Fimlabin laboratoriopäivät muuttuvat 8. syyskuuta alkaen. Fimlabin palvelupiste on jatkossa avoinna Toivakassa torstaisin kun päivä oli aiemmin tiistai.
Petäjävedellä laboratorio on avoinna myös torstaisin, kun aiemmin päivä oli maanantai.
Haapamäen ja Jyväskylän välinen rautatie valmistui vuonna 1897. Ei kestänyt kauankaan, kun kävi ilmeiseksi, että radasta tuli liian mäkinen ja mutkainen. Silloiset veturit eivät jaksaneet vetää kymmentäkään vaunua perässään koko matkan. Mäkiä oli paljon ja niistä korkein oli Mustolaisvuori Huttulassa Petäjäveden ja Keuruun välillä. Vielä uudenkin radan aikana siinä kohtaa oli pitkään Suomen rautateiden korkein kohta.
Radan uusimisen tarpeeseen herättiin 1910-luvun lopulla, mutta sisällissota keskeytti jo aloitetut työt. Töitä jatkettiin 1920-luvulla ja uutta rata päästiin ajamaan koko matkalta 1926. Yksi viimeisistä töistä oli Koskensaaren upean kivisillan valmistuminen mainittuna vuonna. Petäjäveden kohdalla rautatietä on noin 20 kilometriä. Siitä matkasta runsas puolet tehtiin uuteen maastokohtaan, yleensä aika lähelle, jos maasto sen salli. Soveltuvin osin käytettiin vanhaa linjausta, mutta penkkoja tarvittaessa korotettiin. Kaikkein etäämmälle vanhasta radasta uusi rakennettiin Koskensaaren ja Kintauden välillä, lähes puolen kilometrin päähän.
Tuo rataosuus Koskensaarelta Kintauden Pepuniemeen kulkeekin pisimmän matkan leikkaamatta vanhaa rataa eli noin kolme ja puoli kilometriä. Kartalla reitti näkyy katkoviivana tai yhtenäisenä viivana kertoen käytöstä metsäautotienä. Ala-Kintauden rannassa vanha rata eli Ratatie on asukkaiden, mökkiläisten ja ulkoilijoiden ahkerassa käytössä. Siellä ja kirkonkylän kohdalla ovat vanhan ratapenkan ja myös uuden komeimmat maisemat.
Koskensaaren kivisillan vieressä on vanhan terässillan kivipenkat ja pätkä vanhaa pohjaa. Kivisilta on eittämättä yksi Petäjäveden nähtävyyksistä ja lajissaan maamme komeimpia. Sitä voisi hehkuttaa enemmänkin. Tieltä katsoen pensaikot peittävät ajoittain näkymää. Joku puskia on välillä raivannut. Kiitos sille, joka ymmärtää kauniiden näkymien päälle.
Kirkonkylän asemalta itään vanhaa rataa eli Ratapolkua voi kulkea kävellen ja pyöräillen, paikoin autollakin runsaan kilometrin matkan. Niin myös Keuruun suuntaan, sillä Verkkalantie on vajaan puolen kilometrin matkan vanhaa rataa vähän sillan yli. Sen jälkeen vanha rata jää osin uuden penkan alle. Verkkalan tasoristeyksestä eteenpäin vanha rata kulki nykyisen rinnalla Rautakylän paikkeille, jossa oli aikoinaan Maunulan tasoristeys.
Kintaudella vanha rata kiersi Ala-Kintauden rantoja, mutta joitakin kallioleikkauksia jouduttiin tekemään. Tästä kohtaa vanha rata koukkaa luontoarvoiltaan hienoon Pepuniemeen palatakseen takaisin nykyisen radan eteläpuolelle ja kohti Vehkasuota
Vanha ratapohja on kulttuurihistoriallinen elävä muistomerkki. Muita rataosuuksia ei ole rakennettu Suomessa kahteen kertaan, ei ainakaan 77 kilometriä. Jäljellä olevia osuuksia käytetään ahkerasti eikä niillä taida olla välitöntä tarvetta muuhun käyttöön. On erittäin toivottavaa, että edustavia pätkiä vanhasta radasta säilyy ihmisten kuljettavissa ja kertomassa rautatieliikenteen alkuvaiheista Keski-Suomessa. Kaikenlaisessa rakentamisessa vanha ratapohja tulisi ottaa huomioon, jottei kulku niillä estyisi. Erityisesti Kintauden kohdalla tämä on ajankohtaista yhdessä erinäisten lähistön luontoarvojen kanssa.
