26.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Toinilan tämän kesän näyttely on kunnianosoitus joutsalaiselle Taidelaitos Haihatukselle; Uiui Haihatus -näyttelyn kaikilla viidellä taiteilijalla on jokin yhteys Haihatukseen. Näyttelyn kuraattoreina ovat edellisvuosien tapaan toimineet Johanna Juvonen ja Biagio Rosa.
– Tämä on sellainen näyttely, josta olemme haaveilleet oikeastaan siitä lähtien, kun aloitimme näyttelytoiminnan Toinilassa, Johanna Juvonen toteaa.
– Olimme itse mukana Taidelaitos Haihatuksen toiminnassa noin vuodesta 2012 vuoteen 2018, ja inspiroiduimme siitä. Haihatus antoi meille uskoa omiin mahdollisuuksiimme ja osoitti, että pienelläkin paikkakunnalla on mahdollista pitää nykytaidenäyttelyitä. Toki Toinilan ja Haihatuksen mittakaavat ovat aivan erilaiset, Toinila on lapsen kokoinen paikka, mutta ehkä Toinilassa ja Haihatuksessa on jotain samaa henkeä.
Maalauksia, veistoksia ja liikkuvaa taidetta
Kesänäyttely täyttää taas kaikki Toinilan huoneet, eivätkä teokset ole vain seinillä, mukana on monenlaisella tekniikalla tehtyä taidetta. Näyttelyyn on koottu sekä vanhaa että uutta Haihatusta.
– Haihatuksen molemmat perustajat, Merja Metsänen ja Raimo Auvinen, ovat jo edesmenneitä. Tänne saimme mukaan Merja Metsäsen teoksia. Olisimme halunneet tänne myös Raimo Auvisen teoksia, mutta ne ovat niin isoja ja hankalasti liikuteltavia, että se ei onnistunut. Nyt Raimo Auvinen on täällä läsnä Merja Metsäsen teoksessa Kuutamokeikka, Johanna Juvonen kertoo.
Näyttelyssä on mukana neljä Merja Metsäsen sekatekniikkamaalausta hänen viimeisiltä ajoiltaan. Haihatuksen nykyiseltä omistajalta Risto Puuruselta mukana on yksi teos.
– Puurunen on kulttuurin saralla laaja-alaisesti toimiva kuvataiteilija ja muusikko. Hänet tunnetaan etenkin Cleaning Women -yhtyeestä, joka tekee soittimensa itse kodinhoitovälineistä, Juvonen kertoo. Toinilassa on esillä yksi Puurusen isokokoinen sekatekniikalla tehty teos.
Nykyisistä Haihatus-aktiiveista mukana ovat on myös Panu Ollikainen ja Tuomo Vuoteenoma. Kuvataiteilija Panu Ollikaisen teoksissa ihmishahmot sijoittuvat erilaisiin taustoihin, teoksissa yhdistyy maalaustaide ja kolmiulotteisuus. Tuomo Vuoteenomalta näyttelyssä on sekä paikallaan pysyviä veistoksia että liikkuvaa kineettistä taidetta.
– Tuomo Vuoteenoman perustama kineettisen taiteen talo KITA on Haihatuksen läheisyydessä. Vuoteenoman teokset ovat hulvattomia, hän pyrkii tekemään niitä ilman digitaalitekniikkaa vastavoimana nykyajan ilmiöille, Johanna Juvonen kertoo. Toinilan näyttelyssä kineettisiä teoksia on mukana kaksi.
Näyttelyn viides taiteilija, Outi Markkanen, oli Haihatus-aktiivi Merja Metsäsen ja Raimo Auvisen aikana. Nykyään hän asuu Turkissa.
– Outi Markkanen on palkittu kuvataiteilija ja kuvittaja, hän on kuvittanut paljon lastenkirjoja, Johanna Juvonen kertoo.
Syksyllä lisää taidetta
Toinilan kesänäyttely on avoinna 2. – 26. heinäkuuta.
