Petäjäveden tuulivoimavalitukset nurin hallinto-oikeudessa – rakennuslupahakemus pian kuntaan

18.03.2026 | Petäjävesi, Tilaajille

Maarit Nurminen

Hämeenlinnan hallinto-oikeus on hylännyt kaikki valitukset, joita on tehty Petäjäveden Pitkälänvuoren tuulivoimakaavasta. Pitkälänvuoren Tuulipuisto Oy:n Timo Koljonen sanoo, että rakennuslupahakemus on valmiina ja se lähtee kuntaan pikimmiten.
-Kun kaavoitus kestää pitkään valituksineen, voi olla, että aikaikkuna investoinneille sulkeutuu. Olemme kuitenkin laskeneet, että Pitkälänvuoren tuulivoimapuiston rakentaminen on kannattavaa, Koljonen totesi.

Pitkälänvuoren tuulivoimakaavasta tehtiin yhteensä neljä valitusta. Valitukset tekivät Luonnonmukaisen asuinympäristön puolesta ry,  kaksi valitusta tuli lähialueen asukkailta ja vapaa-ajanasukkailta. Petäjäveden seurakunta, Petäjäveden Vanhan kirkon säätiö ja Petäjävesi-seura tekivät yhteisen valituksen. Valituksissa vedottiin muun muassa puutteellisiin selvityksiin esimerkiksi luontoarvojen osalta. Myös tuulivoimaloiden vaikutusta ihmisten terveyteen ja kiinteistöjen arvoihin arvioitiin puutteelliseksi selvitetyiksi.

Viime vuonna Hämeenlinnan hallinto-oikeudelle toimitettiin lisäselvityksenä Pitkälänvuoren tuulivoimapuiston osayleiskaavapäätöksestä tehtyihin valituksiin ICOMOSin lausunto, jossa toivotaan vaihtoehtoisten sijoituspaikkojen etsimistä tuulivoimaloille, jotta ne eivät toisi kielteisiä vaikutuksia Petäjäveden vanhan kirkon maisemaympäristöön. ICOMOS on järjestö, joka toimii asiantuntijana Unescolle historiallisten rakennusten ja alueiden suojelussa.

Tuulivoimaselvitysten yhteydessä tehdyssä HIA-arvioinnissa todettiin, että Petäjäveden vanhan kirkon erityinen yleismaailmallinen arvo perustuu ennen muuta sen merkitykseen edustavana, ainutlaatuisena esimerkkinä pohjoisen Euroopan puurakentamisperinteestä, eikä tuulivoimapuiston rakentamisella ole mitään vaikutuksia vanhan kirkon arkkitehtuuriin, ulkoasuun, sisätiloihin, materiaaleihin tai rakennustekniikkaan eli niihin tekijöihin, jotka ovat kirkon erityisen yleismaailmallisen arvon tärkeimpiä perusteita.

Museovirasto totesi omassa lausunnossaan, että tuulivoimapuiston kielteisiä vaikutuksia vanhan kirkon laajempaan maisemakuvaan on syytä pienentää. Pitkälänvuoren huipulle suunniteltu tuulivoimalan paikka on Museoviraston mukaan huonosti harkittu. Lisäksi Museovirasto totesi kaavoitusprosessin aikana antamassaan lausunnossaan, että on hyvä huomata, että Unesco voi antaa raportissaan huomioon otettavaa palautetta. kulttuuriympäristöpalveluiden osaston johtaja Ulla Salmela Museovirastosta totesi Petäjävesi-lehdessä 20.5.2025, että Museovirasto on ollut koko ajan samoilla linjoilla kuin ICOMOS, eli tuulivoimapuisto vaikuttaa kielteisesti Petäjäveden vanhan kirkon laajempaan maisemakuvaan.

Hämeenlinnan hallinto-oikeuden päätöksessä todetaan, että tuulivoimaloiden etäisyys on kuitenkin niin suuri, ettei niiden haitallisia vaikutuksia maisemaan voida pitää sellaisina, että osayleiskaava olisi yleiskaavan sisältövaatimusten vastainen.

