21.10.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Kintauden kyläyhdistys järjestää lauantaina 25. lokakuuta talkoot virikepuistossa. Talkoilla siistitään ja raivataan pusikoitunutta ympäristöä, ja kotaakin saa kunnostaa, mikäli innostusta riittää.
– Kintauden kyläyhdistyksen toiminta on ollut hyvin pientä tässä jo pitemmän aikaa. Nyt toimintaa olisi tarkoitus herätellä, mikäli sille olisi tilausta ja kylältä löytyisi voimavaroja. Tämähän on kuitenkin aika pieni kylä ja täällä on muitakin toimijoita, esimerkiksi Kintauden nuorisoseura on iso ja hyvä toimija, samoin koulun vanhempainyhdistys, Kintauden kyläyhdistyksen puheenjohtaja Raija Kauppinen toteaa.
Kintauden kyläyhdistyksen toiminnan herättely sai alkunsa Kintaudella pidetystä kyläillasta.
– Kyläillassa nousi esille toiveita Kintauden kyläyhdistyksen aktivoitumisesta ja minä sitten soitin Raijalle ja kysyin, voisimmeko yrittää saada toimintaa liikkeelle, Eija-Kaisa Klinga kertoo.
– Itse en ole ollut aikuisiällä mukana kylätoiminnassa, mutta minulla on siitä lämpimiä muistoja lapsuudestani, kun asuin Iisalmessa. Mielestäni kokemuksen puute ei ole este kyläyhdistyksessä toimimiselle. Kyläyhdistyksen toimintaan osallistujilta ei vaadita mitään erityisiä tietoja, taitoja tai ominaisuuksia, vaan kylätoiminta on toimintaa matalalla kynnyksellä, Klinga sanoo.
– Kylätoiminnassa ei myöskään tarvitse sitoutua tekemään jotain jatkuvasti. Joku voi haluta olla mukana aktiivisesti aina, joku taas silloin, kun hänellä on kalenterissa tilaa. Molemmat tavat, ja kaikki tavat niiden väliltä, ovat hyviä.
Viestinviejänä ja yhteen kokoajana
Raija Kauppinen pohtii, mikä kyläyhdistyksen rooli voisi olla.
– Itse näen kylätoiminnan tärkeänä, mutta pitää miettiä realistisesti, mihin rahkeet riittävät ja millaiseen toimintaan on tarvetta. Kyläyhdistys voisi olla esimerkiksi linkkinä kyläläisten ja kunnan välillä, välittämässä kyläläisten terveisiä kuntaan. Aikoinaan kyläiltoja järjestettiin säännöllisesti ja kunnan virkamiehet kävivät täällä juttelemassa kyläläisten kanssa, sellaisessa kyläyhdistys voisi olla aktiivinen toimija, Kauppinen toteaa.
– Kyläyhdistys on toiminut jonkinlaisena kylän äänenä viranomaisten suuntaan, antanut esimerkiksi lausuntoja Ely-keskukselle. Ja aikoinaan, kun piti nimetä kaikki tiet, kyläyhdistys organisoi nimienantoa. Myös moniin hankkeisiin kyläyhdistys on osallistunut, Kauppinen kertoo.
Kylän kehittämisen vauhdittajan ja viestinviejän roolin lisäksi kyläyhdistys voisi olla kyläläisiä yhteen kokoava voima.
– Minä uskon, että eri ikäisten ihmisten kokoontuminen yhteen erilaisten asioitten äärelle kasvattaa sosiaalista pääomaa ja yhteisöön kuulumisen tunnetta, Eija-Kaisa Klinga toteaa.
– Kun omat lapset olivat pieniä, tunsi kaikki kyläläiset, mutta nyt, kun lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet muualle, tuntuu, että ei samalla tavalla ole yhteyttä kyläläisiin. Ihmiset ikääntyvät täälläkin, ja myös ikäihmiset pitäisi huomioida ja tuoda heillekin yhteisöllisyyttä, Raija Kauppinen sanoo.
– Nykyäänhän puhutaan siitä, että kolmannen sektorin toimijat voisivat järjestää myös palveluja. Sitäkin voisi pohtia, voisiko kyläyhdistyksellä olla jonkinlainen rooli palvelujen järjestäjänä, siitä meillä ei ole vielä mitään ajatuksia. Aikoinaan, kun täällä oli vanhustentalo, kyläyhdistys muun muassa pesi talkoilla vanhustentalon asukkaiden mattoja, Kauppinen kertoo.
– Kylätoimintaan voi osallistua monella tavalla, mutta halua siihen tarvitaan. Vain muutaman hengen voimin kylätoimintaa ei pysty pyörittämään, eikä siinä ole mitään järkeäkään, Kauppinen ja Klinga sanovat.
– Myös yhteistyö kylän muiden yhdistysten kanssa olisi tervetullutta, naiset toteavat.
Eija-Kaisa Klingan mukaan virikepuiston talkoot ovat herättäneet kiinnostusta.
– Juuri tuollaista kylätoiminta voisi olla; hyvän mielen toimintaa ja välillä ahertamistakin. Virikepuiston ympäristön siistiminenkin onnistuu porukalla paljon paremmin kuin muutaman hengen voimin, Klinga toteaa.
