11.08.2025 | Alueelta, Petäjävesi, Tilaajille
Petäjäveden laskentakohteilla toukokuussa tehdyt kaksi parilaskentaa ja heinäkuinen poikuelaskenta näyttävät tänä vuonna kantojen kasvua. Lajien välillä on kuitenkin selviä eroja. Mukana on laskijoiden tulokset yhteensä 31 kohteelta.
Kevään parilaskennoissa vesilintuja tavattiin keskimäärin 44 % viimevuotista enemmän. Pääosa kasvusta kohdistui puolisukeltajasorsiin, erityisesti sinisorsiin ja taveihin. Sinisorsia laskettiin lähes tuplaten viime vuoteen verrattuna, taveja jopa selvästi yli kaksinkertainen määrä ja haapanoitakin 66 % viimevuotista enemmän. Telkkien määrä pysyi ennallaan ja tukkasotkien määrä laski neljänneksen.
Myös poikuelaskennoissa kirjattiin vesilintuja tänä vuonna selvästi (53 %) viime vuotta enemmän. Erityisesti sinisorsa- ja tavipoikueiden suurempi määrä oli positiivista. Kyseiset puolisukeltajat on merkittäviä riistasorsia. Haapanan alavire näyttää jatkuvan ja niitä nähtiin kohteilla vähän edellisvuotta vähemmän. Sukeltajasorsista telkkiä ja tukkasotkia oli nyt hiukan aiempaa enemmän. Laskentakohteista Salmijärvillä majavan rakentamalla patoaltaalla oli useita sorsapoikueita, millä on vaikutusta kokonaistulokseen.
Laskennassa mukana olleet kaksi luonnonravintolammikkoa olivat tänäkin vuonna ainoita paikkoja, joissa tavattiin uhanalaisiksi luokiteltujen haapanoiden ja tukkasotkien poikueita.
Viimevuotinen 25 % lintumäärän lasku on nyt korjautunut ja kannat ovat lähempänä edellisten suosien tasoa. Pitkään seurannassa olleiden rehevien lintujärvien, kuten Hetteenlammet, Lahnajärvi ja Saarijärvi, osalta tilanne myös koheni hieman, mutta vielä ollaan kaukana parinkymmenen vuoden takaisesta tasosta. Osa poikueista kuoriutui tänä vuonna hyvin aikaisin ja ne olivat laskentahetkellä jo hyvin kehittyneitä. Osa kannasta voikin jo lähteä muuttomatkalle ennen metsästyskauden alkua.
Lauri Ijäs
11.08.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Syysleimut kukkivat valkoisena ja vaaleanpunaisena, puolen metrin korkuisena ”pensasaitana” ja portinpylväiden päässä tulijaa tervehtivät vaulat. Talon seinustalla kukkivat eri väriset daaliat, vanhan aitan kaiteen vieressä silmää ilahduttaa kirkkaan punaisena kukkiva ruusu. Talon sisäänkäynnin ympärillä kasvaa humalaa.
Heikkilän talon puutarha Heikkilänperällä on sekoitus vanhaa ja uudempaa.
– Syysleimut ja daaliat ovat kasvaneet täällä suurin piirtein samoilla paikoillaan kauan, ehkä sadan vuoden ajan. Daalian juuria lohkon, kun ne käyvät kovin suuriksi, ja lahjoitan ystävilleni. Ystävien kesken myös vaihtelemme eri värejä, Taina Heikkilä toteaa.
– Äitini oli erinomainen puutarhaihminen, häneltä onnistui puutarhanhoidossa kaikki. Ei isäkään puutarhanhoitoa vastaan ollut ja kyllä hän välillä auttoikin äitiä. Osan täällä olevista kasveista äiti toi tänne taimina lapsuudenkodistaan Putkilahdesta.
Ruusuja puutarhassa on monta lajiketta, on vanhoja Hansaa ja Valamoa, mutta myös uudempia lajikkeita.