Pentti Valkeajärvi
Elina ja Jukka Kotamäen puutarhassa kasvaa niin kukkia kuin monenlaisia hyötykasvejakin.
– Perunaa meillä on sen verran, että talven pärjäämme. Kasvimaassa kasvaa myös porkkanaa, hernettä, valkosipulia ja lehtikaalia. Valkosipuli on sellainen, että se onnistuu aina. Lehtikaalia meillä on ollut nyt muutaman vuoden, sekin on helppohoitoinen, mutta kirvoja siihen tahtoo tulla alkukesästä. Niitä sitten torjumme monenlaisilla keinoilla, Elina ja Jukka Kotamäki kertovat.
Pihassa on myös mansikkamaa sekä monenlaisia marjapensaita ja hedelmäpuita.
– Meillä on tässä omenapuita, luumupuita, päärynäpuita sekä mustaherukoita, punaherukoita, tyrnejä, pensasmustikkaa ja hunajamarjaa. Hunajamarja kypsyy jo kesäkuun alkupuolella, ja se on rastaiden herkkua. Sekä hunajamarjat että mansikkamaa on suojattava rastailta, Kotamäet kertovat ja toteavat, että tontilla kasvaa myös ahomansikkaa.
– Marjoja syömme joka päivä. Puutarhamarjojen lisäksi keräämme metsämarjoja. Myös muu puutarhan sato menee käyttöön.
Hedelmäpuiden sato ei Kotamäkien mukaan näytä tänä syksynä hyvältä.
– Omenoita on kyllä puissa paljon, mutta ne ovat täynnä toukanreikiä. Luumu- ja päärynäpuut taas eivät tee tänä vuonna ollenkaan satoa, heinäkuu kuivatti päärynän ja luumun alut ja ne tippuivat pois.
Kasvatusta siemenestä lähtien
Hedelmäpuiden lisäksi tontilla on muita hieman harvinaisempia puita.
– Täällä on tammia, jalavia, japaninlehtikuusia, pähkinäpuita, punakoivua, taalainmaankoivua ja taalainkoivua, uurrekaarnavaahteraa, hopeavaahteraa ja kolmea erilaista pihlajaa. Taalainkoivun ja uurrekaarnavaahteran olen kasvattanut itse kukkatertusta, jonka istutin kukkaruukkuun, Elina Kotamäki kertoo.
– Olen joskus varistellut myös männyn kävyistä siemeniä ja istuttanut ne. Niitä on mielenkiintoista seurata, lähtevätkö ne kasvuun vai ei. Samoin siemenestä asti olen kasvattanut muun muassa laventelia.
Kukkia tontilla on paljon, on puutarhakukkia ja on luonnonkukkiakin.
– Kissankelloja ja lemmikkejä toin tänne lapsena mummolasta, ja ne kasvavat täällä edelleen, Elina Kotamäki toteaa ja kertoo, että Käpylä-niminen talo on hänen lapsuudenkotinsa.
– Täällä oli, ja on edelleen, paljon käpyjä, samoin kiviä. Muistan, kuinka keräsimme tuosta ikkunasta näkyvältä pellolta kiviä joka syksy, eivätkä ne millään loppuneet, Elina Kotamäki sanoo. Tänä kesänä pelto oli kukkaketona.
– Siinä oli pitkä heinä, ja kesällä näin, kuinka heinikosta lähti käärme. Silloin niitin sen ja laitoin heinät seipäille, Jukka Kotamäki kertoo.
Jänisten kanssa kilpasilla
Puutarha on Kotamäille harrastus ja ajankulua.
– Siitä ei ole tarkoitus tehdä mitään priimaa näyttelypuutarhaa, Elina Kotamäki toteaa.
– Lapsenlapset saavat pelata ja leikkiä puutarhassa ja kerätä sieltä kukkia. He ovat sellaisia askartelijoita, ja puutarhasta otetaan välillä askartelutarvikkeita, välillä kukista ”keitetään puuroa”, välillä kerätään käpyjä.
– Pääjuttu puutarhassa on se, että sieltä saa satoa, mitä voi syödä. Tokihan kukatkin nättejä ovat, Jukka Kotamäki sanoo.
Kotamäkien puutarha kiinnostaa myös jäniksiä.
