Petäjän Canto kokoaa laulajat yhteen

14.04.2026 | Petäjävesi, Tilaajille

Tiina Lamminaho

– Kuoroon kannattaa tulla, täällä on hauskaa, toteaa Petäjän Canto -kuorossa laulava Pirjo Kukkonen. Vesa Asunnan johtamassa Petäjän Canto -kuorossa on tällä hetkellä kuoronjohtajan lisäksi 19 laulajaa, lisääkin kuorolaisia otetaan mukaan.
– Toivoisimme lisää laulajia, etenkin tenoreita, mutta muihinkin ääniin mahtuu, Vesa Asunta toteaa.
– Meillä ei ole laulukokeita tai minkäänlaisia karsintoja, nuotinlukutaitoakaan ei vaadita.
Petäjän Canto toimii Keuruun kansalaisopiston ryhmänä. Petäjäveden Viihdekuoro perustettiin jo 34 vuotta sitten, ja sitä johti Petter Ohls.
– Sitten siinä oli pieni tauko välissä. Petäjän Canto perustettiin syksyllä 2010, ja siinä on ollut useampia johtajia. Vesan johdolla olemme laulaneet neljä vuotta, kuorolaiset kertovat.
– Toivottavasti Vesa jatkaa laulun johtamista yhtä pitkään kuin isänsä. Erkko Asunta johti kuoroa Muuramessa lähes 90-vuotiaaksi, Aira Kivelä toteaa.
Petäjän Canto -kuorossa laulaa edelleen useampi sellainen, joka on aloittanut kuorolaulun 34 vuotta sitten Petäjäveden Viihdekuorossa.
– Kuorolaiset käyvät harjoituksissa uskollisesti, lähes kaikki ovat yleensä paikalla, Vesa Asunta kertoo. Kuorolaiset lisäävät, että he lauloivat korona-aikanakin, silloin maskit kasvoilla.
Kuoron kanssa laulamista pidetään niin tärkeänä, että sinne tullaan pitemmästäkin matkasta.
– Me muutimme kahdeksan vuotta sitten Jyväskylään, mutta ei tästä kuorosta voi jäädä pois. Täällä on niin mukavat laulukaverit ja hyvä opettaja, Sirkka ja Raimo Kauppinen kertovat.
– Matka ei haittaa, kun täällä on niin mukavaa, toteaa myös 25 kilometrin päästä Koskenpäältä kuoroharjoituksiin ajava Hilkka Heinonen.
– Sen lisäksi että tämä on mukavaa, tämä on myös kehittävää, etenkin kun laulamme neliäänisesti, Aira Kivelä sanoo.
– Kuorolauluhan vahvistaa aivoja aivan tutkitustikin, Vesa Asunta toteaa ja viittaa hiljattain julkaistuun Helsingin yliopiston väitöskirjatutkimukseen.
Mukavien laulukavereiden, laulamisen halun ja yhteisöllisyyden lisäksi joitakin kuorolaisia vetää kuoroon suvun perintö.
– Isäni on laulanut kuorossa, pitäähän tyttärenkin laulaa, Katriina Pekkarinen toteaa.

Syksyllä jatketaan
Petäjän Canto -kuoron ohjelmistoon kuuluu lähinnä kevyttä musiikkia.
– Esimerkiksi Toni Edelmannin ja Kaj Chydeniuksen tuotantoa olemme laulaneet aika paljon. Joulun aikaan laulamme joululauluja laidasta laitaan, siellä saattaa olla mukana vähän hengellisiäkin lauluja, mutta muuten jätämme hengellisten laulujen puolen Lehterilaulajille, Vesa Asunta sanoo.
Esiintymistilaisuuksia Petäjän Canto kaipaisi lisää. Kuoro on laulanut Petäjäkodissa, kirkossa ja kansalaisopiston tapahtumissa Miilussa, Keuruulla ja Multialla.
– Ja esiinnyimme me Petäjävesi Elää -viikon tapahtumassakin, lauloimme rekan lavalla torilla. Se oli mukavaa, kuorolaiset muistelevat.
Kuoro harjoittelee kerran viikossa, tiistaisin. Tältä keväältä kuoroharjoitukset ovat jo ohi, mutta mukaan pääsee syksyllä, kansalaisopiston ilmoittautumisen kautta. Kansalaisopiston ryhmät aloittavat kokoontumiset syyskuun alussa.