– Vanhat lajikkeet ovat olleet täällä iät ja ajat. Kymmenisen vuotta sitten sain uuden suosikin, Ritausman. Sen kukka on kerronnainen, ja kestää siksi huonosti sadetta, mutta tänä kesänä se kukki komeasti usean viikon ajan, koska kukinta alkoi juuri hellekauden alkaessa, Taina Heikkilä kertoo.
Talon sisäänkäynnin luona kasvava humala on vanhaa lajiketta, ja nyt muutaman vuoden ajan se on maustanut jyväskyläläisen pienpanimon olutta.
– Panimo etsi olueensa nimenomaan vanhaa humalalajiketta. Panimon väki on nyt kolmena syksynä käynyt keräämässä humalan kukinnot. Humalan kävyt sisältävät lupuliinia, keltaista hartsia, joka tuo olueen sen katkeruuden ja aromin, Taina Heikkilä kertoo.
Syysleimut ovat kasvaneet samassa paikassa jo vuosikymmeniä. Noin vuonna 1970 otetussa kuvassa on Taina Heikkilän äiti Airi Heikkilä Taina- ja Tuula-tyttäriensä kanssa. (kuva: Taina Heikkilän kotialbumi)
Maatila tuo haasteita
Kukkien lisäksi Heikkilän puutarhassa kasvaa muun muassa saarni, lehmus, kyynelkoivu ja monen monta vaahteraa, pihatietä reunustaa vaahterakuja.
– Hevoskastanjasta minä haaveilen. Jospa saisin sen menestymään, koska sen kasvuvyöhyke siirtyy koko ajan pohjoisemmaksi, Taina Heikkilä toteaa.
Toki puutarhasta löytyy myös omenapuita ja marjapensaita.
– Nekin ovat vanhoja. Omenapuita ja marjapensaitahan oli ennen jokaisen maatalon pihassa, Heikkilä sanoo.
Heikkilän tila on toimiva maatila lypsylehmineen ja se tuo Taina Heikkilän mukaan omat pikku vivahteensa puutarhanhoitoon ja aiheuttaa sydämentykytyksiä puutarhurille.
– Normaalien puutarhureita kohtaavien vaikeuksien lisäksi täällä on vielä haasteena maatilan toiminnan vaatima raskas liikenne ja esimerkiksi karkaavat eläimet. Kun lehmät pääsevät nurmikolle, nurmikko tulee kyllä ilmattua kunnolla, Taina Heikkilä naurahtaa ja kertoo, että samalla karkumatkalla nämä ”puutarhurit” hoitavat myös pensaiden leikkaamisen. Orvokit maistuvat myös erinomaisesti naudoille.
– Välillä pihaa on täytynyt kaivaa auki vesiputkien, kanaaleiden tai sähkökaapeleiden takia, ja apuna kaivamisessa ovat myös talon koira Rokki ja kissa Uljas, Taina Heikkilä sanoo.
Normaaleilla puutarhureita kohtaavilla haasteilla Heikkilä viittaa muun muassa erilaisiin tuholaisiin ja tauteihin, joita tulee entistä enemmän ilmaston muuttumisen takia.
– Myös myrskyt, lumituhot ja pitkät kuivat kaudet ovat lisääntyneet. Ennen sadettajaa tarvitsi vain silloin tällöin, eikä välttämättä ollenkaan joka kesä, mutta nyt se pyörii joka kesä kuukauden verran yötä päivää. Meillä onneksi riittää omaa vettä, Taina Heikkilä sanoo.
Ruusuja Taina Heikkilän puutarhassa on monia lajikkeita.
Auringonpaistetta sieluun asti
Innostuksensa puutarhanhoitoon Taina Heikkilä epäilee perineensä äidiltään.
– Minulla on kaksi siskoa, Arja ja Tuula, ja uskon, että olemme kaikki saaneet jo äidinmaidossa innostuksen kasvien hoitoon, Heikkilä toteaa.