– Jänisten kanssa tässä joutuu olemaan kilpasilla, jänikset syövät jo yhdessä yössä paljon. Jäniksiä tässä riittää, pitäisi aidata koko tontti, jos yrittäisi pitää ne poissa, Jukka Kotamäki naurahtaa.
– Yksi projekti meillä on ollut lupiinin hävitys tuosta tien vierestä. Olemme kymmenen vuoden aikana niittäneet sitä ja vääntäneet talikoilla juuria maasta. Lupiinien juuret ovat joskus todella paksuja ja pitkiä, niiden poistaminen on aivan hirveää touhua. Lupiini on vähentynyt tästä meidän kohdalta aika lailla, mutta kyllä se on sitkeä kasvi. Se on ollut minun inhokkini aina, Elina Kotamäki kertoo.
Tiina Lamminaho
Nyt jo kolmatta kertaa vapaaehtoisvoimin järjestettävä Petäjävesi Elää! -tapahtumakokonaisuus täyttää jälleen paikkakunnan monipuolisilla tapahtumilla ensi viikon ajaksi. Tässä koosteessa kerrotaan viikon tapahtumat torstaihin saakka. Jutun alkuosassa loppuviikon tapahtumat.
Nyt jo kolmatta kertaa vapaaehtoisvoimin järjestettävä Petäjävesi Elää! -tapahtumakokonaisuus täyttää jälleen paikkakunnan monipuolisilla tapahtumilla. Tässä koosteessa kerrotaan loppuviikon tapahtumat ja niiden sisältö lyhyesti. Alkuviikon ohjelmakooste julkaistiin Petäjävesi-lehden edellisessä numerossa.
Perjantai 22.8. käynnistyy iltapäivän senioreille suunnatulla Voi hyvin -tapahtumalla kello 13–15 Solikkosalissa, jossa tarjolla tietoa hyvinvoinnin, terveyden ja toimintakyvyn edistämisestä.
Kello 14.15–16 Nuorten betoniveistospajan viimeinen kerta Toinilassa. Toinilan syysnäyttely ELONKEHRÄ avoinna perjantaina kello 15–19, lauantaina 16–20 ja sunnuntaina 12–16.
Illalla kello 17–20 Lasten festarit valtaa Nuorisotalo Feenixin. Vanhiksen ja MLL:n järjestämässä tapahtumassa on musiikkia, esiintyjiä, toimintapisteitä sekä kioski.
Kello 18–22.30 välisenä aikana järjestetään PetPetin Jalkapalloilta tekonurmella, jossa naisten nelosen peli PetPet –PaRi2 kello 18. Pelin jälkeen PetPet Cheerleading esiintyy. Illan päätteeksi miesten vitosen peli PetPet–Jämsänkosken Jyry kello 20.30. Illan aikana myös kioski palvelee ja lisäksi PetPetin uusi maskotti tekee debyyttinsä tekonurmella.
Perjantai-illan yöksi päättää Petäjäveden Mieli ry:n järjestämät tanssit Kintauden Nuorisoseurantalolla kello 20–00, jossa esiintyjänä Minna Äikäs band. Liput 10 €.
Lauantaina 23.8. vietetään Petäjävesi Elää! -viikon toripäivää kello 10 alkaen. Paikalla monipuolista ohjelmaa ja torimyyjiä myymässä omia tuotteitaan. Toripäivässä myös toritanssit, jotka alkavat kello 10.30 ensimmäisellä esiintyjällä, jatkuvat kello 11.30 toisen esiintyjän voimin ja kiihtyvät kello 12.30 kolmannen esiintyjän myötä.
Toripäivän aikana noin kello 12 Taidehuutokaupassa huutokaupataan paikallisten taiteentekijöiden lahjoittamia töitä ja tuotto käytetään Petäjäveden lasten ja nuorten mielenterveystyön tukemiseen. Toripäivä päättyy kello 14.
Toripäivän ohella lauantaina tapahtuu muutakin. Petäjäveden kunnan tonttipäivässä torin alueella kello 9–14 esitellään Petäjäveden vapaat asuintontit, teollisuustontit ja muut vapaat rakennustontit sekä rakentajaraha.
Kello 10–14 Petäjäveden torilla voi seurata Petäjäveden vahvin -kilpailua, jossa kisaajat antavat kaikkensa erilaisissa voimailuun liittyvissä lajeissa ja paras voittaa miehissä ja naisissa.