Petäjävedellä liikuttiin viikonloppuna ja julkistettiin kunnan liikkumisohjelma

14.04.2026 | Petäjävesi, Tilaajille

Tiina Lamminaho

– Liikkumisohjelmalla halutaan luoda selkeä linja siitä, miten liikkumista edistetään, hyvinvointikoordinaattori Sami Jylhä toteaa. Jylhän ja Kristiina Makkosen koostamaa liikkumisohjelmaesitystä esiteltiin viikonlopun Petäjävesi liikkuu -tapahtumassa.
– Halusimme toimijoiden äänen kuuluviin heti alusta lähtien, joten liikkumisohjelmaa on työstetty useissa työpajoissa, joissa on ollut mukana monenlaisten liikkujien kanssa toimivia henkilöitä. Kristiina Makkosen halusin mukaan kokoamaan ohjelmaa, hän on aktiiviliikkuja, kunnanvaltuutettu ja terveystieteiden maisteri, Sami Jylhä kertoo.
Liikkumisohjelmassa sekä kuvataan petäjävetisten liikkumisen ja liikuntapaikkojen nykytilaa että esitellään visiota tulevasta.
– Petäjävedellä ihmiset arvostavat kunnassa olevia liikuntapaikkoja ja liikunnan harrastaminen on hyvällä tasolla. Toisaalta kaikki eivät kuitenkaan liiku tarpeeksi. Noin viidennes petäjävetisistä ei liiku lainkaan tai liikkuu hyvin vähän ja myös koululaisten MOVE!-testeistä, etenkin yläkoulun puolella, on tullut aika hälyttäviäkin lukuja, Sami Jylhä sanoo.
– Haasteena on näiden vähän tai ei ollenkaan liikkuvien tavoittaminen. Joillakin liikkumisen esteenä voivat olla terveydelliset syyt, joillakin taas työelämän kuormittavuus tai vaikkapa sosiaalinen epävarmuus. Näihin haasteisiin olisi tavoitteena vastata aloittamalla erilaisia liikuntaryhmiä. Yksi konkreettinen ideakin on noussut esille; käveleminen salissa musiikin tahtiin talvella, kun ulkona on hankalaa kävellä liukkauden takia. Salissa on tyhjiä tunteja, joten tällainen ryhmä olisi ihan mahdollista järjestää.
Joillakin liikunnan esteenä voi olla se, että liikuntapaikat ovat hankalasti saavutettavissa. Sitä voitaisiin Sami Jylhän mukaan yrittää korjata esimerkiksi tuomalla kylille omia liikuntapaikkoja.
– Myös tiedon jakamista liikuntamahdollisuuksista voitaisiin lisätä. Eri lajien ja eri seurojen kesken voitaisiin pitää myös yhteisiä harjoituksia. Tarkoitus olisi saada mahdollisimman moni liikkumaan, Jylhä sanoo.

Liikunta osaksi arkea
Yhtenä isona ajatuksena liikkumisohjelmassa on, että liikunta nähtäisiin tärkeänä hyvinvoinnin ja ilon lähteenä, ei vain suorittamisena.
– Liikunta pitäisi saada osaksi arkea, ei vain kaksi kertaa viikossa ohjatusti tehdyksi suoritukseksi. Liikkua voi joka päivä, vaikkapa työmatkalla tai matkalla kaverin luo. Kaikki liikunta on arvokasta, Sami Jylhä sanoo.
– Tärkeää on myös se, että jokainen löytäisi oman tapansa liikkua, on se sitten kuntosaliharjoittelua, luonnossa liikkumista, jalkapalloa tai jotain muuta.
Liikkumisohjelmaan on otettu mukaan myös tiedolla kehittäminen ja yhteistyön vahvistaminen.
– Tarkoitus on toteuttaa kyselyitä kuntalaisten keskuudessa entistä tiuhempaan tahtiin, jotta näemme, toimiiko suunnitelma. Kuntalaisilta saadaan myös toivottavasti ihan konkreettisia ideoita, miten liikuntapaikkoja voitaisiin kehittää. Yhteistyötä haluamme vahvistaa niin urheiluseurojen, muiden yhdistysten kuin ihan yksittäisten ihmistenkin kanssa, Jylhä toteaa.
Liikkumisohjelma on tehty kuudeksi vuodeksi, vuoden 2031 loppuun asti. Mukana on pienempien tavoitteiden lisäksi isojakin tavoitteita.
– Isoin tavoite on varmaankin pyöräilytie Kintaudelta kirkonkylälle. Meillä on useita vaarallisia risteyksiä, joiden takia lapset eivät kulje kävellen tai pyöräillen kouluun, näiden haasteiden esille nostaminen on liikkumisohjelman yksi tavoite. Lyhyen aikavälin tavoitteina ohjelmaan on kirjattu muun muassa uusien harrastusryhmien perustaminen, joilla yritetään tavoittaa vähän liikkuvia, Jylhä kertoo.

