19.11.2025 | Lue ilmaiseksi, Petäjävesi, Tätä mieltä, Uurainen
Petäjäveden lukio on näytellyt aika isoa osaa perheeni elämässä. Minulla on kaksi sisarta ja olemme kaikki käyneet Petäjäveden lukion. Varsinkin kirvesmiesisälleni oli hyvin tärkeää, että lapset kouluttautuvat, koska hänellä itsellään ei ollut siihen mahdollisuutta. Petäjävesi oli luonteva suunta Höytiän kylältä. Nyt vuosikymmenten jälkeen koulu on taas tullut tutuksi, kun oma nuorimmaiseni aloitti sen tänä syksynä.
Vanhin siskoni Eija Lahtinen aloitti lukion Petäjävedellä 60-luvun lopulla, kun koulu oli vielä varsin nuori.
– Erittäin hyvät muistot on koulusta jäänyt ja aina kun luokkakavereita vaikka kaupan hyllyn välissä tapaa, niin lämmöllä koulua muistellaan. Rehtorina toimi Lauri Natri, hän oli ketterä liikkeissään, helposti punastuva ja nosti aina etusormen ylös, kun halusi jotakin oikein korostaa. Uskonnonopettajana oli legendaarinen Veikko Turunen, mittava persoona, vaikka olikin lyhyt. Erityisellä lämmöllä muistan Anneli Vähäpassia, aivan upea äidinkielen opettaja, Eija kertoo.
Petäjäveden lukiolla oli jo tuolloin tarjota jotain spesiaalia, nimittäin latina.
– Latinaa opetti hento ja pieni opettaja Myllys. Latinan opiskelusta on ollut valtavasti hyötyä monessa asiassa ja vieläkin joskus yöllä muistelen latinan lauseita.
Kulkuyhteydet eivät tuolloin olleet niin hyvät kuin nykyään, vaan oli tapana hankkia kortteeri kylältä. Eijalle se löytyi aivan paraatipaikalta, Toini-tädin paperikaupan – nykyisen taidetila Toinilan – takahuoneesta.
– Se oli mukava pieni huone, jota pönttöuuni lämmitti ja jossa pankinjohtaja Tauno Lailio kävi paistamassa kalastamiann kaloja. Myöhemmin asuin myös hetken aikaa Saharisen talossa.
Muutamaan vuotta myöhemmin koulun aloittanut Riitta Kovanen (Lahtinen) asui Lyyli Valkeajärven keltaisessa talossa Multiantien varressa, kuten myös minä ja Sarisen Elina (Veijonen) 80-luvulla. Lyyli oli kerrassaan mainio vuokraemäntä.
– Nukuin ensimmäisen vuoden Lyylin kanssa samassa huoneessa ja illalla jopa jumpattiin yhdessä ennen nukkumaan menoa, Riitta muistaa.
Opettajista Riitan mieleen ovat jääneet erityisesti kielten opettajat, Pirkko Lemmetty, Raili Patrikainen ja Anja Forsberg.
– Parasta koulussa kuitenkin oli ja on, hyvä ystävä Riitta Vänskä (Tomperi). Välissä oli kymmeniä vuosia, jolloin emme oikein edes tienneet missä toinen menee, mutta nyt seitsemänkymppisinä olemme löytäneet ystävyytemme uudelleen ja olemme yhteyksissä viikoittain, Riitta päättää.
Kun itse kävin lukiota 80-luvulla, oli ehkä aavistuksen noloa lähteä Petäjävedelle. Siistimmät tyypit ja parempi väki meni Lyseoon. Koin kuitenkin, että minulle pieni lukio oli oikein passeli. Luokallani oli pari lahjakasta kirjoittajaa Satu Kakkori ja Mikko Hannula, joista jo tuolloin arvasi, että heistä tulee toimittajia. Itse eksyin näihin hommiin vasta ammatinvaihtajana.
Nyt vuonna 2025 Petäjäveden lukio ei ole ensinkään nolo, vaan monelle uuraislaiselle ykkösvaihtoehto myös monien etujensa vuoksi. Juuri nyt tyttäreni Nelli Lehtonen tekee äidinkielen tehtävää koulusta saamallaan tietokoneella ja miettii, joko ensi keväänä uskaltaisia aloittaa ajo-opetuksen.
Kuva: Vuonna -85 vietimme vanhojenpäivää, joka ei ollut silloin nykyisen kaltainen puku- ja tanssijuhla, vaan ylle kaivettiin jotain aidosti vanhaa. Etualalla patsastelevat Uuraisten tytöt Elina Saarinen (Veijonen) ja Hanna Lahtinen, taustalta voi bongata tulevan professorin Marja Tiirolan (Kauppi) ja puolustusvoimissa uran luoneen Timo Kytölehdon.
Hanna Lahtinen
11.11.2025 | Petäjävesi, Tilaajille, Uurainen
– Monet lähtevät Uuraisilta lukioon kaupunkiin, mutta meitä kiinnostaa Petäjäveden lukio. Täällä on kuulemma hyvää opetusta, ja tämä on lähellä, sanoivat yhdeksäsluokkalaisille tarkoitettuun Petäjäveden lukion tutustumispäivään Uuraisilta tulleet Viela Laitinen ja Alisa Rajala.