Tiina Lamminaho
17.10.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Useimmissa Suomessa kunnissa – ehkä jopa kaikissa – on niin sanottu toriparlamentti, joka yleensä koostuu vanhemmista miehistä. Joukko kokoontuu arkiaamuisin puimaan ajankohtaisia asioita. Keuruulla ”parlamentti” kokoontuu ABC:llä, Petäjävedellä Kyläsepässä.
Petäjävesi-lehti lähti selvittämään, mitä Kyläsepän toriparlamentissa ajatellaan kunnan viimeaikaisesta viranhoidosta, kun sekä kunnanjohtaja Arto Kummalla että hallintojohtaja Sari Kaakkomäki jatkavat matkaa suhteellisen lyhyen pestin (noin 1,5 vuotta) jälkeen. Kummala kärsi luottamuspulasta ja Kaakkomäki haki – ja pääsi – Oriveden kaupungin henkilöstö- ja hallintopäälliköksi. Kaakkomäki toimii kunnanjohtajana vt ja lähtee Hämeeseen vielä tämän vuoden puolella.
Yllätys ei ollut, että kukaan haastatelluista ei suostunut kuvaan tai kertomaan sukunimeään. Haastatellut ovat kuitenkin todellisia ja lehti haastatteli heitä kasvotusten.
Jussi ja Timo hieman naureskelivat kunnan touhuille. On kuulemma tullut jopa kompostien tarkastajia, joilla on laajat valtuudet tutkia ihmisten komposteja.
– Aivan järjetöntä. Sen jälkeen kun Tiihonen jäi eläkkeelle, ei olisi uutta kunnanjohtajaa edes tarvittu, Jussi sanoo ja viittaa Tarmo Tiihoseen, joka oli Petäjäveden kunnanjohtaja 28 vuotta (1972-2000).
– Nyt on tuuliviiripolitiikkaa.
Kahdesta asiasta haastateltavat olivat samaa mieltä. Isot erorahat eivät kuntalaisia miellytä ja kuntaliitoksia ei kaivata.
– Eihän niitä erorahoja pitäisi maksaa, ei ainakaan isoja summia, totesivat mökkiläiset Ulla ja Reijo, jotka olivat tulleet Kyläseppään aamukahville ja lehtiä lukemaan.
Samaa mieltä oli Rane.
– Pitäisi olla virassa joku määräaika ennen erorahaa, ehkä sellaiset 4-5 vuotta. Huonoltahan tämä meno juuri nyt näyttää.
– Eihän se eroraha oikein ole. Yritysmaailmassa sen ymmärtää, jos johtaja tekee tulosta, Timo sanoi.
Kummala asui Jämsässä Petäjäveden kunnanjohtajana. Aamukahville Kyläseppään tulleella Annella oli asiaan näkemys.
– Kyllähän kunnanjohtajan olisi hyvä asua kunnassa, ainakin osittain. Pääsee paremmin tutustumaan kuntalaisiin. Kultainen kädenpuristus sen sijaan on vähän kaksipiippuinen juttu, mutta eihän se hullu ole, joka pyytää vaan se, joka maksaa. Rahastuksen makua, jos pian päättääkin lähteä muihin hommiin, Jyväskylässä asuva Petäjäveden mökkiläinen kertoi.
Ja se mahdollinen kuntaliitos Keuruun tai Jyväskylän kanssa?
– Ei kiitos. Ennen oli kaksi johtavaa virkamiestä ja kunnanlääkäri ja kaikki toimi hyvin. Pitäisikö miettiä paluuta vanhaan, Timo sanoi, joka ei hirveästi odotuksia uuteen kunnanjohtajaan lataa.
– Nykyisin asian ajaisi pahviukko kunnantalolla ja kunnanjohtajan palkka jakoon. Eikö kunnanhallitus ja -valtuusto riittäisi?
Myöskään Rane ei innostu kuntaliitoksesta.
– Itsellisenä jatketaan. Jos jokin asia vähän huonommin onkin, niin siihen on jo tottunut. Petäjävesi on hyvä paikka asua.
Kaikki haastateltavat olivatkin tyytyväisiä joko asumiseen Petäjävedellä tai elämään vierailijana.
– Täällä on kaikki aina siistiä. Teiden pientareetkin hyvin hoidettu, Ula suitsutti.
Petäjäveden keskeistä sijaintia kehuivat Timo, Jussi ja Rane.
– Se vain pitäisi hyödyntää paremmin.
Vaan yksi asia on jäänyt toriparlamentaarikkoja kaihertamaan, nimittäin kunnantalon myynti 2024. Kun uusi kunnantalo otettiin käyttöön 2011, Petäjävesi möi pitkään vanhaa kuntalaa. Lopulta kauppahinnaksi muodostui sata euroa.
– Laita siihen loppuun, että kunnan sloganiksi sopisi hyvin Petäjävesi – satasen kunta.
Seppo Pänkäläinen
13.10.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
– Kyllä viime keväänä tehtyjen kouluterveyskyselyjen tuloksista nousi huoli petäjävetisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Osa tuloksista on sellaisia, jotka ovat haasteita valtakunnallisestikin, joissakin asioissa taas on menty parempaan suuntaan niin valtakunnallisesti kuin maakunnallisestikin, mutta Petäjävedellä suunta onkin ollut huonompaan, hyvinvointikoordinaattori Sami Jylhä toteaa.