Kello 12–14 Petäjävesi-Seura esittelee luontoon liittyvää Metsokiveltä Pirunkivelle – Petäjäveden albumi II -kirjahanketta Petäjäveden pappilassa. Tapahtumaan voi tuoda luontoon ja luonnossa liikkumiseen liittyviä valokuvia.
Kello 12–12.45 järjestetään maksuton opastettu kierros Petäjäveden vanhassa kirkossa, joka vie matkalle Unesco-kohteen arkkitehtuurin tarinaan ja suomalaisen kansan elämään 1700–1800-luvuilla.
Kello 15–16 Jussilan perhe järjestää Matkan varrelta -konsertin Petäjäveden keltaisessa kirkossa, jossa laulua yksin ja kuorossa – poppia, ikivihreitä ja hengellistä.
Kello 18–22 pidetään musiikkia, pelejä ja askartelua sisältävä nuorten oma tapahtuma Feenixin Festarit Nuorisotila Feenixillä.
Illalla kello 20–21 hiljennytään Iltahartauteen Petäjäveden kirkossa, jossa tunnelmallinen iltahetki musiikin ja sanan äärellä.
Lauantaiyönä kello 22–2.30 Ravintola Kanttarin teltassa esiintyy Apassi orkesteri.
Tapahtumaviikko päättyy sunnuntaina 24.8., jolloin juhlitaan Petäjäveden pappilan 140 vuotista historiaa kello 10 alkavalla Juhlamessulla Petäjäveden kirkossa, josta jatketaan kello 11.30–14 juhlakahvien ja muistelmien merkeissä pappilassa.
Sunnuntaina 24.8. kello 9–12.45 välisenä aikana pääsee seuraamaan Junnufutista tekonurmella. Pelejä kello 9 ja 10 (P9) sekä kello 11.15 ja 12.05 (P10). Myös kioski palvelee.
Sunnuntaina iltapäivällä Miilun liikuntasalin ja ympäristön sekä tekonurmen täyttää PetPetin ja Tempon järjestämä Hei me liikutaan! -perhetapahtuma kello 14–16 väliseksi ajaksi. Tapahtumassa on liikuntaa ja liikettä sisältävä rastirata koko perheelle. Miilulla kioski, josta voi noutaa leimapassin ennen kierrosta.
Sunnuntaina kello 14–18 välisenä aikana myös Kylätapahtuma Ylä-Kintauden kylätalolla, jossa pihapelejä, poniajelua ja kahvio. Jukka Ohra-aho laulattaa kello 15 ja 17.
Tapahtumaviikko käynnistyy jo tulevana sunnuntaina 17.8., kun kello 12–15 Taidepiknik kokoaa entisen kässäkoulun piha-alueelle taiteen tekemisestä kiinnostuneet. Tapahtumaan ovat kaikki tervetulleita, eikä aiempaa kokemusta vaadita. Kello 15 eteenpäin alkaa taidenäyttelyn pystytys ja käsityökoulun aulaan kootaan näyttely, johon kaikki paikalliset taiteentekijät voivat tuoda töitään esille viikoksi pientä vuokraa vastaan. Tuotto ohjataan Petäjäveden lasten ja nuorten mielenterveystyön tukemiseen.
Sunnuntaina vietetään myös Taidetila Toinilan ELONKEHRÄ-syysnäyttelyn avajaisia kello 16–18. Näyttely on avoinna 18.8.–14.9.2025 ja se juhlistaa Jyväskylän taiteilijaseuran 80 juhlavuotta tuoden esille seuran puheenjohtajina toimineita taiteilijoita. Tapahtumaviikolla näyttely on avoinna maanantaina ja tiistaina 10–14, keskiviikkona 12–16, torstaina 14–18, perjantaina 15–19, lauantaina 16–20 ja sunnuntaina 12–16.
Myös Petäjäveden kirkko on avoinna tutustumista ja hiljentymistä varten tapahtumaviikolla joka päivä maanantaista sunnuntaihin kello 15–19, lauantaina pidennetty aukiolo kello 20 saakka.
Maanantaina 18.8. kello 13–15 K-Market Porkkanan pihassa on tarjolla keittoa SPR Petäjäveden soppatykistä. Maanantaina kello 14.15–16 alkaa myös Nuorten betoniveistospaja Toinilassa, joka jatkuu samaan kellonaikaan tiistaina ja perjantaina. Maanantaina 18.8. kello 17.30 kirkonkylän jääkiekkokaukalolla Pettuveen välkyin murre -kisailu. Kilpailu on siis leikkimielinen, toko-tyyppinen kisailu koirille. Ilmoittautuminen paikan päällä. Omalla vastuulla, rokotukset kunnossa.