Viikonloppuna liikuntaa kaikille
Liikkumisohjelman laatiminen ei ole pakollista, mutta Jylhän mukaan sellainen on jo monessa kunnassa.
– Liikkumisohjelma on hyvä tapa linjata liikkumisen tukea. Ihmisten liikkeelle saaminen ja sitä kautta hyvinvoinnin lisääminen on kansallinen tavoite, Sami Jylhä toteaa.
– Nyt minun ja Kristiinan kokoama liikkumisohjelmaesitys annetaan seuroille ja muille toimijoille tarkasteltavaksi, jotta saamme yhteisen näkemyksen siitä, mitä aletaan konkreettisesti tehdä. Liikkumisohjelma tulee osaksi hyvinvointikertomusta, ja se käsitellään hyvinvointilautakunnassa, kunnanhallituksessa ja kunnanvaltuustossa.
Viimeviikonloppuinen Petäjävesi liikkuu -tapahtumaviikonloppu koottiin Sami Jylhän mukaan liikkumisohjelman julkistamisen ympärille.
– Halusimme matalan kynnyksen tapahtuman, johon kaikkien on helppo osallistua. Tähän lähdettiin tosi hyvin mukaan, viikonlopun aikana järjestettiin useita kaikille avoimia tapahtumia, lisäksi työpaikatkin järjestivät omia tapahtumiaan, Jylhä kiittelee.
Liikunnan järjestäjien lisäksi myös liikkujat lähtivät hyvin mukaan, kaunis kevätsääkin houkutteli ulkoliikunnan pariin.
– Seuraavan kerran liikuntaviikonloppua voisi järjestää syksyllä, Sami Jylhä suunnittelee.

Petäjäveden tuulivoimavalitukset nurin hallinto-oikeudessa – rakennuslupahakemus pian kuntaan

18.03.2026 | Petäjävesi, Tilaajille

Maarit Nurminen

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on hylännyt kaikki valitukset, joita on tehty Petäjäveden Pitkälänvuoren tuulivoimakaavasta. Pitkälänvuoren Tuulipuisto Oy:n Timo Koljonen sanoo, että rakennuslupahakemus on valmiina ja se lähtee kuntaan pikimmiten.
-Kun kaavoitus kestää pitkään valituksineen, voi olla, että aikaikkuna investoinneille sulkeutuu. Olemme kuitenkin laskeneet, että Pitkälänvuoren tuulivoimapuiston rakentaminen on kannattavaa, Koljonen totesi.

Pitkälänvuoren tuulivoimakaavasta tehtiin yhteensä neljä valitusta. Valitukset tekivät Luonnonmukaisen asuinympäristön puolesta ry,  kaksi valitusta tuli lähialueen asukkailta ja vapaa-ajanasukkailta. Petäjäveden seurakunta, Petäjäveden Vanhan kirkon säätiö ja Petäjävesi-seura tekivät yhteisen valituksen. Valituksissa vedottiin muun muassa puutteellisiin selvityksiin esimerkiksi luontoarvojen osalta. Myös tuulivoimaloiden vaikutusta ihmisten terveyteen ja kiinteistöjen arvoihin arvioitiin puutteelliseksi selvitetyiksi.

Viime vuonna Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle toimitettiin lisäselvityksenä Pitkälänvuoren tuulivoimapuiston osayleiskaavapäätöksestä tehtyihin valituksiin ICOMOSin lausunto, jossa toivotaan vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen etsimistä tuulivoimaloille, jotta ne eivät toisi kielteisiä vaikutuksia Petäjäveden vanhan kirkon maisemaympäristöön. ICOMOS on järjestö, joka toimii asiantuntijana Unescolle historiallisten rakennusten ja alueiden suojelussa.