Lukioon tutustui päivän aikana Petäjäveden yläasteen noin 50 yhdeksäsluokkalaisen lisäksi muutama yhdeksäsluokkalainen Uuraisilta ja yksi Jyväskylästä.
– Naapurissa asuva tuttavani on käynyt Petäjäveden lukiota ja hän on tykännyt siitä. Etenkin se, että lukiossa pystyy suorittamaan ajokortin, oli naapurini mielestä hyvä juttu, ja se kiinnostaa myös minua, totesi kaupungista Petäjäveden lukion tutustumispäivään tullut Ronja Autioniemi.
Uuraisilla asuvat Viela Laitinen ja Alisa Rajala ovat kiinnostuneita tulemaan Petäjävedelle lukioon.
Kulttuuria ja paljon muuta
Päivän aikana yhdeksäsluokkalaisille kerrottiin muun muassa Petäjäveden lukion painopistealueista kulttuurista, kansainvälisyydestä, yrittäjyydestä sekä DI-opinnosta ja ajokortista, myös lukion liikunnasta kerrottiin, samoin opiskelijakunnasta ja tutoreiden toiminnasta.
– Me olemme tykänneet tosi paljon lukion kansainvälisestä toiminnasta. Lukion kohokohtia on, kun pääsee ulkomaille ja saa tutustua eri kulttuureihin, totesivat lukion kolmannella opiskelevat Silja Nikonen ja Emmeliina Moilanen. Nuoret naiset kertoivat käyneensä Ranskassa keväällä, Itävallan-matka on vielä edessä.
– Meillä Erasmus-vaihtoon pääsevät kaikki halukkaat, lukion saksan ja ruotsin opettaja Marjut Liljavirta kertoi.
Yrittäjyysopintoja esitteli yrittäjyyttä opettava Heli Vuoriniemi, kulttuuria äidinkielen ja kirjallisuuden sekä ilmaisutaidon opettaja Johanna Tilus.
– Kulttuuri on meillä monella tavalla esillä, teemme muun muassa joka toinen vuosi näytelmän. Kaikille pakollisten kurssien lisäksi meillä voi opiskella syventäviä kursseja niin musiikissa, draamassa kuin kuvataiteessakin, niissä voi tehdä myös lukiodiplomin, Tilus kertoi ja lisäsi, että ohjelmaan kuuluu myös muun muassa museovierailuja ja teatteriretkiä.
Yrittäjyys ja työelämävalmiudet -kursseja Petäjäveden lukiossa on tarjolla kaksi, kursseilla muun muassa tutustutaan eri ammatteihin ammattilaisten itsenä kertomana.
DI-linja, jonka yhteydessä suoritetaan yliopisto-opintoja ja josta pääsee tietyin ehdoin suoraan Jyväskylän yliopiston tieto- ja ohjelmistotekniikan DI-kulutukseen, on nyt Petäjäveden lukiossa neljättä vuotta.
– Tänä syksynä DI-linjalla aloitti neljä opiskelijaa, aloituspaikkoja meillä on ollut viisi. Olemme vielä käynnistelyvaiheessa, joten aloituspaikkoja emme ole laittaneet enempää, mutta aloituspaikkamäärä voi mahdollisesti myöhemmin kasvaa. Todennäköisesti ensi syksynä meillä on kuitenkin vielä viisi aloituspaikkaa DI-linjalla, matemaattisten aineiden opettajat Joonas Soininen ja Tuomas Torkki kertoivat.
Liikunnassa Petäjäveden lukion valtteja ovat muun muassa monipuoliset liikuntatilat ja seurayhteistyö, Petäjäveden lukion opiskelijat saavat myös halutessaan kuntosalikortin ilmaiseksi.
– Meillä on myös hankittu erilaisia liikunnallisuutta edistäviä välineitä sekä yläkoulun Liikkuva koulu- ja lukion Liikkuva lukio -hankkeissa, liikunnanopettaja Kati Huotari kertoi.
Pienessä lukiossa monia etuja
Yhdeksäsluokkalaiset pääsivät tutustumaan myös lukiolaisten omaan tilaan, Pajaan.
– Tämä on erittäin suosittu hyppytuntien ja välituntien viettopaikka, täällä hengaillaan, opiskellaan, pelataan ja keitetään kahvia, opinto-ohjaaja Suvi Munnukka kertoi.
– Täällä on kahvinkeittimen lisäksi vedenkeitin, mikrouuni ja jääkaappi, joten täällä voi säilyttää ja syödä eväitä, jos on pitkiä koulupäiviä. Täällä on myös lautapelejä.
Pajassa yhdeksäsluokkalaiset saivat perustietoa Petäjäveden lukiosta sekä oppilaskunnan ja tutoreiden toiminnasta.