Tiistaina 19.8. kello 17.30–19.30 Aamumaan leikkikentällä järjestetään Syyskauden avaus lapsiperheille. Tapahtumassa on muun muassa lasten oma vilttikirppis, kivaa ajanviettoa ja grillimökissä tulet omia eväitä varten, esiintymään saapuu Lastenteatteri Loihu.
Tällä kertaa erityisesti keskiviikko 20.8. on tapahtumantäyteinen ja ympäri kylän tapahtuu vaikka mitä. Kello 9–11 ja 15.30–17.30 Keuruu ja Petäjävesi liikkuu -hanke järjestää Petäjävesi-lehden tiloissa Inbody-kehonkoostumusmittauksia. Mittaus on maksuton ja paikalle voi tulla non-stop-periaatteella. Mittaus ja nopea palautteenanto kestää noin 10 minuuttia. Ennen mittausta on suositeltavaa olla pari tuntia syömättä ja juomatta. Mittausta ei voi tehdä henkilöille, jotka ovat raskaana tai joilla on sydämentahdistin.
Kello 15–18 Puupiippolassa pidetään ovet avoinna ja Kintauden verstaalla on nähtävillä ja hankittavissa Puupiippolan sekä Kipinätaiteen tuotteita.
Iltasella Petäjäveden Luonto ry järjestää opastetun luontoretken Tampinkierrokselle. Parituntiselle retkelle lähdetään kello 17 kimppakyydeillä Petäjävesi-lehden toimituksen edestä. Luontopolku kiertelee varsin helppokulkuisessa kangasmaastossa ja soilla on pitkospuut. Teerijärvensuolla on tehty kansainvälisesti merkittävää teeren soidintutkimusta, ja luontoyhdistys on kunnostanut suolla olevan Teerikojun hiljattain. Teerijärven rannalla on laavu nuotiopaikkoineen. Mukaan voi varata säähän sopivat varusteet, riittävästi juomavettä sekä nuotioeväät evästaukoa varten.
Keskiviikkoiltana kello 17–20 Auditorio Miilussa, Masuunissa ja yläkoulun/lukion pihalla järjestetään Tammenlehvä tukikonsertti, jossa esiintyy Ilmavoimien Big Band. Tapahtumassa on lisäksi mukana kirjailija Mikko Porvali, Rintamakirjeet -draamallinen esitys Eewert Salmi, ekoammuntaa, Heinähatun munkkikahvit ja Petäjävesi ennen -elokuvaesitys. Myös Tammenlehvän perinneliitto Ry esittäytyy ja laulaja Mikael Happonen esittää Tammenlehvä-kappaleen. Tilaisuuteen on vapaa pääsy ja paikan on päällä keräys, jonka tuotot ohjataan Tammenlehvän perinneliitto Ry:n Petäjäveden osaston toiminnan tukemiseen.
Tukikonsertin ohessa kello 16–18 Petäjävesi-Seura tallentaa viime sotien aikaisia rintamakirjeitä Petäjäveden kirjastossa osana Petäjäveden Tammenlevän perinnetoimikunnan työtä, jolla vaalitaan sotien veteraanien muistoa.
Kello 18–19 Petäjäveden seurakunta järjestää Hiljaisuuden polun nuotiopaikalla Nuotiomessun, jonka jälkeen on mahdollisuus makkaranpaistoon.
Kello 18 Vanhalla Asemamakasiinilla Petäjäveden teatterin esitys Prinsessa ja puoli valtakuntaa, joka on Päivi Hirven käsikirjoittama ja Minna Tuomasen ohjaama fantastinen satunäytelmä kaikenikäisille katsojille. Esitys myös torstaina kello 18. Liput kannattaa varata ennakkoon Whatsapilla tai soittamalla kello 16–18 numeroon 040 5312457. Varaus myös sähköpostilla: petajavedenteatteri@gmail.com.
Torstaina 21.8. kello 10–17 vietetään uuden Heinähatun virallisia avajaisia.
Petäjäveden laskentakohteilla toukokuussa tehdyt kaksi parilaskentaa ja heinäkuinen poikuelaskenta näyttävät tänä vuonna kantojen kasvua. Lajien välillä on kuitenkin selviä eroja. Mukana on laskijoiden tulokset yhteensä 31 kohteelta.