Kunnanvaltuusto hyväksyi tuulivoimarakentamisen mahdollistavan osayleiskaavan kesäkuussa 2024.  Pitkälänvuoreen on tarkoitus rakentaa 11 tuulivoimalaa. Tuulivoimahanke on ollut käynnissä jo kymmenen vuotta. Osayleiskaava on lainvoimainen noin kuukauden kuluttua, mikäli valituslupaa korkeimpaan hallinto-oikeuteen ei haeta.

Petäjäveden sääprofeetta lupaa aikaista kevättä ja hienoa kesää

15.03.2026 | Petäjävesi, Tilaajille

Seppo Pänkäläinen

Petäjävedeltä löytyy Jouko Jokinen, jota voi kutsua sääprofeetaksi hyvällä syyllä. Hänellä kun on taitoja, joita oli myös isälläni: luontoa tarkkailemalla hän pystyy ennakoimaan säätilan vaihtelut. Tämä perustuu ajatukseen, että luonto ei ole koskaan väärässä ja tietyt asiat luonnossa toistuvat.
Jokisella on ihaltava kokoelma säähavaintoja 1980-luvun alkupuolelta. Ne on siististi kirjattu useampaan muistivihkoon.
Otetaan esimerkki: Kun tämä haastattelu tehtiin 11. maaliskuuta, niin Jokisen muistiinpanot kertovat, että vuonna 2005 samana päivänä pakkasta oli miinus 30. Päivän aikana lämpötila nousi rajusti, aina miinus neljään. Vuonna 1999 samana päivänä pakkasta oli miinus 18.

-Kyllähän nyt koettu talvi oli kylmä tammikuun ja helmikuun osalta mutta eivät ne pakkaslukemat olleet sitä luokkaa mitä aiemmin. Vähäluminenkin tämä talvi oli, Jokinen kertoo.
Viimeiset 10 vuotta Jokinen on ollut hyvin aktiivinen säämerkintöjensä suhteen. Havainnointi alkaa heti aamusta, kun mies herää kuuden pintaan.-Merkitsen ylös lämpötilat, sademäärät ja pilvisyyden. Säätä ja luontoa voi tarkkailla myös eläimistä ja saaliskaloista. Kun järvessä näkyy kesällä juovia, se tietää huonoa kesää.

Jokinen on hyvin perillä myös vanhan kansan säätä koskevista viisauksista. Kun elettiin agraarissa yhteisössä, ihmisille oli tärkeää ennakoida säätä koskien muun muassa viljelyksiä: kun auringon ympärillä on kesällä kehä, luvassa on hellettä, itätuuli taas tuo sateita.
-Kevät etenee nyt vauhdilla, mutta jos talitinttejä on uskominen, niin vielä ei ole valmista. Kun tintti yleensä viheltelee titityy, niin tällä hetkellä se ”viilaa” eli laulaa tiityy, tiityy, Jokinen kertoo.

Jokisen pappa osasi tulkita luontoa ja Jokisen isä teki hänkin säähavainnoista muistiinpanoja. Jatkajaa ei Jokisen perinnölle kuitenkaan perhepiiristä löydy, kun poika ja tytär eivät ole osoittaneet asiaan harrastuneisuutta.
Kun tätä haastattelua tehtäessä viikonlopulle oli luvassa myrskyä, kyseessä oli karmutuulet tai kaarna- tai oksatuulet, kuten Jokinen niitä kutsuu. Tuulen nimi tulee siitä, että tuuli roskaa luontoa, kun hangille jää oksia ja kaarnaa. Oleellista tässä ilmiössä on, että se ennustaa jäiden lähdön. Seitsemän-yhdeksän viikkoa karmutuulista ja vedet ovat vapaat.

Ja sitten niitä pitkän aikavälin ennusteita.
-Vaikka vuodet eivät olekaan samanlaisia, niin voi sanoa, että syksyt ovat pidentyneet ja ovat entistä kosteampia. Talven tulo on siirtynyt myöhäisemmäksi, kun se ennen saattoi alkaa jo loka-marraskuussa.

Ja lopuksi kaikille hyviä uutisia.
-Tulee aikainen kevät. Jo toukokuussa on helteitä, Jouko Jokinen sanoo ja häntä on helppo uskoa.

Missä sijaitsevat Petäjäveden uloimmat pisteet?