– Petäjäveden lukiossa on tällä hetkellä 87 opiskelijaa, lukion etuna ovat pienet ryhmät. Opiskelijat eivät pääse hukkumaan massaan, vaan me opettajat tunnemme opiskelijat ja pystymme tarvittaessa auttamaan heitä. Apua saa heti, kun sitä tarvitsee, Suvi Munnukka sanoi ja totesi, että joidenkin mielestä etu on myös se, että käytössä on oikeat, paperiset kirjat.
Tänä syksynä Petäjäveden lukiossa aloitti 34 uutta opiskelijaa, rehtori Ville Metsäpellon mukaan ensi syksynä opiskelijoita voidaan ottaa korkeintaan 30, sillä isoja tiloja ei ole isommille opiskelijamäärille.
– Lukioon tulevien määrä vaihtelee ikäluokittain. Esimerkiksi yläkoulun opiskeluilmapiiri vaikuttaa paljon siihen, tullaanko lukioon vai ei. Me pyrimme kertomaan lukiosta vaihtoehtona omille ysiluokkalaisillemme, ja korostamme sitä, että vaikka lukio ja yläkoulu ovat samassa rakennuksessa, lukio on kuitenkin ihan eri koulu, Metsäpelto sanoo.
– Olen käynyt kertomassa Petäjäveden lukiosta vanhempainillassa myös Uuraisilla, ja meillä onkin ollut jatkuvasti uuraislaisia opiskelijoita. Petäjävetiset lukion valitsevat jäävät yleensä lukioon meille, jonkin verran täältä mennään kaupunkiin, etenkin erikoislinjoille. Toisaalta meillä on opiskelijoita Jyväskylästä, joskus on ollut Keuruultakin, lisäksi meillä on ollut kansainvälisiä opiskelijoita, Metsäpelto kertoo.
Tiina Lamminaho
23.10.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Positiivisuutta, näkyvyyttä ja tunnettavuutta, kiinnostavia tontteja, halvempia ja parempikuntoisia vuokra-asuntoja, minitalonäyttely, lisää tapahtumia, datakeskus… Kunnan ja Petäjäveden Yrittäjät ry:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa nostettiin esille monenlaisia ideoita, joilla Petäjäveden elinvoimaa saataisiin parannettua.
Elinvoimaryhmän puheenjohtajan Teppo Sirniön johdolla pohdittiin, millainen on Petäjäveden elinvoimaisuuden nykytila ja mitä pitäisi tehdä elinvoimaisuuden parantamiseksi. Keskustelutilaisuudessa esiin tulleet asiat on tarkoitus viedä eteenpäin, joko osaksi kunnan strategiaa tai jo nopeammin toteutettavaksi.
Yhteistyötä ja kehumista
– Petäjäveden vanhalla kirkolla on ollut hyvä kesä, ryhmiä on ollut paljon. Yhteistyö Visit Jyväskylän kanssa sekä toimet, joita olemme tehneet, ovat olleet oikeansuuntaisia, Hanna Hautamäki totesi nykytilanteesta. Keskustelussa tuotiin esille myös vanhan kirkon vielä nykyistä suuremmat mahdollisuudet. Tyytymättömyyttä nykytilanteessa herättävät muun muassa huonot linja-autoyhteydet iltaisin ja viikonloppuisin.
– Nykytila on erittäin haastava, väkimäärä putoaa ja se haastaa paikallistasolla tehtävää liiketoimintaa. Täällä on myös tietynlaista kuppikuntaisuutta, tuntuu, että me yrittäjät välillä potkimme toisiamme, vaikka meidän pitäisi toimia kaikkien yhdessä, Jere Malila totesi.
Elinvoimaryhmään kuuluvan Petäjäveden Yrittäjät ry:n puheenjohtajan Mirkka Lampisen mukaan kuppikuntaisuuden esilletuominen on hyvä asia.
– Minäkin olen kuullut, että täällä olisi kateutta ilmassa. Kuulostaisi hyvältä, jos saataisiin yrittäjät yhteisen pöydän ääreen tutustumaan toisiinsa ja virittelemään yhteistyötäkin. Siinä yrittäjäyhdistys voisi olla mukana, Lampinen sanoi ja totesi, että hänen mielestään kaikki Petäjävedellä ovat kuitenkin hyviä tyyppejä.
Kunnan viestintäasiantuntija Minna-Marika Kumpulainen antoi vinkin kaikille petäjävetisille.
– Kehukaa Petäjävettä, petäjävetisiä yrittäjiä ja täällä tarjottavia palveluita joka paikassa. Jos jossain palvelussa on jotain marmatettavaa, sanokaa siitä suoraan asianomaiselle palvelun tuottajalle sen sijaan, että kirjoittaisitte siitä someen. Se ei maksa euroakaan, että puhuu hyvää, Kumpulainen totesi.
Vuokra-asuntojakin tarvitaan
Kunnan näkymättömyyttä tuotiin esille useammassakin puheenvuorossa, esimerkiksi Kintaudelle muuttanut Eija-Kaisa Klinga totesi, että kun hän kertoi tuttavilleen muuttavansa Petäjävedelle, harva tiesi Petäjävedestä mitään.