– Etenkin yläkoululaisten tyttöjen hyvinvoinnin lasku on valtakunnallinen ilmiö, ahdistuneisuus, koulu-uupumus, elämään tyytymättömyys ja yksinäisyys kasvavat. Petäjävedellä lähes 32 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaisista tytöistä kokee itsensä yksinäiseksi, ja se on paljon suurempi luku kuin koko maan vastaava prosenttiosuus. Onkohan niin, että harrastaminen ja nuorisotilat ovat poikien juttuja, pitäisikö meillä olla enemmän tytöille suunnattua toimintaa, Jylhä pohtii ja toteaa harrastuksista luopumisen vievän nuorten maailmasta pois myös aikuiskontakteja.
– Kun harrastukset lopetetaan jo alakoulussa, jäädään ilman ylimääräisiä kasvattajia, eikä ympärillä ole useampia aikuisia, jotka olisivat kiinnostuneita kuulemaan nuorten kuulumisia, Sami Jylhä sanoo.
Petäjävetisten yläkoululaisten vastauksissa Sami Jylhän yllätti muun muassa päihdemyönteisyys etenkin alkoholin käytön suhteen.
– Niiden 8.- ja 9.-luokkalaisten osuus, jotka eivät käytä alkoholia, on noussut sekä valtakunnallisesti että Keski-Suomessa, Petäjävedellä sen sijaan on menty toiseen suuntaan. Vielä neljä vuotta sitten 64 prosenttia Petäjäveden 8.- ja 9.-luokkalaisista ei käyttänyt alkoholia ollenkaan, nyt prosentti oli 56. Etenkin tyttöjen kohdalla alkoholia käyttävien määrä on noussut. Kertooko se sitten jotain asenneilmapiiristä ja vertaissuhteista, pitääkö käyttää alkoholia, että pääsee porukoihin, Sami Jylhä toteaa.
Ilmapiirin parantamiseksi tehty työtä
Sami Jylhän mukaan kouluterveyskyselyn vastaukset antavat myös melko synkän kuvan yläkoulun ilmapiiristä.
– Vastauksista nousi esille kiusaamisen ja syrjinnän sekä fyysisen uhan kokemista. Esimerkiksi seksuaalista häirintää kertoi kokeneensa 37 prosenttia petäjävetisistä viime kevään 8.- ja 9.-luokkalaisita tytöistä, se on kymmenisen prosenttiyksikköä enemmän kuin koko maan vastaava luku, Jylhä sanoo.
Yläkoulun rehtorin Ville Metsäpellon mukaan koulussa on kiinnitetty paljon huomiota kiusaamiseen, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, myös seksuaalinen häirintä on ollut esillä.
– On todella valitettavaa, että sitä esiintyy. Tässä tarvitaan myös kodin ja koulun yhteistyötä; koulu tukee kodin kasvatustyötä, mutta kyllä nuori ammentaa paljon käyttäytymiseensä kotoakin, Metsäpelto toteaa.
– Olemme tehneet koululla paljon töitä koulukuraattorin ja koulunuorisotyötekijän kanssa ilmapiirin parantamiseksi, ja tuloksia on jo tullut viime kevääseenkin verrattuna. Kiusaamiskyselyjä teemme koulussa säännöllisesti ja seuraamme tilannetta. Pitää muistaa myös, että pienellä paikkakunnalla ikäluokat ovat pieniä, joten kouluterveyskyselyssä esiintyy isojakin vaihteluja eri ikäluokkien kesken, Metsäpelto sanoo ja kertoo, että viime kevään kouluterveyskyselyyn vastasi noin sata petäjävetistä yläkoululaista.
Tyttöjen kokemaan yksinäisyyteen myös Metsäpelto kiinnitti huomiota.
– En osaa sanoa, miksi se on koholla. Olemme koulussa panostaneet yksinäisyyden torjuntaan muun muassa ryhmäytymisillä, Metsäpelto toteaa.
– Erityisesti tytöt kokevat myös paljon koulu-uupumista, pojat eivät niinkään. Se saattaa johtua siitä, että pojat suhtautuvat ehkä eri tavalla koulutyöhön kuin tytöt.
Kouluruoka maistuu edelleen
Petäjäveden yläkoulun yhtenä vahvuutena Ville Metsäpelto nostaa esille kouluruokailun.
– Meillä syödään edelleen kouluruokaa, vaikka koko maan tasolla koululounaan suosio on laskenut roimasti. Me saimme todella hyviä tuloksia sekä koululounaan laadusta ja mausta että siihen varatusta ajasta. Niitä, jotka eivät syö aamupalaa joka aamu, on Petäjävedelläkin entistä enemmän, mutta koulussa tarjolla oleva aamupuuro on ollut kuitenkin tasaisen suosittua, Metsäpelto kertoo ja sanoo, että muitakin hyviä asioita tuloksista löytyy.
– Tämänkertainen kouluterveyskysely tehtiin ennen uuden kännykät oppitunnilla kieltävän lain voimaantuloa, mutta meillä nuoret olivat jo silloin kyselyn mukaan sitä mieltä, ettei oma puhelin ole häirinnyt oppitunneilla opiskelua, myös koukuttava netinkäyttö on kyselyn mukaan vähentynyt.