03.03.2026 | Petäjävesi, Tilaajille

Tiina Lamminaho

Petäjäveden kunnan pinta-ala on noin 500 neliökilometriä, kun kunnassa olevat järvet lasketaan mukaan.
– Petäjäveden pohjoisimmasta pisteestä on linnuntietä Petäjäveden eteläisimpään pisteeseen noin 30 kilometriä, samoin läntisimmästä pisteestä itäisimpään pisteeseen on noin 30 kilometriä, Lauri Ijäs ja Pentti Valkeajärvi kertovat. Miehet ovat käyneet kunnan uloimmat pisteet katsomassa ja kuvaamassa, luontoretkikohteeksikin rajapisteet sopivat.
– Suur-Jämsän historiassa kerrotaan vuonna 1566 pidetyistä käräjistä, joissa vahvistettiin Klaus Kristerinpoika Hornin läänityksen rajat. Siinä mainituista rajapisteistä ainakin Ruokosuo ja Lempaatsuo ovat nykyisinkin rajapisteitä. Aivan kunnan nykyiselle pohjoisrajalle asti Klaus Kristerinpoika Hornin läänitys ei ulottunut, Pentti Valkeajärvi kertoo.

Pohjoisessa ja etelässä rajakivet
Petäjäveden pohjoisin piste on Töysänperällä, Metsovuoren lähellä oleva Metsokivi. Kivi on kolmen kunnan eli Petäjäveden, Multian ja Uuraisten rajamerkki, joka toimi vuonna 1813 suoritetussa isojaon maanjakotoimituksessa Kuivasmäen ja Rukoilan jakokuntien rajakivenä. Kiveen hakattiin vuosiluku, risti ja silloisen Vaasan läänin maanmittarin Carl Fredrik Boismanin nimikirjaimet. Metsokivestä kerrotaan myös juuri ilmestyneessä ”Metsokiveltä Pirunkivelle” -kirjassa.
– Metsokivi on korkealla paikalla, lähes 220 metriä merenpinnasta. Petäjäveden korkein kohta, Kovasenmäki, joka kohoaa 255 metrin korkeuteen, on melko lähellä Metsokiveä, Lauri Ijäs ja Pentti Valkeajärvi kertovat.
Kunnan eteläisin piste on Ruokosuolla, noin kilometrin verran Ruoppaan talosta kaakkoon. Myös eteläisimmästä pisteestä löytyy kivi, joka on kolmen kunnan rajamerkki; aiemmin kunnat olivat Petäjävesi, Koskenpää ja Korpilahti, nykyään Petäjävesi, Jämsä ja Jyväskylä.
– Vanhassa kartassa rajapisteen kohdalla on pieni lampi, nykyään paikka on metsittynyttä suota. Aikoinaan sieltä on nostettu turvetta kuivikkeeksi eläimille ja vielä 1900-luvun puolella lehmät laidunsivat Ruokosuolla, silloin puhuttiin Kinnarinniitystä, Pentti Valkeajärvi kertoo ja toteaa, että suota on ojitettu useaan otteeseen.
– Rajakivessä on kaiverrus 3, sitä en tiedä, mitä se tarkoittaa. Suolla ei ole muita näkyviä kiviä, joten voi olla, että rajakivi on tuotu paikalle hevosvoimin joskus kauan sitten.