– Moni Jyväskylästä pois haluava valitsee jonkin muun kunnan, joka näkyy enemmän. Petäjäveden kunnan sivuille pitäisi saada esimerkiksi tarjolla olevat tontit näkyviin, Kimmo Ijäs totesi.
Näkyvyyttä voisi keskustelussa mukana olleiden mukaan lisätä erimerkiksi kaikenlaisilla tapahtumilla tai minitalonäyttelyllä aikoinaan pidetyn omakotitalonäyttelyn tapaan. Myös kalliit rantatontit mainittiin näkyvyyden ja asukkaiden tuojina.
Matti Lahtinen otti puheeksi vuokra-asunnot.
– Jos saa täältä työpaikan, ei välttämättä rupea rakentamaan uutta taloa. Täällä on kalliita ja huonokuntoisia vuokra-asuntoja, sille pitäisi tehdä jotain. Jossain vaiheessa puhuttiin paljon kunnallisveroprosentista, mutta ei se kiinnosta ihmistä, joka on saanut kunnasta työpaikan. Päätöksessä muuttaako Petäjävedelle vai naapurikuntaan vaikuttaa paljon enemmän se, millaisia ja minkä hintaisia asuntoja on tarjolla, Lahtinen sanoi.
Isoja kaloja kannattaa pyytää
Kalevi Laajisto nosti esiin myös lainansaannin vaikeuden uusien talojen rakentamisen esteenä; maaseudulla talojen vakuusarvot laskevat. Jaakko Ylitalo peräänkuulutti ratkaisukeskeisyyttä niin kohtaamisissa kunnan virkamiesten kanssa kuin pankkiasioinnissakin.
– Pitää miettiä, miten asia saadaan tapauskohtaisesti ratkaistua. Petäjävedellä talojen vakuusarvojen suhteen on vielä hyvä tilanne, Ylitalo totesi.
– Meillä on 400 kilometriä rantaviivaa ja aika paljon asukkaita, jotka asuvat käytännössä Petäjävedellä mutta maksavat veronsa muualle. Petäjävedellä vapaa-ajan asunnon muuttamista vakituiseksi asunnoksi ei ole torpattu; kannattaisi lähestyä näitä vapaa-ajan asunnossaan asuvia suoraan, sieltä voisi saada uusia asukkaita ja sitä kautta verotuloja, Mikko Tiirola ehdotti.
Tapio Kokkonen totesi, että kuntaan pitäisi saada työpaikkoja.
– Teollisuustyöpaikkoja voi olla vaikea saada, mutta esimerkiksi etätyöpisteitä kannattaisi miettiä, Kokkonen totesi.
– Myös isompia kaloja kannattaa pyytää. Me olemme sähkönsiirron solmukohdassa, tämä olisi yksi parhaista paikoista datakeskukselle, samoin Petäjävesi on yksi Keski-Suomen parhaita paikkoja vetytalouden investoijien kannalta. Niissä peleissä meidän pitää olla mukana, kun saamme uuden kunnanjohtajan, Mikko Tiirola sanoi.
Tilaisuudessa esitettiin myös toiveita päättäjille.
– Toivottavaa olisi, ettei hyviä hankkeita torpattasi, vaikka uudet hankkeet tulisivat lähelle omaa alaa. Kateuden ei pitäisi vaikuttaa päätöksenteossa, Simo Sarava totesi.
Keskustelussa toivottiin myös sitä, ettei päätöksiä siirrettäisi seuraavalle vaalikaudelle, eikä annettasi puoluepolitiikan vaikuttaa päätöksentekoon.
– Senhän me olemme jo päättäneet, että meillä on vain yksi puolue eli Petäjävesi-puolue, Teppo Sirniö totesi.
Tiina Lamminaho
21.10.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Kintauden kyläyhdistys järjestää lauantaina 25. lokakuuta talkoot virikepuistossa. Talkoilla siistitään ja raivataan pusikoitunutta ympäristöä, ja kotaakin saa kunnostaa, mikäli innostusta riittää.
– Kintauden kyläyhdistyksen toiminta on ollut hyvin pientä tässä jo pitemmän aikaa. Nyt toimintaa olisi tarkoitus herätellä, mikäli sille olisi tilausta ja kylältä löytyisi voimavaroja. Tämähän on kuitenkin aika pieni kylä ja täällä on muitakin toimijoita, esimerkiksi Kintauden nuorisoseura on iso ja hyvä toimija, samoin koulun vanhempainyhdistys, Kintauden kyläyhdistyksen puheenjohtaja Raija Kauppinen toteaa.
Kintauden kyläyhdistyksen toiminnan herättely sai alkunsa Kintaudella pidetystä kyläillasta.
– Kyläillassa nousi esille toiveita Kintauden kyläyhdistyksen aktivoitumisesta ja minä sitten soitin Raijalle ja kysyin, voisimmeko yrittää saada toimintaa liikkeelle, Eija-Kaisa Klinga kertoo.