Positiivinen muutos Metsäpellon mukaan on myös se, että sähkösavukkeiden käyttö on vähentynyt paljon.
– Minua itseäni lämmittää etenkin se, että vähintään tunnin päivässä liikkuvien nuorten osuus on noussut. Nyt 32 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaisista ilmoitti liikkuvansa vähintään tunnin päivässä, kaksi vuotta sitten tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 19 prosenttia, Metsäpelto toteaa.
Huolenaiheet valuneet alakouluun
Sami Jylhän mukaan monet kouluterveyskyselyissä esiin nousseet huolenaiheet ovat liukuneet jo alakoulun puolelle.
– Aiemmin oltiin huolissaan, kun yläkoululaiset eivät nuku tarpeeksi, eivät liiku tarpeeksi eivätkä syö aamupalaa, nyt samoista asioista pitää olla huolissaan jo alakoululaistenkin kohdalla, Sami Jylhä toteaa.
Kirkonkylän alakoululaisten vastauksista suunta näkyy selvästi; sekä aamupalan syöminen että nukkuminen on vähentynyt.
– Aamupalan söi joka arkiaamu enää 56 prosenttia meidän viime kevään 4.- ja 5.-luokkalaisistamme ja 74 prosenttia koki nukkuvansa tarpeeksi. Eli lähes puolet jättää aamupalan syömättä ja neljäsosa ei nuku tarpeeksi. Tämä heijastuu myös koulutyöhön; vain 16 prosenttia kyselyyn vastanneista oppilaista koki, että luokassa on usein rauhallista, Kirkonkylän alakoulun johtaja Hanna-Maria Jylhä kertoo.
– Terveyttä edistäviä elintapoja meidän 4.- ja 5.-luokkalaisitamme oli vain 17 prosentilla, kun koko maan vastaava luku on 31. Summaindikaattoriin on laskettu aamupalan syömisen ja nukkumisen lisäksi liikunta. Koulunkäynnistä ilmoitti pitävänsä vain 59 prosenttia kyselyyn vastanneista, kun siinä koko maan luku oli 70 prosenttia. Uskon, että nämä asiat liittyvät toisiinsa; kun ei nukuta riittävästi, eikä syödä aamupalaa, ollaan koulussa väsyneitä, eikä pidetä koulunkäynnistä. Perusasioilla eli riittävällä syömisellä ja levolla on iso merkitys koulussa jaksamiseen ja myös koulussa viihtymiseen. Asia on nostettu esille koulussa, mutta tässä täytyy heittää palloa kotienkin suuntaan, Hanna-Maria Jylhä sanoo ja toteaa, että koulussa on mietitty, pitäisikö koulun alkamisajankohtaa siirtää nykyisestä vartin yli kahdeksasta hieman myöhäisemmäksi.
Kintaudella perusasiat kunnossa
Kintauden alakoulussa viime kevään 4.- ja 5.-luokkalaisista 78 prosenttia ilmoitti syövänsä aamupalaa joka arkiaamu ja 90 prosenttia nukkuvansa tarpeeksi.
– Eli täällä perusasiat ovat kunnossa. Täällä myös niiden oppilaiden osuus, jotka keskustelevat usein vanhempiensa kanssa koulupäivästä, on isompi kuin koko maassa tai Keski-Suomessa, Kintauden alakoulun johtaja Riikka Pellinen kertoo.
– Myös se on hyvin myönteinen tulos, että 90 prosenttia vastaajista ilmoitti, että tuntee voivansa olla koulussa oma itsensä. Sen sijaan kiusaamista täällä on koettu melko paljon, toinen selkeä kehittämiskohde on oppilaiden osallistuminen koulun toiminnan suunnitteluun, Pellinen sanoo ja toteaa, että Kintauden alakoulun tuloksissa on hyvä muistaa, että vastaajia oli vain 31.
– Osallisuuden lisäämisen me otimme kehittämiskohteeksi jo kaksi vuotta sitten edellisten kouluterveyskyselyiden tulosten tultua, ja osallisuuden kokemus on pikkuisen parantunutkin. Jatkamme osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämistä ja yritämme saada lasten ääntä entistä enemmän mukaan suunnitteluun, Riikka Pellinen sanoo.
– Kaveritaitotyöskentelyäkin meillä on ollut, mutta nyt reagoimme näihin tuloksiin ja vahvistamme kaveritaitoja entisestään koulukuraattorin ja koulunuorisotyöntekijän kanssa yhdessä.
Kirkonkylällä kiusaaminen vähentynyt
Kirkonkylän alakoulussa kiusaaminen ja fyysisen uhan kokeminen ovat laskeneet edelliseen kouluterveyskyselyyn verrattuna ja lasten osallisuuden kokemus on noussut.
– Lapset kokevat, että he ovat saaneet osallistua koulun tapahtumien suunnitteluun, kouluruokailun suunnitteluun ja välituntitoiminnan suunnitteluun. Oppilaat myös uskaltavat sanoa mielipiteensä entistä useammin, Hanna-Maria Jylhä kertoo.
– Osallisuus ja yhteisöllisyys on ollut meillä vahva teema, on kiva, että se näkyy tuloksissakin. Myös kiusaamisen vastaista työtä olemme tehneet paljon, ja sekin näkyy, Jylhä iloitsee.