– Avajaisia emme pidä, mutta päättäjäisiä juhlimme sunnuntaina 27. heinäkuuta. Ohjelmassa on ainakin omenapuun istuttaminen taidepolulle Haihatuksen Raimo Auvisen muistoksi, Johanna Juvonen kertoo.
Toinilan syysnäyttely on luvassa elo – syyskuussa. 16. elokuuta – 14. syyskuuta esillä on kahdeksan Jyväskylän Taiteilijaseuran puheenjohtajana toimineen taiteilijan töitä.
– Jyväskylän Taiteilijaseura viettää 80-vuotisjuhlavuottaan ja kiertää ympäri maakuntaa. Me kutsuimme tänne seuran puheenjohtajia, koska tiedämme, että juuri puheenjohtajat tekevät todella paljon muiden hyväksi, Johanna Juvonen sanoo.
Syyskuun loppupuolella Toinilassa on vielä lasten taiteen näyttely.
– Mukana on ainakin meidän omien lastemme töitä, mutta mielellään muidenkin. Jos lapsi on kiinnostunut osallistumaan näyttelyyn, meihin voi ottaa yhteyttä, Johanna Juvonen toteaa.
Tiina Lamminaho
26.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Sirpa Koiviston ja Reijo Sipilän omakotitalon piha Kapakalliolla on täynnä erilaisia kasveja. Kapea polku mutkittelee etupihalta takapihalle istutusten välissä, matkan varrella on useampikin penkki, joka kutsuu istumaan ja ihailemaan näkymiä. Takapihalla, melkein kuin piilossa, on oleskelualue puutarhapöytineen, tuoleineen ja keinuineen. Tunnelmaa oleskelualueelle luovat suihkulähde ja pimenevinä iltoina myös aurinkokennovalaisimet.
– Kun on päivän puuhastellut puutarhassa, on illalla kiva istahtaa nauttimaan näkymistä ja kättensä töistä. Silloinkin, kun oli vielä töissä, työpäivän väsymys häipyi, kun astui takaterassille, Sirpa Koivisto toteaa.
– Kyllä puutarhan hoito tuo paljon iloa ja hyvää mieltä, kuten mikä tahansa mieluisa harrastus. Onnistumisen kokemus on myös tärkeää; tässä kun tekee töitä, kasvit kukoistavat ja luovat kauneutta.
Kesäkuun lopussa moni Sirpa Koiviston puutarhan kasveista vasta aloitteli kukkimistaan, esimerkiksi pioneissa nuput olivat juuri aukeamassa.
– Viime vuonna moni kasvi kukki aikaisemmin. Loppukesä täällä on parasta kukinta-aikaa, kun syysleimut ja värimintut ovat kukassa. Ne ovat lempikukkiani, samoin punaiset jaloruusut. Kuunliljan vihreät lehdet ovat kauniita ja sopivat hyvin yhteen kirkkaan punaisen kanssa, vihreä nurmikko välissä rauhoittaa. Värejä pitää olla, mutta ei liian kirjavaa, Sirpa Koivisto sanoo.
Vaihtelua vuosien varrella
Sirpa Koivisto ja Reijo Sipilä ovat asuneet Kapakalliolla parikymmentä vuotta.
– Aluksi tässä oli tyhjä piha. Minulla oli jo paperilla monenlaisia pihasuunnitelmia, mutta niiden kanssa piti odottaa, kun ensin piti tehdä salaojat ja muut vastaavat, Sirpa Koivisto kertoo.
– Istutukset aloitin muutamalla istutusalueella ja sitten aina talvisin suunnittelin, että tuohon saisi vähän lisää. Nyt istutusalueet eivät varmaan enää laajene, vähän pitää nurmikkoakin olla.
Taimia Sirpa Koivisto on saanut siskoltaan ja muiltakin puutarhaharrastajilta.
– Pidimme taimenvaihtopäiviä, mutta nyt se on vähän jäänyt. Nyt täytyy jo alkaa karsia pensaita, kun ne ovat kasvaneet niin isoiksi ja perennat ovat levinneet niin, että niitäkin pitää karsia, Koivisto kertoo.