– Itse en ole ollut aikuisiällä mukana kylätoiminnassa, mutta minulla on siitä lämpimiä muistoja lapsuudestani, kun asuin Iisalmessa. Mielestäni kokemuksen puute ei ole este kyläyhdistyksessä toimimiselle. Kyläyhdistyksen toimintaan osallistujilta ei vaadita mitään erityisiä tietoja, taitoja tai ominaisuuksia, vaan kylätoiminta on toimintaa matalalla kynnyksellä, Klinga sanoo.
– Kylätoiminnassa ei myöskään tarvitse sitoutua tekemään jotain jatkuvasti. Joku voi haluta olla mukana aktiivisesti aina, joku taas silloin, kun hänellä on kalenterissa tilaa. Molemmat tavat, ja kaikki tavat niiden väliltä, ovat hyviä.
Viestinviejänä ja yhteen kokoajana
Raija Kauppinen pohtii, mikä kyläyhdistyksen rooli voisi olla.
– Itse näen kylätoiminnan tärkeänä, mutta pitää miettiä realistisesti, mihin rahkeet riittävät ja millaiseen toimintaan on tarvetta. Kyläyhdistys voisi olla esimerkiksi linkkinä kyläläisten ja kunnan välillä, välittämässä kyläläisten terveisiä kuntaan. Aikoinaan kyläiltoja järjestettiin säännöllisesti ja kunnan virkamiehet kävivät täällä juttelemassa kyläläisten kanssa, sellaisessa kyläyhdistys voisi olla aktiivinen toimija, Kauppinen toteaa.
– Kyläyhdistys on toiminut jonkinlaisena kylän äänenä viranomaisten suuntaan, antanut esimerkiksi lausuntoja Ely-keskukselle. Ja aikoinaan, kun piti nimetä kaikki tiet, kyläyhdistys organisoi nimienantoa. Myös moniin hankkeisiin kyläyhdistys on osallistunut, Kauppinen kertoo.
Kylän kehittämisen vauhdittajan ja viestinviejän roolin lisäksi kyläyhdistys voisi olla kyläläisiä yhteen kokoava voima.
– Minä uskon, että eri ikäisten ihmisten kokoontuminen yhteen erilaisten asioitten äärelle kasvattaa sosiaalista pääomaa ja yhteisöön kuulumisen tunnetta, Eija-Kaisa Klinga toteaa.
– Kun omat lapset olivat pieniä, tunsi kaikki kyläläiset, mutta nyt, kun lapset ovat jo aikuisia ja muuttaneet muualle, tuntuu, että ei samalla tavalla ole yhteyttä kyläläisiin. Ihmiset ikääntyvät täälläkin, ja myös ikäihmiset pitäisi huomioida ja tuoda heillekin yhteisöllisyyttä, Raija Kauppinen sanoo.
– Nykyäänhän puhutaan siitä, että kolmannen sektorin toimijat voisivat järjestää myös palveluja. Sitäkin voisi pohtia, voisiko kyläyhdistyksellä olla jonkinlainen rooli palvelujen järjestäjänä, siitä meillä ei ole vielä mitään ajatuksia. Aikoinaan, kun täällä oli vanhustentalo, kyläyhdistys muun muassa pesi talkoilla vanhustentalon asukkaiden mattoja, Kauppinen kertoo.
– Kylätoimintaan voi osallistua monella tavalla, mutta halua siihen tarvitaan. Vain muutaman hengen voimin kylätoimintaa ei pysty pyörittämään, eikä siinä ole mitään järkeäkään, Kauppinen ja Klinga sanovat.
– Myös yhteistyö kylän muiden yhdistysten kanssa olisi tervetullutta, naiset toteavat.
Eija-Kaisa Klingan mukaan virikepuiston talkoot ovat herättäneet kiinnostusta.
– Juuri tuollaista kylätoiminta voisi olla; hyvän mielen toimintaa ja välillä ahertamistakin. Virikepuiston ympäristön siistiminenkin onnistuu porukalla paljon paremmin kuin muutaman hengen voimin, Klinga toteaa.
Tiina Lamminaho
17.10.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Useimmissa Suomessa kunnissa – ehkä jopa kaikissa – on niin sanottu toriparlamentti, joka yleensä koostuu vanhemmista miehistä. Joukko kokoontuu arkiaamuisin puimaan ajankohtaisia asioita. Keuruulla ”parlamentti” kokoontuu ABC:llä, Petäjävedellä Kyläsepässä.
Petäjävesi-lehti lähti selvittämään, mitä Kyläsepän toriparlamentissa ajatellaan kunnan viimeaikaisesta viranhoidosta, kun sekä kunnanjohtaja Arto Kummalla että hallintojohtaja Sari Kaakkomäki jatkavat matkaa suhteellisen lyhyen pestin (noin 1,5 vuotta) jälkeen. Kummala kärsi luottamuspulasta ja Kaakkomäki haki – ja pääsi – Oriveden kaupungin henkilöstö- ja hallintopäälliköksi. Kaakkomäki toimii kunnanjohtajana vt ja lähtee Hämeeseen vielä tämän vuoden puolella.
Yllätys ei ollut, että kukaan haastatelluista ei suostunut kuvaan tai kertomaan sukunimeään. Haastatellut ovat kuitenkin todellisia ja lehti haastatteli heitä kasvotusten.