– Ja onhan se aivan ihana tulos, että sata prosenttia petäjävetisistä 4.- 5.-luokkalaisista pojista ilmoittaa olevansa tyytyväinen elämäänsä tällä hetkellä.
Tiina Lamminaho
06.10.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Kun tätä juttua tehtiin viime perjantaina aamupäivällä, vielä ei ollut tietoa siitä, että kunnanjohtaja Arto Kummala irtisanoutuu kunnanjohtajan tehtävästään sunnuntaina luottamuspulan takia. Kunnanhallituksen puheenjohtaja Satu Kytölehto totesi Petäjävesi-lehdelle, ettei luottamuspulassa ole kyse mistään yksittäisestä asiasta.
-Olemme käyneet Kummalan kanssa normaaliin tapaan kehityskeskusteluja, joista viimeisin käytiin 29.9. Sunnuntaina olleessa tapaamisessa hän päätti irtisanoutua tehtävästään. Tämä oli johtajasopimuksen mukainen irtisanoutuminen, Kytölehto kertoi.
Keskusteluja Kummalan kanssa ovat käyneet kunnanhallituksen ja -valtuuston puheenjohtajisto. Kunnanvaltuuston puheenjohtaja Mikko Tiirola ei kommentoinut asiaa.
-On päätetty, että asiaa kommentoi keskitetysti ainoastaan kunnanhallituksen puheenjohtaja, Tiirola sanoi.
Petäjäveden kunnan taloutta on reivattu paremmille urille jo pitkään; nyt on käynnissä talouden tasapainottamisohjelma vuosille 2024-2026. Säästöohjelmalla tavoitellaan parin miljoonan euron säästöjä.
-Tässä on osittain jo onnistuttukin. Paljon on kuitenkin vielä tarkennettavaa, minkä takia on päätetty lähteä tekemään uutta ohjelmaa, jossa entistä konkreettisemmin mietitään, mistä säästetään tulevina vuosina.
Kummala sanoo, että talouden tasapainottamisesta erityisen haastavan teki hyvinvointialueiden tulo.
-Sinne lähti rahat, puolet henkiöstöstä, mutta jäljelle jäi edelleen tietyllä tapaa varjotöitä. Talous on mennyt pikkuhiljaa vuosien saatossa heikommaksi. Koronavuosi oli vielä ihan ok. Vuonna 2023 saatiin harkinnanvaraista valtionosuutta, mikä nosti talouden kyseisenä vuonna plussalle. Sen jälkeen on tullut miinusta. Kun katsotaan viime vuotta, talousarvion hyväksytty miinus oli noin 1,8 miljoonaa euroa. Alijäämä saatiin kuitenkin sinne 1,12 miljoonaan euroon. On siis aika paljon onnistuttukin toimenpiteissä.
Kummala sanoo, että juustohöyläsäästöt on säästetty ja tulevaisuudessa joudutaan puuttumaan entistä enemmän rakenteisiin.
-Tärkeää on kuitenkin se, että hyvä ja turvallinen arki säilyisi sekä peruspalvelut. Sitten katsotaan, mitä muuta me pystytään siihen ympärille tuottamaan taloudellisesti järkevästi.
Kummala ei usko, että valtionosuusuudistus olisi kunnille jokin pelastus.
-Ei meille sada mannaa taivaasta, vaan liikkumavara kapenee entisestään. Verotulot on toki se, millä pystyttäisiin paikkaamaan vajetta.
Kummala toteaa, etteivät uudet verotuotot konkretisoidu hetkessä, vaikka valoa on näkyvissä.
-Uudet akkuvarastot voivat tuoda huomattaviakin verotuottoja. On puhuttu kuusinumeroisesta summasta. Verotuotto on vielä osin auki ja sitä selvitetään parhaillaan. Toivotaan, että tulee vielä seuraavakin akkuvarasto ja katseet kääntyy myös datakeskukseen. Valtuusto on tehnyt päätökset tuulivoimaloista ja kaavasta, kyllä hanke pitäisi käyntiin saada. Hallinto-oikeuden päätöstä valituksesta odotetaan vuodenvaihteessa. Tuulivoimayhtiöltä ovat jo rakennuslupahakemukset tulleet ja työ on taustalla käynnissä. Tuulivoimaloista verotuloja tulisi noin 30 000 euroa per tuulimylly vuodessa. Myllyjä rakennettaisiin yhteensä 11 kappaletta. Jos meidän talousarvion vaje on tällä hetkellä noin 600 000, tuulivoimaloiden verotuotto olisi käytännössä puolet siitä.
Vaikka uusia verotulojakin olisi tulossa, Kummala sanoo, että rakenteitakin pitää uskaltaa ravistella.
-Sivistyksen hallinnonalan kustannukset kattavat nykyään 75 prosenttia kuluista, joten kyllähän ne katseet sinne suuntaan kääntyvät.
Kummala mainitsee yhtenä keinona yhtenäiskoulujärjestelmään siirtymisen, joka voisi tuoda säästöjä muun muassa yhteisten opettajien käyttämisestä.