Lempaathonkaa ei löytynyt
Petäjäveden läntisin piste löytyy Lempaatsuolta Urrian takaa, paikasta, jossa Petäjävesi pistää kapean kiilan Keuruun ja Jämsän, aiemmin Koskenpään, väliin.
– Suoalueen keskellä on Rajasaari-niminen saari, rajapyykki on Rajasaaressa, Ijäs ja Valkeajärvi kertovat.
– Kartoissa paikalle on merkitty myös Lempaathonka, mutta honkaa me emme sieltä nyt löytäneet. Paikalla on täytynyt olla iso honka 1800-luvulla, kun rajoja on vedetty ja meidän muistaaksemme siellä oli sellainen vielä 1970- ja 1980-lukujen taitteessa. Nyt rajapyykin kohdalla ei ole puuta, mutta lähistöllä on kyllä iso mänty, jossa on sivuoksa, joka taittuu takaisin kohti puun runkoa ja näyttää aivan kahvalta, Lauri Ijäs kertoo.
Kunnan itäisin piste on Liisalanperällä, lähellä Nyrölää, Mustamäen rinteessä Pieni-Musta-lammen lähellä. Siellä rajapisteen merkkinä on rajapyykki.
– Siinä lähellä oleva Valkeissuo oli turvetuotantoalue jo sota-aikaan 1940-luvulla, Pieni-Mustan rannalla on edelleen sen aikaisia rakennuksia. Keski-Suomen Turve Oy toimitti Valkeissuolta polttoturvetta Jyväskylään, ja turpeen kuljettamiseksi suolta Nyröläntielle rakennettiin rautatie. Viimeisinä sotavuosina SOK osti Keski-Suomen Turve Oy:n ja jatkoi toimintaa vähän aikaa, mutta sodan loputtua turpeenotto lopetettiin kannattamattomana, Lauri Ijäs kertoo.

Lempaatsuo merkittävä luontokohde
Lauri Ijäksen ja Pentti Valkeajärven mukaan kaikki kunnan ääripisteet löytyvät, mutta mihinkään niistä ei pääse tietä pitkin.
– Kaikki vaativat hieman maastossa kävelyä. Metsokivelle pääsee esimerkiksi Metsovuorentieltä. Tosin sitä kautta tullessa pitää ylittää puro, joka voi vetiseen aikaan olla hankalaa. Silloin Metsokivelle on parasta kulkea idän suunnasta, Ijäs ja Valkeajärvi selvittävät.
Ruokosuolle pääsee Ruoppaantien kautta ja Pieni-Musta -lammelle Liisalantietä, joka muuttuu Kirjakantieksi ja yhtyy Nyröläntiehen. Lempaatsuolle voi mennä Petäjäveden puolelta ensin Urriantietä ja Urrianperäntietä, sitten Lempaatmäentietä ja Pienimäentietä.
– Lempaatsuolla on Keuruun ja Jämsän puolella 180 hehtaarin kokoinen luonnonsuojelualue, ja se on luontoarvoiltaan merkittävä kohde, niin kasvillisuuden kuin linnustonkin osalta. Pienenmäenvuoren kupeessa on myös Rouvainkamari, joka sekin on mielenkiintoinen luontokohde, Ijäs ja Valkeajärvi kertovat.

Petäjävedellä hiottu kuntastrategiaa kuntoon

03.03.2026 | Petäjävesi, Tilaajille

Maarit Nurminen

Valtuustokausittain uusiutuva kuntastrategia etenee Petäjäveden kunnanvaltuuston käsittelyyn. Kunnanhallitus hyväksyi sen kokouksessaan yksimielisesti.Strategiassa katsotaan vuoteen 2030, jolloin kunnasta halutaan kasvava, elinvoimainen ja omiin juuriinsa tukeutuva Keski-Suomen helmi. Strategiassa Petäjävedestä halutaan turvallinen, viihtyisä ja yhteisöllinen
kotipaikka.
Niin sanotuiksi strategisiksi järjiksi on muotoiltu kolme teemaa. Niistä ensimmäinen on elinvoimainen ja tasapainoinen kasvukunta.
Tavoitteeseen pyritään kehittämllä kuntataloutta pitkäjänteisesti, hyödyntämällä vihreän siirtymän mahdollisuuksia sekä tekemällä tiivistä yhteistyötä yritysten ja muiden kumppaneiden kanssa. ”Elinvoima rakentuu sekä vastuullisesta taloudenpidosta että aktiivisesta kunnan kehittämisestä”, strategiassa nähdään.
Toisena kärkenä on hyvinvoiva yhteisö. Yhteisöä rakentavat strategiassa arjen turvalliset palvelut, yhteisöllisyys ja kulttuuri. Myös luonto on tärkeä tekijä arjessa sekä paikalliset kohtaamiset.Strategiassa katsotaan, että yhdessä tekeminen vahvistaa koko kunnan identiteettiä.
Konkreettisia toimia voisivat olla esimerkiksi vuosittaiset kyselyt asukkaille ja matalan kynnyksen osallistumismahdollisuuksien lisääminen. Näitä voivat olla erilaiset kuntalaiskuulemiset, työpajat ja sähköiset kyselyt.
Kolmannen strategisen kärjen muodostavat kestävä ympäristö ja mutkaton arki.
Strategiassa kuvataan, että ”Petäjävedellä arjen sujuvuus rakentuu toimivista palveluista, helposti lähestyttävästä kunta-asioinnista sekä ympäristöstä, josta pidetään yhdessä huolta. Kestävä kehittäminen, maaseutuympäristön ja luonnon arvostaminen sekä käytännönläheiset ratkaisut ohjaavat kunnan toimintaa ja luovat puitteet viihtyisälle ja turvalliselle asuinympäristölle.”
Toimenpiteinä on muun muassa ajantasaisen tonttilistauksen laatiminen vuosittain ja sen pitäminen helposti löydettävissä kunnan verkkosivuilla. Strategiassa esitetään myös asumisen innovaatioiden pilotoimista esimerkiksi autiotalomessuilla ja/tai virtuaalisella omakotitalonäyttelyllä.
Jokaiselle kärjelle on kuntastrategiassa luotu mittaristo, jolla strategian toteutumista voi mitata.
Kuntastrategia menee vielä kunnanvaltuuston hyväksyttäväksi.