– Puutarhaa hoidan silloin, kun minulla on siihen aikaa. Se on harrastus, josta pidän, onhan se ihanaa hakea kukat kahvipöytään omasta kukkapenkistä. Maatilan työpäivät ovat pitkiä; jos ympäristö on toimiva ja vielä siisti ja kauniskin, töissäkin jaksaa paremmin. Vaikka puutarhassa on työtä, onnistumiset auttavat jaksamaan. Kun tulee onnistumisia, tuntuu kuin aurinko paistaisi sieluun asti.
Heikkilän talon puutarha levittäytyy laajalle alueelle tilan talousrakennusten lomaan.
– Hoidettavaa puutarhaa on hehtaarin verran. Kun tulee ikää lisää, osa kukkapenkeistä saa muuttua nurmikoksi, Taina Heikkilä toteaa.
– Se on minusta armollista, että kun ei itse jaksa enää hoitaa puutarhaa, luonto ottaa sen hoidettavakseen. Eihän sen kauniimpaa olekaan kuin luonnonniitty tai keto; se on vähän hassuakin, että sitä tekee puutarhassa paljon töitä ja sitten menee niitylle ja toteaa, että mikään ei ole kauniimpaa kuin Luojan luoma luonto.
Tiina Lamminaho
11.08.2025 | Kiinnitetty, Tilaajille, Uurainen
– Jokainen ihminen järjestää keskimäärin 1,3 hautajaiset elämänsä aikana, kertoo hautausurakoitsija Antti Vainikainen. Tämä tarkoittaa, että vain harvoille käytännön järjestelyt tulevat tutuiksi. Ja vaikka tulisivatkin, ne eivät ole koskaan helppoja – kyse on suuresta menetyksestä ja usein ristiriitaisista tunteista.
– Yleensä ihmisiä jännittää tulla hautaustoimistoon. Tavoitteena on, että he poistuvat huojentuneina, Vainikainen jatkaa.
– Tärkeää on hoitaa mahdollisimman paljon käytännön asioita kerralla, jotta omaisille jää aikaa surra, sanoo Kukkapalvelu Callan yrittäjä Marika Kari.
Uuraisilla on nyt mahdollista saada näiden kahden ammattilaisen palvelut yhdellä yhteydenotolla Kukkapalvelu Callaan, ja se kattaa jo suuren osan hautajaisjärjestelyistä.
– Hautauspalvelu on laaja käsite, ja meillä se kattaa esimerkiksi vainajan kuljetukset, arkun, arkkuun laitot, asioinnit seurakunnan kanssa, kukat, tarvittaessa kantajat, ohjelman hautajaisiin sekä kuolinilmoituksen laadinnan. Siunaustilaisuuden jälkeen valitaan tuhkaus tai arkkuhautaus, ja sen jälkeen mietitään hautakiviasiat. Vaimoni tekee lisäksi perunkirjoituksia, Vainikainen kertoo.
Jyväskylässä päädytään tuhkaamiseen noin 70 prosentissa hautauksista, Äänekoskellakin reilusti yli puolet. Maaseutumaisissa kunnissa, kuten Uuraisilla, suositaan yhä enemmän arkkuhautausta.
Antti Vainikainen on paljasjalkainen äänekoskelainen, jolla on takanaan jo 35 vuotta yrittäjyyttä. Hautaustoimistoalalla toimii koko maassa vain noin kymmenen suurempaa toimijaa. Hän luotsaa tällä hetkellä neljää hautaustoimistoa: Pajunkukka ja hautauspalvelu Äänekoskella, Viitasaaren kukka- ja hautauspalvelu, Palokan Keskuskulman kukka- ja hautauspalvelu, Somman hautauspalvelu Jyväskylässä sekä toimipiste Karstulassa. Uuraisilla yhteistyökumppanina toimii Kukkapalvelu Calla, jonka kautta saa nyt kokonaisvaltaista palvelua surun kohdatessa.
Antti Vainikainen ja Marika Kari ovat tutustuneet jo ennen kuin Marikasta tuli kukkakauppias. Hän työskenteli aiemmin sairaanhoitajana Äänekoskella, missä tarvittiin luonnollisesti myös hautausurakoitsijan palveluita.