Kevään parilaskennoissa vesilintuja tavattiin keskimäärin 44 % viimevuotista enemmän. Pääosa kasvusta kohdistui puolisukeltajasorsiin, erityisesti sinisorsiin ja taveihin. Sinisorsia laskettiin lähes tuplaten viime vuoteen verrattuna, taveja jopa selvästi yli kaksinkertainen määrä ja haapanoitakin 66 % viimevuotista enemmän. Telkkien määrä pysyi ennallaan ja tukkasotkien määrä laski neljänneksen.
Myös poikuelaskennoissa kirjattiin vesilintuja tänä vuonna selvästi (53 %) viime vuotta enemmän. Erityisesti sinisorsa- ja tavipoikueiden suurempi määrä oli positiivista. Kyseiset puolisukeltajat on merkittäviä riistasorsia. Haapanan alavire näyttää jatkuvan ja niitä nähtiin kohteilla vähän edellisvuotta vähemmän. Sukeltajasorsista telkkiä ja tukkasotkia oli nyt hiukan aiempaa enemmän. Laskentakohteista Salmijärvillä majavan rakentamalla patoaltaalla oli useita sorsapoikueita, millä on vaikutusta kokonaistulokseen.
Laskennassa mukana olleet kaksi luonnonravintolammikkoa olivat tänäkin vuonna ainoita paikkoja, joissa tavattiin uhanalaisiksi luokiteltujen haapanoiden ja tukkasotkien poikueita.
Viimevuotinen 25 % lintumäärän lasku on nyt korjautunut ja kannat ovat lähempänä edellisten suosien tasoa. Pitkään seurannassa olleiden rehevien lintujärvien, kuten Hetteenlammet, Lahnajärvi ja Saarijärvi, osalta tilanne myös koheni hieman, mutta vielä ollaan kaukana parinkymmenen vuoden takaisesta tasosta. Osa poikueista kuoriutui tänä vuonna hyvin aikaisin ja ne olivat laskentahetkellä jo hyvin kehittyneitä. Osa kannasta voikin jo lähteä muuttomatkalle ennen metsästyskauden alkua.
Lauri Ijäs
Syysleimut kukkivat valkoisena ja vaaleanpunaisena, puolen metrin korkuisena ”pensasaitana” ja portinpylväiden päässä tulijaa tervehtivät vaulat. Talon seinustalla kukkivat eri väriset daaliat, vanhan aitan kaiteen vieressä silmää ilahduttaa kirkkaan punaisena kukkiva ruusu. Talon sisäänkäynnin ympärillä kasvaa humalaa.
Heikkilän talon puutarha Heikkilänperällä on sekoitus vanhaa ja uudempaa.
– Syysleimut ja daaliat ovat kasvaneet täällä suurin piirtein samoilla paikoillaan kauan, ehkä sadan vuoden ajan. Daalian juuria lohkon, kun ne käyvät kovin suuriksi, ja lahjoitan ystävilleni. Ystävien kesken myös vaihtelemme eri värejä, Taina Heikkilä toteaa.
– Äitini oli erinomainen puutarhaihminen, häneltä onnistui puutarhanhoidossa kaikki. Ei isäkään puutarhanhoitoa vastaan ollut ja kyllä hän välillä auttoikin äitiä. Osan täällä olevista kasveista äiti toi tänne taimina lapsuudenkodistaan Putkilahdesta.
Ruusuja puutarhassa on monta lajiketta, on vanhoja Hansaa ja Valamoa, mutta myös uudempia lajikkeita.
– Vanhat lajikkeet ovat olleet täällä iät ja ajat. Kymmenisen vuotta sitten sain uuden suosikin, Ritausman. Sen kukka on kerronnainen, ja kestää siksi huonosti sadetta, mutta tänä kesänä se kukki komeasti usean viikon ajan, koska kukinta alkoi juuri hellekauden alkaessa, Taina Heikkilä kertoo.
Talon sisäänkäynnin luona kasvava humala on vanhaa lajiketta, ja nyt muutaman vuoden ajan se on maustanut jyväskyläläisen pienpanimon olutta.
– Panimo etsi olueensa nimenomaan vanhaa humalalajiketta. Panimon väki on nyt kolmena syksynä käynyt keräämässä humalan kukinnot. Humalan kävyt sisältävät lupuliinia, keltaista hartsia, joka tuo olueen sen katkeruuden ja aromin, Taina Heikkilä kertoo.
