli 30 kohdetta, joissa voidaan toteuttaa erilaisia vesienhallintarakenteita, kuten kosteikkoja, patorakenteita ja suon ennallistamista.
Raportti toimii lähtökohtana jatkokeskusteluille maanomistajien kanssa ja tarkemmille maastoselvityksille.
– Kaikki toimenpiteet ovat ehdotuksia ja on täysin maanomistajien päätettävissä, haluavatko he niihin ryhtyä, korosti selvitystä esitellyt Keski-Suomen vesi ja ympäristö ry:n toiminnanjohtaja Tuomo Laitinen.
Selvityksen mukaan vesienhallinta ei ainoastaan paranna vesistöjen ekologista tilaa, vaan tuo hyötyjä myös metsätaloudelle ja viljelyksille. Esimerkiksi kosteikot voivat vähentää ravinnekuormitusta ja parantaa peltojen kuivavaraa, kun taas suon ennallistaminen voi pienentää hiilipäästöjä ja parantaa vedenpidätyskykyä. Vesienhallinta kannattaa aloittaa latvavesiltä, jolloin rakenteet tukevat toistensa toimintaa koko valuma-alueella. Tällöin myös itse järvessä tehtävät toimenpiteet, kuten tehokalastus, ruoppaus ja kaislojen niitto tuottavat pysyvämpiä tuloksia.
Raportissa esitellyt rakenteet on jaoteltu viiteen päätyyppiin. Kosteikot hidastavat veden virtausta ja pidättävät kiintoainetta ja ravinteita. Patorakenteet, kuten putkipadot ja settipadot, säätelevät veden virtausta. Virtauksen hidastaminen pohjakynnyksillä ja rankanipuilla vähentää eroosiota.
Suon ennallistaminen ojien täytöllä ja puuston vähentämisellä palauttaa suon luonnontilaa. Uomankunnostus kaksitasouomilla ja uoman uudelleen linjauksella parantaa veden laatua ja vähentää tulvariskiä.
– Esimerkiksi rankaniput ovat hyvin edullinen, mutta varsin tehokas tapa pidättää kiintoainetta ja ne toimivat myös erinomaisena kasvualustana pieneliöstölle, joka käyttää ravintonaan soilta valuvaa pinta-ainesta ja näin osaltaan estää sen pääsyn järveen saakka, kertoi suunnittelija Riku Huuskola.
Kalliimpien rakenteiden kustannukset vaihtelevat kohteen mukaan. Esimerkiksi kosteikon perustaminen kaivamalla voi maksaa 25 000–50 000 euroa hehtaarilta, kun taas suon ojien täyttö maksaa noin 500–1000 euroa hehtaarilta. Rahoitusta voi hakea muun muassa Helmi- ja METSO-ohjelmista sekä ELY-keskuksen ei-tuotannollisten investointien tuesta.
Yksittäisillä rakenteilla ei ole suurta merkitystä, mutta yhdessä ne muodostavat vaikuttavan ja pysyvän kokonaisuuden, raportissa korostetaan.
– Todennäköistä myös on, että jos mitään ei tehdä ja vaikka valumat eivät lisääntyisi, niin järven tila tulee huononemaan. Tähän vaikuttaa ilmastonmuutos ja keskilämpötilojen nousu. Suomen järvien tulevaisuus on huolestuttava, sillä järvien lämpeneminen lisää muun muassa niissä esiintyviä leväkukintoja. Tämä lisää puolestaan järvien metaanipäästöjä ja edelleen happikatoa. Seurauksena voi olla itseään ruokkiva kierre ja järven ”kuoleminen”, Laitinen kertoi.
– Myös suojavyöhykkeet ovat erittäin tärkeitä ja olisi hyvä jos jokainen maanomistaja huolehtisi, että omalla rannalla ovat suojavyöhykkeet mieluummin hieman suurempia kuin minimivaatimus viisi metriä, lisäsi Jokihaarassa asuva ympäristötutkija Päivi Tiiva. Suojavyöhykkeellä tarkoitetaan vesistön ja pellon tai hakkuualueen väliin jätettyä vyöhykettä, jossa ei harjoiteta viljelyä tai metsätaloutta ja jossa on pysyvä kasvipeite. Suojavyöhykkeen tarkoitus on vähentää eroosiota sekä ravinteiden ja torjunta-aineiden kulkeutumista vesiin.
– Raportissa oli tosi hyviä nostoja. Toivon, että asia menee nyt tekniseen lautakuntaan ja kunnan johdolla lähdetään selvittämään rahoitus ja ryhdytään toimenpiteisiin, totesi illan päätteeksi Nauttiaisen mökkiläinen ja kunnanvaltuutettu Anne Pihl.
Hanna Lahtinen