– Vuosien varrella kasvit ovat vaihtuneetkin. Yhtenä talvena, kun oli pakkasta, mutta vähän lunta, monia kasveja kuoli ja niiden tilalle on sitten istutettu uusia. Jaloruusut ovat minun suosikkejani, mutta ne ovat talvenarkoja. Olen kuitenkin aina laittanut niitä uudelleen muutaman vuoden välein.
Talven lisäksi tuhojaan puutarhassa ovat tehneet kotilot.
– Niitä on ollut tässä Petäjäveden kirkonkylällä noin kymmenen vuoden ajan. Esimerkiksi kallionauhuksen lehdet ne kalusivat kokonaan, kuunliljat ovat myös niiden herkkua. Onneksi täällä ei ole ollut espanjansiruetanoita, täytyy katsoa tosi tarkkaan, mitä purkissa on, jos ostaa uusia kasveja, Sirpa Koivisto sanoo.
Linnut ja oravat viihtyvät
Puutarhan erilaiset penkit ovat Sirpa Koiviston mukaan paikoissa, jotka ovat vaatineet jotain koristusta. Penkkien lisäksi puutarhassa on suihkulähde ja vesiallas ilman suihkulähdettä, sekä pienen pieni lintujen kylpyallas.
– Linnut ja oravat viihtyvät täällä, joskus joku lintu on käynyt kylpemässäkin lintualtaassa. Isompaan vesialtaaseen teimme pienet portaat, joita pitkin eläimet pääsevät vedestä pois, Sirpa Koivisto kertoo.
– Oravat piilottelevat tammenterhoja kukkapenkkeihin, joten niistä nousee aina tammenalkuja. Tässä pihassa on sekä vanha tammi että vanha vaahtera, ja niistä kyllä tulee todella paljon lehtiä syksyisin. Puutarhan kevättyöt ovat mielekkäitä ja niitä tekee innokkaasti, mutta lehtien haravointi syksyllä on tympeää.
Kaikkien kauniiden kukkien, pensaiden, puiden ja havujen lisäksi pihaan mahtuu myös pieni hyötypuutarha. Pihan yhdessä nurkassa kasvaa laatikoissa tomaattia, kesäkurpitsaa, kurkkua, salaattia, tilliä ja ruohosipulia.
– Aika menee nopeasti pihalla puuhastellessa, ja nyt kun on tullut ikää, täytyy välillä istahtaa lepäämään ja ihailemaan näkymiä. Meillä kaikilla sisaruksilla on kauniit pihat – kai tämä on kotoa peritty, äiti piti pihaa nättinä, Sirpa Koivisto toteaa.
Tiina Lamminaho
23.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Teini-ikäisistä asti yhtä pitäneet ystävykset, Veera Hietaranta ja Minna Viinikainen, ovat päättäneet ottaa tavoitteekseen vierailla jokaisessa Suomen 308 kunnassa. Kunnianhimoinen matkailuprojekti otti tuulta purjeisiin keväällä 2023, ja nyt takana on visiitit reilussa kolmessakymmenessä kunnassa.
– Tämä on ilman muuta loppuelämän projekti, emmekä halua asettaa tälle mitään tiettyä aikaraamia. Olemme reissanneet yhdessä paljon aiemminkin ja todenneet olevamme toisillemme hyvää matkaseuraa. Matkustelu on meidän ystävyytemme muoto, Hietaranta ja Viinikainen kiteyttävät.
Itseään kuntabongareiksi tituleeraavat matkailijat haluavat aidosti oikeasti tutustua pintaa syvemmin jokaiseen kuntakohteeseen. Pelkän maarajan ylittäminen ei riitä suoritusmerkintään. Kirkkonummella asuva ja Espoossa opettajana työskentelevä Hietaranta ja Sastamalassa asuva ja Nokialla kanttorina toimiva Viinikainen bongaavat jokaisesta kunnasta ainakin paikallisen koulun ja kirkon sekä kuntakyltin.