Kunnanhallitus hyväksyi kokouksessaan lasten ja nuorten hyvinvointisuunnitelman, joka on lakisääteinen.
Suunnitelmassa selvitetään lasten ja nuorten kasvuolosuhteita. Se sisältää myös kuvauksen hyvinvoinnin tilasta.
Suunnitelmassa esitetään lasten ja nuorten hyvinvoinnin keskeiset tavoitteet ja toimenpiteet valtuustokaudelle 2026-2029.
Suunnitelma toimii yhteisenä työkaluna, joka tukee päätöksentekoa ja varmistaa, että lasten ja nuorten hyvinvointi huomioidaan systemaattisesti kunnan kaikessa toiminnassa.

Asunnan urheiluperheessä myös vuoden valmentaja

03.03.2026 | Petäjävesi, Tilaajille

Tiina Lamminaho

Petäjäveden Petäjäisten puurojuhlassa joulun alla Susanna ja Juho sekä Vivian, Ellen ja Jasmin Asunta palkittiin vuoden urheiluperheenä, Susanna Asunta sai myös vuoden valmentaja -tunnustuksen.
– Olin kyllä hyvin hämmästynyt kunniasta, Susanna Asunta toteaa. Asunta valmentaa PetPetin E-tyttöjen lentopallojoukkuetta, viime vuoden Powercupissa Asunnan valmentama joukkue voitti kultaa.
Susanna Asunta on valmentanut juniorilentopalloilijoita PetPetissä kuutisen vuotta.
– Päiväkodin pihassa minua joku houkutteli valmentamaan, Asunta muistelee ja kertoo pelaavansa nyt itsekin lentopalloa PetPetin naisten joukkueessa.
– Oma pelaaminen on ollut minulle iso asia ja hyvää vastapainoa työlle. Ensin ajattelin, ettei pelaaminen enää onnistu yli kymmenen vuoden tauon jälkeen, mutta Juho sai minut kokeilemaan, Susanna Asunta kertoo.
– Lentopalloa olen pelannut kuusivuotiaasta lähtien, ensin Korpilahden Pyrinnössä ja sitten Vilppulan Tähdessä ja Muuramen Lentopallossa. MuurLessa olin mukana naisten ykkössarjajoukkueessa, se on korkein sarjataso, jolla olen pelannut.
PetPetissä on tällä hetkellä naisten lentopallojoukkueen lisäksi B-tyttöjen, C-tyttöjen, kaksi D-tyttöjen ja E-tyttöjen lentopallojoukkueet.
– Eli lentopallotyttöjä meillä on ihan hyvin. Lisäksi meillä on lentopallokoulu syksyisin ja keväisin, ja siellä on mukana poikiakin, mutta jalkapallo vetää poikia enemmän kuin lentopallo, Susanna Asunta sanoo.