Tuulivoimaselvitysten yhteydessä tehdyssä HIA-arvioinnissa todettiin, että Petäjäveden vanhan kirkon erityinen yleismaailmallinen arvo perustuu ennen muuta sen merkitykseen edustavana, ainutlaatuisena esimerkkinä pohjoisen Euroopan puurakentamisperinteestä, eikä tuulivoimapuiston rakentamisella ole mitään vaikutuksia vanhan kirkon arkkitehtuuriin, ulkoasuun, sisätiloihin, materiaaleihin tai rakennustekniikkaan eli niihin tekijöihin, jotka ovat kirkon erityisen yleismaailmallisen arvon tärkeimpiä perusteita.

Museovirasto totesi omassa lausunnossaan, että tuulivoimapuiston kielteisiä vaikutuksia vanhan kirkon laajempaan maisemakuvaan on syytä pienentää. Pitkälänvuoren huipulle suunniteltu tuulivoimalan paikka on Museoviraston mukaan huonosti harkittu. Lisäksi Museovirasto totesi kaavoitusprosessin aikana antamassaan lausunnossaan, että on hyvä huomata, että Unesco voi antaa raportissaan huomioon otettavaa palautetta. kulttuuriympäristöpalveluiden osaston johtaja Ulla Salmela Museovirastosta totesi Petäjävesi-lehdessä 20.5.2025, että Museovirasto on ollut koko ajan samoilla linjoilla kuin ICOMOS, eli tuulivoimapuisto vaikuttaa kielteisesti Petäjäveden vanhan kirkon laajempaan maisemakuvaan.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että tuulivoimaloiden etäisyys on kuitenkin niin suuri, ettei niiden haitallisia vaikutuksia maisemaan voida pitää sellaisina, että osayleiskaava olisi yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen.

Kunnanvaltuusto hyväksyi tuulivoimarakentamisen mahdollistavan osayleiskaavan kesäkuussa 2024.  Pitkälänvuoreen on tarkoitus rakentaa 11 tuulivoimalaa. Tuulivoimahanke on ollut käynnissä jo kymmenen vuotta. Osayleiskaava on lainvoimainen noin kuukauden kuluttua, mikäli valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei haeta.

Petäjäveden sääprofeetta lupaa aikaista kevättä ja hienoa kesää

15.03.2026 | Petäjävesi, Tilaajille

Seppo Pänkäläinen

Petäjävedeltä löytyy Jouko Jokinen, jota voi kutsua sääprofeetaksi hyvällä syyllä. Hänellä kun on taitoja, joita oli myös isälläni: luontoa tarkkailemalla hän pystyy ennakoimaan säätilan vaihtelut. Tämä perustuu ajatukseen, että luonto ei ole koskaan väärässä ja tietyt asiat luonnossa toistuvat.
Jokisella on ihaltava kokoelma säähavaintoja 1980-luvun alkupuolelta. Ne on siististi kirjattu useampaan muistivihkoon.
Otetaan esimerkki: Kun tämä haastattelu tehtiin 11. maaliskuuta, niin Jokisen muistiinpanot kertovat, että vuonna 2005 samana päivänä pakkasta oli miinus 30. Päivän aikana lämpötila nousi rajusti, aina miinus neljään. Vuonna 1999 samana päivänä pakkasta oli miinus 18.

-Kyllähän nyt koettu talvi oli kylmä tammikuun ja helmikuun osalta mutta eivät ne pakkaslukemat olleet sitä luokkaa mitä aiemmin. Vähäluminenkin tämä talvi oli, Jokinen kertoo.
Viimeiset 10 vuotta Jokinen on ollut hyvin aktiivinen säämerkintöjensä suhteen. Havainnointi alkaa heti aamusta, kun mies herää kuuden pintaan.-Merkitsen ylös lämpötilat, sademäärät ja pilvisyyden. Säätä ja luontoa voi tarkkailla myös eläimistä ja saaliskaloista. Kun järvessä näkyy kesällä juovia, se tietää huonoa kesää.