– Matkantekomme alkoi aikanaan Sastamalasta. Viime kesänä kolusimme Lappia ja tänä kesänä aiomme suunnata ainakin Itä-Suomeen päin. Kolutuista kunnista mieleen on erityisesti Forssa, jonka viehättävä tehdasmiljöö oli yllätykseksemme niin upea, Hietaranta ja Viinikainen listaavat.
Petäjävetistä luontoa ja historiaa
Hietaranta ja Viinikainen huiputtivat Petäjäveden heti juhannusviikon alkajaisiksi, maanantaina 16. kesäkuuta. Päivään mahtui vierailu Petäjäveden vanhassa kirkossa, tutustuminen paikallisen korutaiteilijan, Carina Karhun, kotistudioon sekä kierros Koskensaaren tehdasalueella. Hietaranta vieraili Petäjävedellä toista kertaa, kun taas Viinikaiselle kerta oli ihkaensimmäinen.
– Kyselimme hyvissä ajoin Ilmoitustaulu, Petäjävesi -Facebook-ryhmässä, mitä Petäjävedellä tulisi nähdä ja kokea. Saimme vastauksia ilahduttavan paljon. Saamissamme vastauksissa korostui erityisesti luontokohteet, joita kunnassa on kiitettävästi, Hietaranta ja Viinikainen toteavat.
– Tällaiset puskaradiokeskustelut ja vuorovaikutus paikallisten ihmisten kanssa syventävät jo nekin saamaamme kokemusta kunnasta. Ihmiset ovat projektista innoissaan ja erittäin valmiita auttamaan meitä. Täällä Petäjävedelläkin joku ystävällinen henkilö oli aivan valmis soutamaan meidät johonkin vesimatkan päässä olevaan saarikohteeseen.
Sometilistä iloa itselle ja muille
Suomitutkimusmatkailijoiden taivalta voi seurata @nopeehopeejame -Instagram-tilin kautta. Tili löytyy myös Facebookista ja TikTokista. Matkailuprojektista ei pitänyt alun perin tulla someprojektia, mutta ensimmäisessä kohteessa ajatus tulvahti mieleen ja tuntui luontevalta.
– Kuvien ottamisesta ja niiden postaamisesta jää meille itselle mukavia muistoja, joihin on mukava palata myöhemmin. Ja samalla saamme tietysti vinkattua käymistämme kohteista myös muille. Yksi projektimme tavoitteista onkin antaa kotimaanmatkailulle sen ansaitsema huomio ja näkyvyys. Suomi on täynnä helmiä, joita meidän itse on välillä vaikea nähdä tai arvostaa, Hietaranta ja Viinikainen huomauttavat.
Sosiaalisessa mediassa kuntabongarit ovat törmänneet myös muihin matkantekijöihin. Ystävykset ovat kiinnittäneet huomionsa ainakin pariskuntaan, joka aikoo kiertää kaikki Suomen kunnat aakkosjärjestyksessä sekä Savolaisen kotikouluperheeseen, joka myös vieraili Petäjävedellä vuosi sitten juhannuksena.
– Meillä kaikilla on sama tavoite, mutta eri tavat päästä tavoitteeseen. Siinä missä esimerkiksi Savolaiset kiertävät Suomea perhelähtöisesti ja oppimismielessä hyvinkin lyhyessä ajassa, on meidän teemamme kokemusten kerääminen aikuisina ystävinä, loppuelämän ajan, Hietaranta ja Viinikainen summaavat.
Jaakko Heikkinen
17.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
– Lautamiehenä ollessa kyllä on tullut nähtyä yhteiskunnan nurja puoli ja se, miten kaikki voi mennä pieleen silloin, kun asiat alkavat mennä pieleen. Monta kertaa olen ajatellut, että asiasta olisi selvitty, kun tekijä olisi miettinyt ensin kaksi kertaa ja kunnioittanut toista osapuolta. Monesti jutuissa on myös alkoholi tai huumeet mukana, Juha Kortemäki sanoo.