– Kun muutin yritykseni Uuraisille vuosi sitten, halusin tarjota myös hautauspalvelut kauttani ja otin Anttiin yhteyttä.
Antti Vainikainen ja Marika Kari kohtaavat työssään ihmisiä herkimmillään. Oma elämänkokemus auttaa asettelemaan sanat oikein. Hautauspalvelu Pajunkukalla on noin 500 toimeksiantoa vuosittain, mutta silti jokainen kohtaaminen on ainutlaatuinen.
– Ihmisillä pyörii monia kysymyksiä mielessä, ja kaikkea saa kysyä, Marika Kari sanoo.
– Läsnäolo ja kunnioitus ovat tärkeitä, vaikka joskus pitää olla vähän jämäkkäkin, Vainikainen sanoo. Ammattitaitoa on sekin, että suru ei seuraa kotiin.
Hanna Lahtinen
11.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Elmeri Abbeyn pitkäaikainen unelma koripalloammattilaisuudesta ottaa aimo harppauksen lähemmäs toteutumista, kun 19-vuotias Abbey aloittaa pelit Utahin yliopistojoukkueessa. Sunnuntaina Tikkalassa vietettiin läksiäisjuhlia.
– Hyvillä mielin olen lähdössä, pääsee katsomaan, millaista siellä on. Se on kuitenkin aika lailla toinen maailma kuin täällä, Elmeri Abbey toteaa.
– Muutama muukin yhdysvaltalaiskoulu oli kiinnostunut ja tarjosi paikkaa. Valitsin Utahin, koska se tuntui oman kehityksen ja tulevaisuuden kannalta parhaalta valinnalta. Utah on yksi kovimpia kouluja, ja siellä on hyvä valmennus.
Opinnoistaan Utahin yliopistossa tai tulevasta kotikaupungistaan Salt Lake Citystä Abbey ei vielä tiedä paljoakaan.
– En ole vielä päättänyt, mitä opiskelen. Kaksi ensimmäistä vuotta saa opiskella vähän kaikkea ja pääaine pitää valita vasta sitten. Minulla on tavoitteena valita pääaine vuoden päästä, Abbey kertoo ja sanoo olevansa kiinnostunut kaupalliseen alaan ja liiketalouteen liittyvistä opinnoista.
– Asunto järjestyy yliopiston kautta. Se on tietääkseni joku vähän isompi asunto, jossa asuu muitakin pelaajia. Itse kaupungista en tiedä mitään, ilmasto siellä on vähän samanlainen kuin Suomessa. Utahissa on kesällä lämpimämpää kuin Suomessa, mutta on siellä vuodenajat nähtävissä, Abbey toteaa.
Koripallon pelaamisen Elmeri Abbey aloitti neljävuotiaana HoNsU:ssa, jo sitä ennen hän oli mukana katsomassa isompien sisarustensa pelaamista.
– Elmeri kokeili pienenä myös jalkapalloa ja vähän voimistelua. Koripallo oli kuitenkin se, joka kiinnosti eniten. Ja se oli luonnollista, kun isommat sisaruksetkin pelasivat koripalloa, Elmerin isä Paul Abbey kertoo. Elmerin äiti Reena Laukkanen-Abbey toteaa, että koripallo on ollut koko perheen harrastus; kaikki lapset ovat pelanneet koripalloa ja Paul Abbey on valmentanut.
– Kyllä minä varmaan ajattelin heti, kun sain pallon käteen, että minusta tulee joskus koripalloammattilainen, Elmeri Abbey toteaa.
– Koripallo valikoitui lajiksi, kun siinä olin ehkä luontaisesti hyvä ja se sujui, joten sitä oli hauska jatkaa.
Viime kaudet Elmeri Abbey pelasi jyväskyläläisessä JBA:ssa, viime kaudella hänet valittiin Suomen ykkösdivisioona A:n parhaaksi pelaajaksi. Maajoukkueissa Elmeri Abbey on edustanut Suomea U15-tasolta lähtien.