Jussi ja Timo hieman naureskelivat kunnan touhuille. On kuulemma tullut jopa kompostien tarkastajia, joilla on laajat valtuudet tutkia ihmisten komposteja.
– Aivan järjetöntä. Sen jälkeen kun Tiihonen jäi eläkkeelle, ei olisi uutta kunnanjohtajaa edes tarvittu, Jussi sanoo ja viittaa Tarmo Tiihoseen, joka oli Petäjäveden kunnanjohtaja 28 vuotta (1972-2000).
– Nyt on tuuliviiripolitiikkaa.
Kahdesta asiasta haastateltavat olivat samaa mieltä. Isot erorahat eivät kuntalaisia miellytä ja kuntaliitoksia ei kaivata.
– Eihän niitä erorahoja pitäisi maksaa, ei ainakaan isoja summia, totesivat mökkiläiset Ulla ja Reijo, jotka olivat tulleet Kyläseppään aamukahville ja lehtiä lukemaan.
Samaa mieltä oli Rane.
– Pitäisi olla virassa joku määräaika ennen erorahaa, ehkä sellaiset 4-5 vuotta. Huonoltahan tämä meno juuri nyt näyttää.
– Eihän se eroraha oikein ole. Yritysmaailmassa sen ymmärtää, jos johtaja tekee tulosta, Timo sanoi.
Kummala asui Jämsässä Petäjäveden kunnanjohtajana. Aamukahville Kyläseppään tulleella Annella oli asiaan näkemys.
– Kyllähän kunnanjohtajan olisi hyvä asua kunnassa, ainakin osittain. Pääsee paremmin tutustumaan kuntalaisiin. Kultainen kädenpuristus sen sijaan on vähän kaksipiippuinen juttu, mutta eihän se hullu ole, joka pyytää vaan se, joka maksaa. Rahastuksen makua, jos pian päättääkin lähteä muihin hommiin, Jyväskylässä asuva Petäjäveden mökkiläinen kertoi.
Ja se mahdollinen kuntaliitos Keuruun tai Jyväskylän kanssa?
– Ei kiitos. Ennen oli kaksi johtavaa virkamiestä ja kunnanlääkäri ja kaikki toimi hyvin. Pitäisikö miettiä paluuta vanhaan, Timo sanoi, joka ei hirveästi odotuksia uuteen kunnanjohtajaan lataa.
– Nykyisin asian ajaisi pahviukko kunnantalolla ja kunnanjohtajan palkka jakoon. Eikö kunnanhallitus ja -valtuusto riittäisi?
Myöskään Rane ei innostu kuntaliitoksesta.
– Itsellisenä jatketaan. Jos jokin asia vähän huonommin onkin, niin siihen on jo tottunut. Petäjävesi on hyvä paikka asua.
Kaikki haastateltavat olivatkin tyytyväisiä joko asumiseen Petäjävedellä tai elämään vierailijana.
– Täällä on kaikki aina siistiä. Teiden pientareetkin hyvin hoidettu, Ula suitsutti.
Petäjäveden keskeistä sijaintia kehuivat Timo, Jussi ja Rane.
– Se vain pitäisi hyödyntää paremmin.
Vaan yksi asia on jäänyt toriparlamentaarikkoja kaihertamaan, nimittäin kunnantalon myynti 2024. Kun uusi kunnantalo otettiin käyttöön 2011, Petäjävesi möi pitkään vanhaa kuntalaa. Lopulta kauppahinnaksi muodostui sata euroa.
– Laita siihen loppuun, että kunnan sloganiksi sopisi hyvin Petäjävesi – satasen kunta.
Seppo Pänkäläinen
13.10.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
– Kyllä viime keväänä tehtyjen kouluterveyskyselyjen tuloksista nousi huoli petäjävetisten lasten ja nuorten hyvinvoinnista. Osa tuloksista on sellaisia, jotka ovat haasteita valtakunnallisestikin, joissakin asioissa taas on menty parempaan suuntaan niin valtakunnallisesti kuin maakunnallisestikin, mutta Petäjävedellä suunta onkin ollut huonompaan, hyvinvointikoordinaattori Sami Jylhä toteaa.
– Etenkin yläkoululaisten tyttöjen hyvinvoinnin lasku on valtakunnallinen ilmiö, ahdistuneisuus, koulu-uupumus, elämään tyytymättömyys ja yksinäisyys kasvavat. Petäjävedellä lähes 32 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaisista tytöistä kokee itsensä yksinäiseksi, ja se on paljon suurempi luku kuin koko maan vastaava prosenttiosuus. Onkohan niin, että harrastaminen ja nuorisotilat ovat poikien juttuja, pitäisikö meillä olla enemmän tytöille suunnattua toimintaa, Jylhä pohtii ja toteaa harrastuksista luopumisen vievän nuorten maailmasta pois myös aikuiskontakteja.