-Yhtenäiskoulu ei muuta fyysisesti mitään, se on hallinnollinen muutos. Lukion on arka aihe, ja se on täällä tärkeä. Lukiolla on elinvoimaa kohottava vaikutus, mutta lukiokoulutustakaan ei pidä järjestää hinnalla millä hyvänsä. Tällä hetkellä lukion oppilasmäärä on hyvä, mutta ikäluokkien koot ovat laskussa. Jos me joudumme käyttämään varoja lukiokoulutukseen paljon sen yli, mitä valtiolta siihen tulee rahaa, täytyy miettiä, onko toiminta oikeasti järkevää vai pysytytäänkö karsimaan lukion kustannuksia. Meillä on hyvä lukio, mutta kauheasti ei ole vaihtoehtoja.
Kunnan taloutta haastavat myös sote-kiinteistöt, joiden kohtaloon saatanee lisäselvyyttä kuluvalla viikolla. Uusien työllisyysalueiden tuottamat kustannukset ovat myös vielä epäselviä.
Valon pilkettä kunnan tulevaisuuteen tuo muun muassa Kintauden osayleiskaavan muutos, joka tuo tullessaan yli sata uutta tonttia. Suurin osa uusista tonteista ovat yksityisessä omistuksessa.
-Toivotaan, että kaava saadaan valmiiksi ja hyväksytyksi vuodenvaihteessa. Kaavan laadinnassa on tehty erittäin hyvää yhteistyötä maanomistajien kanssa. Kunnassa tietysti toivomme, että maanomistajat lähtevät näitä tontteja myymään. Alueelle on tulossa monenlaisia tontteja, rantatontteja, järvimaisematontteja ja kuivan maan tontteja. Alueella on Kintauden vesiosuuskunta ja viemärit ovat olemassa.
Kummala sanoo, että tontit ovat herättäneet suurta kiinnostusta.
-Olimme Jyväskylässä rakennusmessuilla ja siellä ihmiset kyselivät, voisivatko jo varata tietyn tontin itselleen.
Maarit Nurminen
25.09.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Petäjävedellä syntynyt toimittaja-kirjailija Ari Pusa, 65, tekee kirjaimellisesti historiaa ennen Italiassa ensi helmikuussa järjestettäviä talviolympialaisia. Häneltä nimittäin ilmestyy kirja nimeltään Voittajat (Tammi), joka käsittää 24 suomalaisen olympiavoittajan tarinat. Kirjan näkökulma on, miten tullaan olympiavoittajaksi. Teos on historiallinen siinäkin mielessä, että siinä julkistuu hiljattain kuolleen keihäslegendan Pauli Nevalan viimeinen haastattelu.
Petäjäveden Ylä-Kintaudella kasvanut Pusa oli itsekin aikoinaan hyvä yleisurheilija, parhaana lajinaan 800 metrin juoksu. Piirinmestaruuskisoissa hän muistelee olleensa parhaimmillaan neljäs B-poikaikäisenä. Kahden minuutin raja ei koskaan rikkoutunut, Pusan paras aika päämatkalla on 2.00,1. Se oli pitkään Petäjäveden Petäjäisten seuraennätys, kunnes arvokisoihin nyt tähtäävä Eemil Helander sen rikkoi.
– 17-vuotiaaksi urheilin, sitten tuli musiikki ja vei mukanaan, rumpuja muun muassa Jukka Ohra-ahon bändissä soittanut Pusa kertoo.
Edelleen hän soittaa, nyt SanomaCombo-yhtyeessä. Yhtye esiintyy pääosin Sanoma-konsernin tilaisuuksissa.
– On me tehty pari levyäkin ja yli sata keikkaa.
Kansakoulun Pusa kävi Ylä-Kintaudella, ylioppilaaksi hän kirjoitti Petäjäveden lukiosta 1980.
– Minusta ei koskaan pitänyt tulla toimittajaa. 1980 kesällä minun piti mennä VR:lle töihin mutta opettajani Irmeli Panhelainen kehotti minua harkitsemaan toimittajan uraa. Hänen mielestään olin hyvä ainekirjoittaja.
– Asia ei ollut aiemmin tullut mieleenkään mutta niin vain laitoin hakemuksen Keskisuomalaiseen. Sitten Heikki Marttila soitti ja pyysi Aholaitaan haastatteluun. Hän, toimituspäällikkö Ami Aittoniemi ja uutispäällikkö Mara Sihvonen sitten päättivät, että mies kelpaa. Ensimmäisen kesän olin kotimaalla, sitten kävin armeijan ja sen jälkeen palasin Keskisuomalaiseen vielä pariksi vuodeksi.
1983 Pusa pääsi opiskelemaan valtio-oppia ja yleistä historiaa Jyväskylän yliopistoon, josta hän valmistui yhteiskuntatieteiden maisteriksi.
Urheilun pariin sattumalta
Toinen käänteentekevä vuosi oli 1984.
– Oli Sarajevon talviolympialaiset ja pääsin tuuraamaan kisoihin lähtenyttä toimittajaa Erkki Kinnusta Keskisuomalaiseen. Lähinnä taitoin urheilusivuja olympialaisten ajan. Saman vuoden kesällä sain sitten pestin Uusi-Suomi-lehdestä. Ajattelin kuitenkin, että jotain isompaa sen olla pitää ja hain Helsingin Sanomiin politiikan toimittajaksi. Joku urheilutoimittaja jäi Hesarista noihin aikoihin pois ja paikkaa tarjottiin minulle. Sanottiin, että ole vaikka juhannukseen asti nyt aluksi. Mietin, että viitsinkö ryhtyä kirjoittamaan urheilusta. Mutta sille tielle jäin ja kirjoitin kaikille osastoille Hesarissa.