Jokinen on hyvin perillä myös vanhan kansan säätä koskevista viisauksista. Kun elettiin agraarissa yhteisössä, ihmisille oli tärkeää ennakoida säätä koskien muun muassa viljelyksiä: kun auringon ympärillä on kesällä kehä, luvassa on hellettä, itätuuli taas tuo sateita.
-Kevät etenee nyt vauhdilla, mutta jos talitinttejä on uskominen, niin vielä ei ole valmista. Kun tintti yleensä viheltelee titityy, niin tällä hetkellä se ”viilaa” eli laulaa tiityy, tiityy, Jokinen kertoo.

Jokisen pappa osasi tulkita luontoa ja Jokisen isä teki hänkin säähavainnoista muistiinpanoja. Jatkajaa ei Jokisen perinnölle kuitenkaan perhepiiristä löydy, kun poika ja tytär eivät ole osoittaneet asiaan harrastuneisuutta.
Kun tätä haastattelua tehtäessä viikonlopulle oli luvassa myrskyä, kyseessä oli karmutuulet tai kaarna- tai oksatuulet, kuten Jokinen niitä kutsuu. Tuulen nimi tulee siitä, että tuuli roskaa luontoa, kun hangille jää oksia ja kaarnaa. Oleellista tässä ilmiössä on, että se ennustaa jäiden lähdön. Seitsemän-yhdeksän viikkoa karmutuulista ja vedet ovat vapaat.

Ja sitten niitä pitkän aikavälin ennusteita.
-Vaikka vuodet eivät olekaan samanlaisia, niin voi sanoa, että syksyt ovat pidentyneet ja ovat entistä kosteampia. Talven tulo on siirtynyt myöhäisemmäksi, kun se ennen saattoi alkaa jo loka-marraskuussa.

Ja lopuksi kaikille hyviä uutisia.
-Tulee aikainen kevät. Jo toukokuussa on helteitä, Jouko Jokinen sanoo ja häntä on helppo uskoa.

Missä sijaitsevat Petäjäveden uloimmat pisteet?

03.03.2026 | Petäjävesi, Tilaajille

Tiina Lamminaho

Petäjäveden kunnan pinta-ala on noin 500 neliökilometriä, kun kunnassa olevat järvet lasketaan mukaan.
– Petäjäveden pohjoisimmasta pisteestä on linnuntietä Petäjäveden eteläisimpään pisteeseen noin 30 kilometriä, samoin läntisimmästä pisteestä itäisimpään pisteeseen on noin 30 kilometriä, Lauri Ijäs ja Pentti Valkeajärvi kertovat. Miehet ovat käyneet kunnan uloimmat pisteet katsomassa ja kuvaamassa, luontoretkikohteeksikin rajapisteet sopivat.
– Suur-Jämsän historiassa kerrotaan vuonna 1566 pidetyistä käräjistä, joissa vahvistettiin Klaus Kristerinpoika Hornin läänityksen rajat. Siinä mainituista rajapisteistä ainakin Ruokosuo ja Lempaatsuo ovat nykyisinkin rajapisteitä. Aivan kunnan nykyiselle pohjoisrajalle asti Klaus Kristerinpoika Hornin läänitys ei ulottunut, Pentti Valkeajärvi kertoo.