– Miesten maajoukkueenkin kanssa olen käynyt kokeilemassa, Abbey kertoo.
Yhdysvalloissa Abbey odottaa saavansa vastaansa hieman fyysisempiä pelaajia kuin Suomessa.
– Yliopistosarjassa pelaajat ovat luultavasti pidempiä, voimakkaampia ja nopeampia, mutta eivät varmaan mitenkään fiksumpia kuin täällä. Uskon, että oma harjoitteluni hieman lisääntyy, vaikka on minulla täälläkin ollut harjoitukset kaksi kertaa joka arkipäivä ja pelit viikonloppuisin, Abbey sanoo.
– Minun pitäisi kehittää etenkin heittämistä ja kentällä johtamista.
Abbey pelaa Utahin yliopiston joukkueessa ainakin ensi kauden.
– Nykyään siellä on yliopistopuolellakin enemmän yhden vuoden juttujakin, lähtökohta on kuitenkin, että olisin Utahissa kaksi vuotta, Abbey sanoo.
– Tavoitteena minulla on jäädä pelaamaan Yhdysvaltoihin ja päästä joku päivä NBA:han. Jos se ei toteudu, sitten lähdetään tavoittelemaan haaveita jostain muualta, Abbey toteaa ja kertoo, että nykyään Euroopassakin on useampia hyviä koripalloliigoja, joissa voi pelata ammattilaisena.
Tiina Lamminaho
07.08.2025 | Alueelta, Kiinnitetty, Tilaajille
Keski-Suomen hyvinvointialue esitteli tänään torstaina suunnitelmiaan lisäsäästöiksi kuluvalle vuodelle, kun kesän yhteistoimintaneuvottelut päättyivät. Sote-palvelupisteisiin on suunnitteilla sulkuja ja tämä koskisi myös Toivakan sote-pistettä. Toivakassa käynnistyi hiljattain omalääkärikokeilu. Petäjäveden sote-asemalle on myös kaavailtu sulkua syksyn ajaksi. Suunnitelmat annettiin tänään tiedoksi myös hyvinvointialueen aluehallitukselle.
Yhteistoimintaneuvottelujen tuloksena koko henkilöstö aiotaan lomauttaa 1–8 päiväksi. Päätös lomautusten laajuudesta ja kohdentumisesta tehdään kullakin hyvinvointialueen toimialalla erikseen. Arvioitu säästö on 1,5–2 miljoonaa euroa.
Hyvinvointialuejohtaja Jan Tollet myöntää, että talouden säästötoimet alkavat näkyä keskisuomalaisten palveluissa.
-Tähän mennessä talouden sopeuttamistoimenpiteet ovat painottuneet erityisesti hallinnon ja tukipalvelujen keventämiseen ja henkilöstövähennyksiin. Hallinnon ja tukipalvelujen keventämisellä ei ole saavutettavissa enää mittavia vaikutuksia vaan myös palvelujen laajuuteen on tehtävä muutoksia, Tollet sanoo.
– Sote-asemien ja toimipisteiden henkilöstövajetta on korvattu oman toiminnan henkilöstökuluja kalliimmilla ostopalveluilla. Kun toimintoja keskitetään tietyille sote-asemille, voidaan luopua henkilöstöresursoinnista ostopalveluna. Auki olevien sote-asemien tuottavuus kasvaa. Henkilöstöä on helpompi rekrytoida isommille asemille eivätkä vastaanotot ole niin haavoittuvia, kertoo toimialajohtaja Kati Kallimo.
Maarit Nurminen
05.08.2025 | Korpilahti, Tilaajille
Perjantaina ja lauantaina MM-rallin erikoiskokeilla ajetussa Vetomiesrallissa oli mukana kaksi Korpilahden Urheiluautoilijoita edustanutta kuskia, Vetomieskisa oli molemmille ensimmäinen.
– Onhan se ollut pitkäaikainen haave ja unelma päästä ajamaan tähän kisaan. Oli tämä hieno elämys, toteaa sijalle 11 kaksivetoisten Vetomiesten luokassa ajanut korpilahtelainen Antti Miinalainen. Kokonaiskisassa Miinalainen tuli kartturinsa Petäjäveden UA:n Marko Riihisen kanssa sijalle 15, autona kaksikolla oli BMW 325.