1995 Pusasta tuli HS:n uutispäällikkö ja 1997 urheilun esimies. Hän oli myös rakentamassa uutta tietokonesysteemiä lehdelle 2002-03 sekä toimi myös pääkirjoitustoimittajana – vain palatakseen aina takaisin urheiluun.
Käänne tuli 2016, kun HS:ssa oli yt-neuvottelut ja urheilun painopistettä alettiin siirtää HS:sta Ilta-Sanomiin. Lopullinen fuusio tapahtui lokakuussa 2024. Pusalle kehitys ei maistunut.
– Sanoin, että olen ollut Helsingin Sanomissa melkein 40 vuotta. Jos en saa kirjoittaa Hesariin niin antakaa vaikka potkut. Sain kirjoittaa lopun ajan Hesariin, mutta viime vuodenvaihteessa jäin sitten pois kokonaan. Joitakin keikkoja olen tehnyt mutta en mitään sen isompaa toimittajana, Pusa kertoo.
Kirjoja Pusa on tehnyt kuusi, kun Voittajat lasketaan mukaan. Immo Kuutsan tarina syntyi 2016 (Docendo), Tapio Lehtisen kanssa yhdessä teos Yksin seitsemällä merellä 2020 (Docendo), Harri Halmeesta kertova Manageri 2022 (Tammi) sekä Lehtisen kanssa vielä teokset Selviytyjä 2023 (Tammi) ja Kippari Lehtinen ja uusi sukupolvi 2024 (Tammi).
Merkittävistä ihmisistä Petäjäveden vuosilta Pusa mainitsee isovanhempiensa ja vanhempiensa lisäksi kaksi.
– Arto Loisa teki jutun meidän bändistä Petäjävesi-lehteen ja lisäksi kirjoitti minusta urheilijana. Petäjävesi-lehti muuten tulee edelleen tilattuna minulle ja olen lehden suuri fani. Petäjäveden lukion opettaja Irmeli Särkkä puolestaan ohjasi minua kiinnostumaan yhteiskunnallisista asioista. Ollaan Facebook-kavereita ja vaihdellaan kuulumisia.
– Käyn edelleen Petäjävedellä, vaikka tuttuja Ylä-Kintaudella on enää vähän. Vanhemmat ja isovanhemmat ovat kuolleet, heidän haudoillaan käyn. Muutamia luokkakokouksia pidettiin mutta sittemmin ne ovat jääneet. On omalla tavallaan sääli, että yhteys Petäjäveteen on muuttunut. Muistelen kuitenkin Petäjävettä pelkästään hyvällä, Ari Pusa sanoo.
Ja mitä kuuluu eläkeläisen elämään?
– Kesällä golfia ja talvisin sitten kirjojen kirjoittamista. Nyt, kun ei enää kirjoita urheilusta, huomaa, että urheilun seuraaminen on jäänyt vähälle.
Seppo Pänkäläinen
18.09.2025 | Alueelta, Petäjävesi, Tilaajille
Kirjailija Markku Ropposen vierailu Petäjäveden kirjastossa houkutteli paikalle etenkin Kuhala-kirjasarjan faneja. Kysymyksistä ja kommenteista päätellen monet paikallaolijoista muistivat tarkasti Kuhala-kirjojen tapahtumia, jopa paremmin kuin kirjailija Ropponen.
– En itse lue kirjojani sen jälkeen, kun ne on julkaistu. Siinä on se huono puoli, että aina en muista tarkasti, mitä olen esimerkiksi Kuhalasta sanonut ja vaarana on, että kirjoihin tulee ristiriitaisuuksia. Tosin en kyllä ole saanut sellaisesta juuri palautetta, Ropponen kertoi.
Ropposen kirjailijanura alkoi jo paljon ennen Kuhala-kirjoja. Vuonna 1990 julkaistiin Pronssijuhlat-romaani, sitä ennen Ropponen oli kirjoittanut runoja. Ensimmäinen Kuhala-kirja ilmestyi vuonna 2002.
– Pronssijuhlat on myös dekkari. Osallistuin dekkarinkirjoituskilpailuun, jossa en kummemmin pärjännyt, mutta käsikirjoitustani luonnehdittiin kehityskelpoiseksi, Ropponen kertoi. Vuoden odottelun jälkeen Tammi lupasi julkaista kirjan, siinä vaiheessa Ropposella oli jo seuraava käsikirjoitus valmiina. Pronssijuhlat-romaanista tehtiin myös kolmiosainen kuunnelma, seuraava kirja ”Kuolemanuni” sai Vuoden johtolanka -palkinnon.
– Siitä oli kannustavaa jatkaa uraa, Ropponen totesi.
Ropponen on kirjoittanut nelisenkymmentä kirjaa, joista pääosa on dekkareita.
Hieman omaa elämääkin mukana
– Kuhala-hahmo syntyi, kun jossain kustantajan juhlissa joku tuli sanomaan minulle, että miksi et kirjoita teoksia saman henkilön ympärille. Ensin ajattelin, että en varmasti ala kirjoittaa siten, Ropponen kertoi.