Pohjoisessa ja etelässä rajakivet
Petäjäveden pohjoisin piste on Töysänperällä, Metsovuoren lähellä oleva Metsokivi. Kivi on kolmen kunnan eli Petäjäveden, Multian ja Uuraisten rajamerkki, joka toimi vuonna 1813 suoritetussa isojaon maanjakotoimituksessa Kuivasmäen ja Rukoilan jakokuntien rajakivenä. Kiveen hakattiin vuosiluku, risti ja silloisen Vaasan läänin maanmittarin Carl Fredrik Boismanin nimikirjaimet. Metsokivestä kerrotaan myös juuri ilmestyneessä ”Metsokiveltä Pirunkivelle” -kirjassa.
– Metsokivi on korkealla paikalla, lähes 220 metriä merenpinnasta. Petäjäveden korkein kohta, Kovasenmäki, joka kohoaa 255 metrin korkeuteen, on melko lähellä Metsokiveä, Lauri Ijäs ja Pentti Valkeajärvi kertovat.
Kunnan eteläisin piste on Ruokosuolla, noin kilometrin verran Ruoppaan talosta kaakkoon. Myös eteläisimmästä pisteestä löytyy kivi, joka on kolmen kunnan rajamerkki; aiemmin kunnat olivat Petäjävesi, Koskenpää ja Korpilahti, nykyään Petäjävesi, Jämsä ja Jyväskylä.
– Vanhassa kartassa rajapisteen kohdalla on pieni lampi, nykyään paikka on metsittynyttä suota. Aikoinaan sieltä on nostettu turvetta kuivikkeeksi eläimille ja vielä 1900-luvun puolella lehmät laidunsivat Ruokosuolla, silloin puhuttiin Kinnarinniitystä, Pentti Valkeajärvi kertoo ja toteaa, että suota on ojitettu useaan otteeseen.
– Rajakivessä on kaiverrus 3, sitä en tiedä, mitä se tarkoittaa. Suolla ei ole muita näkyviä kiviä, joten voi olla, että rajakivi on tuotu paikalle hevosvoimin joskus kauan sitten.

Lempaathonkaa ei löytynyt
Petäjäveden läntisin piste löytyy Lempaatsuolta Urrian takaa, paikasta, jossa Petäjävesi pistää kapean kiilan Keuruun ja Jämsän, aiemmin Koskenpään, väliin.
– Suoalueen keskellä on Rajasaari-niminen saari, rajapyykki on Rajasaaressa, Ijäs ja Valkeajärvi kertovat.
– Kartoissa paikalle on merkitty myös Lempaathonka, mutta honkaa me emme sieltä nyt löytäneet. Paikalla on täytynyt olla iso honka 1800-luvulla, kun rajoja on vedetty ja meidän muistaaksemme siellä oli sellainen vielä 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Nyt rajapyykin kohdalla ei ole puuta, mutta lähistöllä on kyllä iso mänty, jossa on sivuoksa, joka taittuu takaisin kohti puun runkoa ja näyttää aivan kahvalta, Lauri Ijäs kertoo.
Kunnan itäisin piste on Liisalanperällä, lähellä Nyrölää, Mustamäen rinteessä Pieni-Musta-lammen lähellä. Siellä rajapisteen merkkinä on rajapyykki.
– Siinä lähellä oleva Valkeissuo oli turvetuotantoalue jo sota-aikaan 1940-luvulla, Pieni-Mustan rannalla on edelleen sen aikaisia rakennuksia. Keski-Suomen Turve Oy toimitti Valkeissuolta polttoturvetta Jyväskylään, ja turpeen kuljettamiseksi suolta Nyröläntielle rakennettiin rautatie. Viimeisinä sotavuosina SOK osti Keski-Suomen Turve Oy:n ja jatkoi toimintaa vähän aikaa, mutta sodan loputtua turpeenotto lopetettiin kannattamattomana, Lauri Ijäs kertoo.

Lempaatsuo merkittävä luontokohde
Lauri Ijäksen ja Pentti Valkeajärven mukaan kaikki kunnan ääripisteet löytyvät, mutta mihinkään niistä ei pääse tietä pitkin.
– Kaikki vaativat hieman maastossa kävelyä. Metsokivelle pääsee esimerkiksi Metsovuorentieltä. Tosin sitä kautta tullessa pitää ylittää puro, joka voi vetiseen aikaan olla hankalaa. Silloin Metsokivelle on parasta kulkea idän suunnasta, Ijäs ja Valkeajärvi selvittävät.
Ruokosuolle pääsee Ruoppaantien kautta ja Pieni-Musta -lammelle Liisalantietä, joka muuttuu Kirjakantieksi ja yhtyy Nyröläntiehen. Lempaatsuolle voi mennä Petäjäveden puolelta ensin Urriantietä ja Urrianperäntietä, sitten Lempaatmäentietä ja Pienimäentietä.
– Lempaatsuolla on Keuruun ja Jämsän puolella 180 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue, ja se on luontoarvoiltaan merkittävä kohde, niin kasvillisuuden kuin linnustonkin osalta. Pienenmäenvuoren kupeessa on myös Rouvainkamari, joka sekin on mielenkiintoinen luontokohde, Ijäs ja Valkeajärvi kertovat.