Kortemäellä on kahdentoista vuoden kokemus käräjien istumisesta, hän sai juuri herastuomarin arvonimen pitkäaikaisesta ja ansiokkaasta lautamiehen urastaan. Lautamiehet ovat maallikkoedustajia käräjäoikeuksissa ja maaoikeuksissa.
– Käräjäoikeuden istuntoja on ollut keskimäärin kerran kuukaudessa, maaoikeuden istuntoja harvemmin. Välillä käräjäoikeudesta on soitettu hyvinkin lyhyellä varotusajalla, kun on tullut peruutuksia, Kortemäki kertoo.
– Istunnossa on yleensä kaksi lautamiestä ja ammattituomari, äänestystilanteessa kaikki ovat samanarvoisia. Jossain ammattituomarit ovat kritisoineet, että lautamiehillä on liikaakin valtaa, mutta Jyväskylässä olemme kyllä olleet yleensä samoilla linjoilla ammattituomarin kanssa. Lakiinhan tämä toiminta perustuu; syyttäjä nostaa syytteen ja lain mukaan tuomitaan. Yleensä laissa on annettu jokin väli, johon tuomion pituus asettuu. Siinä vaiheessa kysytään meidän maallikkojäsenten näkemystämme, kun arvioidaan tuomion pituutta.
– Kahden kerroksen väkeä Keski-Suomen käräjäoikeudessa ei ole. En ole koskaan tuntenut, että meitä maallikkojäseniä pidettäisi jotenkin alempiarvoisina kuin ammattituomareita, Kortemäki toteaa.
Hiljaista puurtamista
Kunnanvaltuustot valitsevat lautamiehet vaalikaudeksi kerrallaan. Jokaisesta kunnasta on vähintään yksi lautamies, isommista kunnista useampia. Maallikkojäsenet ovat nimenomaan maallikkojäseniä, heillä ei ole mitään oikeustieteellistä koulutusta.
– Silloin, kun minä aloitin, Petäjävedeltä oli kaksi lautamiestä, mutta kaksi edellistä vaalikautta on ollut vain yksi, Kortemäki kertoo ja toteaa, että vaikka kunnanvaltuusto valitsee lautamiehet, lautamiehinä he eivät edusta poliittisia puolueita.
– Suomessa oikeuslaitos on riippumaton. Istuntoihin lautamiehet arvotaan. Silloin pitäisi jäävätä itsensä, jos syytettynä olisi sukulainen, mutta sellaista ei ole tullut vastaan, sukulaiset ovat olleet kunnolla, Kortemäki naurahtaa.
– Tämä on sellaista hiljaista puurtamista, ja hyvin luottamuksellista. Osa asioista käsitellään suljettujen ovien takana ja niissä voi olla jopa 50 vuoden salassapitovelvollisuus. En minä ole sitä mitenkään mainostanut, että olen ollut lautamiehenä. Siviilissä minulle ei ole tultu sanomaan mitään, vaikka joskus olen nähnytkin joitakin, jotka ovat olleet käräjäoikeudessa pöydän toisella puolella. Suomen oikeuslaitosta arvostetaan ja kunnioitetaan, ja monesti tuomitut ovat poistuneet oikeussalista jopa tyytyväisellä mielellä, kun ovatkin saaneet lyhyemmän tuomion, mitä syyttäjä on vaatinut.
Seksuaalirikoksia entistä enemmän
Lautamiehiä käytetään käräjäoikeudessa nykyään silloin, kun tuomiona voi olla vapausrangaistus.
– Eli yleensä silloin mukana on ollut väkivaltaa tai väkivallalla uhkaamista, Kortemäki toteaa.
– Joskus jutut jäävät pyörimään mieleen, mutta yritän prosessoida ne kotimatkalla. Välillä istunnot kestävät kaksi päivää, ja silloin joskus siinä välissä olevana yönä asiat tulevat mieleen, mutta en minä pitempään yöuniani ole käräjäasioiden takia menettänyt.
Kortemäen mukaan etenkin seksuaalirikoksia käsitellään nykyään käräjäoikeudessa enemmän kuin vielä kaksitoista vuotta sitten.