Koko perhe harrastaa urheilua
Kun kuuntelee Susanna ja Juho Asunnan selvitystä omista ja perheen tyttärien urheiluharrastuksista, vakuuttuu siitä, että PetPetin vuoden urheiluperhe -tunnustus meni oikeaan osoitteeseen. Susanna Asunta on pelannut lentopallon lisäksi jalkapalloa pari kesää PetPetin naisten joukkueessa, Juho Asunta pelaa jääkiekkoa harrasteporukoissa Jyväskylässä ja Keuruulla, jalkapalloa PetPetissä, höntsälentopalloa ja sählyä sekä osallistuu PetPetin lentopallojunioreiden valmennukseen, seitsemänvuotias Jasmin on PetPetin lentopallokoulussa, ihan kohta yhdeksän vuotta täyttävä Ellen pelaa sekä lentopalloa PetPetin E-tytöissä että jalkapalloa jyväskyläläisessä FC Blackbirdissa ja yksitoistavuotias Vivian pelaa lentopalloa PetPetin D-tytöissä.
– Lisäksi Juho käy tyttöjen kanssa luistelemassa, ja lasten kanssa leikitään ulkona ihan muuten vain, lapset pelailevat kavereidensa kanssa ja kesällä mökillä uiminen on tärkeää, Susanna Asunta sanoo.
– Eli meidän lapsemme ovat kyllä paljon liikkeellä ja se on hyvä asia. Itse olen vähän huolissani siitä, että nykyään lapset eivät liiku samalla tavalla kuin ennen, kun pelailtiin kavereiden kanssa, leikittiin kaikenlaista ja kiipeiltiin puissa. Nyt harrastaminen on yksipuolistunut, peruskoordinaatiossa ja motoriikassa on isoja eroja ja harjoituksia joutuu suunnittelemaan tarkasti. Minä kannustan harrastamaan useita lajeja, eri lajit tukevat toisiaan.
Asunnan perheessä ei ole kovin usein vapaata viikonloppua; kun lentopallokausi loppuu, alkaa jalkapallokausi, ja pelit ovat yleensä viikonloppuisin.
– Teemme molemmat reissutyötä, sekin hankaloittaa aikataulutusta, mutta onneksi meidän molempien vanhemmat ovat isona apuna niin kuljettamisessa kuin muussakin huollossa, Susanna ja Juho Asunta toteavat.
– Tyttöjen harrastukset ovat etusijalla, mutta hyvin meille vanhemmillekin on jäänyt aikaa urheilla. Ja osaamme kyllä myös laiskotella. Nautimme siitä, että käymme liikkumassa, mutta tarkkojen aikataulujen vastapainoksi on hyvä olla ihan aikataulutontakin oleilua.

Pienikin apu olisi tervetullutta
Pihapelikulttuurin ja lasten vapaamuotoisen liikkumisen ja ulkoilun eteen myös PetPet voisi Susanna Asunnan mukaan ehkä tehdä jotain.
– Olemme miettineet, miten saisimme lisättyä matalan kynnyksen liikuntaa, ja ideoitakin siihen olisi, mutta toiminta vaatisi vetäjiä, Susanna Asunta sanoo ja toteaa, että jos vetäjiä löytyisi, voitaisiin pitää esimerkiksi ohjattuja pihapelivuoroja eri leikkikentillä.

Vuoden urheiluperhe -tunnustuksen perusteluissa todettiin, että Asunnan perhe edistää sekä liikunnallisuutta että yhteisöllisyyttä Petäjävedellä. Yhteisöllisyydestä kertoo esimerkiksi se, että Susanna ja Juho Asunta avustavat myös junioripelaajien kuljetuksissa turnauksiin.
– Huolehdimme, että kaikille on kyyti ja kaikki pääsevät mukaan, Asunnat toteavat.
– Sitä toivoisin, että useammat vanhemmat ymmärtäisivät, että pienikin apu olisi tervetullut. Lasten urheilujoukkueen toimintaan mukaan lähtemisen ei tarvitse tarkoittaa ihan näin isoa panostusta kuin me olemme antaneet, yhdestä mokkapalapellillisestäkin on apua. Jos kaikki tekisivät vähän, se helpottaisi muita, Susanna Asunta toteaa.