– Autossa ei ollut mitään vikaa koko aikana. Perjantaina meillä eivät toimineet kypäräpuhelimet parilla ekalla pätkällä, joten nuotteja ei kuullut. Toisella pätkällä edellä ajanut auto nilkutti hiljaa ja meidän edessämme oli kauhea pöly, eli sekin meni vähän huonommin, mutta sitten alkoi sujua, Miinalainen kertoi.
– Kiviä kiertelimme aika paljon, ja Leustun loppupää oli liejuinen ja liukas, mutta siitäkin päästiin läpi.
Miinalainen on ajanut pienempiä ralleja Keski-Suomessa ja osallistunut pari kertaa Tunturiralliin. Aikaisemmin hän on ajanut etupäässä kilpailuja, joita ei nuotiteta.
– Tämä oli minulle vasta kolmas nuotista ajettava ralli, eli sen puoleen oli vielä opettelua, Miinalainen sanoo ja toteaa, että Vetomiesralli ja Tunturiralli ovat molemmat legendaarisia kisoja ja kohokohtia omalla ralliuralla.
– Nyt seuraavaa rallia ei ole päätetty. Täytyy vähän aikaa hengitellä ja keräillä budjettia. Vetomiesralli vaati ison panostuksen. Tällaiselle amatöörille tuli aika lailla työtunteja ennen varsinaista koitosta niin kaluston kuin rahojen keräämisenkin parissa. Sain kyllä sponsoreitakin, iso kiitos kaikille tukijoille, Miinalainen sanoo.
Tommi Rimpeläinen kertoo haaveilleensa ”isojen poikien rallireitillä” ajamisesta pikkupojasta lähtien. Harjun lähdössä oli tunnelma korkealla.
Myös toinen Korpilahden UA:n edustaja, Tommi Rimpeläinen kertoi Vetomiesrallin olleen hänelle pitkäaikainen haave. Rimpeläinen ajoi nelivetoluokassa kartturinsa, myös KorUA:ta edustavan Juha Arposen kanssa sijalle neljä, kokonaiskilpailussa kaksikko oli seitsemäs Mitsubishi Lancer E9:llä.
– Tämä oli minulle vasta toinen AKK-ralli, moottoriurheilua olen kyllä harrastanut aiemminkin. Olen ajanut jokkista, rokkirallia ja rallicrossia, ralli on tullut mukaan vasta nyt myöhemmällä iällä, 53-vuotias Rimpeläinen kertoo.
– Olen asunut ikäni Jyväskylän seudulla ja pikkupojasta asti haaveena on ollut päästä ajamaan isojen poikien reitillä. Lapsiperhearjessa kilpa-autoiluun ei jäänyt rahaa, mutta nyt, kun lapset ovat jo kasvaneet, sain toteuttaa haaveeni.
Jyväskylän MM-rallin ja myös Vetomiesrallin järjestelyjä Rimpeläinen kehuu, samoin tunnelmaa.
– Olihan siellä aitojen takana väkeä ihan eri lailla kuin kyläralleissa. Meillä meni kisa ilman isompia murheita, perjantai-iltana teimme vähän jarruremonttia. Perjantaina kiertelimme kiviä ja ensisijainen tavoite oli päästä ajamaan koko kisa läpi. Lauantaina tunnelma vapautui ja lisäsimme vauhtia. Lauantaina oli mukava lasketella, tietkin olivat parempia, ainoastaan Leustussa puolitoista tuntia jatkunut sade oli pehmittänyt tien. Mutta hieno pikis sekin oli, Rimpeläinen kertoi.
– Hyvä maku kisasta jäi, ei tiedä, vaikka joskus ajaisin uudestaankin Vetomiehissä. Seuraavana ajan muutaman viikon päästä harrasterallissa Joutsassa.
Tiina Lamminaho