– Kun harrastukset lopetetaan jo alakoulussa, jäädään ilman ylimääräisiä kasvattajia, eikä ympärillä ole useampia aikuisia, jotka olisivat kiinnostuneita kuulemaan nuorten kuulumisia, Sami Jylhä sanoo.
Petäjävetisten yläkoululaisten vastauksissa Sami Jylhän yllätti muun muassa päihdemyönteisyys etenkin alkoholin käytön suhteen.
– Niiden 8.- ja 9.-luokkalaisten osuus, jotka eivät käytä alkoholia, on noussut sekä valtakunnallisesti että Keski-Suomessa, Petäjävedellä sen sijaan on menty toiseen suuntaan. Vielä neljä vuotta sitten 64 prosenttia Petäjäveden 8.- ja 9.-luokkalaisista ei käyttänyt alkoholia ollenkaan, nyt prosentti oli 56. Etenkin tyttöjen kohdalla alkoholia käyttävien määrä on noussut. Kertooko se sitten jotain asenneilmapiiristä ja vertaissuhteista, pitääkö käyttää alkoholia, että pääsee porukoihin, Sami Jylhä toteaa.
Ilmapiirin parantamiseksi tehty työtä
Sami Jylhän mukaan kouluterveyskyselyn vastaukset antavat myös melko synkän kuvan yläkoulun ilmapiiristä.
– Vastauksista nousi esille kiusaamisen ja syrjinnän sekä fyysisen uhan kokemista. Esimerkiksi seksuaalista häirintää kertoi kokeneensa 37 prosenttia petäjävetisistä viime kevään 8.- ja 9.-luokkalaisita tytöistä, se on kymmenisen prosenttiyksikköä enemmän kuin koko maan vastaava luku, Jylhä sanoo.
Yläkoulun rehtorin Ville Metsäpellon mukaan koulussa on kiinnitetty paljon huomiota kiusaamiseen, tasa-arvoon ja yhdenvertaisuuteen, myös seksuaalinen häirintä on ollut esillä.
– On todella valitettavaa, että sitä esiintyy. Tässä tarvitaan myös kodin ja koulun yhteistyötä; koulu tukee kodin kasvatustyötä, mutta kyllä nuori ammentaa paljon käyttäytymiseensä kotoakin, Metsäpelto toteaa.
– Olemme tehneet koululla paljon töitä koulukuraattorin ja koulunuorisotyötekijän kanssa ilmapiirin parantamiseksi, ja tuloksia on jo tullut viime kevääseenkin verrattuna. Kiusaamiskyselyjä teemme koulussa säännöllisesti ja seuraamme tilannetta. Pitää muistaa myös, että pienellä paikkakunnalla ikäluokat ovat pieniä, joten kouluterveyskyselyssä esiintyy isojakin vaihteluja eri ikäluokkien kesken, Metsäpelto sanoo ja kertoo, että viime kevään kouluterveyskyselyyn vastasi noin sata petäjävetistä yläkoululaista.
Tyttöjen kokemaan yksinäisyyteen myös Metsäpelto kiinnitti huomiota.
– En osaa sanoa, miksi se on koholla. Olemme koulussa panostaneet yksinäisyyden torjuntaan muun muassa ryhmäytymisillä, Metsäpelto toteaa.
– Erityisesti tytöt kokevat myös paljon koulu-uupumista, pojat eivät niinkään. Se saattaa johtua siitä, että pojat suhtautuvat ehkä eri tavalla koulutyöhön kuin tytöt.
Kouluruoka maistuu edelleen
Petäjäveden yläkoulun yhtenä vahvuutena Ville Metsäpelto nostaa esille kouluruokailun.
– Meillä syödään edelleen kouluruokaa, vaikka koko maan tasolla koululounaan suosio on laskenut roimasti. Me saimme todella hyviä tuloksia sekä koululounaan laadusta ja mausta että siihen varatusta ajasta. Niitä, jotka eivät syö aamupalaa joka aamu, on Petäjävedelläkin entistä enemmän, mutta koulussa tarjolla oleva aamupuuro on ollut kuitenkin tasaisen suosittua, Metsäpelto kertoo ja sanoo, että muitakin hyviä asioita tuloksista löytyy.
– Tämänkertainen kouluterveyskysely tehtiin ennen uuden kännykät oppitunnilla kieltävän lain voimaantuloa, mutta meillä nuoret olivat jo silloin kyselyn mukaan sitä mieltä, ettei oma puhelin ole häirinnyt oppitunneilla opiskelua, myös koukuttava netinkäyttö on kyselyn mukaan vähentynyt.
Positiivinen muutos Metsäpellon mukaan on myös se, että sähkösavukkeiden käyttö on vähentynyt paljon.
– Minua itseäni lämmittää etenkin se, että vähintään tunnin päivässä liikkuvien nuorten osuus on noussut. Nyt 32 prosenttia 8.- ja 9.-luokkalaisista ilmoitti liikkuvansa vähintään tunnin päivässä, kaksi vuotta sitten tehdyssä kyselyssä vastaava luku oli 19 prosenttia, Metsäpelto toteaa.