Syysleimut ovat kasvaneet samassa paikassa jo vuosikymmeniä. Noin vuonna 1970 otetussa kuvassa on Taina Heikkilän äiti Airi Heikkilä Taina- ja Tuula-tyttäriensä kanssa. (kuva: Taina Heikkilän kotialbumi)
Maatila tuo haasteita
Kukkien lisäksi Heikkilän puutarhassa kasvaa muun muassa saarni, lehmus, kyynelkoivu ja monen monta vaahteraa, pihatietä reunustaa vaahterakuja.
– Hevoskastanjasta minä haaveilen. Jospa saisin sen menestymään, koska sen kasvuvyöhyke siirtyy koko ajan pohjoisemmaksi, Taina Heikkilä toteaa.
Toki puutarhasta löytyy myös omenapuita ja marjapensaita.
– Nekin ovat vanhoja. Omenapuita ja marjapensaitahan oli ennen jokaisen maatalon pihassa, Heikkilä sanoo.
Heikkilän tila on toimiva maatila lypsylehmineen ja se tuo Taina Heikkilän mukaan omat pikku vivahteensa puutarhanhoitoon ja aiheuttaa sydämentykytyksiä puutarhurille.
– Normaalien puutarhureita kohtaavien vaikeuksien lisäksi täällä on vielä haasteena maatilan toiminnan vaatima raskas liikenne ja esimerkiksi karkaavat eläimet. Kun lehmät pääsevät nurmikolle, nurmikko tulee kyllä ilmattua kunnolla, Taina Heikkilä naurahtaa ja kertoo, että samalla karkumatkalla nämä ”puutarhurit” hoitavat myös pensaiden leikkaamisen. Orvokit maistuvat myös erinomaisesti naudoille.
– Välillä pihaa on täytynyt kaivaa auki vesiputkien, kanaaleiden tai sähkökaapeleiden takia, ja apuna kaivamisessa ovat myös talon koira Rokki ja kissa Uljas, Taina Heikkilä sanoo.
Normaaleilla puutarhureita kohtaavilla haasteilla Heikkilä viittaa muun muassa erilaisiin tuholaisiin ja tauteihin, joita tulee entistä enemmän ilmaston muuttumisen takia.
– Myös myrskyt, lumituhot ja pitkät kuivat kaudet ovat lisääntyneet. Ennen sadettajaa tarvitsi vain silloin tällöin, eikä välttämättä ollenkaan joka kesä, mutta nyt se pyörii joka kesä kuukauden verran yötä päivää. Meillä onneksi riittää omaa vettä, Taina Heikkilä sanoo.
Ruusuja Taina Heikkilän puutarhassa on monia lajikkeita.
Auringonpaistetta sieluun asti
Innostuksensa puutarhanhoitoon Taina Heikkilä epäilee perineensä äidiltään.
– Minulla on kaksi siskoa, Arja ja Tuula, ja uskon, että olemme kaikki saaneet jo äidinmaidossa innostuksen kasvien hoitoon, Heikkilä toteaa.
– Puutarhaa hoidan silloin, kun minulla on siihen aikaa. Se on harrastus, josta pidän, onhan se ihanaa hakea kukat kahvipöytään omasta kukkapenkistä. Maatilan työpäivät ovat pitkiä; jos ympäristö on toimiva ja vielä siisti ja kauniskin, töissäkin jaksaa paremmin. Vaikka puutarhassa on työtä, onnistumiset auttavat jaksamaan. Kun tulee onnistumisia, tuntuu kuin aurinko paistaisi sieluun asti.
Heikkilän talon puutarha levittäytyy laajalle alueelle tilan talousrakennusten lomaan.
– Hoidettavaa puutarhaa on hehtaarin verran. Kun tulee ikää lisää, osa kukkapenkeistä saa muuttua nurmikoksi, Taina Heikkilä toteaa.
– Se on minusta armollista, että kun ei itse jaksa enää hoitaa puutarhaa, luonto ottaa sen hoidettavakseen. Eihän sen kauniimpaa olekaan kuin luonnonniitty tai keto; se on vähän hassuakin, että sitä tekee puutarhassa paljon töitä ja sitten menee niitylle ja toteaa, että mikään ei ole kauniimpaa kuin Luojan luoma luonto.
Tiina Lamminaho