– On niitä ollut aina, mutta nyt kynnys tuoda seksuaalirikoksia oikeuteen on madaltunut. Ihmiset uskaltavat puhua niistä ja ymmärretään, että ihmisten seksuaalista koskemattomuutta ei saa loukata, Kortemäki sanoo.
– Myös huumausainerikokset ovat lisääntyneet, ja monesti niihin liittyy ryöstöjä tai pahoinpitelyitä. Uutta on myös se, että nykyään käräjäoikeuden istunnoissa käytetään etäyhteyttä, asianomistaja tai vastaaja voi olla jossain muussa kaupungissa oikeustalolla. Myös tulkkien määrä on lisääntynyt, samassa istunnossa saatetaan puhua kolmea tai neljää kieltä, Kortemäki kertoo.
Juha Kortemäki ei enää jatka uraansa lautamiehenä. Tälle vaalikaudelle Petäjävedeltä valittiin lautamieheksi Simo Sarava.
Tiina Lamminaho
13.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Kaisa Kiiski asuu 1800-luvun puolella rakennetussa punaisessa, lautaverhoillussa hirsitalossa lähellä Petäjäveden keskustaa. Talo tunnetaan myös Merran kauppana, viralliselta nimeltään talossa ollut kauppaliike oli Ravinto Oy.
– Tarkkaa tietoa minulla ei ole talon rakentamisvuodesta, mutta kun teimme remonttia, seinien välistä löytyi sanomalehtiä 1800-luvun puolelta, Kaisa Kiiski kertoo.
1940-luvun loppupuolella talon ostivat Kaisa Kiisken miehen Lauri Kiisken mummo ja pappa eli Hilma ja Juho Merta.
– Pappaa sanottiin Ukoksi. He tulivat Karjalasta Kurkijoelta, ja minun tietojeni mukaan Merran pappa eli Juho Merta oli ollut Elisenvaaran osuuskaupassa töissä. Täällä hän rupesi teurastamaan eläimiä, pihaan tehtiin uusi ulkorakennus ja siihen teurastamo. Karjakunta oli mukana teurastamon rakentamisessa, Kaisa Kiiski kertoo.
– Siihen aikaan ei ollut samanlaisia hygieniamääräyksiä kuin nykyään. Teurastamon vieressä oli navetassa kaksi lehmää ja hevonen ja sinne kuljettiin samasta ovesta kuin teurastamoon. Teurastamossa lihat pakattiin laatikkoon ja kärrättiin linja-autolle. Linja-autossa lihalaatikot pakattiin tavaratilaan, mitään kylmäkuljetuksia ei ollut.
Kaupanpidon talossa aloitti Kaisan Kiisken tietojen mukaan Juho ja Hilma Merran poika Toivo Merta.
– Ihan varma en ole siitä, pitivätkö Juho ja Hilma tässä kauppaa, mutta sellainen mielikuva minulla on, että kaupanpidon olisi aloittanut Toivo. Hän sitten muutti muualle kaupanpitoon ja tähän jäi Juhon ja Hilman nuorin tytär Lyyli Merta pitämään kauppaa, Kaisa Kiiski kertoo ja toteaa, että Lyyli Merralla ei ollut puolisoa eikä lapsia.
– Yksi Juhon ja Hilman kolmesta tyttärestä, Elsa, oli minun mieheni äiti. Käsittääkseni minun mieheni ja hänen siskonsa olivat lapsena paljon täällä mummolassa.
Merran kauppa oli Kaisa Kiisken mukaan todella pieni.
– Kauppana palveli yksi huone, eikä se ollut iso, jauhohinkalot juuri mahtuivat. Kaupassa myytiin jauhoja, sokeria, kahvia, mausteita ja sen sellaista, mitä nyt siihen aikaan kaupoissa myytiin. Jauhot ainakin myytiin irtotavarana, ulkorakennuksessa oli jauhovarasto. Siihen aikaan jauhoja meni paljon, kun leivottiin kotona ja syötiin paljon puuroja ja vellejä, Kaisa Kiiski toteaa.