Huolenaiheet valuneet alakouluun
Sami Jylhän mukaan monet kouluterveyskyselyissä esiin nousseet huolenaiheet ovat liukuneet jo alakoulun puolelle.
– Aiemmin oltiin huolissaan, kun yläkoululaiset eivät nuku tarpeeksi, eivät liiku tarpeeksi eivätkä syö aamupalaa, nyt samoista asioista pitää olla huolissaan jo alakoululaistenkin kohdalla, Sami Jylhä toteaa.
Kirkonkylän alakoululaisten vastauksista suunta näkyy selvästi; sekä aamupalan syöminen että nukkuminen on vähentynyt.
– Aamupalan söi joka arkiaamu enää 56 prosenttia meidän viime kevään 4.- ja 5.-luokkalaisistamme ja 74 prosenttia koki nukkuvansa tarpeeksi. Eli lähes puolet jättää aamupalan syömättä ja neljäsosa ei nuku tarpeeksi. Tämä heijastuu myös koulutyöhön; vain 16 prosenttia kyselyyn vastanneista oppilaista koki, että luokassa on usein rauhallista, Kirkonkylän alakoulun johtaja Hanna-Maria Jylhä kertoo.
– Terveyttä edistäviä elintapoja meidän 4.- ja 5.-luokkalaisitamme oli vain 17 prosentilla, kun koko maan vastaava luku on 31. Summaindikaattoriin on laskettu aamupalan syömisen ja nukkumisen lisäksi liikunta. Koulunkäynnistä ilmoitti pitävänsä vain 59 prosenttia kyselyyn vastanneista, kun siinä koko maan luku oli 70 prosenttia. Uskon, että nämä asiat liittyvät toisiinsa; kun ei nukuta riittävästi, eikä syödä aamupalaa, ollaan koulussa väsyneitä, eikä pidetä koulunkäynnistä. Perusasioilla eli riittävällä syömisellä ja levolla on iso merkitys koulussa jaksamiseen ja myös koulussa viihtymiseen. Asia on nostettu esille koulussa, mutta tässä täytyy heittää palloa kotienkin suuntaan, Hanna-Maria Jylhä sanoo ja toteaa, että koulussa on mietitty, pitäisikö koulun alkamisajankohtaa siirtää nykyisestä vartin yli kahdeksasta hieman myöhäisemmäksi.
Kintaudella perusasiat kunnossa
Kintauden alakoulussa viime kevään 4.- ja 5.-luokkalaisista 78 prosenttia ilmoitti syövänsä aamupalaa joka arkiaamu ja 90 prosenttia nukkuvansa tarpeeksi.
– Eli täällä perusasiat ovat kunnossa. Täällä myös niiden oppilaiden osuus, jotka keskustelevat usein vanhempiensa kanssa koulupäivästä, on isompi kuin koko maassa tai Keski-Suomessa, Kintauden alakoulun johtaja Riikka Pellinen kertoo.
– Myös se on hyvin myönteinen tulos, että 90 prosenttia vastaajista ilmoitti, että tuntee voivansa olla koulussa oma itsensä. Sen sijaan kiusaamista täällä on koettu melko paljon, toinen selkeä kehittämiskohde on oppilaiden osallistuminen koulun toiminnan suunnitteluun, Pellinen sanoo ja toteaa, että Kintauden alakoulun tuloksissa on hyvä muistaa, että vastaajia oli vain 31.
– Osallisuuden lisäämisen me otimme kehittämiskohteeksi jo kaksi vuotta sitten edellisten kouluterveyskyselyiden tulosten tultua, ja osallisuuden kokemus on pikkuisen parantunutkin. Jatkamme osallisuuden ja yhteisöllisyyden lisäämistä ja yritämme saada lasten ääntä entistä enemmän mukaan suunnitteluun, Riikka Pellinen sanoo.
– Kaveritaitotyöskentelyäkin meillä on ollut, mutta nyt reagoimme näihin tuloksiin ja vahvistamme kaveritaitoja entisestään koulukuraattorin ja koulunuorisotyöntekijän kanssa yhdessä.
Kirkonkylällä kiusaaminen vähentynyt
Kirkonkylän alakoulussa kiusaaminen ja fyysisen uhan kokeminen ovat laskeneet edelliseen kouluterveyskyselyyn verrattuna ja lasten osallisuuden kokemus on noussut.
– Lapset kokevat, että he ovat saaneet osallistua koulun tapahtumien suunnitteluun, kouluruokailun suunnitteluun ja välituntitoiminnan suunnitteluun. Oppilaat myös uskaltavat sanoa mielipiteensä entistä useammin, Hanna-Maria Jylhä kertoo.
– Osallisuus ja yhteisöllisyys on ollut meillä vahva teema, on kiva, että se näkyy tuloksissakin. Myös kiusaamisen vastaista työtä olemme tehneet paljon, ja sekin näkyy, Jylhä iloitsee.
– Ja onhan se aivan ihana tulos, että sata prosenttia petäjävetisistä 4.- 5.-luokkalaisista pojista ilmoittaa olevansa tyytyväinen elämäänsä tällä hetkellä.
Tiina Lamminaho