– Kuhala syntyi ilman isompaa miettimistä. Edellisissä dekkareissa oli jo muotoutunut tietynlainen tyyppi, enkä minä nimeäkään kauheasti miettinyt. Hahmosta olen yrittänyt tehdä positiivisen ja hyväksyttävän, mukana on jotain minun omasta elämästänikin ammennettua, esimerkiksi musiikkipuoli.
Ropposen omaan elämään kuuluu myös koira, kuten Kuhalankin elämään. Myös koiran ja miehen yhteiseloa kirjoihin on otettu oikeasta elämästä.
– Kyllä sekin, kun Kuhala ottaa koiralta virtsanäytettä saunakauhalla, on ihan oikeasta elämästä, Ropponen paljasti.
– Sen sijaan paikkoja ja maisemia en kuvaa valokuvantarkasti. Esimerkiksi yhdessä kirjassa esiintynyttä eläinhoitolaa Petäjävedellä ei ole, enkä ole sijoittanut sitä tietoisesti mihinkään tiettyyn taloon. Kerran minulla meni Jyväskylässä olevat järvetkin väärin päin. Kintaus ja Petäjäveden seudut ovat tulleet kirjoihin ehkä siitä, että vietin lapsuudessani paljon aikaa vanhempieni mökillä Ala-Kintausjärven rannalla. Jyväskylässä olen asunut Puistotorilla, Kuokkalassa ja Palokassa, ja kyllä kirjan tapahtumia tulee siirrettyä sellaisiin paikkoihin, jotka ovat itselle tuttuja.
Koirat liittyvät myös Ropposen Koirapuisto-romaaniin.
– Sitä pidän itse pääteoksenani. Siihen satsasin paljon ja ammensin koirista kaiken, Ropponen totesi.
Ei valmista suunnitelmaa
Ropponen kertoo kirjoittavansa säännöllisesti aamupäivisin.
– Kirjoittamisessa on hyviä päiviä ja huonoja päiviä, inspiraatiota ei voi odottaa, Ropponen sanoo ja kertoo kirjoittavansa käsikirjoituksen valmiiksi noin kolmessa kuukaudessa. Nyt kun mukaan on tullut myös rinnakkaissarja nuoresta Kuhalasta, kirjoja tulee kaksi vuodessa.
– Kun aloitan kirjan, minulla ei ole mitään valmista suunnitelmaa. Tietenkin minulla on Kuhala ja muita tuttuja tyyppejä, joten en ihan tyhjän päältä lähde, mutta aloittaessa en esimerkiksi tiedä, millainen rikos kirjassa tapahtuu ja kuka on murhaaja, Ropponen kertoi.
– Kirjaan otan ehkä vaikutteita jostain lehdestä lukemastani surkuhupaisasta uutisesta, mutta en minä niitä mitenkään etsimällä etsi. Sen sijaan luen paljon muiden kirjailijoiden kirjoja. Yritän tarinan ja kielen avulla luoda tunnelman, joka kiinnostaisi minua itseänikin lukijana. Ketään luottolukijaa, joka lukisi tekstiäni käsikirjoitusvaiheessa, minulla ei ole, kustannustoimittaja on ensimmäinen, joka saa tuotoksiani lukea.
Ropposen kirjat on kuunneltavissa myös äänikirjoina.
– Nykyään nimenomaan äänikirjat tuovat leivän. On minulle tullut vihjailuja, että voisi olla hyvä lyhentää lauseita tai yksinkertaistaa sanomista, mutta siihen minä en taivu. Sinänsä äänikirjat ovat hyvä asia; ihmisillä on tarve tutustua tarinoihin ja onko sillä sitten väliä, lukeeko vai kuunteleeko tarinan, Ropponen sanoo.
Viitisentoista vuotta sitten Kuhala oli vähällä päästä televisioonkin.
– Yhdestä Kuhala-kirjasta tehtiin kohtauksia ja niitä näyteltiin, mutta asia ei edennyt. Televisiotuotanto olisi maksanut paljon, eikä löytynyt tahoa, joka olisi vienyt juttua eteenpäin, Ropponen kertoo.
Kirjailijavierailuja toivottu
Markku Ropposen kirjailijavierailu kuului Lukukeskuksen järjestämään ”Suomen suurimpaan kirjailijakiertueeseen” 100 kirjastoa, tuhansia kohtaamisia. Hanketta on tukenut opetus- ja kulttuuriministeriö.
– Meiltä pyydettiin muutama ehdokas, joista meille sitten valittiin vierailijaksi Markku Ropponen. Ropponen oli meille hyvä vieras sekä paikallisuutensa, että myös sen takia, että Ropposen kirjoja luetaan Petäjävedellä paljon, kirjastonjohtaja Heli Laitinen toteaa.
– Hankkeen kautta kirjailijavieraita kustannettiin nimenomaan sellaisille kirjastoille, joissa ei ole ollut pitkään aikaan kirjailijavierailuita. Siihen kategoriaan me sovimme hyvin, meillä ei ole ollut kirjailijavierasta ainakaan naismuistiin, vaikka meiltä on niitä toivottu, Laitinen sanoo.
Tiina Lamminaho