– Varmaan kaupassa myytiin myös maitoa, voita ja makkaraakin. Siitä minulla ei ole tietoa, miten tavarat kauppaan tulivat. Sen jälkeen, kun pappa kuoli vuonna 1958, tässä ei enää teurastettu.
Lyyli Merta lopetti kaupanpidon Kaisa Kiisken muistojen mukaan joskus 1960-1970 -lukujen vaihteessa.
– Ainakin vielä 1960-luvulla kauppa oli tässä. Moni petäjävetinen muistaa vielä, kuinka kävi lapsena ostamassa tikkarin Merran kaupasta, Kaisa Kiiski toteaa.
Lopetettuaan kaupanpidon Lyyli Merta asui talossa edelleen. Hänen jälkeensä talo siirtyi Kaisa Kiisken miehen äidille.
– Silloin tässä ei asuttu vakituisesti, tämä oli lähinnä kesäpaikkana. Me ostimme tämän 1980-luvun lopussa. Silloin olimme vielä Jyväskylässä töissä ja asuimme Keltinmäessä, tähän muutimme vakituisesti, kun jäimme eläkkeelle, Kaisa Kiiski kertoo.
Ostettuaan talon Kaisa ja Lauri Kiiski tekivät siinä ison remontin, joka valmistui vuonna 1993.
– Tässä ei varmaan ollut tehty mitään isompaa remonttia aikaisemmin. Seinissä oli pinkopahvit ja välissä vanhoja sanomalehtiä. Tässä ei myöskään ollut vesijohtoa eikä viemäriä, Kaisa Kiiski kertoo.
– Me purimme sisäseiniä pois ja teimme vesijohdon ja viemärin. Tässä on pihassa kaivo, mutta siinä on niin ruosteista vettä, ettei sitä voi juoda. Tien toisella puolella oli lähde, josta tänne haettiin juomavettä ennen vesijohdon laittamista. Minä olen nyt käyttänyt kaivovettä kasvien kasteluun, Kaisa Kiiski sanoo ja kertoo, että remontissa tehtiin myös uusi leivinuuni ja puuhella.
– Ulkorakennuksessakin tehtiin remonttia. Minulla on nyt siellä yhdessä huoneessa kangaspuut ja ulkosaunasta tuli kanala, Kaisa Kiiski kertoo.
Tiina Lamminaho
12.06.2025 | Petäjävesi, Tilaajille
Petäjäveden kunnan tekninen päällikkö Reija Laamanen kertoo, että Petäjäveden kunnan metsäkiinteistöllä Kettulanvuoressa sijainnut laavu ja sen takana ollut puuvarasto on palanut viime yön aikana. Kyseessä ei ole Kettulanvuoren ulkoilualueen ja ulkokuntosalin vieressä sijaitseva uudempi kota, vaan kauempana rinteen päällä sijainnut vanhempi laavu.
Laamasen mukaan seitsemän jälkeen aamulla paikalle sattunut koiranulkoiluttaja on ilmoittanut palosta hätäkeskukseen ja palokunta on käynyt paikalla varmistamassa, että palo ei pääse leviämään. Palo kytee vielä jonkin verran ja tilannetta seurataan kunnan toimesta.
Laamanen lisää, että palon epäillään syttyneen tahallisesti ja asiasta tullaan tekemään kunnan puolesta rikosilmoitus. Poliisia on jo tiedotettu asiasta. Laamanen myös toteaa, ettei palo onneksi päässyt leviämään laajemmaksi maastopaloksi, vaan laavun ja liiterin lisäksi ympäristöstä paloi hieman puita ja vähän maastoa.
Sekä Reija Laamanen että Petäjäveden kunnanjohtaja Arto Kummala pitävät tapahtunutta erittäin valitettavana ja toivovat, että mahdolliset tiedot palosta tai paloon liittyvät havainnot Kettulanvuoren alueelta ilmoitetaan suoraan poliisille tai kunnan tekniseen toimeen.
Niina Kelloniemi
